Hyvä, paha raha

Kaikesta rahavinkumisestani huolimatta pidän itseäni maltillisena, paikoin jopa kitsaana rahan käyttäjänä. Tutkin  tarjoukset huolellisesti ja mietin - ehkä herkkuja lukuunottamatta - tarkkaan, mitä meillä tarvitaan, mitä voi ostaa tarjouksesta varastoon, mitä kannattaa ostaa ja mikä on vain turhake, joka olisi kiva saada. Velaksi ostetaan vain se, mitä ei ole käteisellä mahdollista ostaa kuten asunto ja mahdollisesti auto, mutta muuten kaikkinainen osamaksu - tai velkashoppailu on ihan ehdoton no-no. Jos rahasta olisi tiukkaa, pitäisin kyllä varsin tarkkaan huolen siitä, että ostaisin vain välttämättömyyksiä. 

 

Tunnustaudun toki hamsteriksi eli meillä on paljon tavaraa, on paljon lankaa, on paljon rättejä ja lumppuja, on paljon kuivatavaroita kaapissa. Näin ihan siksi, että olen ostanut silloin kun ko. tuotteet ovat ollet tarjouksessa tai Roskalava-ryhmässä tyrkyllä ilmaiseksi. Ehkä myös osin sillä ajatuksella, että jos ne viimeiset rahat olisivat menossa, niin todellakaan ei osteta mitään muuta kuin välttämätöntä ja sitten on varastoja, mitä käyttää. Tähän tilanteeseen ei toistaiseksi ole päädytty, eikä toivottavasti jatkossakaan. 

 

Olen tässä muutamien vuosien ajan seurannut erään kaverini shoppailumaniaa sivusta. Hän esittelee kaikki ostoksensa facebookissa ja niitä ostoksia on enemmän kuin minulla ostoshuuma-vuosinani. Kirpputorilta sitä, tätä ja tuota, Temusta lisää roinaa, tuolta kaupasta tuollainen ja seuraavasta vielä jotain. Heidän asuntonsa on jo muutenkin täynnä ja lisäksi on vuokrattuna varasto. Kaikki tehdyt asiat, mitä hän esittelee naamakirjassa on vuosia tai vuosikymmeniä vanhoja, mitään uutta hän ei saa tehdyksi, hän vaan kokoaa materiaalia siihen, tähän ja tuohon tekemättä koskaan mitään valmiiksi asti.  

 

Myönnän myös jossain kohtaa ihmetelleeni, kun ostosten koko kasvoi entisestään ja listalle tulivat myös kuvat kahviloista cappucinon ja kahden leivonnaisen kera - ja näitä oli usein. Toki niitä oli ollut ennenkin, mutta niidenkin määrä lisääntyi huimasti. Sitten lopulta tajusin, hänen vanhemmistaan toinen (viimeinen) oli kuollut ja tämän perintö oli tullut käyttöön. Ennen kuin ymmärsin tämän, mietin jokusenkin kerran, miten koskaan töitä tekemättömällä eläkeläisellä on varaa tuohon. Kyllä, sekin on mahdollista, että ihminen voi päästä nafti kuusikymppisenä eläkkeelle tekemättä yhtään oikeaa työpäivää ja tämä henkilö kuuluu niihin. Kun puolisonkin tulot olivat, mitä olivat, niin ei liene ihme, että ihmettelin tuota rahan käytön määrää. 

 

Nyt sitten oli naamakirjaan ilmestynyt uusia kirjoituksia, joissa ensin hehkutettiin, että heille tulee sittenkin joulu, kun puoliso olikin saanut rahaa ennen joulua - ja taas mentiin ulos syömään. Seuraavassa julkaisussa oli käyty jälleen kirpputorilla ostamassa kauhea määrä kaikennäköistä "mä käytän näitä joskus siihen ja siihen" -askartelumateriaaleja, joista ei todennäköisesti suurella todennäköisyydellä kuitenkaan saada aikaan mitään. En vaan voi ymmärtää, jos rahan tulo on noin epävarmaa, että ensin itketään, ettei ole varaa jouluun ja ruokiin, niin onko sen rahan tullen sitten pakko heti rynnätä ostamaan kaikkea mahdollista turhaa. Juu, tiedostan, ettei kyseinen henkilö kokenut näitä turhiksi niin kuin minä, mutta siitä huolimatta - olisi ehkä järkevämpää koota edes vähän puskuria pahan päivän varalle kuin pistää kaikki mahdollinen heti menemään. Tiedänhän minä, että käärinliinassa ei ole taskuja, mutta ainakin itse haluan elää ajan ennen käärinliinoja turvatusti niin, ettei tarvitse miettiä, voinko halutessani ostaa jotain tai onko rahaa ruokaan. 

 

Monesti olen istunut käsieni päällä, jotta en olisi kommentoinut näihin loputtomiin ostosjulkaisuihin, että onkohan nämä nyt kaikki tarpeellisia, ja mitä jos joskus tekisit jotain valmiiksi asti. Muistan jonkun joskus tehneen tähän viittaavan kysymyksen saamatta vastausta. Samoin teki mieli kommentoida sitä, että jos rahat on vähissä, onko pakko ostaa lisää - voin melkein arvata, millaisen vastauksen olisin saanut, vaikka toisaalta mietin, että olisikohan tuo kommentti ehkä herättänyt ajattelemaan jotain. Tuskin...

 

Minun on vaikea ymmärtää näitä ihmisiä, joilla raha polttaa taskussa niin, että sitä ei voi pitää tallessa. Miksi on pakko mennä paikkoihin, joissa tulee kiusaus ostaa, eikö niitä vaan voi tuossa tilanteessa vältellä? Niin ainakin itse olen tehnyt silloin, kun langanostokielto oli jyrkimmillään. Jos et halua tai saa tai voi ostaa lankaa, älä mene lankakauppaan vaan tee jotain muuta. Jos ei ole tarpeen ostaa mitään, älä mene kauppaan tai kirpputorille. Minusta tämä on niin yksinkertaista ja selvää, että on vaikea ymmärtää, miksi kaikki eivät tajua sitä. 

 

 

Suuret suunnitelmat 2025

Suuret suunnitelmat ovat kyllä hyvin pitkälle vanhoja suunnitelmia, osa hyväksi todettuja, osa ikuisesti mukana roikkuvia. 

Vuoden 2024 laatikkoleikki osoittautui varsin tehokkaaksi, joten jatketaan samoilla linjoilla, mutta laajennetaan pohjaa, otetaan nurkkien lisäksi käyttöön kaapit. Jos vaikka joka toinen kuukausi saisi pois jonkun jemman eli vuoden aikana kuusi, olisin kovin tyytyväinen. Tähän voisi laskea esimerkiksi erään pinkin lankakerän, joka tuntuu kestävän ikuisesti, ja sen säilytyspussin. Haaleilen myös siitä, että saisin langoista tyhjäksi vintistä yhden matkalaukun, johon voisin sitten pakata ovikranssit. Samaan settiin myös ne ikuispussit, joita kyllä käytin reippaasti jo vuoden 2024 aikana, samoin näytteet.

 

Laatikkoleikin seurauksena toivon myös saavani keittiössä siirrettyä lehtikorin tuolille, jossa nyt ovat pussit ja hyllyn päällä olevan saumurin tuon lehtikorin paikalle. 

2024 vuonna tuli ostettua sitä, tätä ja tota, hyvin pitkälle tarpeellista, mutta myös paljon sellaista, joka on vain kivaa, hauska saada, muka tarvittavaa. Hyvänä esimerkkinä näistä toimivan voileipägrillin tilalle ostettu uusi, koska siinä oli paremmat parilalevyt. Isompi Airfryer hankittiin korvaamaan muka liian pientä - tämän hyvänä puolena se, että se liian pieni päätyi anopille. Joulukrääsää tuli ostettua aivan liian paljon. Noin muutaman esimerkin mainitakseni. 

Vaatteita, kenkiä, käsilaukkuja ja lankaa en aio ostaa lainkaan vuonna 2025. Niitä on enemmän kuin tarpeeksi, vaikka kengistä osa poistuukin varmasti käytöstä loppuunkuluneina vuoden aikana. Aion myös seurata edelleen vaatteiden poistumista samanlaisella kirjanpidolla kuin aikaisemminkin. Kosmetikan poistumista olen ajatellut myös seurata samalla tavalla kuin ennenkin ja myös sen ostamista vältellä. Lisäksi olen päättänyt pitää kirjanpitoa siitä, paljonko rahaa menee vaatteisiin eli jos siis lankean ostamaan jotain  "rätei ja lumpui" listaan sen erikseen itselleni muistiin. Samoin kuin ylipäätään saapuneet vaatteet, vaikka ne olisivat ilmaisia, jotta tiedän, miten paljon niitä meille oikein tulee.

