Kesän perinteinen kirppiskierros

Kuten tuolla aiemmin suunnittelin sain kuin sainkin Herra Kirjoituksen houkuteltua mukaani kirppiskierrokselle. Ensimmäinen etappi oli ihan tässä lähellä sijaitseva uudehko kirppis, jossa ei vielä ollut kovin paljon myyjiä, paitsi muutama vanha trokari, joiden samat tavarat on tunnistettavissa joka kirppikseltä. 

 

Löysin sieltä yhden ainoan ostettavan asian ja sitäkin harkitsin pitkään huolimatta 1€ halvasta hinnasta. Ostin kuitenkin enkelin, jonka mukana tuli kullanväristä helminauhaa ja tekohavuja. Ajattelin näet työstää enkelistä sadonkorjuu-ovikranssin eräiden kultaisen rypäleiden kanssa eli tehdä siitä enkelin sijaan cupidon. 

 

 

Toinen etappimme oli paikallinen Kontti, josta mukaan tarttuikin sitten vähän enemmän tavaraa. Tiedän, että joku voisi pistää sormet kurkkuun ja oksentaa noiden teepussinalusten mummolamaisuuden takia - koska ovathan ne jonkun tavallisen harrastelijaposliininmaalarin sutimat, eivätkä siis mitenkään huippuhienot. Mulle niillä on kuitenkin ennen kaikkea käyttöarvo, joten ostin nämä kovin tyytyväisenä ja vedän yli hankintalistaltani, jossa ovat olleet jo useamman vuoden.

 

Muina hankintoina oli Herra Kirjoitukselle Tähtien sota - kirja (2€), yllätyspussi oransseja kalloja, mustia helmiä ja hopeanväristä ketjua, kipsinen enkeli samaan tarkoitukseen kuin tuo toinenkin enkeli - toivottavasti jompi kumpi suunnitelma toimii.

 

 

Kallopussin ostin ystävääni Ievuskaista ajatellen, hän kun pitää sekä oranssista että kalloista. En siis ostaessani tiennyt yhtään, mitä 2€ hintainen pussi sisälsi. Nuo kallot osoittautuivat osaksi rannekoruja, niitä oli pussissa 13 samanlaista. 

 

  

Kaiken kaikkiaan tuhlasin 12€.

Ittelle

Suurista ostamattomuus lupauksistani huolimatta päätin, että haluan sittenkin muistaa itseäni viitosmerkkipäivän johdosta. Kiemurtelin kyllä ostamista kuin mato koukussa, mutta päädyin siihen, että Sissukoiden tammitarjous oli liian hyvä ohitettavaksi. Hankin siis kerralla molemmat Sisko Malisen kirjat suoraan tekijältä. 

Juniori tykkää ketuista, porukassa on yksi hirvimies, toinen lehmänomistaja ja kolmas  kissaihminen puhumattakaan orvokeista, mansikoista, ruusuista ja sydämistä eli useammalle ohjeelle löytyy heti käyttöä. Tämä oli myös se viimeisin (teko)syy, jolla hankinnan oikeutin - en minä itselleni, vaan siksi, että voisi kutoa muille sukkia. 

Siinä ne nyt ovat minulta minulle lahja - hetkeksi riittää taas uusia malleja joko sellaisenaan tai muokattuna käytettäväksi. 

Villasukkakirja

Sairasloma on pehmentänyt pääni pahemman kerran, olen langennut shoppailuun. Ostin  näet Niina Laitisen uusimman villasukkakirjan, en yleensä edes pidä hänen malleistaan tai arvosta hänen suunnittelutyötään, koska mallit ovat monesti hyvin samankaltaisia tai liian pieniä pohkeesta ja pitkiä terästä, mutta nyt tarve saada jotain uutta ja pari kivaa mallia aiheuttivat sen, että menin ja ostin Villasukkien valtakunnan.

Toki kestää vielä viikkoja ennen kuin pääsen testaamaan malleja, mutta onpahan sitten mistä valita.

DIY kirjansidonta

On tilanteita, joissa on vaan pakko lähteä kokeilemaan jotain uutta, jota ei ole koskaan tehnyt ja josta ei ole mitenkään varma, miten se oikeasti kuuluu tehdä. Joku fiksumpi katsoo näissä tilanteissa opetusvideoita youtubesta ja tekee sen mukaan, sen sijaan allekirjoittaneen kaltainen "no kokeillaan"- henkilö ryntää tekemään kyseistä asiaa sen paremmin siihen tutustumatta.

 

Tällä kertaa kyseessä oli kirjansidonta, jota en ole koskaan aiemmin tehnyt. Purkamieni vanhojen kirjojen perusteella olisin osannut sitoa A4-kokoisista papereista A5-kokoisen kirjan, mutta tällä kertaa kyseessä oli A4 papereille tehty tuloste, josta piti saada A4-kokoinen kirja. 

 

En ehkä olisi ryhtynyt projektiin ellei kyseessä olisi ollut Herra Kirjoitukselta saamani Harry Potter Knitting magic. Alunperin kirja on PDF-muotoinen, mutta neuleohjeen seuraaminen näytöltä on käytännössä lähes mahdotonta, joten Herra Kirjoitus tulosti sen minulle. Jos ei näytöltä kutominen houkutellut, niin myöskään irtolehtipainos ei tuntunut kiinnostavalta, joten päätin haastaa itseni tekemällä irtolapuista ihan oikean kirjan. 

