Järkevä joulukuu

 

Marraskuun tavoitteet eivät täyttyneet, kävimme ulkona syömässä, tuli ruokahävikkiä ja muutenkin herkkuja ostettiin aivan liikaa. Otsikon mukaisesti yritän pitää joulukuun järkevänä, tehdä paljon töitä, ostaa hävän ja ostaa vielä vähemmän herkkuja. Kuten on todettu tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä, joten se saattaa olla tässä edessä, mutta yritetään. 

 

1.viikko

Kerrankin kuukausi, joka alkaa maanantaista. Maanantaina vaihdoin vapaapäiväni työvuoroon, tiistainakin olisin voinut, mutta päätin pestä loput pyykit ja kutoa sukkaa eli levätä pitkän (15 päivää kestäneen) työputken jälkeen. Maanantaina hoidin suunnilleen viimeiset joululahjaostokset, sillä olemme päättäneet, että aikuisten kesken ei vaihdeta lahjoja ja ne tehtyäni päätin taas olla ostamatta - niin turhaa, mutta yritän kuitenkin. Samalla mietin ensi vuodeksi järkevämpiä kulukategorioita - varsinkin, kun näissä listauksissa näkyvät vain ne asiat, joista tulee kassakuitti. Kaikki ne, mitä maksoin suoraan tililtä tai mobilepaylla jäävät tässä listauksessa näkymättä eli "totuus" on vain puoli totuutta. Toki joulukuun lahjakausi on kerran vuodessa tapahtuva poikkeus eli ehkä kirjaamattomuus tässä kohtaa sallitaan. 

Perjantain työpäivän jälkeen kävimme äidillä, jälleen oli varsin hyvä päivä, mistä olen kiitollinen. Lauantaina virittelimme jouluvaloja, koristelimme joulukuusen ja shoppailimme lisää joulukoristeita. Itsenäisyyspäivän iltaa vietimme ystävien luona peli-illan merkeissä. Sunnuntain surkeassa kelissä ajelimme maalle tarkistamaan paikkoja, kaikki suunnilleen kunnossa. Yksi pressuseinä oli romahtanut ja se pitää käydä korjaamassa jossain vaiheessa - kaatosateessa emme siihen ruvenneet. Illalla sitten kutsuivatkin työt. 

 

2.viikko

Yötyöviikko eli alkuviikon päivät ovat menneet nukkuen ja koomaillen sekä sukkaa kutoen. Joulukiintiöstä puuttuu vielä useampi pari. Keskiviikon ja torstain vapaapäivät olivatkin sitten ahkerointiin varattuja, jotta kaikki se, mitä alkuviikon välttelin tuli hoidettua. Torstaina kävimme äidillä ja hänellä oli jälleen  hyvä päivä. Melkein pelottaa, koska seuraava romahdus tulee, koska nyt on ollut taas useampi hyvä viikko. Perjantaina töiden jälkeen lautapeli-ilta työporukalla. Vapaa viikonloppu, kokonainen vapaa viikonloppu - ihan uskomatonta. Vaikka kotihommia olikin, nautin silti täysin rinnoin. Kävimme lauantaina syömässä "joululounaan" eli kuluttamassa pois viime jouluisen ravintolalahjakorttimme - ja kyllä oli herkullista ruokaa. Sunnuntaina kaiveltiin kellarista ruoka-aineksia ja kokatiin niistä. 

 

3.viikko

Maanataista alkaen töitä, aamua ja iltaa sekä viikonloppu. Palkkapäivä, olen ollut paljon töissä ja se näkyi myös palkassa ja hyvä niin. Laskut maksuun ja eteenpäin. Synkää ja sateista, kun raahauduin aamuvuoroon, keskiviikkona kastuin läpimäräksi töistä tullessani ja onnistuin käyttämään sitä ja väsymystä tekosyynä houkutella Herra Kirjoitus ulos syömään. Käytimme viimeisen viime joulun lahjakorteista ja nautimme herkullisen aterian, jonka jälkeen ainoa fiilis oli se, että nyt nukkumaan. Torstaina jatoin vielä ylimääräisen iltavuoron - aivan loistava tapa vältellä kotitöitä. Toki se sitten tarkoittin sitä, että perjantain vapaapäivä oli normaaliakin työntäyteisempi.  Illalla kävimme vielä äidin luona siivoamassa ja viettämässä aikaa. Sen jälkeen olin niin väsynyt, että houkuttelin Herra Kirjoituksen pahoille teille Burger Kingiin. Viikonloppu meni töissä.

 

4.viikko

Jouluviikko, joka ei kyllä tunnu joululta kun ulkona on liki 10 astetta lämmintä ja sataa - tosin juuri kun olin ehtinyt valittaa asiasta, pamahtivat pakkaset päälle. Lunta ei ole, mutta ei sentään sada. Koko joulukuusta päälimmäiseksi on jäänyt fiilis loputtomasta sateesta. Tuntuu, että joka päivä on satanut enemmän tai vähemmän ja se kyllä vetää mielen niin mustaksi, niin mustaksi. Viikon loppuun saimme vielä oikein kunnon talvimyrskynkin - Hannes riehui maalla, merellä ja ilmassa. Tällä hetkellä tiedossa olevat vahingiot rajoittuvat maalla yhden oviaukkoa peittävän pressun repeytymiseen. Tosin vahinkoja saattaa paljastua lisää, kun teemme laajempaa kierrosta, tämä ilmoitus tuli naapurien tarkastusverkostolta. 

Jouluviikon alkuun kävimme maalla tarkistamassa paikat ja kahveilla naapurinrouvan kanssa. Samalla pudottelimme pari lahjapakettia saajilleen. Aatonaaton vietin harrastetöissä ja illan leipoen sekä muita kotihommia tehden. Herra Kirjoitus viettää jouluaaton iltaa sisarensa perheen ja äitinsä kanssa kun minä olen töissä, ja heiltä tuli toive mokkapaloista gluteenittomana ja tavallisena, joten sitä sitten tehdään. Joulunpyhät menivät tiukasti töissä, niinpä niitä seuraavana viikonloppuna sitten hoidettiin taas kotihommia enempi ja lorvittiin - ihminen tarvitsee lepoa, mikä ihana tekosyy sukan kutomiselle ja äänikirjalle. Eikä sitä oikein siinä Hannes-myrskyn riehuessa mitään muuta olisi voinut tehdäkään. Toki sunnuntaina käytiin taas siivoamassa äidille. Pääsimme suhteellisen pienillä myrskyvahingoilla, yks revennyt pressuovi - toki kaatuneiden puiden määrästä ei vielä ole tarkempaa tietoa. 

 

Kerrankin onnistuin jouluruokien kanssa niin, että olimme molemmat Herra Kirjoituksen kanssa tyytyväisiä. Ruoat riittiviät aatosta Tapaninpäivään, nälkä lähti hyvin - tai oikeastaan ähkyksi asti vaikka sortteja ei monta ollutkaan. Vähensin näet niitä radikaalisti ja keskityin vain niihin, joista eniten pidimme. Esimerkiksi lihapullat jätin suosiolla arkikäyttöön pois joulupöydästä, sen sijaan saimme lahjaksi äärettömän hyvää kinkkua, limppua ja sinappia, joilla pärjäsi jo pitkälle. 

 

5.viikko

Alkuun vielä vapaapäivä ja sitten yövuoroviikko. Maanantaina siis loputon lista kotitöitä ja sen kunniaksi ruokailu Burger Kingissä. Naapurilta maalta tuli ilmoitus, että oli käynyt pönkkäämässä yhden oven, kun sekin oli ilmeisesti myrskyssä auennut. Ihania tuollaiset naapurit. Tiistaina kävimme syömässä nepalilaisessa ravintolassa ja apteekissa sekä ostamassa mustaa ja valkoista ompelulankaa ensi vuodeksi. 

 

Kun katsoo alla olevaa menolistausta, niin voi vain todeta, että joulukuu oli taas kerran vähemmän järkevä. Perustelen sitä kuitenkin sillä, että pieni piristyskulutus ja elämännautinto tulee silti halvemmaksi kuin kallonkutistaja.  

 

Menot:

Ruoka: 429,90€ (10 pakettia tarjouskahvia, väsymyspäivän burgerateriat, pizzaa uuden pizzerian avajaistarjouksesta, burger ateriat äiti illan jälkeen, nepalilainen lounas molemmille)

Herkut: 56,25€ (väsypäivän karkkipussi, keksejä, karkkia meille ja peli-iltaan, sipsejä, suklaata jouluksi)

Tavarat:  96,36€ (Kalevala Korun joulukoriste, pizza/burgeri joulukoristeet, patterivaloja, joulunauhaa, lautapeli, Addin crazy snake sukkapuikot, mustaa ja valkoista ompelulankaa, nenäliinoja äidille) 

Muut: 31,74€ (3 pulloa shampoota ja hygieniatarvikkeita, joulupaperi, lautasliinat, kestokassi, kalenteri pesutupaa varten, Air fryer suojapapereita, kakun koristeita, teetä lahjaksi, joulukarkkeja äidille)

Lääkkeet: 92,23€

Liikaa ostoksia

Jotenkin vain onnistuin kääntämään mieleni shoppailutilaan ja lopputulos on loistava, surkea, paha, kamala, ihana - ihan riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsoo.

 

Ensimmäiset hankinnat tulivat joululahjojen kylkiäisinä samassa paketissa. Perusteluna black friday- tarjousten halpa hinta. Ostoksina kaksi lautapeliä: Ganram city ja Picablo.

 

 

Seuraavaksi tuli hankittua vielä yksi lautapeli, nimittäin Calcada

 

 

Sitten lankesin somehypeen eli kävin ostamassa Addin Crazy snake sukkapuikot. Hinta kyllä hirvitti, 16€. Myönnän, jos olisin tiennyt hinnan etukäteen, olisivat jääneet kauppaan, mutta en kehdannut enää kassalla perääntyä. 