Näyttää vähän siltä, että 2025 on listojen luvattu vuosi, seurataan sitä, tätä ja tota. Tämä kyllä pahasti ennustaa kyllästymistä kesken vuoden, mutta lupaan ainakin yrittää parhaani.

Kerran kuukaudessa on lupa roskaruokaan joko ulkona syöden tai kotiin tilattuna. Poislukien ne kuukaudet, jolloin on syytä juhlaan, kuten synttärit, nimpparit, hääpäivä, jolloin juhlat antavat luvan ylimääräiseen ravintolaruokailuun. 

Vuoden 2024 keskeneräisten listalta tekemättä jäivät seuraavat asiat:

laukku vuoden 2024 aikana valmistuneesta ruusu-ristipistotyöstä sekä kohta vuosikymmenen kesken ollut karkkipaperilaukku. Lisätään ne vuoden 2025 suunnitelma listalle. 

Kuuden viikon kaappihaaste

Valittelimme ystäväni kanssa yhteistuumin, että pakastimet ovat taas täynnä ja itse asiassa hallinnoimme ihan liiallista määrää pakastimia. Olen jo pitkään yrittänyt saada edes yhtä tyhjäksi ja hän samoin. Ideaalitilanne olisi se, että kaksi (tai jopa kolme) tyhjensi talven aikana kokonaan. 

Tästä tilanteesta päädyimme sitten luomaan kuuden viikon kaappi haasteen eli lokakuun puolesta välistä marraskuun loppuun mahdollisimman paljon mielikuvitusta kehiin ja ruoanlaittoa vain pakastimessa, jääkaapissa ja kuivakaapissa olevista tarvikkeista. Tuoretavaraa kuten maitoa ja leipää sekä vihanneksia ja hedelmiä saa ostaa, mutta muutoin mahdollisimman pitkälle käyttöön kaikkia mahdollinen. 

Kävin siis lokakuun 15. päivä täyttämässä kaapit ja pakastimen, jotta meillä sitten olisi mistä ottaa ja selviäisimme hengissä marraskuun loppuun. Tunnen itseni eli jossain vaiheessa alkaa ihan hillittömästi tehdä mieli jotain sellaista, mitä meillä ei vaan ole, mutta mietitään sitä sitten. Meillä on tietenkin sikäli helpompi ja myös joustamattomampi tilanne, että syöjinä on kaksi aikuista, kun taas kaverini perheessä on kaksi kouluikäistä lasta, joten hän saa enemmän löysiä sen suhteen. Meillä taas "löysiä" on esimerkiksi Herra Kirjoituksen työpaikkaruokailussa. Lisäksi minua helpottaa ne jauhepussilaatikot tuolla keittiön nurkassa, yksistään niiden avulla selviäisi jouluun asti eikä tarvitsisi vajentaa pakastinta mitenkään. 

Katsotaan, miten nopesti floppi käy vai selvitäänkö tästä edes vähän pakastinta ja kaappeja vajentaen. 

Ensimmäiset 5 päivää on menty sillä, että kaappeihin ei ole tullut muuta uutta kuin maitoa, leipää ja tuoretarvikkeita. Vähän extratäyttöä tuli siitä, että sain eräistä juhlista hävikkiruokaa mukaan ja sillä on eletty pari päivää. 

Marraskuun 8. päivään asti selvittiin kohtuullisesti - siis ostaen leipää, maitoa ja kasviksia. Pakastimesta ja kaapeista tuli tyhjättyä yhtä ja toista mm. karviaisia, joita inhoan. Lisäksi jopa tein sämpylöitä itse. Marraskuun 8. päivä vaiheessa Lidlin tarjoukset onnistuivat vetämään voiton minusta ja pizzan, tofu-kasvispaistoksen ja joulutorttujen himo kasvoi yli rajan eli oli pakko mennä ostamaan niitä. Samalla mukaan tarttui myös fetaa, mysliä, kanaa, jauhelihaa ja tuorejuustoa.  Kun nämä on käytetty, keskityn taas kaappeihin, pusseihin ja purkunoihin. 

Olen haastanut itseäni keittämällä pakastimesta marjasoppaa, sellaista, jossa on vähän sokeria ja paljon marjoja. Sitä olen sitten töissä syönyt raejuuston tai kaurahiutaleiden ja proteiinijauheen kera. Olenpa vielä käyttänyt sellaisia marjoja, joita muuten vältän syömästä. 

Toki matkalla on tullut myös lankeemuksia, kuten paikallisen kaupan salaattitarjous, jota vaan ei voinut vastustaa, puhumattakaan hampurilaisten seireeninkutsusta. Kaapit kuitenkin tyhjenevät yllättävän hitaasti, samoin omat pakastimet, mikä johtuu tietenkin siitä, että olen tyhjentänyt maalta pakastinta tänne kaupunkiin. Olen kuitenkin ylittänyt itseni leipomalla sämpylöitä useampaan otteeseen (hyvästi vanhat jauhopussit), keittämällä puuroa ja soppaa sekä perunoita. Olen myös ostanut lihaa, mitä ei olisi pitänyt tehdä, vaan koettaa kaivella pakastimesta sitä, mitä sieltä löytyy. 

Kuuden viikon lähestyessä loppuaan totean, että tätä jatketaan edelleen. Kaapit ovat edelleen täynnä, vielä enemmän pitäisi panostaa siihen, että käyttäisi kaikkea sieltä. Taidanpa ottaa tavoitteeksi, että vielä joulukuu ja tammikuu, poislukien tietysti joulusesonki, kaivellaan kaappeja, ei ne sieltä muuten tyhjene.

Vanhuuden tunne

Tyypillisen kevään tapaan olen taas pyöriskellyt kahdessa ristiriitaisessa ajatuksessa. Toisaalta allekirjoitan täysin sen, että ihminen kokoaa ensimmäiset 40 vuotta tavaraa ja seuraavat 40 vuotta yrittää päästä niistä eroon, ja näin ihan siitä syystä, että kaikkea todellakin on jo kertynyt enemmän kuin tarpeeksi. Toisaalta taas kevät saa ainakin minut haluamaan uutta ja "kärsimään" siitä, kun kaikki omistamani on niin kovin vanhaa ja myös siitä, että uskottelen itselleni, että en "ansaitse" uutta. Mitä kärsimistä siinä oikeasti on, sillä vaikka tavarat ovat vanhoja, ovat ne kuitenkin toimivia. Tiedän, että on turha kiistää sitä, että uusi tuntuu uudelta ja ihanalta, ja kaikkien loputtomien mainosten kuoruttamassa yhteiskunnassa on äärimmäisen haastavaa olla haluamatta uutta ja vähän parempaa. Jotenkin olen onnistunut liittämään tuohon myös ajatuksen siitä, että uusi tavara pitäisi jotenkin ansaita. Miksi ihmeessä pitäisi? Miksi muka en "ansaitsisi" uutta tavaraa, jos sille on todellinen tarve? Siksikö, että olen vanha, lihava ja ruma? Mitä tekemistä sillä on tavaroiden kanssa? Jotenkin välillä aina onnistun tuossa eli saan itseni ajattelemaan juuri noin, että vanhana, lihavana ja rumana on vielä vähemmän syytä ostaa uusia tavaroita, koska en ansaitse niitä. Toisena puolena asiassa on se, että kovin vähän minulla on todellisia tarpeita, koska kuten aiemmin todettu, olen käyttänyt jokusen vuoden siihen, että olen haalinut niitä, enkä vanhana, rumana, lihavana ja omistushaluisena halua luopua niistä.

 

Nämä ajatukset liian vanhoista ja kuluneista tavaroista saivat osin alkunsa siitä, että kerroin kahdeksan vuotiaalle kummipojalleni minulla olevan vappupallon. Seuraavaksi mainitsin, että kyseinen vappupallo täyttää 21 vuotta. Se on tietenkin hirveän pitkä aika kahdeksan vuotiaalle, ja onhan se pitkä aika minullekin. Tajusin näet, että olen omistanut tuon nimenomaisen vappupallon liki puolet elämästäni. 

Kun autotallilla tajusin, että autoni täyttää 25 ja pyöräni 24 vuotta, alkoi todellinen kriiseily. Miksi kaikki omistamani on niin vanhaa (ja kulunutta, sillä totta on, että kyllähän se ikä joissain tavaroissa näkyy). No toisaalta, miksi ei olisi, sillä onhan minullakin ikää ja kun ajatusmalliini kuuluu se, että tavarat korjataan ja korvataan uusilla vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat rikkuneet korjauskelvottomiksi. Lisäksi kotoa opittu tapa olla ostamatta huonoa ja halpaa edesauttaa tavaroiden kestämistä. Kun kerralla ostaa hyvän, ei aina tarvitse olla uusimassa, opetti isäni. 

Nyt vaan täytyy jälleen kerran istua alas ja käydä itsensä kanssa keskustelu aiheesta, nostaako tavaranhankinta minun arvoani jotenkin. Entä jos luopuisin ajatuksesta, että en ansaitse uusia tavaroita, vaan ymmärtäisin, että en todellakaan tarvitse niitä oli kevät tai ei.

