Hilmeri-haalari osa 2

Sain Hilmerin valmiiksi juuri sopivasti siihen, että sen käyttäjä saapui äitinsä kanssa käymään täällä päin. Haalari sovitettiin ja pituutta oli vähän joka paikassa reilusti, no mieluummin niin päin kuin se, että olisi jo valmiiksi pieni. Ongelma kuitenkin tuli haalarin kauluksesta, joka oli niin väljä, että melkein tippui olkapäiltä. 

 

Se vaati siis fiksausta. Mietin hetken, miten tuota lähtisi korjaamaan ja ainoa suhteellisen helppo tapa, jonka keksin, oli se, että nostan kauluksen resorista silmukat ja kudon resoria lisää. Vähensin silmukoiden määrää kolmanneksella ja otin käyttöön pienemmät puikot, jolloin kaulus kutistui kutomani n. 8 cm matkalla varsin reippaasti. 

 

Serkkuni oli löytänyt varastoistaan aivan ihanat Pihlajanmarja-napit, joiden määrä oli rajattu, joten lisäosaan ommellaan kiinnitystä varten nepparit. Ohjeen mukaan tehdyt napinlävet olivat noille napeille liian isot, joten ompelin myös niitä pienemmiksi. 

 

 

Neuleen mallista johtuen kaulus rullautuu ennen silitystä ja näyttää kapeammalta kuin se todellisuudessa onkaan. 

 

Painoa haalarilla 292g.   Lankaa käytetty vuoden alusta 4610g (+ kavereille/kirppikselle 3900g.) 

Hilmeri-haalari

Voin vain huokaista, että vihdoinkin valmis. Kun kesän kutomatauon jälkeen aloin ajatella syksyn kutomuksia, serkkuni ilmoitti tilanneensa langat ja ohjeen. Mitään kysymättä hän oletti, että minä hoidan kutomisen, vaikka rehellisesti sanoen en pidä siitä, että joudun tekemään muiden valitsemia töitä. Haluan kutimeni kanssa olla "vapaataiteilija" ja tehdä mitä huvittaa. 

 

En kuitenkaan voinut kieltäytyä, sillä haalarin oli tarkoitus tulla serkkuni lapsenlapselle. Menin kerrankin oikein perinteisen kaavan mukaan ja kudoin mallitilkun, mittasin kerrokset, laskin silmukat moneen kertaan ja kudoin justiinsa ohjeen mukaan. Silti olen sitä mieltä, että haalarin yläosa on suhteettoma pitkä ja leveä, se on mallikuvissa auki lantiolle asti ja napinlävet eivät kulje mallikuvissa tasaisesti, vaan niiden välit heittelevät. Itse mittasin ne niin tasaisesti kuin vain mahdollista ja lopputulemana oli se, että niitä oli valmiissa neuleessa mallin viiden sijaan kuusi. Päättelin siis yhden ja neuloin myös palan reunaresoria kiinni, koska minusta näyttää rumalta, kun lantio lörpöttää kokonaan auki. Kritisoin myös ohjeen puuttellisuutta haarakiilan päättelyn kohdalla - jos olisin tehnyt ohjeen mukaan, niin haalarin jalkoväliin olisi jäänyt 8 silmukan levyinen aukko. Myös se ihmetyttää, että haalarin lahkeet ovat yhtä pitkät kuin hihat - edes lapsella jalat ja kädet eivät ole samanmittaiset, ohjeessa täytyy olla virhe, varsinkin kun lahkeiden kavennuksetkaan eivät mene annetun ohjeen mukaan kutoen tasan.  Niinpä jatkoin lahkeita ja lankaa onneksi jäi vielä jonkun verran, että hihoja ja lahkeita voi vielä tarvittaessa jatkaa.

 

Kun huomioin kaikki nuo virheet ohjeessa, pidin ohjeen liki 10€ hintaa kalliina. No kukin tyylillään, serkkunihan tämän maksoi. Hän myös osti haalarin oranssit langat, musta ja valkoiset kaivelin omista varastoistani.  

 

Kuvan kuvakulma vielä korostaa haalarin supersankarimuskeleita, mutta kuten totesin, olen sitä mieltä, että yläosa on iso ja lahkeet pienet ja liian lyhyet. Toivottavasti vaatteen sovitus todistaa väitteeni vääriksi. Serkkuni saa höyryttää reunat suoriksi, hänellä kun on kunnon höyryrauta, omani kun on sitä perinteisempää mallia (tai no olis mulla höyryrauta, mutta se on pakettissa käyttämättömänä). Silitettynä näyttää jo paljon enemmän haalarilta. 

