Erityinen elokuu

Elokuu tuo paluun arkeen. Pitkästä aikaa kuukausi, johon ei liity mitään erityisiä juhlia tai menoja tai niin ainakin vielä tässä vaiheessa alkukuussa kuvittelen. Onneksi en heinäkuussa huokaillut suuremmin, ihan vähän vain, kesäkuun kulutusta, sillä heinäkuun menot ne vasta mahdottomat olivat. Selityksenä käyvät tietysti esimerkiksi vieraat, loma ja helle, mutta ovat ne silti ihan karmeaa katsottavaa. Onneksi arki tuo eteen sen, ettemme esimerkiksi voi yhdessä spontaanisti lähteä ulos lounaalle.

 

Käsityöt eivät edisty, koska helle, lankakin muuttuu kuumalla tikkuiseksi eikä oikein voi kutoa, joten syssymmällä sitten taas niitä juttuja. Nyt vaan tyhjätään päätä ja nautitaan kesästä sekä kerätään voimia tulevaan talveen, jotenkin minulla on tunne, että niitä tarvitaan. 

 

1. viikko

Elokuun ensimmäinen viikko piti sisällään perjantain, lauantain ja sunnuntain. Perjantaina jatkettiin vielä maalla hommia ja päästiinkin hyvään vaiheeseen. Saatiin perattua kaikki marjapuskat ja hakettakin suurimpaan osaan niistä, romut haettiin pois ja fiilis oli toisaalta tyytyväinen, toisaalta haikea. Se kuorma kun merkitsi yhden aikakauden loppua, on siirrytty minun päätösteni aikaan. Fiilis on jotenkin hullu, toisaalta tyytyväinen, toisaalta surullinen. Tyytyväinen siitä, että nurkat siistiytyivät melkoisesti, toisaalta haikea siitä, että olin hävittämässä menneiden sukupolvien työtä.  

 

Lauantaina oli sadepäivä, ikään kuin luontokin tietäisi, että lomani on loppumassa ja nyt saa sataa. Siivosimme paikat lähtökuntoon, kasasimme autoon kasan vanhoja renkaita ja lähdimme kaupunkiin. Matkalla poikkesimme katsomassa äitiä ja siivoamassa. Saimme mukaan kaksi jätesäkillistä pyykkiä, joiden pesemisessä menikin sitten loppuilta.

 

Sunnuntaina kauppakierros ja kokkailua, ilmassa on selkeää haikeutta loman loppumisesta. Kuuntelin uudelleen Margareta Magnussonin kirjan Mitä jälkeen jää - taito tehdä kuolinsiivous. Tällä kertaa en saanut siitä niin valtavaa kipinää kuin viimeksi, mutta selkeästi kannustinta siihen, ettei tavaroita kannata haalia lisää, vaan tyhjätä kaapeista pois. Kirja kannustaa pikkuhiljaiseen luopumiseen, ei sellaiseen kerta rysäyksellä raivaamiseen kuin Konmari - toki tämänkin kirjan mukaan enemmän pitäisi vielä poistaa kuin mitä olen tehnyt, mutta kuten todettu, vähän kerrallaan. 

2.viikko

Maanantaina keikkatyöpäivä, jonka olin jotenkin onnistunut tyystin missaamaan. Onneksi olin kauppaan lähdössä, kun soittivat eli hirveällä kiireellä töihin ja siellä sitten menikin iltaan asti. Siirsin osan kotitöistä Herra Kirjoitukselle ja loppuja teemme sitten yhdessä joko illalla tai tiistaina. Tiistaiksi saimme lounaskutsun serkultani, joten sen päivän suunnitelmat muuttuivat vähän yllättäen. On kuitenkin aivan ihanaa päästä valmiiseen pöytään, joten kovin kiitollisina otimme kutsun vastaan. Tiistaina alkoi sitten myös "paluu arkeen" eli ensimmäiset kesäloman jälkeiset työt, yövuoroista aloitettiin. Yövuorojen välinen päivä meni koomaillessa, tein vain pieniä hommia, kuten korjasin kimaltavan käsilaukkuni, joka oli alkanut repsottaa. Jos kangasveska kootaan sentin ompeleilla, niin ei liene ihme, että kantokahvat irtoavat. Toisen yövuoron jälkeen suunnattiin sitten maalle vielä pariksi päiväksi ennen kuin Herra Kirjoituksenkin lomat loppuvat. Saimme siivottua loppuun ikuisuusprojektimme oksakasan, jota on kyllä koko sen olemassa olon ajan siivottu, mutta siihen on myös tullut lisää tavaraa, emmekä koskaan ole päässeet pohjaan asti. Nyt se kuitenkin on käsitelty ja fiilis oli ihan uskomaton. Sieltä tuli paitsi polttopuuta myös runsaasti haketta marjapuskille, joten pitkästä aikaa liki kaikilla marjapuskilla on nyt sitten oksasilppua juurten suojana. Viikonlopuksi palasimme kaupunkiin, koska olin töissä. Poikkeasimme myös maalle mennessä katsomassa äitiä ja jättämässä pestyt pyykit sekä maalta palatessa hakemassa pestävät pyykit. Jonkinasteinen ennätys: neljä jätesäkillistä pyykkiä. 

 

Myönnetään, että neljän jätesäkillisen edessä en tiennyt nauraa vai itkeä. Rehellisesti taisi itku olla lähempänä. Herra Kirjoitukselle kiukuttelin, että jos joku kysyy minulta harrastuksia, vastaan äiti tai pissapyykin peseminen. Taivaan kiitos, että sain osan pyykeistä pestyä jo perjantaina illalla, ja että pesutupa oli vapaa myös  lauantaina aamulla. Pyykit ehtivät siis kuivua ennen kuin sunnuntaina menimme sinne varsinaisesti siivoamaan. 

 

3.viikko

Herra Kirjoitus lomailee edelleen osan viikkoa. Hän on ottanut käyttöön fiksun tavan jäädä lomalle puolesta viikosta (ehtii tehdä edellisen viikon keskeneräiset hommat valmiiksi) ja palata töihin puolesta viikosta (ei tunnu ensimmäinen työviikko niin pitkältä). Kun minullakin sattuivat vapaat vielä tähän alkuviikkoon, niin hoidimme kotihommia yhdessä - kyllä, inhottava vaimo on sitä mieltä, että mieskin saa joskus käyttää vapaa-aikaansa kodinhoidollisiin hommiin, eikä niin, että rouvan vapaapäivä on aina siivouspäivä. 

 

Yritän myös vältellä kaupassakäyntiä keskiviikkoon asti, sillä maanantaina kokkasin jääkaapin antimista pariksi päiväksi ruokaa ja vieläkin jäi jääkaapin täytettä sen verran, että sillä pärjää tovin. Keskiviikkona on kuitenkin "vähän pakko" käydä pelastamassa Lidlin tarjouksista se, mitä niistä vielä silloin on saatavilla. Samalla tässä koetan kituuttaa tilipäivään asti - ja mietin, onko tässä mitään järkeä. Minun täytyy varmaan muuttaa taktiikkaa ja uskoa, että aiemmin siirtämäni rahasumma ei vaan yksinkertaisesti enää nykyään riitä. On pakko nostaa budjettia tai muuten joudun tekemään jatkuvasti 100€ lisäsiirtoja saadakseni rahat korttitilillä riittämään. Herra Kirjoitus tästä jo huomauttikin minulle, että minun on uudelleen kalibroitava kulutustutkani, koska se on ajastaan jäljessä.  

 

Mä en ilmeisesti millään, mitenkään, kuinkaan opi, että tavaran vähentäminen tarkoittaa sitä, että tavaroita kannetaan huushollista pois eikä sisään. En taaskaan voinut vastustaa ilmaisen tavaran houkutusta, kun tarjolla oli ovikransseja, erityisesti rakastuin tuohon pääsiäistipu kranssiin ja kun ne kerran oli kaikki otettava kerralla, niin nyt meillä on 6 uutta kranssia. Samalla kerralla, mutta eri osoitteesta, kävin hakemassa 9 pyyhettä. Olen täysin tietoinen siitä, että meillä on paljon pyyhkeitä, ihan uusiakin, mutta noista useamman olen ajatellut viedä äidille, kun tuntuu, että niille olisi siellä tarvetta.  

Perjantain käytin kokkaamalla ruokia viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi. Tarkoituksena olisi välttää kaikentasoiset "nälkä yllätti" ja "ei ole mitään syötävää" pikaruokailu tekosyyt. 

Viikonlopuksi lähdimme maalle ja poikkesimme äidin luona perjantaina siivoamassa ja hakemassa pyykit. Sama meno jatkuu eli vaatimattomat 4 jätesäkillistä pyykkiä taas. Maalla ilmat eivät suosineet, satoi koko viikonlopun, joten viikonlopun saldona oli kolme muovikassillista tehtyjä sytykeruusuja. Kananmunakennovarannot hupenivat huomattavasti ja seuraavan sadepäivän voikin sitten viettää steariinikattilan äärellä. Lauantaina vietimme aikaa naapurin rouvan kanssa lettukestien ja lautapelien merkeissä. Olin toivonut saavani kerättyä marjoja edes vähän, mutta aivan turha toivo, sillä eivät ne sateen välissä ehtineet kuivua sitä vertaa, että niitä olisi voinut kerätä. Makkarat sen sijaan grillasin, vaikka kuinka satoi. Onneksi sain tulet tehtyä ennen isompien sateiden alkua ja grillin niin kuumaksi, ettei pieni sadekaan haitannut. 