 

 

Viimeiseksi lankesin ostamaan neuleohjeita. JonDesing kaupassa olivat ohjeet tarjouksessa, joten ostin 5 sukkaohjetta hintaan 5€. Neulomista odottavat nyt Puumat, Toivonsäteet, Turkkari jonsukat, Herkkusukat ja Paras ystävä-.sukat.  

Nopeasti rikottu lupaus

Ajatukseni oli tammikuun alussa testata sitä, että pärjäisin 123€:lla 12 päivää ennen palkkapäivää. No juu, periaatteessa olisin pärjännyt, mutta kohtalokseni koituivat vähän liian hyvät tarjoukset tai niiden houkutus - ja tietenkin ajatus siitä, että pitää miettiä järkevästi myös tulevaisuutta. Puolet rahoista kulutin perjantaina 3.1. ostamalla ruokaa mm. reilun satsin kanafileitä.

Nyt kävin jälleen ruokakaupassa, josta ostin maitoa ja tikkuperunoita, appelsiineja, juustoa, tonnikalaa, keksejä, lihalientä, maksamakkaraa, paprikaa ja pussin sweet&sour-kastiketta. Polar-juusto on Herra Kirjoituksen herkkua ja noissa on päiväystä maaliskuulle ja olivat hyvässä tarjouksessa. Tässä setissä tuotteita, jotka eivät olleet tarjouksessa, olivat ainoastaan maitopurkki ja tikkuperunat. Tosin näillä perunoilla säästettiin grillikäynti eli kalliista hinnasta huolimatta tulivat silti halvemmiksi.  Yhteensä hintaa näillä oli reilut 23€.

 

Sitten kävimme paikallisessa halpakaupassa, jossa ostimme tavaroita sekä äidille että meille itselle. Äidille menevät tavarat wc-kukat ja pesupulveri ovat samassa laskussa, niiden arvo on 10€ eli kolmannes laskusta. Mitä siis ostimme? Pesupulveria 2 pkt, wc-kukkia 4 kpl, biojätepusseja hätävaraksi, pumpulipuikkoja, silikonisen vuoan air fryeriin, paistopapereita air fryeriin, 3 dödöä, 4 hammastahnaa, 2 hammasharjaa ja 2 pakettia rosmariinihapankorppuja. Hintalappua näille n. 32€.

 

Pesupulveria tarvitsen ja se oli todella edullista eli ihan ymmärrettävä ostos. Dödöt, hammastahnat ja air fryer -paperit eivät olisi olleet välttämättömiä, mutta ne ovat käyttötavaraa ja olivat niin hyvässä tarjouksessa, että se kannatti hyödyntää. Esimerkiksi noita air fryer -papereita sai kaksi pakettia sillä hinnalla, mitä maksoin toisaalla yhdestä paketista.

Seuraavalla kerralla mä lupaan muistaa, että meillä on hammastahnaa ja dödöä koko vuodeksi, eikä pumpulipuikkojakaan tarvita enempää. 

Jälleen kävi näin

Tein kesäloman kunniaksi "kesäretken" materiaalipankkiin. Kyllähän minun pitäisi se tietää, että tuo on yleensä aina virhe. Niin tälläkin kertaa, kun en osaa olla ostamatta - sisäinen Sulo Vilénini ei vain malta jättää kaikkea kivaa ja edullista hankkimatta.

Tämän kertaisena saaliina oli noin 4kg lankaa, kolme ysäri tyynyliinaa, pari pyyheliinaa ja paikkakangasta Herra Kirjoituksen shortseihin. Lankaa kaikissa sateenkaaren väreissä.

Langoista kolme kerää menee Ievuskaiselle: 

 

 

Tässä kangasosasto. Noiden pyyhkeiden ja tyynyliinojen kangas on  vanhan hyvän ajan materiaalia, joten ei niitä voinut vaan jättää. Tummansininen on tosiaan paikkaa Herra Kirjoituksen shortseihin.

Lisäksi löysin valmiit koristerusetit, joiden ympärille aion kutoa sukat. 

Vaikka olenkin antijouluihminen, niin en voinut estää itseäni ostamasta viittä minikerää Angry Birds - lankaa. Herra Kirjoitus saa suunnitella näihin jouluiset vyötteet ja aion ripustaa nämä joulukuuseen. Turha sanoakaan, että tunsin itseni päästä pehmenneeksi, kun mietin kesällä joulua ja joulukoristeita. 

 

En myöskään malttanut jättää näitä vintage-lankoja. Hintalappu on päivätty marraskuulle 1984!

 

Kaikkiaan tämä koko setti maksoi 13,50€ eli sisäinen Sulo Vilénini todellakin kiittää. 

Tarmokas toukokuu

Lomaan vedoten jätin huhtikuun kauppakuitit laskematta ja aika pitkälle kotiinpaluun jälkeen mentiin valmisruoalla. Positiivista huhtikuussa on se, että 10. 4. jälkeen ei tullut ostettua lainkaan karkkia.  Toukokuun alusta päätin taas ottaa kulut ja ruokavalion hallintaan, niinpä heti toinen päivä tein kauppareissun ja huolimatta siitä, että ostin myös valmisruokaa, ostin myös tarvikkeita, jotta voin valmistaa ruokaa itse. 

1. viikko

Poikkeuksellisesti vapunpäivä oli vapaa ja kelikin oli uskomattoman upea, mikä tarkoitti sitä, että pyöräilimme ja lenkkeilimme sekä vietimme aikaa vain "ollen". Nakkien ja perunasalaatin tilalla oli Bratwursteja ja Patatas Bravas. Myös toukokuun toinen päivä oli vapaapäivä, olisin toivonut kutsua töihin, mutta sellaista ei tullut. Niinpä sitten täydensin ruokatavaroita ja kokkasin ruokaa valmiiksi seuraavia päiviä varten. Loppuviikko meni töiden merkeissä. 

 

Lisäksi kävimme äidillä siivoamassa. Pieni kämppä ja melkoinen urakka. Sen verran oli likaista, että en oikein voi kiittää sitä ammattilaista, joka "siivouksen" on aiemmin hoitanut. Toivottavasti nyt jatkossa pysyy sitten puhtaampana. 

2. viikko

Hullu viikko, joka toinen päivä toissä, joka toinen päivä vapaalla. Tiistain vapaapäivänä varasin rakkaalle, vanhalle autolleni katsastuksen. Turha mainitakaan, että olin niin onnellinen ja iloinen, kun katsastusmies totesi auton olevan hyvässä kunnossa ja antoi ajoluvan taas vuodeksi. Rakas autoni täyttää muuten muutaman päivän kuluttua 25 vuotta, joten sitä on kyllä syytä juhlia. 

 

Perjantaina kävimme ystävien luona viettämässä peli-iltaa, aina yhtä hauskaa ja rentouttavaa. Viikonloppuna kävimme sekä juhlimassa molempia äitejä ja maalla aloittamassa romahtaneen puukatoksen raivauksen. Vielä emme kytkeneet vettä päälle, joten tarjolla oli mikropizzaa ja tölkkilimua. Tässä kohtaa olin kiitollinen, että kukaan kahvitettavista naapureista ei poikennut.

3.viikko

Alkoi yövuoroilla ja jatkui tilipäivällä sekä töitä täyteen tuupatulla viikonlopulla. Keskiviikkona tapasin ystäväni Ievuskaisen burgerien merkeissä, samalla juhlistimme hänen syntymäpäiväänsä. Näppärästi vaihdoin myös yhden vapaapäivän työpäiväksi, koska jos siivoaminen ja mattojenpesu ei huvita, on silloin parempi olla töissä - varsinkin kun työpäivällä voi estää itseään käymästä materiaalipankin ilmaispäivässä haalimassa kamaa. Päätin kyllä ahkerana laatia aikataulun siihen, miten siivoukset tulevat tässä kaiken muun lomassa hoidettua, sillä tällä viikolla on kaksi extratyöpäivää.

4.viikko

Minuuttiaikataulutettua hullunmyllyä; suursiivouskaaosta kotona ja kiirettä töissä. Alkuviikko on kyllä onnistuneesti eletty aikataulun mukaan, vaikka se sitten on tarkoittanut Woltin kotiin kiikuttamaa ruokaa (koska ihan kaikkeen eivät rahkeet vaan riitä), ja siivoukset ovat edenneet suunnitelmien mukaan. Myönnän tunteneeni itseni lähinnä hakatuksi maksaksi aika ajoin, kun vihdoin on päässyt nukkumaan. Toisaalta peiliin katsottaessa on myönnettävä, että minähän tämän kaaoksen ja aikataulun olen luonut omilla päätöksilläni, joten kyseessä on ihan oma valinta. Toisessa vaakakupissa painavat kuitenkin ne suuremmat asiat; siisti koti ja laiska tulevaisuus. Sillä sitten kun tämä suursiivous on jälleen kerran hoidettu, on ylläpitosiivous paljon helpompaa syksyyn asti.

 

Tällä viikolla olen myös alkanut ymmärtää niitä ihmisiä, jotka sanovat pienistä asioista, ettei vaan ole ehtinyt. Kun kuuden aikaan aamulla päättelee sukista lankoja tai ompelee takkiin nappia, alkaa ymmärrys heräillä ja viimeistään se nousee täyteen tietoisuuteen siinä vaiheessa, kun ei vaan "ehdi" siirtää tavaroita vetoketjuviallisesta repusta toiseen. Ehdi lainausmerkeissä sikäli, että tavaroiden siirtäminen ei vie kuin kaksi minuuttia, mutta niiden oikea sijoittelu uuteen reppuun varmasti 10 minuuttia ja päätös siitä, mitä toiselle repulle tehdään, vielä enemmän. Kun se nyt kuitenkin on melkein ehjä ja toimiva. 