  

 

 

Jouduin muokkaamaan haalaria, joten siirsin painotiedot tekstiin, jossa esittelen tehdyt korjaukset. 

Kevätkranssi

Sallin itselleni tuhlauksen ja ostin useamman kranssipohjan sekä muutaman kukkasen ovikransseja varten. Tarkoitus oli tehdä huiveista kranssi, johon huivit olisi vain solmittu. Ei toiminut, muuta huivikasaa katsellessa sain uuden idean. 

 

Tarvikkeet: huivi, jota en todellakaan käytä, ostettu kranssipohja ja kukkanen. 

 

 

Lopputulos juuri sesongin väreissä (tai ehkä olen vähän myöhässä) ovikranssi.

 

Ompelin kranssin kasaan eli jos jostain käsittämättömästä syystä haluan huivin käyttöön, niin se on mahdollista, samoin kranssipohjan uudelleen käyttö. 

Hintaa kranssilla 2€ eli kranssipohjan ja kukkasen verran.  

Tiskirätti

Meillä on varmasti ihan tarpeeksi tiskirättejä, mutta niin vain kävi, että päädyin kutomaan vielä yhden. Tähän syynä olivat työpaikan saa ottaa - pöydän langat. Siellä ajelehti pitkään pussukka, jossa oli yksi tummanruskea villalanka kerä sekä kolme erilaista puuvillaista/puuvillasekoitetta olevaa langan jämää. Tarkoitus ei ollut, että ne päätyisivät minulle, mutta jouduin siivoamaan pöytää ja sitä hyömyä langat jotenkin eksyivät kassiini. Ruskean kudoin jo navettasukkiin ja jotenkin paksuin puuvillasekoite alkoi huudella, että siitä tulisi hyvä tiskirätti. Niinpä sitten heitin sen välitöiksi puikoilla - sellainen "yhden illan juttu". 

 

Silmukoita loin 50, mikä oli liikaa, 35 olisi ollut ideaali. Tuo iso silmukkamäärä teki sen, että rätistä tuli neliön sijaan suorakaide, mutta se on just kämmenenlevyinen eli riittää tarkoitukseensa. Niin tiukalle kudoin langat, että päättelykerrokseen jouduin nappaamaan jatkoa puuvillakerästä, jonka sain samasta paikasta. 

 

Pistän tämän samantien käyttöön, niin tulevat myös käyttöominaisuudet testattua. 

 

Painoa 30g.  Lankaa käytetty vuoden alusta 2735 g  (+ kavereille 700g)   

Kun et olekaan ainoa "hullu"

Meillä kaikilla tai ainakin minulla on taipumus ajatella olevansa uniikki kaikin tavoin. Mikä saattaa myös aiheuttaa sen, että välillä tulee mietittyä, olenko omituinen tai miten omituinen olen, kun toimin näin ja näin. Muistan, miten nuorena työntekijänä kuuntelin työpaikan kahvihuoneessa sitä, miten vanhempi kollega kertoi repivänsä vanhat t-paitansa räteiksi. Tunne, joka tuosa puheesta tuli, oli kaksijakoinen. Toisaalta tuli tunne, etten olekaan ainoa "hullu", joka tekee noin ja toisaalta sellainen hassu "mä niin luulin olevani uniikki"- fiilis. Myöhemmin on tosiaan paljastunut, että ihmisiä, jotka toimivat samoin kuin itse teet ja pohdit, olenko nyt vähän hassu, löytyy yllättävän paljon. Eli me me ihmiset sitten niin kovin uniikkeja ollakaan. 

 

Kangaskorjaamolla-blogista ja sen kirjoittajan Faebook-sivustolta olen saanut paitsi paljon vinkkejä, myös vertaistukea siihen, etttä en ole ainoa "hullu", joka paikkaa, parsii ja korjaa. Ihan noihin määriin, mitä Johanna korjaa, en varmasti pääse, mutta oman osani teen kuitenkin pitääkseni vaatteet ja kankaat mahdollisimman pitkään käytössä. 

 

Näiden yllämainittujen ajatusten inspiraationa toimi tänään harjoittamani korjausompelu. Sekä Herra Kirjoituksen että minun lempipussilakanat olivat tulleet tiensä päähän. Niitä oli kumpaakin jo muutaman kerran paikattu ja korjattu, mutta kun minun keltainen lakanani halkesi neljänneksen matkalta yrittäessäni kiskoa peittoa parempaan asentoon, totesin, että asialle pitää tehdä jotain. Jos meillä olisi ollut tyynyliinojen tarvetta, olisin voinut ommella niitä, mutta jokin aika sitten ompelin meille isohkon kasan tyynyliinoja tilkuista ja vartalotyynylle suojia kierrätyskankaista, joten niille ei ollut tarvetta. 

