Kimaltavat varpaat

Kokeilin joulukuussa ostamaani Lumenen kimallelakkaa ensiksi sormiin ja raavittuani viimeisiä jämiä hileistä reilu kuukausi lakkauksen jälkeen pois kynsistä totesin lakan niin kestäväksi, ettei se ehkä sovellu käytettäväksi sormissa. Siis en halua valittaa, onhan se ihan kiva, että lakka kestää kynsillä enemmän kuin sen kaksi päivää, mutta kun ne pelkät glitterit roikkuivat kynsissä kuin takiaiset ja lähtivät irti vain raaputtamalla, niin se ehkä oli hiukan liikaa. Kyllä vain, koetin lakan irroittamiseen kaikki netissä neuvotut folioon käärimisjututkin, turhaan, lakka kyllä lähti, mutta kimalteet jäivät.

Varpaitani kun en jaksa lakata joka ainoa viikko, niin niihin tuollainen superkestävälakka on kuin tehty. Niinpä sivelin varpaankynsiin alimmaiseksi pari kerrosta H&M:ltä ostamaani glitterilakkaa ja päällystin sen kahdella kerroksella Lumenen Magic dustia.

Kyllä nyt kimaltaa, vaikka ei valokuvassa ehkä siltä näytäkään. Eivätkä nämä meikäläisen koipeloiset muutoinkaan tuossa kuvassa kovin edustavilta näytä, mutta kun en oikein saanut pidettyä niitä paikallaan, koska hirnuin niin kovasti kuvaa otettaessa. Eihän sitä nyt vakavana voi pysyä, kun mies konttaa ja ryömii jalkojen juuressa ja sihtailee otoksia kolmen sentin päässä varpaista.

Kuvassa kiilto ei ole lähelläkään sitä, mitä se on livenä, tunnen itseni lähinnä discopalloksi kävellessäni, mutta onpahan jotain piristystä pimeyteen - joudun syömään sanani lumen inhottavuudesta, kyllä kymmenen senttiä lunta valkaisi maailman ja piristäisi mieltä kummasti.

Kimalletta pimeyteen

Kun tässä on nyt jo rikottu kaikki mahdolliset ja mahdottomat tälle vuodelle annetut lupaukset, rikotaan se viimeinenkin. Kynsilakkojen hankintakiellossa olen roikkunut kaikkien pisimpään, mutta nyt tuli sitten sekin rikottua. Kävin henkka-maukassa ja ostin kimaltavan kynsilakan piristämään tätä pimeyttä. Olisin langennut enemmänkin, sillä maksaessani tuota yhtä lakkaa kassalla huomasin kassan vieressä kuuden kimaltavan lakan pakkauksen. Päätin miettiä asiaa yön yli ja kun seuraavanankin päivänä halusin nuo lakat, palasin takaisin kauppaan - vain huomatakseni, että joku muukin oli ihastunut lakkoihin ja ne oli myyty loppuun. Onneksi sentään ostin heti sen yhden.

Tämä 3 euroa maksanut lakka on pohjaväriltään kirkasta ja siinä on sinisiä, turkooseja ja hopeisia pieniä kimalteita sekä hopeanvärisiä isompia hexagoneja.

Minusta nämä kimallelakat ovat ihania, mutta niissä on yksi todella huono puoli - niitä ei tahdo saada kynsiltä pois millään muutoin kuin raaputtamalla ja sehän taas tekee hallaa kynsille, joten ehkä on vain hyvä, etten saanut noita lakkoja yhtään enempää. Kyllä tuo yksikin purkki jo tarjoaa kiillettä ja kimallusta pimeyteen.

Kynsillä pohjavärinä viimeiset tipat rakastamastani kullanvärisestä lakasta - Yves Rocherin kesäsävy jostain vuosien takaa ja yhtä kivaa ei tietenkään enää saa mistään. Päällä sitten pari kerrosta tuota kimaltavaa lakkaa, minä pidän, muut ehkä eivät. Kuvassa kynnet vielä siistimättä, sillä oli pakko rynnätä kuvaamaan, kun aurinko pilkahti jostain pilven raosta ja kuvat sai ihan luonnonvalossa ilman salamaa.

Harakka iski

Koska olen viime aikoina tuntenut suunnatonta vetoa kimaltaviin kynsilakkoihin, mutta langettanut itselleni kiellon ostaa niitä, päätin kokeilla jotain uutta. Tai siis vanhaa, mutta en ole itse koskaan aikaisemmin tehnyt mitään vastaavaa itselleni. Loin kimallekynnet, joiden materiaalina oli tavallinen kirkas, läpinäkyvälakka ja irtokimalle. Hankin jossain vaiheessa noita kimalteita, mutta en käyttänyt niitä itse, vaan ne menivät muille käyttöön. Nyt kaivelin kaapeistani esiin ne, mitä oli jäljellä ja valitsin väriksi aavistuksen punertavan kullanvärisen kimalteen.

Sitten vain kirkasta lakkaa pohjalle, kullanväristä kimalletta kosteaan lakkaan, ylimääräisen ravistelu pois ja lisää kirkasta lakkaa päälle. Lopputulos on aika mielenkiintoinen, se ei hyökkää silmille voimakkaan värin takia, vaan näyttää kauempaa katsottuna varsin neutraalilta, mutta valon osuessa siihen oikein se kimmeltää kyllä sen verran, että harakkakin saa tyydytystä.

Valitettavasti kuviin ei saa välittymään tuota mielenkiintoista kiiltoa ja kimallusta, joka näissä harakkakynsissä on. Yllä kuitenkin jotain yritelmiä aiheesta. Tätä nautintoa kestää muutaman päivän, viimeistään maanantaiksi joudun siivoamaan kynnet taas vähän tavallisempaan kuosiin.

Mustaa ja valkoista

Kun yövuorojen välissä kaipasin jotain piristystä, päätin värkkäillä itselleni uudet kynnet. Tiedän kyllä, ettei näistä kovin monta päivää saa nauttia, mutta tässä suhteessa olen kuin lapsi, kaikki kielletty on kivaa.

Niinpä laitoin kirkkaan aluslakan päälle valkoista graffitilakkaa, joka osoittautui tässä yhdistelmässä toimivammaksi kuin monessa muussa. Olen kokeillut tuota valkoista monen värin pariksi eikä se toimi punaisen, sinisen, vihreän, violetin eikä keltaisen kanssa lainkaan. Harmaan kanssa se menee jotenkin ja mustaa lakkaahan minulla ei enää ole. (Vaikka nähtyäni työkaverin kynnet, joissa oli musta pohja ja punainen glitteri päällä, alkoi tehdä mieli sellaista yhdistelmääkin omaksi).

Nyt siis valkoinen halkeileva lakka päälle ja sitten satunnaisiin kynsiin mustia lehtikuvioisia kynsitarroja, joissa on tehosteena kirkkaita strasseja. Yksinkertainen, mutta yllättävän näyttävä yhdistelmä, jolla oli lisäksi helppo paikkailla ne kohdat, joissa graffitilakka ei halkeillut kauniisti.

Tarrat olivat kaikki erilaisia ja niitä sijoittelin  vasemman käden pikkurilliin (minulla on joku pikkurilli&tarra-fiksaatio), keskisormeen ja peukaloon. Oikeassa kädessä tarrat puolestaan koristavat peukaloa, etusormea ja pikkurilliä (mikä yllätys!).

    

Kuvat eivät ole parhaat mahdolliset, mutta kun minulla ei ollut aikaa poseerata, joten herra Kirjoitus napsi niitä "lennosta". Asia kuitenkin selvinnee noista.

