Suruttoman shoppailun syyskuu

Syyskuun alussa päätin taas pitkästä aikaa ottaa kuittien keräyskampanjan, lähinnä siksi, että päädyimme Herra Kirjoituksen kanssa väittelemään siitä, miten paljon rahaa meillä kuluu ruokaan ja herkkuihin. Niinpä päätin etten harrasta syyskuun aikana minkäänlaista viher/valko/puna/kirjo- tai muutakaan pesua ostosten suhteen eli ostetaan ihan normaalisti, käydään ulkona syömässä ja ostetaan herkkuja, kun mieleen tulee. Sitten kuun lopussa selviää se karmea totuus.

Ennen kuin edes laskin kuitteja, tiedän, että tavaroita on ostettu paljon. Paljon enemmän kuin muiden kuukausien aikana, on tehty isoja ja pieniä hankintoja - ostettu esimerkiksi loppuelämäksi ompelukoneen neuloja.

Kuittien laskeminen ei oikeastaan yllättänyt, sillä suunnilleen tämän kaltaisia summia osasin odottaa, koska ruoka - ja ylipäätään kaikki - on kallistunut merkittävästi. Ensitä enemmän kannattaa siis panostaa siihen, ettei ruokaa mene yhtään haaskuun. Eikä ole huono periaate sekään, jonka kanssa meillä on eletty jo hetki eli osta vain tarpeellista.

Ruokaan on kuittien mukaan mennyt 234,78€, mihin ei kuulu Herra Kirjoituksen lounasruoat, sen sijaan minun evääni tuossa summassa ovat kuin myös yhden ystävien vierailun ja kahden maalla vietetyn työporukkaviikonlopun eväät. Kun Herra Kirjoituksen lounaat laskee mukaan, nousee summa n. 150€. Kokonaisruokakulutuksen ollessa suunnilleen 385€

Herkkuosasto koostuu ulkona syödyistä tai kotiintilatuista burgereista, pizzoista ja kebabeista, sipseistä, karkeista ja pullasta. Summa on järkyttävä 213,63€. vaikka tuossa on ehkä parin kympin edestä äidille vietyjä herkkuja ja yhden kaverin syömiset, niin silti on jotenkin karmaisevaa katsoa, miten herkkuihim menee lähes yhtä paljon kuin ruokaan.

Tavaraosastolla on tosiaan käyttötavaraa kuten uusi sähköhammasharja vaihtopäineen, ompelukoneen neuloja, pesuaineita,  147,94€, josta tosiaan 75€ on noiden ompelukoneen neulojen osuus. Todellinen lankeemukseni on 5,50€ korviksiin (muovisia 40 paria, koska metallit alkavat olla ongelma), jotka tilasin Ebaysta.

 

Kokonaiskulutus kuiteista laskettuna 596,35€, Herra Kirjoituksen lounaat huomioiden 746,35€, tilin kautta kulkeneita ruoka- tai tavaramaksuja ei noita ompelukoneen neuloja lukuunottamatta tässä kuussa ollut. Perusasioita kuten puhelinkuluja, sähkö- ja asumiskuluja en tässä kohtaa huomioi laskelmissa, ne kun ovat kutakuinkin vakiot. Nopeasti laskettuna

Uusi ennätys

On meille aikaisemminkin tuotu paljon "turvelipaketteja" kerralla, mutta tämä taitaa olla aikamoinen ennätys. Pakettien lisäksi kasassa oli pari noutolappua niistä paketeista, jotka eivät mahtuneet laatikosta sisään. Kasassa oli kaikkiaan 20 pakettia eli ymmärrän kovin hyvin, miksi nopeutin postinjakajan kierrosta olemalla kotona. Iloinen postipoika vaan totesi tyytyväisenä, ettei onneksi tarvinnut ruveta yksitellen noita pudottelemaan luukusta sisään ja ojensi koko kasan kerralla minulle. En lohduttanut kertomalla, että vielä pari viikkoa tulee paketteja ja sitten rauhoittuu, eikä enää tarvi meidän ovikelloa soitella - ei hetkeen aikaan.

Tällainen kasa meille siis tuotiin tänään:

Sisältö oli mielenkiintoisen kirjava: hiuspantoja, strasseja, tarroja, kynsijuttuja, neuloja, pari rasiaa...

Tilasin joskus marraskuussa tyynyt ja pidikkeen liukuvärjättyjen kynsien tekemiseen, pussissa on 100 tyynyä ja leimasin. Taustalla on kahden kokoisia, halkaisija 4mm ja 3mm, tarroilla. Myös rullassa olevat vihreät timantit ovat tarroja. Lisäksi erilaisia liimattavia strasseja kertyi melkoinen kasa, kirkkaita, mustia, valkoisia, kultakehyksisiä, helmiäisen hohtoisia... Kynsitarrojakin on kokonainen pino, vaikka vanhojakin on vielä käyttämättä. Lisäksi pari tyhjää koteloa, strasseille tai muulle pikkutavaralle.

Hiuskoristeitakin kertyi taas pino, polkadotia isommilla ja pienemmillä palloilla. Pantoja rusetilla, kimalteella, helmillä ja päivänkakkaroilla.

Yritin paikata myös parsinneulavajettani ostamalla setin neuloja. No, olihan tuossa sentään yksi jonkinlainen parsinneulakin. Lisäksi ostin Hollannista hankitun laukun seuraksi kukanmalliset kenkäkoristeet, niillä saa mukavasti yhdistettyä laukun kenkiin.

