Sininen toteemi

Hankimme taannoisella kirppiskierroksella Totem-nimisen lautapelin, jossa siniset ja vihreät nappulat olivat ikävästi hyvin samanväriset. 

 

                                     

 

Kyselin naamakirjassa työkavereilta olisiko jollain lahjoittaa tippa sinistä maalia, jotta saisin siniset nappulat oikeasti sinisiksi. Ihana työkaverini jakoi minulle maaleistaan ja pääsin toteuttamaan muutosta. 

 

 

Kierrätyshenkisesti maalauspohjana toimi auki leikattu maitopurkki ja siveltimenä vanha meikkisivellin, jolla on ennenkin maalattu yhtä ja toista.  

 

 

Maalailin nappuloita useampaan kertaan, jotta sain niistä kunnolla sinisiä. Nyt ei voi kuin todeta, että todellakin vihreät ja siniset erottuvat toisistaan.  

 

 

 

 Joten eikun pelaamaan. Testasimme peliä jo ennen nappuloiden maalaamista Herra Kirjoituksen kanssa ja totesimme ihan hauskaksi - yhdistelmä shakkia ja tavallista nappulapeliä. 

Enkeli ja rypäleet kranssiksi

Jostain kirppis/roskalavaryhmästä haltuuni päätyi yksittäinen kynttilämansetti, jossa oli kullanvärisiä rypäleitä. Tiesin heti sen nähdessäni, että halusin tuunata siitä ovikoristeen. Paras vaihtoehto olisi ollut löytää siihen Dionysos, mutta koska tiesin sellaisen löytämisen lähes mahdottomaksi ajattelin tyytyä seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon eli cubidoon tai enkeliin, jolla olisi jokin soitin, ja joka ei näyttäisi niin kovin taivaalliselta. Kirppiskierrokselta ostin pari enkeliä, joita ajattelin tuohon käyttää, mutta ne olivat selkeäsit enkeleitä ei cubidoita. Rypäleet ovat antiikkikullanvärisiä, joten niihin sopivaa sävyä ei ollut kovin helppo löytää. 

 

Tiesin, että olin nähnyt maalla jossain sopivan enkelin, mutta en löytänyt sitä. Nyt viimeksi käydessäni pengoin laatikoita ja satuin kuin satuinkin löytämään enkelin, joka mielestäni sopi aikaisempia paremmin rypäleiden pariksi. 

 

 

Helpolla ratkaisulla kokosin enkelistä ja rypäleistä ovikoristeen eli kaksipuolista teippiä sopiviin kohtiin ja sitten vaan enkelin lenkistä oveen roikkumaan. 

 

 

Nyt täytyy vain keksiä, mitä tehdä niille parille ylimääräiselle enkelille, jotka tätä koristetta varten hankin, Pitäisikö vain uskoa, että aika tavaran kaupitsee ja niillekin löytyy sopiva käyttöpaikka.  

Astetta fiinimpi tarvikelaatikko

Tiedän, että kaikilla normaaleilla ihmisillä imurintarvikkeet ovat siivouskomerossa, mutta meidän Dyson on sellaisessa paikassa, että suulakkeiden sijoittaminen siivouskomeroon tarkoittaisi ylimääräistä matkaa niitä hakemaan. Ja se taas vähentää niiden käyttöä merkittävästi.

 

Ratkaisimme ongelman aikanaan käyttämällä laatikkoa, jossa imuri toimitettiin. Koska laatikko oli pitkä, katkaisimme sen suunnilleen sopivaan korkeuteen ja Herra Kirjoitus teippasi sen oranssilla rakennusteipillä kasaan. Tunnustan, että ei mennyt ihan hirveän pitkää aikaa, kun tuo ruskea laatikko oranssein teipein alkoi häiritä. 

 

Nyt kun kesälomalla on aikaa, päätin päällystää laatikon samalla tapetilla, millä eteisen seinät on tapetoitu. Näin siksi, että se maastoutuisi koloonsa mahdollisimman hyvin. Aikaa meni parikymmentä minuuttia ja siitäkin suurin osa siihen, että etsin tarvikkeita (ja todettuani osan toimimattomiksi, korvaavia tarvikkeita ) ja siivosin askarteluhuonetta, jotta jotain näin vaaleaa pystyi työstämään siellä. Loppuviimeksi kävi niin, että toinen tapettiliisteri ei suostunut liimaamaan mitään ja toisen kantta en saanut auki eli teippasin loodan päälykset kasaan ja pari näkyvintä saumaa liimasin Erikeperillä sisällä asunnossa. 