Hemmottelupäivä

Takana kuusi tuntia yöunta, mutta en silti muista, että olisin herännyt pitkään, pitkään aikaan näin levänneenä kuin tuon kuuden tunnin unen jälkeen - ilmeisesti tuli nukuttua kunolla oikein kunnon syväunta, sillä minulla ei ole mitään mielikuvaa unennäkemisestä, kyljenkääntämisestä tai vastaavasta.

Tänään hemmottelin itseäni oikein urakalla. Käytin viimeisen kolmikymppislahjaksi saamani lahjakortin ja kävin kasvohoidossa ja kulmakarvojen muotoilussa/värjäyksessä (Kiitos Ievuskainen & Liisi!). Omakustanteisesti lisäsin pakettiin vielä ripsiin kestovärin. Tosin olen niin fiksoitunut kulmien maalaamiseen, että kestoväristä huolimatta tyven harvempi osa kaipaa mielestäni täytettä, joten kaivetaan Ben Nye luomiväri Taupe esiin ja täytellään sillä. Sen verran kulmakarvoista vielä, että ilmeisesti maalaan ne jatkuvasti niin samaan paikkaan, että iho imee puhdistuksesta huolimatta jotain tummempaa pigmenttiä sille auleelle, koska hoidon tehnyt kosmetologi kysyi ensimmäiseksi kulmakarvojen laittoa aloittaessaan: Ovatko kulmakarvasi tatuoidut vai lähteekö väri pois? Tai sitten kulmakarvojenlaitto tapani saa ne näyttämään tatuoiduilta.

Kasvohoito oli ihana, rentouttava ja täyteläinen. Se tehtiin heidän itsensä maahantuomilla tuotteilla, joissa on runsaasti aitoa ruusuöljyä ja ruusuvettä. Tuoksu oli kieltämättä huumaavan ruusuinen ja purkit suloisia (sellaisia kuin ennen vanhaiset patenttipurkit eli sellaisella jännällä klipsulukolla ja tiivisteellä), mutta siitä huolimatta en langennut ostamaan niitä kotiin, vaikka hintakaan ei ollut mikään hirveä. Syy, miksi tuotteet jäivät kauppaan, on se, että haluan varmistaa, miten ihoni niihin reagoi. Olen yleensä aina pyrkinyt välttämään öljyisiä tuotteita peläten, että ne tukkivat ihohuokoset ja saavat aikaan hirveän finnimeren - yleensä näin on käynytkin, silloin kun olen öljypohjaisia tuotteita käyttänyt. Tässä hoidossa käytettiin kuitenkin todella runsaasti öljyistä hoitoainetta, jota laitettiin sekä kasvoille että kaulalle ja hartioille, kosmetologi lisäsi sitä ainakin kolmeen, neljään kertaan ja vakuutti, että se on aitoa luonnontuotetta, ei keinotekoista väriä, ei keinohajusteita. Ja samaa öljyä on kaikissa muissakin tuotteissa. Tällä hetkellä olo tuntuu hyvältä ja ympärilläni leijuu vieno ruusuntuoksu, jos sama olo on vielä kolmen, neljän päivän päästä, harkitsen vakavasti ainakin kuorintavoiteen ja ruusuvesi pullon ostamista. Niin tuotteet tulevat Turkista, ruusujen kaupungista (en muista paikan nimeä), jonka ympäristössä kasvatetaan ja tuotetaan 60% kaikesta maailman ruusuöljystä.

Samassa Putiikissa myydän myös ihania hopeakoruja, joita he tuovat itse maahan, ilmeisesti lähtömaa on sama kuin kosmetiikkatuotteillakin. Heillä oli nyt 40% alennus kaikista koruista, koska ovat tammikuussa menossa hakemaan uusia koruja ja pitää saada vanhat pois alta. Enkä minä tietenkään päässyt korutiskin ohi ostamatta jotain pientä:


Hopeiset korvikset teemaan sopien ruusukvartsilla, kuvassa vain ykis, kun en enää ne kerran korviini laitettuani jaksanut repiö molempia pois. Nämä ovat siitä jännät, etteivät ne ole renkaat eivätkä tappi- ja lukkokiinnitteiset, vaan jotain siltä väliltä. Kuvassa vasemmalla on korvan läpi menevä tappi, joka kiinnittyy vastapuolella olevaan reikään, oikealla taas on saranapuoli, joka aukeaa, kun tapin irrottaa reiästä. Korvikset ovat siis osin yhtenäiset kuin litistetty rengas ja kuitenkin korvan läpi menevä osa on tappi eli paljon helpompi laittaa kuin renkaan mutkallinen koukku.

Yksi ainoa "vika" näissä on. Kun olen pitkän aikaa käyttänyt vain pieniä ohuita renkaita tai niitä rihkamakiviä, tuntuvat nämä yllättävän painavilta. Siihen kuitenkin tottuu nopeasti ja pakkohan niiden on painaakin, sillä pelkästään kiven koko on noin 5x10 mm. Parasta näissä oli kuitenkin hinta - alennuksen jälkeen hinnaksi jäi VAIN 7 e. Me happy!!!

Hong Kongistakin tuli uusia paketteja ihan kaksi kappalein ja kolmas odottelee postissa, täytynee lähteä hakemaan se kotiin. Jaa, mitkäkö niissä on? Uusia kynsikoristeita tietenkin ;-).

uudet kynnet -vol xxx

Kyllä, olen palaamassa siihen, mistä tämä koko juttu lähti ja mitä tarkoitusta varten oikeastaan koko blogin perustin eli kirjoitan siis jälleen tylsää juttua kynsistäni.

Pitkästä aikaa tein itselleni uudet kynnet. Pengoin tässä taannoin pikkujouluja varten meikkikaappiani ja löysin muutaman putelin jo unhoon jääneitä kynsilakkoja. Minulla on ilmiselvästi jossain vaiheessa ollut korallinen kausi, sillä käsiini päätyi jo loppuun käyttämäni Oriflamen Raspberry sorbetin sisarsävy. Yves Rocherin Rose Givré, joka on hivenen glitterinen koralli. En tosiaan muista, koska olen lakan hankkinut, mutta ihan eilen se ei ollut, koska lakka vaati aikaa kuivuakseen ja oli marmoroinut pullon seinämät niin, etten parhaalla tahdollanikaan pystynyt arvioimaan, paljonko lakkaa pullossa oli. Tarkalla tirkistelyllä sain arvioksi alle puoli pulloa (itse asiassa veikkaan vielä vähempää) ja päätin, että on aika käyttää tämä lakka loppuun. Nykyiset kynnet näyttävät sitten taas jonkin aikaa melkein samoilta kuin ne ensimmäiset (koralliset sormet, siniset varpaat), joista kaikki alkoi. Tosin sillä erotuksella, että varpaat ovat joulun kunniaksi viininpunaiset eivätkä siniset.

Ensimmäinen kynsitarra-arkkinikin alkaa olla melkein loppuun käytetty. Tämän päiväisten liimailujen jälkeen arkkiin taisi jäädä enää pari, kolme tarraa, mutta onneksi niitä on vielä "pari" arkkia jemmassa ja euro on taas vahvistumassa suhteessa dollariin eli kohta voi taas tilata lisää.

Olen muuten menettänyt innostukseni värillisiin lakkoihin sormissa, toki nuukana ihmisenä käytän loppuun ne, mitä minulla vielä on, mutta yritän epätoivoisesti olla ostamatta uusia, ellei nyt sitten joku helmi satu kohdalle. Tällä hetkellä suosikkini on ranskalainen manikyyri, jota alan varmaan käyttää sitten, kun se on taas ihan so last season-juttu ja kukaan muu ei käytä sitä.