 

Päätin siis tehdä kahdesta yhden. Valitsin pussilakanoista sen, jossa on parempi kangas ja päätin käyttää siitä isomman osan. Olen lakanakankaiden suhteen sen verran nirso, että haluan sellaisia kankaita, jotka eivät kierrä ja se valitettavasti tahtoo olla nykylakanoissa harvinaista, tuo ikävä ominaisuus on havaittavissa jopa varsin kalliissa lakanoissa halvemmista nyt puhumattakaan. Nämä projektilakanat olivat vielä sitä "vanhaa, hyvää" mallia, joka pysyy suorana eikä kierrä minnekään, siksi halusin antaa niille jatkoaikaa. Päädyin siis leikkaamaan parempikuntoisesta pussilakanasta pois kuluneen yläosan reilulla marginaalilla ja kääsin sen niin, että rakoin sivusaumoihin käden reiät ja ompelin pohjan täyttöaukon umpeen, jolloin alaosasta tuli uusi yläosa.

 

Vastaavasti huonommasta lakanasta otin helmasta täydentävän palan, jossa oli täyttöaukko valmiina ja ompelin nämä kaksi osaa yhteen. Jos olisin ollut oikein viitseliäs ja halunnut tehdä fiiniä jälkeä, olisin vaihtanut ompelukoneen langat ja käyttänyt siniseen puoliskoon sinistä tuon keltaisen sijaan. Tällä kertaa menin siitä, missä aita on matalin ja halvimmat langat, sillä tuo keltainen on jostain joskus puoli-ilmaiseksi ostettu ja sillä on vähemmän käyttöä kuin sinisellä. 

 

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, materiaalia jäi vielä joko niiksi jo aiemmin mainituiksi tyynyliinoiksi tai joksikin muuksi. Kaikista haperimmat osat leikkaan aikanaan täydentämään naamalappupurkkia.  

Huovutetut tossut 37

Koska suutarin lapset ei yleensä ole kenkiä, päätin, että sukittajalla on kuitenkin tossut. Edelliset pistin roskiin, kun pohajt kuluivat puhki ja niiden tilalle maalta tuomani pinkit "hotellitossut", jossa lukee vielä "äiti", eivät varmasti ole pitkäikäiset. Päätin siis, että haluan ihan omatekemät tossut. 

 

Ohje löytyi Pirtin kehräämön sivuilta, lankana tosin islantilainen Pötulopi, mutta hyvin toimi tuon ohjeen kanssa. Tein siis ihan ohjeen mukaan, vaikka valmiiden huovuttamattomien tossujen koko hirvittikin. Kuvassa normaali tulitikkuaski mittana.

 

Ohjeen mukaan pistin tossut pesukoneeseen 60asteen pesuun, 1200 kierroksen linkouksella ja tossujen kaveriksi heitin pari paitaa ja yhden pyyhkeen. Tossujen sisälle pistin roskapusseja, jotka laitoin hakaneuloilla kiinni, sen verran olin muiden vahingoista viisastunut. Ilman pusseja, kun tossut saattavat huopua tasoksi ja jos pussit eivät ole hakaneuloilla kiinni, ne eivät pysy kyydissä. Hyvin toimi. Pesun jälkeen tossut näyttivät jo huomattavasti enemmän koolta 37.

 

 

Koska en ehtinyt kuivatella niitä jaloissani, niin kuin ohjeessa kehotettiin, otin kaapista käyttämättömät kropsut ja kiskoin tossut niiden päälle kuivumaan. 

 

 

Tossut eivät huopuneet ensimmäisellä kierroksella riittävästi, vaan jäivät harvoiksi ja tuo kropsukuivatus teki niistä liian suuret. Pistin ne siis uudelleen koneeseen. Ohjelma 60 astetta, linkous 1200 ja nyt niistä tuli napakat ja tällä kertaa myös venyttelin ne ihan omissa jaloissani.  

 

  

Kukkien koristeiden virkkaamisen ulkoistin serkulleni, joka virkkaa, mutta ei kudo sukkia eli aivan valmiin lopputuloksen esittelen, kun saan tossut valmiiksi.  

 

Painoa tossuilla ja koristeilla  120g, lankaa käytetty vuoden alusta 739 g.  

