Olen ostanut rakkaan ja paljon sekä monessa käytössä palvelleen laukkuni Kiteeltä 25-vuotta sitten. Laukun tekee merkittäväksi oikeastaan kaksi asiaa. Ensinnäkin ostin sen ensimmäisellä "ammattilaisen" kesätyöpalkallani, siis ensimmäisellä, joka minulle maksetiin siitä työstä, jota teen nytkin. Sitä aiemmissa kesätyön palkkakuiteissa oli suurimmalta osaltaan ollut perheyrityksemme tai parin muun alan firman nimi, sillä töitähän olen tehnyt kakarasta asti, palkatta tai palkalla vähän tilanteesta riippuen.
Nyt kuitenkin takaisin laukkuun. Kävin hypistelemässä laukkua parikin kertaa ennen palkkapäivää ja pidin sitä kovin ihana, mutta en tosiaan malttanut ostaa sitä ennen kuin juhlistamaan ensimmäistä palkkapäivää. Muistan vielä hinnankin, se maksoi 129 markkaa, joka oli silloin suhteellisen paljon rahaa.
Se toinen tähän laukkuun liittyvä hassu sattumus on se, että myös eräs toinen oli käynyt samaa laukkua himoitsemassa ja aivan samoin päättänyt ostaa sen palkkapäivänä. Minun onneni oli, että palkkapäiväni oli pari päivää aikaisemmin ja laukku päätyi minulle. Niin ja sitten se hassu asia, tämä "eräs toinen" oli nykyinen hyvä ystäväni Ievuskainen, jota en silloin vielä kunnolla tuntenut. Enkä usko, että tämä laukkuepisodi alkuun edes lähensi välejämme, vaikka sille on jälkikäteen monet kerrat naurettukin erityisesti niille kommenteille, kun Ievuskainen ensimmäistä kertaa näki laukun minulla ja totesi, että sinäkö se olit, joka tuon laukun osti, mä kun olin varannut sen itselleni.
On ehkä uhkarohkeaa sanoa, että minun hoivissani lauku eli pidemmän elämän kuin monen muun hoivissa olisi saanut. Näin kuitenkin vakaasti uskon, sillä harva ihminen käyttää samaa laukkua 25 vuotta - ja todella tarkoitan käyttää, laukku on ollut koko tuon ajan ihan jokapäiväisessä käytössä. Toki nuo vuodet ovat edellyttäneet laukun säännöllisen epäsäännöllistä pesua ja puhdistusta sekä kertaalleen olkahihnojen vaihtoa, jotta se on pysynyt kaikki nämä vuodet käyttökuntoisena. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa elvytystaitoni alkavat loppua, sillä toinenkin pari olkahihnoja on tullut tiensä päähän. Laukkua ei saa enää kunnolla puhtaaksi kestotahroista ja kangaspinta on alkanut kupruilla. Jos näissä ei vielä ollut kylliksi, niin laukun kulmat ovat myös kuluneet puhki ja pohjapahvi on alkanut murtua. Näin ollen tulin tulokseen, että laukulle pidetään kahdet juhlat yhtä aikaa: juhlitaan sen 25-vuotis synttärit ja hautajaiset.
Tarkoitukseni on ottaa laukusta vielä talteen ns. toimivat osat eli vetoketju ja tasku vetoketjuineen. Itse laukun ajattelin purkaa kaavoiksi ja koettaa jossain vaiheessa valmistaa toisen samanmallisen. Toki se saattaa olla vain haave, sillä olen purkenut useamman kuin yhden edesmenneen lempilaukkuni tässä tarkoituksessa kaavoiksi ja tekemättä ne ovat edelleen - toki ei ole ollut tarvettakaan, mutta tälle laukulle saattaa jossain kohtaa olla todellinen tarve, sen verran toimiva se on ollut malliltaan.