Huumaava huhtikuu

Huhtikuu alkoi ihan kokonaisella täydellä viikolla, maanantaista. Kevät antaa odottaa itseään. Aina kun ajattelee, että nyt se kevät alkaa, tuleekin lunta taivaan täydeltä ja pakkasia.

1. viikko

Alkuvikko täysillä töissä, suunniteltujen tuntien lisäksi muutama lisääkin. Toisena pääsiäispäivänä oli myös aprillipäivä, mutta kukaan ei onneksi yrittänyt mitään pilaa, olisin varmasti langennut siihen. Töiden lisäksi ajelimme iltaisin toimittamassa meille kuulumatonta tavaraa oikeisiin osoitteisiin eli siis parsittuja villasukkia Kälylle ja Juniorille, askartelutarvikkeita kahdelle serkulle ja posteja laatikosta kolmannelle serkulle. Kerrankin eteisen "toimitetaan eteenpäin" osasto näyttää suht tyhjältä.

 

Viikolla naapurimme laittoi viestiä, että maalla oli puukatos romahtanut. Kävimme viikonloppuna katsomassa tuhoja ja onneksi ne olivat odotettua pienemmät, mutta tietää kyllä taas puuhommia kesäksi. Muutoin kaikki oli kunnossa ja jäämme odottamaan lumen sulamista, sitä kun tuolla oli edelleen puolisen metriä. Kävimme myös katsomassa molempia äitejä viikonloppuna. Tuntui hullulta katsoa, miten vain muutama kymmenen kilometriä tekee sen, että toisessa paikassa on tuo puolen metriä lunta ja toisessa paikassa kynnetään peltoja kylvövalmiiksi.

2.viikko

Pari ensimmäistä päivää meni matkavalmisteluja tehden ja kotia paluuseen valmistellen eli siivousta, tiskausta, pyykkäystä, puhtaita lakanoita, jääkaapin tyhjennystä. Sitten keskiviikko aamusta junaan ja kohti lentokenttää ja sieltä edelleen etelän lämpöön. Alkuviikon työlistat ovat olleet pitkiä kuin nälkävuosi, koska jälleen kerran kuvittelen, että koko maailma on saatava valmiiksi ennen matkaa. Pelkkää stressinpurkua kudoin tavalliset raidalliset sukat, niissä kun ei tarvinnut ajatella mitään.

 

 

3.viikko

Lomaa etelän lämmössä. Lämmintä, hyvää ruokaa, kauniita maisemia, lepoa ja rentoutusta. Sen verran periaatteista pidimme kiinni, että reisusta ei ostettu mitään itselemme; ei yhtään paria kenkiä, ei yhtään laukkua, ei yhtään vaatetta. Tosin oma sänky olisi ollut reissussa ihana, vieraassa sängyssä nukkuminen on aina vähän sellaista epämääräistä. Paluulento oli Suomessa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, joten ei paljon nukuttu, varsinkin kun sunnuntai aamupäivä meni edelleen kotiin matkustaessa. Käytiin katsomassa äitejä ja purettiin matkalaukkuja.

4.viikko 

Paluu arkeen ja täysillä töihin, myönnetään, että en ollut iltavuorossa pirteimmilläni, kun pari kolme edellistä yötä oli mennyt huonosti nukkuen.  Pesukone laulaa, koska matkapyykit pitää saada pestyä. Sen jälkeen alkaa sitten silitys- ja viikkausurakka, jotta saadaan vaatteet takaisin kaappiin. Kaupassa pitää käydä, koska jääkaappi on tyhjä ja ruokaakin pitäisi laittaa. 

Iltavuoron jälkeen vuorossa oli pari työmatkapäivää, joista ensimmäisenä meni äärimmäisessä lumikaaoksessa. Lehtiotsikot huusivat pahinta lumikaaosta viiteentoista vuoteen ja siltä se todellakin tuntui, 10 kilometrin matkaan meni tunti. 

Kävimme viikonloppuna maalla tarkistamassa paikat ja hakemassa äidille tarvikkeita, sillä joku fiksu päättäjä on suuressa viisaudessaan päättänyt, että lopettavat sieltä siivouksen ja petivaatteetkin pitää olla omasta takaa. Koska hinnoittelu vie äidin eläkkeen jo kokonaisuudessaan muutenkin, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin se, että minä hoidan jatkossa senkin huushollin siivoamisen ja lisäpyykit. Äiti on muutenkin alkanut käyttäytyä oudosti, hän kiukuttelee hoitajille, potkii kenkiä heitä kohti ja on jopa yrittänyt lyödä. Tuo käytös ei ole mitenkään tyypillistä häntä, joten olemme sekä hoitajat että minä kovasti ihmeissämme.

 

5. viikko

Siis ihan kaksi päivää.  Joista ensimmäiseen ylimääräinen työilta. Toivoinkin työpäivää, sillä ihan vielä ei voi pestä ikkunoita, en jaksa kiertää tuntikausia katuja yksinäni ja oikein muuta järkevää tekemistä ei ole. Toisen vapaapäivän käytin pikasiivoukseen, lenkkeilyyn ja sukan kutomiseen - rentoutumistahan sekin on.

Tässä kuussa ei lasketa kuitteja eikä kuluja, koska kolmannes kuusta menee lomareissun merkeissä. Ennakkoon on hyvä sanoa, että tarkoitus ei ole ostaa mitään sen paremmin kotimaasta kuin reissustakaan (siis tietenkin ruokaa ja muutamia ennakkoon mietittyjä tuliaisia lukuunottamatta), mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain aivan vastustamatonta tulee vastaan. 

Saapuneet: 2 purkkia puuterimaista kasvojen puhdistusainetta (liki ilmaista, kun hyödynsin alennukset) Dermosililtä, kasa lankoja.

Poistot: 2 hammasharjan vaihtopäätä, silikoniset rintaliivien olkaimet, suihkugeelit ja aurinkovoide.

Merkillinen maaliskuu

Vaikka lunta on edelleen runsaasti, on ilma jotenkin sittenkin keväinen. Osa lumesta on toki sulanut ja vettä tuntuu riittävän jopa ihan pieniksi järviksi asti. Lisäksi olen huomannut, että tietyt autoilijat nauttivat siitä, että saavat ajaa autonsa noista "järvistä" läpi mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon roiskuttaen, sitä parempi, jos joku jalankulkija sattuu osumaan kohdalle ja saa kunnon suihkun. Turha kai mainitakaan, että inhoan tuollaisia autoilijoita.

Yllättävän nopeasti lumet ovat kadonneet ja osa kaduista on jopa putsattu hiekoitushiekasta. Se tuntuu taivaalliselta kaiken sen lumessa ja loskassa kahlaamisen jälkeen. Olkoonkin, että yöllä on edelleen suhteellisen kovia pakkasia.

1. viikko

Maaliskuun ensimmäinen viikko oli peräti kokonaisen viikonlopun mittainen. Sen oli tarkoitus alunperin olla vapaa, mutta kun tuli mahdollisuus tehdä kohtuullisen rahakkaita ylitöitä, niin tietenkin nappasin kiinni. Sunnuntaina yövuorosta päästyä kokkailin ruokaa, koska serkkuni miehineen tuli Herra Kirjoituksen "klinikalle", sillä he tarvitsivat tietoteknistä apua. Useamman tunnin puurtamisen jälkeen saatiin kaikki koneet päivitettyä toimimaan. Turha sanoakaan, että illalla uni maistui. 

2. viikko

Maanantaina sitten jatkettiin aamuvuoroa, kieltämättä vähän väsyneenä, mutta onnellisena. Myönnetään, että illat menivät aika pitkälle aikaisten nukkumaan menojen merkeissä, mutta uskon vakaasti siihen, että silloin pitää nukkua kun nukuttaa. Tiistaina kävimme pitkästä aikaa syömässä ulkona, työkaverini ehti mainita aivan liian monta kertaa, miten hyvää ruokaa ja runsaita annoksia eräs paikallinen ravintola tarjoaa. Toki mekin olemme siellä käyneet, mutta siitä on jo pitkä aika, joten päätimme verestää kokemuksia, eikä minun tarvinnut väsyneenä miettiä kokkaamista. 

Torstain vapaapäivä meni kotihommien ja sukankutomisen merkeissä. Ikuisuusprojekti etenee pikku hiljaa. Illalla meillä oli työkaverien kanssa peli-ilta. Perjantain vapaapäivä meni jälleen loputtomien kotihommien ja sukan merkeissä. Sain kuin sainkin puristettua sukasta varren valmiiksi - jos tämän kanssa käy niin kuin sen toisenkin, niin teräosa valmistuu suhteellisen ripeästi tuon varren kanssa takkuamisen jälkeen. 