 

Lopputulos on kohtuullisen siisti, ainakin parempi kuin ruskea pahvi ja oranssi teippi.

 

Lisäksi se maastoutuu varsin hyvin. 

 

Pääsiäispupupanta

Lisää hulluja ideoita. Halusin pääsiäiseksi pupupannan. Olin valmistautunut ostamaan sen kaupasta, mutta en löytänyt mieleistäni. Niinpä pyysin serkkuani virkkaamaan minulle pupun, jonka voisin kiinnittää pantaan. Vein hänelle keränperiä, ja niistä hän virkkasi pupusen.

 

Sainkin ihanan valkoisen pupun.

 

Lisäsin sille silmän ja hännän ja ompelin sen kiinni pantaan. Pupu on tietenkin helposti irrotetavissa, jolloin pantaa voi käyttää tavallisesti lopun aikaa. 

 

 

Pääsiäishulluttelut check. 

Uuden vuoden panta

Järjestettyäni joulupannoilla yhden naisen reilun viikon kesätneen joulukalenterin sain sen verran monta huomautusta siitä, että minulla ei ollutkaan uutenavuotena mitään hiuskoristetta, että päätin hankkia uuden vuoden pannan - toki jälkikäteen. 

 

Löysin pannan 70% alesta, jolloin hintaa jäi 90 senttiä. Panta oli muuten ok, mutta alaosan teksti ei näkynyt hapsunauhan takaa. 

 

 

Niinpä päätin tuunata pantaa vähän. Kaivelin varastoistani mustan kuminauhapannan, jos ta liimasin palasen tuon hapsunauhan päälle niin, että hapsut kääntyivä alaspäin ja alaosan teksti on edes vähän paremmin .

 

  Tämän otan käyttöön sitten ensi vuonna, kun toivottavasti olen taas uutena vuotena töissä.

Herra ja Rouva ovessa

 

Ostin kesällä kasan ovikoristeita, jotka esittelinkin tuolloin. Kasassa oli ihanan hellyttävä kuva hiiriperheestä, joka olisi minulle kelvannut sellaisenaan, herra Kirjoitus ei kuitenkaan sitä halunnut käyttöön, koska meillä ei ole kuvanmukaisia kolmea lasta Samoin hankinnoissa oli hurmaava kutova mummo, jota minä en halunnut käyttöön ilman pappaa...Pitkään harkitsin toisen sydämen liittämistä tuohon mummkoristeen jatkoksi, mutta lopulta keksin, että heidät voisi yhdistää yhteen kuvaan ja laittaa sen tuon hiiriperheen päälle ja sitten taas kehitellä mummosta jotain uutta. 

 

                                                        

Niinpä viikonloppuna, kun olin töissä, annoin Herra Kirjoitukselle tehtäväksi osallistua perheemme ovikoristehullutukseen ja tehdä mummolle pariksi papan. Niinpä hän oli sitten skannannut kuvan ja kysynyt tekoälyltä, mitä tämä näkee kuvasssa. Vastaus näkyy alla. 

 

                                                                                                                                                                                                          

 

Samaa kaavaa noudattaen hän oli pyytänyt tekoälyä luomaan vanhan miehen, joka istuu työtuolilla tietokoneen vieressä ja printteristä virtaa ulos paperia. Sitten hän oli yhdistänyt Herran ja Rouvan samaan kuvaan sekä lisännyt Tervetuloa- tekstin. 

 

Minun osakseni jäi tulostaa kuva, leikata se irti ja kiinnittää alustaansa. 

 

 

Lopputulos näyttää tältä: 

 

 

Pakko myöntää, että minusta se on ihana ja pidän kovasti tästä yhteistyömme tuloksesta.  Loppujen lopuksi myös hiiriperhe säästyi, sillä liimasin tuon mumo ja pappa kuvan kyltin toiselle puolelle. 