4. viikko

Ensimmäinen "normaali" työviikko loman jälkeen eli 6½ päivää töitä. Maanantain ja tiistain työhulabaloon jälkeen keskiviikon vapaapäivä tuntui ihan mukavalta. Tosin siitäkin muodostui taas "vapaapäivä", sillä ensin viikkasin ja siistin pyykit ja sitten menin viemään äidille hänen pyykinsä ja sain jälleen kaksi jätesäkillistä lisää pestävää. Niiden lisäksi sain äidiltä herttaisen toivotuksen, että hän syöttää minulle paskaa. Yritän jaksaa ymmärtää, että se on Alzheimer joka puhuu, mutta silti välillä tekisi mieli vaan lähteä palaamatta. No, kilttinä tyttärenä jälleen kerran raahasin pyykit pesuun ja käytin vapaapäiväni niiden pesemiseen. Onneksi ehdin ihan hyvin illan työkeikkaa (siis sitä puolikasta työpäivää). Pyykkien välissä ehdin jopa pitkästä aikaa kutoa sukkaakin. 

Yllättävän hyvin olen onnistunut hillitsemään kaupassakäyntihimoni ja nyt on sitten syöty jääkaapista sinne valmiiksi tekemiäni ruokia. Kovin olen tyytyväinen, että käytin perjantain vapaapäivän isohkolta osin kokkaamiseen, vaikka silloin se ei oikein hyvältä tuntunutkaan. 

Aloitin myös uudet hormonilääkkeet. En tiedä, onko kyseessä vain "usko siirtää vuoria"- asia, mutta ensimmäisenä yönä nukuin 00:01- 04:50 välisen ajan kertaakaan heräämättä. Seuraavana yönä heräsin kaksi kertaa seitsemän tunnin aikana, mikä sekin on todella vähän. Näinköhän tässä vielä uusi ura Prinsessa Ruususena urkenee. 

 

Torstain hammaslääkärikin tarjosi kohtuullisen hyvän saldon, vain yksi paikattava reikä (se tietenkin tavallista pahempi, mutta ihan sama), muuten vanhoilla mennään. Olin kaivannut laskua siitä toukokuisesta hammaslääkärikäynnistä, mutta en ollut alkanut sitä peräämään. Selvisi, että sen "turhan" (siis käynnin, jolloin en saanut mitään apua) lokakuisen käynnin hammaslääkäri oli jotenkin sotkenut paperini, eikä niihin ollut pystynyt tekemään kirjauksia silloin toukokuussa eikä nytkään. Nyt hammaslääkäri lupasi hoitaa asian kuntoon, mutta totesi, ettei ala kenenkään puolesta kirjauksia ja laskuja tekemään eli minä en tule koskaan siitä toukokuun käynistä laskua saamaan. 

Viikonloppukin meni töiden merkeissä. Lauantaina aamusta kokkasin taas vähän isommalla kattilalla ruokaa, jotta sitä riittäisi viikonlopun ja alkuviikon tarpeisiin. Sunnuntaina käytiin katsomassa äitiä. Parempi päivä, muisteli sukulaisia ja vanhoja tuttuja, pyykkiä vain yksi säkillinen. Sen sain pestyä heti sunnuntaina. Eräs työkaverini huomautti minulle taannoin, että hänellä on tunne, että minä siivoan aina. Tosin hän samaan hengenvetoon jatkoi, että onhan sulla noita siivottavia paikkoja enemmän kuin muilla kun on koti ja äiti ja maallakin varmaan pitää siivota. Hän ei oikeasti ole väärässä, sillä minulla itselläni on sama fiilis: siivoan ja pesen pyykkiä, pesen pyykkiä ja siivoan, ja jos en tee sitä, niin ainakin mietin, että pitäisi. 

5.viikko

"Nenä dukossa ja aifasdudaa", mukava alku viikolle, jossa on taas 7 työpäivää. Onneksi oli ruokaa valmiina, niin ei tarvitse sen kanssa alkaa säätää. Maanantain aloitin käymällä alkuviikon tarjoukset läpi, periaatteessa emme tarvitse mitään, mutta kyllä ne aina täytyy vilkaista ja tietenkin listalle päätyi yhtä ja toista. 

 

Maanantai meni harrastetyöpaikassa, loppuviikko sitten omissa töissä. Arjen alkamisen huomaa siitä, että hoidettavien asioiden määrä on moninkertaistunut töissä; on palaveria, kokousta, ohjeiden laatimista, perehdytystä, suunnittelua ja vaikka mitä. Tiistaista torstaihin hoidin ties miten monta o-t-o asiaa, joten ei liene ihme, että torstaina olin työpäivän jälkeen aivan poikki. Varsinkin, kun vielä lähdin töihin mallilla kirves päästään, koska hammaslääkäriaikani peruttiin reilun puolen tunnin varoitusajalla. Sillä kohtaa kun aika peruttiin, tajusin, että olisin myöhässä töistä, jonne olisi pakko kiiruhtaa, koska hammaslääkäriä ei ollutkaan. Herra Kirjoituksella oli ollut aivan yhtä rankka viikko siihen mennessä, joten päätimme pistää elämän risaiseksi ja mennä burgereille. Muutenkin viikosta tulee "ulkoruokintapainotteinen", koska keskiviikkona poikkesimme serkkuni Sauman luona, jossa Herra Kirjoitus auttoi uuden tietokoneen kanssa ja perjantaina on vuorossa peli-ilta ystävien luona. Sunnuntaina kävimme katsomassa äitiä, jolla oli pitkästä aikaa todella hyvä päivä - paikat ja ihmiset pysyivät järjestyksessä ja jopa naurua riitti. En voi kuin toivoa, että kunpa tilanne jatkuisi tällaisena. 

 

Sunnuntaina annoin mieliteolle periksi ja onnistuin houkuttelemaan Herra Kirjoituksen kanssani pahantekoon, hän nimittäin kävi ostamassa sunnuntai-illaksi meille sipsejä ja dippiä. Pettymys oli enemmän kuin kohtalainen, kun sipsit eivät maistuneetkaan niin hyviltä kuin odotin. Joko niiden maku on muuttunut tai sitten minun makuaistini on muuttunut.  

 

Kuukauden "roskalavalöytö" on yllättäen: lankoja. Tällä kertaa roskalava lainausmerkeissä, koska osa langoista (alemman kuvan langat) on työkaverilta.  Ylemmän kuvan langoista kolmanneksen annoin jo eteenpäin Ievuskaiselle ja hänen äidilleen, joten ihan kaikki eivät jää meille.

          

            

 

Kun naapuri laittaa viestiä, että roskiksessa on lankoja, jotka voisi käydä dyykkaamassa, ei ole epäilystä, ettenkö kävisi poimimassa niitä talteen. Kuukauden kolmas lankalöytö on ihan kirjaimellisesti roskalavalöytö.  

     

Lisää roskalavalöytöjä: ovikransseja  6 kpl sekä 9 kpl kylpypyyhkeitä. 

 

 

Menot:

Ruoka: 421,77€ (burger king ateriat x2 (n. 35€ kerta) loman loppumisen vuoksi ja kun väsytti, pepperonia jemmaan tarjouksesta, perusruokaa ja tarjouskahvia, kananmunia ja pastakastikkeita jemmaan)

Herkut: 78,75€ (limsaa ja karkkia loman loppumisen kunniaksi, Coca-colaa varastoon, irtonamuja sunnuntai herkuksi sekä kesän viimeisen hellepäivän pehmikset, karkkeja töihin, sipsejä)

Tavarat:  95,95 € (nenäliinat, klorilli, kaivokielot, hiusklipsi, kestokassi, kosteudenpoistaja x 2, sadehousut, työtasolamppu keittiöön, peli tuliaisiksi, dödö)

Muut: 22,94 € (korppuja äidille, Saaren taika-ruusudödö)

Lääkkeet ja lääkärit: 82,58€ (3kk lääkkeet) 

 

Kolme kertaa vetoketju

Ja vielä lisäksi kerran toppatakki. Siinä tämän päivän korjausompelukset. Myönnän, että viikolla teki mieli jo itkeä ja alkaa kiukutella, kun kaikki hajoaa - ihan kaikki. Tässä tapauksessa "ihan kaikki" käsitti kyllä useamman tärkeän asian, vaikka ei sentään ihan kaikkia tavaroita. 

 

Ensin hajosi työavainten kotelosta vetoketju. Samainen kotelo, jonka suhteen mainostin säästämistä ja kaivelin sen käyttöön omasta kaapistani, sekä korjasin sopivaksi. Olisi ehkä pitänyt ajatella, että eihän heiveröinen metallilukko vetoketjussa kestä jatkuvaa käyttöä. Se halkesi. 

 

 

Mietin hetken, että heitän koko kotelon roskiin, mutta sitten aloin miettiä, että tuon pinnan puhdistettavuus on liian hyvä ja päätin korjata sen. Kaivelin varastoistani vetoketjun, kertaalleen jo käytetyn ja jostain talteen ratkotun, ja ompelin sen tuohon. En poistanut vanhaa vetoketjua, vaan ompelin uuden sen alle, joten korjauksesta tuli suhteellisen siisti ja toimiva. 

