Simplicité volontaire

Jokin aika sitten kirjoitin oman ismini etsimisestä ja päädyin melko kirjavaan väännökseen sopivalisti sekaani ilmaistelijasta. Nyt törmäsin trashless-blogissa määritelmään, joka kuvaa varsin hyvin itseäni. Se on otsikonmukaisesti Simplicité volontaire. Tämän Ranskassa jo melko pitkälle levinneen aatteen toivon rantautuvan mahdollisimman pian ja laajasti Suomeenkin.

Myönnetään, että mielikuvani ranskalaisista ovat melko stereotypiset, sillä niihin liittyvät miehillä kiemuraiset viikset ja baskeri, naisilla puolestaan pikkuinen tiukka hamonen ja korkeat korot, samoin pariisilainen asuminen noin 10 neliön minikämpässä ja loputon viininlitkiminen sekä juustojen ja patongin natustelu. Asennoituneesta kuvauksesta voi jo päätellä, etten niin järin ihaile byrokraattisia ja vähän sinnepäin huiskivia ranskalaisia, joten en uskonut sieltä koskaan tulevan mitään hyvää, jos näin karrikoitu ilmaisu sallitaan. Nyt kuitenkin tunsin löytäneeni todellisen helmen. Ranskassa ylikulutuksen vastaliikettä kutsutaan vapaaehtoiseksi yksinkertaisuudeksi, Simplicité volontaire tai décroissance. Tämä ei siis ole sama asia kuin downshiftaus. Töistä ei oteta lomaa tai sanota itseä irti ja lähdetä Thaimaaseen reppureissaamaan tai sukellusta opettamaan. Vapaaehtoinen yksikertaisuus tarkoittaa sitä, että tyydytään vähempään, kuin voisimme itsellemme ostaa. Työn tekemisen lopettaminen ei kuulu vapaaehtoiseen yksinkertaisuuteen (ei ole siis tarkoitus romuttaa kapitalismia, vaan vaihtaa suuntaa). Freud totesi, että hyvä mielenterveys on kykyä rakastaa ja tehdä työtä. Olemme hukassa ilman rakkautta ja päivittäistä tekemistä. Muutoin vajoamme johonkin epämääräiseen tilaan tai jopa masennumme.

Minun ismini voisi siis hyvinkin olla vapaaehtoinen yksinkertaisuus; ostetaan vain tarpeeseen ja sekin mielellään käytettynä, vähennetään ruokahävikki nollaan, mutta syödään kuitenkin hyvin, tehdään herkkuhetkestä erityinen, ei jokapäiväinen tapahtuma, mietitään, mitkä asiat ovat todella tarpeellisia ja ostamisen arvoisia.

Vapaaehtoisen elämän yksinkertaistamisen kanssa käsi kädessä kulkevat myös minimalismi, veganismi ja zero waste - aate. Viimeksi mainitussa siis pyritään tuottamaan mahdollisimman vähän roskaa ylipäätään ja vielä erityisesti mahdollisimman vähän roskaa, jota ei voi kierrättää. Samoin zero waste, eli nollahukka suomeksi, pyrkii eettisempään, ekologisempaan ja terveellisempään elämään niin asuminen, liikkumisen kuin kulutuskäyttäytymisen myötä, se on siis kokonainen elämäntapa.

Tietäen sen, miten suurille räväköille muutoksille yleensä käy, olen ajatellut lähteä pikku hiljaa viemään elämääni entistä enemmän Simpicité volontaire-suuntaan. Jos se sitten johtaa elämääni enemmän kohti minimalismia, veganismia ja nollahukkaa, niin menköön. Monta asiaa kuitenkin teen jo nolla hukka-tyylillä. Kuten seuraavan kappaleen roskamäärän vähentämistavoista käy ilmi.

Trashless-blogista löysin myös viisi  helppoa tapaa vähentää roskanmäärää: 1. Lopeta muovipussien ostelu (toteutuu), 2. Juomapullo ja kesto kahvimuki (toteutuu), 3. Kieltäydy ilmaiskynistä, lehdistä, flyereista, näytteistä ja mainoksista (todella vaikeaa näytteiden kohdalla, muiden kohdalla ei ongelmaa), 4. Pidä herkuttelu arjen luksuksena (tämän kun oppis) ja 5. Osta vähemmän uusia vaatteita ja tavaroita (tähän pyritään), lisäksi lisäisin kohdan 6. Käytä niin paljon kestotuotteita kuin mahdollista (kestorätit, meikinpoistolaput, kestositeet, oriculi jne.). Sama voidaan myös määritellä englanniksi neljän R:n avulla Refuse, Reduce, Reuse ja Recycle eli kieltäydy, kevennä, käytä uudelleen ja kierrätä suomeksi.

Omaa ismiä etsimässä

Meillä ihmisillä on tarve määritellä itsemme johonkin kuuluvaksi, jonkin ryhmän jäseneksi, jonkin aatteen kannattajaksi, jotta löydämme oman lokeromme. Jokaisella meillä on omat aatteemme enemmän tai vähemmän elämäämme vaikuttavat, joiden kautta sitten asetumme yhteisössämme johonkin porukkaan. Kaikkia aatteita ei tietenkään kuuluteta isoon ääneen, vaan ne ovat hiljainen osa elämäämme; yksi on materialisti, toinen minimalisti, joku ateisti, toinen kommunisti, yksi feministi, kaikkea laidasta laitaan löytyy. Nykyään ovat vielä ruoka-aatteet erikseen; on vegaani, sekaani ja fregaani. Näistä tuo viimeksi mainittu on ehkä tuntemattomin, fregaani on siis ilmaissyöjä, joka dyykkaa ruokansa roskiksista.

Itselleni tuo ruokamääritelmä on ehkä se helpoin, olen tyypilisistä tyypillisin sekaani, sekasyöjä.

Tavaroiden suhteen muodissa oleva minimalismi ei ole minun juttuni, vaan olen todennut olevani sopivalisti (Jenni Sarraksen lanseeraama käsite henkilölle, joka ei pyri elämään mahdollisimman pienellä määrällä tavaraa, vaan mahdollisimman sopivalla määrällä tavaraa) ja hamsteri. Näistä kuitenkin sopivalisti kuulostaa paremmalta.

Sen sijaan kaipaisin määritelmää kolmannelle ismilleni. Mitä ismiä noudattaa henkilö, joka pyrkii olemaan ostamatta mitään muuta kuin ruokaa? Tai joka hankkii mahdollisimman paljon tavaroita ilmaiseksi kierrätyksestä antaen elämän toisten poistoon tuomitsemille jutuille? Nuuka, säästeliäs ja pihi kyllä, ympäristötietoinen sekin, mutta mikään noista ei oikein ole ismi, en ainakaan aiemmin ole kuullut nuukismista. Siipeilijä voisi olla hyvä termi, mutta sekään ei oikein ismiksi taivu. Ehkä paras termi olisi ilmaisismi ja sitä noudattava henkilö ilmaistelija.

Olen siis säästeliäs ilmaistelija sopivalisti sekaani, mikä kuulostaakin jo aikamoiselta hörhöltä. Ehkä tässä kohtaa on viisainta tyytyä olemaan se, mikä on, ja jättää tarkemmat määrittelyt sikseen, olla se hörhö mikä on ja lakata yrittämästä lokeroida itseään. Olla oma persoonallinen outo itsensä ja tyytyä siihen herra Kirjoituksen sanoja lainaten: "ei tarvitse ymmärtää, riittää, että rakastaa". Niinpä se riittää, että rakastaa itseään ja muita sellaisina kuin me kukin omassa lokerossamme olemme.