Kääriä-hihatin

Pidemmän aikaa olen haaveillut uudesta hihattimesta siis irtohihoista, joilla lämmitetään hartioita. Minulla on yksi sellainen, jonka sain vuosia sitten lahjaksi. Siinä on vian yksi ongelma, hihat ovat täyspitkät ja olen tottunut siihen, että kyynärvarret ovat vapaat siis paljaat. En siis oikein osaa käyttää sitä.

 

Pakkasten jatkuessa päätin, että nyt on aika. Kävin lankavarastolla ja kaivelin sieltä limenvihreää lankaa, joka kaiketi nykyään Kääriänvihreänä tunnetaan. Jouduin kyllä rikkomaan jo toisen uudenvuoden lupaukseni. Lupasin näet,  että en aloita yhtään kokonaista kerää, sillä tuota lankaa oli yksi kokonainen kerä ja kaksi jämää. 

 

Vihreä lanka oli Rondon Speedyä eli sillä todellakin on ikää, koska valmistaja on Helsingin villakehräämö.

 

 

Kuvittelin langan yksistään riittävän, mutta niin kuin aina jämälankailussa, riski langan liian aikaisesta loppumisesta oli otettava. Tietenkin siinä kävi niin, että lanka loppui kesken. Ihan vastaavaa ei varastoista löytynyt, joten arvoin hetken tummanvihreän ja tummanlilan välillä. Päädyin lilaan, koska mitä ei voi peittää, sitä täytyy korostaa.

 

 

Kuva valehtelee, sillä todelliset värit ovat kirkas limenvihreä ja kirkaan violetti. 

Neuloin tämän 12 numeron puikoilla, joten tuntui kuin olisi ollut heinäseipäät puikkoina, koska normaalisti käytän sukissa 2-3 kokoisia puikkoja. 
 

 

Painoa hihoilla 84g, lankaa käytetty vuoden alusta 125g. 

Sukkien nimeämisestä ja suunnittelusta

Viime vuoden aikana olen nimennyt kutomani sukat. Tässä isona apuna on ollut ystäväni Ievuskainen, joka on kuvien perusteella heittänyt usein hyvin toimivia nimiehdotuksia, osan olen ottanut käyttöön sellaisenaan, osaa muokannut. 

 

Tosiasia on, että viimeaikaisista sukista iso osa olisi voinut olla nimeltään "perussukka" ja numero perään. Näin ihan siksi, että olen kutonut paljon käyttösukkia sellaisille henkilöille, jotka pitävät niitä esimerkiksi työkäytössä tai niitä käytetään muutoin paljon. Kuten olen aiemminkin sanonut, olen siinä suhteessa laiska, että en kudo kirjoneuleita tai muita äärimmäisen työllistäviä malleja sellaiseen käyttöön, jossa sukkien ei ole tarkoituskaan kestää loputtomiin - niihin tilanteisiin perussukka on paras ratkaisu ja sitä paitsi se toimii saappaassa paremmin kuin krumeluurit. 

 

Toinen asia, mitä en rehellisesti ymmärrä, on tämä sukkien "suunnittelu". Joitakin vuosia sitten käsityökirjoissa oli vallalla trendi, jossa mainostettiin, että kirjassa esimerkiksi 36 sukkamallia. Kun sitten hankit tai lainasit kirjan, saitkin todeta, että kirjassa oli useampia malleja tehtynä eri väreissä ja niillä kaikilla oli eri nimet ja siten ne olivat eri malleja eli todellinen mallien määrä saattoikin olla 28. Vähän tätä, nyt jo onneksi aika pitkälti ohittunutta, trendiä irvaillakseni otin käyttöön nuo perussukkien nimet. Nykyään tuntuu olevan muotia myös se, että kun pistät erivärisiä raitoja peräkkäin, se on suunnittelua ja kyseessä design-malli. No ei todellakaan ole, jokainen osaa pistää värejä peräkkäin tavallisiksi raidoiksi, toiset onnistuneemmin kuin toiset, mutta mitään mallisuunnittelua se ei todellakaan ole. Raitoja on käytetty iät ajat, ja varmasti vähän penkomalla löytyy toinen aivan vastaava "suunnittelu". Tämän irviminen on toinen syy siihen, miksi sukillani on nimet, ovathan ne omaa "suunnitteluani". 

 

Arvostan kyllä henkilöitä, jotka oikeasti suunnittelevat neulemalleja, mutta kuten edellä totesin, olen kriittinen sen suhteen, mikä on suunnittelua ja mikä ei. En myöskään koe tarvetta korostaa tekeleitäni lisäämällä niihin Hand made by xx - lappuja, jos joku ei erota käsin tehtyä koneella kudotusta, se ei ole minun ongelmani. Tylsästi olen sitä mieltä, että todelliselle sukankuluttajalle sukkani kelpaavat ilman lappua ja hienoa suunnittelua ja muut voivat olla ilman.