Viikonloppu menikin sitten yötöissä. Sunnuntaina kävimme katsomassa äitiä, joka vaikuttaa onneksi piristyneen, kun valo lisääntyy ja aurinkoakin näkyy. Kämppäkaverinsa vaan käy entistä huonommaksi joka kerta, mikä tietenkin surettaa.

3.viikko

Alkuviikko meni edelleen yövuorojen merkeissä, ja siinä välissä kävin vielä kuskaamassa äidin lääkäriin. Tämä tietenkin vähensi rajallista nukkuma-aikaa, hengissä kuitenkin selvittiin. Nukkumapäivänä oli vielä yksi työkokous. Sen lisäksi tein ruokasuunnitelmia loppuviikolle ja seuraavalle viikolle sekä hoidin ostoksia, jotta on materiaalia, mistä tehdä ruokaa. Tasapuolisesti olen yrittänyt tyhjentää pakastinta ja käyttää kuivakaappien varantoja uusien hankintojen rinnalla. Torstaille olin varannut hierojan, kyllä se vaan tuntuu niin hyvältä, kun veri jälleen kiertää hartioissa, muutoin viikon ainoa vapaapäivä meni jälleen kotihommien merkeissä. Perjantaina oli tilipäivä, perinteiseen tapaan laskut maksuun, vilkaisu saldoon ja verkkopankin sulkeminen - toivottavasti menee taas tovi ennen kuin se pitää avata.

 

Sotkuiset kesätyökuviot ovat osin selkeytyneet. Olen luvannut viettää lomastani kolme viikkoa keikkahommissa ja kaksi viikkoa lomailen Herra Kirjoituksen kanssa. Satunnaisia keikkapäiviä saatan tietenkin ottaa sekä omista hommista että muualta, jos siltä näyttää, että niitä on tarjolla. Elämä on sittenkin ihanaa, kun töitä riittää. 

Taivahan taatto päätti sitten viikonloppuna, että kevät seis, on vielä talvi, ja avasi lumihanat. Yhdessä yössä 15 senttiä uutta lunta ihmisten riemuksi tai riesaksi. Tällä kertaa minä yllätin jopa itseni, sillä sen sijaan, että olisin käyttänyt koko kirosanavarastoni lumen vuoksi, nautin suunnattomasti kahlatessani aikasen aamun kajossa lumessa töihin. Itse asiassa mietin jopa puiston koskemattoman lumikentän läpi kulkiessani, hyppisinkö jänishyppyjä tai tekisin jotain muita kivoja jälkiä sinne, sillä muutkin kulkijat olivat jättäneet sinne mielenkiintoiset merkkinsä. Yhden kulkijan laahaavat jäljet kertoivat painavista askelista, toisen hoipertelu matkasta lähipubista kotiin ja kolmansia seurasivat reippaat tassun jäljet yhdessä karvaisen ystävän kanssa tehdyn ulkoilun merkiksi.

4.viikko

Ensin kolme aamua ja sitten ylimääräinen yövuoro. Sattui nyt osumaan niin nätisti, että mulla olis ollut neljä vapaapäivää - itse asiassa edelleen on neljä vapaata päivää, ensimmäisen ja toisen välissä vain käväisen yön töissä. Aamuvuoroissa tuli jo hetken ajateltua, mihin sitä on taas päänsä työntänyt sen verran mielenkiintoisissa merkeissä ne menivät. 

Yövuoron jälkeen ehdin vielä tavata Ievuskaistakin pitkästä aikaa. Kävimme syömässä ja oli todella kiva höpötellä pitkästä aikaa. Äitiä kävimme katsomassa ja samalla tein hänelle jalkahoidon. Viikonloppuna sitten vietimme aikataulotonta lepoaikaa pesemällä viisi koneellista pyykkiä, parsimalla sukkia ja kokkaamalla ruokaa valmiiksi seuraavaa viikkoa varten. Tavoistani poiketen kävin kurkkimassa etukäteen kuun lopussa maksettavia lisiä ja yllätyin positiivisesti - toki minulla on tunne, että olen asunut töissä ja tilinauha vahvistaa sen jälleen kerran. 

5. viikko

Pääsiäisviikko. Pääsiäinen menee perinteisesti töissä. Alkuviikon tein töissä rästipaperihommia, jotka tuntuvat yhtä loppumatomilta kuin kotihommat. Niitä sitten hoidin taas viikon ainoana vapaapäivänä. Lisäksi kävin nauttimassa työnantajan joululahjaksi tarjoaman lounaan - en mitenkään viime tipassa, kupongin viimeinen käyttöpäivä oli kuun viimeinen päivä. Keskiviikkona meillä oli kokous, jonka päätteeksi herkuteltiin kunnon pihvillä ja muilla herkuilla. 

Vapaapäivänä poikkesin myös materiaalipankissa ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella, koska oli välttämättömiä tarpeita. Noiden välttämättömien lisäksi tuli sitten ostettua mukaan muutakin niin kuin yleensä aina siellä käydessä. Kunnianhimoisesti ajattelin ommella pari toppia matkalle ja serkkuni pelasti minut tarjoamalla saumuriapua ennen pääsiäisreissuun lähtöään.

Jääkaapin tyhjennys on edelleen menossa, joten onneksi ei tarvinnut lähteä ryntäilemään pääsiäisshoppailusta huumaantuneiden ihmisten sekaan. Toki yövuorojen välissä kävimme herkuttelemassa burgereilla samalla kun poikkesimme pääsiäistorilla.

Huomaa, että valon lisääntyminen tuo tullessaan perinteisen ostohimon. Tahdon uusia vaatteita, uusia lankoja, uusia tavaroita, uusia pelejä. Olin jopa langeta ostamaan Temusta (joka siis on jopa ebayn ylittävä romukauppa) yhden mekon reissua varten. En langennut, enkä oikein tiedä, onko se onnittelun paikka. Tiedän, että tässä on takana juuri se, että kevät ja valo saa kaiken vanhan näyttämään entistäkin kuluneemmalta. Yritän kuitenkin edelleen sinnitellä ostamatta, vaikka se onkin varsin vaikeaa. 

Muidenkin tavaroiden kuin vaatteiden kulumisen huomaa, ei vaan kevään, vaan ihan niiden ikääntymisen vuoksi. Jatkuvavasti käytössä olevista tavaroista esimerkiksi työreppu ja avainkotelo alkavat kaivata päivitystä, mutta koetan kestää niiden kanssa vielä tämän vuoden. Sitten voi ainakin sanoa, että on tosiaan loppun käytetty, kun laittaa ne pois. Myönnän, että saatoin ihan hiukan vilkaista ebaysta ja huomasin, että ainakin avaimiin saattaisi olla ratkaisu kotonakin, pienellä muokkauksella tosin. Toki sellainen aivan uusi ja ihana kunnollinen avainkotelo houkuttelisi kovasti - onhan uusi ja hieno aina uusi ja hieno. 

Samalla mietin, onko tässä saapuneet/poistuneet listauksessa mitään järkeä. Jos hävitän kaksi paria vanhoja, loppuunkuluneita korvatulppia ja hankin saman määrän tilalle, mikä muuttuu. Ei mikään. Ei myöskään se, että korvatulppia on pakko olla, mieluummin useampi kuin yksi pari. Rakas Herra Kirjoitukseni nimittäin kuorsaa, hän ääntelee kuin leijona tai traktori, joten pieni - tai vähän suurempikin - äänieristys on tarpeen, jotta vieressäolija saa unen päästä kiinni. Sama koskee astianpesuainetta tai muita arjen välttämättömyyksiä. No menköön ainakin tämän kuun, kun olen nuo tietyt asiat saapuviksi laskenut, niin myös niiden tyhjentyneet versiot lasketaan poistoiksi.

1.-31.3.

Kuitit:

Ruoka: 357,85€ (sisältäen ravintolaruokailun n. 30€ kahdelle ja toisen ravintolaruokailun n. 25€ yhdelle sekä burgeriateriat meille molemmille)

Herkut: 77,76€ ( karkkipussi yövuoroon ja sipsipusseja sekä karkkia muuten vaan syötäväksi, herkkuja peli-iltaan ja lahjaksi; lisää herkkuja kotiin)

Tavarat:  75,05€ (teräsharjat, nenäliinat äidille, hammasharjat, kukkanen lahjaksi, sodastreamin vaihtopullot, lisää tuliaisia sekä herra Kirjoituksen hankkimat minikolvi ja suurennusvalo - setti)

 

Poistot:  

Kaksi t-paidan helmaa lahjoitettu työkaverille, Herra Kirjoituksen vanha tietokone myyty uuteen kotiin, kahdet irtopohjalliset roskiin, tietokonesälälaatikko annettu eteenpäin, kynsiviila roskiin, tietokonelaatikko annettu eteenpäin, tyyny annettu pehmusteeksi, kaksi paria korvatulppia roskiin, sukat, paita & puolikkaat kalsareista naamanputsaus räteiksi. Pari turhaa pahvilaatikkoa viety roskiin, lehti kierrätetty eteenpäin, kerä lankaa annettu eteenpäin. Vanha varavitra pankki ja johtohässäkkä SERiin.  Kynsiviila roskiin. Tyhjentynyt tiskiainepullo roskiin, täytettävä rajauskynä roskiin, koska täytteet loppuivat, rajauskynän täytteiden kotelo roskiin,  kosmetiikan tyhjentyneitä 10 kpl. Yhteensä: 24 + kosmettiikka 10. Yhteensä 34 kpl.