 

 

Lompakko on sellainen asia, jossa roikun kynsin ja hampain. Minusta vaan ei saa kortit puhelimen kotelossa - ihmistä. Haluan lompakon ja vielä hyvin tietynlaisen lompakon, joka asettaa sellaisia vaatimuksia lompakolle, että sen etsiminen käy työstä. Nykyinenkään ei ole täydellinen, mutta lähinnä paras kompromissi setelitaskujen ja korttikoteloiden määrän suhteen. Olen korjannut lompakon vetoketjua pariin otteeseen ennenkin, kun se ei ole pysynyt kiinni tai vedin on päässyt luistamaan paikaltaan. Nyt vedin kuitenkin halkesi, joten oli pakko ommella siihen uusi vetoketju. Sama tekniikka kuin avainpussissa ja nyt toivottavasti vähän enemmän käyttöä kestävä vedin. 

 

Myönnän, että työrepun, joka on palvellut minua jo vuosia, repeämiseen saatoin vaikuttaa itsekin tunkemalla sen aivan liian täyteen. Jouduin siis nyt korjaamaan tekosteni jälkiä. Tuollainen kankaan lohkeama vetoketjun vierestä on haastava saada kestämään, koetin nyt paikkaamalla eli ompelin alapuolelle paksusta nailonnauhasta paikan, ja sitten ompelin lohkeaman molemmat puolet kiinni paikkaan. Veto tulee siis nauhaan, ei enää kankaaseen. Se, että näitä rikkoutuneita paikkoja oli repussa kaksi, viitaa kyllä siihen, että se ei välttämättä kestä enää kovin kauaa.

 

 

Korjattu toppatakki oli Herra Kirjoituksen. Huomasin viikolla, että hänen takkinsa tasku repsottaa ja sanoin, että se pitää korjata. No ei se niin paha ole, oli vastaus. Kun tänään sain takin käsiini, molemmissa taskuissa oli repeämä, mutta sen lisäksi toinen tasku oli jo puolittain irti ja sen pohjassa oli reikä. Sain kuitenkin mielestäni varsin siististi ommeltua takin uudelleen kasaan ja parsittua taskunpohjankin umpeen. Täytyy jatkossa olla tarkempi, sillä nämä pienet jutut riistäytyvät helposti isoiksi, kun niihin ei heti tartu.

Alkuvuoden elvytetyt

Talven kylmät ovat jälleen saaneet villasukat päätymään jalkaan ja tietenkin sitä kautta kulumaan, joten helmikuussa riitti elvytettäviä sukkia eli parsittavaa. 

 

Sekun mies onnistui saamaan tammikuussa parsimani sukat rikki jo seuraavalla viikolla, joten niille uusi parsinta kierros, lisäksi vihreät sukat tulivat myös parsintaan. Seuraavalla kerralla tiedän, että kudon hänelle suurperheen sukkia, joissa saa pohjan irti ja korvattua uudella parin parsintakierroksen jälkeen. Ja siis tiedän, että nuo raidalliset sukat ovat eläneet jo monta elämää, joten seuraavalla kerralla niihin kannattaa kutoa uudet terät.

 

 

Lisäksi sukkia tuli kälyn ja juniorin käytöstä.  Ei yhtä tai kahta paria, vaan kokonainen kassillinen. 

Niiden parsimisessa meni useampi päivä, pyrin siihen, että pari päivässä tulisi korjatuksi. 

Osan kohdalla mietin jo oikeasti pitäisikö kutoa vanhoihin varsiin uudet terät, mutta päädyin nyt tällä kertaa vielä kerran parsimaan ne. 

Kaikkiaan näihin on upotettu parsintalankaa kerän verran eli 50g lisää langanlulutusta. Vuoden alusta lankaa käytetty 1902 g

Merkillinen maaliskuu

Vaikka lunta on edelleen runsaasti, on ilma jotenkin sittenkin keväinen. Osa lumesta on toki sulanut ja vettä tuntuu riittävän jopa ihan pieniksi järviksi asti. Lisäksi olen huomannut, että tietyt autoilijat nauttivat siitä, että saavat ajaa autonsa noista "järvistä" läpi mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon roiskuttaen, sitä parempi, jos joku jalankulkija sattuu osumaan kohdalle ja saa kunnon suihkun. Turha kai mainitakaan, että inhoan tuollaisia autoilijoita.

Yllättävän nopeasti lumet ovat kadonneet ja osa kaduista on jopa putsattu hiekoitushiekasta. Se tuntuu taivaalliselta kaiken sen lumessa ja loskassa kahlaamisen jälkeen. Olkoonkin, että yöllä on edelleen suhteellisen kovia pakkasia.

1. viikko

Maaliskuun ensimmäinen viikko oli peräti kokonaisen viikonlopun mittainen. Sen oli tarkoitus alunperin olla vapaa, mutta kun tuli mahdollisuus tehdä kohtuullisen rahakkaita ylitöitä, niin tietenkin nappasin kiinni. Sunnuntaina yövuorosta päästyä kokkailin ruokaa, koska serkkuni miehineen tuli Herra Kirjoituksen "klinikalle", sillä he tarvitsivat tietoteknistä apua. Useamman tunnin puurtamisen jälkeen saatiin kaikki koneet päivitettyä toimimaan. Turha sanoakaan, että illalla uni maistui. 

2. viikko

Maanantaina sitten jatkettiin aamuvuoroa, kieltämättä vähän väsyneenä, mutta onnellisena. Myönnetään, että illat menivät aika pitkälle aikaisten nukkumaan menojen merkeissä, mutta uskon vakaasti siihen, että silloin pitää nukkua kun nukuttaa. Tiistaina kävimme pitkästä aikaa syömässä ulkona, työkaverini ehti mainita aivan liian monta kertaa, miten hyvää ruokaa ja runsaita annoksia eräs paikallinen ravintola tarjoaa. Toki mekin olemme siellä käyneet, mutta siitä on jo pitkä aika, joten päätimme verestää kokemuksia, eikä minun tarvinnut väsyneenä miettiä kokkaamista. 

Torstain vapaapäivä meni kotihommien ja sukankutomisen merkeissä. Ikuisuusprojekti etenee pikku hiljaa. Illalla meillä oli työkaverien kanssa peli-ilta. Perjantain vapaapäivä meni jälleen loputtomien kotihommien ja sukan merkeissä. Sain kuin sainkin puristettua sukasta varren valmiiksi - jos tämän kanssa käy niin kuin sen toisenkin, niin teräosa valmistuu suhteellisen ripeästi tuon varren kanssa takkuamisen jälkeen. 

Viikonloppu menikin sitten yötöissä. Sunnuntaina kävimme katsomassa äitiä, joka vaikuttaa onneksi piristyneen, kun valo lisääntyy ja aurinkoakin näkyy. Kämppäkaverinsa vaan käy entistä huonommaksi joka kerta, mikä tietenkin surettaa.

3.viikko

Alkuviikko meni edelleen yövuorojen merkeissä, ja siinä välissä kävin vielä kuskaamassa äidin lääkäriin. Tämä tietenkin vähensi rajallista nukkuma-aikaa, hengissä kuitenkin selvittiin. Nukkumapäivänä oli vielä yksi työkokous. Sen lisäksi tein ruokasuunnitelmia loppuviikolle ja seuraavalle viikolle sekä hoidin ostoksia, jotta on materiaalia, mistä tehdä ruokaa. Tasapuolisesti olen yrittänyt tyhjentää pakastinta ja käyttää kuivakaappien varantoja uusien hankintojen rinnalla. Torstaille olin varannut hierojan, kyllä se vaan tuntuu niin hyvältä, kun veri jälleen kiertää hartioissa, muutoin viikon ainoa vapaapäivä meni jälleen kotihommien merkeissä. Perjantaina oli tilipäivä, perinteiseen tapaan laskut maksuun, vilkaisu saldoon ja verkkopankin sulkeminen - toivottavasti menee taas tovi ennen kuin se pitää avata.

 

Sotkuiset kesätyökuviot ovat osin selkeytyneet. Olen luvannut viettää lomastani kolme viikkoa keikkahommissa ja kaksi viikkoa lomailen Herra Kirjoituksen kanssa. Satunnaisia keikkapäiviä saatan tietenkin ottaa sekä omista hommista että muualta, jos siltä näyttää, että niitä on tarjolla. Elämä on sittenkin ihanaa, kun töitä riittää. 

Taivahan taatto päätti sitten viikonloppuna, että kevät seis, on vielä talvi, ja avasi lumihanat. Yhdessä yössä 15 senttiä uutta lunta ihmisten riemuksi tai riesaksi. Tällä kertaa minä yllätin jopa itseni, sillä sen sijaan, että olisin käyttänyt koko kirosanavarastoni lumen vuoksi, nautin suunnattomasti kahlatessani aikasen aamun kajossa lumessa töihin. Itse asiassa mietin jopa puiston koskemattoman lumikentän läpi kulkiessani, hyppisinkö jänishyppyjä tai tekisin jotain muita kivoja jälkiä sinne, sillä muutkin kulkijat olivat jättäneet sinne mielenkiintoiset merkkinsä. Yhden kulkijan laahaavat jäljet kertoivat painavista askelista, toisen hoipertelu matkasta lähipubista kotiin ja kolmansia seurasivat reippaat tassun jäljet yhdessä karvaisen ystävän kanssa tehdyn ulkoilun merkiksi.

4.viikko

Ensin kolme aamua ja sitten ylimääräinen yövuoro. Sattui nyt osumaan niin nätisti, että mulla olis ollut neljä vapaapäivää - itse asiassa edelleen on neljä vapaata päivää, ensimmäisen ja toisen välissä vain käväisen yön töissä. Aamuvuoroissa tuli jo hetken ajateltua, mihin sitä on taas päänsä työntänyt sen verran mielenkiintoisissa merkeissä ne menivät. 

