Aika mennä

Sain synttärilahjaksi liki kuusi vuotta sitten kukkakimpun, jonka esittelin täällä, ja jota olen tähän asti säästänyt. Nyt päätin, että kimpun on aika mennä, koska se oli alkanut tiputtaa lehtiä ja siihen oli kertynyt kasa kaupalla pölyä, jota ei saa kunnolla puhdistettua. 

Kimppua purkaessani otin talteen pitsit ja langat, mietin hetken otanko talteen myös rautalankaverkon, mutta loppujen lopuksi heitin sen metallikeräykseen. 

Kiitos näistä vuosista, ilahdutit valtavasti.

Asiasta kukkaruukkuun

Ikkunaremontti toi mukanaan tosiaan sellaisenkin yllätyksen, että ikkunalaudat kapenivat tuuman verran. Se taas taroitti sitä, että ennen ikkunalaudalle hyvin sopineet kukkaset eivät enää sovikaan siihen niin hyvin. Ensimmäiseksi tajusin asian siitä, että kaktuksen nuppuja alkoi löytyä lattialta - ihmettelin ja kiroilin, että pitääkö sitä nyt noin huolimaton olla verhojen kanssa, kunnes tajusin tuon ikkunalaudan kapenemisen ja sen, ettei verhojen osumista kasviin voinut välttää. Se johti aika isoon kukkien pyörittämiseen edes takaisin. Varsinkin, kun pari kaktuksista oli niin ränsistyneitä tai kuolleita, että päätin pistää ne poistoon, samoin muutaman muun kasvin, koska olohuoneesta poistettiin myös yksi kolmen kukan kukkateline. Työkaverit antoivat kodin useimmille ylijäämäkukille ja pari muuta meni kiertoon roskalavan kautta. 

Sitten alkoi se varsinainen pyritys ja ruukkujen metsästys. Kukkaset piti saada sellaisille ikkunoille, että niitä ei telota verhojen kanssa. Makuuhuoneesta, jossa käytämme pimennysverhoja, piti siis saada kaikki leveät kaktukset pois. Muilla ikkunoilla käytössä ovat vain kappaverhot, joten siellä niitä ei kiusattaisi verhoilla, mutta sitten tuli ongelma siitä, miten sijoittaa kasvit, jotta a) ikkunalauta ei olisi aivan täyteen tungettu ja b) ruukut ja kasvit näyttäisivät edes jotenkin yhteensopivilta. Käytännössä keittiön ja työhuoneen ikkunat oli rakennettu sellaisiksi, että niiltä en halunnut siirtää yhtään ruukkua minnekään ja itse asiassa työhuoneesta en halunnut liikutella kasvejakaan. Jäljelle jäivät siis vaihtoehdot, joissa tietyt ruukut pysyivät keittössä, mutta niihin vaihdettiin kasveja ja muut ruukut vaihtoivat olohuoneeseen. Olen ostanut suurimman osan suojaruukuista jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Rakastan niitä, enkä välitä olla trendienmukainen tässäkään asiassa. Ongelma tuli kuitenkin siitä, että noita epätrendikkäitä ruukkuja ei tietenkään saa mistään. Olisin tarvinnut yhden korkean, koska yksi kaktuksista oli kasvanut niin korkeaksi, että en enää uskaltanut pitää sitä matalassa ruukussa kaatumisvaaraun vuoksi. Kolmea erilaista ruukkua metsästin, yhtään en tietenkään löytänyt. Pitkällisen metsästyksen jälkeen löysin neljättä mallia olevan ruukun, koko kaupasta yhden ja ainoan, joka oli melkein samanlainen kuin kaksi muuta meillä jo entuudestaan olevaa ruukkua. Tähän sitten muutin leveän piikkilavan makuuhuoneesta ja sen ruukkuun pistin pitkän hujopin keittiöstä ja kannoin ne vielä yhden makuuhuoneeseen liian isoksi käyneen kaktuksen kanssa olohuoneen ikkunalle. Koska ruukku on aavistuksen turhan matala hujopille (kuvassa beige ruukku oikealla), keräsin siihen kiviä painoksi ja käätelin kaktuksen niin, että se toivottavasti oikaisee itsensä valoa kohti ja ruukku tasapainottuu vähän.