 

Koska papereita ei voinut taittaa, ompelin paperit paksulla parsinneulalla ja puuvillalangalla nipuiksi. 

Ryhtyessäni liimaamaan nippuja kirjaksi ja laittamaan "selkäpaperia", tajusin, että niputhan pitää myös ommella yhteen, jotta kirja todella pysyisi kasassa eli jouduin irrottamaan ensimmäisen selkäpaperin, ompelemaan niput yhteen ja samalla pistin myös vähän liimaa nippujen väliin ja selkiin. Koska kirjan selkämys kaipasi vahviketta ja ensimmäinen selkäpaperi näytti irroituksen jälkeen rumalta liimasin kirjan selkään pahvisuikaleen ensimmäistä selkäpaperia käyttäen ja sen päälle uuden siistin selkäpaperin. Tässä vaiheessa jätin varsinaisen kirjan kuivumaan vuorokaudeksi.

 

Kirjan kansiin liimasin pahvit, joiden myös annoin kuivua vuorokauden verran ennen kuin kiinnitin paperisuikaleilla ja toisella selkäpahvilla kirjaan.

Lopputulos on vähintäänkin kohtuullinen näin ensimmäiseksi kirjansidonta projektiksi. Tosin selkäosa kaipaa vielä nimitietoja, sen jälkeen kirja on vähintäänkin valmis ja minä voin lisätä cv:heni, että osaan tehdä myös kirjoja. 

Käytetyt materiaalit olivat myös mitä suurimmassa määrin kierrätystavaraa tai vanhoja jemmoja. Sitomiseen käyttämäni langat olivat jämäpurkin pohjalle jääneitä puuvillalangan pätkiä, liima vanhaa kaapin perältä, pahvit ja paperit vuosia sitten jemmaamiani (kun vielä asioita kirjoiteltiin paperille muistiin, säästin luentolehtiöiden takapahvit mahdollista tulevaa käyttöä varten ja nyt ne tulivat käyttöön).

Äänikirjojen suurkuluttaja

Olen ehkä jossain kohtaa antanut rivien välistä ymmärtää, että kuuntelen äänikirjoja melko usein. "Melko usein" on kohtuullisen lievä ilmaus, sillä tosi asiassa taidan olla äänikirjojen suurkuluttaja. Jos olen yksin tai teen kotitöitä, kuuntelen äänikirjaa, jos liikun autolla, kuuntelen äänikirjaa, illalla nukkumaan mennessäni kuuntelen äänikirjaa.

Useamman vuoden ajan olen tilannut äänikirjapalvelua eli käytössäni on ollut joko Storytell tai Bookbeat, vähän riippuen siitä, mitä sisältöä kummassakin on ollut tarjolla. Nuohan maksavat kumpikin suunnilleen 17€ kuukaudessa, mutta toisaalta yksittäin ostetut äänikirjatkin maksavat useamman euron kappaleelta. Sitä paitsi tuo on sellainen summa, että sen saa äärimmäisen helposti menemään jonnekin muuallekin: yksi kerta pikaruokailemassa tai parit karkkiostokset taikka pari lankakerää. Tiedän, että myös kirjastosta saa äänikirjoja, mutta ennen maksulliseen palveluun siirtymistä olemme kuluttaneet paikallisen kirjaston äänikirjavalikoiman kertaan tai pariinkin läpi. Koska valikoima uudistuu varsin hitaasti, enemmän kuuntelevalle on lopulta kovin vähän vaihtoehtoja tarjolla, lisäksi laiskalle ihmiselle kirjastossa käymisestä ja lainojen palauttamisesta määräaikaan mennessä on kuitenkin vaivaa. Netin kautta toimiva kirjastojen digitaalinen lainauspalvelu puolestaan on varsin surkea, kirjoja on saatavilla vain vähän (mistä syystä niistä halutuimmat ovat aina lainassa) ja toisto pätkii surkeasti (ainakin silloin kun viimeksi kokeilin). Sen sijaan noissa maksullisissa palveluissa ei ole rajoitusta siitä, miten monta kirjaa voit laitteellesi ladata valmiiksi, ei myöskään ole rajoitusta montako kirjaa kuukaudessa saat kuunnella, eivätkä kirjat ole koskaan kenellekään muulle varattuina, niin ettet pääsisi kuuntelemaan heti halutessasi. Lisäksi noihin palveluihin e-kirjat ja äänikirjat tulevat todella nopeasti, suunnilleen samaan aikaan, kun ne ilmestyvät kirjakauppoihin.  Nämä ovat siis perusteet, että olen pitänyt "ylellisyyteni" eli äänikirjapalvelutilauksen voimassa kuukaudesta toiseen.