Luutua heilutellessa on oivaa aikaa miettiä. Niinpä siinä siivotessa päätin kesän säästötavoitteestakin. Kesä-, heinä-, elokuun jälkeen tileillä pitäisi olla vähintään pari tonnia enemmän saldoja kuin nyt. Tämä sillä ajatuksella, että kesäaikana menoja vaan jotenkin on enemmän, kun tulee liikuttua enemmän ja on kaikenlaista muuta hankittavaa. Tuon pitäisi kyllä olla helppo nakki, koska tuohon aikaan osuvat myös veronpalautusten ja lomarahojen maksu ja ne yhdessä ylittävät tuon helposti. En kuitenkaan halua alkaa mitään suurta vyön kiristelyä ja säästämistä valtavin tavoittein tässä kohtaa. Jos (ja kun, tunnenhan minä itseni) enemmän jää, niin ollaan vaan tyytyväisiä. Säästötavoitteiden luominen tuli mieleen ihan siksi, että runsaat ostokset ovat tietenkin saaneet aikaan kulutuskriisin ja rahan meno hirvittää.

Viikonloppu oli supertouhukas: pesin pyykkiä monta koneellista, metsästin taas pölyjä meiltä kotoa, siivosin äidille. Kävin kahdessa paikassa pesemässä mattoja ja herra Kirjoitus imuroi auton ja pyykkivintin. Kävimme katsomassa äitiä. Ja siinä välissä vielä jokunen tunti jonon purkua ja yövuoro.

 

5. viikko

Kun menee heti yövuoron jälkeen aikaiseen aamuun, saa olla kiitollinen, ettei aamusta tarvitse huolehtia kuin itsestä. Ihanat helteet hellivät ja aurinko paistaa, matot kuivuvat ja mieli on kaikesta huolimatta iloinen. Tiistaina sain jo ensimmäisen pestyn maton takaisin lattiaan ja se täytti kodin kesäisellä mäntysuovan tuoksulla. Käytin äidin maalla parturissa keskiviikkona, jolloin sain vielä yhden loputtomista listallani roikkuneista töistä hoidettua. Olin varautunut aika moiseen show'hun, mutta tuo keikka menikin yllättävän kivuttomasti - samalla tämän reisun jälkeen pistin auton seisontaan ja otan käyttöön vasta, kun huoltomies ilmoittaa ottavansa sen käsittelyyn. Tämän jälkeen illalla pyörähdimme pesemässä vielä yhden ison maton. Kesän mattopyykkiä on jäljellä enää yhden, sen painavimman, maton verran.

Väsymyksestä huolimatta olen nauttinut näistä aikaisista aamuista ja niihin liittyvistä työmatkoista. Linnut laulavat ja sireenit tuoksuvat. Ei mitenkään tunnu, että asuisi keskellä kaupunkia, kun kuuntelee lukuisten lintujen laulua ja katselee rusakkoa syömässä ruohoa muutaman metrin päässä. Useampana iltana olen houkutellut Herra Kirjoituksen lenkille joko pyörällä tai kävellen, ihan vain päästäkseni nauttimaan lämmöstä, siniseltä taivaalta helottavasta auringosta, kuumasta asfaltista ja kukkien tuoksusta - yksi lempikukistani on sireeni ja niitä löytyy kukkivina naapurustostamme juuri nyt paljon.

Jossain vaiheessa tuo kuittien laskeminen aiheutti jo perinteisen kriiseilynkin suuresta kulutuksesta ja rahan riittämisestä. Järki sanoo, että kyllä me noista ostoksista selviämme, mutta silti tuo kuittivyöry tuntui perinteisen ahdistavalta. Viimeinen naula oli se, että odotin - kerran minäkin - tilinauhaa kuin kuuta nousevaa, eikä vain tullut verkkopankkiin näkyviin. Yleensä se on tullut viikkoa etukäteen ja nyt vasta iltapäivällä kolme päivää ennen. Ehdin siis jo hetken ajatella, että olen vain luullut asuneeni töissä, eikä mitään lisiä olekaan tulossa. Lisätili kuitenkin oli jälleen kerran sen verran reilu, ettei kuvitelmani runsaasta työnteosta ollut väärä, ja sillä kuitataan mukavasti näitä isoja menoja. 

Mahtavasti onnistuin vielä täydentämään toukukuun katastrofia sillä, että puhelimeni näyttö rikkui. Päällä oli panssarilasi, mutta siitä huolimatta isku osui niin, että lasi jäi lähes täysin ehjäksi ja näyttö alta rikkui niin, että alkoi muuttua violetiksi. Olin hyvin, hyvin onnellinen sen suhteen, että Herra Kirjoitus oli ostanut minulle valmiiksi uuden puhelimen, vaikka sillä kohtaa kun hän sen toi (joudun tunustamaan), olin vakaasti sitä mieltä, että se on aivan liian kallis turhake - paljon halvempi olisi riittänyt. Tässä kohtaa tuo puhelin kuitenkin toimi pelastajana, Herra Kirjoitus sai siirrettyä tiedot vanhasta puhelimesta uuteen, joten suuremmalta katastrofilta vältyttiin. Se vain harmittaa, että annoin vanhan varapuhelimeni pois juuri vähän aikaa sitten, joten nyt sitten on oltava todella varovainen tämän uuden kanssa, jotta se säilyy ehjänä. Tämän varmistamiseksi hankin siihen vielä oikein kunnon lompakkokuoretkin - 25€ tämän kuun katastrofiin lisää. Päätin kuitenkin, että uusi puhelin on sen arvoinen, samoin sen, että Herra Kirjoitus oli ansainnut vielä yhden ulkoruokailun ihan sen takia, että hän kiltisti kuunteli ensin narinani uudesta liian kalliista puhelimesta, ja sitten auttoi tehokkaasti sen käyttöön otossa. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta...

Kuun viimeisenä iltana nappasin vielä yhden yllättävän, nopean työkeikan, josta saatavilla tuloilla paikataan tätä(kin) katastrofia.

Saapuneet tavarat: dödö ja 28kpl  näytteitä, joista vain osa kuvassa (ilmaiset), palashampoo ja kotelo sille (nämä myös ilmaiset), pölymiekka, teräväpääkuivain sekä nysväin (Sini-tuotteen ratkaisu pienten kolojen siivoamiseen). Näiden lisäksi tuli hankittua Lidlin versio Muurikka-pannusta kesän grillihetkiä varten ja oli muuten viimeinen kappale koko myymälässä, joten senkin vuoksi ei paljon mietitty, kun tämä kärryyn napattiin. Näiden lisäksi kaksi pulloa turkasen kallista silmälasien puhdistusainetta, pyöräilyshortsit, uusi ovimatto,  saapuneita 39kpl

 

Kuitit:

Ruoka: 463,68€ (sisältäen yhden yhteisen lounasruokailun Herra Kirjoituksen kanssa sekä yhden burgeriaterian molemmille, 7 pakettia kahvia sekä äideille vietyjä pullia, mehuja ja maitoja, kaksi kotiin tilattua burgerateriaa sekä minun ja Ievuskaisen lounasruokailun ja kolme pizzaa )

 

Herkut: 82,78€ (lankeemuskarkit + keksejä äidille ja meille sekä molempien työkavereille, lisää karkkeja ja sipsejä meille sekä herkkuja äideille, munkkeja siivouksen valmistumisen kunniaksi, samoin väsykarkkeja ja suklaata)

Tavarat: 203,49€ (kangas uusiin pyöräilyshortseihin+ pölymiekka+nenäliinoja ja tossut äidille+ teräväpääkuivain + nysväri+ kukkia äideille ja tuliaisia kavereille sekä grillipannu maalle; 30€ hintainen silmälasien puhdistusneste (kyllä, turhake, olen katunut), imuripusseja autotalli-imuriin sekä pyöräilyshortsit ja uusi ovimatto)

yhteensä n. 750€

Heti sen huomaa menoissa kun tulee jotain poikkeuksellista kuten juhlapäiviä, tuliaisten ostamista tai muuta vastaavaa. Vierailun tuliaisiin meni reippaasti ja äidin asunnon siivouksen takia oli pakko käyttää useampi kymppi siivoustarvikkeisiin, lisäksi kesän grillikautta varten hankimme grillipannun, muutama kymppi siihenkin.  Eli mitään nolla-hankintaa vuotta tästäkään on turha odottaa, mutta yritän perustella näitä sillä, että nämä ovat tarpeellisia. Ruokakategoriassa suursiivouspäivät, jolloin ei ollut valmista lämmitettävää ruokaa, lisäsivät ruokalaskua yli 100€ - tästä on siis erittäin helppo nähdä, mitkä ne meidän sudenkuoppamme ovat ja jatkossa yrittää entistä tarkemmin kiinnittää huomiota niihin. Varsinkin, kun tuohon on melko yksinkertainen ratkaisu: pidä aina jotain valmista ruokaa kaapissa, joko ihan "valmisruokaa" tai vaikka lihapiirakoita, niillä päästään pahimman yli tällaisissa tilanteissa.

Joten tästä kuusta ei voi kuin todeta, että "kulut ja ruokavalio hallintaan" my ass, todellakin. Mitähän lienen alkukuusta kuvitellut, kun moista kirjoittelin. Kulujen hallinnasta ei ole tietoakaan ja ruokavaliokin on ollut sitä epäterveellisintä mahdollista.

Minähän en mitään osta

Kuten tavallista, mitä enemmän miettii, että tässä kuussa tavaraa ei tule tai hankita, sen nopeammin niitä tuntuu kertyvän. 

Paikallisen halpakaupan tarjoukset osuivat taas kerran shoppailuhermoon  ja kun tarvettakin oikeasti oli ja muka oli. Myönnetään, että osa tarvoista on taas sellaisia, että oikeasti mietin, kannattaako niitä miten tarkasti hankkinoiksi edes laskea. Ne kun ovat nyky-yhteiskunnassa ruokaan verrattavia perustarvikkeita, joita ilman elämä hankaloituu kummasti.  Tällaisia ovat esimerkiksi WC-raikastimet, pumpulipuikot ja pyykinpesuaine.