Saapuneet:  1 paketti hammasharjan vaihtopäitä, 1 pari pohjallisia, kassillinen (3,5kg) lankoja, 2 korvatulpat, lisää lankoja, solki takkia varten. Yhteensä 7 kpl

Uusi avainkotelo

Työavaimissa käyttämäni avainkotelo alkoi sekin tulla tiensä päähän. Tai siis itse kotelo oli kyllä kunnossa, mutta sen sisälle vanhasta avainkotelosta siirtämäni lukkomekanismi aukesi tämän tästä ja päädyin kokoilemaan avaimia lattialta. 

 

Selasin tarjontaa ebaysta ja melkein tilasinkin jotain, sitten taas tuli sellainen mielikuva, että ehkä tähänkin löytyisi ratkaisu kotoa. Kaivelin kaappeja ja löysin sopivat tarvikkeet. Jostain jemmaan päätynyt pieni kukkaro, vanha avainnauha, lankaa ja neula. 

 

 

Ensin tein tyhmästi ja ratkoin kukkaron sauman, sitten tajusin etten saa avainlenkkiä upotettua saumaan nätisti ja näkymättömästi. 

 

Niinpä ompelin sauman takaisin umpeen ja kiinnitin rakentamani avainkiinnikkeen kukkaron saumanvaroihin. 

Lopuksi testasin ja pistin avaimet kiinni rakentamaani lenkkiin ja sujautin lenkin kukkaroon. 

 

 

Taas on keksitty jotain nollabudjetilla ja vältetty ostamasta uutta. 

Muovikassittomuus

Selailin vanhoja blogipostauksia, sillä minusta on toisaalta hauska ja toisaalta turhauttavaa katsoa, miten paljon samoja asioita toistan vuodesta toiseen. Toisaalta on myös mahtava huomata, että joissakin asioissa on onnistuttu ja niistä on tullut tapa ja tottumus. Niistä on tullut siis sellaisia asioita, joita ei edes tarkemmin ajattele, vaan toimii automaattisesti tietyllä tavalla. Yksi näistä asioista on vuonna 2017 käyttöön ottamamme muovikassittomuus tai siis paremminkin muovikassien ostamatta jättäminen. 

Nykyään meillä on lähes poikkeuksetta jokaisella kauppareisulla mukana oma kestokassi tai useampia. Herra Kirjoituksella on aina takkinsa taskussa kangaskassi, samoin minulla työrepussa eli jos joutuu yllättäen matkalla poikkeamaan kaupassa, on mukana myös kassi, mihin ostokset laittaa. Menossa on siis kahdeksas vuosi, jolloin muoviset kauppakassit jätetään ostamatta.

Olin jossain kohtaa varma, että meille tulee ongelmia, kun muovikassit loppuvat ja että ne loppuvat nopeasti siis tuon ensimmäisen vuoden aikana. Yllättävän pitkälle ne ovat riittäneet, sillä roskiskaapin lisäksi niitä löytyi myös vintistä ja autotallista - osa hakemistani Roskalava-ryhmän tavaroista on ollut pakattuna muovikasseihin, joten sieltäkin on tullut lisää. Lisäksi maalta löytyi melkoinen varasto säästettyjä muovikasseja ja niiden lisäksi vintin uudelleen järjestelyssä on vapautunut lisää kasseja. Tietenkin käytämme kaikki mahdolliset pussit roskapusseina varsinaisia muovikasseja säästäen. Roskapusseina käytetään esimerkiksi kaikki wc-paperipussit ja muut vastaavat pakkaukset, isot leipäpussit ja hätätilassa myös hedelmäpussit. Kyllä, tässä kohtaa joudun tunnustamaan, että siitä huolimatta, että minulla on lukuisia kestohedelmäpusseja, ostan hedelmät useimmiten joko kokonaan ilman pakkausta tai sitten muovisessa hedelmäpussissa. Nämä pussit ovat sellaisia, että käytän niitä useampaan kertaan ensin eväspusseina ja sitten kun ne alkavat olla tuossa hommassa loppuunkäytettyjä, palvelevat ne vielä viimeisen kerran roskapusseina.

Toki vuosien varrella on joitakin kasseja tullut ostettuakin, mutta kyllä se äärimmäisen harvinaista on ollut. Tässä kohtaa voi siis todeta, että yllättävästi niitä muovikasseja vaan on jemmassa ja jostain niitä kertyy lisää, kun tähän asti niitä on riittänyt hyvin sekä roskapusseiksi että pakkauksiin. Myönnän, että jossain vaiheessa oli aika, jolloin pakkasin kaikki meiltä poistoon lähtevät tavarat joko paperikasseihin tai hedelmäpusseihin, kun tavallisia muovipusseja ei vaan ollut. Itse asiassa tuo sama tilanne taitaa olla nytkin eli jemassa on vain muutama todella iso muovikassi ja sitten näitä sekalaisia roskapusseiksi tarkoitettuja pussukoita. 

Vakaasti uskon kuitenkin, että niillä selvitään myös tämä vuosi - todennäköisesti myös seuraava ja sitä seuraava.

Sittenkin hötkyilyä

Lueskelin vanhoja postauksiani etsiessäni tietoa siitä, milloin olen erään puseron ostanut. En löytänyt kyseistä tietoa, mihin saattaa olla kolme syytä, joko olen ostanut puseron ennen blogiaikaa, olen laittanut blogiin väärät tunnisteet (ei löytynyt haulla vaatteet tai hankinnat tai ostoksia) tai se on vaan jäänyt kaikkien loputtomien hankintojen virrassa kirjaamatta. Veikkaukseni on, että kyseinen vaate on hankittu ennen blogiaikaa, mutta siitä huolimatta noiden vanhojen asioiden selailu sai aikaan sen, että tuli pakottava tarve alkaa oikeasti listata saapuvia tavaroita. Olen tehnyt sitä joskus kuukausiraporteissani yhtenä kohtana, mutta luovuttanut kovin helposti ja antanut asian olla. Vuosien saatossa ostaminen on vähentynyt, joten luulisi sen olevan nyt helpompaa kuin silloin vuosia sitten. 

 

Lainasin serkulleni pyöröpuikkoja ja aloin niidenkin kohdalla miettiä, milloin olin ne ostanut - lähinnä syynä se, että ne olivat edelleen käyttämättöminä paketissa. Blogin pitkällinen selaaminen paljasti ostovuodeksi 2012 ja samalla paljastui aika monta muutakin ostosta, jotka ovat edelleen kaapeissa. Osa täysin käyttämättä kuten nuo pyöröpuikotkin, osaa on käytetty vähän ja osaa, kuten Raiskin sinisiä tuulihousuja, on käytetty todella paljon. Nyt on aika ottaa käyttöön ne muutkin pussin perät ja kaapinpohjat eli "ota omasta kaapista ja käytä sieltä".

Niinpä ajattelin, että sittenkin hötkyilen vuonna 2024 ja kirjaan ylös ostamamme tavarat. Toki niillä rajoitteilla, että kirjaukseen kuuluvat meille yhteisesti käyttöön tulevat tavarat ja minulle tulevat tavarat sekä tietenkin kosmetiikka riippumatta siitä, kuka sitä käyttää. Herra Kirjoituksen itselleen tekemät hankinnat jäävät listauksen ulkopuolelle, samoin ne jutut, mitä minä hänelle hankin kosmetiikkaa lukuunottamatta.  

Ideaalitilanteessa vuoden ostokset olisivat mahdollisimman liki nollaa, mutta tunnen itseni, joten ihan varmasti jotain hankintoja tulee tehtyä ja sitä enemmän, mitä tiukemmin yritän niitä rajoittaa. Haaveilen kuitenkin siitä, että osaisin tällä kertaa käyttäytyä fiksusti ja elää sen aiemmin kirjaamani ohjeen mukaan: "ota omasta kaapista, ja käytä sieltä".

Mikäli tuo edellä oleva ohje kuulostaa kovin tutulta, niin kyllä vaan, siitä on semmoiset 5 vuotta, kun tein ostamattomuuslupauksia 2019 tammikuuksi ja koko vuodeksi, tekstit löytyvät täältä ja  täältä. 