Valitettavasti lehtipantani oli kokenut matkalla kovia ja muuttunut kolmilehtisestä yksilehtiseksi.
Metallin korjaaminen on liki mahdotonta eli pitänee irrottaa loputkin lehdet ja päällystää panta jotenkin.

Osta, osta, osta, osta...

Kadehdin niitä ihmisiä, joiden stressi purkautuu syömättömyytenä ja muuna vastaavana toimintana. Minä kun puran stressini syömällä ja shoppaamalla, ja tuota stressiä on toisaan ollut viime aikoina ilmassa. En yksinkertaisesti ole jaksanut kiinnittää huomiota siihen, mitä syön tai syömme, ja sen vuoksi Hesen (niitä kun sattuu olemaan useampikin hiukan liian lähellä) ovi on käynyt kovin tiuhaan tahtiin. Samoin ebayn suunnasta on kuulunut kovin tiheään klik-klik-klik.

Osa hankinnoista on ollut toki ihan tarpeellisiakin, mutta paljon on joukossa niitä, että ne näyttävät hetken huumassa tosi kivoilta ja kun ne eivät sillä hetkellä tunnu kalliilta, niin sitten ne on tullut klikattua ostoskoriin ja vasta jälkeen päin mietittyä, että olikohan tuo nyt niin viisasta. Yhtenä hyvänä esimerkkinä kylpyhuonetarrat. Toki ne valkoiset kaakelit tarvitsevat koristeensa, ja ehkä vielä vähän vaihteluakin, mutta ehkä viidet tai kuudet erilaiset on vähän liioittelua - varsinkin kun noista osasta on tullut hankittua tuplakappaleetkin varmuuden vuoksi. Ja niiden perhosten kohdalla pitäisi puhua ehkä mieluummin sadannes kappaleista kuin tuplista (minulla on edelleen visio siitä, että joku kerta kylppärimme muistuttaa keidasta, jonka nurkasta ilmoille leijaillee sadan perhosen pilvi).

Ebayssa olisi vielä muutama mielenkiintoinen kohde odottamassa, mutta ehkä tässä kohtaa pitäisi pistää jäitä hattuun ja todeta, että nyt ihan tosissaan riittää. Näen nimittäin jo sieluni silmillä sen, mitä tapahtuu, kun koti sitten vihdoin on kunnossa: se minimalisempi puoleni herää eloon ja istun iltakaudet koneella naputtelemassa myyntiin tavaroita, joita olen nyt hetken huumassa hankkinut visa vinkuen.

Jälleen kerran olen tekemässä ostoslakkoa sitten ihan heti kun vaan... jospa tällä kertaa olisin järkevämpi ja aloittaisin sen ostoslakon heti eikä vasta muutaman päivän tai viikon kuluttua tai kenties sitten kun remontti valmistuu. No, viimeistään kuitenkin sitten kuun vaihtuessa eli noin viikon päästä.

Riittävästi rusettia

Jossain vaiheessa tunnustinkin, että tulin tehneeksi kiitettävän määrän ebay hankitoja tässä taannoin.
Nyt niistä on sitten suurin osa kotiutunut, ja suurimmalla osalla on selvä teema: rusettia sen olla pitää. Niin ja kiiltoa. Ensimmäisessä kuvassa ensimmäiset neljä hankkimaani rusettipantaa ja kimalteisilla liloilla kivillä koristellut kukkahengettömät.

Ja sitten pari rusettia lisää. Olen varmaan turhan pedantti, mutta minua häiritsee se, että tuon leveämmän vihreän pannan rusetti ja pantaosa ovat eri sävyä.

Jotta hiuskoristekokoelmani alkaisi saavuttaa infernaaliset mittasuhteet, hankin myös ponnarin laajentimen ja vähän lisää erilaisia hengettömiä, tällä kertaa helmien värinä violettia ja vaaleaa korallia.  Tietenkin oli pakko hankkia vielä myös yksi pari silikonisia päkiäpohjallisia, noita pitäisi varmaan ihan oikeasti hankkia yhdet jokaista korollista kenkäparia varten.

Koska kimalle on in, pitihän näitä hengettömiä hankkia vielä kirkkaan kiiltävinäkin pari kymmentä kappaletta. Kauniita ovat, mutta kuinkahan paljon näille oikeasti tulee käyttöä, näkee valitettavasti, että allekirjoittaneelta lähtivät vähän hankinnat lapasesta. Rahallisesti näihin meni reilu 10€ eli ei paljon, mutta tavaramäärä kyllä kasvoi kiitettävästi. Jos olisin voittanut huudon kaikesta siitä, mitä hamusin, olisi näitä myös punaisina, sinisinä ja turkooseina, mutta onnekseni hävisin...

Alla olevassa kuvassa ovat huuto.net hankintani, joita en laske poistohaasteen aikana saapuneeksi, koska niiden viipyminen ei ollut minusta vaan myyjästä kiinni. Ne kun oli ostettu ja maksettu paljon ennen haasteen alkua.

Nämä naamakirjan kierrätysmateriaalitorilta hankkimani avainnauhat puolestaan lasketaan saapuneiksi siis yhdeksi saapuneeksi kappaleeksi vaikka nauhoja onkin kymmenen.

 Askartelumateriaalia siis riittää, enää ei puutu kuin aikaa.

Postiluukun kolinaa

No niin, nyt se sitten alkaa olla totuudenhetki käsillä, sillä postiluukku on kolissut viimeaikoina kiitettävästi ja tuupannut uutta tavaraa saapuvaksi huusholliin.

Järkeviä hankintoja olivat silikoniset päkiäpehmikkeet ja kokonaiset pohjalliset.