Yövuoron jälkeen ehdin vielä tavata Ievuskaistakin pitkästä aikaa. Kävimme syömässä ja oli todella kiva höpötellä pitkästä aikaa. Äitiä kävimme katsomassa ja samalla tein hänelle jalkahoidon. Viikonloppuna sitten vietimme aikataulotonta lepoaikaa pesemällä viisi koneellista pyykkiä, parsimalla sukkia ja kokkaamalla ruokaa valmiiksi seuraavaa viikkoa varten. Tavoistani poiketen kävin kurkkimassa etukäteen kuun lopussa maksettavia lisiä ja yllätyin positiivisesti - toki minulla on tunne, että olen asunut töissä ja tilinauha vahvistaa sen jälleen kerran. 

5. viikko

Pääsiäisviikko. Pääsiäinen menee perinteisesti töissä. Alkuviikon tein töissä rästipaperihommia, jotka tuntuvat yhtä loppumatomilta kuin kotihommat. Niitä sitten hoidin taas viikon ainoana vapaapäivänä. Lisäksi kävin nauttimassa työnantajan joululahjaksi tarjoaman lounaan - en mitenkään viime tipassa, kupongin viimeinen käyttöpäivä oli kuun viimeinen päivä. Keskiviikkona meillä oli kokous, jonka päätteeksi herkuteltiin kunnon pihvillä ja muilla herkuilla. 

Vapaapäivänä poikkesin myös materiaalipankissa ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella, koska oli välttämättömiä tarpeita. Noiden välttämättömien lisäksi tuli sitten ostettua mukaan muutakin niin kuin yleensä aina siellä käydessä. Kunnianhimoisesti ajattelin ommella pari toppia matkalle ja serkkuni pelasti minut tarjoamalla saumuriapua ennen pääsiäisreissuun lähtöään.

Jääkaapin tyhjennys on edelleen menossa, joten onneksi ei tarvinnut lähteä ryntäilemään pääsiäisshoppailusta huumaantuneiden ihmisten sekaan. Toki yövuorojen välissä kävimme herkuttelemassa burgereilla samalla kun poikkesimme pääsiäistorilla.

Huomaa, että valon lisääntyminen tuo tullessaan perinteisen ostohimon. Tahdon uusia vaatteita, uusia lankoja, uusia tavaroita, uusia pelejä. Olin jopa langeta ostamaan Temusta (joka siis on jopa ebayn ylittävä romukauppa) yhden mekon reissua varten. En langennut, enkä oikein tiedä, onko se onnittelun paikka. Tiedän, että tässä on takana juuri se, että kevät ja valo saa kaiken vanhan näyttämään entistäkin kuluneemmalta. Yritän kuitenkin edelleen sinnitellä ostamatta, vaikka se onkin varsin vaikeaa. 

Muidenkin tavaroiden kuin vaatteiden kulumisen huomaa, ei vaan kevään, vaan ihan niiden ikääntymisen vuoksi. Jatkuvavasti käytössä olevista tavaroista esimerkiksi työreppu ja avainkotelo alkavat kaivata päivitystä, mutta koetan kestää niiden kanssa vielä tämän vuoden. Sitten voi ainakin sanoa, että on tosiaan loppun käytetty, kun laittaa ne pois. Myönnän, että saatoin ihan hiukan vilkaista ebaysta ja huomasin, että ainakin avaimiin saattaisi olla ratkaisu kotonakin, pienellä muokkauksella tosin. Toki sellainen aivan uusi ja ihana kunnollinen avainkotelo houkuttelisi kovasti - onhan uusi ja hieno aina uusi ja hieno. 

Samalla mietin, onko tässä saapuneet/poistuneet listauksessa mitään järkeä. Jos hävitän kaksi paria vanhoja, loppuunkuluneita korvatulppia ja hankin saman määrän tilalle, mikä muuttuu. Ei mikään. Ei myöskään se, että korvatulppia on pakko olla, mieluummin useampi kuin yksi pari. Rakas Herra Kirjoitukseni nimittäin kuorsaa, hän ääntelee kuin leijona tai traktori, joten pieni - tai vähän suurempikin - äänieristys on tarpeen, jotta vieressäolija saa unen päästä kiinni. Sama koskee astianpesuainetta tai muita arjen välttämättömyyksiä. No menköön ainakin tämän kuun, kun olen nuo tietyt asiat saapuviksi laskenut, niin myös niiden tyhjentyneet versiot lasketaan poistoiksi.

1.-31.3.

Kuitit:

Ruoka: 357,85€ (sisältäen ravintolaruokailun n. 30€ kahdelle ja toisen ravintolaruokailun n. 25€ yhdelle sekä burgeriateriat meille molemmille)

Herkut: 77,76€ ( karkkipussi yövuoroon ja sipsipusseja sekä karkkia muuten vaan syötäväksi, herkkuja peli-iltaan ja lahjaksi; lisää herkkuja kotiin)

Tavarat:  75,05€ (teräsharjat, nenäliinat äidille, hammasharjat, kukkanen lahjaksi, sodastreamin vaihtopullot, lisää tuliaisia sekä herra Kirjoituksen hankkimat minikolvi ja suurennusvalo - setti)

 

Poistot:  

Kaksi t-paidan helmaa lahjoitettu työkaverille, Herra Kirjoituksen vanha tietokone myyty uuteen kotiin, kahdet irtopohjalliset roskiin, tietokonesälälaatikko annettu eteenpäin, kynsiviila roskiin, tietokonelaatikko annettu eteenpäin, tyyny annettu pehmusteeksi, kaksi paria korvatulppia roskiin, sukat, paita & puolikkaat kalsareista naamanputsaus räteiksi. Pari turhaa pahvilaatikkoa viety roskiin, lehti kierrätetty eteenpäin, kerä lankaa annettu eteenpäin. Vanha varavitra pankki ja johtohässäkkä SERiin.  Kynsiviila roskiin. Tyhjentynyt tiskiainepullo roskiin, täytettävä rajauskynä roskiin, koska täytteet loppuivat, rajauskynän täytteiden kotelo roskiin,  kosmetiikan tyhjentyneitä 10 kpl. Yhteensä: 24 + kosmettiikka 10. Yhteensä 34 kpl.

Saapuneet:  1 paketti hammasharjan vaihtopäitä, 1 pari pohjallisia, kassillinen (3,5kg) lankoja, 2 korvatulpat, lisää lankoja, solki takkia varten. Yhteensä 7 kpl

Uusi avainkotelo

Työavaimissa käyttämäni avainkotelo alkoi sekin tulla tiensä päähän. Tai siis itse kotelo oli kyllä kunnossa, mutta sen sisälle vanhasta avainkotelosta siirtämäni lukkomekanismi aukesi tämän tästä ja päädyin kokoilemaan avaimia lattialta. 

 

Selasin tarjontaa ebaysta ja melkein tilasinkin jotain, sitten taas tuli sellainen mielikuva, että ehkä tähänkin löytyisi ratkaisu kotoa. Kaivelin kaappeja ja löysin sopivat tarvikkeet. Jostain jemmaan päätynyt pieni kukkaro, vanha avainnauha, lankaa ja neula. 

 

 

Ensin tein tyhmästi ja ratkoin kukkaron sauman, sitten tajusin etten saa avainlenkkiä upotettua saumaan nätisti ja näkymättömästi. 

 

Niinpä ompelin sauman takaisin umpeen ja kiinnitin rakentamani avainkiinnikkeen kukkaron saumanvaroihin. 

Lopuksi testasin ja pistin avaimet kiinni rakentamaani lenkkiin ja sujautin lenkin kukkaroon. 

 

 

Taas on keksitty jotain nollabudjetilla ja vältetty ostamasta uutta. 

Kaapin tyhjennys ruokaa

Tammikuuksi päätin ottaa tavoitteeksi "kaapin tyhjennys ruokailut" eli käyttää niitä tarvikkeita ja aineita, mitä kaapeissa valmiina on mahdollisimman pitkälle. Leipää, maitoa, leikkeleitä ja tuoreita (vihannekset ja hedelmät) jne. on tietenkin pakko hakea kaupasta, joten en niitä tähän kirjaile, mutta pääruoat omalta osaltani ja yhteisesti pistän muistiin. Ruokiin kuuluu yleensä myös jotain kasvista, mutta jokaista salaattia, porkkanaraastetta tai keitettyjä kasviksia en tähän kirjaa, ellei kyseessä ole pääruoka kuten uunijuurekset.