No niin, mutta siis asiaan. Tällä kertaa siis pohja tuota Rose Givré sävyä ja koristeet vain peukaloissa. Joulun (ja yövuorojen) kunniaksi päätin olla hunsa ja laittaa ihan kaksi tarraa per kynsi. Nyt kyllä tajusin, että se on totaalinen virhe, sillä meillä on kliininen auditointi ke/to ja silloin pitäisi meikäläisenkin olla ruodussa, jotta ei tule noottia asiasta. No tehty mikä tehty, voin sitten käyttää tiistaipäivän poistamalla näitä. Kumpikin peukku on erilainen, vasemmassa kaksi korallin väristä kukkaa ja kolme pinkkiä, oikeassa myös kaksi korallinväristä kukkaa (sama tarra kuin edellä) ja kaksi pinkkiä kukkaa. Tällä kertaa ei timantteja, strasseja tai helmiä.'


Pitäisi varmaan tehdä joulusiivo myös kosmetiikkavarastoissa, vaikka mitä se auttaa, kun en kuitenkaan malta hävittää kuin yhden tavaran sadasta... Tänään hain ärrältä Y.R.:n paketin ja siinä tuli vähän lisää tavaraa. Onneksi vain peruskamaa, jota tarvitsee aina eli shampoota, suihkugeeliä ja yksi huivi, lahjuksina oli pari korua ja rasva.

huuto.netin hölmöt ja harmaat kynnet

Lissää kriisiä pukkaa päälle...

Olen turkasen kyllästynyt huuto.nettiin ja siellä roikkuviin "maksan, kun jaksan, jos jaksan" ostajiin. Käsittääkseni vanha kunnon sanonta "ainahan on maksettava, eikös juu..." pitää edelleenkin useimmissa asioissa paikkansa, tosin huuto.netissä lievempänä versiona.

No turha kai sanoakaan, että suurin osan huuto.nettiä käyttävistä ihmisistä toimii moittettomasti, raha tulee ja tavara liikkuu ilman mitään suurempia ongelmia. Ehkä heidän kanssaan kaikki sujuu niin hyvin, että hommassa täytyy sitten olla muutama päin vastainenkin tyyppi kivenä kengässä.

Tämänkertainen verenpaineen nostattajani huusi minulta yhden tuotteen jo noin kuukausi sitten. Kauppaehdoissani, jotka ostaja näkee ennen huutoaan, lukee ihan selvästi, että maksu kahden viikon kuluessa huudon päättymisestä. Tämä ilmoitti maksavansa 12 päivän kuluttua, mikä sinänsä on ok, koska kerran maksuehdoissa lukee, että kaksi viikkoa. Valtaosalla tosin on huutamalleen tavaralle tarve eli he maksavat samantien, sillä mitä nopeammin maksaa, sitä nopeammin on toiveita saada tavara itselleen. Minulla myyjänä on se tyyli, että nopeille maksajille vien tuotteet postiin samana päivänä, kun rahat näkyvät tilillä, jos maksussa kestää, saattaa kestää postituksessakin...

Niin tämä epeli sitten ilmoitti maksavansa 12 päivää myöhemmin. Odotin 12 päivää ja vielä 10 päivää extraa, että varmasti ehtisi siirtää rahat tilille. Kun ei näkynyt laitoin mailia ja sain vastaukseksi hirveän selityslitanian kaikesta mahdollisesta epämääräisestä. Missään kohtaa ei sanonut aikooko edes maksaa vai unohdetaanko koko juttu. Omassa viestissäni lupasin odottaa vielä tämän viikon ja sitten napsahtaa nega palaute.

Raivopäissäni kehittelin kirjeen, jota aion täst' edes käyttää kaikille hupihuutajille, jotka tielleni tulevat (siis en käytä, kunhan saan ärtymykseni purettua):
"Hyvä huuto.netin nimimerkki XXX.

Olet huutanut minulta tuotteen yyy, jonka hinta postikuluineen on xxxx. Olen odotellut suoritustasi nyt kaksi viikkoa ja ilmoitan antavani negatiivisen palautteen, elleivät rahat ole tililläni xxx mennessä.

Minun ongelmani ei ole se, jos olet huudellut yli varojesi. Tai no, tulee siitä minunkin ongelmani, jos rahasi eivät riitä huutamasit kohteen lunastukseen. Minä kuulun kuitenkin siihen kuppikuntaan, jonka mielestä ei ole soveliasta huutaa, ellei ole millä maksaa. Minulta ei saa säälipisteitä millään tekosyyllä, riittäviä eivät ole kissan, koiran tai mummon kuolema, oma parvekkeelta putoaminen tai pikkusiskon yllättävä raskaus. Minä olen sitä mieltä, ettei pidä huudella, jos ei ole millä mällätä.

Ylläolevasta johtuen, älä enää koskaan huuda kohteitani, ellei sinulla ole HETI varaa maksaa huutamaasi tuotetta. Kerta ohari tarkoittaa luoton menetystä lopuksi ikää...

Ystävällisin terveisin, xxxx"

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.
Mulla on taas uudet kynnet. Varpaat on edelleen sillä viisi viikkoa vanhalla mallilla, joka näkyy menneissä postauksissa ja irtoamista ei ole nähtävissä..

Sormet sen sijaan ovat uudet. Nyt sitten laitoin sitä muodikkaaksi mainostettua harmaata lakkaa ja ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen ilman mitään koristetta.Tämä on joku Lumenen vanha harmaa sävy, oikeasti sellainen tumma hopeanharmaa, lähinnä kai tarkennettuna teräksen harmaa.

Tässä vielä kuva varmemmaksi vakuudeksi:


Ja sitten on pakko tehdä niin kuin pikkulapselle telkkaria katsottaessa eli ottaa virta pois. Minun on pakko sammuttaa kone, jotta saan edes jotain muutakin tehtyä.

Uudet kynnet vol xxx

Ja taas kerran juttua kynsistä. Ovat mokomat edelleen niin huonossa kunnossa, ettei voinut laittaa sitä muodikasta harmaata lakkaa vieläkään.

Pakko oli kuitenkin saada jotain piristystä, sillä varpaissa istuvat siksak-muotoon asetellut kirkkaat kristallit kuin täi tervassa, ja olen päättänyt, että saavat olla siinä kunnes lähtevät kasvamalla pois. Niitä ei nimittäin saa irit ilman raakaa väkivaltaa eli jos olen mainostanut, että pysyvät, niin en ole yhtään liioitellut, ne todellakin pysyvät.

Sormiin oli kuitenkin pakko saada taas jotain uutta eli pikkurilleissä tällä kertaa erilaiset tarrat: vasemmassa yksinkertainen sininen kukkanen ja sen keskellä iso vaalean sininen kynsitimantti. Näin jälkeen päin ajatellen pienempi olisi ollut parempi, mutta tuollainen oli käden ulottuvilla sillä hetkellä. Lisäksi kynnessä oli pari kristallia ilman tarraa ja ne eivät kestäneet vauhdissa mukana kuin pari päivää.

Oikeassa on vastaavasti vaaleanpunainen kukkatarra ja sen isommassa kukkasessa vaaleanpunainen kynsihelmi. Se on pienempi kuin vasemman käden kristalli ja mielestäni paremman näköinen.


Muut kynnet edelleen tylsästi kirkkaalla kovikelakalla lakatut.

Valitan tummia kuvia, hovikuvaajani ei ollut oikein iskussa - käyttää varmaan tätäkin perusteena uuden kameran hankkimiseen ;-P

Nail art - taas uudet kynnet

Kädet ovat edelleen niin kurjassa kunnossa siivouspäivien jäljiltä, että niitä ei voi kameralla lähestyä. Niitä verhoaa siis mitään sanomaton kovikelakka, pikkurilleihin oli sentään ihan pakko pistää kukkaset, mutta niitä ei tällä kertaa esitellä - näkyisi vielä, miten kamalan huonokuntoisiin kynsiin olen ne laittanut.