Sen sijaan kauniit hiuslenkit päätyivät samantien eteenpäin kaupattaviksi, sillä ne olivat omiin hiuksiini liian hennot taikka sitten karvoja vain yksinkertaisesti oli liikaa. Paljon paremmin käyttöön soveltui tuo kulta-mustasävyinen panta, jonka koristeena on mustia ja kirkkaita helmiä. Kaikkien näiden edellä mainittujen hankintapaikkana oli ebay.

Pyytämättä kuin presidentin kanslian faksi saapuivat Dermosilin näytteet, mutta nuukana ihmisen en tietenkään pistä noita roskiin, vaan otan käyttöön. Tarjolla on siis Rauhoittavaa puolukkakasvovoidetta, vedetöntä salvaa ja Puolukkaista kasvojen puhdistusöljyä.

Ja sitten vielä vähän lisää...

Kännykän ja lompakon kaveri

Nopeasti ajatellen tuo olisi totta kai meikkipussi, sillä sehän on yleensä tuon naisten tavanomaisen kolmikon kolmas jäsen, avainten lisäksi tietenkin.  Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kyse meikkipussista, vaikka olenkin pohtinut tiettyä uusintaa kesän ratoksi. Silloin kuusi vuotta sitten, kun blogia aloitin, kirjoitin myös laukkuni ja meikkipussini sisällöstä ja tuollaisen inventaarion voisi tehdä jälleen uudelleen.

Tämän kertainen otsikko voisi olla myös korttisulkeiset, sillä tänään kotiutui ebaysta hankkimani korttikotelo. Jälleen kerran vihreä ja totta kai kolmatta limeen viittaavaa sävyä. Onks se niin kamalan vaikeaa vakioida värit ja käyttää samaa sävyä useammissa tuotteissa - ilmeisesti on.  Taikka ehkä on paremminkin hatunnoston arvoista, että ne saavat kaikki erilaiset vaaleat vihreät näyttämään kuvissa samansävyisiltä vaikka ovatkin ihan eri värisiä.

Olkoonkin väärää sävyä, niin tuskin minulla on varaa valittaa, sillä kotelo maksoi alle 1,50€ postikuluineen.

Tuossa yksinkertaisessa kotelossa on paikat noin kymmenelle kortille ja lisäksi mukaan mahtuu vielä toinen mokoma kortteja ilman erityisiä paikkoja.

Olen jokseenkin äärimmäisen turhautunut siihen, että joka ainoa firma tarjoaa omaa kanta-asiakaskorttiaan. Tuon seurauksena niitä kertyy lompakkoon monen monta ja yleensä ainakin minulla on se ongelma, että juuri se kortti, mitä tarvittaisiin, ei sitten ole mukana, kun korttia pitäisi vilauttaa. Josko tuo korttikotelo nyt olisi sen verran reilun kokoinen, että muistaisin napata sen mukaan aina liikkeelle lähtiessäni tai paremminkin  laukkua vaihtaessani.

Jos systeemi toimii, uhraan vielä toiset puolitoista euroa ja hankin myös punaiselle lompakolle samanvärisen kaverin.

Pari tuotekehitysideaa minulla tietenkin heti olisi. Olisikohan liian vaikeaa pistää nepparin puolikasta sekä lompakkoon että korttikoteloon, jolloin ne voisi tarvittaessa yhdistää kulkemaan yhdessä ja tarvittaessa käyttää erikseen.

Hetken erillisiä pussukoita tuijoteltuani tajusin, ettei siinä mitään lisäneppareita tarvita. Lopakossa on kaksi nepparia eli reilusti säätövaraa.

Otetaan lompakko ja korttikotelo.

Sujautetaan korttikotelolompakon sisään.

Pistetään neppari kiinni.

Kompakti "kaikki mukana" paketti on valmis.

Vihreän sävyissä

Näkeekö sen jostain, että minulla on vihreä kausi menossa - jälleen kerran. Jossain kohtaa tuli lipsahdettua pahasti punaisen puolelle, mutta nyt ollaan sitten taas uskollisesti takaisin vihreän sävyissä. Tyypillisesti olen suosinut tummempaa vihreää, mutta nyt viimeaikoina ovat alkaneet limensävyt taas viehättää, lienee kevään viherryksellä oma osansa asiaan.

Uusi kesälompakkoni saapui. Äiti pyöritteli silmiään ja kysyi, montako lompakkoa oikein tarvitsen kun vaihdoin sisältöä punaisesta vihreään. Selitin hänelle tarvitsevani sekä kesä- että talvilompakon (sen punaisen esittelinkin jo aiemmin). Pitääköhän seuraavaksi hankkia myös kännykkään talvikuoret, tai ehkä voisin käyttää niitä jo aiemmin hankkimiani mustia, sillä eiväthän muo lompakko ja kännykkäkotelokaan ihan samaa sävyä ole.

Täydentääkseni vihreän sävyjen kokoelmaani äitini antoi minulle lasien puhdistamiseen tarkoitetun mikrokuituliinan, jonka oli voittanut arpajaisissa, ja totesi, että sen lisäksi minulta puuttuu vihreä silmälasikotelo. Se kuitenkin taitaisi mennä jo liioittelun puolelle ja jos laukussa olisi pelkkiä vihreitä asioita, voisi sen oikean löytäminen olla hankalaa. Tuo liina on kyllä hauska, se kun toistaa sekä lompakon että kännykkäkotelon värejä.