Tämän vaihdon seurauksena makuuhuoneen ikkuna jäi kovin tyhjäksi, koska kaksi suurinta kaktusta ruukkuineen muutti sieltä olohuoneeseen ja yksi vaihdettiin keittiönikkunalle, josta lähti tekokasvi varastoon. Keittiön ikkunalla on nyt sitten neljä kukkivaa marras/joulu/pääsiäiskaktusta, joista kaksi istutin ihan eilen ja nyt pidän peukut pystyssä, että ne tosiaan alkavat juurtua ja kasvaa. Kuvien ottaminen vastavaloon on turhauttavaa, niistä ei todellakaan tule nättejä, mutta asia selvinnee.

Tyhjentyneen makuuhuoneen ikkunan ratkaisin tuhlaamalla eli ostin viisi uutta pientä/pienempää kaktusta. Ensin niitä oli vain neljä, mutta ikkunalauta näytti orvolta ja tuo määrä häiritsi minua. Jouduin siis ostamaan vielä yhden kaktuksen, jotta saisin ruukkuaselteman mielestäni sopivaksi. Samalla tuli ongelma suojaruukuista, aikaisemman etsintäkierroksen perusteella tiesin, että asiasta ei tule helppoa. Pienet perusvalkoiset suojaruukut eivät ole muodissa. 

 

 

Etsin makuuhuoneen suojaruukkua kaikista mahdollisista paikoista ja turhauduttuani ostin kirppikseltä eurolla kaksi pientä tummanharmaata ikealaista ruukkua. Merkki pisti vähän irvistelemään, koska en yleensä osta mitään tuon firman tuotteita, mutta tässä kohtaa oli vähän niin kuin pakko. 

 

 

Väri oli kuitenkin väärä, joten sille piti tehdä jotain - vaikka hetken harkitsin vaihtavani verhot ja sängynpeiton ensin sellaiseksi, johon nuo sopivat (koska sellaiset olisi löytyneet varastosta), ja maalaavani ne vasta sitten seuraavalla kierroksella. Päädyin kuitenkin kaivelemaan kaapista joskus roskalavan kautta saamani kalkkimaalin jämät ja maalasin ruukut valkoisiksi. Kahdella kerroksella niistä tuli ihan kivat ja makuuhuoneen ikkunakin on nyt valmis. 

 

Kukkivan kaktuksen kukat eivät ole oikeita tai siis ovat oikeita kukkia - olkikukkia - mutta tuohon kaktukseen ne on liimattu. Silti se näytti niin söpöltä, että halusin tuon makuuhuoneemme ikkunalle. Kuvaa katsoessani päätin vielä vaihtaa valkoisten ruukkujen paikat, jolloin tuo hujoppi ehkä sopii asetelmaan paremmin.

Taas yksi vuosi

Jälleen on hurahtanut vuosi ja ikälaskurin mittariin on tulut yksi pykälä lisää. Vielä hetken olen kuitenkin lähempänä neljää kuin viittäkymmentä. Virallisesti en juhlinut, mutta sain silti kukkia.

 

Tämän puskan lisäksi sain todella kauniin keväisen keltaisen tulilatvan.