Tunnustan, että käytän näissä surutta yhtä ominaisuutta, mitä tavallisissa äänikirjoissa ei ole. Olen varsin nopea lukija, joten joissakin tapauksissa itse lukeminen olisi nopeampaa kuin äänikirjan kuuntelu. Toki siis äänikirjassa on se plussa, että kädet vapautuvat muuhun tekemiseen; voi kutoa, voi kirjoittaa, voi surffata netissä, voi silittää, tiskata ja siivota ja silti kirja etenee, mitä tavallinen kirja ei noissa tapauksissa tee. Se on siis mielestäni ehdoton plussa, voi tehdä kahta asiaa yhtä aikaa. Noissa tilattavissa palveluissa on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa kirjan toistonopeuteen ja valita pyöriikö kirja normaalinopeudella vai nopeutettuna. Aika usein käytän 1,25 tai 1,5 kertaista toistonopeutta, joka on suunnilleen se sama, jolla itse lukisin.

Viimeisin isompi kuunteluprojekti ovat olleet Virpi Hämeen-Anttilan Karl-Axel Björk - kirjat, joista viimeisin ilmestyi Bookbeatin listoille samaan aikaan kuin kauppoihinkin. Koska sarjan aikaisempien osien kuuntelusta oli jo hetki aikaa, päätin kerrata nekin, jotta pysyisin tarinassa mukana. Niinpä sitten "tehokuuntelin" nuo kirjat, kuusi kirjaa, viisi päivää. Seuraavaksi taidan ottaa listalle vielä kerran Harry Potterit ja niiden jälkeen keskittyä uusien kirjojen kuunteluun. Keskimääräisesti siis kuuntelen noin 15 kirjaa kuukaudessa.

Toki luen edelleen perinteisiä paperisia kirjoja, varsinkin silloin jos haluan opiskella jotain, mutta kevyempänä kuunneltavana äänikirjat ovat täydellinen vaihtoehto - varsinkin nyt, kun vaihtoehtoja todella riittää eikä tarvitse pyörittää niitä samoja muutamaa kirjaa yhä uudelleen ja uudellen. Muistan yhä, miten teini-iässä sekä luin että kuuntelin paikallisen kirjaston koko valikoiman läpi. Äänikirjoissa tarjolla oli koko kaupungin Vinskiä, Aarresaarta ja Pertsaa ja Kilua. Kuuntelin ne niin moneen kertaan läpi, että muistan niiden tapahtumat edelleen ulkoa.

Kirppiskierroksella

Täytyy todeta, etten edes muista, koska viimeksi olisin kierrellyt kirppareilla - pari pikaista yritystä olen tehnyt, mutta tavaraähky iski päälle sen verran pahasti, että oli pakko lähteä karkuun.

Nyt sitten lähdin Herra Kirjoituksen kanssa kierrokselle "tosi tarkoituksella" eli olin etsimässä ruukkua yhdelle ylikasvaneelle kaktukselle ja muutenkin kaktuksiin liittyviä juttuja. Tällä kertaa oli onni myötä, mitä ei aina kirpiksillä kierrellessä ole. Tein hankintoja reilun viiden euron ja yhden kahvipaketin verran.

Kahvipaketilla vaihdoin viisi keittokirjaa, jotka löysin naamakirjasta. Yritän epätoivoisesti löytää uusia nopeita ja helppoja reseptejä, joilla helpottaa paluuta arkeen.

Ensimmäiseltä kirppikseltä ostin ikealaisen lasipurkin, jota olin ajatellut käyttää kaktusruukkuna. Toiselta kirppikseltä löytyi sitten parempi ruukku, joten vähän harmittaa tuon parin euron tuhlaaminen turhaan Ikea-kamaan. Muut löydöt olivat tuo toinen ruukku, hinnaltaan 1,50€, kaktuksenmallinen koruteline 1€ ja kolmen pallon pakkaus huovutusvillaa 1,20€.

Tuhlasin siis yhteensä 5,70€ ja kahvipaketin ja meille muutti 11 uutta tavaraa.

Suomen historiaa Kunnaksen tapaan

Suomi 100-teemaan liittyen eräs "pakollinen" hankinta oli Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia.

Nopsasti luettuna tuli todettua, että teos on taas erittäinen mielenkiintoinen tietopaketti, ei pelkästään nuorelle sukuopolvelle, vaan myös vanhemmille. Kunnas on koonnut yksiin kansiin monenlaisia mielenkiintoisia hahmoja, jotka auttavat hahmottamaan erilaisia historian tapahtumia. Tähän täytyy paneutua oikein ajatuksella, tulee sitten itsekin kerrattua niin Kustaa Vaasat, Kaarina Maununtyttäret, hatut ja myssyt kuin Tapani Löfvingitkin.

Aika pitkään tätä jouduin odottamaan, koska olin varma, että tämä tulee vielä kirjakerhon kuukauden kirjaksi. Ne kun ovat yleensä muutaman euron halvempia kuin vastaavat kirjat kirjakaupoissa tai marketeissa. Lisäksi noissa kuukauden kirjoissa on se hyvä puoli, että ne saa hakea paikallisesta myymälästä jäsenhinnalla ilman toimituskuluja - tämä vaihtoehto on ollut mahdollinen vasta parin vuoden ajan ja sille nostan hattua. Sen jälkeen kun tämä mahdollisuus tuli, olen hakenut kaikki ottamani kuukaudenkirjat itse tuolta myymälästä.