Varpaat laitoin uuteen uskoon. Edelleen luotan turkoosin voimaan, se lakkapullo ei vieläkään ole loppunut, joten varpaani ovat varmaan joulunakin kesäisen turkoosit. Tällä kertaa käytin koristelussa 2mm kirkkaita kynsikristalleja. Vähän eri määriä eri kynsille, peukkuun viisi, kakkoseen kaksi ja kahteen seuraavaan yksi, se pienin ja muotopuoli sai jäädä ilman. Päälyslakkaa en laittanut nyt lainkaan eli samalla kyseessä on testi, miten kauan kestävät ilman päälystystä, kivet upotin painamalla ne hivenen kosteaan lakkaan. Kuvassa näkee, että yksi ukkovarpaan kivistä on luistanut pois paikaltaan eikä kuvio ole ihan symmetrinen, vaan enpä minä muutenkaan niin symmetrinen ole.


Tarkoituksena oli siis saada tuohon peukkuun aikaan sellainen siksak-kuvio, no aina ei voi voittaa... Kuvan epäterävyyd ei sitten ole minun vikani - hovivalokuvaajani, herra Kirjoitus, on ottanut kuvan- tosin minun on myönnettävä, että hätäisenä ihmisenä en antanut hänelle mahdollisuutta kuin yhteen kuvaan ;-).

Lankeemuksia ja uudet kynnet

Vanha sanonta ylpeys käy lankeemuksen edellä kävi toteen kohdallani eilisaamuna. Olin lähdössä seitsemän jälkeen yövuorosta töistä, kun pyöräni joutui reilussa alamäessä vesiliirtoon ja minä tein kunnollisen mahalaskun. En ole koskaan aiemmin ymmärtänyt, että pyörälläkin voi käydä niin, vaan nyt se on sitten todistettu.

Lopputulemana on reippaat raapaleet kulmakarva-alueella (ja silmälaseissa), molemmissa käsissä ja vasemmassa jalassa. Nopeasti laskien raapaleita on seitsemässä paikassa. Lisäksi rintalastaani koristaa reilunkokoinen mustelma, rullasin ilmeisesti rinnallani pyöränsarvien yli, muuten tuo suorakaiteen mallinen ruhje ei oikein ole selitettävissä.

Jouduin odottamaan lääkärille pääsyä yli kaksi tuntia ja odottavan aika on tunnetusti pitkä. Sairaslomaa olisin saanut, mutta tietenkään en sitä huolinut, koska jäljellä ei ollut kuin yksi yövuoro. Tosin sain kyllä moneen kertaan katua uhmakkuuttani, sillä sen verran olivat jalan naarmut ja rintalastan ruhjeet kipeät. Tämän päivän olen sitten käyttänyt huilailuun, ainoa, mitä tein olivat uudet kynnet. Nämä ovat nyt sitten mahdollisimman neutraalit, paremmat ja näyttävämmät rakennan sitten, kun kynnet ovat toipuneet edellisten tuunausten rasituksista.

Pikkurillissä kolme pientä timanttia, halkaisijaltaan 1,5mm.















Toisessa pikkurillissä on edelleen tuo neljän oranssihtavan kukan sarja, sillä en kertakaikkiaan saanut sitä poistettua lakkaa poistaessani. Lakka kyllä lähti ympäriltä, mutta tarra ei, joten olkoon sitten siinä.

Peukaloissa on sitten pinkki-valkoiset kukkaset, molemmissa samanlaiset.
















Ensimmäisen hongkongilaisen pakettini sain jo viikko sitten ja sen tasasin Ievuskaisen kanssa, nyt sitten odottelen sitten sitä toista ja odottavan aika on tunnetusti pitkä. Miten voi olla mahdollista, että kaksi päivää myöhemmin postitettu kirje on perillä viikkoa aiemmin? En mää vaan ymmärrä.

Elloksen tilauskin tuli ja minä olen karvaasti pettynyt. Siitä loistavasta tonnin paketista ei sitten montaa riepua meille jäänyt. Eniten harmitti se, että beige-kultainen unelmani oli malliltaan kaikkea muuta kuin kropalleni sopiva - voihan räkä ja siihen olin satsannut kaikki odotukseni. Olin nimittäin kuvitellut, että siitä saisi loistavan lisän mustaan pukuuni. Uimapuvut ja bikinit olivat melkein kaikki sopimattomia -äääärggghhh. Onneksi sentään löytyi yksi yläosa ja toinen alaosa, jotka saa yhdistettyä.

Noiden bikinien lisäksi meille jää vain hame, pari toppia ja yksi tunika.
Tuo tunika on sellainen, että se käy tarvittaessa mekkonakin, mitenkään erityisen pitkä tuo hamonen ei ole, mutta riittävä kylläkin.


Laitetaan tähän nyt vielä kuva tuosta kultaisesta unelmastakin, jotta oikein tulee käännettyä veistä haavassa ja harmiteltua, kun se ei sovi, mutta ainahan ei voi voittaa...

Uudet kynnet

Kävimme iltalenkillä, jonka aikana oli hyvää aikaa pohtia millaiset uudet kynnet tekisin. Ideoita tuli liikaakin, joten päädyin yksinkertaisimpaan mahdollisimpaan vaihtoehtoon.

Sen verran täytyy todeta, että nämä tarrat ja strassit on todella tarkoitettu pysymään, sillä niiden irrottaminen kynsistä oli operaatio sinänsä. Tavallisella kynsilakanpoistoaineella ei ollut toivoakaan, vaan tarrat piti raaputtaa irti ja sitten vasta pääsi putsaamaan lakat tarran alta.

Pohjalakka on edelleen samaa sävyä, sillä olen päättänyt käyttää ne ensin loppuun, molemmista riittää ehkä yhteen tai kahteen kertaan vielä sitten kun tämä lakkaus täytyy poistaa.

Ja sitten kuvia... Sormissa koristeet vain pikkurilleissä molemmin puolin samanlaiset (tarra ja kaksi kynsistrassia), varpaissa koristeet ukkovarpaissa toisella puolella kuvan timantit ja toisella tarra, jota en viitsinyt kuvauttaa... Siis kirkkaita sydämiä on varpaissa kolme ja violetteja tähtiä kaksi. Sellaisia puolivaiheen kuvia kumpikin, vielä reunat siistimättä ja kädet rasvaamatta.

Visa vinkui

Tänään sitten vihdoin ja viimein älysin käydä tarkistamassa nettipankin visa-sivulta, joko paypallaskuni olisi siirretty visatilille ja olihan se. Olin varautunut siihen, että paypal laskuttaa oman välityspalkkionsa ja visa tietenkin omansa plus vielä ekstraa siitä, että lasku maksettiin eurojen sijasta punnissa. Lasku löytyi visatililtäni ja nuo mittavat komissiotkin oli laskettu siihen mukaan... Olisin voinut jättää yhden yön valvomatta ja nukkua oikein kunnolla, mikäli olisin tiennyt totuuden komissioiden suuruudesta.

Eilisen päivän valuuttakursseilla laskun kokonaissumma 16.85 englannin puntaa tarkoittaa 21.20 euroaa. Visan veloitus, jossa siis mukana sekä paypalkomissio että valuutanvaihto, oli 21.87 euroa. Kaiken kaikkiaan siis noin 70 senttiä ekstraa siitä, että maksoin sitä kautta ja kuitenkin maksuaikaa tuo reilu 30 päivää. Positiivinen yllätys.