DIY Kaktuskeidas

Olen ostanut keittiömme ikkunalle jo varmaan kolmet kaktukset ja pyöritellyt niitä siinä useampaan kertaan edestakaisin, kun pari tuntuu voivan huonosti ja muut pärjäävät ihan hyvin. Vasta tänä talvena pidemmän poissaolon ja pakkasjakson jälkeen tajusin, että vanhan talon ikkunat falskaavat sen verran, että ne kaktukset, jotka sijaitsevat tuuletusikkunan kohdalla kuolevat tai voivat huonosti. Kannettuani viimeiset raadot roskiin, olin jo ostamassa uusia - niitä ei onneksi siihen hätään löytynyt - koska vasta sen jälkeen tajusin tuon ikkuna-asian. Ikkunaremontti on viiden vuoden tähtäimellä tulossa, joten sitä odotellessa saisin varmaan ostaa uudet kaktukset joka vuosi, joten halusin jotain kestävämpää.

Netin ihmeellisessä maailmassa näin keinokaktuksia ja tiedän, että inhoamani Ikea myisi niitä, mutta en mitenkään ajatellut maksaa joko järjettömiä postikuluja tai ajaa kolmea sataa kilometriä käydäkseni siellä. Netti myös tarjosi toisenlaista vaihtoehtoa eli ideoita siihen, miten kaktuksen voisi tehdä ihan itse. Niinpä lähdin kirpparille eilen avoimin silmin katselemaan, josko löytäisin sopivaa materiaalia. Eilinen kirpparikierros osoittautui varsin hyödylliseksi.

Löysin eurolla kaktuksen mallisen korutelineen, jotsta nappasin kaktusosan irti. Mietin kirppiksellä myös pehmolelun ostamista, kun sellaisia oli tarjolla parinkymmenen sentin hintaan, mutta muistin, että mullahan oli aikanaan samalla hinnalla ostettu sammakko varastossa - ja se oli sentään suoraan vihreä.

Ensiksi teurastin Kermitin eli leikkasin sen kädet ja jalat irti ja kiinnitin kumilenkeillä aina yhden käden ja jalan nipuksi. Nämä niput sitten päälystin kirppiskierrokselta ostamallani harmaallla huovutusvillalla ja "istutin" korutelineen kaktusosan siihen keskelle. Ensimmäinen kaktus valmis.
 

Seuraavaksi siirryin Kermit paran ruumiin kimppuun. Pistin pari vanhaa paritonta sukkaa sisäkkäin, kiepautin donitsiksi ja kiinnitin kumilenkillä. Päälystin donitsin taas harmaalla villalla ja tökkäsin Kermitin kropan ruukkuun.

Koristelin kaktuksen vielä nuppineuloilla. Olin niin tyytyväinen työhöni, että tilasin ebaysta eurolla keltaisia nuppineuloja täydentämään kaktuksen paremman näköiseksi. Siihen asti tuo sekalainen monivärinen seurakunta saa toimia tehtävässä.

Kolmanteen kaktukseen käytin sitten Kermitin pään, jolle tein samanlaisen sukkapedin ja päällystin vihreällä huovutusvillalla. Punaisesta villasta tein kaktukseen vielä yhden kukan. Tähänkin tilasin piikit ebaysta, joten täydennetään kaktusta vielä kun ne saapuvat.

Kolmen kestävän kaktuksen materiaalit maksoivat yhteensä 4,40€ (koruteline 1€, sammakko 0,20€, villat 1,20€, vanhat sukat 0€ + tulossa olevat keltaiset nuppineulat ja "piikit" n. 2€). Tosin villoista ja nuppineuloista jäi/jää suurempi osa muuhun käyttöön eli oikein laskien niiden kokohintaa ei kuuluisi laittaa kokonaan kaktusten hintaan. Noita ei saa kovakaan pakkanen hengiltä.

Kymppikerhossa

Tiedän, että kymppikerholla yleensä viitataan tiettyyn lentomatkailuun liittyvään oheistapahtumaan, mutta sellaisesta kymppikerhoilusta ei tässä yhteydessä ole kyse. Minun kymppikerhoni viittaa edelleen siihen kymmeneen yhteiseen vuoteen, jotka olemme Herra Kirjoituksen kanssa saaneet yhdessä kujerrella. Kyllä vain, ihan tosiaan kujerrella, sillä kyyhkyset kujertavat ja meitä on useamman kerran tässä viime päivinä kutsuttu kyyhkyläisiksi, joten se lienee ihan paikallaan oleva viittaus.