 

Mikäli shoppailutarve iskee, aion palata seuraaviin ajatuksiin.
Ennaltaehkäisevää on miettiä ostohetkellä läpi seuraavat kysymykset (kirjasta John Naish: Riittää jo – irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa, Atena, 2009):

– Tarvitsenko sitä? (vai haluanko vain?)
– Johtuuko esineeseen kohdistuva himoni taitavasta markkinoinnista?
– Tahdonko esineen tullakseni terveemmäksi, fiksummaksi, kiireettömämmäksi tai vain coolimmaksi?
– Voisinko saavuttaa päämääräni millään muulla tavalla kuin hankkimalla lisää tavaraa?
– Kuinka monta tuntia työtä minun tulee tehtävä saadakseni se maksettua? Voinko käyttää ajan johonkin tyydyttävämpään?
– Voisiko jokin jo omistamani esine korvata sen?
– Tahdotko todella pyyhkiä siitä pölyjä, kuivapestä sitä, maksaa sen huollosta tms.?
– Jos korvaan uudella esineellä jonkin omistamani, mikä vanhassa oikeastaan on vikana?
– Jos todella tarvitsen esinettä, voinko mitenkään saada sen ilmaiseksi jonkin kierrätyssivuston kautta tai lainata sen joltakin ystävältä, naapurilta tai sukulaiselta?

 

Nämä ajatukset olen julkaissut blogissani joulukussa 2016, ostamattomuutta tavoittelevalle vuodelle 2017 eli melkoisen pitkän ajan projektista puhutaan.  

Kertaakaan tuo ei ole onnistunut, tulokset toki ovat parantuneet vuosi vuodelta, mutta en silti jaksa uskoa, että "tuplatusina"  olisi se vuosi, joka katkaisee kamelin selän ja johtaa onnistumiseen.

Järkeä vai ei?

Myönnetään, että välillä ihan oikeasti mietin, onko tässä minun touhussani mitään järkeä, miksi en vaan toimi niin kuin kaikki muut. Tässä tapauksessa kyseisen mietteen kirvoittivat työhanskat, joiten paikkaamiseen käytin kohtuullisen tovin. Minulla on kolma paria samanlaisia hanskoja, yhdet käyttämättömät ja kahdet olen jo onnistunut käyttämään puhki.

 

Perusteina korjaukselle toimi se, että hanskat istuivat hyvin ja olivat paria sormenpäätä lukuunottamatta ehjät.

 

Korjaamiseen käytin Naamakirjan Roskalava-ryhmästä saamaani nahkaa, josta tein jo näihin sukkiin pohjat. Ompelin nahkapalat kaksinkertaisina kiinni sormen päihin. 

 

'

 

 

Kyllä näillä taas muutaman tovin risusavottaa tekee. Todellakin olisin päässyt helpommalla, jos olisin vain heittänyt nuo roskiin ja ostanut uudet, sen verran hankalaa kaksinkertaisen nahan ompeleminen käsin on. Silti olen ihan tyytyväinen siitä, että korjaus on hoidettu, eikä tarvinnut ostaa uusia.

Taiturimainen tammikuu

Joulukuu oli todellakin joutuisa, se katosi taas kuin huomaamatta ja niin alkoi uusi vuosi, jonka aikana en usko tapahtuvan mitään uutta ja ihmeellistä. 

 

1. viikko

Vuoden ensimmäinen viikko oli kokonainen päivä. Tänä vuonna en sentään saanut sätkyä uuden vuoden päivän aamuna, niin kuin olen aikaisempina vuosina saanut. Poikkeuksellisesti uuden vuoden päivä oli myös vapaapäivä, jonka käytimme siihen, että kävimme katsomassa molempia äitejä. Lisäksi tietysti tehtiin kotitöitä, ne kun tuntuvat olevan loppumaton luonnonvara tänäkin vuonna.

2. viikko

Sellainen normiviikko, töitä ja vähän lisätöitä ja kokonaista kolme vapaapäivää. Sekä lankeemuksia, tietenkin - häpeä tunnustaa, mutta yhdelle viikolle mahtui sekä pizzat että kebabia ranskalaisilla ja sipsejä ja karkkeja. Eikä selitykseksi riitä punaisten päivien hormonitoiminta, vaan tekosyynä toimivat myös kiire ja nälkä.

Vapaapäivinä vietimme pelipäivää kavereiden kanssa, kävimme maalla tarkistamassa paikkoja ja tapaamassa äitiä. Lisäksi veimme muutamat valmiit ja korjatut sukat perille, sain myös lahjoituksena kassillisen lankaa ja useamman ihanan käsityökirjan. Noiden käsityökirjojen joukossa oli todellisia helmiä kuten "Puikkomaisterin sukkakirja", Niina Laitisen "Villasukkien vuosi" sekä Novitan juhlakirja "Kaikkien aikojen villasukat". Sunnuntaina pesin pyykkiä ja kokkasin viikon ruoat valmiiksi, ettei tarvitsisi nälän takia lähteä pizzaa hakemaan niin kuin viimeksi. Kuntosalillakin kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Sukkia tuli kudottua ja parsittua. Sitä tavallista kovin tavallista siis.

3. viikko

Kun maanantai aamu alkaa vasten naamaa tuiskuavalla lumella, jota on kinostunut kulkureitille pahimmillaan liki polveen, kun vastassa ovat huonosti auratut kevyenliikenteen väylät ja hölmösti käyttäytyvät "lumimiehet" (nuori kaveri, joka ei viitsinyt siirtää auratraktoria sivuun, vaan pysäköi sen jalkakäytävän tukkeeksi, jolloin oli pakko ohittaa kinoksen kautta), on viikon alku taatusti positiivinen. Lisätään tähän vielä se, että (pessimistin oletuksien mukaan) palkkalaskelma ei näkynyt verkkopankissa niin kuin oli luvattu ja muutenkin ärtynyt fiilis, niin saadaan aikaiseksi takapuoleen ammuttu karhu, joka olisi paljon mieluummin jäänyt peiton alle. Yritän lohduttautua sillä, että tälläkin viikolla on vain 4 aikaista ylösnousua ja että se palkkakin maksetaan ennemmin tai myöhemmin. 

Kävin salilla, mikä - myönnettäköön - oli vielä enemmän sellaista testailua kuin aktiivista treenaamista, mutta koska se lähteminen ja meneminen on vaikeinta, niin opetellaan sitä nyt ensin. Salin jälkeen sallin itselleni vapaaillan ja kudoin hitaasti edistyvää joulusukkaa. Jotain on ehkä vinkasahtanut takaisin raiteilleen, sillä tein myös perusjumppaa kotona ja kävin salilla toisenkin kerran tällä viikolla. 

Ihmeiden ihme oli se, että kaiken sählingin jälkeen palkat oli kuin olikin maksettu oikein ja ajallaan. Töissä olimme jo naureskellen varautuneet pikavippeihin, koska palkat tulevat vasta syksyllä, sen verran niihin on liittynyt ongelmia. Varmistaakseni myös tulevan palkanmaksun, sovin muutaman lisätyöpäivän helmikuulle, jotta ei tulisi vapaa-ajan ongelmia jatkoonkaan. Kävin myös käsileikkauksen jälkitarkastuksessa - leikkauksesta kun tuli kuluneeksi vuosi. Lääkärillä oli hauskaa, kun tajusi minun varanneen vuosikontrollin puolen tunnin marginaalilla leikkauksesta - olin sen verran etuajassa. Käsi on periaatteessa ok, vähän jäykkä ja väsyy, mutta muuten ok. Kirjoitti lähetteen ja maksusitoumuspyynnön vakuutusyhtiölle, joten jäämme odottamaan.

4. viikko

Lomaviikko varsinaisista töistä, mutta 3½ päivää lisätöitä. Sukan kutomista ja lihaskuntojumppaa sekä runsain mitoin äänikirjojen kuuntelua, siitä on hyvä loma tehty. Lisäksi vielä kokous, synttärit ja peli-ilta, ettei ihan ilman herkkujakaan jääty. Siivottua tuli ja sen myötä myös tehtyä hankintoja, jotka olivat pakollisia tai melkein pakollisia kuten bideen hana vuotavan tilalle. Maalla sulatimme toisen pakastimen, kannoimme jonkin verran ruokia poistoon, koska tajusin, että niitä vain ei tule käytettyä, joten on järkevämpi luopua niistä nyt. Sen lisäksi täytimme oman pakastimemme ja paljon tein ensi viikolle ruokia valmiiksi noista pakasteista.

5. viikko

Sellainen perusviikko: töitä, harrastetöitä, sukankudontaa ja jumppaa. Kävimme katsomassa äitiä ja olen entistä enemmän huolissani hänen muistinsa tilasta, nimet ovat entistä pahemmin hukassa, paikkakunnat sekaisin ja mitään hän ei jaksa tai ehdi tehdä. Suurin ongelma on se, että minä en osaa olla ja reagoida oikein, johtuen varmaan siitä kauhistuksen tunteeesta, jonka tuo tilanne synnyttää. Jälleen kokkailua siitä, mitä kaapeista ja pakastimista löytyy. Ensi viikolla syödään mm. sitruuna-rakkuna-sieni-possukastiketta ja vehnättöä parsakaalin kera, mustaherukka riisi-kaurapuuroa, hernesoppaa ja punakaalisalaattia sekä kasvispihvejä. Lauantaina punaisten päivien hormonit veivät ja kaupasta tuli ostettua pussi sipsejä ja toinen karkkeja - niillä hinnoilla sitä ei todellakaan tee mieli tehdä kovin usein. 