 

Vielä en ole päättänyt, jatkanko tätä "suunnittelu" ristiretkeä tämän vuoden aikana. Puikkoja ainakin pyrin heiluttamaan yhtä ahkerasti tai ahkerammin kuin viime vuonnakin. 

Kimaltavat kämmekkäät

Serkkuni vinkkasi hassunnäköisistä kämmekkäistä, joiden ohjeen hän oli löytänyt facebookista. Koska olin jo pitkään harkinnut kämmekkäiden tekemistä itselleni, päätin testata ohjetta. 

 

Langaksi valitsin Perfect Reflect -heijastavan langan. Loin 78 silmukkaa, jotka jaoin kuudelle puikolle. Ensimmäisen kerroksen neuloin oikein, sitten 4 kerrosta helmineuletta ja yhden kerroksen sileää, jonka jälkeen aloitin kavennukset joka toisella kerroksella jokaisen puikon lopussa. Peukalon tein 12 silmukalla. 

Tutkailin ja sovittelin tätä hetken ja totesin, ettei malli ihan sittenkään vastaa sitä, mita haluaisin. Minä nimittäin haluan suojata ranteeni ja sormista tuo nousee turhan korkealle.

 

  

Purin tuon ensimmäisen ja palasin ihan perinteiseen malliin. Jouduin tekemään useamman aloituksen ja vähentämään silmukkamäärää - aloitin 44:llä ja lopulta päädyin 36 silmukkaan. Peukalo-osassa on  neljän levennyksen kiila, koska sellainen isuu paremmin kuin peukalo ilman kiilaa, kavennuksia on 3 peukalosilmukoiden nostamisen jälkeen. Myös peukaloon käytetty lila lanka on heijastinlankaa, ja sen otin käyttöön, koska valkoinen ei riittänyt enää sormen tekemiseen. 

 

 Lankaa näihin käytetty 107 g. Lankaa käytetty vuoden alusta  3348g 

Kierrätystyynyliinoja

Vartalotyynyni eli lötköpötkön aiemmat vanhoista pussilakanoista tehdyt pääliset ovat hiutumassa sille asteelle, että niille tarvittiin korvaajia. Uusien tyynynpäälisten ompelu on ollut työlistallani jo hetken, mutta jotenkin vaan en ole päässyt asiassa alkuun. 

 

Nyt kun tällä viikolla mankeiloin muita lakanoita, päätin samalla vilkaista vintissä paria komeroa, josko niiden sisällöstä löytyisi sopivaa materiaalia noihin tyynyliinoihin. Löytyihän sieltä, lasten lakanoita ja pussilakanoita, ihan ehtaa vintagea ja retroa. Nämä ovat vuosien takaisia kirppis- tai roskalavalöytöjä, jotka olen pelastanut uuteen kotiin sen tarkemmin miettimättä, mitä näistä oikein tekisi. 

 

Nyt nämä osoittautuivat aivan loistaviksi löydöiksi, sillä niitä ei kovin paljon edes tarvinnut säätää, jotta niistä sai vartalotyynyyn sopivat tyynyliinat. 

 

 

Nallelakanaa en malttanut leikata lainkaan, vaan tein siitä tarkoituksella liian ison tyynyliinan vain ompelemalla saumat tarvittaviin reunoihin. Sinisestä sydänlakanasta jouduin purkamaan saumat, jotta sain kankaan riittämään kahteen tyynyliinaan. Valkoinen sinipilvinen pussilakana täytyi leikata ja jatkaa, jotta siitä sai yhden tyynyliinan ja vähän jäi kangasta yli, mutta ei riittävästi mihinkään tällä hetkellä tiedossa olevaan käyttöön.  

Nämä olivat varsinaiset kierrätysihmeet ja minibudjetin ompelukset, sillä lakanat ovat olleet aikanaan ilmaiset. Ompelemiseen käytin pääsääntöisesti lankoja, jotka ostin enemmän kuin hyvällä alennuksella paikallisen ompeluliikkeen poistokorista. Niiden värit olivat sellaisia, että eivät olleet kelvanneet muille, mutta sopivat kuin nenä päähän esimerkiksi tuohon nallekuosiin. Säästääkseni valkoista lankaa, jota on pakko kohta käydä ostamassa kaupasta, sik-sakkasin noiden vaaleiden kankaiden reunat kirkkaan sinisellä, joka oli peräisin tuolta ale-langoista. Se kun ei nurjalta näy, ja jos näkyykin, näyttää sävyyn sopivalta. 