Toinen positiivinen yllätys oli se, että seuratessani SEN myyjän myyvän huuto.netissä 1200 kpl:n strassikiekkoa (jonka hinta tällä hetkellä 17 euroa ja kauppa aikaa vielä 5 päivää), päätin itsekin kokeilla myyntiä, tosin vähän pienemmällä erällä. Tässä kohtaa kyllä hihittelyttää, sillä tämä sama kauppias silloin myydessään sitä edellistä kynsistrassikiekkoa saattoi minut tähän "hankitaan e-baysta"- kierteeseeen ja sillä hinnalla, mitä olisin maksanut siitä yhdestä hänen myymästään kiekosta sain ebaysta 4 kiekkoa ja 20 tarra-arkkia. Never again minä huudan tuolta ihmiseltä mitään, sen sijaan ryhdyn itse kauppaamaan omia strasseja.

Laitoin eilen lähinnä huvin vuoksi myyntiin pienen pussin pikkustrasseja, kaksi isompaa Swarovskia ja pari tarra-arkkia kuvitellen, että tarrat menisivät ensin. Joku kuitenkin huusi strasseja heti, itseasiassa niillä oli parikin huutajaa, ja minä olin varsin hämmästynyt. Nyt sitten lisäsin myyntiin toisen satsin strasseja ja molemmat Majakasta ostamani satsit, toivottavasti joku huutaa nekin pois. Noita kiviä on kyllä sen verran, etteivät ihan heti lopu vaikka muutaman myynkin pois ja kuten todettu, jos loppuvat, hankitaan hongkongista lisää!

Katselin jälleen kuolaten ebayn sivuja, sillä keksin sieltä taas jotain uutta kivaa ja uutta kamalaa. Kamalaa olivat kynsistrasseista tai muista vastaavista kivistä rakennetut kynsiriipukset, jotka oli tarkoitettu laitettavaksi roikkumaan lävistettyyn kynteen. Hyi olkko, että olivat rumia ja sitä paitsi, jos minun kynnestäni roikkuisi sellainen 3 cm pitkä härpäke, jäisi se ihan varmaan joka paikaan kiinni ja kynsi repeilisi tämän tuosta. Sitten se kivaa, siellä oli aivan ihania kynsipitsejä! Kyllä luit ihan oikein, pitsejä. Siis tarroja, jotka olivat pitsin näköisiä, niistä sai sitten katkaista haluamansa mittaisen pätkän ja liimata kynteen. Se, etten ostanut niitä, kaatui oikeastaanvain siihen, että samassa paketissa myytiin sekä leveämpää että ohuempaa pitsiä ja minä olisin halunnut vain sellaista noin 2 millistä rankslaista manikyyria varten. Toinen ostohidaste oli se, että samassa paketissa oli mustaa ja valkoista ja minä olisin halunnut vain valkoista. Heti kunm markkinoille ilmestyy paketillinen pelkkää kapeaa valkoista pitsiä, muuttaa se meille.

Nyt menen suorittamaan kynsien uudistuksen, sillä vaikka tarrat ja strassit ovat edelleen tiukasti paikallaan on lakka niiden ympäriltä ja muista kynsistä mennyt niin huonoon kuntoon, että se on pakko uusia.

ne pysyvät ja pysyvät...

Huomenta, huomenta!
Haluan vain saattaa koko maailman tietoon, että kyllä nämä kynsikoristeet ovat ihania. Ne pysyvät ja pysyvät, melkein kuin Panu-maali kestää isältä pojalle. Ne Majakasta ostetut kun pysyivät pyhättömän viikon ja irtoilivat miten sattui - herra Kirjoitus esimerkiksi löysi tässä pari päivää sitten kannettavastamme punaisen kynsikristallin ja naureskeli, että olen päättänyt siis ryhtyä tuunamaan kannettavaamme. Minä olin ääreishämmästynyt, kunnes tajusin, että sen on siis täytynyt irrota kynnestäni, kun siivosin, silloinhan niitä katoili useampia ja minä mitään miettimättä liimailin uusia tilalle. Jännityksellä odotan, sitä mistä ne loput kadonneet "timantit" löytyvät.

Nämä nykyiset strassit istuvat kuin täi tervassa- ovat olleet jo pari vuorokautta ja olen elänyt ihan normaalisti, eikä merkkiäkään siitä, että olisivat irtoamassa - ja hyvä niin. Sikäli tietysti harmi, etten pääse kokeilemaan uusia. Sen verran näkyy elämän jälkiä, että sen oliivinvihreän helmen korkeimmalta kohtaa paistaa hiven valkoista väriä eli maali on pinnasta kulunut, muutoin ei mitään merkkejä kulumisesta tai irotamisesta.

Elämän pienet ilot ovat parhaita! Olen erittäin onnellinen tästä hankinnastani ja kävin jo katselemassa uusia saman myyjän sivuilta ebaysta, jos vaikka nämä nykyiset loppuvat ennen kuin kyllästyn niihin ;-)

Nysse tuli!

Vanhan kotikaupunkini Tampereen murretta lainaten voidaan todeta, että nyt se sitten tuli, se kauan ja hartaudella odotettu paketti sieltä valtamerten takaa. Matkalla se oli ollut sen 14 arkipäivää, mikä tuntui odottavasta kovasti pitkältä ajalta.

Herra kirjoituksella riitti hauskaa, kun minä autossa postin pihassa istuen avasin pakettia ja hihkuin kuin lapsi jouluna. Olihan siellä vaikka mitä kivaa, kaikki se, mitä pitikin ja sitten vielä vähän extraa.

Yhtä lapsenomaisesti totesin, että niitä on heti pakko kokeilla ja tyypillisen lapsen tavoin halusin kokeilla heti. Jätin siis pohjatyöt tekemättä ja läiskin koristukset kynsiin, joissa lakka on kulahtanut reunoiltaan, jotta pääsin nopeammin itse asiaan.

Alla siis kuvia "hätäprojektista"

Kynnelle on liimattu yksi sinivalkoinen 3d kynsitarra ja sen keskustaan on kiinnitetty 1,5mm halkaisijaltaan oleva kirkas kynsitimantti.












Peukkua koristaa pelkkä tarra, siis yksi tarra, jossa on oranssivalkoisia kukkia rykelmässä ja pari vihreää lehteä seassa. Hassua, mutta se on näyttävämmän näköinen tuossa kuvassa kuin luonnossa.










Tämä ensivaiheen kuva on hieman suttuinen, mutta kynnellä on siis yksittäinen keltainen kukkanen, jossa pari lehteä. Samasta 3d tarra-arkista tämäkin.













Ja sitten vielä valmis lopputulos, tarran keskelle on kiinnitetty oliivinvärinen kynsihelmi. Mielestäni oikein onnistunut lopputulos ollakseen sellainen kolnen sekunnin tuotos. Lisää harjoitusta vaan, niin kyllä se siitä.

Olen siis valmis huomenna kuuntelemaan pomon haukkuja kynsistä, jollaisia ei ole lupa pitää töissä.






Ievuskaiselle tiedoksi, käsilaukku analyysi on jo työn alla, palaan siihen myöhemmin.


Viimeiseksi tarjoilen herra Kirjoituksen ottaman, omasta mielestäni huippuhienon "kauas pilvet karkaavat"- kuvan. Löysin sen samalta muistikortilta, johon hän kuvasi kynsiäni ja "kähvelsin" (kysyin kyllä luvan) julkaistavaksi blogissani.

Se pyörii sittenkin...

