Menin sitten "mainostamaan" töissä, että poistan meiltä sellaisia asioita, mitä ei käytetä tai mitkä eivät sovi. Sillä kohtaa esimerkkinä olivat Herra Kirjoituksen paljasjalkakengät, jotka suurella riemulla hänelle ostin - hän piti niitä puoli tuntia, eikä tykännyt niistä. Olen nyt viime kesästä siis käytännössä siitä hetkestä, kun ensimmäinen hylkääminen tapahtui, kysellyt, että pidätkö niitä koskaan. Kun nyt sitten jälleen kerran kysyin ja sain vastauksen, että hän ei halua pitää niitä, ne lipsuvat jalasta, kysyin, saanko antaa ne pois. Kun sain luvan lahjoittaa ne, pistin ne samoin tein tyrkylle suvun- ja työpaikan kirppareille. Kun sitten töissä eräs työkaverini ihmetteli, mitä ihmeen mustaa pakettia otan laukustani, kerroin sen sisällöstä ja menin sanomaan, että käytän kaikkea loppuun, poistan turhakkeita ja vältän ostamista. Hän kertoi tekevänsä aivan samoin.
Tästä innostuneena ja tietäen erinnäiset siivoustarpeet päätin rentouttavan vapaapäivän innostamana, että siivoan kaappeja ja laatikoita. Yksi päivässä aina silloin kun on huono keli tai tekee mieli ostaa jotain uutta. Se ei oikeasti ole paljon, yhden hyllyn tai laatikon siivoamiseen ei mene kauaa, mutta paitsi että tulee siivottua, niin samalla tulee myös katsottua, mitä niissä kaapeissa ja laatikoissa oikein on - ja toivottavasti myös taltutettua halu hankkia kaikkea lisää.
Se voi olla, että tavoittelen taas kuuta taivaalta, mutta eihän sitä ilman tavoitteita mihinkään pääse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti