Sininen toteemi

Hankimme taannoisella kirppiskierroksella Totem-nimisen lautapelin, jossa siniset ja vihreät nappulat olivat ikävästi hyvin samanväriset. 

 

                                     

 

Kyselin naamakirjassa työkavereilta olisiko jollain lahjoittaa tippa sinistä maalia, jotta saisin siniset nappulat oikeasti sinisiksi. Ihana työkaverini jakoi minulle maaleistaan ja pääsin toteuttamaan muutosta. 

 

 

Kierrätyshenkisesti maalauspohjana toimi auki leikattu maitopurkki ja siveltimenä vanha meikkisivellin, jolla on ennenkin maalattu yhtä ja toista.  

 

 

Maalailin nappuloita useampaan kertaan, jotta sain niistä kunnolla sinisiä. Nyt ei voi kuin todeta, että todellakin vihreät ja siniset erottuvat toisistaan.  

 

 

 

 Joten eikun pelaamaan. Testasimme peliä jo ennen nappuloiden maalaamista Herra Kirjoituksen kanssa ja totesimme ihan hauskaksi - yhdistelmä shakkia ja tavallista nappulapeliä. 

Haksahtanut helmikuu

Helmikuu, tuo talvenselän kuukausi. Odotukset ovat jokseenkin keskittyneet lumeen, pakkaseen ja selviämiseen. Enempää ei jaksa

 

1.viikko

Helmikuun ensimmäinen viikko piti sisällään vain yhden päivän, sunnuntain. Serkkuni Sauma puolisoineen oli kutsunut meidät "yllätyslounaalle", jota oli puuhattu jo syksystä asti. Yllätys oli siinä, että he valitsivat paikan kertomatta meille ja kuljettivat meidät sinne. Ruoka oli hyvää, seura ihanaa ja maisemat matkalla upeita. 

 

2. viikko

Hyytävän pakkasen yövuoroviikko. Tuntuu, että talvi on vasta nyt toden teolla alkanut. Pakkaset paukkuvat reilun 20 asteen lukemissa, pahimmilla keleillä tallustelin yövuoroon ja pois, jotta autoa ei tarvinnut sen takia käynnistää. Päivät menivät nukkuen ja peruskotihommia puuhaillen. Maanantaina kävin äidin hoitopaikkakokouksessa, joka ei oikeastaan tarjonnut mitään uutta - paitsi tiedotusta siitä, että maksuja korotetaan taas kerran. Edessä on siis anomusrumba - jälleen kerran. 

 

Onnistuin myös puhumaan Herra Kirjoituksen kokeillaan kaikkea uutta- hengessä mukaani paikallisen konservatorion järjestämään konserttiin perjantaina. Työkaverini esiintyi konsertissa, mikä oli yksi syy paikalle menemiseen, muut syyt olivat se, että jotain muutakin pitää tehdä kuin istua kotona ja lisäksi konsertti oli lähellä ja ilmainen. Lauantaina Herra Kirjoitus jatkoi kulturellia teemaansa ja kävi paikallisen kirjaston Star Wars-tapahtumassa sillä välin kun minä tallustin töihin. Myös sunnuntai oli työpäivä, töiden jälkeen kävimme katsomassa äitiä, joka oli varsin hyvissä voimissa. Toki pyykkiä oli taas reilu jätesäkillinen. Niiden parissa vierähtääkin sitten useampi ilta. 

 

3.viikko

Vähän vauhdikkaampi viikko, töitä ja harrasteita. Maanantaina töiden jälkeen kävimme serkkuni Hiivan luona, heillä oli tietokoneongelmia, mihin tarvittiin Herra Kirjoitusta. Samalla vein serkulleni kasan valmiita sukkia - ja hän halusi lisää. Myönnän, että hengessäni ajattelin, että nämä teen ja sen jälkeen sanon, että ei enää tänä vuonna hänelle mitään, kiintiö on nyt käytetty. Tiistaina koti-ilta. Keskiviikkona melkoinen reissupäivä. Ensin kävimme maalla katsomassa, että putket eivät ole jäätyneet - pakko myöntää, että pelkäsin kellarissa olevan joko uima-altaan tai luistinradan. Onneksi ei ollut kumpaakaan eli kaikki kunnossa. Sitten vietiin auto huoltoon ja käytiin välillä syömässä lounasta, siitä tuo toinen ravintolakäynti. Autohuollosta jäi ikävä maku, sillä siihen varattiin monta tuntia aikaa, eivätkä siltikään tehneet kaikkea sovittua. Eivät muka ehtineet, miksi ihmeessä sitten pitää varata aikaa tunteja ja odottaa autoa vaikka miten pitkään eikä kaikkea kuitenkaan tehdä. Tosi pettynyt tähän, seuraavat sataset menevät kyllä johollekin muulle korjaamolle. Illalla kävin testaamassa työkavereiden kanssa uuden paikallisen saunan. Sauna oli hieno, mutta pukutilat surkeat eikä suihkuissakaan ollut kehumista. Torstaina jälleen kotihomia, siivottiin yhdessä ja minä hoidin pyykkihuoltoa. Perjantaina peli-ilta työkavereiden kanssa. Lauantaina ensin päivällä äiti-keikka, siivousta ja seurustelua, iltapäivällä treffit 9kk ikäisen sulottaren kanssa. Ei siis liene ihme, että sunnuntai menikin sitten koomaillessa ja kotihommissa. Meidän piti niin ottaa rennosti, mutta niin vain kiskoimme lakanoita sängystä, pestiin pyykkiä ja leivoin kakkua ja kokkasin ruokaa. 

 

4.viikko

Maanantaina perehdytyspäivä, tiistaina työpäivän mitta venyi 5,5 tuntia (onneksi on kaappinuudelit), keskiviikkona jälleen perehdytyspäivä. Keskiviikkona kävimme myös kaupassa. Nyt on taas ainakin viikoksi ruokatarpeita varastossa, sillä kaupasta mukaan tarttui niin jauhelihaa, makkaraa, kinkkua kuin kanaakin. Perjantaina olimme molemmat poikkeuksellisesti arkivapaalla. Käyvimme kaupassa ostamassa äidille korppuja ja karkkeja, asiat, mitä hän nykyään suurkuluttaa nenäliinojen lisäksi. Äidin luona tietysti siivosimme, ja tein jalkahoidon. Muutoin vietimme sitten p**seily perjantaita eli tarjouksesta sipsejä ja irtokarkkeja, töllöttimestä Melbournen lentokenttää. Lauantaina pyykinpesua, imurointia ja muita kotihommia. Sunnuntaina lumitöitä ja lorvailua. 

 

5.viikko

Aamuvuoroja eli aikaisin ylös ja aikaisin nukkumaan. Työmatka piteni raivostuttavasti monta sataa metriä, kun lähimmät sisääntulotiet suljettiin ja joudun kiertämään ties mistä. Työpaikka ei siis muuttunut, vain kulkureitti. Maanantaina kävelin työpäivän jälkeen apteekkiin ja jätin sinne taas tukun seteleitä hengessäni kiroillen, vaan ei voi mitään, pakko ne lääkkeet on hankkia. Keskiviikkona harrastin jälleen ruokashoppailua ja myös kokkasin, tosin vain makkarasoppaa. Sillä pärjätään siihen asti, että viikonloppuna kokkaan sitten ensi viikon ruoat. Perjantaina kävimme jälleen äidillä siivoamassa ja seurustelemassa ja sen lisäksi kaupassa. Lauantaina pyykki- ja ompelupäivä. 

 

Kuun loppuun on hyvä todeta, että jääkaappi on taas täynnä, joten on hyvä aloittaa seuraavaa kuuta sen suhteen. Kirppis löytöjä ei tässä kuussa tullut. Kutomiset saavuttivat ensimmäisen kilon langan käytön. Tätä samaa tahtia, jos jatkan vuoden loppuun, niin ollaan taas kuuden kilon tahdissa. 

 

Kuukauden kranssi: turkoosi palapelisydän 

 

Kulut:

Ruoka: 238,86€ (perusruokatarvikkeiden lisäksi talvikauden viimeiset glögit) 

Ravintolat: 62,30€ (käynti Burger Kingissä, kiireisen päivän ulkolounas)

Herkut:  46,08€ (kustannustehokkaasti; karkkipusseja 0,99€/kpl 6kpl, 6 pussia leipätikkuja meille ja peli-iltaan, suklaata, sipsejä ja irtokarkkea p**seily perjantaihin)

Kulutustavarat: 2,99€ (sodastream-täyttöpatruuna )

Kestotavarat: 25,96€ (merinovillaisia sukkia molemmille, Smart 10-lautapelin lisäkysymykset)

Muut: 49,71€ (lentosukat äidille, munkkeja anopille, pesupulveria ja pyykinpesunestettä sekä wc:n puhdistusainetta äidille, nenäliinoja ja karkkia äidille, korppuja ja karkkeja äidille)

Lääkkeet ja lääkärit: 99,75€

 

Liikaa ostoksia

Jotenkin vain onnistuin kääntämään mieleni shoppailutilaan ja lopputulos on loistava, surkea, paha, kamala, ihana - ihan riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsoo.

 

Ensimmäiset hankinnat tulivat joululahjojen kylkiäisinä samassa paketissa. Perusteluna black friday- tarjousten halpa hinta. Ostoksina kaksi lautapeliä: Ganram city ja Picablo.

 

 

Seuraavaksi tuli hankittua vielä yksi lautapeli, nimittäin Calcada

 

 

Sitten lankesin somehypeen eli kävin ostamassa Addin Crazy snake sukkapuikot. Hinta kyllä hirvitti, 16€. Myönnän, jos olisin tiennyt hinnan etukäteen, olisivat jääneet kauppaan, mutta en kehdannut enää kassalla perääntyä. 

 

 

Viimeiseksi lankesin ostamaan neuleohjeita. JonDesing kaupassa olivat ohjeet tarjouksessa, joten ostin 5 sukkaohjetta hintaan 5€. Neulomista odottavat nyt Puumat, Toivonsäteet, Turkkari jonsukat, Herkkusukat ja Paras ystävä-.sukat.  

Carcassonne - Sumujen sankarit

Pelasimme ystävien luona heidän hankkimaansa uutta Carcassonnea, nimeltään Carcasonne Sumujen sankarit. Ihastuin peliin niin, että päätin sen menevän ehdottomasti hankintalistalle. Peli kun oli laattojen asettelun suhteen tyypillistä Carcassonnea, mutta kun sitä pelattiin yhdessä tiiminä peliä vastaan, muuttui mekaniikka aivan erilaiseksi. Peli toimii myös tarvittaessa lisäosana peruspelin ja muiden lisäosien kanssa. 

Nieleskelin vähän, koska olin juuri masinoinut "osta mahdollisimman vähän" - vuoden ja sitten iski tällainen houkutus. Äitini kuitenkin ilmaisi halunsa muistaa minua tulevan merkkipäivän johdosta ja koska peli ei ollut mahdottoman kallis ja kuitenkin juuri sellainen tavara, jota todella halusin, päätin ehdottaa, että hankkisin sen. Äiti tietenkin suostui, joten nyt minulla on sitten Carcassonne - Sumujen sankarit täydentämässä valikoimaa. 

 

Mielenkiinnolla odotan seuraavaa pelikertaa - ensimmäisellä emme näet voittaneet peliä kolmesta yrityksestä huolimatta. 

Aavekaljaasi ohjeet

Te kaikki, jotka olette pyytäneet minulta ohjeita Aavekaljaasi peliin, voin ne kyllä toimittaa, mutta minun täytyis saada sähköpostiosoite, jonne ne lähettää...

Eli laittakaa kommentti, jossa on sähköpostiosoitteenne, en julkaise kommenttia, vaan poimin vain osoitteen, jonne laitan ohjeet tulemaan.

Nytkin on useampi pyytänyt ohjeita, mutta niitä on vähän hankala toimittaa, kun ei ole osoitetta, minne niitä laittaisi tulemaan. Ohjeita itsessään en tietenkään voi blogiini laittaa, koska minulla ei ole niiden julkiseen julkaisuun oikeutta.

Projekti 8/10

Nyt on sitten käytetty Tapaninpäivä tehokkaasti eli nukuttu pitkään, rentouduttu, nauttittu burritoja perinteisen jouluruoan sijaan ja hoidettu perheen pyykkihuoltoa. Samalla, kun otin esiin ompelukoneen pyykkien korjaamista varten, päätin toteuttaa listalta sen kahdeksannen projektin eli ommella Bandun timanteille uuden pussin.

Materiaalina pala vanhaa tyynyliinaa ja edellisestä timanttipussista jäänyt nyöri. Aikaa meni 10 minuuttia suunnitteluineen ja toteuttamisineen. Ei se tekeminen vaan se aloittaminen.

Ostettu Otrio

Myönnän, että halusin marraskuun viimeisen päivän kolhujen jälkeen itselleni vähän (tai vähän enemmän) lohdutusta ja kun tarjoutui tilaisuus ostaa Otrio, ostin. Tuota peliä olen jo pidemmän aikaa jahdannut kirppiksiltä, sillä se jäi silloin palkintovuonnaan ostamatta. Olin silloin myöhässä hankinnassa ja uutta painosta pelistä ei tullut kauppoihin. Myöhästyin myös muutaman kerran naamakirjan kirppiksellä ja joku muu vei pelin nenäni edestä.

Jotenkin en vain osannut olla täydentämättä pelikokoelmaamme ja seli seli, mutta tuo siis on tosiaan ainoa vuoden perhepelinä palkittu peli, joka meiltä puuttui. Tässä sitten vielä se huomio, että vuoden 2018 strategiapeli (aiemmin aikuisten peli) puuttuu myös, mutta sitä ei tässä kohtaa lasketa.

Otrio on nopea pelata, mielenkiintoinen muunnos risti-nollasta, joka tuntuu olevan tuona vuonna aika hallitseva teema, sillä toinenkin palkittu peli Kivi käyttää osin sama mekaniikkaa.

Nyt meillä on sitten Otrio ja sillä on jopa pari peliä pelattu.

Taputan itseäni selkään siitä, että tämä hankinta meni vielä marraskuun puolelle, jolloin en menoja seurannut.

Carcassonne Etelämeri

Carcassonne perheemme täydentyi uudella jäsenellä, kun saimme ystäviltämme lahjaksi Carcassonne Etelämeren.

Kyseinen peli on osittain perinteistä Carcassonnea eli laatoilla rakennetaan siltoja, saaria, toreja ja meriä.

Pistemekaniikka on kuitenkin varsin erilainen kuin muissa Carcassonne-peleissä. Tässä kun ei ole pistelautaa, vaan pisteet hankitaan kaupankäynnillä. Kerta pelaamisen jälkeen voi todeta, että tässä ei kannata pyrkiä rakentamaan mitään mahdottoman suurta, vaan mahdollisimman nopeasti hankkia riittävä määrä resursseja ja käydä kauppaa laivoista, joista sitten pelin lopussa saa pisteitä.

Erona on myös se, että seuraajia on vain neljä väriä kohti. Ainakin meillä tuli pelatessa vastaan tilanne, jossa kaikki seuraajat olivat käytössä ja tarvetta vielä yhdelle olisi ollut.

Erot perinteiseen Carcassonneen tekevät sen, että tätä on hauska pelata silloinkin kun perinteistä Carcassonea on tahkottu kyllästymiseen asti.

Skull king

Peliporukassamme törmäsin tällaiseen aiemmin itselleni tuntemattomaan peliin, joka osoittautui todella hauskaksi ja viihdyttäväksi. Kaikesta "mitään en osta"-vakuuttelusta huolimatta totesin, että tämä on ehdottomasti saatava.

Plussaa tälle pelille on se, että se menee pieneen tilaan (kun pelikaappi on täynnä, tällaiselle osaa antaa arvoa), sen säännöt ovat yksinkertaiset, se on nopea pelata ja periaatteessa kielivapaa. Lisäksi kortit ovat kauniit katsella.

Pakassa on kolmen maan numerokortteja numeroilla 1-13, mustia valttikortteja numeroilla 1-13, luovutuskortteja, joilla häviää tikin automaattisesti, piraattikortteja, merenneitokortteja ja Skull king. Kortit voittavat toisensa suunnilleen luetellussa järjestyksessä eli isompi numero pienemmän, valttimaa muut numerot, merenneito valtit, piraatit merenneidot ja Skull king kaiken muun paitsi merenneidon, joka viettelee Skull kingin.

Pelimekaniikka on kaksivaiheinen, toisessa osassa pelataan perustikkiä ja ensimmäisessä osassa veikataan voittojen määrää. Kaikkein ensin jaetaan kierroksen lukumäärää vastaava määrä kortteja, ensimmäisellä yksi, toisellla kaksi jne. Seuraavassa vaiheessa pelaaja veikkaa korttinsa katsottuaan, miten monta tikkiä hän tulee voittamaan korteillaan. Veikkaus kirjataan ylös. Sitten pelataan tikit ja lasketaan voittojen määrä. Jos veikkaa oikein, saa pisteitä kaksi kertaa voitettujen tikkien määrän kerrottuna kymmenellä (siis kaksi voittoa 2x20=40), väärin veikatessa tulee miinuksia -10 kertaa väärin veikattujen voittojen määrä (eli 2 voittoa liikaa/liian vähän = -20 pistettä. 0 voittoa on upporikasta ja rutiköyhää, jos onnistuu saa pisteitä kierroksen lukumäärä x 10, mutta jos häviää  saa miinuksia saman verran eli pahimmillaan jopa -100 pistettä.

Kun kaikki 10 kierrosta on pelattu, lasketaan pisteet ja todetaan voittaja.

Pelin kotiutin siis Saksasta. Sen olisi voinut saada halvemmalla jostain muualta, mutta koska sitä ei Suomessa myyty, päädyin tuttuun ja turvalliseen ratkasuun. Peli otettiin käyttöön saapumisiltanaan ja mukavaksi todettiin, joten missään tapauksessa tämä ei ollut hukkahankinta.

Limenvihreää sen olla pitää

Arvoin aika pitkään sen välillä, olisiko supersuosikkivärini tällä kertaa limenvihreä vai turkoosi ja päädyin lopulta limenvihreään. Kyse oli siis noista Carcassonne meepleistä, jotka halusin peliin "minunvärisinä".

Tarkistin kyllä, että Mastonin spraymaaleista olisi löytynyt oikea vihreä, mutta sitten kuitenkin päädyin naiselliseen halparatkaisuun. Olin nähnyt paikallisella kirppiksellä vihreää kynsilakkaa myynnissä euron hinnalla ja koska kilikalipullosta olisi jäänyt suurin osa käyttämättä, päätin hoitaa maalauksen euron kynsilakalla viiden euron sprayn sijaan (lopun kynsilakan kun voi aina käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensa).  Tästä siis lähdettiin, kallopullollinen kynsilakkaa ja pussillinen meeplejä.

Ensimmäisessä testauksessa tuo kallopullon vihreä osoittautui liian tummaksi, ero pelin alkuperäiseen vihreään ei ollut riittävän selvä. Tästä johtuen kaivelin varastoistani ikivanhan valkoisen lakan, johon kaadoin tuota vihreää ja sekoittelin sopivan värin saadakseni.  Tässä kuvassa selkeä ero vihreiden välillä.

Siinä ne nyt sitten ovat, valmiiksi maalatut meeplet. Hauskasti tuo valkoinen pullo värjääntyi kokonaan vihreäksi maalauksen edetessä ja tyhjeni myös niin, että tarkistusmaalauksen jälkeen sen saa pistää roskiin. Kuvat valmiista satsista salamalla ja ilman.

Saavat kuivua huomiseen, sitten tarkistan ja korjausmaalaan, jonka jälkeen vielä lakkaa päälle ja ovat valmiit käyttöön. Olisihan nuo toki saanut valmiinakin ostaa, mutta hinta olisi pompsahtanut pitkälle päälle kymmenen euron, joten 4+1€ sijoitus oli mielestäni kannattavampi.

Carcassonne kajahdus

Minulle on tyypillistä innostua eri asioista ja innostuminen on sellaista just-nyt-kaikki-heti-tyylistä. Niinpä ei liene yllätys, että kun aikanaan ihastuin Carcassonne-lautapeliin, tuli siihen hankittua suunnilleen kaikki mahdollinen eli meille ilmestyi lisäosaa, minilisäosaa, erikoislaattoja jne. jne.

Sitten peli hautautui jonnekin ja pelasimme lähinnä 10-vuotis juhlapainoksen peruspeliä tai muita versioita. Tänä keväänä taas kaivoin sen pitkästä aikaa esille ja sitä pelattiinkin oikein porukalla. Pelaaminen synnytti kaksi tarvetta, ensimmäiseksi huomasin, että pistelaattoja pitäisi olla pelissä enemmän ja toiseksi aloin himoitsemaan eri väristä meeple-settiä itselleni. Kun näitä sitten netistä etsin, avasin taas pandoran lippaan ja huomasin, että oli ilmestynyt sellainen, tällainen ja tuollainen erikoisosa, jotka tietenkin kaikki olisi kiva omistaa.

Päätin pitää hankintani kohtuudessa ja ostin vain kolme lisämeeple-settiä sekä Star Wars Carcassonneen lisäosan, joka on itse asiassa Herra Kirjoituksen syntymäpäivälahja. Sen lisäksi tilasin toisesta paikasta tusinan pistelaattoja, opettaja-meeplen ja kaksi tusinaa tyhjiä laattoja, joihin on tarkoitus muotoutua mm. koulu. Samaan pakettiin päätyi myös muutama obeliski (ajattelin ne korvaamaan perusvärisiä Apotteja, mutta taidan unohtaa sen asian) sekä labyrintti-laatat.

 

Itse asiassa noiden meeple-settien kanssa kävi vähän hassusti; tilasin valkoisen, pinkin ja puunvärisen, mutta sain toimitusvirheen takia ruskean eikä puunväristä. Reklamoin asiasta, koska halusin tuon puunvärisen maalatakseni itselleni ihan oman väriset nappulat. Sain jälkitoimituksessa nuo himoitsemani puunväriset meeplet ja myös ilmoituksen, että saan pitää ruskeat, joten meillä on nyt sitten nappulat kymmenelle pelaajalle. Tämä taas tarkoittaa sitä, että tyhjistä laatoista kahdesta tulee koulu, neljä tarvitaan lisäpelaajien suurluostareiksi ja yhdestä pitää askarrella tunnelinapit neljälle pelaajalle. Loppuhinkin on jo jotain ideaa olemassa, työstämme sitä yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa. Askartelua riittää, mutta pitääpä se sitten poissa uusista hankinnoista. Toisen (uudemman painoksen) labyrintin ajattelin myydä.

Enää pitäisi ratkaista se kuuden puuttuvan apotin arvoitus, niitä kun en ainakaan vielä ole löytänyt erikseen myynnissä. Ne eivät kuitenkaan ole peliin mitenkään välttämättömiä, vaan enemmänkin sellaisia "olisi kiva omistaa"- tyylisiä juttuja.

Elämä on...

Miten se aina meneekin niin, että aina kun teen hienoja päätöksiä, elämä tekee kaikkensa kampittaakseen ne. Voisin väittää, että jossain siellä pilven reunalla on joku, jolla on umpikiero huumorintaju.

Kun päätin aloittaa huhtikuussa tarkan budjetin elämän, laihiksen ja kaappien tyhjennyksen, kutsuin taas kerran vaikeuksia elämääni. Ensimmäiset kampitukset järjesti äitini, joka halusi tarjota lapselleen herkkuja - ja minähän en sano koskaan letuille ei. Seuraavaksi tulivatkin sitten sekä meillä käyvät vieraat että vierailukutsut ystävien luona, jotka tarkoittivat paitsi tarjottavien (myös epäterveellisten sellaisten) myös tuliaisten hankintaa. Kun sitten kävin hakemassa tuliaisiksi lautapelin, en voinut välttyä kiusaukselta ostaa samanlaista myös itselle - aplodeja vaan taas kerran nappiin menneestä suorituksesta, mutta peli on kyllä loistava ja sille tulee käyttöä.

Seuraavaksi minulle tarjottiin mahdollisuutta ruokailla "firman piikkiin" lomaviikolla useammassa kuin yhdessä paikassa. Ilmainen ruoka on tämän köyhän kuolema - aina - eli se siitä laihiksesta ja kaappien tyhjennyksestä. Lisäksi ruokamenot kasvoivat reilusti, kun kävimme syömässä yhdessä ja Herra Kirjoituksen safkat menivät minun piikkiini.

Ikkunoiden pesuakaan ei päässyt harrastamaan, sillä hiekoitushiekkoja ei oltu vielä puhdistettu kaduilta ja jalkakäytäviltä ja ennen tuota on ikkunoita turha pestä.

Taidan unohtaa koko asian ja antaa elämän viedä omalla painollaan.

Jatko-osa eli huhtikuun kaksi jälkimmäistä viikkoa: Koska en päässyt pesemään ikkunoita, siivosin laatikoita ja kaappeja. Otin tavoitteekseni, että siivoaisin yhden hyllyn tai laatikon päivässä. Tämä takautuvasti huhtikuun alusta alkaen ja toukokuun loppuun jatkuen. Eli meillä tulisi siis vähintään 60 laatikkoa tai hyllyä käydyksi läpi tuona aikana. Aloitin kylpyhuoneesta ja makuuhuoneen pienistä kaapeista ja laatkoista (niitä isoja välttelen viimeiseen asti) ja siivosin useamman päivässä. Kannoin roskikseen ison muovikassillisen tavaraa, mikä mielestäni oli hämmästyttävän vähän.

Säästöjä päätin haalia ostamalla hiusvärin ja värjäämällä hiukset itse sen sijaan, että olisin mennyt suunnitelmieni mukaan parturiin. Koska paikallisessa halpaliikkeessä olivat hiusvärit tarjouksessa, säästö oli merkittävä, kun kaksi pakettia hiusvärejä maksoi 5€ eli 40€:n sijaan hiustenvärjäys maksaa 2,5€ kerta.

No juu, nuo säästöt kaatuivat sitten siihen, että shoppailin taas vähän lisää lankaa. Kun sitä ei muka koskaan voi olla liikaa. Täysin järjetöntä, koska ranteita särkee ja olkapää huutaa hoosiannaa - järki kertoo, että mä oon taas kohta leikkauspöydällä ja silloin ei todellakaan tarvita lisää lankaa. Nyt piilotin lankakauppa-kuvakkeen naamakirjasta ja jos se ei auta, eroan koko ryhmästä: poissa silmistä, poissa mielestä periaatteella. Noista saa kyllä melkoisen kasan sukkia - noin 25 kerää nallea.

Hukkasin aktiivisuusrannekkeestani lukon (jo toisen) ja jouduin tilaamaan uuden rannekkeen tai no tilasin samantien kaksi, maksoivat yhteensä 2€, joten hinta ei ollut paljon. Periaatteessa vaan ärsyttää, kun edellisenä päivänä hukkasin kultaisen korvarenkaan, sitten hukkui tuo lukko - onneksi kolmatta kadonutta ei tullut.

Ostin myös asuntomessuliput valmiiksi kesää varten ja kun halvalla sain, ostin myös "ylimääräisiä". Toivottavasti niille tulee käyttöä lahjoina tai saan niistä omani muuten pois.

Sen lisäksi osallistuin kosmetiikkakutsuille, mikä tarkoitti lisää shoppailua. Olin tosin varmasti illan niukkashoppailuisin asiakas ja ostin vain sitä, mikä oli tarpeellisinta eli meikinpoistolappuja. Yhden purkin pitäisi kestää noin pari kuukautta. Kynsilakan sai kaupan päälle - ilmainen on köyhän kuolema, en olisi todellakaan tarvinnut, mutta otin, koska sävy oli juuri sama kuin lempikesäpaidassani.
 

Metikköön siis mentiin ja rankasti. Tästä on sitten vaan se yksi suunta eli ylös päin ja toisaalta pahemminkin olisi voinut pielen mennä esimerkiksi sen suhteen, että meille olisi matkalla tonnin verran halpaa kiinakamaa tai kaapissa olisi uusia sopimattomia vaatteita.

Itsekuripäiväkirja viikko 22

Nyt sitten viimeinen viikko sitä sorttia, jossa kerrotaan, että on ostettu karkkia, sipsejä ja muutenkin vietetty väsynyttä ja laiskaa elämää. Kuten tuossa jo aiemmin Puhkusta kertoessani totesin, en vain kyennyt pakottamaan itseäni liikkeelle ennen kuin edes osa siitä piinaavasta väsymyksestä ja tahmaisesta siirapista oli poistunut minusta.

Tämä on toiminut tekosyynä myös sille, että olen shoppaillut ja haalinut tavaroita huushollin täytteeksi enemmän ja vähemmän. Lautapeleistä olikin mainintaa jo aiemmin eli uusina peleinä on tullut ostettua Kummituslinna, josta pitkään olen haaveillut, ja ilmaisena saatua naamakirjasta DaVinci koodi .Minun onneni, että kaikki vaan ei tykkää lautapeleistä.

Noiden lisäksi olen jälleen langennut kosmetiikkaan, kaksi ilmaista pulloa itseruskettavia päätyi meille. Winter celebration on 2in1 hiusten ja vartalon pesuaine on palkkio Herra Kirjoituksen tekemästä työstä. Eli mitään ei ole siis ostettu, saako sillä edes vähän anteeksi?

Ruokahävikki sentään on pysynyt nollassa.

Kummituslinna ja DaVinci koodi

Talouteemme on tullut ostoslakosta (juu, yritän edelleen esittää, etten osta mitään) huolimatta kaksi uutta peliä ja kolmas on matkalla tänne päin.

Pitkään olen himoinnut lapsuuteni Kummituslinna-peliä, mutta sellaista ei ole vastaan järkevällä hinnalla tullut. Tämänkin hinta oli jo siellä kipurajalla sen suhteen, mitä suostun pikkuvikaisesta pelistä maksamaan, mutta ostin sen nyt kuitenkin. Yritän jostain haalia nuo puuttuvat osat (pari naamiota ja yhden laudan kiinnikkeen sekä mahdollisesti yhden seinän, joka on huonommassa kunnossa), jotta saisin pelistä kokonaisen, sillä ihan liikaa meillä on kaapissa vanhoja pelejä, joista puuttuu yksi tai kaksi pikkujuttua. Nuo eivät välttämättä vaikuta pelaamiseen, mutta harmittavat perfektionistia, joka haluaa pelinsä kokonaisena.

Kummituslinna on aikansa lapsi eli siinä näyttävä kolmiulotteinen pelilauta, jonka kokoamisessa menee tovi (samaa sukua siis kuin Kalmakuja 13 esimerkiksi).  Siinä on erilaisia ansoja ja pelotteita ja se kuuluisa pimeässä hohtava punasilmäinen pääkallo, joka kierii portaita alas ja joka onneksi omassa pelissämme on tallella.

DaVinci koodi puolestaan on näppärä vain muutamaan komponenttiin perustuva päättelypeli, jossa pyritään arvaamaan pelikaverin salainen koodi ennen kuin hän arvaa sinun. Kerran testattiin kahdestaan ja nopeaksi sekä hauskaksi todettiin, varmasti vielä parempi neljällä pelaajalla pelattuna. Ja mikä parasta - pelissä oli kaikki osat tallella ja se oli ilmainen.

Kaivos-peli

Pelikokoelmamme täydentyi tässä vähän aikaa sitten yhdellä pelillä, jota voisi sanoa keräilykappaleeksi. Näitä oli saanut Stadia-messuilta tiskin alta, jos osasi kysyä. No, ystävämme osasivat kysyä, joten nyt meillä on Kaivos-peli.

Peli on jonkinlainen Monopolin ja Afrikantähden yhdistelmä, jonka on tarkoistus sivistää pelaajaa Suomen kaivosalasta eli erilaisista kaivoksista, jalostamoista ja kaivosalaan liittyvistä koulutuksista. Pelilautana toimii Suomen kartta, johon nuo edellä mainitut kohteet on merkattu. Koska yhtenä pääsuunnittelijoista on Outokummun kaivosmuseo, on kartta kovasti Itä-Suomi painotteinen. Ensin pitää hankkia kaivosalan koulutus ennen kuin pääsee tutkimaan kaivoksia ja tekemään malmilöytöjä. Monopoli-tyyliin voikin sitten joutua toiselle puolen valtakuntaa hankkimaan lisäkoulutusta tai viemään malminäytettä. Tietenkin myös positiivisia yllätyksiä, kuten veronpalautuksia tai vastaavia on tarjolla.

Säännöt eivät ole mitenkään selkeät, mikä johtuu varmaan siitä, että peliä ei varmaankaan ole tarkoitettu todella pelattavaksi. Me kuitenkin sitkuttelimme yhden kierroksen läpi, jotta voimme sanoa pelanneemme tätäkin.

Laatikosta voisi antaa plussaa, se kun on vakiokokoinen ja tyylikkään musta lukuunottamatta pelin liekehtivää nimeä.

Kympin tuhlaus

Näin hiihtoloman, vaikka minähän en lomaile, vaan olen töissä muiden lomaillessa, kunniaksi kävin kontissa Herra Kirjoituksen kanssa. Emme ole käyneet siellä varmaan puoleen vuoteen.

Lupasin itselleni, että tällä kertaa ostoslakko joustaa noin 10€ verran, jos jotain oikein tarpeellista löytyy. Ensisijainen ajatukseni oli tietenkin vetoketjut noita pussukoita varten. Kyllähän sieltä tosiaan tuli tehtyä löytöjä, vähän enemmänkin kuin oletin, mutta budjetti ylittyi vain 20 senttiä.

Ensimmäinen löytö oli kokonainen kerä Kelo-lankaa, sitä samaa harmaata, josta tein appiukolle tossut ja jota jäi yli sen verran epämääräinen määrä, etten uskaltanut enää alkaa sukkia tekemään. Se oli myynnissä kerähintaisena 2€. Lisäksi ostin vajaat kerät Nallen jotain kirjavaa lankaa, sitä oli vain vähän, mutta mulla on kotona kokonainen kerä, jonka voin yhdistää tuon kanssa sekä vaaleanpunaista ja vihreää puuvillalankaa. Kuvittelen edelleen tarvitsevani tiskirättejä jossain vaiheessa lisää.

Kullanvärisistä tölkinklipsuista tehty rannekoru päätyi mukaan vain klipsujen takia, se oli siis alunperinkin tarkoitus purkaa ja kuvassa se on jo purettu. Ja 31 kappaletta vetoketjuja... Kolme keränloppua lankaa, rannekoru ja vetoketjut kustansivat 1,50€ yhteensä.

Kalleimmat ostokset olivat kaksi kelloa pukukoruiksi, ne kun maksoivat 2€ kappale.

Lautapeliosastolla kävi todellinen munkki. Lasten kalastuspeli maksoi 1,50 €. Se on toimiva, siinä oli patteritkin mukana, ainoastaan yhdestä ongesta puuttui koukku. Pitänee pohtia saisiko sen puuttuvan koukun korvattua jotenkin. Lähinnä ajattelimme peliä varaosiksi sille pikkumiehelle, joka kutsuu Herra Kirjoitusta Enoksi, hänelle kun ostettiin viime jouluksi juuri vastaava peli.

 
Äärimmäisen vähän pelattu Ubongo kustansi 1,20€. Siinä on kaikki osat tallella ja jopa muutama ylimääräinen jalokivi mukana. Sitä vain ei voinut jättää hyllyyn, vaikka meillä sellainen jo ennestään onkin - suunnitelmissani on tuunata näistä kahdesta pelistä sellainen, että sitä pystyisi pelaamaan isommalla porukalla.

Kaikkineen ostokseni tekivät 10,20€ ja näillä pääsee taas harrastustoiminnassa pitkälle. Ensimmäiseksi varmaan aloitan tuolta Kelo-osastola sukkien kutomisen.

Lisää lautapelejä

Lahjoin itseäni hankkimalla vuoden peliksi vuonna 2015 valitut pelit. Tällä kertaa hankintapaikkana oli Anttilan nettikauppa (olisin ostanut tavaratalosta, mutta siellä hyllyt olivat tyhjät). koska Anttilan nettikaupan hinnat olivat huokeammat kuin pelikauppojen.

Paketissa oli siis New York 1901, Port Royal ja Huhupuheita. Näistä viimeksi mainittu on mielestäni suora kopio Scribblish-pelistä, ja pitkään harkitsin sen ostamista, mutta päätin sitten kuitenkin ostaa, kun tuota Scribblish-peliäkään ei meiltä löydy. Tämän pelin ajatuksena on kaikessa yksinkertaisuudessaan vanha kunnon lasten leikki "rikkinäinen puhelin" paperille muunnettuna. Eli ensimmäinen piirtää kuvan tietystä lauseesta, kuvasta tms., seuraava pelaaja näkee vain kuvan, josta kirjoittaa tekstin, tämän tekstin perusteella seuraava piirtää taas kuvan jne.

Port Royal on pienen pakkauksen korttipeli. Merirosvojen Karibialle sijoittuvassa pelissä kerätään vaurautta ja yritetään saada kokoon pisteitä ostamalla kortteja ja suorittamalla tutkimusmatkoja. Pelissä pääsee kokeilemaan onneaan. Säännöt ovat melko yksinkertaiset ja korttien toiminnot on helppo muistaa. Strategiatkaan eivät ole kovin syvällisiä tai haastavia. Korttipelissä on aina tuuria mukana. Tuuripitoisuuteen voi vaikuttaa, riskejä ei ole pakko ottaa, mutta jos riskinotto onnistuu, se palkitaan hyvin. Kilpajuoksua tavoitetta kohden. Suoraan toisia pelaajia ei voi kiusata. Pelin voittaa, kun saa 12 pistettä kasaan.

New York 1901 on helppo, hyvännäköinen ja toimiva peli. Pilvenpiirtäjien kultakausi New Yorkissa – kaupunkiin kohoaa aina vain korkeampia pilvenpiirtäjiä. Jopa aikaisemmin rakennettuja pilvenpiirtäjiä puretaan, kun tilalle halutaan rakentaa uudempia ja uljaampia. Rakennuttajat keräävät tietysti mainetta ja kunniaa tekosistaan. Pelilauta kuvaa pientä aluetta Manhattanilla. Korttelit on tarkoitus täyttää pilvenpiirtäjillä. Vuorolla on kaksi vaihtoehtoa: hankkia maata ja rakentaa, tai tuhota vanhoja rakennuksia ja rakentaa. Pelilauta on jaettu erivärisiin tontteihin. Maan hankkiminen tarkoittaa sitä, että pelaaja valitsee jonkun neljästä saatavilla olevasta tonttikortista ja merkitsee sitten työläisellään laudalta yhden korttia vastaavan tontin – jokaista korttia kohden on useita tontteja, joista valita. Sen jälkeen pelaaja saa rakentaa yhden pilvenpiirtäjän aiemmin hankkimilleen tonteille.