Taisin sitten tehdä elämäni nopeimmat nettikaupat tuon hongkongilaisen kanssa. Sillä minä naputtelin ensimmäisen "is it possible to send all these in one parcel?"-viestin ebayssa ja toisen sähköpostistani, kun en ollut lainkaan varma ebayn viestipalvelun toimivuudesta. Verrokkina viestien perillemenoon käytin kotimaisen huuto.netin takkuaa enemmän tai takkuaa vähemmän viestipalvelua. Laitoin siis viestiä tehtyäni huudot kaikkiin viiteen kohteeseen ja hämmästeltyäni ebayn tarjoamaa laskutussysteemiä. Sieltä kun oli tulossa kolme laskua ja kolmessa valuutassa. Sillä kuten jo kerroin niin, osa oli puntina, osa taaloina ja osa aussidollareina

Kului varmaan 10 minuuttia ja olin saanut ensimmäisen vastauksen, joka oli lasku koko summasta puntina ja sitten heti perään napsahti toinen viesti, jossa hän kertoi lähettäneensä jo laskun koko summasta. Laskussa oli valmiina jopa paypal-linkki, jota napsauttamalla laskun pääsi maksamaan suoraan ja veloitus tulee sitten visalaskulla.

Vaikuttaa suoranaisesti liian helpolta, kyllä tähän joku koira täytyy olla haudattuna. Sillä, jos se on näin helppoa, saattaa ebaysta tulla varsinainen pandoran lipas, josta tulee äkkiä hankittua yhtä ja toista vähän liiankin nopeasti ja harkitsematta; sillä jos asia hoituu tyyliin paina nappia "osta heti" ja sen jälkeen paina nappia "maksa lasku", voi laskua kertyä huomaamatta vähän liiankin kanssa.

Ai niin, laskusta puheenollen. Kokonaissumma ei sitten karannutkaan niin kovin paljoa alkuperäisestä budjetista, 16 ja risat puntia on kutakuinkin 22 euroa. Nyt sitten jännityksellä odotamme pakettia ja visalaskua (minulla kun ei ole harmainta haisuakaan, paljonko paypal ottaa maksuvälityspalkkiota tästä keikasta).

Kynsikoristeita on nyt sitten tulossa lopuksi ikää, kuten rakas Ievuskainen huomautti. Mutta miksi tyytyä vähempään, kun kerran samalla rahalla saa enemmän? Nimittäin 1200 ja 1800 kappaletta maksoivat melkein yhtä paljon. Ja uskon vakaasti, että näille löytyy käyttöä, jos ei minun niin sitten jonkun muun kynsissä.

Rouva Jälkikirjoitus siis viettää seuraavat kaksi viikkoa nenä postiluukussa, koska paketin pitäisi olla kahdessa viikossa perillä. Palaamme astialle, jahka paketti saapuu.

paypal vastaan ebay

Se on sitten ratkennut, nimittäin kisa ebayn ylläpidon ja paypalin&visan yhteistiimin välillä. Jos olisin lyönyt vetoa, olisin voittanut, sillä paypalin aktivointikoodi oli saapunut nettipankkiin. Jos olen ihan rehellinen, en edes tiedä, miten kauan se koodi siellä on oikein jo minua odotellut. Nyt siis pääsin aktivoimaan paypalini ja sen myötä huutelemaan lisää kamaa kotiini.

Kävin eilen pikaisella pyörähdyksellä Kontissa, josta tietenkin mukaan tarttui jotain - se on vähän samanlainen kuin Ikea tai kenkäkauppojen alelaarit, jotain tartuu joka tapauksessa mukaan. Tällä kertaa selvisin varsin vähällä, sillä kotiintuomisina ei ollut kuin yksi jännän vihreä toppi. Normaalista se poikkeaa siinä, että sävy on silmieni värinen, enemmän kultaan ja ruskeaan taitettu kuin normaalit käytössä olevat vihreäni. Ilmeisesti toppi kuitenkin on jokseenkin kotoisen värinen, sillä herra Kirjoitus kommentoi asiaa seuraavasti: "Se on sen näköinen, kuin se olisi ollut sinulla aina". Ja ehkä se sopii trendiin, sillä myös kylpyhuoneen tämänhetkinen sisustus on samaa sävyä.

Yritän tarkoituksellisesti lörpötellä tyhjiä, jotta välttyisin kertomasta, mitä olen tänään tehnyt. Tänään sitten pääsi piru irti vai pitäisikö sanoa, että pukki löysi kaalimaan aidasta sen raon ja änkeytyi kaalimaalle. Minä tein ensimmäiset ebay ostokseni, kaikenkaikkiaan 5 kappaletta kynsisälää. Myyjänä oli hongkongilainen yritys, joka kauppasi tavaroitaan hinnoiteltuina sekä puntiin, aussidollareihin että jenkkitaaloihin. Sen verran laskelmani pettivät, että alkuperäinen 20€ raja tuli rikottua. Mikäli myyjä ei yhdistä postituskuluja, niin kokonaissumma jää noin 26€:on, mutta löysin sieltä jostain pitkien sepustusten joukosta sellaisenkin lauseen, että jos olet huutanut useampaa tavaraa ja ne ovat eri valuutoissa, niin laita mailia, niin voimme yhdistää ne ja saat vain yhden laskun. Toivon todellakin, että se onnistuu, sillä myyjä lupaili yhdistää postikuluja useamman kohteen huudoissa jne eli kaipa tämäkin lupaus pitää paikkansa, jolloin tavarat tulisivat pienemmillä postikuluilla ja yhdessä pakaasissa. Vaikka tuotteet tulisivat kolmessa paketissa, kuten on myös mahdollista, niin silloinkin hinnaksi jää vain tuo n. 25€ eli en tee konkurssia sen vuoksi. Mikäli konkurssi lähestyy, selailen suomalaisten kynsitavara kauppojen hintoja ja pistän osan hankinnoistani kaupan tappioiden peittämiseksi, uskon hyvinkin pääseväni ainakin omilleni.

Ja sitten se suuri totuus, mihin minä oikein lankesin. Meille on siis tulossa paketti, joka sisältää

1200 eri väristä kynsihelmeä halkaisija 1,5 mm (12 väriä eli 100 helmeä kutakin), karusellissa

1800 kappaletta monivärisiä 1,5 mm halkaisijaltaan olevia pyöreitä kynsikristalleja karusellissa ja samaan pakettiin kuului vielä 10 kpl aitoja Schwarowskin 2,8 mm kynsikristalleja, jotka ovat hivenen arvokkaampia kuin nämä muovikivet,

1800 kappaletta kirkkaita halkaisijaltaan 1,5mm olevia kynsikristalleja

1600 kappaletta eri värisiä ja eri mallisia kynsikristalleja karusellissa (paketissa on pyöreitä, kukkia, sydämiä, lehtiä, kyyneleitä ja neliöitä jos oikein muistan)

20 arkkia erilaisia kynsitarroja

Eli nyt sitten jännityksellä odotan, miten minun tässä oikein käy - osaanko hoitaa asian paypalin kautta loppuun, vai pitääkö kilauttaa kaverille tai poistaa kaksi väärää vastausta eikun laskua. Kieltämättä myös loppusumma jännittää hivenen.

Nyt lähden löylyihin viilentämään mieltäni ja lupaan pitää teidät ajantasalla.

Kynnet osa 2 ja vähän aiheen vierestäkin

Tästä näyttää tulevan varsinainen kynsiparatiisi, kun taas olen kirjoittamassa kynsistäni, mutta kun ne nyt ovat minua eniten viime aikoina riivanneet.