Herra Kirjoitus muisti minua ruusukimpulla, jossa oli ruusu joka vuodesta. Samanlaisia ruusuja minulla oli käsissäni silloin, kun kävelin alttarille tahtomaan.

Rakkaat sukulaiseni olivat tällänneet meidät myös lehteen, ilmeisen onneksi kovin moni ei ole pongannut meitä sieltä, vaikka ihan kuvan kanssa onnittelut tulivatkin.

Postipoikakin toi muutaman kortin ja jotenkin kummasti niissäkin korostui tuo kujertelu ja kylki kyljessä kyhnyttäminen.

Kortti-idea

Näin aivan uskomattoman hienon kortti-idean ja tietenkin se oli pakko poimia talteen. Niin yksinkertaista ja silti tyylikästä ja mikä parasta suurimmalta osaltaan toteutettavissa kierrätysmateriaaleista.

Tässä malli:

Tarvitaan siis 8 värillistä ympyrää, 8 ympyrää sanomalehdestä ja keskusta. Tuossa keskustana toimisi varmaan aivan hyvin myös nappi. Liimataan paperit kiinni toisiinsa (jos on aikeissa käyttää kierrätyspaperia, täytyy miettiä hiukan tarkemmin, miten nuo liimaa yhteen, jotta sopivia oikeita puolia on riittävästi). Taitellaan mallin mukaan. Liimataan paperille ja kiinnitetään keskusta. Valmis.

Ite maalasin

Olen jo pidemmän aikaa katsellut naamakirjan tuunauspalstoilta ja blogien tuunausvinkeistä, miten ihmiset tuosta vaan ja käden käänteessä loihtivat kotiinsa uutta milloin mistäkin. Minunkin olisi pitänyt, mutta jotenkin olen aina ennen tätä päivää arkaillut tarttua moiseen haasteeseen. Mitä nyt tässä remontin aikana maalasin sen kylppärin hyllyn ja tajusin juuri, ettei sitäkään ole esitelty täällä. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni senkin suhteen ja suunnata ebayssa käyttämäni ajan blogiin - ei ainakaan toivottavasti ilmesty yhtä paljon kamaa nurkkiin.

Samoista lähteistä kuin olen noita onnistuneita tuunauksia (tosin joskus ihmetyttää, että joidenkin mielestä mikä tahansa on hienoa kun sen maalaa valkoiseksi, minusta ihan jokaista antiikkilipastoa ei kannattaisi lähestyä valkoinen maalipurkki kädessä) olen myös lukenut kili-kali- eli suhu- eli spraymaalin helppo ja nopeakäyttöisyydestä.

Remontin aikana löysin naamakirjan lahjoitetaan ryhmästä kukkapöydän, joka oli perussiistikuntoinen, mutta väriltään koivunvärinen. Väri ei tietenkään sovi meille mihinkään, mutta jotenkin se silti houkutti ja oli pakko hakea talteen. Nyt autotallia remontin jälkeen raivatessa se tuli vastaan ja totesin, että ehkä on aika tehdä sille jotain. Allaolevassa kuvassa pöytä alkuperäisessä kuosissaan.

Ostin purkillisen spraymaalia Prismasta ja ryhdyin töihin. Ensiksi hioin kukkatelineen vanhan lakkapinnan rikki, pyyhin pölyt ja sitten maalasin sen kevyesti kertaalleen. Maalin kuivuttua tunnin verran otin vielä toisen kierroksen ja pyrin paikkaamaan ne osat, joihin maalia oli osunut vähemmän. Kuvat otettu ensimmäisen maalauskierroksen jälkeen.