 

Tällä kertaa laskin saapuviksi kakki muut paitsi pyykinpesuaineet ja pumpulipuikot, koska ne menivät äidin käyttöön ja tietenkin keksit, koska ne ovat syötäviä. Ehdottomasti ei niin tarpeellisia ovat hiusdonitsit ja hiuspanta. Saluxin pesupyyhkeet ovat lemppareitani, vaikka myönnetään, että niidenkin laatu on heikentynyt niistä ihan ensimmäisistä, joita olen käyttänyt. Nyt niitä sai kuitenkin edullisesti, joten ostin heti kaksi, jotta ei tarvitse heti olla ostamassa lisää. 

 

Kaikkiaan kauppareisulta saapuneiksi tavaroiksi laskettavia juttuja päätyi meille 12 kpl. 

 

Lisäksi nappasin pikkujouluista mukaani kaksi viinipullon korkkia (jotta eivät lopu kesken seuraavassa kutimessa) ja sain ystävältä kolme papukaija lukollista tupsua (joiden käyttöön on jo suunnitelma valmiina), jotka ovat peräisin hajuvesipulloista.

Melkein kerralla siis 17 saapunutta tavaraa.

Jouheva joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi alkoi, ihan hullua, eihän siitä ole kuin pieni hetki tämä vuosi oli uusi ja aluillaan. 

1. viikko

Siis yhtä kuin pitkä viikonloppu, joka meni hyvin pitkälle töissä. Toisaalta siellä oli kerrankin leppoisa fiilis ja sitä myötä mukava olla. Mahtavat työkaverit ovat totta kai luku sinänsä ja auttavat jaksamaan pahoissakin tilanteissa. Tietenkin kävimme sunnuntaina katsomassa äitiä, joka oli paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. 

Jatkuva pimeys väsyttää, en tiedä, miten paljon pitäisi nukkua, jotta olisi kerrankin nukkunut riittävästi. Ehkä 16 tuntia vuorokaudessa. Vai riittäisikö sekään.

2.viikko

Hyytävää pakkasta tai vähän pienempää pakkasta ja lumisadetta, pimeää aamulla ja pimeää illalla, mutta enää muutama viikko ja sitten alkaa taas valostua. Koin myös kohtuullisia kauhun hetkiä, kun kotiin tullessani poimin kynnykseltä kasan, täsmällisesti noin kymmenen kappaletta, valkoisia kirjekuoria ja mietin, että mistä ihmeestä meille tällainen kasa laskuja tulee. Huokaisin syvään sekä tietenkin mietin taas rahanmenoa ja riittävyyttä. Kestofiilis aina kun näen laskun, ei voi mitään. Positiivinen yllätys oli myös se, että noissa kuorissa ei ollut yhtään laskua, ei yhden yhtään. Vain tiliotteita, ilmoituksia siitä, että nostavat käyttötilin korkoa ja yksi joulukortti. Mahtavaa.

Kaiken tämän lumen, pimeyden ja tylsyyden keskellä päätimme sitten tempaista ja tehdä varauksen. Teneriffa kutsuu jälleen huhtikuussa, toki vaan 10 päivää, mutta jonnekin aurinkoon on pakko päästä pois täältä pimeydestä. Olkoon se meidän joululahjamme tänä vuonna. Nyt on sitten taas on jotain mitä odottaa.

Itsenäisyyspäivänä virittelimme jouluvalot paikalleen ja hankimme myös niitä vähäisiä joululahjoja, joita tänä vuonna ajattelimme ostaa. On se aina yhtä turhauttavaa, minä en vaan ole lahjojenhankintaihminen. Ymmärrän kyllä, että lapsille ostetaan lahjoja, mutta miksi aikuisille, joilla on kaikki mahdolliset ja mahdottomat tavarat jo olemassa. Siksi pyrin ostamaan vain jotain sellaista, joka katoaa jossain kohtaa loppuun käytettynä pois. 

Perjantaina illalla kävimme elokuvissa - olimme jättäneet vähän turhan myöhään niiden kesällä ostettujen lippujen käytön, joten valikoima oli mitä oli. Meidän valintamme oli Napoleon. Ikävä kyllä aikaisten aamujen työvuorojen yhdistelmä iltanäytöksen ja pitkän elokuvan kanssa oli aika haastava. Elokuva oli kyllä mitä mielenkiintoisin, vaikkakin selkeästi Napoleonin sotaisia saavutuksia ja tappioita korostava. Leffassa unohdettiin tyystin, mitä kaikkea muuta (koulutus, lennätin, lait) hän sai aikaan urallaan.

 

Lauantaina kävimme maalla tarkistamassa paikkoja ja katsomassa äitiä. Sunnuntaina oli sitten sukankutomis ja lepopäivä. 

3.viikko

Lupasin tehdä yhden työpäivän harrastetyöpaikassa, olihan se ihan kivaa pitkästä aikaa. Sitten pari työpäivää töissä, töissä ja vapaapäivä. Kävin kaupassa ja päätin taas kerran, että tästä jouluun saa Herra Kirjoitus hoitaa kauppa-asiat. Mä en kestä niitä ihmisiä, jotka ryntäilevät heikkopäisinä, ikään kuin tavarat loppuisivat kaupasta, yhtään ei katsota ympärille, tönitään, tuupitaan ja kohelletaan. Onneksi sain jotain jo joulua varten ostettua, niin ihan kaikki ei jää Herra Kirjoituksen kontolle. 

Palkkapäiväkin osuu tähän viikkoon eli normisetti, laskut maksuun ja unohdetaan asia muutoin. Jo ennakoon siirsin joulurahat käyttötilille ja yllätyin siitä, että en ollut joutunut siirtämään alkukuusta sinne enempää kuin normaalisti. No totuus valkeni, kun maksoin luottokorttilaskun, jolta normaalisti menee vain äänikirjapalvelun kuukausimaksu, nyt oli lasku vähän isompi. Kyllä ne menot aika vakiot taitavat kuitenkin olla, sillä luottokorttilaskun suuruus oli kuta kuinkin sen puuttuvan tilisiirron kokoinen. 

 

Viimeiset kesän leffalipuista tuli käytettyä tällä viikolla. Varauksen aikaan vaihtoehdot olivat aika vähissä, joten elokuvavalinta oli aika erilainen kuin normaalit toiminta- ja räiskintäleffamme. Kävimme katsomassa "Killers of the flowermoon"-nimisen elokuvan, joka kertoi Osage-intiaaneista ja heidän elämästään valkoisen miehen painostuksen alla 1920-luvun Yhdysvalloissa. Tarina keskittyi yhteen alkuasukasperheeseen, jossa oli äiti ja neljä kaunista tytärtä sekä alueen kuninkaaseen ja hänen perheeseensä. "Kuningas" näytteli hyväntekijää, mutta pyrki kaikintavoin hankkimaan hallintaansa intiaanien öljypalstat ja niiden kautta tulevat mittavat rikkaudet. Murhaamistakaan ei kaihdettu ja rakkaus oli vain pelinappula. Pitkä, mutta hyvin monipolvinen ja mielenkiintoinen elokuva, joka sisälsi yhden pettymyksen: Leonardo DiCaprio oli kulahtanut ja plösähtänyt oikein kunnolla. Siis tokihan rooli vaati jonkinlaista renttumaisuutta ja kulumista, mutta en usko sen vaatineen tuota määrää alkoholismiin viittaavaa turvottelua ja tonnin silmäpusseja.

 

Loppuviikkoon kuului myös käsittämätön neljän päivän vapaa, joka toki katosi kotitöihin, kaupassa käymisen ja sukankutomiseen. Viikonloppuna kävimme taas äitiä katsomassa ja juhlimme vähän jälkijunassa serkkuni Rusetin syntymäpäiviä. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa kaikki "lähiserkut" puolisoineen yhdessä ja päästä nauttimaan joulupuurosta, kinkusta ja kirsikka-suklaakakusta. 

4.viikko

Töihin raahautumisen sijaan olisin mieluummin jäänyt nukkumaan ja parantelemaan selkääni, joka on ottanut jostain nokkiinsa. Todennäköisesti liiasta istumisesta, koska sitä on viime aikoina tullut enemmän kuin normaalisti niin autossa kuin kotona. Sairaspoissaoloja oli kuitenkin monta, joten koetan selvitä töissä sisulla ja särkylääkkeellä. 

Jouluviikko, mikä tarkoittaa, että jossain vaiheessa on kierrettävä taas kälyn, anopin ja serkkujen luona jättämässä joulukasseja. Ja ennen kaikkea tehtävä perheen pienille paketteja. 

Yksi ehdottoman positiivinen asia tähän liittyy, tällä viikolla on pimeyden huippu saavutettu ja päivät alkavat pidetä. Elämä voittaa, ihan varmasti. 

Kelit menivät jo viime viikon puolella aivan hirveiksi, niin liukasta kuin luistinradalla ja lisäksi vettä taivaasta niskaan. Töihin talsiessiessani ehdin kirota tätä niin sanottua talvea moneen kertaan - muutama sopiva liukastuminen ja myös jo ennestään ärtynyt selkäni sai siipeensä. Lisää kipua ja lisää v-tutusta. 