Riivausta on tapahtunut varsinkin sen jälkeen, kun näin juhannuksen aikaan yhdellä samassa työpaikassa olevalla henkilöllä rakennekynnet upotettuine kynsikristalleineen. Ensimmäinen ajatukseni oli:" ...kele, jos hänkin saa pitää, niin miksi en minäkin???!??" Edelleen kyllä jaksan ihmetellä asiaa, mutta hengessäni olen päättänyt vetää asian esiin siinä vaiheessa, jos joku alkaa puuttua minun kynsilakkaani.

Niin pitkälle kynsihimoni on minut riivannut, että menin ja rekisteröidyin ebayhin, kun huomasin siellä olevan "rhinestoneja" myynnissä ihan erilaisilla hinnoilla mitä Suomessa. Eräskin suomalainen nettikauppa myi 720 kristallin karusellia vaatimattomaan 130 euron hintaan, ja hongkongilaiset firmat myivät vastaavaa kiekkoa tai yleensä vielä isompia, joissa kristalleja oli 1200-1800, muutaman (5-7) Usan dollarin hinnalla. Näillä dollarin kursseilla noiden karusellien hinnaksi jää alle 5 euroa... Samoilta kauppialta löytyi myös myynnistä erilaisia todella isoja kynsitarrapakkauksia, muita erilaisia kynsikoristeita, noita kynsitimantti karuselleja joka lähtöön jne...

Lupasin itselleni, että postikuluineen voin tehdä 20 euron tilauksen. Kun olin valinnut haluamani tuotteet, 5 kappaletta isoja karuselleja (kivien/helmien määrä vaihteli välillä 1200-1800 per karuselli) ja 20 arkkia tarroja oli hinta toimituskuluineen vaatimattomat 16 euroa! Mutta ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin...

Onneksi älysin tarkistaa ennen tuotteiden huutamista, että myyjä hyväksyy maksuksi vain paypal-suoritteet. Minulla ei tietenkään paypalia ollut, kun olen elämäni kaikenlaisia luotto- ja maksukortteja vältellyt ja ihan vasta viimeaikoina olen joutunut antautumaan visan viettelykselle. Siten käänsin apua anovan katseeni herra Kirjoituksen suuntaan, vaan miten kävi? Ei niin, että hän olisi ollut hankintojani vastaan, mutta auttavaa kättä ei hänkään pystynyt ojentamaan, koska hänen ebay-tilinsä oli käyttämättömänä vanhentunut. Paypal suurine 60 sentin talletuksineen olisi ollut voimassa, mutta mitä tehdä paypalilla, jos ei pääse ebaystä haluamiaan tuotteita huutamaan. Nyt olemme siis siinä tilanteessa, että minä odottelen paypalin aktivointi koodin saapumista visa-tietoihini, jotta pääsen aktivoimaan visakorttini paypal käyttöön ja toisaalla herra Kirjoitus ahdistelee ebayta uudelleen aktivoimaan hänen käyttäjätietonsa. Olemme sopineet, että se jonka asiat tulevat ensin selvitetyiksi, hoitaa haluamieni tuotteiden hankkimisen. Jäämme siis innolla odottamaan, kumpi on nopeampi paypalin/visan asiakaspalvelu vai ebayn ylläpito - itse olisin valmis veikkaamaan ensimmäistä.

Lohdutukseksi sentään voin kertoa löydöstä, jonka tein pakallisesta antiikimakasiini-kirpputori-yleiskauppa-romuvarasto- yhdistelmästä. Olin etsimässä oveemme tervetuloa- kylttiä tai jotain mistä sellaisen voi tuunata. Tämä taas aiheutui siitä, että naapurin rouva oli ripustanut oveensa kauniin vihreävalkoisen silkkikukista ja -lehdistä tehdyn kranssin, olin siis jäämässä kilpavarustelussa toiseksi, sillä meidän mattomme ja viherkasvimme alkoivat näyttää auttamattoman käytetyiltä hänen mattonsa ja kranssinsa rinnalla. Niinpä poikkesinkin sitten tuonne kaiken tavaran tavarataloon katsomaan, josko sieltä löytyisi jotain apua asiaan. Ja löytyihän sieltä, useampaankin kuin yhteen asiaan. Paitsi että löysin sieltä valmiita tervetuloa-kylttejä ihan kaksi kappalein (toinen luonnonvalkoinen tähkin ja ruiskaunokein koristeltu käsinmaalattu kakkoslaatuinen kyltti (täplä vihreää tipahtanut väärään paikkaan valkoisella pohjalla) ja toinen paneelin kappaleelle maalattu hauska rantamaisema ankkoineen), löysin erään tekokynsi laatikon pohjalta pari pussia punaisia kynsikristalleja! Nehän minun oli tietenkin pakko saada. Kassalle päästyäni yllätys oli sitäkin suurempi, kun kassatyttö pyysi koko kasasta vaivaisen vitosen.

Siis vitosella kaksi pussia kynsikoruja ja kaksi isoa tervetuloa-kylttiä, joita voin vaihdella vaikka viikottain - nyt sitten vain katsotaan mikä on naapurin rouvan seuraava veto, sillä nyt minä olen askeleen edellä, kun minulla on matto ja viherkasvi ja rantamaisema hänen mattoaan ja kranssiaan vastaan.

Kynsiharrastukseni on siis tähän mennessä kustantanut minulle noin 8 euroa, mikäli siis ei lasketa mukaan kauppaan pyöräilemisen aiheuttamaa pyöränkumien kulumista, kaupassa kävelemisen aiheuttamaan kengän pohjan ohentumaa ja kai tässä laskelmassa pitäisi sitten vielä huomioida satulan ja ahterin välisen kitkan housuille aiheuttama kulutuskin? No, tuolla rahalla on kuitenkin luvassa iloa pitkäksi aikaa.

Pari päivää sitten aloitin taas kauneuden paratiisin (www.kauneudenparatiisi.fi) ohjeilla kynsien laittamisen, siis vanhan lakan poistoa, kynsien huoltoa ja uudelleen lakkausta ja joka välissä odottelua ja ohjeiden lukemista. Lopputuloksena oli taas omasta mielestäni kivan näköiset kynnet, vasemmassa kädessä oli pikkurillissä kolme kolmiomaisesti aseteltua pyöreää 1,5mm kristallia ja oikeassa pikkurillissä kaksi 3 mm kukkasta, kaikki olivat väriltään punaisia, sillä muita vaihtoehtoja tuolla kaupassa ei ollut. Ensimmäinen varovainen testaus eli käsien pesu lakan kuivuttua osoitti, että ne pysyivät hyvin kiinni. Toinen testaus: yleisiä kotitöitä yhden illan verran ja kristallit istuivat edelleen kiinni kuin täi tervassa. Kolmas ja rankin vaihe: siivouspäivä. Sitä kristallit eivät enää kestäneet, kun aamusta aikaisin aloitin siivoamisen, sain jo puoleen päivään mennessä huomata ensimmäisen kukkasen tippuneen. Kun illalla myöhään rättiväsyneenä kaaduin sänkyyn, olivat kaikki kivet irronneet ja jäljellä vain tyhjät paikat. Jotain lohdutusta toi sentään se, että irotamiskohdat olivat suhteellisen siistit verrattuna siihen, mitä irtoavat tarrat jättivät jälkeensä.

Mitä me tästä siis opimme? Vaikka olisit uusista löydöistäsi miten innostunut, älä tee kynsihuoltoa ennen suursiivouspäivää, sillä joudut kuitenkin tekemään sen uudelleen heti sen jälkeen. Ja kyllä, minä olen anti-niksipirkka-ihminen, joka uskoo vakaasti siihen, ettei siivous ole juhlaa edes iltapuku päällä, vaikka niksipirkassa muuta väitetäänkin.