6. viikko

Käytännössä siis vain maanantai ja tiistai, joista jälkimmäisenä maksettiin joulukuun lisät. Olen siis palannut jälleen palkkaa odottavien kastiin, tällä kertaa kiitos vakuutusmaksujen, joiden eräpäivä on 1.2. Ihmeekseni onnistuin nitkuttelemaan siirtämättä lisää rahaa korttitilille, vaikka se nyt sitten kuun loppuun onkin ihan tyhjäksi lypsetty. Uuden kuukauden ensimmäinen työ on siis siirrä rahaa ja maksa laskut. 

Maanantain vapaapäivänä satoi lunta, räntää, vettä ja oli synkkää ja pimeää koko päivän, mikä tarkoiti käytännössä sitä, että pysyttelin sisällä, tein kotihommia kuten tiskaamista, siivoamista ja korjausompelua sekä kudoin sukkia enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Tiistaina oli normaali työpäivä ja kuntosalipäivä.

Muuta: Vuoden ensimmäisen kuukauden kunniaksi yritin taas kerran pitää jonkinlaista kulutusseurantaakin.

Vuoden kahdeksan ensimmäisen päivän kuitit kertovat karua totuutta: 

Ruoka: 28,14€

Herkut:  49,37€ (pizza + kebabia ranskalaisilla + sipsit+ karkkia)

Tavarat:  23,34€ (lehti, kukkia ja suklaata tuliaisiksi)

Apteekki: 7,57€

Koko tammikuu:

Ruoka: 134,82€ (ruokaan laskettu myös työpaikkabileiden omavastuu)

Herkut: 108,30 (suolakeksejä, suklaata, karkkia ja sipsejä sekä synttäriateria (n. 30€))

Tavarat: 57,67€ (liimaa, mustaa jesaria ja ladattavia pattereita, bidee-hana, wc-harja, siteitä)

Apteekki: 18,29€

Kokonaisuudessaan: 319,08€

Luvut ovat suuntaa-antavia, vaikka ne muka on tarkasti laskettu. Todellisuudessa en ole ihan sentilleen noita kytännyt (eli joku kuitti saattaa puuttua, vaikka isommat tuossa pitäisi olla), koska ei ole pakko. Edelleen ollaan tilanteessa, että herkkuihin menee ihan liikaa rahaa, vaikka miten selittäisi että siinä on myös kolme ruokaa. Jos leikittelee ajatuksella, että ne laskee tuosta pois muihin herkkuihin jää 38€, mikä on kyllä jonkin verran vähemmän kuin ennen. Tuota vyötä on nyt kuitenkin edelleen kiristettävä. Eikä helmikuussa toivottavasti tarvitse niin paljon ostaa tavaroita kuin nyt on tullut ostettua.

Huomaa, että apteekista on tullut vakioshoppailupaikka. Jos voisin välttää, en asioisi siellä, mutta nyt ei toistaiseksi taida vaihtoehtoja olla. Ikävästi vain sitä yhtä lääkettä, jota tarvitsisin, ei edelleenkään saa. Toisaalta se sitten kyllä räjäyttää apteekkilaskut ihan eri sfääreihin.

Postiivisita on se, että alkukuu on mennyt ilman ruokahävikkiä. Itse asiassa koko kuukauden aikana olen heittänyt pois vain yhden mädäntyneen omenan, mikä on varsin hyvin. Jääkaapista, pakastimesta ja kaapeista on hyödynnetty kaikkea mahdollisuuksien mukaan ja syöty suurimmalta osaltaan "kunnon ruokaa". Periaatepäätöksen mukaisesti olen pyrkinyt vähentämään karkkien, sipsien ja limpsan ostamista. En kieltänyt itseltäni noiden syömistä, koska joulusuklaista oli vielä paljon jäljellä ja tarjontaa muutenkin runsaasti, mutta sen sijaan rajoitin ostamisen vain poikkeustilanteisiin. 

Summaus vuodesta 2022 ja katse tulevaan

Jälleen on se aika, että voi miettiä, miten vuosi on noin niin kuin omasta mielestä mennyt. Ush, mikä ilmaus, mutta on siis aika katsoa menneeseen.

Ajatuksenani oli, että keskittyisin itseeni tämän vuoden aikana, mikä ei kyllä toteutunut, koska äidin tilanne muuttui niin paljon tuossa kevään ja kesän aikana ja vaati minulta(kin) paljon satsaamista siihen. Eikä tilanne muutu, koska jatkossakin paljon aikaa menee matkoihin ja hänen luonaan käymiseen - ja tämä on sitä aikaa, jonka muuten voisin käyttää itseeni. Työt, kotihommat yms. tulevat kuitenkin aina tuohon päälle ja menevät "minun" edelle. Turha siis pistää tulevalle vuodelle mitään tuon suuntaista tavoitetta, se ei kuitenkaan toteudu. Vain nukkumisesta en aio tinkiä, se on niin tärkeä asia, että siitä pidän kiinni, uniaika olkoon minimissään se 7 tuntia, mieluummin 8 tuntia vuorokaudessa. 

Kenkiä ajattelin kuluttavani kolmet loppuun vuoden aikana. Se toteutui kyllä, mutta ei ehkä ihan niin kuin olin ajatellut, sillä vuoden aikana kaapissani käväisi tennaripari, joka tuli kulutettua loppuun muutamassa kuukaudessa, muutoin loppuun kuluivat juuri nuo työkengät ja kropsut. 

Lankoja on tullut, ostanutkin olen jokusen kerän, mutta vain hyvin merkittävään tarpeeseen. Kaiken kaikkiaan vuoden lankaostot ovat maksimissaan n. 40€, johon on laskettu kaikki ostetut langat, niiden postikulut ja ilmaisten lankojen hakemiseen menneet bensat. Yritän taas tsempata ja pitää ostettavien lankojen suhteen nollavuotta vuonna 2023. Ja tosiaan painotus sanalla - ostettavien- sen, mitä ilmaiseksi saa, saa ehdottomasti ottaa vastaan.

Kosmetiikkanäytteitä olen kasannut mittavat pinot ja niiden käyttö jäi enemmän kuin retuperälle, koska putkiremonttia pakoileva ystäväni tyhjensi omista varastoistaan vuoden kuluessa melkoisen kasan tuubeja, purkkeja ja purtiloita minulle. Hyvänä puolena se, ettei tarvitse 2023 shoppailla kosmetiikkaa, riittää että kaivelee kaappeja ja käyttää vanhenevat Dermosil pisteet välttämättömiin ostoksiin. Hammastahna lienee poikkeus, sitä kun ei Dermosil myy ja sitä kuitenkin kuluu tasaisesti. 

Tiedän haalineeni vuoden aikana ihan liikaa kaikkea ilmaista Roskalava-ryhmästä. Paljon olen käyttänyt niitä vaatteita, paljon askarrellut kaikesta, mitä olen saanut, mutta paljon on vielä jemmassa eli jospa aloittaisin vuoden sillä, että jätän materiaalien haalimiset mahdollisimman minimiin ja käytän jo olemassaolevia. Jätän myös ylipäätään shoppailut mahdollisimman vähiin ja pyrin käyttämään sitä, mitä jo on. Toisaalta tiedän itseni ja sen, että täydellinen ostamattomuus kosahtaa omaan nilkkaan jossain kohtaa oikein kunnolla. Mitä enemmän kieltoja, sitä varmemmin niitä rikon. 

 

Myönnetään, että mitä enemmän olen seurannut maailman tilannetta ja katsellut vuoden aikana ruokahyllyjen hintalappuja (kun niitä muita en juuri katsele), niin sitä tyytyväisempi olen siihen, että minulla on jemmoja muun kuin ruoan suhteen. Ei tarvitse ostaa, jos ei halua.

Ehkä sellainen lempeämpi asenne itseen ja usko siihen, että elämä kantaa, voisivat olla tulevan vuoden teemoja. Se on moneen kertaan todistettu, että juuri kun ajattelet, ettei tästä mitään tule, kohtalo puuttuu peliin ja asiat lutviutuvat kuitenkin. Olkoon siis vuosi 2023 pumpulin pehmeä ja kevyesti leijaileva. 

Onni tyhjässä laarissa

Olen hyvä perustelemaan asioita. Olen hyvä perustelemaan niitä muille, mutta vielä parempi olen perustelemaan niitä itselleni. Tyypillisimmillään systeemi menisi niin, että haluan jotain ja kolmessa sekunnissa olen keksinyt itselleni hyvät perusteet siihen, miksi näin on, miksi tarvitsen sen tai miksi juuri nyt on oikea aika karkkipäivälle tai jollekin vastaavalle. 