 

Kiinnitystä varten ompelin tyynyliinoihin tarranauhat. Ne olin ottanut talteen vanhoista poistoon menneistä kengistäni. "Kaiken se kierrättää..." huokaisee Herra Kirjoitus tähän. Miksi en olisi kierrättänyt, sillä nuo toimivat oikein hyvin tässä käytössä. 

 

 

Päivän saldona 4 "uutta" tyynyliinaa lötköpötköön.

 

 Aikaa meni jokunen tovi, mutta muuten taas niitä 0€ budjetin hommia.

Pientä salaista puuhaa

Sukumme nuorimmainen saa tänään virallisesti nimen. Muistaminen toivottiin "universaalina lahjakorttina" eli rahana, koska vanhempien toiveena oli hankkia pienelle isompi sänky. Pelkän kirjekuoren kanssa saapuminen kuitenkin tuntui jotekin tylsältä, joten monen mutinan säestämänä syntyi kutojamummo. Huvittavinta tässä on se, että tässä on liki kaikki mahdollinen sellainen, mitä he eivät tyttösen vaatteisiin halua: on pitsiä, kimalletta, röyhelöä - no, rusetti puuttuu, jollei sellaiseksi lasketa tuota vyötä, joka on kyllä solmuttu rusetille.

 

 

Päätin kuitenkin irrottaa kutimen, se on kuitenkin pienelle aika vaarallinen, vaikka se selkeästi viittaakin tekijään. Kutimen tilalle laitoin kirjekuoren, jonne jemmaamme rahalahjan.  

 

 

Enkä tietenkään  muistanut punnita ennen täyttöä, joten jääkööt langanmenekki kirjaamatta. 

Vaaleat vaippahousut

Meloonin synnyttyä tilasin kolme rullaa hahtuvaa tarkoituksena kutoa niistä hänelle vaippahousuja. Otin testiin ensinnä värjäämättömän luonnonvärisen langan. Olin varautunut, että niitä menisi rulla per housut, joten yllätys oli suuri kun niin ei käynytkään.

 

Vaippahousujen malli on sama Punomon malli, jota käytin myös aikaisemmissa housuissa. Silmukoiden luontiin otin mukaan pinkin langan, vaikka todennäköisesti silmukoiden luominen pelkästä hahtuvastakin olisi onnistunut.  

Painoa pöksyillä vain 38g. 

Lankaa käytetty vuoden alusta 1640g.

Ruokalappu aikuiselle

Äitini teki tilauksen ruokalapusta, sillä vanha olkapäävamma vaikeuttaa syömistä ja ruokaa tahtoo päätyä myös rinnuksille, eikä hän halua tehdä pyykkiä. Ei, vaikka miten olen sanonut, että minua ei haittaa pestä isompaa määrää pyykkiä.

 

Nyt hän sitten päätti haluta karkkipaperiruokalapun, muisti 9 vuoden takaa sen, mitä tein kummipojalle. Tämä versio on nyt sellainen koeversio, jonka sisäpuolen tein vanhasta lakanasta. Karkkipapereiksi valitsin kiiltävää ja hahmollista siis Enkeleitä, Elsaa ja lumitähtiä. 

 

Laitoin tuohon myös mahdollisuuden kiinnittää se tarranauhoilla, mutta tuo vanha lakanakangas vaikuttaa tarttuvan allaoleviin vaatteisiin niin hyvin, ettei sitä tarvitse kiinnittää mitenkään.  

Tähän ei tarvinnut hankkia mitään, sillä karkkipapereita, kontaktimuovia ja lankaa oli valmiina sekä tietysti vanhaa lakanaa kääntöpuolelle. 

Perjantaina sitten kuulen, kelpaako tämä vai tehdäänkö toinen vai unohdetaanko koko juttu.

vaaleanpunaiset vaippahousut

Aloitus 38 silmukalla ja jatko samalla ohjeella kuin aiemmat tummat vaippahousut. Lankana ihan varta vasten tähän projektiin ostamani vaaleanpunainen Alafosslopi.

 

 

 

Painoa pöksyillä  89g. Lankaa käytetty vuoden alusta 1602g. 

Pajukransseja ja sytykeruusuja

Useamman kerran olen jäänyt kakkoseksi, kun roskalavalla on ollut tyrkyllä kranssipohjia, niinpä päätin ratkaista ongelman tekemällä kranssipohjat itse. 