 

 

Lista osa kaksi

Sen verran paljon tuo aiemmassa postauksessa esittelemäni väärän värinen ja liian lyhyt lista häiritsi, että tilasin oikeampaa väriä olevaa punapyökkistä DC-fixiä. Heti, kun se saapui, ryhdyin tekemään uutta listaa. Materiaalina käytin postituspakkauksen pahvia, josta leikkasin 4 sopivaa suikaletta, jotka päälystin DC-fixillä. Onhan noissa ihan selkeästi värieroa. 

 

 

Ei täydellinen, mutta kyllä silmä tuohon varmasti tottuu. Varsinkin nyt, kun on edessä hämärä vuodenaika, niin erottuu vieläkin vähemmän. 

 

Optinen harha saa listan kuvassa näyttämään lyhyemmältä kuin on todellisuudessa. Tässä kohtaa se kuitnekin on ihan samanmittainen kuin tuo reunalistakin. 

 

Nyt voi taas ruksia yhden asian hoidetuksi loputtomalta työlistalta.  

Korjauksia keittiössä

Keittiön yläkaappien alla olevista valaisimista yksi oli tullut tiensä päähän ja se oli pakko vaihtaa. Niin siis tarkemmin ottaen itse valaisin toimi moitteettomasti, mutta siihen liitettynä olevien pistorasioiden muovinen taustaosa oli ikääntyessään murtunut. Pistorasiat kyllä toimivat, mutta olivat hutkuja, ja joka kerta pistoketta irrotettaessa mietin sitä, lähtevätkö ne seuraavaksi kokonaan käteeni. Meillä on paha tapa roikkua kaikessa vanhassa niin kauan kuin ne vain suinkin toimivat, joten tätäkin vaihtoa vetkutettiin aika pitkään, mutta nyt se oli sitten pakko tehdä.

 

Lamppua irrotettaessa paljastui juuri se ikävä yllätys, mitä pelkäsimmekin eli sähköjohtojen paikka oli uuden lampun kannalta ehdottoman väärä. 

 

 

 

Päätimme kuitenkin, että lamppu vaihdetaan, kun kerran uusi oli ostettuna. Pitkään mietimme vaihtoehtoja, mitä tuolle tyhmälle kololle tuossa voisi tehdä. Vaihtoehtoina pompottelimme kaikkea kyseisen palan 3D-tulostamisesta aina laatoittamiseen asti. Viimeisin vaihtoehto karsiutui pois, kun tajusimme, että laattaleikkurin lainaaminen olisi hankalaa ja että muutamaa saumasenttiä varten pitäisi myös ostaa koko purkillinen saumauslaastia. 

 

 

Yhtenä vaihtoehtona oli lista, jolla tuo peitetään. Siinäkin mietittiin moneen kertaan listan mallia, maalaamista ja muita vaihtoehtoja. Joskus ajatukset tulevat hassuina ryppäinä sillä ensin tajusin DC-fin mahdollisuudet ja seuraavaksi löysin itseni pelastamasta pahveja työpaikan roskiksesta. Olin nimittäin huomannut sen, että tuollaisen päällystettävän listan ei tarvitse olla puuta, vaan pahvikin käy ja toimii keveytensä puolesta ehkä vielä paremmin kuin puu, koska pahvin voi kiinnittää kaksipuolisella teipillä. 

 

Meillä ei ollut oikean väristä DC-fixiä, mutta päätin tehdä koevedokset lähellä oikeaa väriä olevalla DC-fixillä, jotta näkisi toimiiko tuo lainkaan. Ensin siis mittaamaan sitä, minkäkokoinen listasta pitäisi tulla ja mattopuukolla (joka sivumennen sanoen jouduttiin ostamaan tätä varten, kun edellinen oli kadonnut jonnekin) leikkaamaan sopivia siivuja pahvista. Ikävä kyllä dyykkaamani pahvi oli liian lyhyttä, joten jouduin jatkamaan pahvia lisäpaloilla. 

 

 

Irtonaisena lista näyttää tältä, ihan kelvollisen näköinen lista. 

 

Kun valo on lampussa, ei listaa tahdo edes huomata tai siis minä huomaan ja sen väärä väri häiritsee silmää. Erityisesti, joska tuossa nurkkauksessa on jo muutenkin kolmea eri väristä "puuta" kaapistojen seinät ovat yhden väriser ja reunuslistoja on kahta eri mallia ja nekin ovat keskenään eri väriset. Neljättä väriä en enää halua, joten tämän värisenä tuo lista ei tuonne tule jäämään. 

