Kesän perinteinen kirppiskierros

Kuten tuolla aiemmin suunnittelin sain kuin sainkin Herra Kirjoituksen houkuteltua mukaani kirppiskierrokselle. Ensimmäinen etappi oli ihan tässä lähellä sijaitseva uudehko kirppis, jossa ei vielä ollut kovin paljon myyjiä, paitsi muutama vanha trokari, joiden samat tavarat on tunnistettavissa joka kirppikseltä. 

 

Löysin sieltä yhden ainoan ostettavan asian ja sitäkin harkitsin pitkään huolimatta 1€ halvasta hinnasta. Ostin kuitenkin enkelin, jonka mukana tuli kullanväristä helminauhaa ja tekohavuja. Ajattelin näet työstää enkelistä sadonkorjuu-ovikranssin eräiden kultaisen rypäleiden kanssa eli tehdä siitä enkelin sijaan cupidon. 

 

 

Toinen etappimme oli paikallinen Kontti, josta mukaan tarttuikin sitten vähän enemmän tavaraa. Tiedän, että joku voisi pistää sormet kurkkuun ja oksentaa noiden teepussinalusten mummolamaisuuden takia - koska ovathan ne jonkun tavallisen harrastelijaposliininmaalarin sutimat, eivätkä siis mitenkään huippuhienot. Mulle niillä on kuitenkin ennen kaikkea käyttöarvo, joten ostin nämä kovin tyytyväisenä ja vedän yli hankintalistaltani, jossa ovat olleet jo useamman vuoden.

 

Muina hankintoina oli Herra Kirjoitukselle Tähtien sota - kirja (2€), yllätyspussi oransseja kalloja, mustia helmiä ja hopeanväristä ketjua, kipsinen enkeli samaan tarkoitukseen kuin tuo toinenkin enkeli - toivottavasti jompi kumpi suunnitelma toimii.

 

 

Kallopussin ostin ystävääni Ievuskaista ajatellen, hän kun pitää sekä oranssista että kalloista. En siis ostaessani tiennyt yhtään, mitä 2€ hintainen pussi sisälsi. Nuo kallot osoittautuivat osaksi rannekoruja, niitä oli pussissa 13 samanlaista. 

 

  

Kaiken kaikkiaan tuhlasin 12€.

Kirppiskierroksella

Täytyy todeta, etten edes muista, koska viimeksi olisin kierrellyt kirppareilla - pari pikaista yritystä olen tehnyt, mutta tavaraähky iski päälle sen verran pahasti, että oli pakko lähteä karkuun.

Nyt sitten lähdin Herra Kirjoituksen kanssa kierrokselle "tosi tarkoituksella" eli olin etsimässä ruukkua yhdelle ylikasvaneelle kaktukselle ja muutenkin kaktuksiin liittyviä juttuja. Tällä kertaa oli onni myötä, mitä ei aina kirpiksillä kierrellessä ole. Tein hankintoja reilun viiden euron ja yhden kahvipaketin verran.

Kahvipaketilla vaihdoin viisi keittokirjaa, jotka löysin naamakirjasta. Yritän epätoivoisesti löytää uusia nopeita ja helppoja reseptejä, joilla helpottaa paluuta arkeen.

Ensimmäiseltä kirppikseltä ostin ikealaisen lasipurkin, jota olin ajatellut käyttää kaktusruukkuna. Toiselta kirppikseltä löytyi sitten parempi ruukku, joten vähän harmittaa tuon parin euron tuhlaaminen turhaan Ikea-kamaan. Muut löydöt olivat tuo toinen ruukku, hinnaltaan 1,50€, kaktuksenmallinen koruteline 1€ ja kolmen pallon pakkaus huovutusvillaa 1,20€.

Tuhlasin siis yhteensä 5,70€ ja kahvipaketin ja meille muutti 11 uutta tavaraa.