1.1. lounaaksi kasvissosekeittoa pakkasesta, illaksi salamipizzadonitsit kaupasta

2.1. lounaaksi "viime vuotiset" pizzan jämät, illaksi lohkoperunoita ja kaapin tyhjennys uunivihanneksia

3.1. lounaaksi uunivihannesten loppu ja valmiita lihapullia, illaksi jauhelihatortilloja (valmis, lämmitettävä täyte kaapista, samoin tortillaletut) sekä churroja (pussin pohja pakkasesta)

4.1. lounaaksi nuudeleita ja loput valmislihapullat, illaksi sweet and sour kanaa (valmisruoka)

5.1. lounaaksi valmis lohikeitto ja leipää, illaksi eineslihapullia ja leipää, jälkkäriksi glögiä ja pipareita

6.1. lounaaksi keitettyjä perunoita sekä loimulohta/lihapullia ja salaattia, illaksi lihapiirakkaa

7.1. lounaaksi juustofondue, illaksi lihapullia (valmiita kaupasta nämäkin)

8.1. lounaaksi lohisalaattia, illaksi braatwursteja ja ristikkoperunoita

9.1. lounaaksi  juustokasviskeitto (valmisruoka),  illalla kanakastiketta ja karibian riisiä

10.1. lounaaksi  feta-pinaatti pastaa, illalla thaikuutio herra Kirjoitukselle ja kokouseväitä minulle, sekä yöpalaksi valmiita lihapullia molemmille

11.1. lounaaksi feta-pinaatti pastaa, illalla savuporo-juusto keittoa (valmisruoka)

12.1. lounaaksi feta-pinaatti pastaa, samoin päivälliseksi, iltapalaksi valmispizzaa

13.1. lounaaksi serkun ja kummitädin tarjoamana perunoita ja uunipossua,  yöpalaksi pizzaa

14.1. lounaaksi feta-pinaatti pastaa minulle ja burgeri Herra K:lle, päivälliseksi pekoni-kana pastaa 

15.1. lounaaksi kana-pekoni pastan jämät,  päivälliseksi halloumia ja karkkia

16.1.  lounaaksi feta-pinaatti pastaa, päivälliseksi lihaperunasoselaatikkoa ja parsakaalia

17.1. lounaaksi lihaperunasoselaatikkoa ja parsakaalia, päivälliseksi linssi-kasviskeittoa (säästösoppa)

18.1. lounaaksi linssi-kasviskeittoa, päivälliseksi burgeriateria molemmille

19.1. lounaaksi savuporo-juustokeittoa, päivälliseksi valmispizzan jämät

20.1. lounaaksi voileipää, päivälliseksi Kaloriinan kana-pekoniburgerit molemmille

21.1. lounaaksi  linssi-kasviskeittoa,   päivälliseksi sipsejä ja karkkeja

22.1. lounaaksi linssi-kasviskeittoa, päivälläiseksi kreikkalainen salaatti minulle, burger Herra K:lle

23.1. lounaaksi linssi-kasviskeittoa, päivälliseksi makkarakeittoa

24.1. lounaaksi kasvislasagnea, päivälliseksi linssi-kasviskeittoa

25.1. lounaaksi linssi-kasviskeittoa, päivällisesksi jauheliha-makaronimättöä, parsakaalia ja punakaalirosollia

26.1. lounaaksi jauheliha-makaronimättöä, parsakaalia ja punakaalirosollia, päivälliseksi peli-ilta herkkuja

27.1. lounaaksi burger-ateria, päivälliseksi makaronilaatikkoa

28.1. lounaaksi synttäriherkkuja, päivälliseksi valmisburgerit

29.1. lounaaksi jauheliha-makaronimättöä, parsakaalia ja punakaalirosollia, päivälliseksi 

30.1. lounaaksi linssi-kasviskeittoa, päivälliseksi voileipää ja pullaa

31.1. lounaaksi linssi-kasviskeittoa, päivälliseksi makkarakeittoa

Ruokahävikkinä meni poistoon joulun aikaisia hankintoja; palanen jäävuorisalaattia sekä valmis punajuurisalaatti, jonka typeryyksissäni ostin ja jota Herra Kirjoitus ei suostunut syömään.

Jatkopala liiveihin

Pistin vanhat loppuun kuluneet rintaliivit roskiin, mutta pitihän niistä sentään jotain napata talteen. Tällä kertaa se jotain oli hakaset ja palanen liivien takaosaa. 

Olen jossain kohtaa kaivannut kolmehakasista jatkopalaa rintaliiveille, mutta nuukana en ole malttanut ostaa. Tuostahan sen sai ilmaiseksi. Ompeli vaan palaset yhteen ja valmista oli parissa minuutissa. Ei ehkä kedon kaunein kukka, mutta kuka tällaisen vanhan kurpan liivejä niin tarkkaan katselee.

Säästösoppaa

Kun kerran päätin pitää kaapin tyhjennys kuukautta, kuuluu siihen olennaisena osana myös jättikattilallinen linssikeittoa. Tapanani on upottaa linssikeittoon suunnilleen kaikki mahdolliset kasvikset, mitä jääkaapista ja pakastimesta löytyy. Samoin tapanani on keittää kyseistä keittoa mahtavan suuri kattilallinen, jonka jaan valmiiksi annoksiin eväitä varten. Sitten on helppo napata mukaan purkillinen keittoa ja voileipä lounaaksi. 

Tähän nimenomainseen versioon otin pakastimesta lanttua, kesäkurpitsaa ja kidneypapuja, jääkaapista porkkanaa, paprikaa ja inkivääriä sekä ruokakomerosta tomaattimurskaa, kookosmaitoa, linssejä, kasvislientä ja mausteita. 

Kuvassa kattilassa vasta osa aineista ja keittyminen alussa. Keitin kaikki muut aineet ja soseutin, sitten vasta lisäsin kidney pavut. Kaikkiaan tuosta kattilallisesta tuli 9 eväsrasiallista. 

Valmis keitto näyttää aika erilaiselta kuin aloitus. Soseutin, koska niin siitä tulee "tykympää" syötävää.

Muovikassittomuus

Selailin vanhoja blogipostauksia, sillä minusta on toisaalta hauska ja toisaalta turhauttavaa katsoa, miten paljon samoja asioita toistan vuodesta toiseen. Toisaalta on myös mahtava huomata, että joissakin asioissa on onnistuttu ja niistä on tullut tapa ja tottumus. Niistä on tullut siis sellaisia asioita, joita ei edes tarkemmin ajattele, vaan toimii automaattisesti tietyllä tavalla. Yksi näistä asioista on vuonna 2017 käyttöön ottamamme muovikassittomuus tai siis paremminkin muovikassien ostamatta jättäminen. 

Nykyään meillä on lähes poikkeuksetta jokaisella kauppareisulla mukana oma kestokassi tai useampia. Herra Kirjoituksella on aina takkinsa taskussa kangaskassi, samoin minulla työrepussa eli jos joutuu yllättäen matkalla poikkeamaan kaupassa, on mukana myös kassi, mihin ostokset laittaa. Menossa on siis kahdeksas vuosi, jolloin muoviset kauppakassit jätetään ostamatta.

Olin jossain kohtaa varma, että meille tulee ongelmia, kun muovikassit loppuvat ja että ne loppuvat nopeasti siis tuon ensimmäisen vuoden aikana. Yllättävän pitkälle ne ovat riittäneet, sillä roskiskaapin lisäksi niitä löytyi myös vintistä ja autotallista - osa hakemistani Roskalava-ryhmän tavaroista on ollut pakattuna muovikasseihin, joten sieltäkin on tullut lisää. Lisäksi maalta löytyi melkoinen varasto säästettyjä muovikasseja ja niiden lisäksi vintin uudelleen järjestelyssä on vapautunut lisää kasseja. Tietenkin käytämme kaikki mahdolliset pussit roskapusseina varsinaisia muovikasseja säästäen. Roskapusseina käytetään esimerkiksi kaikki wc-paperipussit ja muut vastaavat pakkaukset, isot leipäpussit ja hätätilassa myös hedelmäpussit. Kyllä, tässä kohtaa joudun tunnustamaan, että siitä huolimatta, että minulla on lukuisia kestohedelmäpusseja, ostan hedelmät useimmiten joko kokonaan ilman pakkausta tai sitten muovisessa hedelmäpussissa. Nämä pussit ovat sellaisia, että käytän niitä useampaan kertaan ensin eväspusseina ja sitten kun ne alkavat olla tuossa hommassa loppuunkäytettyjä, palvelevat ne vielä viimeisen kerran roskapusseina.

Toki vuosien varrella on joitakin kasseja tullut ostettuakin, mutta kyllä se äärimmäisen harvinaista on ollut. Tässä kohtaa voi siis todeta, että yllättävästi niitä muovikasseja vaan on jemmassa ja jostain niitä kertyy lisää, kun tähän asti niitä on riittänyt hyvin sekä roskapusseiksi että pakkauksiin. Myönnän, että jossain vaiheessa oli aika, jolloin pakkasin kaikki meiltä poistoon lähtevät tavarat joko paperikasseihin tai hedelmäpusseihin, kun tavallisia muovipusseja ei vaan ollut. Itse asiassa tuo sama tilanne taitaa olla nytkin eli jemassa on vain muutama todella iso muovikassi ja sitten näitä sekalaisia roskapusseiksi tarkoitettuja pussukoita. 

Vakaasti uskon kuitenkin, että niillä selvitään myös tämä vuosi - todennäköisesti myös seuraava ja sitä seuraava.

Joulukorvikset 30 sekunnissa

Työkaverit ovat jo hetken pyörineet töissä päässään, korvissaan ja rinnassaan ties millaisia jouluvirityksiä. On tonttuja, paketteja, palloja, kuusia, poronsarvia ja vaikka mitä. Minullakin on kaapissa pari pantaa, mutta kaipasin jotain muuta. Kävin Normalissa katsomassa, mutta olin auttamattomasti myöhässä - vaihtoehtoja oli todella vähän ja nekin niin kalliita, että en ollut valmis maksamaan niistä niin hirveitä hintoja. 

 

Ihan sattumalta joulupakettimateriaaleja kootessani ja joulupaketteja tehdessäni löysin muutaman pienen vanhan joulupallon. Niiden muotoutuminen korvakoruiksi kesti ehkä hiukan enemmän kuin 30 sekuntia. 30 sekuntia siihen, että kaivelin korvakorukoukut esiin ja toiset siihen, että kiinnitin koukut palloihin.