Kuvissa vilahtavat myös liki pari kuukautta sitten ebaysta tekemäni hankinnat eli keltaiset luurankopinnit, jotka kyllä näyttävät kuvissa enemmän vihreiltä kuin keltaisilta. Mikähän innostus sekin oikein oli? Toivottavasti kelpaavat jollekin, sillä nyt tuntuu siltä, että itseltäni jäävät kyllä käyttämättä, nämä kun sopivat kaikkine fluorosent ominaisuuksineen paremmin bilehileelle discokäyttöön kuin minulle töihin.

Sen sijaan tuo toinen hankinta ei varmasti jää käyttämättä, sen verran olen niitä kaipaillut ja odottanut. Kyseessä ovat helmikoristeiset hengettömät ja vielä ivory-sävyiset sellaiset. Olen aina jotenkin vierastunut sitä jäänvalkoista, kylmää sävyä, joka on tyypillinen muovihelmille, joten tietenkin olin aivan pähkinöinä tajutessani, että näitä hengettömiä saa myös itselleni paremmin sopivassa luonnonvalkoisen sävyssä. Ebaysta tuli sitten hankittua 30 kappaleen pussi eli kyllä niistä riittää pari hukattavaksikin.

Alan muistuttaa aloittelevaa muotibloggaaja näinen kuvineni, edestä, takaa, istuu, makaa, katsoo alas, kylki edellä, jalat kierossa jne. Minä vain toteutan saman asian pussissa, ilman pussia, läheltä ja lähempää. Kyllä se varmaan tuli ja tulee aika selväksi, että olen hirveän, hirveän ihastunut sekä helmihengettömiin että lompakkooni. Jos ei tullut, niin tässä vielä pari lisäkuvaa noin niin kuin varmemmaksi vakuudeksi toinen salamalla ja toinen ilman.

 

Ostoskierteessä

Olen pahemman luokan ostoskierteessä, olen ollut jo hyvän aikaa. Kotipsykologini Ievuskainen väitti sen johtuvan siitä, että painan töitä hullun kiilto silmissä välillä yötä päivää ja sitten palkitsen itseäni tavaralla - ehkä se on näin tai sitten olen vain onnistunut kehittämään pidempiaikaisesti päälle jääneen tavarahimon.

Oli syy mikä tahansa, on meille taas viime aikoina tupsahdellut paketteja sieltä ja täältä, ihan kaikki eivät sentään ole ebaysta peräisin.

Viimeaikojen tavarakertymää edustavat mm. Uno-kortit, jotka voitin arpajaisissa. Kuvassa niiden kaverina ebaysta vihdoin ja viimein ostamani kenkäklipsien pohjat. Niitä on tuossa 100 kappaletta ja ihan kaikkia ei ole tarkoitus jättää itselle, vaan osaa voisin kaupata vaikka huuto.netissä.

Ebaysta peräisin ovat myös massiivinen munkkivalkki, johon rakastuin heti kättelyssä (kerrankin vempain, joka on riittävän iso minun hiuksilleni - useampi kuin yksi hiusjuttu on mennyt poistoon sen takia, että hiukseni eivät ole mahtuneet siihen tarkoitetulla tavalla) ja kimaltavat klipsit ketjulla. Nuo ketjutetut klipsit ovat hiuskoriste, jonka voi kiertää juuri tuollaisella valkilla tehdyn nutturan ympärille. Se toinen puoli minusta haaveilee vielä kahdesta samanlaisesta klipsiparista, joista voisin lyhentää ketjuja ja koristella niillä kengät.

Kosmetiikkanäytteet ovat ilmaistavaraa, jota en näköjään osaa vastustaa. Yritän perustella näiden vastaanottamista sillä, että minä kuitenkin ihan varmasti käytän nuo. Olen tosiaan viime aikoina verottanut normaalia enemmän kosmetiikkanäyteboxiani ja aion jatkaa samalla linjalla.

Näitä poposia ei kylläkään ole ostettu, vaan sain ne lahjaksi mammaltani. Hän oli ostanut ne joskus itselleen ja totesi nyt, etteivät ne enää olleetkaan sopivat. Kun kengät olivat minulle sopivat, niin sain ne. Eipä tarvitse hetkeen ostaa uusia työkenkiä, kun nämä ovat jo kolmannet uudet tälle vuodelle. Minulla taitaa kohta olla työkenkiä eläkepäiviin asti valmiina.

Pari muutakin hankintaa tuli tehtyä. Arkikorvikset kustansivat 13 euroa ja ovat kullattua hopeaa. Kyllästyin niiden hankkimieni helmikorvisten takaosien alituiseen katoiluun ja palasin takaisin renkaisiin. Valitsin halvat siksi, ettei harmittaisi niin paljon mikäli katoavat.

Lisäksi toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin laatikollisen hengettömiä. Minulla ei ollut kuin kymmenkunta kunnollista isoa hengetöntä ja loput sellaisia epämääräisiä rimpuloita tavallisesta kaupasta ostettuja. Nämä uudet hain kampaamotukusta ja ero on merkittävä. Noita on nyt sitten kyllä niin paljon, että riittävä lopuksi elämää -  arvioiden ehkä 1000 kappaleen rasia maksoi vajaat 12 euroa. Kuvassa mallina yksi noista isoista hengettömistäni.

Pakettien sisältö

Eilen kerroin siitä, miten postinkantaja parka joutui tosiaan kantajaksi kiikuttaessaan meikäläisen hankintoja kotiin. Oli se aika huvittavaa kuultavaa, kun luukku vain kolisi, kolisi ja kolisi - loputtomasti.

Tänään varsinaisena aiheena on kuitenkin noiden pakettien sisältö. Onneksi ihan kaikki ei tullut meille, vaan osa oli serkkuni rusetin hankintoja.