Kaikista ostolakoista huolimatta onnistuin äärimmäisen näppärästi perustelemaan itselleni uusien alusvaatteiden ostamisen tarpeen heti nähtyäni Lidlin mainoksessa kuvat niistä. Minä ehdottomasti tarvitsen uudet mustat, nudet ja punaiset liivit ja niihin tietenkin sopivat alushousut. Jaa mikä ostolakko? no juu, mutta kun nämä ovat nyt niin edulliset ja käyttöliivini alkavat olla rikki ja... ja... ja... Myönnetään, että on totta, että nuo liivit ovat varsin edulliset ja yleensä vielä hinta-laatusuhteeltaan ihan loistavat, ne ovat ainakin aiemmin istuneet malliltaan todella hyvin. Eikä ole valetta sekään, että käyttöliivini alkavat olla tiensä päässä, mutta siitä huolimatta en välttämättä tarvitsisi noita. Voisin aivan hyvin kaivella kaappia ja etsiä korvaajat omista varastoista. 

Kaikkien noiden perusteluiden jälkeen menin Lidliin tarkoituksenani ostaa itselleni uudet liivit ja alushousut tai siis kolmet liivit ja vähän useammat alushousut. Olin käyttänyt perusteena itselleni esimerkiksi sitä, että ansaitsen ne, koska teen lomallakin töitä ja tienaan extraa niihin. Kun sitten pääsin hyllystössä sille paikalle, jossa noiden vaatteiden olisi pitänyt olla, oli minua vastassa tyhjä kori. Siihen oli teipattu lappu, jossa kerrottiin, että toimitusvaikeuksien takia noita ei ollut saatavilla. Mahtavaa. Mietin hetken, että kumpi oli pahempi etukäteen kärsitty tunnontuska ostamisesta, joka ei realisoitunutkaan vai helpotus siitä, että ei sitten viime kädessä tarvitsekaan tehdä päätöstä siitä, ostaako vai eikö ostaa. Tällä kertaa siis ostolakko säilyi ja onni oli tyhjässä korissa.

Kirpputoriostoksia

Minä ja vapaapäivät emme vaan sovi yhteen. Sovin Ievuskaisen kanssa pikatreffit asuinkaupunkimme keskustaan, jotta saisin toimitettua hänelle synttärilahjan, joka jäi tuolloin huonon onnen päivänä lukittujen ovien taakse. Ievuskainen vaihtoi torilla bussista toiseen ja vaihtojen väliin jäi parin kymmenen minuutin marginaali. Siinä kohtaa sitten jäi aikaa lahjan antamiseen ja pikaiseen kuulumisten vaihtoon.

 

Kun Ievuskainen jatkoi bussilla eteenpäin, minä sain ajatuksen poiketa läheisellä kirpputorilla. Nämä ovat niitä ajatuksia, joita ostoslakkolaiselle ei todellakaan pitäisi syntyä, mutta niin vaan löysin itseni penkomasta kirpparilla. Ajatukseni oli vilkaista lankoja, koska Ievuskainen oli maininnut, että hänen korvisvirkkauslangoistaan puuttuvat limenvihreä ja auringonkeltainen. Langat, korut ja muut askartelumateriaalit olivat kohtuullisen hintaisia siis kalliimpia kuin olin valmis maksamaan. Vaatteet sen sijaan olivat puoli-ilmaisia, mikä tarkoitti sitä, että sorruin ostamaan kahdet farkut, joista maksoin yhteensä 2,50€. Toiset olivat tummansiniset, paksua stretchfarkkua olevat kapeanmalliset kuminauhavyötäröiset pöksyt. Näiden plussapuolena on se, että ne käyvät minulle ilman mitään muutoksia, ne kun oli sopivalle mitalle valmiiksi lyhennetty. Toiset ovat mustat perusfarkut, jotka vaativat vähän muokkausta eli lahkeet ovat liian pitkät. 

 

Kun kerran vauhtiin pääsin, niin tietenkin jatkoin vielä kierrosta toiselle kirppikselle ja materiaalipankkiin. Tämä toinen kirppis oli kiinni, joten sieltä ei tullut mitään hankintoja. Sen sijaan materiaalipankista ostin yhden vihreän Finlaysonin pöytäliinan, joka sopi keittiön pöydälle kuin tehtynä, vaikka liinan siinä pitäminen ei olekaan järkevää, koska sitä saa olla jatkuvasti pesemässä.  Sen lisäksi ostin kasan puolivalmiita kestopikkuhousunsuojia, yhden melkein valmiin ristipisto/kanavatyön, joka nyt vihdoin on sellainen, josta voi sitä laukkua ruveta valmistamaan ja tietenkin niitä lankoja: vyyhdillinen turkoosia floricaa ja kasa epämääräisiä puuvilla- tai sekoitelankoja. Noista nuo keltaiset ja vihreät ovat menossa Ievuskaiselle ja tuo pieni turkoosi kerä myös, isomman turkoosin ja vihreän ajattelin ensivaiheessa pitää itse, sillä tiskirättini alkavat osoittaa hajoamisen merkkejä. Tämä koko satsi kustansi 5€ eli ei kovin paljon.

Että näin hyvin se ostolakko taas kerran toimii. Voi minua, kun mä en vaan kertakaikkiaan opi.

Lakkorikkuri

Nyt se on sitten rikottu sekin lupaus, nimittäin vaatteiden ostolakko. Kävin tekemässä mysteerishoppauskeikkaa ja ensimmäistä kertaa vuosiin ihastuin yhteen vaatteeseen niin paljon, että jätettyäni sen varaukseen, päätin myös lunastaa sen.

Kyseessä oli kuviollinen pusero, hihoistaan juuri sen verran sopivan leveä, että sopii kipsin kanssakin hyvin. Materiaali on mielyttävää, eikä rypisty, joten tämän kanssa sitten herrastellaan tulevat lääkäri- ja jumpparikäynnit.

 

Samalla tuli vaistomainen tarve kaivella menneitä eli milloinkas sitä on viimeksi tullut ostettua vaatteita. Ja löytyihän niitä hankintoja tuolta menneisyydestä, itse asiassa yllättävänkin paljon kaikenkaisia hankintoja. Kuten tyypillisesti näissä tilanteissa määrä yllätti, oliko näitä näinkin paljon. Toisaalta käytetyt rahat eivät, sillä suurin osa hankinnoista on Naamakirjan ilmaisosastolta.

 

1) Vetoketjuviallinen toppatakki marraskuussa 2021 (ilmainen Naamakirjasta) 

2-4) Finlaysonin sukat heinäkuussa 2021 (maksettu lahjakortilla, käytännössä ilmainen)

5-7) 3 paria housuja, kahdet siistimmät mustat ja yhdet farkut, huhtikuu 2021 (ilmainen Naamakirjasta)

 

8) Mustat farkut, helmikuu 2021 (ilmainen Naamakirjasta)

 

9) Uudet alushousut, helmikuu 2021 (ilmainen Naamakirjasta)

 

10-11) Pitkävartiset hanskat ja puuvillapanta, helmikuu 2021 (työpaikan saa ottaa -pöydältä)

12-15) Kaksi takkia (toppatakki ja kuoritakki), sadeviitta ja neule, marraskuu 2020 ilmaiset anopilta

16) Kasa sukkia, alushousuja, sukkahousuja ja trikoita marraskuu 2019 (ilmaiset Naamakirjasta)

17) Puolivalmis puuvillapusero, heinäkuu 2019 (ilmainen Naamakirjasta)

 

18-19) Bikinit x 2, toukokuu 2019, ostettu Lidlistä (Maksajana Herra Kirjoitus, joten minulle ilmainen)

20-23) Kahdet farkut, villakangastakki ja tuulitakki, maaliskuu 2019, (ilmainen Naamakirjasta)

 

24) Kevyttoppahousut, vuosi 2018 (hinta 3€)

 

25)  Shortsit, vuosi 2018 (lahja kälyltä, siis ilmainen)

 

26) Kuoritakki, vuosi 2018 (lahja harrastetyöpaikalta siis ilmainen)

No niin siis reilut 4 vuotta, yhteensä 51 kuukautta ja 26 vaatetta eli noin yksi vaate kahteen kuukauteen. Osaa vaatteista olen käyttänyt enemmän, osa (kuten kaksi paria noista Finlaysonin sukista) odottaa edelleen käyttöön pääsyä. Siltikin pitäsi varmaan tehdä inventaari ja pistää noista pois ne, jotka eivät mahdollisesti tunnu omilta. Tällä listalla voisivat olla esimerkiksi tuo anopilta saatu toppatakki, vuoden 2019 villakangastakki ja mustat suorat housut. Katsotaan nyt sitten milloin saan sen ajalliseksi.