Viikon ehdottomat huippuhetket koettiin keskiviikkona. Aamun katastrofilta minut pelasti Herra Kirjoitus, joka vei minut autolla töihin. Olin jotenkin kuvitellut, että työt alkavat vasta puoli kahdeksalta ja onhan minulla tässä vielä hyvin aikaa, kunnes tajusin alkaa miettiä työparini työvuoroja ja tajusin, että jokin ei nyt täsmää. Vuorotaulukkoa vilkaisemalla selvisi, että minun pitäisi olla töissä seitsemältä puoli kahdeksan sijaan. Kello oli jo sen verran, että kävellen en olisi ehtinyt, joten rakkaani pelasti minut ja vei autolla töihin. Samana iltana kävin toiveikkaasti katsomassa, josko taloyhtiön pesukone olisi korjattu, se kun ollut jo kohta viikon rikki. No ei tietenkään ollut. Toivorikkaasti aloin sitten pestä pyykkiä omalla koneellamme, jota ei oltu kyllä käytetty vuosiin. Lopputulos, kone kyllä pesee, mutta poistopumppu ei toimi. Kaiken tämän keskellä pitää ostaa vielä uusi pesukonekin. Voi kerpele, etten muuta sano. Nyt vaan en jaksa keskittyä siihen, kunhan tästä jouluhössötyksestä päästään niin ehkä sitten, olkoot pyykit joulun ajan likaisina pesuhuoneen nurkassa. Nyrkkipyykillekään en aio ruveta. Kaipa se talopyhtiön pesukone joskus tulee korjatuksi. 

Taloyhtiön pesukone tuli korjatuksi ennen joulua ja viimeiset pyykit pestiin jouluaattona, oli se sitten fiksua tai ei, mutta eipä ainakaan ollut muita jonossa. 

Jouluvalmisteluihin emme kovasti panostaneet, koristelut oli tehty jo ennakkoon ja ruoat olivat kaupasta peräisin. Tein kuin teinkin uhkarohkean kauppakierroksen torstaina ja sain hankittua kaiken tarpeellisen. Aatonaattoaamuna keittelin joulupuuroa ja kävimme katsomassa äitiä, yöksi töihin, jouluateria syötiin jouluaattona siinä pyykkihuollon ohessa. Yöksi taas töihin.

5.viikko

Joulupäivä, ruoat olivat onneksi valmiina jääkaapissa, joten niitä vain lämmiteltiin. Päivä meni suurelta osin nukkuessa, osin yövuorosta leväten, osin tukkoisuutta ja köhää parannellessa. Tapaninpäiväksi köhä oli muuttunut täysimittaiseksi flunssaksi, yskittää, nenä vuotaa kuin rikkinäinen suihku, kuumetakin on. No totta kai, kun olin suunnittellut viettäväni rentoa vapaata sukan kutomisen merkeissä. Äitiä kävin katsomassa sen verran, että ladoin puhtaat pyykit kaappeihin ja otin likaiset pestäviksi - sen pidempää aikaa en näin räkäisenä uskaltanut hänen luonaan viettää. Perinteisen Tapaninpäivän pizzan sijaan tyhjättiin jääkaappia ja syötiin uunimakkaraa, jouluruokien tuhoaminen jatkuu sitten taas arkena.

Jotenkin tähän kuvioon sopii ihan loistavasti se, että elimistö ulkoisti kierukkani. Nyt sitten odotellaan lääkärin soittoa, miten jatketaan. Itse en kyllä enää tiedä, mikä on viheliäisempää kivut ja vuoto kerran kuussa vai vuoto 3kk putkeen. Nyt ei sitten auta muuta kuin odottaa ja katsoa, mitä vaihtoehtoja lääkäri tarjoaa. Lääkärin soiton jälkeen tekisi mieli itkeä, mutta itkeä ilosta - tämän lääkärin mottona oli, että hän haluaa mahdollisimman hyvää elämänlaatua kaikille, jopa rumille, lihaville, keski-ikäsille naisille, joilla on verenpainetauti, uniapnea ja diabetes. Hän kertoi rehellisesti mahdollisista komplikaatioista, joita voisi olla tarjolla, mikäli lähdetään tekemään isompaa operaatiota eli tässä tapauksessa kohdun poistoa, mutta sanoi myös sen, ettei sulje sitä pois. Hänellä oli kuitenkin tarjota ensisijainen vaihtoehto, vähemmän kajoava ja hormoneja käyttävä, joten hän ehdotti, että jos kokeiltaisiin sitä ensin. No ilman muuta, kokeillaan, mä olen valmis ihan mihin tahansa, jos se vähän helpottaisi oloa eli tiedossa on siis lisää pillereitä kahdessa eri muodossa ja sen jälkeen kolmas kierukka. Nyt olis siis ajatuksena se, että tyhjennetään kohtu hormoneilla oikein kunnolla ja sitten vasta pistetään se kierukka, jos se sitten edes auttaisi sen pysymistä paikallaan. Tämä lääkäri näet epäili, että paksusta limakalvosta johtuva runsas vuoto on se, joka ne kierukat sieltä pois kuljettaa. Marssin siis apteekkiin ja shoppailen vähän lisää pillereitä. Teen sen kuitenkin hyvällä mielellä, sillä tunteella, että nämä on kirjoitettu siksi, että minua yritetään auttaa, eikä siksi, että annetaan sille nyt jotain, että päästään siitä eroon.

Onneksi vapaapäivät harrastustyöpaikassa ovat olleet varsin kevyitä, joten lentsussakin on niistä selvitty, vaikka enemmän aikaa on mennyt niistämiseen kuin varsinaiseen työhön.

Vuoden viimeinen viikonloppu meni ihan normitöissä ja pakko myöntää, että olivat kyllä kovin voimille käyviä vuoroja. On raskasta yskiä, niistää ja yrittää puhua äänellä joka ei tahdo kestää puhumista. Mutta kaikesta selvitään, niin tästäkin. 

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi siivosin jääkaapin ja maustehyllyn. Jääkaapin sisällöstä syntyi uuniperunoita ja uunivihanneksia, viimeksi mainittuun silppusin kaikki mahdolliset vihannekset, mitä jääkaapista löytyi ja tuohon saattoi käyttää: lantun puolikkaan, bataatin lopun, porkkanoita, paprikan ja varsisellerin. Hyvää oli, jopa niin hyvää, että Herra Kirjoitus kieltäytyi ottamasta kinkkua kaveriksi ja tyytyi melkein täysvegaaniseen ateriaan (vain mausteena käytetty hunaja ei ollut vegaanista).

Summa summarum:

Joulukuun aikana en jaksanut laskea, miten paljon haaskasimme rahaa herkkuihin ja roskaruokaan. Tämä pimeys vaan vetää niin voimattomaksi. Tiedän ihan tasan tarkkaan, että tuo ei ole paras mahdollinen tapa ratkaista asioita, mutta ikävä kyllä se on se helpoin ja nopein tapa. Sen sijaan siitä voin onnitella itseäni, että ruokaa ei tullut heitettyä roskiin. 

Kaikenlaista on tullut osteltuakin, osin perusteena se, että ensi vuonna ei sitten osteta. Asia, mihin en jaksa uskoa ennen kuin se todella on toteutunut.

Turhaa vai järkevää

Rikoin taas ostoslakkoni, tieten tahtoen ja suunnitellusti, vaikka tarvetta ei ehkä olisikaan ollut. Tuli vaan sellainen tunne, että selvittyäni kaikesta tähänastisesta, ja jotta selviäisin jäljellä olevasta parista viikosta,  haluan ja tarvitsen ne. Oman lisänsä soppaan toi vielä Ievuskainen, joka keskustellessamme noista työpaikan sporttitreeneistä puoliksi tosissaan kysyi, että ei kai mulla ollut ne laatikon kaikkein rikkinäisimmät alushousut jalassa. Viitaten tietenkin siihen mahdollisuuteen, että treeneissä olisi sattunut jotain ja olisi pitänyt lähteä sairaalalle. No eivät olleet jalassa, ja tämän huomautuksen johdosta silppusin jo ne kaikkein rikkinäisimmät rättikoppaan eli niille ei paluuta ole. Rintaliivien kanssa tahtoo olla vähän samaa, että käytössä on parit hyvät, parit ok:t ja useammat poispidettävät. Nämä jälkimmäiset eivät tietenkään edusta mukavuusasteeltaan mitään korkeaa luokkaa, mutta kestävyysasteeltaan ne ylittävät kaikki normit.

Olen jo pariin kertaan käynyt kytiksellä, kun Lidlissä on rintaliivitarjous, mutta laarit ovat olleet tyhjiä. Nyt sitten nappasi. Löysin kahdet liivit ja niihin saatoi vielä yhdistää kanta-asiakas alenkin eli loppujen lopuksi hintaa jäi 8,99€ per liivi. Ostin tummansiniset ja vaaleat ja harkitsen vakavasti kaupunkimme toisen Lidlin ratsaamista, jos vaikka sieltä löytyisi toiset tummansiniset. Nuo tummansiniset kun olisivat juuri passelit työkäyttöön.

Sokkona ja sovittamatta nuo ostin, mutta istuvuus oli todella hyvä eli todellinen napakymppiostos. Nyt sitten on pakko viimeistään kuun vaihteessa pakko tsempata itsensä kaivelemaan alusvaatelaatikkoa ja katsomaan käyttöliivien ja muidenkin vaatteiden todellinen tilanne. Ompelumateriaalia alaosille on, kun vaan olisi aikaa ja inspiraatiota ja mielellään molemmat samaan aikaan. 

 

Näiden mielestäni hyvin edullisten ostosten myötä liivikaupoille ei kuitenkaan tarvitse hetkeen lähteä. Paitsi että kävin sitten hakemassa toiset tummansiniset liivit, joille hintaa tuli 9,99€. Mutta nyt kun on kaapissa kolmet hyvät liivit, voi niitä huonompia ihan oikeasti alkaa siirtää poistoon.

Kevätostoksia

Tämä tuntuu olevan joka keväinen ilmiö. Siis se, että keväällä haluaa aina jotain uutta ja haluaa ostaa sitä, tätä ja tuota. Myönnetään, että olen täydentänyt toukokuun katastrofia hankkimalla meille kasapäin lisää tavaraa. Hyvin vähän olen loppujen lopuksi ostanut, ja nekin ostokset maksoin lahjakortilla, mutta silti tavaraa on kertynyt lisää. 