Hänelle paketeista tuli yksi lahjaksi menevä kännykkäkotelo (pinkki ruusulla) ja pari omaan käyttöön, sillä kuten aikaisemmin kerroin, heillä on menossa työpaikan naisten kilpavarustelu siitä kenellä on tyylikkäin tai erikoisin kotelo kännykän suojana. Pinkki on menossa puutarhakäyttöön, jotta hän ei likaa multaisilla käsillä valkoista koteloa (edellinen hankinta on melkein samanlainen kuin tuo kuvan ruusukotelo, tosin vaaleanpunaisella ruusulla, kun tässä on pinkki). Lisäksi hän innostui tilaamaan uuden lompakon. Kalliiksi tämä "varusteluharrastus" ei ainakaan tässä vaiheessa tule, koko kasan kustannukset postikuluineen 22€.

Itselleni hankin sitten parit hiuspinnit, pannan ja kenkäkoristemateriaalia. Nuo kädet ovat nimittäin hiuspinnit. Panta on varsin prinsessa-lookia, mutta täydentää varmasti jossain tiukassa tilanteessa juhlakampausta hyvin. Nuo kamee-tyyliset muovikoristeet, sekä neliöt että naishahmot, ovat tosiaan kenkäkoristemateriaalia, tarkoituksenani on liimata noihin klipsitaustat (sellaisiakin on matkalla Kiinasta tänne). Noiden neliöiden hieno kaiverrus näkyy paremmin jälkimmäisessa kuvassa.

Tosin heti avattuani paketit totesin, etteivät nämä luurankokäsihiuspinnit taidakaan olla mun juttu, joten pistän myyntiin ainakin nuo rusetilliset, todennäköisesti molemmat.

Koska olen tosiaan tehnyt alkuvuodesta paljon töitä jokaisella rintamalla, uskalsin palkita itseni hankkimalla Kunnas kokoelmaani täydennystä. Nyt minulla on sitten sekä ruotsin että englanninkieliset sanakirjat (jälkimmäistä kaksikin kappaletta, kun toinen on menossa lahjaksi) ja Tassulan iloinen keittokirjakin. Tosin tämä nimenomainen kuvasanakirja on menossa vaihtoon, sillä sen kulmat olivat niin lytyssä, etten huoli moista hyllyyni - varsinkaan, kun kyseessä on uusi ja täydellä hinnalla kaupasta ostettu kirja. Puolet  tai enemmän hinnasta pois, niin olisin saattanut pienet rytytkin niellä. Se kuitenkin sanottakoon Adlibriksen eduksi, että valitussähköpostiini vastattiin nopeasti ja uusi kirja postitettiin myös nopeasti - rikkinäisen palautan vielä tänään.

Hävettää tunnustaa, mutta tässä eivät tokikaan ole kaikki viimeaikojen ebay ja muut hankintani. Ainakin pari pakettia on vielä matkalla, joista toisessa tosiaan 100 kpl kenkäklipsejä.

Postimies "Pate"

Mahtoi meidän paikallinen postimies "Patemme" olla kovasti tänään innoissaan joutuessaan kantamaan isoa ja painavaa veskaa vielä lisäkuormalla lastannuna.

Hän nimittäin pääsi tunkemaan postiluukustamme sisälle kaiken tämän:

Ja nuo siis normaalin postimme lisäksi. Kuvasta jopa puuttuu yksi kuori, jonka innoissani revin auki ja heitin roskiin ennen kuin tajusin, että kyllä tämä kasa ansaitsee tulla kuvatuksi.

Sisällöstä lisää sitten myöhemmin. Kuten kuorista voi päätellä suurimmassa osassa hankinta kohteena on ollut viimeaikainen heikkouteni Ebay.

Tylsät työpäivät ovat vaarallisia

Olen tällä hetkellä harrastamassa, siis töissä, mutta toisessa paikassa kuin normaalisti. Siksi kutsun tätä harrastamiseksi. Enemmänkin ehkä voisi tehdä analyysiä työn ja "työn" eroista, mutta tyydyn tällä kertaa toteamaan, että tällaiset hiljaiset työpäivät ovat sangen vaarallisia. Ne kun aiheuttavat ihmisessä mieliteon kaikenlaiseen ylimääräiseen. Minä esimerkiksi olen kuluttanut aikaani surffaamalla netissä ja sekös vasta kiusauksia synnyttää. Huuto.net on aivan kamala paikka ja ebay vielä pahempi - pitäisi olla estettynä moisille sivuille pääsy, kun ei kerran pääse naamakirjaankaan.

Olen nyt jo tässä surffatessani  kehittänyt itselleni tarpeen hankkia hiuspidennykset ja tusinan eri värisiä uusia glittereitä, että kiitosta vaan ebay. Toistaiseksi olen istunut lujasti näppieni päällä ja onnistunut olemaan tilaamatta tai ostamatta mitään. Onneksi heti aamusta silmiini sattui kirjoitus, jossa kerrottiin miehestä, joka vei vuodeksi kaikki tavaransa varastoon ja miten hän sitten selvisi, kun uusia ei saanut ostaa tilalle ja varastosta sai ottaa vain yhden tavaran päivässä. Keskityn miettimään sitä, miten selviäisin tuollaisesta tilanteesta ja unohdan ne hiuspidennykset hetkeksi, mutta kyllä ne silti olisivat kovasti kivat...niiden glittereiden unenomaisesta kimalteesta puhumattakaan, miten ihana niitä olisikaan levitellä kynsille. Tässä kohtaa isken itseäni virtuaalisesti poskelle ja päätän keskittyä aktiivisesti johonkin muuhun kuin tavaroiden ajattelemiseen.