 

Huvittavasti ja onneksi minulla sattui olemaan juuri kirkkan hopeanväriset korvakorukoukut, joten ne sopivat noihin helmiäispalloihin paremmin kuin hyvin. 

 

Tämä kuva paljastaa totuuden, pallot eivät ole aivan täydelliset pinnaltaan, vaan eletty elämä näykyy niiden helmiäispinnassa. Minulle nämä kelpaavat aivan hyvin, niitä tuskin tullaan käyttämään enempää kuin parina päivänä vuodessa.

 

Eivät ehkä kedon kauneimmat kukkaset, mutta riittävät tähän tarkoitukseen ihan riittävän hyvin. Jälleen kerran voin todeta, että tein itse ja säästin. Seuraavaksi varmaan ostan paikallisen halpakaupan joulupoistomyynnistä pari pakettia pieniä joulupalloja ja askartelen itselleni niistä pannan - vanhoja pantoja minulla on liikaakin, joten materiaalista ei tule puutetta.

Taiturimainen tammikuu

Joulukuu oli todellakin joutuisa, se katosi taas kuin huomaamatta ja niin alkoi uusi vuosi, jonka aikana en usko tapahtuvan mitään uutta ja ihmeellistä. 

 

1. viikko

Vuoden ensimmäinen viikko oli kokonainen päivä. Tänä vuonna en sentään saanut sätkyä uuden vuoden päivän aamuna, niin kuin olen aikaisempina vuosina saanut. Poikkeuksellisesti uuden vuoden päivä oli myös vapaapäivä, jonka käytimme siihen, että kävimme katsomassa molempia äitejä. Lisäksi tietysti tehtiin kotitöitä, ne kun tuntuvat olevan loppumaton luonnonvara tänäkin vuonna.

2. viikko

Sellainen normiviikko, töitä ja vähän lisätöitä ja kokonaista kolme vapaapäivää. Sekä lankeemuksia, tietenkin - häpeä tunnustaa, mutta yhdelle viikolle mahtui sekä pizzat että kebabia ranskalaisilla ja sipsejä ja karkkeja. Eikä selitykseksi riitä punaisten päivien hormonitoiminta, vaan tekosyynä toimivat myös kiire ja nälkä.

Vapaapäivinä vietimme pelipäivää kavereiden kanssa, kävimme maalla tarkistamassa paikkoja ja tapaamassa äitiä. Lisäksi veimme muutamat valmiit ja korjatut sukat perille, sain myös lahjoituksena kassillisen lankaa ja useamman ihanan käsityökirjan. Noiden käsityökirjojen joukossa oli todellisia helmiä kuten "Puikkomaisterin sukkakirja", Niina Laitisen "Villasukkien vuosi" sekä Novitan juhlakirja "Kaikkien aikojen villasukat". Sunnuntaina pesin pyykkiä ja kokkasin viikon ruoat valmiiksi, ettei tarvitsisi nälän takia lähteä pizzaa hakemaan niin kuin viimeksi. Kuntosalillakin kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Sukkia tuli kudottua ja parsittua. Sitä tavallista kovin tavallista siis.

3. viikko

Kun maanantai aamu alkaa vasten naamaa tuiskuavalla lumella, jota on kinostunut kulkureitille pahimmillaan liki polveen, kun vastassa ovat huonosti auratut kevyenliikenteen väylät ja hölmösti käyttäytyvät "lumimiehet" (nuori kaveri, joka ei viitsinyt siirtää auratraktoria sivuun, vaan pysäköi sen jalkakäytävän tukkeeksi, jolloin oli pakko ohittaa kinoksen kautta), on viikon alku taatusti positiivinen. Lisätään tähän vielä se, että (pessimistin oletuksien mukaan) palkkalaskelma ei näkynyt verkkopankissa niin kuin oli luvattu ja muutenkin ärtynyt fiilis, niin saadaan aikaiseksi takapuoleen ammuttu karhu, joka olisi paljon mieluummin jäänyt peiton alle. Yritän lohduttautua sillä, että tälläkin viikolla on vain 4 aikaista ylösnousua ja että se palkkakin maksetaan ennemmin tai myöhemmin. 

Kävin salilla, mikä - myönnettäköön - oli vielä enemmän sellaista testailua kuin aktiivista treenaamista, mutta koska se lähteminen ja meneminen on vaikeinta, niin opetellaan sitä nyt ensin. Salin jälkeen sallin itselleni vapaaillan ja kudoin hitaasti edistyvää joulusukkaa. Jotain on ehkä vinkasahtanut takaisin raiteilleen, sillä tein myös perusjumppaa kotona ja kävin salilla toisenkin kerran tällä viikolla. 

Ihmeiden ihme oli se, että kaiken sählingin jälkeen palkat oli kuin olikin maksettu oikein ja ajallaan. Töissä olimme jo naureskellen varautuneet pikavippeihin, koska palkat tulevat vasta syksyllä, sen verran niihin on liittynyt ongelmia. Varmistaakseni myös tulevan palkanmaksun, sovin muutaman lisätyöpäivän helmikuulle, jotta ei tulisi vapaa-ajan ongelmia jatkoonkaan. Kävin myös käsileikkauksen jälkitarkastuksessa - leikkauksesta kun tuli kuluneeksi vuosi. Lääkärillä oli hauskaa, kun tajusi minun varanneen vuosikontrollin puolen tunnin marginaalilla leikkauksesta - olin sen verran etuajassa. Käsi on periaatteessa ok, vähän jäykkä ja väsyy, mutta muuten ok. Kirjoitti lähetteen ja maksusitoumuspyynnön vakuutusyhtiölle, joten jäämme odottamaan.

4. viikko

Lomaviikko varsinaisista töistä, mutta 3½ päivää lisätöitä. Sukan kutomista ja lihaskuntojumppaa sekä runsain mitoin äänikirjojen kuuntelua, siitä on hyvä loma tehty. Lisäksi vielä kokous, synttärit ja peli-ilta, ettei ihan ilman herkkujakaan jääty. Siivottua tuli ja sen myötä myös tehtyä hankintoja, jotka olivat pakollisia tai melkein pakollisia kuten bideen hana vuotavan tilalle. Maalla sulatimme toisen pakastimen, kannoimme jonkin verran ruokia poistoon, koska tajusin, että niitä vain ei tule käytettyä, joten on järkevämpi luopua niistä nyt. Sen lisäksi täytimme oman pakastimemme ja paljon tein ensi viikolle ruokia valmiiksi noista pakasteista.

5. viikko

Sellainen perusviikko: töitä, harrastetöitä, sukankudontaa ja jumppaa. Kävimme katsomassa äitiä ja olen entistä enemmän huolissani hänen muistinsa tilasta, nimet ovat entistä pahemmin hukassa, paikkakunnat sekaisin ja mitään hän ei jaksa tai ehdi tehdä. Suurin ongelma on se, että minä en osaa olla ja reagoida oikein, johtuen varmaan siitä kauhistuksen tunteeesta, jonka tuo tilanne synnyttää. Jälleen kokkailua siitä, mitä kaapeista ja pakastimista löytyy. Ensi viikolla syödään mm. sitruuna-rakkuna-sieni-possukastiketta ja vehnättöä parsakaalin kera, mustaherukka riisi-kaurapuuroa, hernesoppaa ja punakaalisalaattia sekä kasvispihvejä. Lauantaina punaisten päivien hormonit veivät ja kaupasta tuli ostettua pussi sipsejä ja toinen karkkeja - niillä hinnoilla sitä ei todellakaan tee mieli tehdä kovin usein. 

6. viikko

Käytännössä siis vain maanantai ja tiistai, joista jälkimmäisenä maksettiin joulukuun lisät. Olen siis palannut jälleen palkkaa odottavien kastiin, tällä kertaa kiitos vakuutusmaksujen, joiden eräpäivä on 1.2. Ihmeekseni onnistuin nitkuttelemaan siirtämättä lisää rahaa korttitilille, vaikka se nyt sitten kuun loppuun onkin ihan tyhjäksi lypsetty. Uuden kuukauden ensimmäinen työ on siis siirrä rahaa ja maksa laskut. 

Maanantain vapaapäivänä satoi lunta, räntää, vettä ja oli synkkää ja pimeää koko päivän, mikä tarkoiti käytännössä sitä, että pysyttelin sisällä, tein kotihommia kuten tiskaamista, siivoamista ja korjausompelua sekä kudoin sukkia enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Tiistaina oli normaali työpäivä ja kuntosalipäivä.

Muuta: Vuoden ensimmäisen kuukauden kunniaksi yritin taas kerran pitää jonkinlaista kulutusseurantaakin.

Vuoden kahdeksan ensimmäisen päivän kuitit kertovat karua totuutta: 

Ruoka: 28,14€

Herkut:  49,37€ (pizza + kebabia ranskalaisilla + sipsit+ karkkia)

Tavarat:  23,34€ (lehti, kukkia ja suklaata tuliaisiksi)

Apteekki: 7,57€

Koko tammikuu:

Ruoka: 134,82€ (ruokaan laskettu myös työpaikkabileiden omavastuu)

Herkut: 108,30 (suolakeksejä, suklaata, karkkia ja sipsejä sekä synttäriateria (n. 30€))

Tavarat: 57,67€ (liimaa, mustaa jesaria ja ladattavia pattereita, bidee-hana, wc-harja, siteitä)

Apteekki: 18,29€

Kokonaisuudessaan: 319,08€

Luvut ovat suuntaa-antavia, vaikka ne muka on tarkasti laskettu. Todellisuudessa en ole ihan sentilleen noita kytännyt (eli joku kuitti saattaa puuttua, vaikka isommat tuossa pitäisi olla), koska ei ole pakko. Edelleen ollaan tilanteessa, että herkkuihin menee ihan liikaa rahaa, vaikka miten selittäisi että siinä on myös kolme ruokaa. Jos leikittelee ajatuksella, että ne laskee tuosta pois muihin herkkuihin jää 38€, mikä on kyllä jonkin verran vähemmän kuin ennen. Tuota vyötä on nyt kuitenkin edelleen kiristettävä. Eikä helmikuussa toivottavasti tarvitse niin paljon ostaa tavaroita kuin nyt on tullut ostettua.