 

 

Tässä kuvassa oikeastaan näkyy aika hyvin tuo kolmen "pyökin" väriero; etualalla yhtä, oikealla sivustalla toista ja askartelemani lista kolmatta. Neljättä sävyä ei näy kuvassa, mutta sitä on alta metrin päässä sivulla ja yläpuolella. Lisäksi lista on liian lyhyt, se näyttää hömöltä. 

 

Jatkoa ajatellen mietin vielä, ympäröinkö koko lampun listoilla vai teenkö tuohon alle pidemmän. Ikävästi punapyökki on tällä hetkellä ehdottomasti niin out kuin vaan voi olla, joten ei ollut toivoakaan, että Roskalava-ryhmästä olisi löytynyt palasta DC-fixiä siinä sävyssä. Sitä ei myöskää löytynyt tästä kaupungista kivijalkaliikkeistä, joten irvistellen tilasin rullan tuota postimyynnistä. Toki tuossa on se hyvä puoli, että sillä voi sitten tuunata muutakin, jos sävy on sopiva - juu, harkitsen myös tuon etulistoituksen päällystämistä - ja se kestää jemmaamista. Tuo vaalea Dc-fix on sohvaprojektista vuodelta 2016 ja hyvin toimii edelleen. Samoin pyrin haalimaan töistä isomman pahvilaatikon, jolloin listaa ei tarvitsisi jatkaa. 

 

Palaamme jossain vaiheessa osan lista 2.0 merkeissä.  

Tuunaa yöpaita

Äiti tarvitsi lisää yöpaitoja, koska niitä likaantuu tuhottomasti. Sain roskalavalta muutaman paidan ja työkaverilta useamman lisää. Näissä oli vain se ongelma, että äiti tarvitsee pitkähihaisia ja pitkähelmaisia yöpaitoja ja nämä olivat paituli-mallia lyhyillä hihoilla. 

Niinpä siis käytin ensin tovin kaivelemalla kangasvarastojani, jotta löysin sopivaa tuunausmateriaalia ja sitten vapaapäivän tuunaamalla yöpaitoja. Kaiken kaikkiaan sain aikaiseksi 6 uutta yöpaitaa, seitsemännen jätin koskemattomaksi ja kahdeksannen pistin jemmaan odottamaan, koska se ei ollut ns. helposti tuunattava. 

Kahteen näistä ensimmäisen kuvan paidoista ompelin pidemmät hihat ja helmat, keskimmäiseen vain hihoihin pidennykset. Näihin olisi saattanut löytyä maalta paremmat kankaat, mutta nyt ei ollut mahdollista lähteä niitä sieltä hakemaan, joten näillä mennään.

Näihin seuraaviin kolmeen olen varsin tyytyväinen, sillä näistä ei heti näe, että niitä on edes tuunattu. Musta trikoo, jota käytin näiden helmoissa ja hihoissa, on erittäin mielyttävä käyttää, silkkisen pehmeä ja suloisen lämmin. Ompelijalle se on kuitenkin varsinainen hirvitys, sillä se on todella liukas ja luistava, eikä meinannut pysyä kuosissaan millään. 

 

Suunnilleen yhden työpäivän verran käytin näihin aikaa. Vähemmän olisi mennyt, jos en olisi purjanut hihoja ja helmoja.

Jäätelömatto

Sain vihdoin ja viimein valmiiksi keittiöön tarkoittamani virkatun pikku maton. Maton tekele on lojunut olohuoneen nurkassa oikeaa hetkeä, joka tuli nyt. Edellisen kerran olen virkannut sitä marraskuussa 2023, klik.

Maton kuteet ovat kierrätettyjä, vaaleanpunainen pussilakana ja vaaleita lakanoita, jotka revin suikaleiksi. Päätin, että matosta tulee niin iso kuin kuteet riittävät. Sisäosaan on koottu kaikki pienet pätkät, jotka jäivät virkkaamastani raidallisesta matosta yli, ulommat kerrokset on sitten virkattu noin sinne päin samanpaksuisiksi. Otsikonmukaisen nimensä matto sai Ievuskaiselta, sillä hän totesi maton näyttävän jäätelöltä.