Kurpitsa tuli

Kun noin kuukausi sitten tein ebaysta hankinnan, hehkutin sitä myös työkavereilleni kertomalla, että olen tilannut bumpitsin.  Mieleenpainuvin kommentti oli erään työkaverini kysymys, olenko alkanut harrastaa kurpitsanviljelyä jollain erikoislajikkeella, kun olen ulkomailta asti hankkinut kurpitsansiemeniä. Kyllä siinä sitten naurua piisasi, kun selitin, että kyseessä ei ole pumpkin, vaan bumbits, muovihärpäke, jolla lisätään volyymiä hiuksiin. Sellainen piikikäs puolikuu.

Eilen se sitten tuli melkein kuukauden odotuksen jälkeen. Viiden kappaleen paketti erikokoisia härpäkkeitä. Testasin yhtä eilen, ja hyvin toimi. Kuvaa ei ole tarjolla, koska varjelen edelleen naamaani julkisuudelta.

Itse bumbitsista kuvia tietenkin on ja tässä se on. Pakkaus romanttisen naisellisesti rusettia ja vaaleanpunaista. Sisällä tosiaan viisi eri kokoista puolikuuta ja liuta ohjeita erilaisiin kampauksiin, joita noiden avulla voi toteuttaa.

Tuo muovinen puolikuu laitetaan hiuksiin niin että otetaan ensin sivuun yläpuolelle tulevat hiukset, tupeerataan alapuolen hiuksia vähän ja lisätään lakkaa, laitetaan bumbits paikalleen. Tupeerataan pääliosan hiukset ja vedetään puolikuun päälle. Tasataan ja kas, taviskin näyttää amerikkalaiselta staralta. Bumbitsin koon voi valita sitten sen mukaan, miten ison lisäyksen hiuksiin haluaa, noita voi myös käyttää useampaa kerralla nutturapohjana.

Minulla oli tuon suhteen hyvää tuuria, sillä väri oli random (mahdollisuus saada joku neljästä vaihtoehdosta) niin kuin usein näissä ebay-tuotteissa. Kohdalleni osui brunette, joka on tämän hetkisiin hiuksiini juuri sopiva, vaikka näyttääkin kuvassa mustalta. Tämä lysti kustansi minulle 1,30 € postikuluineen eli kovat ovat katteet ostos-tv:ssä, jossa näitä myytiin liki 50€ hintaan.

Uudet ruskeat

Useamman kerran olen lupaillut kirjoittaa kellokokoelmastani, mutta jotenkin se on vain jäänyt ja jäänyt. Nytkään ei ole luvassa koko satsin esittelyä, vaan vain parin uusimman jäsenen.

Jossain kohtaa olin kai mutissut, ettei minulla ole ruskeisiin vaatteisiin sopivaa kelloa tai jotain sinne päin, koska herra Kirjoitus oli tehnyt ebaysta hankintoja. Sain torstaina häneltä kaksi (2!) uutta Casion kelloa ruskeilla rannekkeilla.

Nämä ovat ihania! Pidän ruskeista rannekkeista, mutta ennen kaikkea rakastan kullanväristä kellotaulua kullanvärisillä kehyksillä. Jos jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää perusruskeat rannekkeet, näihin voi hankkia sitten jotain hehkuvan sähäkkää vaihtorannekkeeksi.

Jossain vaiheessa uhrasin ajatuksen pattereille ja mietin kauhulla, että saan kohta kantaa kellosepälle puolenkuun palkkani, kun joudun vaihdatuttamaan noihin kaikkiin patterit. Pitäisiköhän ottaa ensi vuoden urakaksi se, että vaihdatuttaa patterit kahteen kelloon kuussa ja jatkaa sitä sitten seuraavana vuonna toivoen, että se riittäisi pitämään tiu'ut käynnissä.

Kivaa olla suomalainen...

Tänä aamuna selailin nettiä taas toisella silmällä, toinen vakaasti kiinnittyneenä kahvimukiin, ettei vaan aarteesta läikähdä mihinkään...Päädyin pony-o:n sivuille ja ihan rehellisesti alkoi hamittaa...Miksei nettiä ollut silloin kun minä olin lapsi? Miksei silloin voinut tilata maailmalta kaikkea kivaa, mitä ei sieltä peräkylästä saanut? Miksi, oi, miksi? Niin ja se seuraava kysymys tietenkin oli: miksi rakas isänmaamme on sellainen takapajula, ettei ainakaan näistä pikkukaupungeista saa mitään kivaa?

Mikä aiheutti moisen purkauksen? No nämä Pony-o:n sivut tietenkin, jotka löytyvät täältä. Tahdon tuollaisen isoilla kirsikoilla koristellun hiuspannan ja... ja .... Sitten nuo mokomat eivät tietenkään a) ilmoita mihin toimittavat ja mikä on vähimmäisostoraja ja b) kerro, mitä tuotteet todellisuudessa maksavat, kun kaikissa on hintana vain 0 USD. Ei tämmöisiä sivuja saa tehdä!

Sen verran tässä noita sivuja selaillessani päätin, että JOS minulla joskus on pikkuinen prinsessa, niin hänen ei ainakaan tarvitse kulkea Seppälän perusponnareissa. Kyllä äiti sitten tilaa ulkomailta kaikkea kivaa lapselleen. Lue: äiti hankkii lastaan kiusatuksi, sillä siinä tapauksessa se on kuitenkin puoli askelta vallitsevaa muotia edellä ja outo lintu tai sitten kaverit ovat kateellisia ja kiusaavat sen takia. Pitäisiköhän vielä harkita asiaa??