Puhdasta kirppistelyä

Päätimme kesälomamme Herra Kirjoituksen kanssa kirppiskierrokseen, joka oli jälleen kerran silmiäavaava. Se myynnissä olevan romun, anteeksi tavaran, määrä oli taas sellainen, että ei tee hetkeen mieli ostaa mitään. Eikä tullut kirppikselläkään kovin monen asian kohdalla sellaista tunnetta, että tuon mä haluan tai että tuota katsoisin edes kahdesti. Kolmea tavaraa katsoin vähän pidempään, yhtä punaista mekkoa, jonka hihat olivat liian kapeat, punaisia kenkiä, joista totesin, etten tarvitse niitä  (jos hinta olisi ollut hitusen halvempi, olisin saattanut langeta) ja pussillista saippuaa. Tämä viimeksi mainittu piti sisällään jonkun matkamuistoiksi saamia saippuoita useamman kappaleen. Mainittakoon vielä, että kyseisestä pöydästä kaikki oli kaupan puoleen hintaan - ja tunnustan, etten olisi normaalihinnalla edes harkinnut ostamista, mutta alennus, se suuri houkuttaja onnistui toimimaan koukuttimena.

Tässä kohtaa voi esittää kaksi kysymystä, ensinnäkin kuka laittaa myyntiin moisia tuotteita ja mikä vielä tärkeämpää, kuka ostaa niitä. Jälkimmäiseen kysymykseen vastauskena on tietenkin minä - sisäinen Sulo Vilénini ei voinut vastustaa noita ja toisekseen en kehdannut poistua kirppikseltä ihan tyhjin käsin. Lisäksi saippualle - kunnon saippualle - on aina tarvetta. Tässä paketissa saippuaa oli reilu 500g.

Saippuoiden hinnaksi jäi alennuksen jälkeen 2€, joten mielestäni tein kuitenkin ihan hyvät kaupat ja meillä riittää puhtautta pitkäksi aikaa, ei tarvitse ostaa sen paremmin suihkugeelejä kuin käsisaippuaakaan.

Kirppislöytöjä

Käyn nykyään äärimmäisen harvoin oikeilla kirppiksillä ja virtuaalikirpputoreillakin yritän toimia lähinnnä myyjänä. Tähän on johtanut se, että minun tarpeeni ja kirpputorien tarjonta eivät kovin usein ole kohdanneet, puhumattakaan siitä, että olisin ollut samaa mieltä tavaroiden hinnoittelusta, kuten olen täällä moneen kertaan urputtanut. Jos joskus jossain poikkean, niin kahdella parin korttelin päässä olevalla kirppiksellä, mutta sielläkin todella, todella harvoin.

Jostain syystä tähdet olivat tänään oikeassa asennossa, sillä tein kerrankin ihan uskomattomia löytöjä. Vein kasan tavaraa materiaalipankkiin ja löysin sieltä aarteita, kolme kappaletta pellavaisia  käsin päärmättyjä servettejä, pellavaisen pöytäliinan, violetteja munakennoja ja kasan langanjämiä sekä rullan loput kulta- ja hopea lankaa.

Jokin sai minut poikkeamaan myös viereisen korttelin hyväntekeväisyys kirppiksellä, jossa uskomaton tuurini vain jatkui. Sieltä mukaani tarttui 6 kappaletta punottuja pyöreitä tabletteja keittiön pöytää varten (ne ovat olleet etsinnässä jo hetken), 8 kerää beige-valkoista Mimosa.-lankaa, 4 kerää puna-mustaa hapsulankaa, 1 kerä musta-harmaa-valkoista pampulalankaa, vajaat kerät vihreä-valkoista seiska veikan nostalgiaa, harmaa pätkävärjättyä nallea ja puolitoista kerää persikanväristä puuvillalankaa.

Kuvista puuttuu 5 kappaletta tabletteja ja pellavainen pöytäliina, jotka sijoitin suoraan paikalleen keittiönpöytään.  Koko tämä lysti kustansi minulle 6 euroa. Joskus näinkin, että on positiivista sanottavaa kirpparien hinnoittelusta, sillä lankojen osuus tuosta oli 5€.

Älä kerro äidille...