Matosta tuli noin 70 x 90 cm kokoinen ja se toimii paikassaan eli tiskipöydän edessä oikein hyvin. Tuossa paikassa mattoa voi pitää joko pitkittäin tai poikittain kumpi paremmalta sillä hetkellä tuntuu. 

 

Valmistumisen aikaan saamasta onnentunteesta huolimatta harkitsen kyllä vakavasti toisenkin kerran ennen kuin ryhdyn vastaavaan projektiin sen verran raskasta tuon virkkaaminen oli.

Kenkien muutos

Työkenkäni olivat kuluneet kärjestä sellaisiksi, että olin saanut niistä jo useamman huomautuksen, että näyttävätpä kuluneilta ja eiks noi pitäisi jo vaihtaa. No myönnetään, että kyllä nämä kuvasta katsottuna jo aika kulahtaneilta näyttävät.

 

 

Kun kengät olivat muuten hyvät, niin ajattelin, että en häviä mitään, jos kokeilen jotain hullua. Jostain olin saanut päähäni, että teräsharja toimisi nahkapinnassa. Ihan siis niin, että otetaan harja rikotaan nahkapinta mokaksi. Täsmälleen niin kuin noille kärjille on käynyt.

 

Vajaan tunnin verran näitä hinkkailin ja kaikkia neljää harjaa käytin. Lopputulos ei ollut ihan täydellisesti sitä, mitä odotin, mutta ei mitenkään huonokaan. Teräsharjat jouduin ostamaan, mutta niitä olisi jokatapauksessa pitänyt tänä kesänä hankkia, joten yksi tie ja kaksi asiaa. Harjoihin meni ihan 4€.

 

Nyt kengät ovat kokonaan tuollaiset harmaan pörröiset. Aion pistää ne maanantaina töihin ja katsoa saanko jotain kommenttia.

Kynnysmatto

Löysin Roskalavalta meille sopivan eteisen maton, vaalea ja kerrankin sävyiltään "Tyttö ja visteriaköynnös"-tauluun sopiva - kyseisen taulun  asteen verran hankalat sävyt kun ovat määrittäneet sen, että viimeiset 15 vuotta eteisen lattiassa on pysynyt sama matto. Maton ainoa vika on edelleenkin se, että se imee itseensä kaikki roskat puolen kilometrin säteeltä ja se täytyisi imuroida kahdesti päivässä, jotta pystyisi siistinä. Tämä nykyinen on vähän helpompi, mutta sen kanssa eivät sitten taas sopineet vanhan maton kanssa lattiassa olleet tummat kynnysmatot. 

Koska mä nyt vaan oon tällainen tee-se-itse ja kierrätä kaikki henkilö, niin tietenkin päätin tehdä maton itse, varsinkin kun kaapissa lojui valmiina pari väreiltään projektiin sopivaa lakanaa. Ensin muutin lakoinden kanssa pihalle, jossa revin niistä kuteita.

Sitten vaan virkkaamaan kuteista mattoa. Se onkin yllättävän raskasta, koska matolle tulee nopeasti painoa ja paksu kude käy sormien päälle eikä puuvillainen lakanakaan ole juoksevuudeltaan helpoimpia. Ihan täydellisesti eivät sävyt vastaa toisiaan isossa ja pienessä matossa, mutta näistä materiaaleista tuo on lähin mahdollinen yhdistelmä. Ikävästi noi ruskeat riadat jäävät tästä pois, kun sellaista kudemateriaalia ei ollut. Teen toista mattoa varten retken materiaalipankkiin, jos sieltä löytyisi, siis edellyttäen, että noista muista kuteista jää vielä materiaalia toiseenkin mattoon, sillä tuohon menee todella paljon kudetta, koska matosta tulee paksu ja tukeva.

 

 

Projekti etenee pikku hiljaa, kyllä se ehkä ennen joulua valmistuu. Jos ei muuten, niin työlistalle niin, että joka päivä listalta kaksi hommaa ja sitten kerros mattoa ja sitten taas pari hommaa ja lisää mattoa.

Heijastin tyttö

Löysin heijastimen yläosan kadulta pudonneena ja se näytti niin lohduttomalta, että korjasin sen talteen.

Samalla se oli myös kovin pikkuinen tuodakseen yhtään näkyvyyttä pimeissä keleissä, joten lisäsin "tytölle" hameen. 