Nyt on sitten joulunpyhiksi mielenkiintoista lukemista.

Kolmas kirja

Sieltä se tulla tupsahti jo hetki sitten kolmas blogikirjani eli Kaloriinan kamari vuodelta 2010.

Eikä mennyt edes tullimaksuja eli jotain positiivista. Pitänee jatkossakin hyödyntää noita tarjouksia, sillä 30 prosentin alennus tosiaan takaa sen verran edullisen hinnan, ettei täälläkään päässä tule seuraamuksia.

Buzzaus: Storytel

Pääsin Buzzadorin kautta testaamaan Storyteliä, joka on siis yksi näistä uusista älylaitteilla käytettävistä luku- ja kuuntelupalveluista. Ilmainen testijakso oli kuukauden mittainen, mutta ensi sanoikseni totean, että meillä on menossa jo toinen kuukausi "omaan piikkiin" eli palvelu todellakin on hyvä.

Perustelen hyvää arvosanaani vielä sillä, että olen kahlannut läpi liki kaikki Suomessa tarjolla olevat vastaavat palvelut mukaan lukien myös kirjaston ilmaisen. Jokaisessa on ollut enemmän tai vähemmän sanomista, yksi pätki, toisen valikoima oli äärimmäisen surkea, kolmatta ei saanut ladattua windows-puhelimelle.

Storytelin plussapuolia on siis todella kattava valikoima e-kirjoja ja äänikirjoja, valikoimasta löytyy myös uutuuksia. Lisäksi se toimii myös Windows-puhelimella. Kirjat tai äänikirjat on mahdollista tallentaa omaan kirjahyllyyn käytettäväksi myös offline-tilassa ilman nettiä, mistä enemmän kuin iso plussa. 

Kuukausiveloitus on n. 17€ ja se menee suoraan luottokortilta. Myönnän heti, ettei minusta varmaan tule loppuelämän asiakasta, koska parin, kolmen kuukauden kuluttua olen kuluttanut äänikirjavalikoiman loppuun, sillä minulla pyörii äänikirja kuulokkeissa aina kun mahdollista. Siihen asti nautin kuitenkin Storytelin tarjoamista vaihtoehdoista ja mukavasta vaihtoehdosta äänikirjojen kuuntelemiseen.

#buzzador
#storytelbuzz17

Teoreettista raivausta

Viime ajat olen viihdyttänyt itseäni lukemalla erinnäisiä raivausoppaita tai niin ainakin Herra Kirjoitus on niitä kutsunut ja kysynyt, koska raivaan itseni tai hänet ulos tästä huushollista. On totta, että olen lukenut pienellä aikaa niin Jenni Sarraksen Tavarataidot, Ilana Aallon Paikka kaikelle kuin sen legendaarisen raivaajan pinkin pyhän kirjan eli Marie Kondon Konmarin sekä sen valkoisen jatko-osan. Lisäksi olen palautellut mieleen Rinna Saramäen Hyvän mielenvaatekaapin sisältöä.

Myönnän olevani raivauksen vastarannan kiiski, mutta ensimmäisellä lukukerralla suuren valaistumisen sijaan löysin Konmarista vain muutaman kohtuullisen ja yhden loistavan neuvon. Tämä viimeksi mainittu kuului: "Jos tämä kirja ei tuota sinulle iloa, heitä se pois". Kyllä kiitos, kiitin kirjaa sen tarjoamista silmän pyörittelyistä ja onnittelin itseäni siitä, että lainasin sen kirjastosta ostamisen sijaan. Voin siis palauttaa sen jonkun muun riesaksi. Toisella lukukerralla kirjan sisältö aukeni paremmin tai ehkä sitten vain olin paremmin vastaanottavaisella tuulella.
 
Uskoakseni minun ja Kondon näkemys erot johtuvat suurimmalta osaltaan kulttuuri-filosofisista eroista, mutta löysin kirjasta monia asioita, joita en vain voi allekirjoittaa -esimerkiksi heitä kaikki paperit pois. "Jos olet maksanut laskun, niin pistä se roskiin." En tasan tee niin, ja useamman vuoden kokemuksella voin todeta säästäneeni pitkän pennin  sillä, että minulla on ollut laskut tallella ja niitä on voinut käyttää näyttönä niin toiseen kertaan saataviaan karhuavalle laskuttajalle tilitietojen oheen, kuittina verottajalle kuin muutenkin. Kondo myös väittää myös löytäneensä kolikoita jokaisen asiakkaansa kotoa vähän sieltä ja täältä lompakon ulkopuolelta, mikä todistaa jälleen sen, että meillä eletään poikkeuselämää. Meiltä kun kolikoita löytyy vain yhdestä paikasta, jos lompakkoa ei lasketa, ja silloinkin ne ovat siellä suunnitellusti - kyseessä kun on erikoiskaksieurosten keräämiseen tarkoitettu laatikkomme. Sain myös näppylöitä ajatuksesta, että minun pitäisi heittää pois kaikki vaatteiden mukana tulevat varanapit - no way. Niille on tasan oma säilytyslaatikkonsa ja sieltä tarvittaessa kaivan sekä varanapit irroinneiden tilalle että vaihtonapit, jos jokin vaate pitää muodistaa tuolla konstilla. Mikä taas tarkoittaa sitä, että otan roskiin menevistä vaatteista napit talteen ja jemmaan ne - Kondon mukaan olen siis parantumaton hamsteri, koska en halua mennä kauppaan ostamaan nappeja silloin kuin on tarve, vaan kaivaa ne esiin omista jemmoistani. Tässä kohtaa olen selkeästi enemmän suomalaisten raivausoppaiden kannalla, koska niiden mukaan tavaran voi säästää, jos sen korvaaminen on hankalaa (täsmälleen samanlaisen napin löytäminen kaupasta on) ja jos sille on paikka, missä tavaraa säilyttää.

Huomasin muuten sellaisenkin mielenkiintoisen asian, että meillä tavarat on keskitetty hyvin pitkälle yhteen paikkaan tai korkeintaan kahteen - meiltä ei siis löydy sellaisia vähän sieltä ja täältä jemmoja kuten japanilaisista kodeista Kondon kirjoitusten perusteella tuntuu löytyvän. Liinavaatteet ovat liinavaatekaapissa, kirjat kirjahyllyssä (poikkeuksena juuri luettavana oleva kirja löytyy yleensä makuuhuoneesta yöpöydältä), kosmetiikat kylppärissä. Vaatteita on kolmessa paikassa - vaatekaapeissa makuuhuoneessa, ulkovaatteet kaapeissa eteisessä ja sesongin ulkopuoliset varastossa vintissä, mutta tätäkin järjestyä pidän tarkoituksen mukaisena ja elinympäristömme vuodenaikojen vaihtelun sanelemana. Ihan periaatteesta en halua pitää toppavaatteita esillä juhannuksena, vaikka niille usein olisikin käyttöä.

Kaikkein eniten minua Konmarissa kuitenkin tökkii tuo valtava roskiinheittäminen ja sillä retostelu - heitin niin ja niin monta jätesäkkiä tavaraa pois. Se vain aiheuttaa minulle purautuksia ja kylmänväreitä, varsinkin kun liki samaan lauseeseen liitetään sanat "jos todella tarvitset sitä, voi sen aina ostaa uudelleen". Olen kyllä lukenut, että japanilaiset ovat jätteidenlajittelun huippukansaa, mutta siitä huolimatta minusta kahden sadan jätesäkillisen pois heittämisen mainostaminen ilman asianmukaista kierrätyksestä kertomista ja varustettuna tuolla "ainahan voi ostaa uuden" - maininnalla on enemmän kertakäyttöostoskulttuuriin kannustavaa, vaikka Kondo kuinka vakuuttaa, että kerran prosessin läpi käytyään ei enää osta lisää.

No juu, pakko tunnustaa, että löysin Kondon kirjasta toisenkin hyvän kohdan - tai oikeastaan pistävän kohdan, tunnistin sisäisen hamstraajani. En sentään pääse 20 000 vanupuikon varastoon, mutta myönnän, että tiettyjä tavaroita (kuten lankaa ja huulipunia) meillä on aivan liikaa.

Vaikka olenkin kritisoinut Konmaria, myönnän, että jotain sen opeista on myös tarttunut. Huomasin näet pistäväni kierrätykseen tiettyjä tavaroita, koska ne eivät tuota minulle iloa. Myönnän, että muuten olisin hillonnut niitä vielä kaapeissani perusteluna se, että olen saanut sen silloin ja silloin henkiöltä X. Nyt päädyin kuitenkin siihen, että nämä tavarat todennäköisesti tuottavat jollekin muulle enemmän iloa ja irrotin otteeni niistä.

Toinen Konmarin tarjoama iso oivallus liittyy lauseisiin: "Me rohmuamme tavaraa samasta syystä kuin syömme - tyydyttääksemme tarpeemme. Heräteostokset, ylensyönti ja juopottelu ovat yrityksiä lievittää stressiä." Tuossapa se,  olen turvallisuushakuinen ja lievitän stressiäni hankkimalla tavaraa - tai siis olen tehnyt näin - yritän olla tekemättä enää.

Jotenkin Konmarissa tökkii myös tuo säihkyvähampaisille amerikkalaisille saarnamiehille tyypillinen, kun teet näin ja juuri näin, niin kaikki elämäsi vaikeudet on voitettu. Saat paremman työpaikan, löydät puolison, laihdut ja vaikka mitä muuta kun vain teet näin - tekstistä saa sen perinteinsen helppo-heikki vaikutelman, että vaikka olisit kuoleman kielissä, niin tämä parantaa sinut. Suomalainen peruspessimisti ei usko tuohon, vaikka myöntääkin elämän olevan mukavampaa rojuttomassa ympäristössä. Meillä ei siis ainakaan vielä täysmittaisesti Konmariteta, itse asiassa tuskin koskaankaan mennään siihen, noudatan mieluummin Tavarataitojen maltillisempia oppeja.

Minä, kirjailija

Rakastan lukemista ja kirjoja ja se perinteinen paperin tuntu hyppysissä saa minut jotenkin ilahtumaan, ehkä se on se konkretia verrattuna e-lukemiseen. Tästä syystä päätin tuhlata ja ilahduttaa itseäni ja säästää itseni häpeäksi sekä tulevien polvien räkänaurun kohteeksi blogini myös kirjallisessa muodossa.

Ensimmäisen vuoden tekstit sain kirjaksi koottuna herra Kirjoitukselta lahjaksi viime syntymäpäivänä. Nyt päätin ilahduttaa itse itseäni ja tilasin seuraavan vuoden blogiteksteistä kirjan. En tiedä, ovatko tekstini mitenkään säästämisen arvoisia, mutta koska saan itse suurta iloa selatessani niitä kirjan muodossa, niin ei kai se keneltäkään ole pois. Lisäksi skeptinen mieleni nauttii ajatuksesta, että jos jokin ylimaallinen nettihävitys joskus nielaisee internetin sisältöineen kaikkineen, niin jääpähän joku muisto niistä (turhista) tunneista, jotka on koneen vieressä tullut istuttua.

Kirjan tilasin jenkeistä, ja hinta oli kieltämättä suolainen, koska siitä meni painokulujen lisäksi postikulut ja tullitkin. Pitänee jatkossa selvittää, löytyisikö jostain joku edullisempi palvelu, jonka kautta saisi painatettua nuo loputkin vuodet kirjoiksi.

Tyylikäs musta, samaa tyyliä kuin edeltäjänsä ja samaa tyyliä toivon seuraavienkin edustavan, sen verran mallia korjataan, että myös selkämykseen tulee vuosiluku. On sitten helpompi lukea vuosijärjestyksessä ja vanhana mummona keinustuolissa muistella, mitä kaikkia hullutuksia sitä tulikaan nuorena kokeiltua.

Itsekuripäiväkirja viikko 17

Voisin ihan oikeasti haudata tämän itsekuripäiväkirjan jonnekin oikein syvälle valottomaan paikkaan. Minulla kun ei juuri tältäkään viikolta ole mitään positiivista sanottavaa itsekuriin liittyen. On vain lukemattomia asioita, joita en ole jaksanut tehdä sekä vaaka, jota olen aktiivisesti vältellyt.

Kaikki, mikä on kiellettyä, on ollut tällä viikolla pop. Kuten esimerkiksi shoppaaminen. Tilasin itselleni lankasetin erilaisia projekteja varten, samaan pakettiin otin myös värikynät, ihan vain siitä syystä, että ne olivat niin äärettömän edulliset (ajatuksella, että ne voi vaikka sitten parin vuoden päästä antaa kummipojalle) ja käsityökirjan. En muista, että milloinkaan olisin ollut kiinnostunut reunapitsien tekemisestä, mutta kun kirja oli myös uskomattoman edullinen ja kun se tuli samoilla postikuluilla ja sitä rataa...

Noiden "lankojen" lisäksi paketin ainoa järkevä ostos oli Herra Kirjoitukselle tilattu Tähtien sota - sarjakuva-albumi. Jonka senkin nappasin mukaan lähinnä siitä syystä, että se tuli samoilla postikuluilla. Kaikkineen ostokset maksoivat alta 25€ eli ei paljon, mutta siitä huolimatta iski morkkis. Enkö minä tosiaankaan osaa olla ostamatta mitään? Ilmeisesti en, koska ostamatta jättäminen tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa oli sitten kyse herkuista, kirjoista tai langoista.

Niitä oikeita neulelankojakin on taas tullut lisää. Naamakirjan kautta löysin paketin, jossa kasa lankoja vaihdettiin alle 3€ ruokatavaroihin, joten pitihän se kotiuttaa. Paketissa oli 6 kerää vaaleansinistä mohairia, josta on tarkoitus jossain vaiheessa tehdä kummipojalle villapaita. Vaaleanpunainen menee sitten taas hänen isolle siskolleen ja siitä varmaan jääkin vielä. Etualan kerät ovat seiskaveikkaa ja ainakin nuo kaksi oikeanpuolimmaista ovat ysärilankoja, sillä muistan kutoneeni itsekin aivan vastaavista sukkia silloin. Kaikkiaan paketissa oli yli 600g lankaa, joten mielestäni ihan loistokauppa.

Yritän kuitenkin seuraavaksi keskittyä siihen, että vähennän lankojen määrää enkä lisää sitä.

Kunnas kasassa

Muutama päivä sitten kerroin hankinnoistani, ja siinä yhteydessä mainitsin hankkineeni myös pari kirjaa. Turha kai mainitakaan, että kyseessä olivat Mauri Kunnaksen kirjat.

Kunnakselta on ilmestynyt tänä syksynä uusi teos: Herra Hakkarainen harrastaa. Kun se sattui olemaan tarjouksessa Suomalaisessa kirjakaupassa, kävin kotiuttamassa sen. Sisäinen Sulo Vilénini kun totesi, että vitosen säästö on vitosen säästö, vaikka kirjan ehkä saisi sitten myöhemmin halvemmalla.

Kirja on varsin kevyttä Kunnasta, melko ohkainen opus on kyseessä. Sen verran kuitenkin hauska, että irroitti useammat naurut.