Pilvenpiirtäjät on jaettu pronssisiin, hopeisiin ja kultaisiin, ja aluksi on aloitettava pronssisista. Pilvenpiirtäjien koko ja muoto vaihtelee ja mitä isompi pilvenpiirtäjä, sitä enemmän siitä saa pisteitä, mutta toisaalta sen vaikeampaa sen pelaaminen on, kun tontteja tarvitaan ainakin kaksi, jos ei useampiakin. Peli päättyy, kun kortit loppuvat eli tontit alkavat olla täynnä, tai kun joku pelaajista saa lähes kaikki pilvenpiirtäjänsä rakennettua. Lopussa tulee vielä lisäpisteitä laudan tiettyjen katujen hallinnasta ja bonuskortista, joka palkitsee jostain tietystä saavutuksesta. Nämä bonukset vaihtelevat pelistä toiseen.

Ja kuten kuva todistaa, myös Kunnas kokoelmani sai täydennyksen: Kesä Koiramäessä-kirjan.

Myös Kalevala korun joulukoristesarjan Pupu Isoloikka sai kodin meiltä.

Pelikaapin uudet asukit

Olen yrittänyt hillitä pelien ostamista, mutta nyt en voinut hillitä itseäni, kun Anttila tarjosi -30% kaikista lautapeleistä. Olin varautunut ostamaan vuoden peli - palkinnon voittajat, mutta niitä ei paikallisessa Anttilassa (jonka pelivalikoima on viime vuosina pienentynyt kuin pyy maailmanlopun edellä) tietenkään ollut.

Sen sijaan sieltä tarttui mukaan iKnow pelin keltainen verio, siis aikamme ilmiöt hintaan 19€ ja Camel Cup hintaan 14€. Camel Cuphan on viime vuoden Spiel des Jahres voittaja, vaikka se Suomessa pääsi vain vuoden peli finalistiksi asti.

Tuon iKnown ostin siksi, että voisin tuunata kyseiseen peliin pelilaudan, joka mahdollistaisi useamman kuin kuuden pelaajan pelaamisen. Meidän peliporukka on usein 8-10 henkinen ja isolla porukalla pelattavia pelejä on kovin harvassa. Tuossa iKnowssa riittäisi kyllä haastetta ja nyt kahden pelin + kahden lisäosan yhdistelmässä riittäisi niin kysymyksiä kuin merkkejäkin, kunhan vaan saisin rakenneltua pelilaudan, joka sopisi 12 hengen peliin ja maalattua toisen pelin pelimerkit eri värisiksi.

Tajuan kyllä, että pelikaappi on aivan täynnä, mutta kai sitä joskus saa vähän hemmotella itseään.

Lautapeli kokelman täydennys: Lentävä matto

Saimme lahjaksi Lentävä matto lautapelin eli pelikokoelmamme on taas kasvanut yhdellä.
Lentävä matto on hauska ja helppo, varsin nopeatempoinen lautapeli neljälle pelaajalle.

Pelilauta on jaettu ruutuihin, joita pitkin pelaajat kulkevat pelaamalla kortteja, joilla kuljetaan joko suoraan tai tehdään käännös johonkin suuntaan. Pelaajat pyrkivät mahdollisimman nopeasti keräämään pelilaudan nurkissa olevat aarteet oman tehtävälautansa osoittamassa järjestyksessä.

Pelistä poikkeuksellisen tekee se, että pelilauta on kalteva. Suurin osa ruuduista on magneettisia.   Magneettiseen ruutuun osuessaan pelaajan lentävä matto pysähtyy oikeaan paikkaan. Joissakin ruuduissa ei kuitenkaan ole magneetteja ja tällaiseen ruutuun pysähtyessään pelaajan matto osuu ilmakuoppaan ja valuu laudalla alaspäin.


Lisää mielenkiintoa peliin tuo se, että pelaajan on käytettävä kaikki viisi korttiaan ennen kuin kortit saa uudestaan käyttöönsä. Näin ollen reittejä on hyvä suunnitella etukäteen. Myös toisten peliin voi sekaantua. Mikäli toinen pelaaja sattuu omalle kulkureitille, vastustajan lentävää mattoa voi puskea edellään ja sotkea toisen suunnitelmat.

Aavekaljaasi

Hyvin pitkään olen himoinnut Kummituslinna-lautapeliä ja haksahdin sitten sen lähimpään korvikkeeseen eli Aavekaljaasi-lautapeliin.

Pelin puitteet ovat melkoisen komeannäköiset, pikkuisen vaan harmittaa, kun tuosta puuttui ruoriosa. Myyjän ilmoituksen mukaan pelistä ei pitänyt puuttua mitään, mutta niin vain tuo sitten oli poissa. Harmillisesti se vaikuttaa paljon laivan ulkonäköön, ja koska peli on harvinainen, niin on tosiaan lottovoittoon verrattavaa tuuria, jos korvaavan osan satun jostain löytämään. Eli tuskin.

Olen siis tunnustanut lankeemukseni Herra Kirjoitukselle, joka toimi laivan kokoojana ja osien laskijana paketin saavuttua. Pelaamiseen tarvitaan kuitenkin neljä eli testataan sitten ehkä lauantaina.