Fiksu ihminen olisi mennyt jonnekin pajutyökurssille opettelemaan, minä katsoin netistä mallivideon ja senkin kuukautta ennen kuin aloin näitä tekemään. Lisäksi punonnassa olisi varmaan pitänyt käyttää pajutöihin jalostettua punontapajua. Punontapaju - my ass - pajua on maalla kaikki ojanpientareet täynnä eli siitä vaan käyttöön. Tällä asenteella kun lähtee liikkeelle, niin voi vain kuvitella lopputulosta. 

Omaksikin yllätyksekseni kranssit onnistuivat kohtuullisesti. Eiväthän nuo mitään huippuyksilöitä ole, mutta ensimmäisiksi töiksi ihan kohtuullisia. Eniten hämmästytti se, että paju, jota ei luonnossa tahdo saada poikki millään, murtui ja katkesi punonnassa yllättävän helposti. Ensimmäisestä näkyy kyllä, mistä on aloitettu, mutta kaikki pysyivät kuitenkin koossa ilman rautalankaa. Olin myös varautunut siihen, että saan koota kaikki rautalangalla nipuksi, kun kranssit eivät muuten pysy kasassa.

 

Pääsiäisenä sateen välissä tuli myös tehtyä sytykeruusuja tai siis tarkalleen ottaen ruusut olivat valmiina, mutta hoidettua niiden steariinidippaus. Tällä kertaa syntyi punaisia, harmaita, violetteja, keltaisia, vihreitä ja kuvan turkooseja (jotka kyllä näyttävät kuvassa enemmän harmailta) ruusuja. Osan jaoin eteenpäin ja osa jäi odottamaan myöhempää käyttöä, vaikka sitten niitä syksyn arpajaisia.  

Tässä tuli käytettyä sitten viimeiset valmiit ruusut. Seuraavaksi täytyy sitten askarrella uusia ruusuja.

Kolmas donitsi

Kun kerran pääsin alkuun, päätin kutoa vielä pari hiusdonitsia lisää. Samoja jämänötösiä käytin tähän kolmanteenkin. Sen verran tässä on eroa aikaisempiin, että tämä on kudottu kahdella värillä, vuorotellen kerros valkoista ja kerros vaaleansinistä. 

Painoa donitsilla 20g. Lankaa käytetty vuoden alusta 1124g.

Kudottu schrunsie

Siis hiusdonitsi, kuulun siihen sukupolveen, jolle nämä hushärpäkkeet aina tulevat olemaan husdonitseja. 

Serkkuni jakoi jo jokin aika sitten minulle linkin kudottuun hiusdonitsiin. Vasta nyt pääsin kaivelemaan varastoistani sopivan kevyita lankoja.

 

Niistä syntyivät nämä donitsit. Valkoinen on jotain mohair-tyyppistä lankaa, sinisessä on kirjavaa mohairia ja vaaleansinistä tekokuitua yhdessä.

 

 Serkkuni, jolla on pidemmät hiukset, saa toimia koekaniinina.

 

 Painoa noilla yhteensä 33g. Lankaa käytetty vuoden alusta 1104g.  

Vaippahousut

Minulle vinkattiin, että Meloni tarvitsisi villaiset vaippahousut, koska he aikovat kokeilla hänellä kestovaippoja. Taas oltiin siinä tilanteessa, että kauppaan ei voinut mennä eikä varastoistani löytynyt hahtuvaa, joten lähimmäksi pääsi Novitan Balladi, joka on paksua 100% villaa. 

Ohjeen nappasin Punomon sivuilta. Langan väri on ikävästi liki musta, ihan virallisesti siis tummanharmaa, mutta joka tapauksessa vauvalle melko tumma. Tällä kuitenkin nyt mennään. Kuvassa vielä lahkeensuiden langat päättelemättä.

 

 

Painoa pöksyillä 98g. Lankaa käytetty vuoden alusta 1071g.

Pipa

Työkaverini tilasi miehelleen synttärilahjaksi Sulo Vilén pipon. Se lienee sukupolvemme mielessä kohtuullisen ikoninen asia.

 

Käytin ohjeena ET-lehden ohjetta, ja jopa kudoin mallitilkun, josta laskin, että kerrankin käsialani vastaa ohjetta. Puikot 3,5 kantikkaat 20mm, jos mulla olisi ollut nelosen puikot, olisin käyttänyt niitä, mutta  kun ei ollut, niin otin nuo 3,5mm. Loin 108 silmukkaa ja kudoin 2o 2n- jousinta pyörönä 22cm. Ohjeessa käskettiin tehdä käännöskerros, mutta päätin jättää sen välistä, jotta lahjan saaja saa päättää miten paljon pipoa käännetään kaksinkerroin. Tästä samasta syystä neuloin pipon pidempänä kuin ohjeessa. Ensimmäisellä kavennuskerroksella neuloin 2o ja 2n yhteen koko kerroksen. Sen jälkeen neuloin 2o 1n joustinta 10 kerrosta. Tämän jälkeen tein toiset kavennukset 1o ja seuraavat oikea ja nurja silmukka yhteen. Tämän jälkeen 10 kerrosta sileää neulosta, jonka jälkeen vedin langan loppujen 54 silmukan läpi.