Toinen hankinta onkin sitten ajankohtaisempi: Joulupukin laulukirja. Tätä olen haeskellut jo pitkään ja nyt iskin sitten kiinni, kun sopiva tarjous tuli kohdalle. Jos Herra Hakkarainen harrastaa on kevyemmän luokan kirja, tämä on sitten sellaista loistoluokkaista Kunnas-tuotantoa. Kirja sisältää nuotteineen suunnilleen kaikki joululaulut sekä vanhemmat että uudemmat, joita jouluunsa voi kaivata. Tämä kaikki lisättynä Kunnaksen loistavilla kuvilla tekee kirjasta unohtumattoman.

Onnittelin itseäni hyvästä hankinnasta, sillä olin alunperin ajatellut jättää nämä laulukirjat hankkimatta. Muista Kunnaksen laulukirjoista olen kirjoitellut täällä.

 Nämä kaksi hankintaa täydensivät sitten Kunnas-kokoelmani taas ajan tasalle ja verottivat "itsepiristysbudjetistani" 35 euroa. Tähän mennessä käytetty siis 84€, tällä menolla budjetti loppuu paljon ennen kuin sairasloma.

Täydennetty Kunnas

Kuten tuolla jo aikaisemmin vihjasin, palkitsin itseäni ahkeroinnista ja ostin loput "puuttuvat" Mauri Kunnaksen kirjat. Eihän niitä minulla vieläkään kaikkia ole, sillä en ole tuntenut erityisemmin viehtymystä Varhaisiin töherryksiin tai Nyrok Cityyn, enkä jotenkaan vielä tätä kirjoittaessani usko niitä koskaan hankkivanikaan. Tosin noin sanoin kyllä aika pitkälle näidenkin kirjojen kohdalla, mutta sitten kuitenkin tuli toisenlainen mieli, että jospa sittenkin...

Ensimmäisen meille ilmestyi Koiramäen laulukirja, jossa on vähän kaikenlaista lallateltavaa perinteisistä Seitsemän miehen voimasta ja Lapsuudentoverista vähän uudempiin.

Vaikka Nyrok Cityä olenkin ajatellut boikotoida, niin Mac Moose oli silti pakko hankkia Piilteksen kaveriksi. Tämän ostopaikka oli niinkin proosallinen kuin paikallinen Prisma, sen sai sieltä liki kympin halvemmalla kuin netistä tai kirjakaupasta.

Ja kun kerran laulukirjoissa päästiin alkuun, niin tuo Koiramäki tunsi itsensä niin yksinäiseksi, että olihan sille pakko ostaa kaveriksi Seikkailijan laulukirja.

Nyt sitten puuttuvat enää Tassulan iloinen keittokirja ja Joulupukin laulukirja, joista jälkimmäistä olen ajatellut hankkivani vasta kesäkuussa Helsingistä, kun näkyi olevan sikäläisissä kirjakaupoissa huomattavasti halvemmalla myynnissä kuin netissä tai täällä kaupoisssa.

Mauri Kunnas on muuten sikäli mielenkiintoinen ja tuottoisa kirjailija, että sitä mukaa, kun kuvittelen hankkineeni suunnilleen kaikki hänen kirjansa hyllyyni, niin aina häneltä ilmestyy joku uusi ja taas olen yhden jäljessä. Nytkin huomasin, että Hullunkurisesta kuvasanakirjasta on ilmestynyt suomi-ruotsi - versio hyllyssäni jo olevan suomi-englannin lisäksi.

Lisää tavaraa - taas kerran

Tapasin ystäväni Ievuskaisen kaupngilla ja saattoi olla, että siinä samalla tuli vähän poikettua syömässä ja saattoi olla, että kirpparillakin kierreltiin ihan vain pikkuisen... eli good bye ostoslakko ja ruokabudjetti.

En sitten kyennyt ohittamaan Tildan talvikirjaa, kun sellainen uutena tuli kirppiksellä vastaan 14 euron hintaan, vaikka olinkin jo päässyt vannomaan, etten osta enää yhtään Tildaa hyllynkoristeeksi. Niitä kun on siellä jo ennestään aika monta ja niistä toteutettujen projektien määrä taitaa olla pyöreä nolla.

Tuon Tilda kirjan myötä törmäsin uuteen mielenkiintoiseen ongelmaan. Netti kun ei tunnu osaavan vastata siihen, montako Tilda-kirjaa oikeastaan on olemassa ja mitkä niistä on suomennettu ja millä nimellä. Nuo nimet kun ovat vaihdelleet varsin paljon kirjojen norjan-, suomen- ja englanninkielisten laitosten välillä, eivätkä ole mitenkään loogisesti pääteltävissä mistään.

Samalta kirppiskierrokselta tuli hankittua myös "pari" hiuspantaa, siis tuota, tarkemmin mainiten vain viisi kappaletta pantoja. Nuo maksoivat yhteensä 70 senttiä eli eipä niille paljon kappalehintaa tullut.
Kullanvärisestä ja ruskeista tuli heti kommettia, että näyttävät tasan minulta. Vaaleankorallinvärisessä on ollut joku koriste, joka on irronnut eli sille pitää varmaan jotain fiksausta tehdä ennen kuin sitä voi käyttää.