Tulipa taas kerran todistettua, että ei pitäisi avata minkään valtakunnan kirppispalstaa tai ostomahdollisuutta siinä vaiheessa kun äitini on lähistöllä. Katselin naamakirjan kirppisringissä tarjolla olevaa pakettia, jossa vitosella sain Stich'n Bitch neulekirjan ja kasan lankoja, kun äiti ilmestyi taakseni ja totesi, että onpa siinä komeita lankoja. Minä totesin, että juu onhan niitä siinä aika paljon, mutta en ajatellut ostaa niitä kun on se ostoslakkokin... olisin jatkanut lausetta, ettei mulla oikeastaan edes ole tarvetta noille langoille, mutta en ehtinyt, kun äiti jo ilmoitti, että mä ostan ne sulle, paljonko ne maksavat.

Niinpä olen sitten taas yhtä käsityökirjaa ja kassillista lankoja rikkaampi kiitos äidin. Paketissa oli tuo Stich'n Bitch-neulekirja (jonka virkkausversio löytyy jo hyllystäni) ja sen lisäksi melkoinen kasa lankoja.

Kerä marjapuuronväristä paksuhkoa ja karkeahkoa lankaa ilman vyötettä, kokonainen kerä ja pieni jämä luonnon valkoista Jumper Patonsia 100% villaa, limeen vivahtavan vihreä  jämäkerä joka voisi olla Tempoa tai Kaikua, tummanruskea jämäkerä saattaa olla myös olla Tempoa tai Kaikua, kirkkaan keltainen purkukerä, jonka materiaali mitä todennäköisimmin on villa-akryyli sekoitetta,  2½ kerää kanervan väristä, 1 kerä vaaleaa lilaa ja 1 kerä + 1 pieni jämä marjapuuronpunaista Jumper woolia, joka on siis 100% villaa.

Vajaa kerä mustan ja harmaan sävyissä kimaltavaa efektilankaa, kokonainen kerä (mutta vyöte hukassa) farkunsinistä  sukkalankaa,  kaksi jämäkerää viininpunaista (mahdollisesti) Nallea,  vajaat kerät mustaa ja valkoista rose Mohairia, kerä vaaleanharmaata paksuhkoa lankaa, joka voisi olla villasekoitetta, mutta paha mennä arpomaan.  Jämäkerä luonnonvalkoista, joka tuntuu käteen villalta ja karkeammalta kuin seiska veikka eli oletan ei-konepestäväksi villaksi ja käytän sen mukaan.  Lisäksi mukana oli kaksi kerää tummansinistä teddyä ja jonkinlainen tuubihuivin aloitus, jonka purkaminen kävi työstä niin kuin yleensä kaikkien näiden tällaista pörröisten lankojen kanssa on.

Sitten oli se todellinen jackpot-osasto. Melkein kokonainen kerä vaaleanharmaata seiska veikkaa, samoin kerä kuninkaankeltaista, farkunsinistä ja kirkkaansinistä, kaksi kerää sini-harmaata jättiraitaa ja vajaa kerä valkoista ja jämät liukuvärjättyä turkoosia. Vihreää, sinistä, oranssia ja fuksiaa sisältävä seiska veikan jättiraitakerä naamioituu kuvassa melko hyvin lähes kokonaan vihreäksi, vaaka kertoo kerän olevan vähän vajaan, mutta minulla on onneksi aivan samaa sävyä oleva kerä kotona, joten kyllä niistä yhdessä kahdet sukat kutoo.

Paketissa oli siis nopsasti laskien reilu kilo seiska veikkaa ja vähän enemmän muita lankoja eli kaikkiaan yli 2kg lankaa. Toki ongelmana oli se, että suurimmasta osasta puuttuivat vyötteet ja osa keristä oli melkoisessa sotkussa eli ne saa purkaa ja keriä ennen kuin voi edes ajatella käyttämistä, lieneekö tuo sotkuisuus sitten merkkinä siitä, että ovat pyörineet odottamassa inspiraatiota, ja kun sitä ei ole tullut, päätyivät myyntiin.

Kympin tuhlaus

Näin hiihtoloman, vaikka minähän en lomaile, vaan olen töissä muiden lomaillessa, kunniaksi kävin kontissa Herra Kirjoituksen kanssa. Emme ole käyneet siellä varmaan puoleen vuoteen.

Lupasin itselleni, että tällä kertaa ostoslakko joustaa noin 10€ verran, jos jotain oikein tarpeellista löytyy. Ensisijainen ajatukseni oli tietenkin vetoketjut noita pussukoita varten. Kyllähän sieltä tosiaan tuli tehtyä löytöjä, vähän enemmänkin kuin oletin, mutta budjetti ylittyi vain 20 senttiä.

