Vihdoin vyölaukku

Kesästä asti olen haaveillut juoksuvyöstä siis siitä sellaisesta, johon mahtuu juuri ja juuri puhelin, avaimet ja pankkikortti,  ja joka vapautttaa kädet pitelemästä mitään ylimääräistä liikkuessa. Tarkoitus oli kyllä tehdä sellainen ihan itse ja nollabudjetilla, mutta kun Lidlin tarjouksesta löytyi 4€ hintaan sellainen, joka myös toimii heijastimena, päätin ostaa sen.

 

Tuossa on siis myöskin reikä nappikuulokkeita varten, mistä serkkuni Sauma sai aiheen kysyä, että olenko minäkin niitä, jotka kulkevat joka paikassa napit korvissa, enkä kuule, näe enkä haista mitään liikkuessani. Ei, siitä ei ole kysymys, sillä huvittavasti liikkuessani en kuuntele yleensä mitään, vaikka melkein aina muulloin minulla onkin äänikirja kuuntelussa. 

 

Ostoslakosta ei siis ole jäljellä enää jälkeäkään, mutta koen tämän ostoksen silti hyvin perusteltuna, koska tuolla hinnalla en olisi saanut kunnollisia tarvikkeita vastaavan ompeluun puhumattakaan siitä, miten paljon aikaa siihen olisi mennyt. Roskalavalta tuollaista koetin etsiä, mutta koska tällaista ei sieltä löytynyt, niin on tämä paras ja mielestäni kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto.

Vain kuukausi kerrallaan

Minun on hyvin, hyvin hankala oppia uusia tapoja siis merkityksessä saada niistä uusia rutiineja, asioita, jotka vain hoituvat ja joita ei tarvitse ajatella sen kummemmin. Niinpä aion ensi vuonna elää kuukauden kerrallaan. Valitsen jokaiselle kuukaudelle maksimissaan kolme uutta asiaa, joita opettelen ja suoritan. Kun niistä sitten kuukauden aikana muodostuu tapa, niin sitten niitä voi jatkaa seuraavassa kuussa, kun opettelee samalla jotain muuta uutta rutiinia.

Koska kolme uutta asiaa on kerralla paljon, varsinkin jos asiat ovat isoja, niin reunaehdoiksi totean, että mikäli uusia asoita on tuo kolme, niin niiden täytyy liittyä jollain tavalla toisiinsa. Parin erillisen asian luulisi menevän helpommin, varsinkin jos toinen on pienempi ja toinen isompi.

Suurin ongelma on tammikuu, ei aloittamisen takia, vaan siksi, että mitä kaikista noista vaihtoehdoista oikeasti ottaisi työnalle. Hyviä vaihtoehtoja on aivan liikaa. Alla muutama esimerkki.

1) karkkilakko

2) roskaruoattomuus

3) säännöllinen liikunta

4) hammaslanka (en ymmärrä miksi tämä on niin vaikeaa)

5) tiskit

6) Järjestä koti iltaisin

7) ostamattomuus (kunnollinen, osta vain ruokaa)

8) Älä haali tavaroita, niitä ilmaisiakaan

9) poista tavaroita

10) rajattu peliaika

No mutta huh...

Kävin lääkärissä. Kaikki liittyy siihen, että menin ensin pyytämään perusverikokeita ikään kuin "nollatasoksi", jotta näkisin, onko pienillä muutoksilla mitään vaikutusta. Ikäväkseni tuolta labroista sitten tosiaan tuli vähemmän mukavia löydöksiä (no jos olen rehellinen, eivät ne mikään täydellinen yllätys olleet, mutta tieto lisää tuskaa): matalat rautapitoisuudet, korkeat verenpaineet ja sokerit. Näiden seurauksena työterveyshoitaja lähetti minut lääkärille. Kävin siellä eilen ja sain aikamoiset kotitehtävät: suolan käyttö nolliin, painoa alas, salmiakki ja lakritsi nolliin (tämä ei ole onneksi ihan mahdoton haaste), alkoholi nolliin (tämä ei onneksi ole ongelma eikä siis haaste ollenkaan), hikiliikuntaa kolme varttia kerrallaan viisi-kuusi kertaa viikossa.  Lisäksi tulivat reseptit verenpainelääkkeisiin ja rautavalmisteeseen. No, että huh...

Ei siinä mitään, että täysin suolattoman ruokavalion noudattaminen on liki mahdotonta, koska suunnilleen kaikessa on suolaa. Yritän nyt jättää lisätyn suolan nolliin ja ostaa vain vähän suolaisia elintarvikkeita aluksi - on muuten kaupassakäynti mennyt haastavaksi: kyttäät rasvoja, sokereita, lisäaineita ja nyt vielä suolojakin. Jos vielä pitäisi kytätä hintojakin, kaupassa käynti olisi aivan mahdotonta, on siis pakko luopua hintatietoisesta syömisestä ja tuplata tai kenties triplata ruokabudjettimme.

Lähes kaikissa maustesekoituksissa on suolaa, ketsupissa on suolaa, levitteessä on suolaa, leivässä, leikkeleissä, juustoissa (no ne ovat rasvaisia, niitä nyt ei muutenkaan saisi syödä - ei tietenkään, koska voisin elää juustoilla). Toistaiseksi olen löytänyt vain maustamattoman lihan ja kasvikset, joissa ei ole suolaa. Niinpä meillä syötiin iltaruoaksi jauheliha-kesäkurpitsa-paprika wokkia, johon en laittanut lainkaan suolaa. Sen sijaan heitin runsaasti chiliä ja lipstikkaa. Jälkimmäinen on työkaverin loistava vinkki, se kun tuo umamin makua ruokaan ja korvaa suolaa varsin hyvin. Täytyy nyt viikonloppuna käydä raastamassa kaikki lipstikat, mitä maalla vielä kasvaa, talteen.

Sitten se varsinainen huh... liikuntaa kuusi kertaa viikossa ja vielä kolme varttia kerrallaan. Kaikkine lähtemisineen, vaatteiden vaihtoineen ja jälkisuihkuineen tuo vie ainakin puolitoista tuntia kerrallaan. Toinen puoli minusta ymmärtää ihan hyvin, että tätä teen itselleni, minä olen se, joka tästä saa hyödyn. Liikunnanvihaajapuoli minusta kuitenkin huutaa juuri nyt aika isoon ääneen, että siihen meneekin sitten sun kaikki vapaa-aika. Ensin iso osa siihen, että kokkaat terveellistä ja sitten loput siihen, että hikistelet. Ihan oikeasti paljon mieluummin tekisin jotain muuta, lukisin, pelaisin Potteria, olisin vaan, vaikka siivoasin sitä inhoamaani vaatekaappia. Kiltisti kuitenkin raahasin salikamppeet tänäänkin mukana töihin. Tarjoilin lisäksi työterveyshoitajalle vaihtoehtoa, että voisin pitää liikuntapäiväkirjaa, jonka laitan hänelle sähköpostilla. Olisin ikään kuin tilivelvollinen siitä, että liikunta tulisi suoritettua. Suorittaminen on kyllä tässä kohtaa ikävä sana ja antaa juuri oikean kuvan asian pakonomaisuudesta. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät kestää useamman kuukauden ennen kuin löydän liikkumisen ilon ja saan flown päälle. Silloin liikkuminenkin sujuu itsestään, mutta ennen sitä ja varsinkin syksyn pimeyden ja kylmyyden hiipiessä päälle tarvitsen jonkinlaisen pakotteen, joka vaatii minua hoitamaan asian. Pakko ei kyllä ole kiva asia, mutta muuten en varmasti lähde liikkeelle, läheteisilläni on siis kova urakka edessä kun piiskaavat minut kuntoilemaan. En uskalla antaa itselleni yhtään löysiä, vaikka alunperin niin ajattelinkin. Olin näet ajatellut, että liikun vain kolme kertaa viikossa, mutta itseni tuntien kolmesta tulee helposti nolla, ja se on pahempi kuin jos kuudesta tulee neljä. Pitänee lisätä blogiinikin jonkinlainen liikuntaseuranta, jotta suoritteita voi seurata jälkikäteenkin.

Pitkän aikavälin tavaratavoitteet

Olen miettinyt pitkän aikavälin tavoitteita kodin ja tavaroiden suhteen. Tosi asia on, että jos joku olisi kysynyt tätä asiaa minulta vaikka vuosi sitten, olisin sumeilematta vastannut, että haluan isomman kodin, jossa on vaatehuone, iso parveke ja minulle työhuone nykyisten tilojen lisäksi. Lisää tilaa ja lisää roinaa ajattelen nyt, mutta en toki kiistä sitä, etteikö ajatus aamukahveista omalla parvekkeella houkuttaisi. Pitänee vielä täsmentää, että aamukahveista niin, että parvekkeella voi istua ja kupin voi laskea parvekkeella olevalle pöydälle, sillä aamukahvit voi toki juoda nykyiselläkin parvekkeella jakkaralla istuen, mutta kuppi pitää sitten jo pistää olohuoneen puolelle pöydälle.

Sen sijaan nykyiset haaveeni ovat kovasti pienempiä. Ajatuksissani on, että neljän vuoden kuluttua meillä ei ole sängyn alla yhtään laatikkoa - siellä on vielä kolme eli kaksi vähemmän kuin jokin aika sitten. Tosin nuo kaksi poistunutta laatikkoa olivat aika jättimäsiä eli jo niiden puuttuminen helpottaa siivousta kummasti. Tuo kolmas jäljellä oleva tosin on vähän siinä ja tässä, se on pieni ja sisältää Puhkuni tarvikkeet, joita on loogisinta pitää siinä laitteen lähellä ja laite taas on yöpöydällä. Asian voisi korjata ostamalla uudet yöpöydät (joita aina satunnaisesti olen kyllä katsellut), joissa olisi isommat laatikot, mutta sitten ongelmaksi muodostuisivat nämä nykyiset yöpöydät, mihin ne sitten laittaisi. Ainakin ne kaksi isompaa laukkuja ja kasseja sisältävää laatikkoa sieltä haluaisin pois. Niiden sisältöä voisi esimerkiksi uudelleen sijoittaa sinne missä nykyään on huiveja ja kenkiä siinä vaiheessa kun kengät kuluvat puhki ja saisin vihdoin valittua ne huivit, jotka haluan säilyttää. En ole mitenkään suuressa määrin huivi-ihminen, mutta silti omistan kasoittain huiveja, joista osaa en ole käyttänyt kertaakaan.

Lisäksi haaveilen, että saamme neljässä vuodessa selätettyä muovipussijemmamme. Siis niin, ettei osteta kaupasta kasseja eikä roskapusseja, vaan saadaan kaikki nuo nyt keittiössä, vintissä ja autotallissa olevat jemmat purettua. Saman aikataulun annan sille, että käyn keittiön kaapit läpi ja tutkailen, mitä ne oikeastaan sisältävät ja mikä on tarpeellista ja mikä ei.

Yhdeksän vuoden kuluttua haaveilen, että vaatekaappini olisi tyhjentynyt niin, että saisin yhden komeron alaosaan ompelutarvikkeet ja muut keittiössä olevat käsityövärkit. Keittiöön haluaisin hyllyn tilalle kirjoituspöydän, sellaisen pienen, jolla voisi ommella ja jonka laatikoissa voisi säilyttää kaikkea pientä ompelusälää. Toki tuohon on niin pitkä aika, että uskon meidän saaneen myös autotallin ja vinttikomeron vihdoin ja viimein järjestykseen ja niiden tavarakaaoksen kesytettyä. Toisaalta yhdeksän vuotta on niin mahdottoman pitkä aika eteenpäin katsoen tässä kiihtyvässä muutoksen syklissä, että ei sitä oikeasti edes tiedä, mitä ja millainen maailma siinä vaiheessa on. Toki toivon ja uskon, että kovasti samanlainen kuin nykyinenkin, jolloin toiveeni ja haaveeni olisivat valideja.

Lisäksi minulla on yksi haave tälle kesälle,  mutta pahaa pelkään, ettei se toteudu. Makuuhuoneemme lattialla nimittäin kummittelee urheilukassi, jossa ovat kuntosalivarusteeni. Säännöllisesti pyyhin kassista pölyt, mutta haluaisin oikeasti liikuttaa sitä ulos asunnosta salilla käynti tarkoituksessa ja tietysti mielellään löytää sille jonkun muun sijoituspaikan kuin makuuhuoneen lattian. Vielä en vaan ole keksinyt mitään muuta vapaata paikkaa kuin pesukoneen rumpu ja se nyt ei ehkä ole se paras mahdollinen säilytyspaikka. Olen pyöritellyt ajatusta seuraavassa kehässä: kosmetiikkakaapista tyhjenee yksi hylly, johon voisin laittaa pyyhkeitä, pyyhkeiden tilalle voisin siirtää lakanoita, lakanoiden tilalle kengät yhden kaapin alatasolta ja sitten niiden kenkien tilalle tuon kassin. Tosin taitaa tuon hyllyn tyhjentyminen olla vielä aika kaukaisissa haaveissa, saattaa jopa olla, että lakanat hajoavat ennen ja kengät tulla käytetyiksi loppuun. Jos lähdetään nyt ensisijaisesti siitä, että kassi palaisi käyttöön ja vaikka ensi kesään mennessä se löytäisi paremman paikan.

Ekat viikot

Takana on nyt yksi viikko kevennystä ja yksi viikko rajumpaa ketoosiin tähtäävää dieettiä. Yllätyksekseni hirveä nälkä ei ole juuri kertaakaan vaivannut. Jos nälän tunnetta on ollut, se on johtunut liian pitkiksi venyneistä ruokaväleistä eli ihan oma moka. Tasainen syöminen kun tuossa on kaiken a ja o. Olo on siis pääsääntöisesti ollut hyvä tai todella hyvä.

Ensimmäinen huomaamani muutos on liikunnan lisääntyminen ihan vahingossa. Viimeiseen noin vuoteen en ole juuri työmatkaliikuntaa harrastanut kuin aivan satunnaisesti- ihan siitä syystä, etten ole jaksanut. Nyt ei ole oikeastaan tullut edes mieleeni, että jotenkin muutenkin voisi töihin mennä kuin pyörällä tai kävellen. Samoin on hissi jäänyt käyttämättä ja kipitän nykyään aina rappusia.

Toiseksi olen huomannut olevani pirteämpi, herään aamulla ennen herätyskellon soittoa levänneenä tai suhteellisen levänneenä. Asia, jota ei ole varmaan pariin vuoteen tapahtunut. Ja mahtuvathan ne vaatteetkin hiukan paremmin päälle.

Odotan innolla sitä, koska voisin ottaa käyttöön kokoa pienemmät työvaatteet ja myönnän odottavani myös sitä, koska joku asiasta tietämätön huomaa. Saattaa olla, että sitä saan odottaa viikkoja tai kuukausia ja sittenkin vastassa on vain hiljaisuus.

Resiinaralli

Olimme tänään viettämässä työpaikan virkistyspäivää. Tänä vuonna kohteeksi oli valittu sellainen mielenkiintoinen elämys kuin resiinaralli. No joo, ihan rallia noilla ei pystynyt ajamaan, mutta kyllä resiinan pumppaaminen kävi kuntoilusta, varsinkin, jos sattui olemaan liikkeellä sellaisella perheversiolla, jossa oli pumppauspaikat kahdelle ja loput istuivat kyydissä. Toki pumppaajaa välillä vaihdettiin, mutta siitä huolimatta tuolla noin 30 kilometrin matkalla pumppausvuoro tuli useamman kerran kohdalle.

Osa porukasta oli liikkeellä tällaisilla yksikköresiinoilla, joilla vauhti oli melkoisen reipasta.

Tässä kuvassa onkin sitten esillä kaikki resiinavaihtoehdot, noista tuo keskimmäinen on samaa sorttia kuin se, jolla itse olin liikkeellä. Samassa kuvassa näkyy myös pääteasemamme, jossa saunoimme ja nautimme päivällistä.

 Tässä vielä perheresiina takaapäin. Siinä oli siis istumapaikkoja kolmelle hengelle ja kaksi pumppauspaikkaa.

Kuvat on lainattu netistä, koska unohdin oman kamerani työpaikalle lähtö hälinässä. Onneksi kameran puuttuminen ei vaikuttanut siihen, että reissussa oli kivaa, saatiin jopa rikottua yksi resiina, mikä hiukan  hidasti matkantekoa. Loppumatka taitettiin sitten viisi yhdellä resiinalla, mutta perille päästiin joka tapauksessa. Onneksemme ilmat olivat upeat (auringonpaistetta ja 13 astetta lämmintä) ja hiljainen (resiinan kirskuntaa lukuunottamatta) metsä tarjosi rentoutusta niin silmille, keuhkoille kuin mielellekin.

Missä mennään tavoitteiden suhteen?

Tein heinäkuussa itselleni tiukahkot tavoitteet siitä, mitä loppuvuonna pitäisi saada aikaan, joten jotta pysyisin kärryillä siitä, missä mennään, lienee väliraportin paikka.

Tavoite 1: Koti kuntoon. Kellari on siivottu, vinttikomero samoin, sisälläkin alkaa olla valmista. Yksi taulu ja yksi hylly ovat tällä hetkellä minulla tiedossa olevat puutteet. Taulu on nostettuna sohvan selkänojalle melkein paikalleen ja makustelemme sitä vielä - onko sen paikka sittenkään siinä tai meillä ylipäätään. Hylly on viivytystaistelu, sillä Herra Kirjoitus ei oikein lämpiä suunnitelmilleni.  Sekä tietenkin kylppärin hyllyn maalaaminen vielä yhden kerran ja sen uuden vuodesohvaprojektin aloittaminen - sekin kun kaipaa hiomista ja maalausta.

Huoh, niinhän siinä kävi, että melkein valmiista tulikin äkkiä taas puolivalmis. Kuvittelin, että olemme pidemmällä tuon suhteen, mutta ei sitten näköjään olla.

Tavoite 2: Muut tilat kuntoon. No ne ovat tuota autotallia lukuunottamatta kunnossa, kuten tuossa ykköskohdassa jo tuli lueteltua. Autotallin kunnostus taas ei etene, ennen kuin saadaan nuo ykköskohdassa mainitut projektit valmiiksi.

Tavoite 3: Huollata auto. Auto odottaa edelleen huoltoa, ehkä sitten joskus lokakuussa...juuri nyt ei ehdi.

Tavoite 4: Tartu sadan tavaran poistohaasteeseen. Siihen on tartuttu ja elokuussa lähti jo n. 80 tavaraa tai tavaraerää poistoon eli sen suhteen ollaan hyvässä mallissa.

Tavoite 5: Laadi ostoslista. No jonkinlainen raakile on täällä blogissa olemassa, en yksinkertaisesti ehtinyt miettimään sitä riittävästi, mutta yritän selvitä sillä vuoden loppuun - tai olla ostamatta noitakaan tämän vuoden puolella.

Tavoite 6: Tee Skyr-verho. No, tämä on valmis ja sitä on esitelty turuilla ja toreilla ja blogissakin täällä.

Tavoite 7: Liikuntaa kerran viikossa. Olen kyllä siirtynyt jo työmatkaliikuntaan ja portaiden käyttöön aina kun mahdollista, mutta tätä kohtaa pitää vielä tehostaa.

Tavoite 8: Itsekuripäiväkirja. Kyllä, se on jälleen tehnyt paluun ja tuon punaisen kirjan sijainti tuossa pöydän kulmallaon jo osoittanut hillitsevän vaikutuksensa.

Uusi liikkuva alku

Tänään oli sitten liikunnallisen elämäni uusi alku. Olin patikoimassa työkaverien kanssa ja jo alkuun lähtiessä päätin, että en valita ja mukana menen vaikka henki lähtisi, sillä pidin itseäni varsin rapakuntoisena muuhun porukkaan nähden ja oletin siis jääväni auttamatta muista jälkeen.

Kieltämättä kyllä siinä meinasi usko loppua, kun työkaverini Luutnantti evp marssi porukan kärkeen ja otti reippaan marssitahdin. Jaloissa tuntui jo puolen kilsan jälkeen siltä, että en ikinä pääse maaliin asti, mutta päätin kaivaa esiin sen suomalaisen sisun ja jatkaa matkaa, tuntui se hyvältä tai ei. Onneksi vaihteleva maasto vei huomion niin, ettei siinä paljon ehtinyt ajattelemaan särkeviä jalkoja tai sattuvia lihaksia, kun oli varottava liukastumasta pitkospuilla tai kompastumasta juuriin.

Perillä nuotiopaikalla yksi ja toinen valitteli että tahti oli ollut liian kiivas. Hiki oli kyllä meillä kaikilla sen verran, että paidasta olisi saanut vettä vääntää pois. Pidin kuitenkin suuni visusti kiinni ja kuuntelin vain hämmästellen muiden valitusta tiukasta tahdista - eikä olo itse asiassa sillä kohtaa ollutkaan mitenkään paha - endorfiinit jylläsivät ilmeisesti oikein kunnolla.

Nyt kun lenkin alkamisesta alkaa olla kellon ympärys aikaa, särkee pohkeita vimmatusti, enkä edes uskalla kuvitella, miltä huomenna tuntuu, mutta kivaa oli ja mieli on iloinen: kyllä se siitä lähtee löytymään tämä liikkumisen ilo.

Yksi pää, yksi elämä

Kyllähän minä sen olen tiennyt, miten vaarallista on pyöräillä ilman kypärää, mutta eihän se minuun koskaan kolahda, eihän.

Ei onneksi kolahtanut vieläkään, mutta sen verran paikallislehdessä julkaistu juttu pisti miettimään, että oli pakko käydä hankkimassa uusi pyöräilykypärä. Tuossa jutussa kun kirjoitettiin, että Suomessa sattuu noin parikymmentä pyöräilijän kuolemaan johtanutta kolaria vuosittain ja tuosta määrästä neljännes sattuu tässä maakunnassa, vaikka kyse ei todellakaan ole kovin väkirikkaasta paikasta- se pisti miettimään ihan tosissaan. Yhdestä suht pahasta keikauksestahan olen naarmuilla selvinnyt, mutta tuskin siihen tuuriin voi kovin monta kertaa luottaa.

Edellinen kypäräni oli peräisin Tampereen ajoiltani eli noin reilun viidentoista vuoden takaa. Sillä kohtaa, kun siitä alkoivat pehmusteet murentua, hautasin sen vaatekaapin pohjalle ja päätin hankkia uuden kypärän "sitten joskus".

Nyt se hetki sitten tuli. Tokihan nuuka ihminen hyödynsi sopivasti kohdalle osuneen Lidlin tarjouksen, sillä Herra Kirjoitus on jo pari vuotta käyttänyt sieltä ostettua kypärää ja hyvin on toiminut. Uusi kypäräni kustansi siis noin 15 euroa ja siinä on jopa kolmen vuoden takuu.

Tässä se nyt on:

Väriltään vakoista, mustaa ja hopeaa - värivaihtoehtoja oli tasan tämä yksi, mutta voisi tuo pahemmankin värinen olla. Takana lamppu ja edessä lippa. Säätövaraa on ja pehmusteet löytyy. Mitä muuta voisi vielä toivoa? Kenties sellaisen spesiaalisisuksen, johon mahtuisi mukaan myös nuttura.

Tammikuun tilannekatsaus

Tammikuuta voi kuvata parilla sanalla: p****lleen meni. (Teko) syitä on helppo keksiä, joten ensimmäiseksi syytän niitä riivatun koisia, jotka pistivät suunnitelmat pariksi viikoksi ihan uuteen uskoon ja sitten loppukuusta flunssa ja kurkkukipu tekivät lopun edestä tuhojaan.

Mikä siis meni pieleen? No, ensimmäiseksi se tavoiteltu kolme kuntoilukertaa viikossa. Taisin käydä salilla kolmesti ihan kahtena viikkona ja loput melkein kolme löhösin kotona. Shoppailtua tuli ihan hillittömästi, onneksi en sentään harrasta mitään kovin kalliita juttuja kuten tonnin laukkuja ja viidensadan kenkiä - se sentään vähän kompensoi tuota, mutta ensimmäistä kertaa kuukausiin oli tilillä punaista, punaista ja punaista. Siitä tuo Dansken tiliseuranta on loistava, että se värikoodaa nostot punaisella eli ne tulevat heti silmille. Tulot saavat maltillisemman ja positiivisemman vihreän värin.

Olin suunnitellut palkitsevani itseäni noilla ostoksilla tiettyjen tavoitteiden saavuttamisesta, mutta niinhän siinä tosiaan kävi, että osteltua tuli enemmän kuin palkkioita ansaittua, vaikka siirtelinkin esimerkiksi ostamani työkengät ja Kalevala Korun joulukoristeet sujuvasti pois "palkkio kiinitiöstä".

Roskaruokaa tuli mussutettua enemmän kuin laki sallii, mutta kun ei noilla koisaviikoilla oikein jaksanut kokatakaan.... Myönnän etten laskenut sitä, miten paljon tuota epäterveellistä herkuttelua tuli harrastettua, mutta kuitenkin ainakin triplasti suunnitellut kolme kertaa kuudeuden aikana.

Ostoksettomia päiviä piti kuussa olla kymmenen, juu niin tosiaan piti - my ass enemmän ei olisi voinut mennä pieleen. Olisikohan ollut viisi tai kuusi päivää, jolloin en maksanut jotain ostosta verkkopankista, vaikka vain euroa tai paria mutta ostos kuin ostos.

Tukkakuukausikin jäi vähän vailinaiseksi, vaikka useampaa erilaista kampausta tulikin kokeiltua - olisikohan ollut viitisen toista erilaista mallia käytössä eli ihan siihen tavoitteen kahteen kymmeneen ei päästy. Eikä mikään estä jatkamasta teemaa edelleen ja muuttamasta sitä kampausta enemmän kuin kerran viikossa.  

Mikä onnistui? En ostanut karkkeja kuin kahdesti itselleni - se on jo mainitsemisen arvoista se. Salillakin kävin, vaikka en ihan kolmeen kertaan viikossa päässyt. Lankoja en ostanut, enkä kosmetiikka, niin eikä vaatteitakaan tullut hankittua lisää. Vaikka rehellisesti sanoen, eipä nuo onnistumiset paljon lohduta, kun miinuksia on tuolla listalla noinkin paljon.

BUZZAUS: Maxim-tuotteet osa 2

Sitten esittelyssä lisää testattuja Maxim-tuotteita.

Total hydration- putkessa on veteen liuotettavia tabletteja ja tuote on tarkoitettu käytettäväksi treenin aikana. Ensimmäinen  ja ainoa miinus tuotteelle tuli siitä, että putkessa on kymmenen tablettia ja 750ml pulloon niitä laitetaan kolme, miksi ei siis voi olla 12 tablettia, jotta niitä riittäisi tasan neljään pullolliseen. Maku oli miedon appelsiininen - tässä siis vertailtu täysmehuun. Pelkäsin aluksi, että juoma maistuisi siltä menneiden vuosien vitamiiniliemien keinoappelsiiniltä, josta silloin sain kauhuni. Maku oli kuitenkin mielyttävä, selkeästi appelsiininen, ei liian mieto tai voimakas. Näitä kokeilin käydessäni yövuorojen välillä salilla (tähän testijaksoon on osunut poikkeuksellisen paljon yövuoroja minusta riippumattomista syistä) ja jaksoin tehdä harjoitukseni läpi kunnolla.

Salilta kotiin päästyäni nappasin nassuun vielä tuollaisen Recovery drinkin. Kolmesta tarjolla olleesta vaihtoehdosta (vanilja, mansikka ja suklaa) valitsin vaniljanmakuisen. Herra Kirjoitus altistettiin tämän tuotteen kohdalla sokkotestille ja ensimmäinen kommentti oli: "vaniljakastiketta purkissa...". Tuote oli tosiaan sellaista paksua, kastikemaista ja voimakkaasti makeaa ja vaniljaista - hyvää, sanoisin minä. Tämä ei ole tieteellinen tutkimus, mutta kumman hyvin tuo tuntui antavan lisää voimia tai paremminkin palauttavan niitä, sillä takana oli tosiaan yksi töissä valvottu yö, kunnon treeni ja silti tunsin olevani täysissä voimissani jälleen töihin mennessäni.

Tämä yhdistelmä total hydration tabletit ja recovery drink tuntui tosiaan toimivan.

Aikaisemmin kokeilin After training baria tumman suklaan makuisena. Maku oli mielyttävä, mielestäni kuitenkin varsin tumma. Patukan rakenne oli sellainen karkeahko, ateriankorvaus tai proteiinipatukoille tyypillinen. Nälän tämä kyllä vei ihan kiitettävästi, vaikka ei varsinaiseksi aterian korvaus tuotteeksi ole tarkoitettukaan.

On vielä yksi tuote, josta ei ole kuvaa. Mikä olisikaan liikunnan lisäksi se tilanne, jossa tarvitaan kunnolla energiaa? Miten olisi vaikka kiireinen yövuoro? Elimistö on jo pelkästä valvomisesta kovilla ja käy sen vuoksi ylikierroksilla, puhumattakaan siitä, kun pitää vielä kyetä tekemään töitä kiireessä eikä oikeastaan ole aikaa syödä.

Sellaiseen tilanteeseen nappasin mukaani Caramel& choco Energy barin - tai sanotaanko niin, että nappasin sen mukaan pahimman mahdollisen tilanteen varalle ja sellaiseen töissä törmäsin. Tuli siis todistettua, että kyseinen tuote toimii myös ateriankorvikkeena, sillä se antaa nopeasti energiaa ja auttaa jaksamaan. Maku oli todella herkullinen, sokkotestissä olisin kuvitellut varmaan syöväni jotain "oikeaa" tavallista suklaapatukkaa, mukavana yllärinä tuotteessa olivat kuivatuiksi hedelmiksi/marjoiksi tulkitsemani palaset, jotka patukan sisällysluettelon mukaan olivat karamellipaloja. Energiaa tässä patukassa tosiaan on reilusti, yli 220 kcal, joista suurin osa hiilihydraateista, proteiineja tuotteessa on sen verran, että se myös pitää nälkää loitolla.


Täältä tuotteiden virallisilta nettisivuilta löytyy tarkempaa tietoa tuotteiden sisällöstä ja muutakin tietoa. www.maximsports.fi

BUZZAUS: Maximit testissä osa 1

Ensimmäiseksi täytyy kehua näiden tuotteiden toimivat tosiaan erinomaisesti ainakin sen suhteen, että ne kannustavat käymään kuntoilemassa ahkerasti. Sillä se suorittajan perusajatushan on, että kaikki tehdään hyvin, ja kun nyt sitten kerran sattuu olemaan niin, että nuo tuotteet on tarkoitettu testattavaksi kuntoilun yhteydessä ja jälkeen, pitäähän ne testata perusteellisesti juuri noissa olosuhteissa. Viime aikoina on siis tullut kuntoiltua ahkerasti ja myöskin testattua ensimmäiset Maxim-tuotteet.

Yksi saamistani tuotteista oli sitruunan ja limen makuinen Hypotonic Sports Drink, joka oli tarkoitettu käytettäväksi ennen kuntoilua ja kuntoilun aikana. Maku on tosiaan juuri sitä, mitä tuote lupaakin, mielyttävän sitruunainen ja sehän tietysti minulle sopii, kun satun pitämään sitruunasta. Tuote lupaa, että se muiden asioiden ohella auttaa ylläpitämään energiatasoa kuntoilun aikana. Joko olen tosiaan hyväuskoinen tai sitten tuote tosiaan toimii, sillä testasin tätä yövuorojen välissä kuntoillessani (asia, josta minulla on varsin karvaita kokemuksia, KLIK ja muutenkin olen huomannut, että silloin ei vain jaksa yhtä paljon kuin normaalisti) sekä tietenkin ihan normaalioloissa kuntoillessa ja tunsin tosiaan jaksavani tehdä paremmin. Normaalioloissa yövuoroväsymys saa aikaan sen, että crosstreinerilta on lähdettävä vartissa, nyt meni puoli tuntia suhteellisen kevyesti.

Itse tuotehan on siis jauhe, joka sekoitetaan veteen purkissa olevien annosteluohjeiden mukaan. Minä sain jauheen lisäksi pullon, johon juoman voi sekoittaa.  Makua pääsee pikkuisen säätelemään sillä yli- vai aliannosteleeko (ja tässä kohtaa puhutaan sitten alta puolen mitan lisäyksestä/vähennyksestä per 750ml vettä, johon normaalisti laitettaisiin 3 lusikallista) jauheen määrää suhteessa veteen. Purkin ehdottamalla sekoitussuhteella juomasta tulee tosiaan raikkaan sitruunainen.

Juoman lisäksi olen ehtinyt testaamaan kahta "jälkipatukkaa". Näistä toinen oli After Training Bar, jonka makuna oli hasselpähkinä ja suklaacrisp. Sen verran monensorttista laihdutuspatukkaa olen jo tässä ikuisessa jojoamisessani ehtinyt maistamaan, että voin todeta, ettei tuo eronnut niistä mitenkään ainakaan maultaan. Jos olisin joutunut sokkotestiin, en olisi kyennyt erottamaan tätä Nutriletista tai vastaavista, maku ja rakenne ovat aivan samanlaiset ja niin on toki sisältökin: vähän sokeria ja paljon proteiinia.

Recovery Bar, joka siis myös on tarkoitettu treenin jälkeen käytettäväksi, on kooltaan isompi (painoa 55g, kun tuossa yllämainitussa on 35g) ja sisältää jonkin verran enemmän hiilihydraatteja ja siis myös suhteessa enemmän energiaa, vaikkakin siinä on vähemmän rasvaa. Näitä on useampi makuvaihtoehto ja niistä ensimmäiseksi pääsi testiin (yllätys, yllätys) caramel&hazelnut. Tämä oli positiivinen yllätys, johtuen tietysti isommasta sokerimäärästä, se myös maistui makealta ja vaikutti enemmän tavalliselta suklaapatukalta kuin terveystuotteelta myös rakenteeltaan. Nopeammasta palautumisesta on näin yhden kokemuksen perusteella vähän vaikea antaa arviota eli jatkan testailua.

Täältä tuotteiden virallisilta nettisivuilta löytyy tarkempaa tietoa tuotteiden sisällöstä ja muutakin tietoa. www.maximsports.fi

BUZZAUS: Maxim urheiluravinteet (teaser)

Pääsin mukaan buzzaus-kampanjaan (www.buzzador.com) jo toisen kerran tänä keväänä. Tällä kertaa testaillaan Maxim-merkkisiä urheiluravinteita.

Tarkempaa infoa tuotteiden mausta ja vaikutuksista on tulossa myöhemmin, mutta hain eilen buzzadorpakettini ärrältä ja kun sain sen avattua, oli aivan pakko kirjoittaa muutama rivi siitä, mitä on tulossa ja mihin olen päässyt mukaan.

Paketin sisältö on siis tämä:

Tässä vielä pikkuisen tietoa ko. tuotteista:
Maximin perusti vuonna 1991 ammattipyöräilijä Steve Jennings. Ensimmäinen Maxim-tuote oli ravinnejauhe Maxim Carbo Loader, mutta todellisen potin räjäytti kreatiini, jonka Maxim lanseerasi ensimmäisenä maailmassa. Kreatiini nousi julkisuuteen vuonna 1992 Barcelonan olympialaisten myötä. Kaikki Maxim-tuotteet kehitetään edelleen ravitsemusasiantuntijoiden ja urheilijoiden kanssa tiiviissä yhteistyössä ja ne täyttävät tiukat laatustandardit, eivätsisällä mitään kiellettyjä aineita ja vielä maistuvat hyvältä.

Maxim on laadukas ja alkuperäinen urheiluravinnesarjakaikille, jotka haluavat varmistaa maksimaalisen onnistuneen liikuntasuorituksen. Uudistuneesta Maxim-tuoteperheestä löydät tuotteet suorituksen jokaiseen vaiheeseen tankkauksesta palautumiseen.

Lue lisää Maxim-tuotteista: www.maximsports.fi

Nyt on sitten monta hyvää syytä treenata! 

Matkalla paremmaksi ihmiseksi

Huhtikuun haasta itsesi haasteet ovatkin sitten tällä kertaa noita otsikon mainitsemia "matkalla paremmaksi ihmiseksi"- haasteita. Maaliskuussa muu elämä vei haasteista voiton, ei oikein tahtonut olla aikaa edes blogille, saati sitten haasteiden laatimiselle ja noudattamiselle.

Huhtikuussa kuitenkin humahtaa. Tällä kertaa jälleen uusia ja vanhoja haasteita:
1) en osta yhtään vaatetta
2) en osta yhtään laukkua
3) en osta yhtään paria kenkiä
4) en osta yhtään muovikassia, vaan pidän kangaskassin tai muun kantovälineen mukana
5) en heitä yhtään ruokaa hukkaan
6) käyn kuntoilemassa vähintään kolme kertaa viikossa

Jotain pientä saan sentään hankkia itseni piristämiseksi, joten siksi ehdotonta kosmetiikan ostokieltoa ei tälle kuulle ole luvassa. 

Lenkkarit eivät ole kengät

Otsikon mukaisesti väitän, että lenkkarit eivät ole kengät, vaan kuntoiluväline. Tällä perusteella voin siis melkein puhtaalla omalla tunnolla väittää, että en ole rikkonut lupaustani kenkien ostamisesta, vaikka hankinkin uudet lenkkarit. Sen lisäksi minun järkevä puoleni huomauttaa, että tuon tasoisia lenkkaritarjouksia tulee vastaan niin äärimmäisen harvoin, että sellainen kannattaa käyttää hyväksi, silloin kun kohdalle osuu. Erityisesti siksi, että edelliset lenkkarit, jotka hankin jo useampi vuosi sitten huimaan viiden euron hintaan, alkavat olla täysin loppuun kävellyt ja niiden on yksinkertaisesti aika päästä eläkkeelle. En edes tajunnut, miten paljon silikonisia patakintaita nuo muistuttivat ennen kuin vedin viime kesänä jalkaani kunnon lenkkarit. Kyllä, ostin siis viime kesänäkin lenkkarit, mutta ne ovat nimenomaan juoksemiseen tarkoitetut popot ja nämä toiset puolestaan sellaiset perus-peruslenkkarit, vaikka eivät sitten kuitenkaan ihan peruslenkkarit olekaan.

Nämä uudet hankintani kun sattuvat olemaan tasapainolenkkarit. Sellaiset, joiden pohjan kaareva erikoismuotoilu lisää lihasaktiviteettia niin jaloissa kuin selässäkin ja kehittää siinä samalla sitten tasapainoaistia. En ole vielä kokeillut niiden käyttöä ulkona, sillä nyt on äärimmäisen kosteaa ja liukasta, enkä halua altistaa heti uusia kenkiäni moisille olosuhteille. Sisällä kävellessä kengät tuntuivat muutenkin jalassa vähän erilaisilta kuin tavallisen kengät. Innolla odotan, että pääsen ulkoiluttamaan niitä pihalla.

Samassa yhteydessä hankin sitten noihin lenkkareihin vielä erikoispohjallisenkin, koska lenkkareiden pieninkin koko oli minulle pikkuisen väljä.

Jotta tasapainoa tulisi harjoitettua kokonaisvaltaisesti, ostin samalla kerralla myös tasapainotyynyn, jota voi käyttää paitsi erilaisiin lihasharjoitteisiin ja tasapainon kehittämiseen myös istuintyynynä, koska se tukee selän asentoa istuessa.

 
Sitten se saldopuoli, jota ei koskaan mielellään esittele. Lenkkarit maksoivat 22e ja pohjalliset 2e, tyynyn hinta oli 8e. Se tarkoittaa siis sitä, että olen tuhlannut 32 euroa tänään, vaikka väitänkin, että kyse on tarpeellisista, järkevistä hankinnoista eikä tuhlauksesta. Kaikki tavarat ovat siis peräisin luottokaupastani Lidlistä.

Onnistumisen kokemuksia

Rakas päiväkirja - äsh, onpa vanhanaikaista, sillä eihän kukaan nykyään enää kirjoita päiväkirjaa. Otetaanpa uudestaan:

Rakas blogosfääri - ush tuohan kuulostaan ihan samalta kuin muinoin Aku Ankassa esiintynyt mahtava Brutobia, jonka urheilujoukkue esiintyi punaisissa paidoissa sirppi ja tähti kuviot sekä CCCR- tai CCCB kirjaimet rinnassaan. Viittaus tiettyyn isoon itäiseen naapurimaahan oli joka tapauksessa äärimmäisen selvä, emme siis voi käyttää tätäkään, joten pompataan suoraan asiaan.

Ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon olen pystynyt tekemään täysipainoisen treenin: tunti rasvanpolttoa stepperissä. Nilkka kesti treenin ihan hyvin, pikkuisen se jälkikäteen ilmoitti olemassaolostaan, mutta rauhoittui pian.

Sen lisäksi onnistuin jättämään lohtukarkit syömättä, ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon irtokarkkipussin pohja ei paistanut alta vartissa namujen ostamisesta.

Eläköön elämä, eläköön kevät! Täältä tullaan, kyllä on ihana olo, kun pääsee taas tekemään jotain muutakin kuin mässyttämään karkkia.

Tuijottelua

Otsikko voisi olla myös kävinpä kuntosalilla tai sattui spinningsalissa, koska siellä sattumukset tapahtuivat, mutta koska tuo tuijottelu kuvaa tilannetta parhaiten, käytän sitä.

Olen viime aikoina käyttänyt varsin runsaasti paikallisen kuntosalin palveluita ja ihan kahdesta syystä. Ensimmäiseksi siksi, että nuuka ihminen sai eteensä vuoden kuntoilumaksulapun, jossa summa oli hiukan yli 500 euroa, sitä seurasi tietysti ajatus, että kun kerran maksaa, on syytä käyttääkin kyseisen klubin palveluita (eikä muuten yhtään lohduttanut tieto siitä, että normijäsenyys maksaa huikan vaille 800e, me saamme työnantajan puolesta kohtuulliset alennukset ja lisäksi saan ekstra-alennuksen siitä, että maksan kuntoiluni kerralla). Toinen syy on sitten se, että olen päättänyt kääntää painojojoni, -15kg --- +7kg, liikkeen jälleen negatiiviseen suuntaan.

Tänä aamuna joku olisi voinut ottaa kauniita kuka ei kuulu joukkoon kuvia, sillä ympärilleni spinningsaliin pyrähti paikallisen pesäpalloseuran 16-18-vuotiaat neitoset tai osa heistä. Pikkuisen tunsin itseni oudoksi ja joukkoon kuulumattomaksi, kun siinä edessä ja sivuilla polki seitsemän sorjaa neitoa kauneimmillaan. Vilkuilin neitejä lähinnä kateellinen ihailun kare silmäkulmissa, nuoruus ja kaunis vartalo on aina ihailun arvoinen, itselläni kun ei ole kumpaakaan (ja sitten se perinteinen itkuvirsi siitä, että voi miksi, miksi olen jättänyt niin usein liikkumatta ja niin edelleen - sitä nyt vaan on turha voivotella, kun tilanne on mikä on) Avoimeksi kateudeksi tunne muuttui lähinnä sillä kohtaa, kun itse naama punaisena ja vettä valuen koetin polkea tunnin viimeistä ylämäkeä ja noiden ei ollut edes hiki ja ainoa punastus näkyi punaisessa t-paidassa.

No, ehkä pistin vain vahingon kiertämään, sillä olin itse eilen lähes samanlaisen tuijotuksen kohteena. Ensin ihmettelin vähän syytä siihen, mutta taisinpa tajuta sen vähän hämeen hitaanlaisesti. Koska menin eilen tunnille viime tipassa, jouduin ottamaan pyörän suhteellisen edestä, mitä en tee koskaan, jos vain sen voin välttää. Salilla, jossa käyn, pyöriä on kahteen suuntaan ohjaajasta katsottuna ja jouduin sijoittumaan sellaiseen paikkaan, jossa minuun oli suora näkymä sekä takaa että sivusta. Siinä sivulla sitten polki sellainen jättiläisen kokoinen keski-ikäinen mies, joka tuijotti minua ennen tunnin alkua, vilkuili kesken tunnin ja tuijotti tunnin lopuksi. Ensin katsoin maahan, mutta kun se katse ei kääntynyt millään pois, aloin tuijottaa ärtyneesti takaisin...

Vasta kotona tajusin, ettei mies ollutkaan katsonut varsinaisesti minua, vaan vaatetustani. Pitäisi varmaan hiukan vilkaista peiliin jopa ennen salille menoakin. Alaosa oli kyllä ihan kuosikelpoinen, sitä että sukat olivat liki loppuunkuluneet, ei näet voinut nähdä pitkien lahkeiden alta. Alaosassa siis mustat kengät ja bootcut-leikatut mustat jumppahousut. Yläosa sen sijaan oli se huomiovaras, ylläni nimittäin sattui olemaan  vanha vaalean limenvihreä t-paita kokoa xxxl. Myönnetään, että paita oli parhaat päivänsä nähnyt ja mitoitukseltaan jopa minunkin päälläni teltta siis todella, todella löysä. Se erottui tosiaan joukosta, kun kaikilla muilla oli päällä tiukkaakin tiukemmat jumppavaatteet, jotka saivat isonkin ihmisen näyttämään pikkuisen pienemmältä ja minulla teltta, joka saa minut näyttämään paljon normaalia isommalta. Mies parka vilkuili minua varmaan siltä varalta, että epäili minun saavan slaagin kesken tunnin!

Jälleen kerran pohdin sitä, että pitäisikö minun syödä sanani ja käydä ostamassa yksi tekninen paita. Olen näet vannonut, että en osta urheiluvaatteita, vaan käytän nuo vanhat t-paidat ensin loppuun. Vai pitäisiköhän sittenkin pitää huoli vain siitä, ettei kerran yöpaidaksi siirrettyä kulahtanutta paitaa siirretä takaisin salikäyttöön... Ehkä minä opin sen tällä kertaa - ainakin hetkeksi.

Olen niin ylpeä

Kävimme Herra Kirjoituksen kanssa Raxissa syömässä - asia, mistä en ole erityisen ylpeä, koska siellä tulee aina mässättyä enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Sen sijaan olen ylpeä siitä, että piiskasin itseni lähtemään salille sen jälkeen. Normaalitilanteessa olisin saattanut hyvinkin helposti livetä ja palata sohvan syliin, mutta nyt koin ihmeellisen voimaantumisen ja vietin reippaan kuntoiluhetken.

Minulla on jotain valmistakin, josta olen kovin onnellinen, mutta siihen palataan sitten päivän valossa otettujen kuvien myötä myöhemmin.

Hemmottelua ja hankintoja

Melkoisen vauhdikas viikonlopun alku on ollut tämänkertainen.