Huomaa, että apteekista on tullut vakioshoppailupaikka. Jos voisin välttää, en asioisi siellä, mutta nyt ei toistaiseksi taida vaihtoehtoja olla. Ikävästi vain sitä yhtä lääkettä, jota tarvitsisin, ei edelleenkään saa. Toisaalta se sitten kyllä räjäyttää apteekkilaskut ihan eri sfääreihin.

Postiivisita on se, että alkukuu on mennyt ilman ruokahävikkiä. Itse asiassa koko kuukauden aikana olen heittänyt pois vain yhden mädäntyneen omenan, mikä on varsin hyvin. Jääkaapista, pakastimesta ja kaapeista on hyödynnetty kaikkea mahdollisuuksien mukaan ja syöty suurimmalta osaltaan "kunnon ruokaa". Periaatepäätöksen mukaisesti olen pyrkinyt vähentämään karkkien, sipsien ja limpsan ostamista. En kieltänyt itseltäni noiden syömistä, koska joulusuklaista oli vielä paljon jäljellä ja tarjontaa muutenkin runsaasti, mutta sen sijaan rajoitin ostamisen vain poikkeustilanteisiin. 

Olipa kerran pipo

Olipa kerran pipo ja liian pitkät kalsarit, jotka löysin naamakirjan roskalavalta. Itse asiassa pitkikset olivat vain lisä paketissa, josta ensisijaisesti halusin itselleni toppeja ja puseroa. Ne kuitenkin kuuluivat samaan, joten lupasin ottaa ne. Kun lahjoittaja ehdotti vielä lisäävänsä pakettiin itselleen tarpeettoman, välihousujen kanssa samaa kuosia olevan pipon, lupasin antaa sillekin kodin. 

 

Minä ja pipot, no, me emme ole kavereita, sillä minulla on edelleen ysäriläinen syndrooma liikkua ilman pipoa varsin kylmilläkin ilmoilla, koska päätä ei palele. Asian järjevyydestä voidaan tietenkin olla montaa mieltä ja olen valmis tunnustamaan tyhmyyteni tällä saralla, mutta jätän silti pipon laatikkoon. 

Kuten olin arvellutkin pitkikset kaipasivat lyhentämistä ja samalla huomasin niiden persauksessa pienen reiän. Ehkä se oli syy, miksi niistä oltiin luovuttu. Minua se ei kuitenkaan haitannut, paikkaamiseen meni pari minuuttia. 

Olin heti pipon saatuani päättänyt hyötykäyttää sen eli tehdä siitä itselleni alushousut - tai ehkä on paremmin sanottu, että olin ajatellut kokeilla, saisinko siitä tehtyä alushousut. Niinpä ratkoin pipon saumat auki, käytin vanhoja housuja mallina ja leikkasin piposta vapaalla kädellä pöksyt. 

Koska takamukseni on iso ja tarvitsee runsaasti kangasta, päätin hyödyntää haarapaloina ja sivukiiloina myös pitkisten lahkeista jääneet palaset. Siis periaatteessa piponkokoinen trikoopalanen riittäisi pöksyihin hyvin, mikäli pipoa ei muotoiltaisi leikkaamalla reunat kielekkeiseksi. Noiden lovien takia jouduin tosiaan vähän kikkailemaan ja kokoamaan palasista sekä ompelemaan muutaman ylimääräisen sauman. Kierrätyspöksyni kruunasin käyttämällä niiden vyötärölle ja lahkeensuihin aiemmin poistetuista alushousuista ratkomani kuminauhat. 

Tuijottaessaan minua intopiukenana neulomassa pöksyjä rakas puolisoni kysyi varovasti: "Kulta, meneekö meillä niin huonosti, että sä et voi ostaa alushousuja kaupasta?" Seuraava lause oli jatkoa samaan teemaan: "Mä kyllä voin ostaa sulle, jos sä et itse..." Miehet! Eikö se mokoma tajunnut, että koko kupletin juoni oli nimenomaan tehdä itse ja vieläpä tehdä itse kierrätysmateriaaleista, en kai minä ihan muuten vaan ollut noita kuminauhoja jemmannut ja pipoa materiaaliksi haalinut. Juu, toki voisin ostaa kaupasta, mutta kun haluan kokeilla tehdä itse, en halua valmiita.

Kaikki rikkuu

Kummallisesti asioilla on taipumus kasaantua kuten esimerkiksi sillä, että tavarat rikkuvat aina kasapäin. Nytkin hajosivat sekä Herra Kirjoituksen talvikengät että minun talvikenkäni (toiseen kertaan), yksi avaimenperä, toppatakin vetoketju ja popscoket puhelimestani.

Jälleen kerran mietimme käytämmekö asiantuntijaa siis tässä tapauksessa suutaria vai teemmekö itse. Asian ratkaisi se, että molempien kengät ovat jo reilusti käytetyt, mutta kuitenkin edelleen käyttökelpoiset. Laskimme, että niihin vitosen liimatuubi ja vähän omaa työtä on järkevämpi sijoitus kuin suutarille vienti. 

Samoin avaimenperän korjaaminen onnistui liimalla ja vetoketjuun tarvittiin vain pihtejä. Ne hoituivat muutamassa minuutissa. 

 

Uutta popsocketia kerjäsin naamakirjan roskalava-ryhmässä, mutta sellaista ei tuntunut löytyvän, joten päätin tarkemmin tutkia kyseisen härpäkkeen sisuskaluja. Olin siis valmistautunut kokoamaan sen liimalla, jos mahdollista. Yllätyksekseni huomasin, että korjaaminen onnistui vain painelemalla osat yhteen - toki se edellytti pohjan irrottamista puhelimesta, mutta onnistui suhteellisen helposti. Pääsin siis tuulettamaan jälleen onnistunutta korjausta ja hämmästelemään sitä, miten loppujen lopuksi yllättävän moni asia on korjattavissa, kun vähän tutkii, googlettaa ja näkee vaivaa. Tuohonkin meni alta 5 minuuttia, joten ei ajallisesti ollut kysymys mahdottoman pitkästä ajasta.

Vielä kun joku kertoisi miten saa teroitettua pinsetit jälleen teräviksi, niin olisin taas yhtä "elvytystaitoa" rikkaampi. Minusta ja lankauksesta ei koskaan tullut kavereita eli en jaksanut panostaa sen taidon opiskeluun, vaan nypin kulmani edelleen pinseteillä. Itse asiassa tähänkin löytyi youtubesta ratkaisu eli nyt mä teroittelen pinsettejäni metallisella kynsiviilalla.

Saiturin korjausjoulu

Onnistuin viikolla rikkomaan käytössä olevista talvikengistäni vetoketjun - ja vielä sen verran pahasti, että oli valittava kolmesta vaihtoehdosta: heitä kengät roskiin, vie kengät suutariin tai korjaa itse. Roskis nyt on allekirjoittaneelle viimeinen vaihtoehto ja koska en myöskään halunnut jättää kenkiä juhlapyhien yli suutarin huomaan, jäi vaihtoehdoksi itse korjaaminen.

Kenkien vetoketjun lukko oli siis irti ketjun toisesta puolesta. Vanhoja hyviä ohjeita noudattaen ratkoin vetoketjun pään irti siltä puolelta, mistä lukko oli irronnut ja irrotin metallisen sulkuklipsin. 

Pujottelin löystyneen lukon takaisin paikalleen. Kiinnitin klipsin uudelleen pihdeillä, joilla myös puristelin löystyneen lukon takaisin sopivaan kireyteen. 

Lopuksi ompelin irrotetun vetoketjun takaisin paikalleen ja kas, kengät ovat taas kunnossa. Aikaa meni parikymmentä minuuttia ja eko-saituri on taas tyytyväinen. 

 

Kuten kuvasta näkyy, aiemmin rikkuneen lukon vetimen olen korjannut avainrenkaalla, joka toimii tuossa itse asiassa paremmin kuin varsinainen vedin.

Lankoja, enemmän lankoja

Miten minulle tuleekaan ensimmäiseksi mieleen se legendaarinen meemikuva, jossa Paavo Väyrynen on eduskuntatalon hississä ja johon on liitetty milloin mitäkin kuvatekstejä, yleensä kuitenkin erilaisiin  avoimiin toimiin tai virkoihin liityviä: "Kuulinko oikein, että olisi pääjohtajan paikka tarjolla?" Tuohon samaiseen kuvaan olisin voinut tällä kertaa liittää oman naamani tekstillä: "Ilmaisia lankoja, kaikki mulle just nyt heti". Löysin näet naamakirjasta roskalava-ryhmästä jonkun tarjoamia lankoja ja päädyin jonottamaan niitä. Onnekseni lankojen antaja ei osannut vastata ensimmäisen varaajan kysymyksiin siitä, mitä lankoja ne olivat, hän kun ei ollut lainkaan käsityöihmisiä, seuraavana jonossa oleva oli liian kaukana, joten minä sain koko potin. Lähdin hakemaan paria kassillista, jotka lahjoittaja minulle lupasi (ilmeisesti oli vielä joku muukin kiinnostunut, jolle hän oli luvannut osan). Loppujen lopuksi kävi niin, että kaikki tarjolla olleet langat päätyivät sitten kuitenkin minun mukaani. 