Kaikesta valitettavasti huomaa, että kyseessä on todella nopeasti yösydännä tehty pikatuunaus, sillä ensinnä käteeni sattunut heijastinnauha oli paksumpaa kuin normaalisti, sillä se oli kierrätettynä jostain talteen otettu. Halusin tämän kuitenkin valmiiksi, koska purin korjausta odottavien pinoa ja kello oli jo vaikka mitä. Niinpä tyttönen sai hameekseen vähän tuhdimpaa nauhaa. 

Kiinnityslenkin nappasin vanhasta avainnauhasta ja renkaan korvismateriaaleista.

Lila liivi

Ostaessani sitä "lakkorikkuri" puseroani kiinnitin huomiota siihen, että taas oli muoti pyörähtänyt yhden kierroksen monessakin mielessä. Paitsi että muodissa ovat isot takit, leveälahkeiset farkut ja paksupohjaiset kengät (eläköön jemmari, kaivelen kaappeja ja kaikkea löytyy) myös uusi "trendiväri" löytyy kevät/kesämuodista. Nappasin suoraan netistä seuraavan lainauksen: "Väri-instituutti Pantone on jälleen määrittänyt, mikä on tulevan vuoden trendiväri. Uusi väri on todellakin uusi: lämmin sininen, jonka löytää koodilla PANTONE 17-3938 Very Peri, on väri-instituutin kirjoissa ja kansissa ennennäkemätön sävy. Uusi trendiväri on tiedotteen mukaan voimakas talviokukan sävy, jota elävöittää violetinpunertava vivahde. Kyseessä on ikiaikaisen sinisen ja voimaannuttavan punaiset yhdistelmä, joka on loppujen lopuksi sinisen sävyistä se kaikista pirtein ja lämpimin." Käytännössä siis vanha asia on paketoitu uuteen nimeen ja kaupat myyvät kirkasta violettia ja sen vaaleampaa serkkua suurena uutuutena. Kyllä, näitä samoja sävyjä käytettiin 80- ja 90-luvuilla, mutta silloin tosiaan puhutiin violetista ja lilasta tummemman värin kohdalla ja vaaleammasta käytetiin määritelmiä vaalea lila, sireeni, sireenilila ja malva vähän sävyn taittumisesta riippuen.

Joka tapauksessa tätäkin sävyä löytyy kaapista useammankin vaatekappaleen verran, vaikka olen kyllä aikamoisen kasan niitä hävittänytkin. Vintin siivouksen yhteydessä käsiini tuli Nanson liivi juuri tätä vaaleampaa trendiväriä.

 

 Mietin kyllä hetken, annanko sen sinällään eteenpäin, käytänkö sellaisenaan vai teenkö sille jotain. Tuo "jotain" minulla oli mielessäni jo silloin kun vein liivin hetkelliseen välivarastoon vinttiin ehkä pari kolme vuotta sitten. Koska liivin pinta oli jo aavistuksen käytössä nukkaantunut, päätin pitää sen itse, koska silloin voin olla varma, että se tulee käytettyä loppuun. Materiaali on kuitenkin sitä uskomattoman ihanaa ysäripuuvillaa. Miettimässäni käytössä eli yöpuvun yläosana vetoketju ei ole kovinkaan käytännöllinen, kun taas pitkä liivi selkää suojaamassa hyvinkin on. Niinpä kaikessa yksinkertaisuudessaan tuunasin liivistä topin ratkomalla vetoketjun irti ja ompelemalla sen edestä kiinni. 

Koska minulla sattui olemaan jemmassa täsmälleen sopivan väristä lankaa, lopputulos on yllättävän siistinnäköinen ja paranisi paljon, jos sen vielä silittäisi, mutta koska kyse on yöasusta en tällä kertaa taida vaivautua. Kokeilen ensin, miten tämä toimii käytännössä ja lisään sitten tarvittaessa kuminauhan helmaan.

Vetoketjuja ja kengännauhoja

Tein itselleni ostoslistaa loppuvuodeksi. Listalla oli hyvin mielenkiintoisia asioita kuten kahdet kengännauhat ja kaksi ulkotakin vetoketjua. Muusta syystä ryhdyin siivoamaan nauha- ja vetoketjulaatikkoani, en siis varsinaisesti etsinyt sieltä ostoslistan asioita. 