Kynsikokeiluja

Olen muutaman viimeisen viikon ajan selannut netin erilaisia kynsisivuja suoranaisella intohimolla, sillä keksin tässä päivänä muutamana, että työn kuormittamat kynteni ovat, jos eivät nyt suorastaan rumat, niin kuitenkin tylsät. Niinpä sitten päivänä muutamana päätin, että asialle pitää tehdä jotain. Jos olisin tavallisessa työpaikassa, olisi ongelma ratkaistu sillä, että varaisin ajan joltain kynsistudiolta ja teettäisin itselleni unelmakynnet. Työpaikkani nyt vain sattuu olemaan sellainen, että kynsilakan käyttö on, jos ei nyt suoranaisesti kiellettyä, niin kuitenkin vähemmän suositeltavaa. Jos ilmestyisin työpaikalle puolentoista tuuman rakennekynnet sormissani, voisin olla varma, että puhutteluun päätyisin...

Niinpä olen nyt sitten kuluttanut tunteja netissä katsellen mitä ihanimpia kynsiä ja kuolaten niiden perään. Alkusysäyksenä koko jutulle toimi työpaikallamme poikennut esittelijä, jolla oli paitsi mitä ihanimmat kengät (olen heikkona myös korkokenkiin) myös aivan uskomattoman upeat kynnet. Jos työkaverini eivät olisi tienneet minun olevan onnellisesti naimisissa, olisivat varmaan luulleet minua lesboksi, sillä sen verran ahnein katsein seurailin tuon vierailijan kenkiä ja kynsiä. Hänen kyntensä eivät olleet mitenkään erityisen pitkät, mutta lakkaus ja koristelu olivat todella tyylikkäät. Kynnet oli jaettu viistoten kahteen osaan (oliko se nyt kilpilakkaus vai vaakunalakkaus, en ikinä muista), kynnen alaosassa oli tumman sininen lakka, yläosassa vaaleansininen, siihen rajaan, missä lakkojen väri vaihtui, oli upotettu kolme vaaleaa helmeä. Pikkurillin kynsi oli hivenen pidempi kuin muut ja siihen oli vielä lisäkkeeksi laitettu tuohon vaalean siniseen osaan tummansininen/musta pitsikukkanen.

Kun sitten naputelin googleen hakusanaksi nail art, aukeni paratiisi. Mitä ihanimpia malleja, koristeluja ja koruja. Suomalaisen kauneuden paratiisin nettisivut lukuisine ideoineen olivat suoranainen aarreaitta, sillä siellä oli lukuisia vinkkejä paitsi rakennekynsille myös omien kynsien koristeluun. Niin paljon innostusta minulla oli, että päätin kokeilla edes jotain, jotain pientä ja kivaa, mitä ehkä voisi jopa käyttää töissä.

Alkuinnostuksen huumassa selasin läpi varmaankin kaikki suomenkieliset nettikaupat ja jo melkein tilasinkin niistä lakkoja ja koristeita. Sitten käytännöllinen minäni tuli ja iski minua pahemman kerran ihan kirjaimellisesti kynsille, olinko todella valmis maksamaan monta euroa posti- ja toimituskuluja parin euron tavaroista. Halusin siis varmistua homman toimivuudesta ennen kuin lähden tilaamaan mitään ylimääräistä kynsiporjektiini.

Sen tiesin jo ennakkoon, että eri värisiä kynsilakkoja kaapeistani kyllä löytyisi varmasti ainakin parikymmentä ellei enemmänkin, sen sijaan minulla ei ollut kunnollista aluslakkaa ja päällyslakkakin puuttui. Onneni olikin melkoinen, kun löysin paikallisen Vapaa valinnan ale-hyllystä Anytimen alus-ja päällyslakat 30% alennuksella. Alle kolme euroa pullo oli sellainen hinta, jonka olin valmis näistä kokeilutuotteista maksamaan. Tuo hinta ei vielä vie meikäläista konkurssiin, jos vaikka kävisikin niin, että lakat jäisivät kerran käytön jälkeen kuivumaan kaapin perälle. Sitten puuttuivat enää koristeet, kävin vielä kerran lukemassa netistä vinkkejä ja löysin yhden erittäin käyttökelpoisen: "käytä mielikuvitustasi".

Ryhdyin siis mielikuvitus lentäen penkomaan kaappeja ja laatikoita, josko sieltä löytyisi jotain, mitä voisi kynsikoristeena käyttää. Kauppaan en enää päässyt, sillä inspiraatio iski tietenkin kello 23, eikä mikään liike enää ollut auki. Askartelulaatikko osoittautui melkoiseksi aarrearkuksi, sillä sieltä löytyi useampi purtilo askarteluhileitä, eri kokoisia kiiltäviä tähtiä, sydämiä ja kukkia ja kaiken huipuksi joskus vuosia, vuosia sitten ostamiani kynsitarroja. Olin silloin ajatellut nuo kynsitarrat askartelukäyttöön, mutta ne olivat syystä tai toisesta jääneet käyttämättä.

Innoissani ryhdyin puuhaan, varpaankynnet lakkaisin Nearly Natural- sarjan Splash-nimisellä lakalla. Tämä ihana turkoosi on yksi lempisävyistäni, mutta sitä ei enää valitettavasti valmisteta. Onneksi vuosia sitten ostetussa pullossa on vielä lakkaa muutamaan lakkaukseen, en tiedä, mitä sitten teen, kun lakkapullo on tyhjä, varsinkaan, jos en löydä uutta vastaavaa tilalle. Jos jotakin kiinnostaa, niin todettakoon sivuhuomautuksena, että tämän turkoosin lakan sävy on täsmälleen sama kuin Mac pigmenttien "turquoise"-sävy. Niin, varpaat lakkasin siis turkooseiksi ja hetken mielijohteesta laitoin ukkovarpaisiin hopeanväriset n. 5mm halkaisijaltaan olevat sydämet ja päälle kiiltävää päällyslakkaa. Varpaista tuli uskomattoman upeat, todelliset sandaalivarpaat, sillä valon osuessa sydämiin ne vilkkuvat jännästi valoa heijastaen.

Onnittelin itseäni onnistuneesta ideoinnista ja ryhdyin käyttämään luovuuttani sormiin. Korallinväriksi lakattuihin kynsiin laitoin pikkurilleihin toiseen pienen kissan kuvan ja toiseen salaman. Näyttivät ihan kohtuullisen onnistuneilta ja olin tyytyväinen ensimmäiseen kynsitaide kokeiluuni.

Kaksi päivää kokeilun jälkeen en ollut enää lainkaan yhtä tyytyväinen: varpaat kyllä olivat edelleen kauniit, ei mitään kulumajälkiä tai merkkejä korujen irtoamisesta (vaikka niillä oli uitu, saunottu ja niitä oli liotettu jalkakylvyssä), mutta sormet olivat ihan kamalat. Kynsilakka oli kyllä muutoin edelleen ok, mutta tarrat irtosivat heti ensimmäisen päivän jälkeen, jättäen lakkaan rumat jäljet. Tosin lisäkommenttina todettakoon, että koruja kuormitettiin työpäivällä arkistossa, jossa täytyy käsitellä painavia paperijuttuja ja siellä kynnet aina muutenkin rikkuvat tökkiessään pahvien ja paperien reunoihin. Seuraavalla kertaa täytynee kokeilla tarrojen kestoa varpaiden kynsissä, elleivät toimi sielläkään, saavat palata takaisin askartelukäyttöön.

Nyt sitten edessä on ankara pohdinta, mitä tehdä tai miten koristella sormen kynnet niin, että kestäisivät edes muutaman päivän. Vinkkejä otetaan vastaan!