 

Tein vaihtoehdoiksi kolme erilaista tupsua, koska emme Herra Kirjoituksen kanssa päässeet yksimielisyyteen siitä, mikä olisi väreiltään oikea: minusta beige, Herra Kirjoituksen mielestä luonnonvalkoinen ja kolmas vaihtoehto oli keltainen.

 

 

Tilaaja päätyi keltaiseen, joten se sitten pipoon kiinnitettiin.

 

Painoa pipolla 85g, lankaa käytetty vuoden alusta 973g.

Kolme kertaa vetoketju

Ja vielä lisäksi kerran toppatakki. Siinä tämän päivän korjausompelukset. Myönnän, että viikolla teki mieli jo itkeä ja alkaa kiukutella, kun kaikki hajoaa - ihan kaikki. Tässä tapauksessa "ihan kaikki" käsitti kyllä useamman tärkeän asian, vaikka ei sentään ihan kaikkia tavaroita. 

 

Ensin hajosi työavainten kotelosta vetoketju. Samainen kotelo, jonka suhteen mainostin säästämistä ja kaivelin sen käyttöön omasta kaapistani, sekä korjasin sopivaksi. Olisi ehkä pitänyt ajatella, että eihän heiveröinen metallilukko vetoketjussa kestä jatkuvaa käyttöä. Se halkesi. 

 

 

Mietin hetken, että heitän koko kotelon roskiin, mutta sitten aloin miettiä, että tuon pinnan puhdistettavuus on liian hyvä ja päätin korjata sen. Kaivelin varastoistani vetoketjun, kertaalleen jo käytetyn ja jostain talteen ratkotun, ja ompelin sen tuohon. En poistanut vanhaa vetoketjua, vaan ompelin uuden sen alle, joten korjauksesta tuli suhteellisen siisti ja toimiva. 

 

 

Lompakko on sellainen asia, jossa roikun kynsin ja hampain. Minusta vaan ei saa kortit puhelimen kotelossa - ihmistä. Haluan lompakon ja vielä hyvin tietynlaisen lompakon, joka asettaa sellaisia vaatimuksia lompakolle, että sen etsiminen käy työstä. Nykyinenkään ei ole täydellinen, mutta lähinnä paras kompromissi setelitaskujen ja korttikoteloiden määrän suhteen. Olen korjannut lompakon vetoketjua pariin otteeseen ennenkin, kun se ei ole pysynyt kiinni tai vedin on päässyt luistamaan paikaltaan. Nyt vedin kuitenkin halkesi, joten oli pakko ommella siihen uusi vetoketju. Sama tekniikka kuin avainpussissa ja nyt toivottavasti vähän enemmän käyttöä kestävä vedin. 

 

Myönnän, että työrepun, joka on palvellut minua jo vuosia, repeämiseen saatoin vaikuttaa itsekin tunkemalla sen aivan liian täyteen. Jouduin siis nyt korjaamaan tekosteni jälkiä. Tuollainen kankaan lohkeama vetoketjun vierestä on haastava saada kestämään, koetin nyt paikkaamalla eli ompelin alapuolelle paksusta nailonnauhasta paikan, ja sitten ompelin lohkeaman molemmat puolet kiinni paikkaan. Veto tulee siis nauhaan, ei enää kankaaseen. Se, että näitä rikkoutuneita paikkoja oli repussa kaksi, viitaa kyllä siihen, että se ei välttämättä kestä enää kovin kauaa.

 

 

Korjattu toppatakki oli Herra Kirjoituksen. Huomasin viikolla, että hänen takkinsa tasku repsottaa ja sanoin, että se pitää korjata. No ei se niin paha ole, oli vastaus. Kun tänään sain takin käsiini, molemmissa taskuissa oli repeämä, mutta sen lisäksi toinen tasku oli jo puolittain irti ja sen pohjassa oli reikä. Sain kuitenkin mielestäni varsin siististi ommeltua takin uudelleen kasaan ja parsittua taskunpohjankin umpeen. Täytyy jatkossa olla tarkempi, sillä nämä pienet jutut riistäytyvät helposti isoiksi, kun niihin ei heti tartu.