Tokmannilta kävin ostamassa itselleni shortsit, koska kaikki pyöräilyshortsini tuntuvat hajoavan vanhuuttaan. Samaan kasaan nappasin 4 ripsiväriä, koska alkoi näyttää siltä, että kaikki ripsivärini ovat kuivuneet kaapissa käyttöä odottaessa ja suosikkiani Bye Bye Pandaeyesia ei enää saa - valitsin siis erilaisia saman merkin halpoja ripsareita ja lisäksi 2 kerää 7 veljestä - lankaa. Näistä viimeksi mainituista on tarkoitus kutoa lahjoja, joten niitä en voinut tehdä jämistä (tekosyy). Kaikki nämä siis maksoin lahjakortilla.

 

 

Paikallisen materiaalipankin ilmaispäivästä kävin haalimassa kasan valmiiksi virkattuja tilkkuja, joista muokkaan tiskirättejä. Osa käy tuohon tarkoitukseen sellaisinaan, osa täytyy purkaa ja purkulangalla täydentää toisia, jotta niistä tulee järkevän  kokoisia. Lisäksi nappasin kasan t-paidan häntiä, olivat peräisin käyttämättömistä t-paidoista, joten soveltuvat hyvin shortsien ja alushousujen tekoon, värinä tyylikästä mustaa ja kirkkaan keltaista.

Lisäksi sain lahjoituksena laatikollisen ja säkillisen lankoja, mikä tekee noiden keltaisten kerien ostamisesta entistäkin vähemmän perusteltua. 

Ja jotta ei vaan loppuisi kesken, sain Ievuskaiselta lahjaksi vielä yhden ripsivärin. Sen lisäksi paketissa oli aivan ihanat vihreät korvakorut ja avainnauha, jonka Ievuskainen oli itse virkannut.

Joustoa elämään ja kerän loppuja

Paha tapanihan on innostua asioista sata lasissa ja sitten hiukan myöhemmin kyllästyä - ja mahdollisesti palata samoihin asioihin taas uudelleen ja kyllästyä jälleen. Jos nyt ollaan ihan tarkkoja, niin sata lasissa on hiukan liioiteltu ilmaus, sillä ystäväpiiriini kuuluu yksi todellinen "sata lasissa" - ihminen ja minä häviän hänelle mennen tullen ja vielä väliajallakin. Totuudenmukaisempaa on ehkä ilmaista, että innostun 80 lasissa tai jotain. 

Tämän kertainen innostumiseni liittyy alusvaatteisiin, lähinnä siis alushousujen ompeluun. Syitä on monia, joista yksi tärkeimmistä on saada juuri omaan pehvaan sopiva malli, toisena ompelutaitojen ylläpito, kolmanetana ostoslakko ja neljäntenä säästäminen. Kaikkea muuta tarvittavaa ja soveltuvaa materiaalia minulta löytyy kotoa "pilvin pimein", mutta kuminauhat olivat vähissä. Selasin netin tarjontaa ja totesin, että Eestistä Karnaluxista löytyy huomattavasti edullisempia vaihtoehtoja kuin Suomesta - anteeksi vaan taas kerran kotimaiset kauppiaat, järki ymmärtää, että teitä pitäisi tukea, mutta lompakko ei vaan tässä tilanteessa taivu. Kyselin vielä kavereita tilaukseen, jotta postikuluja saataisiin vähennettyä.

Muiden tilauksiin en puutu, mutta itse tilasin melkoisen kasan kuminauhaa - ja unohdin ne rintaliivien kaarituet, jotka samaan tilaukseen piti pistää. Sen sijaan muistin kyllä lisätä kaksi settiä Zingin 15cm sukkapuikkoja koossa 3,25, jotka eivät olisi olleet niin tarpeellisia. Nykyään olen ottanut sen tavan, että hankin aina kahdet samanlaiset sukkapuikot, jotta voin tarvittaessa kutoa kahta sukkaa samaan aikaan - loppaaminen ei vaan ole mun juttu. Kuminauhaa tilasin useita metrejä, itse asiassa useita kymmeniä metrejä, jotta eivät heti loppuisi. Muutamia metrejä jotain erikoiskuminauhoja pistin joukkoon, mutta pääosa tilauksesta oli ihan perusvärejä eli beigeä, mustaa ja valkoista, tavallista kuminauhaa ja alusvaatekuminauhaa. Ihan kaikkia en edes ehtinyt hypistellä kunnolla, mutta onpahan sitten yövuorojen väliin jotain kivaa tekemistä, kun purkaa paketteja tarkemmin. 

Koska olin niin kiltti tyttö, etten tilannut yhtään lankaa, annoin itselleni vapaapäivän kunniaksi vierailuluvan materiaalipankkiin. Se on sellainen paikka, josta harvoin palaan ilman ostoksia kotiin. Nytkin mukaan tarttui 1,6kg sukkalankanöttösiä, purkumateriaalia, lisää kuminauhaa ja helmiä. Tämä ilo ei tosiaan ollut hinnalla pilattu, sillä koko setti maksoi yhteensä 5€. 

Meteriaalipankissa oli myös ihana liukuvärjätty puuvillalangan loppu, joka oli aivan pakko ostaa Ievuskaiselle.

Näillä toivottavasti pärjää taas hetken.

Ostoksilla

Joulukuu on vuoden kuukausista se, mihin tyypillisesti liittyy eniten shoppailua: joululahjoja, niiden oheistuotteita, ruokaa, koristeita ja kaikkea mahdollista. Olen toki edelleen yrittänyt shoppailla mahdollisimaan vähän, mutta jotenkin tuo ostosmania tarttuu. Kuten jo aikaisemmin todettiin yhteiseksi joululahjaksi hankittiin matka ja  Herra Kirjoitus tilasi itselleen uuden auton. Minulta minulle joululahjat eivät ihan tuohon kategoriaan yllä: tilasin Kiinasta ripsentaivuttimeen kumeja ja ostin Smart 10 -peliin lisää kysymyksiä sekä hankin teräväkuivaimen helpottamaan siivoamista. Noihin ei kovin monta kymppiä mennyt, mutta hassusti silti ne piristivät - ainakin hetken. 

 

Kosmetiikkarintamallakin tein hankintoja, tilasin Dermosililtä meille - no lähinnä itselleni- suolashampoon ja -suihkugeelin. Vielä niitä ei ole testattu, joten en osaa sanoa, millaisia ovat. Mekanismi ainakin on mielenkiintoinen, kun tuotteesta on vähennetty vettä ja se on rakeisessa muodossa. 

 

Muutoin olemme ostaneet lahjat vain lapsille, aikuiset saavat tylsästi perinteisen saippuaisen "joulukukkasen", jota olen harrastanut jo useamman vuoden. Sen kun voi käyttää ja pistää pullot roskiin tai antaa eteenpäin, jos ei tykkää. Herra Kirjoitus kyllä irvistelee, että me pidämme kaikkia muita niin likaisina, kun moisia lahjoja annamme, mutta minä taas yritän perustella tuota järkevyydellä ja sillä, että kaikilla on jo tavaraa yllinkyllin, sitä ei tarvita enää enempää. 

Itselleni ostan toki sen perinteisen Kalevala Korun joulukoristeen, joka tänä vuonna ilmeisesti on karhu. Yritän ehtiä hakea sen ensi viikon aikana. Kirjoitan siitä tietenkin jutun niin kuin perinteisesti joka vuosi.

Vauhdikas vapaapäivä

Jotkut päivät ovat vaan tehokkaampia kuin toiset ja joskus sitä oikein yllättää itsensä siinä tehokkuudessa. Aloitin kyllä vapaapäivän sillä ajatuksella, että en mä oikeastaan taida tehdä yhtään mitään, en viitsi, en jaksa, ei huvita. Sitten yhtäkkiä illalla tajusin, että mähän olen tehnyt vaikka mitä ja taputin itseäni selkään tyytyväisenä. 

Ensinnäkin työstin koko korjattavien kasani kerrankin valmiiksi. Siinä ovat jo pidemmän aikaa roikkuneet tuulihousut, jotka ovat haaroista rikki. Edellisellä materiaalipankkikierroksella hain sieltä korjaukseen sopivan kankaan ja nyt sitten paikkasin persauksen. Onneksi tuo on oikeasti huomaamattomampi ja sitä paitsi kuka mun haaroväliini työmatkalla katselee, ei onneksi kukaan.

Samoin pitkään korjausta ovat odottaneet työreppu ja avainkotelo, nekin tulivat molemmat fiksatuiksi tänään. Korjasin myös yhdet lyhyet housut, jotka kaipasivat lahkeisiin levennystä. Niiden korjaukseen käytin pitkään laatikossa lojuneet 90/100 koon lasten sukkahousut. Hetken mielijohteesta kokeilin sukkahousujen sukkaosaa ja tajusin sen sopivan jalkaani. Ikään kuin minulla ei olisi muutenkin sukkia loppuelämäksi, tekaisin tuosta sukkaosasta ja jemmaan leikatuista sukansuukuminauhoista itselleni taas yhdet sukat. Uutta siis vain ompelulanka ja taas on kaapissa yhdet ilmaiset käyttösukat.

 

Siivosin pikkuisen ja pesin 4 koneellista pyykkiä. Kävin myös pikaisesti kirppiksellä ja materiaalipankissa - tarkoitus oli etsiä vähän lisää pitsejä ovikranssitarpeiksi. Samalla mukaan tarttui myös lankaa, mutta vain kolme nöttöstä. 

Noiden lisäksi askartelin ovikranssin, josta teen ihan oman jutun. Lisäksi hoidin Dermosil-tilauksen ja pari muutakin pankki- ja paperiasiaa. Puhumattakaan siitä, että kirjoitin blogiakin urakkatahdilla ja kudoin sukkaakin muutaman kerroksen.

Tietenkin kun pääsin sanomasta, että sain kaikki korjausasiat hoidettua, huomasin iltalenkillä, että heijastinliivin tarranauhatkin olisi pitänyt vaihtaa. Toisaalta vasta tänään sain tarvittavan vaihtomateriaalin eli yhdet kengät rikkuivat ja niiden tarranauhat otin talteen tuota korjausta varten.