Ensimmäinen löytö oli kokonainen kerä Kelo-lankaa, sitä samaa harmaata, josta tein appiukolle tossut ja jota jäi yli sen verran epämääräinen määrä, etten uskaltanut enää alkaa sukkia tekemään. Se oli myynnissä kerähintaisena 2€. Lisäksi ostin vajaat kerät Nallen jotain kirjavaa lankaa, sitä oli vain vähän, mutta mulla on kotona kokonainen kerä, jonka voin yhdistää tuon kanssa sekä vaaleanpunaista ja vihreää puuvillalankaa. Kuvittelen edelleen tarvitsevani tiskirättejä jossain vaiheessa lisää.

Kullanvärisistä tölkinklipsuista tehty rannekoru päätyi mukaan vain klipsujen takia, se oli siis alunperinkin tarkoitus purkaa ja kuvassa se on jo purettu. Ja 31 kappaletta vetoketjuja... Kolme keränloppua lankaa, rannekoru ja vetoketjut kustansivat 1,50€ yhteensä.

Kalleimmat ostokset olivat kaksi kelloa pukukoruiksi, ne kun maksoivat 2€ kappale.

Lautapeliosastolla kävi todellinen munkki. Lasten kalastuspeli maksoi 1,50 €. Se on toimiva, siinä oli patteritkin mukana, ainoastaan yhdestä ongesta puuttui koukku. Pitänee pohtia saisiko sen puuttuvan koukun korvattua jotenkin. Lähinnä ajattelimme peliä varaosiksi sille pikkumiehelle, joka kutsuu Herra Kirjoitusta Enoksi, hänelle kun ostettiin viime jouluksi juuri vastaava peli.

 
Äärimmäisen vähän pelattu Ubongo kustansi 1,20€. Siinä on kaikki osat tallella ja jopa muutama ylimääräinen jalokivi mukana. Sitä vain ei voinut jättää hyllyyn, vaikka meillä sellainen jo ennestään onkin - suunnitelmissani on tuunata näistä kahdesta pelistä sellainen, että sitä pystyisi pelaamaan isommalla porukalla.

Kaikkineen ostokseni tekivät 10,20€ ja näillä pääsee taas harrastustoiminnassa pitkälle. Ensimmäiseksi varmaan aloitan tuolta Kelo-osastola sukkien kutomisen.

Uskomaton fiilis

Nyt on olo kyllä jotenkin autuaan onnellinen, sillä vihdoin parin viikon sotkun jälkeen alkavat sekä olohuone että eteinen olla kunnossa. Eteisen lipaston päällä oli vielä alkuviikosta tusinan verran kasoja: työkaverille lehtiä, anopille pari CD-levyä, pattereita kierrätykseen, kirjoja kirjastoon palautettaviksi ja toinen kasa kirjaston kierrätyshyllyyn sekä avaimet odottamassa avaimen perää - noin muutaman mainitakseni. Samoin olohuoneessa oli kaksi kassia menossa Konttiin, kaksi kassia lahjoja, kaksi kassia askartelutarvikkeita lahjoitettaviksi, kassi tuliaisia - noin esimerkin omaisesti.

Nyt noista tavaroista on suurin osa päätynyt sinne minne ne kuuluvatkin ja minulla on kohtuullisen keventynyt olo. Vaikka totuuden nimessä on pakko myöntää, että uskon tuon tyhjyyden olevan vain väliaikaista. Mitenkähän kauan kestää, ennen kuin olohuoneen nurkassa on taas jemma koottuna eteenpäin toimittamista varten?