Minua kieltämättä kutkuttaisivat aikas monen noista tuolla myynnissä olevista tavaroista, ihan vastaavia kun en ole Suomessa nähnyt (vaikka missä minä niitä näkisin, kun en käy kaupoissa). Olen huomannut senkin tässä nettiä selaillessani, että nälkä kasvaa syödessä. Enää ei tunnu kotoisan huuto.netin valikoimat miltään, kun on vähän aikaa surffannut ebayssa - vaan mitä sitten, kun sekin alkaa olla loppuun kaluttu, mitä mä sitten teen?

Vähiin käy

Meikkipussini sisältö on huolestuttavasti alkanut vajeta siitä edellisestä, ei niin kovin kauan aikaa sitten kirjoittamastani, käsilaukun sisällön analyysistä. Se Isadoran meikkivoide loppui jo jokin aika sitten ja seuraavana aamuna kaikessa kiireessä vetelin naamaani pussissa olevaa Anytimen meikkipuuteria ajattelematta yhtään, että kyseessä on talvikalpealle iholleni tarkoitettu sävy. Ei sitten ihan mätsännyt tähän nykyiseen rusketukseen, tein meikin keinovalossa, jossa ero ei ollut niin paha kuin mitä se sitten luonnonvalossa oli...

Tuon edellä mainitun meikkivoiteen loppumisen jälkeen en ole meikkivoidetta käyttänyt. Rimmelin puuterista viimeiset sudin naamaani tänä aamuna ja sama pätee pinkkiin refill rajaukseen, ripsarissakaan ei ole enää monen aamun tarpeiksi ja onnekseni noista "inhokeistani" huulikiillosta ja meikkikynästäkään ei ole paljon jäljellä huulikiillosta ehkä 1/5 ja kynää viitisen senttiä eli loppuvat nekin pian.

Hullua sinänsä on se, että minun ei tarvitsisi muuta kuin käydä meikkikaapilla ja täyttää pussi, mutta jotenkin se on tässä viime päivinä osoittautunut ylivoimaisen vaikeaksi. Voisi kuvitella, että olisi hankalampaa, jos täytyisi kaupasta hakea, mutta ei näköjään ole...No, meikkipussin täyttämättä jättämiselle on kyllä ihan hyviä selityksiä, sillä esimerkiksi keskiviikko ilta kului Ievuskaisen kanssa ebayssä shoppaillen.

Ja kysymys meikkipussin täytössä ei tosiaan ole siitä, etteikö täytettä olisi. Toivottavasti kukaan ei koskaan pyydä tekemään tarkkaa kappalemääräistä analyysiä siitä, mitä meikkikaappini oikein sisältää. Ehkä asiasta jotain kertoo jo tämä tahaton totuus eli minulla todellakin on meikkikaappi ei meikkiboxi, meikkikori tai meikkilaatikko, vaan todellakin meikkikaappi. Meikkikaapissani on hylly hajuvesille, toinen luomiväreille, omat korinsa meikkivoiteille, huulipunille, kynsilakoille jne. Suuntaa antavana voidaan todeta, että minulla on varmaan 30 erisävyistä kynsilakkaa ja 50 täyskokoista huulipunaa, näiden lisäksi huulipunia löytyy laskematon määrä testeriversiota minikoossa ja napeissa...

Sen verran minun on kuitenkin itseni kunniaksi sanottava, että viimeisen vuoden aikana en ole juurikaan meikkikaappiini täytettä ostanut. Yhden Stargazer luomivärin, sen saman joka pyörii nyt meikkipussissani ja Ratsulan toripäivätarjouksesta parin euron Maybellinen meikkivoiteen, koska sävy oli kerrankin juuri oikea ja hinta hävyttömän halpa. Siinä nuo sitten taitavat ollakin, sillä kynsikoristeita ei lasketa kosmetiikaksi, eihän? Hämmästelen oikein itseäni, että näinkö hyvin on homma tosiaan toiminut...

Minun pitäisi oikeastaan tehdä inventaari meikkikaappiini ja täyttää samalla meikkipussini, lupaan tehdä sen seuraavana sateisena vapaahetkenä eli illalla tai vapaapäivänä. Niin kauan kuin aurinko paistaa, niin minä aion käyttää vähäiset vapaahetkeni kesästä nauttimiseen

Visa vinkui

Tänään sitten vihdoin ja viimein älysin käydä tarkistamassa nettipankin visa-sivulta, joko paypallaskuni olisi siirretty visatilille ja olihan se. Olin varautunut siihen, että paypal laskuttaa oman välityspalkkionsa ja visa tietenkin omansa plus vielä ekstraa siitä, että lasku maksettiin eurojen sijasta punnissa. Lasku löytyi visatililtäni ja nuo mittavat komissiotkin oli laskettu siihen mukaan... Olisin voinut jättää yhden yön valvomatta ja nukkua oikein kunnolla, mikäli olisin tiennyt totuuden komissioiden suuruudesta.

Eilisen päivän valuuttakursseilla laskun kokonaissumma 16.85 englannin puntaa tarkoittaa 21.20 euroaa. Visan veloitus, jossa siis mukana sekä paypalkomissio että valuutanvaihto, oli 21.87 euroa. Kaiken kaikkiaan siis noin 70 senttiä ekstraa siitä, että maksoin sitä kautta ja kuitenkin maksuaikaa tuo reilu 30 päivää. Positiivinen yllätys.