Terapiashoppailua

Sain työpäivän päätteeksi, kun kerrankin pääsin ajoissa töistä, idean poiketa materiaalipankissa ihan vain vilkaisemassa, jos sieltä sattuisi löytymään jo pitkään roikkuneeseen laukkuprojektiin pari D-rengasta. Näin siksi, että loma on tulossa ja siihen ei ole buukattuna yhtään keikkatöitä, eikä sukkaakaan jaksa jatkuvasti kutoa. 

Niinhän siinä sitten kävi, että en pelkästään löytänyt D-renkaita ja niille varakappaleita, vaan vähn muutakin. Palasin kotiin mukanani 5 rengasta, purkillinen helmiä sekä kasa lankoja ja liinoja. 

Langoista suurin osa on sukkalankoja eli minulle, pari kerää otin mukaan Ievuskaista ajatellen ja tuon tietyn oranssin liinan ajattelin purkua varten, mutta koska Ievuskainen siihen kovasti ihastui, saa hän sen ihan purkamattomana itselleen. Muut liinat olivat minulle uuteen ovikranssiprojektiin.

Tässä tuo helmipurkki ja Ievuskaiselle menossa olevat langat . Yläpuolisessa kuvassa se Ievuskaiselle menossa oleva liina.

 

Näistä langoista kudotaan ainakin kaksi ruutusukkaparia tai räsymattosukkia. 

Hinta ei kullä päätä huimannut, koko kasa maksoi 1,95€.

Toimekas toukokuu

Huhtikuu katosi ajan virtaan varsin nopsasti. En voi sanoa onnistuneeni, sillä niin moni asia meni eri tavoin kuin olin ajatellut; kulutin paljon enemmän, hankin kasoittain tavaroita, vaikka niitä pitäisi poistaa lisäämisen sijaann, söin, mitä sattui ja liikuin liian vähän. Toisaalta sain kämpän siivottua, palauduttua normaaliin työelämään, sovittua asiat vakuutusyhtiö kanssa, järkättyä harrastetyökuvioita ja kudottua melkein kolme paria sukkia. Sukista siis 5 ja 3/4 on valmiina ja se loppu 1/4 tulee kudottua heti ensimmäisen päivän aikana, koska se ne on tarkoitus antaa lahjaksi vielä saman päivän aikana.

1. viikko

Toukokuun ensimmäinen "viikko" oli vain yksi päivä. Sellainen päivä, jonka olisin voinut pyyhkiä kalenterista. Se kun oli samanlainen kuin niin useilla muillakin: krapulainen. Juhlimme Herra Kirjoituksen kanssa vappua katsomalla Top Gun- leffaa, syömällä pizzaa, karkkia, suklaata ja juomalla siihen päälle pullon valkkaria. Pullo oli onneksi viimeinen, joka oli jäljellä ullakkokomeroon kantamani viinipullotelineen sisällöstä. Wienistä vuosia sitten tuliaisiksi tuomani pullo Katzenspringiä. Miksi leikkiä viininjuojaa, kun sellainen kerran ei ole. Meillä viinitelineen paikalle sopii paremmin Sodastream, koska "sihivesi" on hyvää. Viinipullotelinettä en kuitenkaan vielä pistänyt pois, jos vaikka jossain kohtaa kultivoituisimme ja osaisimme juoda viiniä ja toisaalta se oli sen verran kaunis, että halusin pitää sen, koska se on lahja appivanhemmilta. 

Turha sitä on kiistää, että olo oli surkea. Sokerin, suolan, rasvan, viinan ja valvomisen yhteisvaikutus oli sen verran tehokas, että yritän muistaa tämän kuvottavan tunteen seuraavalla kerralla, kun aion juhlistaa jotain moisilla mässäjäisillä. Tuo pyhä viisikko, rasva, suola, sokeri, viina ja valvominen, kun vielä tehostavat toistensa vaikutusta. Kun tähän vielä ynnää kiihkomielisestä kutomisesta aiheutuneen niskajumin, alkavat infernaalisen päänsäryn ainekset olla kasassa. 

 

2. viikko

Vakuutusyhtiö päätti vihdoin ja viimein maksaa korvaukset - tosin korvauspäätöksen päivämäärät olivat niin oudot, että oli pakko ottaa jälleen kerran yhteyttä vakuutusyhtiöön. Uskomatonta kyllä tällä kertaa yksi soitto riitti ja asiat selvisivät, ja vielä yllättävän positiivisella tavalla. He käsittelevät jokaisen sairasloma/osasairaslomapätkän erikseen ja kolmen viimeisen käsittely on vielä kesken. 

Töissä normaali viikko. Olen aloittanut jonkinlaisen lenkkeilyn, jotta tulisi edes vähän lisäliikuntaa. Sunnuntaina maalla oli ojankaivuuta äitienpäivästä huolimatta. Päivästä tuli pitkä, mutta myös tehokas.

3. viikko

Pitkästä aikaa todellinen työviikko eli olin töissä suunnilleen yötä päivää. Tämä tarkoitti siis myös sitä, että olen tehnyt paluun harrastetöihin, tällä viikolla ensimmäiset kolme työvuoroa Varsinaisissa töissä tein siis yövuoroa ja päivät olin harrastamassa tai nukuin. Perjantai-iltana oli vielä peli-ilta työkavereiden kanssa, pitkästä aikaa, ihanaa ja rentouttavaa. Lenkkeily jäi vähemmälle, mutta jatkan ensi viikolla uudella innolla. Viikonloppuna on pakko keskittyä kotihommiin, jotka ovat jääneet viikolla rästiin.

4. viikko

Palkkapäivä, ensimmäinen kunnollinen moneen kuukauteen. Olin jo melkein unohtanut, miltä tuntuu saada kohtuullista palkkaa. Tosin menotkin ovat sen mukaiset, mutta tämähän on aina perinteisesti ollut "autokuu" eli verot, vakuutukset, katsastus, huolto, tankkaus. Noista vain vakuutukset ovat maksamatta, kun odottelen viimeisimpiä vakuutuskirjoja, joissa olisi huomioitu kuukauden käyttöaika ja 11 kk seisontaa. Viikon ainoa vapaapäivä kului taas kuin siivillä, siivosin, kävin fyssarilla ja hieronnassa. Ievuskaisen kanssa oli myös treffit eräänä kovan onnen päivänä, josta tuossa jo erikseen kirjoitin.  

5.viikko

Lomalla, olin ainoastaan pari päivää harrastustöissä ja kokonaiset kolme arkipäivää (tai no yhden arkipyhän ja kaksi arkipäivää) vapaalla. Yhden päivän lorvehdin eli tein pari arviointikeikkaa, pikatreffasin Ievuskaisen ja kiersin parilla kirpputorilla. Ostin kahdet farkut, lankaa ja yhden kanavatyön (vihdoinkin löysin sellaisen, joka sopii kassiin hyvin) sekä pöytäliinan. Perjantaina ystävät tulivat viettämään peli-iltaa ja viikonloppu meni maalla. Kohtuullisen normaali viikko siis.

6.viikko

Siis pari päivää, jotka kuluivat keikkatöissä. Maanantai-illalla pitkästä aikaa ravintola-keikka Herra Kirjoituksen kanssa, muuttoin on Herra Kirjoituksen vuoro tehdä pitkää päivää, joten minä voin keskittyä lenkkeilyyn ja kutomiseen. Ikkunoitakin pitäisi pestä, mutta nyt ei vaan huvita.Tai itse asiassa huvittaminen on sikäli väärin, että niitä ei kannata pestä ennen kuin kaikki korjaukset on tehty ja parveke kiinnitetty takaisin paikalleen. 

Tuntuu, että kuukausi on kadonnut ihan käsittämättömän nopeasti. Kaikkea mahdollista "pahaa" on tullut tehtyä: on shoppailtu ja tuhlattu, on ryypätty (löytyi autotallista muutama vanha viinipullo, jotka tuhotiin sillä ainoalla oikealla tavalla), on mässätty kotona ja ravintolassa ja laiskoteltu. Myös "hyvää" on hommailtu: tehty paljon töitä, ulkoiltu, siivottu, tavattu ystäviä ja kudottu sukkaa. Siis käytännössä eletty tavallista elämää.

Haasteellinen huhtikuu

Maaliskuu meni miten meni, ei kovasti kehumista oikeastaan missään suhteessa. Asunnossa on nyt kuitenkin uudet ikkunat ja kamalasti likaa ja sekasotkua. Talvi ei halua vaan antaa periksi ja lunta tupruttaa edelleen, vaikka mielestäni pitäisi olla jo se aika vuodesta, että aurinko ja lämpö voittavat, silmut alkavat turvota ja kaikki vihertää.

 

1. viikko

Maaliskuun lopussa asennettiin uudet ikkunat, joten huhtikuun alkupäivät kuluivat pitkälti rätti kädessä ja pyykkiä pesten, jotta saimme asunnon siivottua ja sen suojaukseen käytetyt lakanat pestyä. Teimme kunnon suursiivouksen, koska en ole käteni kanssa pystynyt siivoamaan kunnolla sitten tammikuun alun. Nyt tuli sitten kluutattua kunnolla, pestiin niin peitot, päiväpeitot kuin verhotkin, samoin ikkunat ja kukkaset. 

2.viikko

Se on sitten viimeinen kevennetyn työn viikko käsillä. Turha sanoakaan, että jään kaipaamaan tätä lisääntynyttä vapaa-aikaa, jota en tokikaan ole osannut käyttää riittävän tuotteliaasti, mutta uskon sen toimineen korvien välin kannalta erittäin tehokkaasti. Lakkouutiset täyttävät uutissyötteet ja kovaa propagandaa käydään puolin ja toisin - jotenkin on alkanut tuntua siltä, että lakosta tulee vielä pitkä ja riidasta raastava. 