Vakavasti olen harkinnut sitä, että pitäisikö osallistua sittenkin ensin vuonna siihen poista tavara päivässä haasteeseen. Näistä kaapeista varmaan löytyisi helpostikin 365 ylimääräistä tavaraa, eri asia sitten vain, maltanko luopua tai keksinkö 365 tekosyytä siihen, miksi vielä säästäisin kyseiset tavarat. Toki tuo luopuminen saattaa olla aavistuksen verran helpompaa nyt, kun olen onnistunut tunkemaan nenäni pärstäpankin vaihto- ja lahjoitusryhmiin sekä kierrättäjien materiaalitorille. Tällöin voin ainakin elää illuusiossa, että tavarat päätyvät roskiksen sijaan uusiokäyttöön. Minulle käyttökelpoisen materiaalin heittäminen roskikseen on jotenkin sellainen "kauhunpaikka", vaikka en kaikesta itse ehdi tehdä mitään. Joudun siis tunnustautumaan kierrätysfriikiksi, mutta onnekseni en ole yksin.

Koska rakastan listoja, olen siis päättänyt koota vanhan kalenterin kulmaan listan tavaroista, jotka olen ajatellut siirtää poistoon. Ruksia perään, kun on laadittu ilmoitus jonnekin ja sitten seuraavaksi viivausta yli, kun tavarat ovat päätyneet uuteen kotiin. Jos kerrankin toimisi niin, että aloittaisikin jonain muuna ajan kohtana kuin uutena vuotena, olisiko silloin paremmat onnistumismahdollisuudet jonkun tällaisen pitkäjänteisemmän projektin suhteen. Mikäli innostun ja onnistun, niin yritän tarjoilla kuukausiraporttia siitä, miten homma etenee.

En ole sokea, enkä kuuro ja tuntoaistikin on suunnilleen tallella

Tein taas sen jokakesäisen erehdyksen ja poikkesin pikaisesti tuossa lähimmällä kirpputorilla. Se on erehdys siksi, että joka kerta palaan sieltä varsin ärtyneenä takaisin. Tällä kertaa sentään löytyi yksi järkevästi hinnoiteltu tavara, uusi ja käyttämätön, avaamattomassa laatikossa oleva peli, jonka ostin joululahjaksi annettavaksi.

Joka kerta ärtymykseni aiheuttaa se yksi ja sama asia: pitävätkö myyjät meitä ostajia sokeina, kuuroina, tunnottomina ja tyhminä. Jos kengillä on kävelty noin 100 km ja sen näkee pohjasta, on turha kirjoittaa lappuun "uudet ja käyttämättömät", kun kuka tahansa normijärjellä varustettu asiakas näkee, etteivät kengät ole sitä. Samoin, jos kenkien tai vaatteen valmistemerkinnät kertovat heti tuotteen olevan muuta kuin nahkaa, on aivan turha yrittää huijata ketään pistämällä hintalappuun tekstiä: "nahkaa"... Ihan yhtä fiksua on yrittää vedättää väittämällä kuhmuista ja kolhittua Arabian kannua uudenveroiseksi, kyllä se vaan on niin, että kolhittu mikä kolhittu vaikka miten olisi Arabiaa. Pahimpia ovat tietysti ne, jotka väittävät tuotteet olevan merkkiä X tai Y, vaikka kysessä on merkitön halpakopio.

Tiedän, että vanha sanonta sanoo, ettei tyhmä ole se, joka pyytää vaan se, joka maksaa, mutta jaksan vaan ihmetellä, että onko niitä vedätettäviä tolvanoita niin paljon ihan oikeasti olemassa. En väitä olevani asiantuntija sen paremmin Lomonosovin posliineissa kuin Swarovskin kristalleissakaan, mutta jopa minä erotan nahan, mokan ja kankaan toisistaan ja niiden lisäksi sen, mikä kangas on käteen riittävän hyväntuntuista ja mikä taas olematonta luirua tai loppuun käytettyä. Tämän lisäksi omaan sen verran lukutaitoa, että osaan katsoa vastaako astian tms. hintalapun tiedot pohjan leimauksia tai vaatteen pesumerkintöjä tai muita tunnistetietoja.

Jälleen kerran peräänkuulutan sitä samaa asiaa, onko liian vaikeaa olla rehellinen ja myöntää, että tuote on käytetty eikä uusi, Ikeaa eikä Arabiaa, keinomateriaalia eikä nahkaa ja hinnoitella se sen mukaan. Ilmeisesti se on aivan liian vaikeaa. No, tulipahan taas hetkeksi muistutus siitä, että kannattaa pysyä poissa ainakin tuolta kirppikseltä taas hetken aikaa.