Toinen positiivinen yllätys oli se, että seuratessani SEN myyjän myyvän huuto.netissä 1200 kpl:n strassikiekkoa (jonka hinta tällä hetkellä 17 euroa ja kauppa aikaa vielä 5 päivää), päätin itsekin kokeilla myyntiä, tosin vähän pienemmällä erällä. Tässä kohtaa kyllä hihittelyttää, sillä tämä sama kauppias silloin myydessään sitä edellistä kynsistrassikiekkoa saattoi minut tähän "hankitaan e-baysta"- kierteeseeen ja sillä hinnalla, mitä olisin maksanut siitä yhdestä hänen myymästään kiekosta sain ebaysta 4 kiekkoa ja 20 tarra-arkkia. Never again minä huudan tuolta ihmiseltä mitään, sen sijaan ryhdyn itse kauppaamaan omia strasseja.

Laitoin eilen lähinnä huvin vuoksi myyntiin pienen pussin pikkustrasseja, kaksi isompaa Swarovskia ja pari tarra-arkkia kuvitellen, että tarrat menisivät ensin. Joku kuitenkin huusi strasseja heti, itseasiassa niillä oli parikin huutajaa, ja minä olin varsin hämmästynyt. Nyt sitten lisäsin myyntiin toisen satsin strasseja ja molemmat Majakasta ostamani satsit, toivottavasti joku huutaa nekin pois. Noita kiviä on kyllä sen verran, etteivät ihan heti lopu vaikka muutaman myynkin pois ja kuten todettu, jos loppuvat, hankitaan hongkongista lisää!

Katselin jälleen kuolaten ebayn sivuja, sillä keksin sieltä taas jotain uutta kivaa ja uutta kamalaa. Kamalaa olivat kynsistrasseista tai muista vastaavista kivistä rakennetut kynsiriipukset, jotka oli tarkoitettu laitettavaksi roikkumaan lävistettyyn kynteen. Hyi olkko, että olivat rumia ja sitä paitsi, jos minun kynnestäni roikkuisi sellainen 3 cm pitkä härpäke, jäisi se ihan varmaan joka paikaan kiinni ja kynsi repeilisi tämän tuosta. Sitten se kivaa, siellä oli aivan ihania kynsipitsejä! Kyllä luit ihan oikein, pitsejä. Siis tarroja, jotka olivat pitsin näköisiä, niistä sai sitten katkaista haluamansa mittaisen pätkän ja liimata kynteen. Se, etten ostanut niitä, kaatui oikeastaanvain siihen, että samassa paketissa myytiin sekä leveämpää että ohuempaa pitsiä ja minä olisin halunnut vain sellaista noin 2 millistä rankslaista manikyyria varten. Toinen ostohidaste oli se, että samassa paketissa oli mustaa ja valkoista ja minä olisin halunnut vain valkoista. Heti kunm markkinoille ilmestyy paketillinen pelkkää kapeaa valkoista pitsiä, muuttaa se meille.

Nyt menen suorittamaan kynsien uudistuksen, sillä vaikka tarrat ja strassit ovat edelleen tiukasti paikallaan on lakka niiden ympäriltä ja muista kynsistä mennyt niin huonoon kuntoon, että se on pakko uusia.

Nysse tuli!

Vanhan kotikaupunkini Tampereen murretta lainaten voidaan todeta, että nyt se sitten tuli, se kauan ja hartaudella odotettu paketti sieltä valtamerten takaa. Matkalla se oli ollut sen 14 arkipäivää, mikä tuntui odottavasta kovasti pitkältä ajalta.

Herra kirjoituksella riitti hauskaa, kun minä autossa postin pihassa istuen avasin pakettia ja hihkuin kuin lapsi jouluna. Olihan siellä vaikka mitä kivaa, kaikki se, mitä pitikin ja sitten vielä vähän extraa.

Yhtä lapsenomaisesti totesin, että niitä on heti pakko kokeilla ja tyypillisen lapsen tavoin halusin kokeilla heti. Jätin siis pohjatyöt tekemättä ja läiskin koristukset kynsiin, joissa lakka on kulahtanut reunoiltaan, jotta pääsin nopeammin itse asiaan.

Alla siis kuvia "hätäprojektista"

Kynnelle on liimattu yksi sinivalkoinen 3d kynsitarra ja sen keskustaan on kiinnitetty 1,5mm halkaisijaltaan oleva kirkas kynsitimantti.












Peukkua koristaa pelkkä tarra, siis yksi tarra, jossa on oranssivalkoisia kukkia rykelmässä ja pari vihreää lehteä seassa. Hassua, mutta se on näyttävämmän näköinen tuossa kuvassa kuin luonnossa.










Tämä ensivaiheen kuva on hieman suttuinen, mutta kynnellä on siis yksittäinen keltainen kukkanen, jossa pari lehteä. Samasta 3d tarra-arkista tämäkin.













Ja sitten vielä valmis lopputulos, tarran keskelle on kiinnitetty oliivinvärinen kynsihelmi. Mielestäni oikein onnistunut lopputulos ollakseen sellainen kolnen sekunnin tuotos. Lisää harjoitusta vaan, niin kyllä se siitä.

Olen siis valmis huomenna kuuntelemaan pomon haukkuja kynsistä, jollaisia ei ole lupa pitää töissä.






Ievuskaiselle tiedoksi, käsilaukku analyysi on jo työn alla, palaan siihen myöhemmin.


Viimeiseksi tarjoilen herra Kirjoituksen ottaman, omasta mielestäni huippuhienon "kauas pilvet karkaavat"- kuvan. Löysin sen samalta muistikortilta, johon hän kuvasi kynsiäni ja "kähvelsin" (kysyin kyllä luvan) julkaistavaksi blogissani.