Maanantaina viimeistelin asunnon siivouksen pesemällä kylppärin ja siivousrätit. Tiistaille jäi enää pari koneellista pyykkiä ja keskiviikkona on sitten lakanoiden mankelointi. Torstain ja perjantain aikana asennettiin sälekaihtimet, jonka jälkeen sai lopultakin kantaa kaikki vinttiin varastoidut tavarat takaisin asuntoon ja todeta, että remontti on meidän osaltamme loppuun käsitelty.

 

Käden suhteen kävin viimeistä kertaa näytillä lääkärillä. Käsi on edelleen liikerajoitteinen, mutta muuten kuntoutunut hyvin. Lisää fysioterapiaa on luvassa. Työt pääsen aloittamaan normaalilla tahdilla ensi viikolla kuten olen jo alustavasti sopinutkin. 

Viimeistä "vajaaviikkoa" juhlittiin roskaruokailemalla, sillä töissä olen kiltisti elänyt rahkalla/jogurtilla ja marjoilla. Kävimme myös leffassa katsomassa uuden Ihmeotukset elokuvan, joka oli selkeästi jonkinlainen välipala suurta huipennusta odotellessa. No, ihmeotuksia riitti, pahikset olivat pahoja ja hyvikset tietenkin voittivat. Voisin kuitenkin mennä katsomaan kyseisen pätkän toisenkin kerran, mutta ehkä jättäisin tällä kertaa sen karkkipussin ja sipsit väliin.

3. viikko

Ensimmäinen täysipäiväinen työviikko on pääsiäisviikko. Pari ensimmäistä aamuvuoroa tuntuivat kyllä vievän mehut ihan totaalisesti, onneksi pidentyvät päivät ja valoisat illat antavat valheellisen kuvitelman siitä, että vapaa-aikaa olisi edelleen kohtuullisen runsaasti, vaikka todellisuudessa sitä ei ole. Onneksi neljän aamun jälkeen on pari vapaata eli pääsee hetkeksi vetämään henkeä. Yritän olla suunnittelematta niihin päiviin ihan mahdottomasti ohjelmaa lenkkeilyn ja pihalla olemisen lisäksi. Yleensä tämä ajatus tarkoittaa sitä, että minulla on kohta pitkä lista nämä ainakin pitää tehdä asioista.

Edelleen olemme koettaneet pysyä ruodussa ruokailujen suhteen. Minä olen päivät tyhjentänyt marjoja pakasteesta sekä niiden kanssa rahkaa, lisäksi nutrilett-pusseja ja porkkanoita. Illalla sitten olemme syöneet jotain ruoantapaista ja yllättävän hyvin olemme pysyneet ruodussa. Koska pitkäperjantai on paastopäivä, oli torstaina sitten "pizzaperjantai". Olen puolen viikkoa nähnyt unta tonnikala-pizzasta, unelma, jonka päätin nyt sitten tilipäivän kunniaksi toteuttaa. En enää jaksa urputtaa siitä, miten puolikas työaika vaikuttaa palkkaan. Ketuttaa, mutta kyllä mulla silti kahteen pizzaan on varaa. Ja myös seuraaviin kahteen ja kalliisiin kakkuihin - näitä en edes laske, sillä lunastin lupaukseni ja tarjosin ystäville kahvit - ja niiden jälkeen vielä burgereihinkin. Käytännössä siis pääsiäinen meni roskaruoan merkeissä ihan tyystin. Kolotus selässä ja alavatsalla viestittää syytä herkkuhimoon.

Lakkorintamalta tuli jälleen siirtouutisia - lakko ei alakaan 15. päivä, vaan 20. päivä, mikä tarkoittaa sitä, että kohta emme lakkoile ollenkaan, kun sitä aina vaan siirretään. Tarkistin työvuoroni lakkoajan osalta ja kohdalleni iski "lottovoitto" eli minulla on sinä aikana vain yksi työvuoro, jolloin ei tarvitse tulla töihin, muut vuorot menevät todennäköisesti suojelutyönä eli olen töissä aivan normaalisti. Se siitä lisävapaasta sitten.

Olen huomannut, että keskeneräisyys vaivaa minua. Ainahan se on vaivannut - en pidä matkalla olosta, vaan olen tyytyväinen vasta perillä tai kun homma on valmis. Tämä sama pätee kaikessa, kodissa, työasioissa, käsitöissä, vasta valmis on hyvä.

4.viikko 

Yhtäkkiä onkin kevät ja lämpö tulvehtii kaikkialla, aurinko paistaa ja linnut laulavat kuin hulluksi tulleina. Pari työpäivää viikon alkuun, joista jälkimmäinen meni äärimmäisen odottavissa tunnelmissa lakon suhteen. Sitten kun kaikki oli suunnilleen sovittuna, niin tulikin todellinen anti-kliimaksi ja lakon peruminen. Myönnetään, olin haaveksinut edes parista ylimääräisestä vapaasta, mutta siihen katosivat sitten nekin. Seuraavia toimia odotellessa. 

 

On jälleen se aika kuukaudesta, että ruoka on pelkkää roskaruokaa ja karkkia. Tosin tein kaupasta sipsejä ostaessani pari huomiota, jotka saattavat hillitä sipsin himoa jatkossa: niiden hinta on noussut ihan tolkuttomasti ja toisekseen ne eivät maistuneet miltään. Ei siis kannata ostaa. 

Vapaapäivän pyrin hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti: siivosin, hoidin pari arviointikeikkaa, kävin hierojalla ja loppujen lopuksi houkuttelin Herra Kirjoituksen kanssani kiertämään kirpputoria ruukkujahdin merkeissä. Lopputulos ruukkujahdista ei ollut ihan se, mitä alunperin etsin, mutta varsin toimiva ratkaisu niistä maalaamalla tuli. Lisäksi sorruin ostamaan muutakin: itselleni Rakas villasukka-lehden, ostoslistalla roikkuneen pulloharjan ja kummipojalle joululahjaksi Ässät-kaulahuivin. Käytännössä noista tuo sukkalehti on turhake, mutta uskon sen tarjoavan monta iloa ja inspiraatiota rakkaan harrastuksen parissa. Samalla tuli todettua se, että kirppiksille ei tarvitse taas hetkeen mennä, nyt on aika pistää ostohousut kaappiin ja kaapin ovi lukkoon. Sijoitin näet itseeni ja otin vuoden mittaisen Rela-hierojien kanta-asiakkuuden, joka antaa 50% alennuksen heidän hieronnoistaan. Niihin käytän ensi alkuun työnantajan tarjomat e-passirahat ja lopun edestä sitten omiani. Ajattelen näet käyväni hierojalla säännöllisesti vähintään pari kertaa kuussa tästä eteenpäin. Laskeskelin, että jos jätän karkit ja roskaruokailut vähemmälle, en joudu ihan hirveästi tinkimään muusta ja silti kuluerä on suunnilleen sama.

Viikon raskaana lopetuksena oli maalla naapurimme hautajaiset. Vaikka hän oli sairastanut jo pitkään ja asunut pitkään samassa hoitokodissa, jossa isäkin viimeiset aikansa oli, oli hänen poismenonsa silti yllätys. Jälleen kerran ollaan oman vanhenemisen ja kuolevaisuuden äärellä. 

5.viikko

Vapaapäivän kunniaksi tein pitkän työlistan, ja sain kuin sainkin hoidettua kaikki listalla olevat asiat, joista yksi tärkeimmistä oli viikkosuunnitelman tekeminen. Tähän suunnitelmaan kuului mm. passikuvien ottaminen (hoidettu), passihakemuksen täyttäminen, fysioterapiakäynti ja auton katsastus. Kuun viimeisenä päivänä voin todeta, että kaikki listalla olevat asiat tulivat hoidettua, auto on katsastettu, passia haettu ja jopa vakuutusyhtiöön sain vihdoin ja viimein lukuisten valitusten jälkeen yhteyden. Eli sekin asia on nyt sitten kunnossa sekä korvausten että fysioterapian osalta. Positiivinen yllätys oli, että he huomioivat myös harrastustyöpaikkojen tulot korvauksissaan. Harrastustyörintamaltakin on positiivisia uutisia; jatkan harrastustöitä toukokuun aikana. En voi kiistää, etteivätkö tulossa olevat vakuutusyhtiönkorvaukset ja harrastuspalkat lisäisi turvallisuuden tunnetta kaikkien hintojen noustessa ja ylityö/vuoronvaihtokiellon purressa lisäansioihin. Lankahuoltokin on turvattu (jos ei se sitä ollut jo ennenkin), sillä sain lahjoituksena useamman kassilisen lankoja. Vastaavasti lahjoitin pois pari kassillista kukkaruukkuja ja kassillisen kankaita. 

Vappua juhlimme förskottiin käymällä elokuvissa katsomassa The Lost Cityn. Sellainen kevyt seikkailuleffa. Varsinaisena vappuaattona herkuttelimme katkarapuleivillä ja serkkuni Rusetin tekemillä munkeilla ja simalla.

Muuta

Kaikista vannomisista huolimatta tein omaan piikkiin myös Dermosil-tilauksen. Dödöjä meidän dödön suurkuluttajalle ja myös itselleni, koska ne alkoivat olla vähissä ja olivat tarjouksessa. Turha mainitakaan, että kasasin myös mahdollisimman ison setin näytteitä mukaan, sillä tarjolla oli edelleen niitä "tarpeellisia": meikkivoidetta, kasvopesua, keittiökäsisaippuaa. Samoja näytteitä on kulkenut kasakaupalla tänne päin myös muissa tilaamissani Dermosil-paketeissa eli kohta hukumme näytteisiin.

Saapuneet tavarat: laatikollinen käyttökosmetiikkaa ja kasoittain näytteitä, kassikaupalla lankoja, runsaasti kodintavaraa, villasukka-lehti, useampia kaktuksia, suojaruukkuja. Tässä kuussa ei todellakaan voi ostoslakosta puhua, nyt on shoppailtu kunnolla. Se toivottavasti riittää hetkeksi.