Perjantai-iltana aloitettiin isoilla juhlilla, lähes 250 vierasta. Illan ohjelmassa oli tietenkin virallisia juhlapuheita, kuten aina kaikissa isommissa virallisissa juhlissa. Onneksi ne eivät kestäneet tolkuttoman kauan, vaikka aika pitkiksi venyivätkin. Taas tuli konkreettinen muistutus siitä, että päästä vanha ihminen muistelemaan asioita, niin se ei varmasti pysy aikataulussa - tämäkin täti käytti muistelmiinsa luvatun viiden minuutin sijasta 35 minuuttia.

Sitten päästiinkin itse asiaan eli syömään. Juhlaherkkuina oli useampaa erilaista salaattia, savulohta, kylmäsavulohileipiä, munia ravuilla, mätiä lisukkeineen, savuporoterriiniä, pikkuruistakin pikkuruisempia lihapullia, lihavartaita, kuumia kasviksia ja härän filettä. Sen jälkeen, kun oli syöty runsaasti, haettiin vähän lisää. Ruoan kanssa kipattiin tietysti valkoviiniä.

Välipalaksi tarjoiltiin viihdettä, hauskojen musiikkiesitysten muodossa, jonka jälkeen jatkettiin siiderillä. Seuraavaksi tarjolla oli kakkua ja kahvia. Niiden jälkeen vuorossa oli jälleen hauskaa musiikkia, vapaata seurustelua ja lisää juotavaa. Silti kello ei ehtinyt edes puolille öin kuin olin jo kotona ja kävelin sisäänkin ihan omin jaloin - ei tarvinnut kantaa, vaikka joku kenties voisi moista epäillä.

Tänään on sitten kuntoiltu ja hemmoteltu itseä oikein urakalla. Tosin käänteisessä järjestyksessä eli ensin hemmottelua ja sitten kuntoilua. Kuntoilu hoidettiin kahvakuulatunnilla, jonne sain houkuteltua myös herra Kirjoituksen mukaan. Ensin hän oli vakaasti sitä mieltä, että tunti oli ensimmäinen ja viimeinen, mutta sitten kotona jo suihkussa oli mieli muuttunut ja ehkä sitä sittenkin voisi kokeilla toisenkin kerran... Kuulostaa siis lupaavalta.

Hemmottelua tarjosi paikallinen Hyvinvointicenter hulina-päivän muodossa. Siellä oli erilaisia tarjoustuotteita myynnissä, samoin tarjouksia erilaisista hoidoista ja myös suolahuonetta pääsi kokeilemaan. Hoidot olivat vitosella vartti periaatteella, samoin suolahuone. Itse en tuonne suolahuoneeseen ehtinyt, mutta herra Kirjoitus kävi, eikä oikein osannut kummoiseksikaan kokemukseksi sanoa.

Minä kokeilin erikoistekniikka niskahierontaa, jota antoi fysioterapeutti ja se tuntui taivaalliselta. Siis suomeksi teki aluksi ihan hirveän kipeää, mutta jälkifiilis oli ihana. Varsinkin, kun sitä tehostettiin vielä intialaisella päähieronnalla (jonne kyllä palaan tavalla tai toisella uudestaan). Lisäksi kokeilin jalkavyöhyketerapiaa, joka myös tuntui todella hyvältä - sinnekin voisin palata uudestaan. Viimeisin kokeiluni oli sähkölaserakupuntio, josta en oikein osaa sanoa mitään - se ei tuntunut pahalta, mutta ei myöskään erityisen hyvältä. Lisäksi jälkituntemukset eivät olleet mitenkään ihmeelliset (olo ei siis tuntunut yhtä huumaantuneen euforiselta kuin muiden hoitojen jälkeen) eli se varmaan jäi tähän ainoaan kertaan.

Lisäksi saimme alennuskortit, joilla voi osallistua halutulle tunnille edulliseen hintaan. Herra Kirjoitus suunnittelee äijäjoogaa ja minä arvon syvävenyttelyn ja zumban välillä.

Herra Kirjoitus osti sieltä luomu-suklaata, jota tuossa jo vähän maisteltiin.

Manteli-maitosuklaa on todella hyvää, mansikkainen valkosuklaa ei niin minun makuuni. Tällaisena rahapussiaan arvostavana kuluttajana on pakko todeta, että varsin tyyriitä olivat nuo suklaat, levy maksoi tarjouksessakin melkein 3€. Valitettavasti vaaka kyllä kallistuu Fazerin sinisen puoleen, jota tuolla hinnalla saa melkein kaksi levyä.

Lisäksi hankintoihin kuului bambuinen tiskirätti, jonka pitäisi olla nyt sitten hyvin kestävä - ja jos rehellinen olen, niin siihen hintaan on syytä ollakin. Maksoi nimittäin ihan 6e, joka tosin ei ole pois minun lompakostani, vaan Herra Kirjoituksen. Itselleni ostin hematiittikaulakorun, jonka esittelen hieman myöhemmin.

Asia on pihvi

Nyt olisi niin montaa sorttia kirjoitettavaa, etten oikein tiedä, mistä aloittaa. Sovitaan kuitenkin, että lautapelihankinnat menevät omaan juttuunsa, ettei niistä sen enempää ja meikeistäkin yritän raapustaa omaa juttuaan.

Lupasin itselleni kuntoviikon palkkioksi pihvi, olen siis juossut salilla pihvin, ei sentään verta tirisevän, vaan kunnolla kypsän pihvin, kuvat silmissäni. Sain tavoitteeni täyteen ja 8 salikäyntiä tähän mennessä tälle viikolle (ja poltettuja kaloreita reilusti yhden pihvin ja lisukkeiden verran). Painolle se ei tietenkään tee hyvää, sillä moinen treeni kasvattaa lihasmassaakin ihan kiitettävästi ja se taas sitten näkyy vaakalla - toivottavasti kohta myös toisinpäin. Tänään oli vuorossa vain "kevyttä" rasvanpolttoa n. 350kcal... Sillä perjantaina alkoi huomata, että lihakset eivät yksinkertaisesti ota enempää vastaan, vaikka miten yrittäisi. Huomenna vielä kevyilyä ja sitten maanantaina taas tosi toimiin.

Teimme herra Kirjoituksen kanssa tänään piknikiä takapihan keinuun. En muistakaan koska olisimme viettäneet niin ihastuttavan rentouttavia hetkiä ulkona. Eväinä meillä oli Lidlistä ostettua sorbettia (hänen banaani, minun sitruuna - ensimmäistä kertaa oli jotain, josta minäkin sanoin, että on liian kirpakkaa isoissa annoksissa) ja lukemisena kiinteistölehti ja työyhteisöpsykologiaa. Aurinko paistoi ja taivas oli sininen, lämpöä + 28, mistään ei siis huomannut, että on jo elokuun puoli väli.