Niitä lankoja oli kaiken kaikkiaan seitsemän muovikassillista. Oho hups! Ihan pikkuisen lisää lankaa. Ja kuka olikaan se, joka pääsi juuri vannomasta, että ei tasan hanki lisää lankaa, ei ainakaan enempää kuin siihen yhteen punoskoriin mahtuu. 

Käytin eilisen illan lajittelemalla langat noin suurin piirtein oikeisiin kasoihin. Ihan varmuuden vuoksi tein sen pihalla, koska en missään nimessä halua mitään ylimääräistä elävää lankavarastooni ja sitä paitsi pihalla tuli yhdistettyä huvi ja hyöty eli lankojen lajittelu ja auringosta nauttiminen.

Vasemmalla on neljässä kassissa erilaisia sukkalankoja, kokonaisia keriä, vajaita keriä, erilaisia nöttösiä, nallea, seiskaveikkaa, isoveljeä ja fingeringvahvuisia. Muutama kerä täysvillaisia lankoja kirkkaassa pussissa näiden sivulla. Seuraavat kaksi kassia ovat erivahvuisia akryylilankoja mm. monta kerää Novitan flipflopia, pilveä ja muita paksuja tossulangoiksi sopivia lankoja sekä jokunen kerä sukkalangan vahvuisia. Jokunen kerä mohairia niiden edessä. 

Oikealla on kassillinen kalastajanlankoja useita keriä eri vahvuisia luonnonvalkoisia ja yksi punainen. Puuvillalankoja valkoista, punaista, turkoosia ja vihreää. Sekä vyyhdillinen pellavalankaa. Näistä turkoosi puuvilla on menossa Ievuskaiselle korvakorujen virkkaukseen. Pellavat ja kalastajanlangat koetan jobata jonnekin, koska minulla ei ole käyttöä niille.

Akryylien ja puuvillalankojen välissä on useampi pieni kassillinen ohuita lankoja, sellaisia, joita olen tottunut sanomaan koneneulontalangoiksi ja käyttämään jonkun muun langan parina tai useampaa kerralla sukankutimessa. Noita on montaa eri materiaalia, ihan sukkalankaa, villaa ja sellaista epämääräistä, josta en oikein ottanut selvää. Näiden tarkemman perkaamisen jätin tulevaisuuteen. Lisäksi samassa kasassa on pieni kassillinen kimaltavia ja hapsullisia lankoja sekä turkistupsuja. 

Kaiken huipuksi kasasta löytyi todellinen aarre. Melkein kokonainen kerä Novitan Nallea sävyssä Krassi, jonka valmistus on tietenkin lopetettu vuosia sitten. Eräs erittäin hyvä ystäväni rakastaa juuri tuota lankaa ja sen löytyminen on tietenkin kiven alla, joten kun sitä jostain löytyy, olen enemmän kuin iloinen. Tuosta kerästä saa sukat, kun vähän pistää jotain muuta punaista tai keltaista sekaan. 

Nyt vaan sitten puikot heilumaan. 

Nuukailija kiittää hamsteria

Useampaan kertaan olen täällä tunnustautunut sekä hamsteriksi että nuukailijaksi. Ensin mainitussa on tosiaan se huono puoli, että tavaraa on kertynyt nurkkiin sellaisia koko elämän varastoja, jälkimmäinen taas kuluttaa äärimmäisen tarkasti kaiken loppuun. Tässä yhteydessä koko elämän varastoilla tarkoitetaan sitä, että kyseisen sortin tavaraa on sen verran, että se todennäköisesti riittää minulle loppuelämäksi tai ainakin melkein - varsinkin loppuun asti käyttäen ja kuluttaen.  Olen täällä useaan otteeseen valitellut sitä, että olen noita varastoja kerryttänyt ja että kämppä on kovinkin täynnä erilaista roinaa ja rompetta. Nyt kun olen seuranut yhä kiihtyvää hintojennousua, olen alkanut olla kiitollinen sille epävarmalle hamsterille, joka aikanaan kokosi ja keräili melkoiset määrät sitä, tätä ja tota. Hamsteri shoppaili lähes maanisesti, kuten tuolta ensimmäisten vuosien blogiteksteistä on saanut lukea. Nykyiään en juuri shoppailua harrasta, vaikka tietenkään hamsterointi ei ole edelleenkään kokonaan ohi, mutta on hyvin, hyvin maltillista aikaisempaan verrattuna ja keskittyy suurimmalta osaltaan Naamakirjan roskalavan ilmaistuotteisiin ja kirpputoreihin. 

Tavaravarastot onneksi mahdollistavat sen, että on varaa, mistä valita ihan oman kaapin puitteissa. On jokseenkin helpottavaa shoppailla omasta kaapista, kun tarvetta johonkin ilmenee. Myönnetään, että on huojentavaa kun ei tarvise ihan ensimmäisenä lähteä ostamaan sukkia tai lankaa, vaan riittää, että kaivelee omia kaappeja ja ottaa sieltä käyttöön. Sisäinen nuukailijani tosiaan huokaisee helpotuksesta jokaisen vältetyn ostoksen kohdalla ja myönnetään,että samalla se myös pohtii sitä, miten pärjäävät ne, joilla vastaavia varmuusvarastoja ei ole. 

Lopputulema on se, että aikaisemmin painolasteilta tuntuneet varastot alkavatkin tässä yhteydessä tuntua aarteilta ja nuukailija kiittää hamsteria, joka ymmärsi silloin hyvinä aikoina hankkia jemmaan. Kyllähän mä sen tiedän, että tavara ei maailmasta lopu, mutta uskoakseni tulevana syksynä joudutaan miettimään sitä, mihin on varaa ja mitä voi ostaa eli mihin kulutukseen rahat laitetaan. En ole edelleenkään unohtanut sitä, miten vuoden 2008 talouskriisin puitteissa italialainen kaverini kertoi, että heillä Italiassa on talouskriisin myötä tavallista, että keskiluokkainen perhe joutuu miettimään pizzan syömistä ulkona. Siis sitä, onko siihen varaa, kun aikaisemmin se on ollut itsestään selvyys, että totta kai on varaa ja totta kai syödään ulkona päivällistä. Sama lienee edessä meilläkin, enkä viittaa tällä pelkästään omaan perheeseeni, vaan yleisesti suomalaisiin, koska nyt jo esimerkiksi bensan hinnassa lähestytään sellaista kipurajaa, että meilläkin mietitään tarkasti se, mihin ja miten lähdetään autolla.

Hiekkapaperia ja puikkoja

Mietin ensin jotain muun tyylistä otsikkoa, kuten mihin neuloja tarvitsee hiekkapaperia, mutta päädyin nyt lyhyempään versioon. Otsikolla viittaan kuitenkin vähän aikaa sitten hankkimiini Novitan koivupuisiin "kulmikas" puikkoihin. Kun otin ne ensimmäistä kertaa käyttöön, yhdestä puikosta alkoi lohkeilla riiskoja. Tietenkin laitoin palautetta Novitalle, koska en valitettavasti millään osaa neuloa neljällä puikolla - tai ehkä se onistuisi, jos kyseessä olisi 15 senttiset puikot, mutta 50cm pitkät ovat vaan liian pitkät tuohon sukankutimen ollessa kyseessä. 

No siis joka tapauksessa laitoin palautetta Novitalle, josta sain lupauksen uusista puikoista, koska tuossa erässä mitä ilmeisimmin on jonkinlainen valmistusvirhe, sillä noita säröjä irtosi useampia paristakin puikosta. Novita tietenkin kiitti kohteliaasti palautteesta ja lupasi hyvityksenä uudet puikot. Totta kai uudet samanlaiset, joten pidän peukkuja pystyssä, että nämä olisivat toimivat. Uudet puikot saapuivat postissa eilen ja pikasella tarkastelulla nämä vaikuttaisivat olevan säröttömät ja siten kunnossa.

Miten hiekkapaperi sitten asiaan liittyy? No tietenkin siten, että kudin oli pahasti vaiheessa, kun huomasin riiskat puikoissa ja jotenkin piti päästä jatkamaan. Minä tietenkin pistin Herra Kirjoituksen alustaviin töihin ja jatkoin itse loput eli hioin riiskat sileäksi. Viimeisen viikon ajan hiomapaperi on ollut tuossa kutimen vieressä pöydällä ja aina kun olen huomannut jonkun särön puikoissa, niin olen hionut sen pois. Katsotaan, miten kauan tätä voi jatkaa ja kumpi tulee ensin vastaan puikon katkeaminen siksi, että se on hiottu liian ohueksi vai riiskojen loppuminen.

Kuvassa uudet, hyvityspuikot ja työstöväline sekä hiottavat puikot kutimessa. Yllättävän paljon noita riiskoja sieltä on irronnut ja noita epämääräisiä kohtia saanut hioa. Taisin uskoa kerrasta ja pysytellä vain Cubicseissa neliömallisten puikkojen osalta, kun taas Novita pyöreät koivuiset ovat parhautta.

Koska ensimmäisellä hankintakerralla ostin heti kahdet samanlaiset kulmikkaat puikot, minulla on nyt kolme settiä samanlaisia puikkoja eli ihan heti en saa tekosyytä hankkia lisää sukkapuikkoja.