Aika uskomattomasti sai  kuitenkin vetää kaikki nuo edellämainitut asiat hankintalistaltani yli. Laatikosta löytyi käyttökelpoiset kengännauhat molempien kenkiin - eivät ne toki kaikkein täydellisimmät olleet, mutta aivan riittävän toimivat siihen, että ne voi ottaa käyttöön. Niinpä vaihdoin ne vanhojen katkenneiden tilalle. Vanhat tietysti pyykkiin odottamaan uutta mahdollista käyttöä. 

Samaisesta laatikosta löytyi myös vähän liian pitkä punainen takkiketju. Päätin, että se on riittävän lähellä ruskeaa takkiani -  joka on löytö naamakirjan roskalavalta  ja jonka vetoketju ei toiminut kunnolla - ja ompelin sen takkiin. Ompelen nykyään kaikki vaikeat vetoketjut näin eli en ratko vanhaa vetoketjua pois, vaan ompelen uuden vanhan sisälle. Ompeleminen on tällä hetkellä muutenkin niin hidasta, että en jaksanut käyttää tunteja siihen, että ratkoisin vanhan vetoketjun pois, harsisin uuden tilalle ja ompelisin sen sitten kiinni. Tuon saa sitten tarvittaessa nopeasti poiskin.

Livenä tuo värikontrasti ei ole ihan noin jyrkkä, mutta minulle se on ihan sama, jos se jotain häiritsee, niin antaa häiritä. Kyseessä on kuitenkin paksu talvitakki, jota käytetään keleillä, jolloin pääsääntöisesti pidetään sekä vetoketju että sen peittävä tuulilista kiinni eli vetoketju ei siis juuri näy muille kuin minulle.

Herra Kirjoituksen vanhaan rakkaaseen parkaan ratkoin vetoketjun tuunausta varten saamastani nahkatakista. Tämäkin meni samalla kaavalla eli aloitin liian pitkän vetoketjun istuttamisen takin alaosasta vanhan ketjun sisäpuolelle ja yläosasta leikkasin ylimääräisen pois. 

Nyt jäljellä on sitten enää jonkun kymmenen sentin pätkät vetoketjua, joiden hyödyntämistä mietin vielä. Myönnettäköön, että hiuspanta - tai kaksi, koska materiaalia olisi kahteen-  houkuttaisi kovasti, mutta katsotaan, tuleeko niistä loppujen lopuksi mitään.

Pitsiä paitaan

Olen toivoton napakymppeilijä tahrojen suhteen, varsinkin, jos haluaisin säästää jotain vaatetta, niin aivan varmasti osun siihen jollain hyvin hankalasti poistettavalla. Vuosien saatossa minusta on tästä johtuen kehkeytynyt melkoinen tahranpoistoguru, joten monta vaatetta olen pelastanut oikeaoppisella nopealla tahranpoistolla. Nyt vain kävi niin onnettomasti, että onnistuin saamaan hiusväriä yhdelle lempipaidoistani ja hiusväri nyt vain on mahdoton irrottaa puuvillasta. Muutaman pesuvälin pidin tahraista paitaa ja mietin, miten siihen suhtautua, kelpaako se sellaisenaan vai pitääkö sille tehdä jotain.

Lopulta päädyin ratkaisuun täytyy tehdä jotain. Päätöksestäkin kesti vielä jonkin aikaa ennen kuin tajusin, mitä se "jotain" todella on ja siitä vielä hetki ennen kuin korjaus pääsi toteutukseen. Jälleen kerran hamsterin varastoista oli hyötyä, sillä olin hankkinut korjausmateriaalin ehkä vuosi, pari sitten materiaalipankista odottamaan sopivaa käyttöä, koska se nyt vain sattui olemaan niin nätti.

Alkuperäisesti korjausmateriaali oli pitsimekon kauluksesta leikattu niin että kauluspitsiä ei ollut erikseen irrotettu pohjasta, vaan mukana oli kauluksen lisäksi parin sentin kappale itse mekkoa. Ratkoin sen irti, jolloin minulle jäi pelkkä vihreä kauluspitsi. Tästä pitsistä otin noin puolet ja ompelin sen kiinni paitaan peittämään noita tahroja. Lopputulos on hullusti niin aidonnäköinen, että kaikki eivät välttämättä tajua tämän olevan korjaus, vaan luulevat sen kuuluvan paitaan.