Tämän kirppiskierroksen "superlöytö" oli neljän euron hintainen tummanvihreä "lentolaukku". Pinnalta ihan uudenveroinen, sisältä näki, että oli ehkä joskus käytetty. Kooltaan tuo on sellainen viikonloppulaukku miinus eli ainakin minun lentolaukkuani pienempi. Lokeroita, kumilenkkejä ja väliseiniä tuosta löytyy hyvin, samoin kantokahva ja irrotettava olkahihna. Mikä parasta tämä sopii väriltään ja tyyliltään molempien käyttöön. Meillä on molemmilla jonkin verran päivän tai parin työmatkoja ja kursseja, ja sellaisilla tarvittavien varusteiden kuljettamiseen tämä soveltuu kuin nenä päähän. Herra Kirjoituksesta itsestään en tiedä, mutta minusta on usein tuntunut tosi pahalta varustaa mies matkaan joko liian ison tai liian naisellisen kassin kanssa - tämä kassi on nyt niin sukupuolineutraali kuin kassi vain voi olla eli kuten mainittu tulee sittenkin yhteiseen reissukäyttöön eikä föönin suojaksi kuten alunperin ajattelin.

Yksi lautapelikin tuli hankittua, Sulo Vilénin mallilla "ostin, kun halvalla sain". Oli HalpaHallin poistolaarissa ja kustansi kokonaisen vitosen. Vielä en osaa sanoa, jääkö meille vai annetaanko eteenpäin.

Käviskös kirjastossa

Selailin taas kirjakerhojen tarjontaa ja varsin mielenkiintoisia opuksia sieltä löytyikin.

Tyypilliseen tapaani sain istua sormieni päällä, etten tilaisi tuota 100 virkattua pitsikukkaa kirjaa. Yritän kuitenkin hillitä himoni ja tyytyä kirjaston tarjontaan. Seuraavalla kirjastokäynnillä voisi katsella esimerkiksi seuraavia opuksia tuo ylläolevan lisäksi.

Kuvat napsittu netistä jujukerhon ja suuren suomalaisen kirjakerhon sivuilta, siksi laatu on mitä on.

Kymmenen muistettavaa kirjaa

Tämä on lähinnä muistilista itselleni siitä, mitä mielenkiintoisia kirjoja olen viimeaikoina eri lähteistä bongannut.

Skannatut kuvat ovat peräisin muutamasta jujukerhon lehdestä, eivät laadultaan kovin häävisiä, kun tarkoitus on lähinnä pitää mielessä kirjan nimi ja kirjoittaja. Hintatiedot, jotka kuvissa näkyvät, tuskin pitävät enää paikkaansa. Nämä ovat kaikki mielenkiintoisia, mutta ei mikään sellainen, että heti olisin ostamassa itselleni, siitä syystä ne ovat täällä muistuttamassa, että katsoisin kirjastosta seuraavalla käynnillä tai ehkä sitä seuraavalla.

 Ensiksi Angry Birdseille omistettu amigurumi-kirja

Olen kuullut paljon hyvää tästä karkintekijän käsikirjasta, joten ainakin englantilasta toffeeta on pakko kokeilla, mikäli kirja löytyy kirjastosta.

 Nämä haluain vain selattavaksi, tuskin minä todellisuudessa mitään intoudun neulomaan tai muuten toteuttamaan. Ja jos inspiraatio iskee, niin sittenhän lainakirja on oikeassa käytössä.

Tuskin koskaan jaksan koota niin paljon tölkkiklipsuja, että pääsisin mitään noista toteuttamaan, mutta onhan sitä hauska katsella, mitä voisi tehdä jos...

Tämän kirjan hankintaa kipuilin pitkään, sillä se sopisi NIIIN hyvin "200 virkattua kuviota", "120 erilaista neliötä" ja "150 virkattua kukkaa" - tyylisten opusten seuraan, joita hyllystäni löytyi useita. Kun tajusin, etten ehkä sittenkään virkkaisi yhtään ainoaa lumihiutaletta, päätin hyödyntää kirjastoa. Jos virkkaan edes viisi erilaisella mallilla tehtyä lumihiutaletta lainattuani kirjan, saan luvan hankkia tämän itselleni, silloin todennäköisesti virkkaan useammankin kuin nuo viisi.

Hämmästytin itseäni sillä, etten sittenkään klikannut tätä kirjaa ostoskoriin heti sen ilmestyttyä. Ilmeisesti alan päästä kroonisesta Tilda-kirjojen keräilyhimosta pikkuhiljaa eroon. Hyllyssä kun on toista kymmentä kirjaa, joista yhdestäkään en ole tehnyt yhtään mitään - koskaan.

Selattavaksi ajattelin näitäkin, sillä tuskin täältä mitään ideoita toteutukseen pääsee, mutta olisi kiva nähdä, mitä kaikkea ovat aiheesta keksineet.

Tätä kirjaa mietin pitkään lahjaksi, mutta päätin odottaa hetken, sillä merkkipäivä on vasta kesällä. Ehkä uutuuden viehätys ja sitä myötä uutuushinnoittelu on jo silloin mennyt ohi.