Uuden kukkatelineen hinnaksi tuli siis maalin hinta eli 4,70, sillä itse teline oli ilmaiseksi saatu, muovimatto on ollut autotallissa odottamassa aikaa parempaa ja päätyi nyt roskiin toimittuaan maalausalustana. Huvittavinta on se, että noiden tukilautasten kiinnittämiseenkin käytettiin liki ilmaisia ruuveja - nuo kun olivat sellaisia, että seinään laitettaessa (vaikka niiden nimenomaan piti sopia kiviseiniin) ne katkesivat ja olivat jo saaneet roskistuomion, mutta toimivat tuossa oikein hyvin. Aikaa meni kaikkineen ehkä kolme varttia - en katsonut kelloa, sillä on pelkästään ilo puuhailla ulkona ihanan aurinkoisena päivänä (autoja imuroinut Herra Kirjoitus saattaa kyllä olla asiasta eri mieltä).

Joulu helmikuussa

Saimme anopilta jouluksi amarylliksen, joka jouluna oli vielä suloisen nuppuinen. Se avasi ensimmäiset kukkansa tammikuussa ja olin jo kiikuttamassa sitä roskiin, kun kukkaset kuihtuivat. Roskikseen viemisen sijasta minua kehotettiin antamaan amaryllikselle vähän vettä ja odottamaan ja kas - siellä olikin vielä toinen kukkavana, joka avasi mahtavat kukkansa helmikuussa iloksemme.

Kyllä se vaan on kaunis.

Säästöä tämäkin

Siivotessa kävi selväksi, että keittiön ikkunalla majailevista kaktuksista yksi on venähtänyt niin toivottoman pitkäksi, että sille olisi pitänyt ostaa korkea lasipurkki, jotta se ei olisi kaatunut.  Näin olinkin ajatellut ensinnä tehdä, kunnes kävin useammassa kaupassa ja totesin kaikkien varteenotettavien lasipurkkien maksavan vähintään 20 tai 30 euroa.

Harkitsin yhtä jo hetken tosissaan, mutta sitten päädyin kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. Katkaisin tuon pitkäksi venähtäneen kaktuksen ja jätin ostamatta lasipurkin. Osan ylijäämästä heitin roskiin, samoin toisen melko huonoon kuntoon päässeen kaktuksen. Osa ikkunalaudasta siis jäi tyhjäksi, jos rehellisiä ollaan niin pari ruukkua on ollut tyhjänä jo pidemmän aikaa - en vain ole saanut hankittua niiden tilalle uusia. Jos nyt käy niin, että tuo katkaistu versio menehtyy, niin siinä tapauksessa lupaan hoitaa sen pikaisesti roskiin ja hankkia uuden tilalle.

Kuin vastauksena tyhjentyneeseen ikkunalautaan Lidl päätti tarjota kaktuksia sinkkisangoissa tarjoushintaan. Kävin hakemassa tarjouksesta neljä erilaista - jotka nostivat sitten ikkunalaudan kaktusmäärän seitsemästä yhdeksään. Nuo kaktukset maksoivat siis yhteensä kympin eli kaksi ja puoli euroa kappale. Koska kaktukset myytiin sinkkiämpäreissä, jää todelliseksi hinnaksi vähemmän, sillä aion kaupata nuo sinkkiämpärit jollekin, jonka sisutukseen ne sopivat.  Meille niillä ei ole käyttöä. Pikavilkaisu netin sisustuspuoteihin osoitti, että noista pyydetään toista kymmentä euroa kappaleesta - minulle riittäisi vaikka se kaksi viisikymmentä kappaleelta :-).

Toinen säästökohde oli plussatarjouksesta ostamani muovilaatikot, joita sai kolme kympillä, normaalihinta oli noin 24 euroa kolmesta laatikosta. Niitä ostin putkiremonttia varten kuusi, siis parinkympin sijoitus (ja säästöä 60% normaalihinnasta, pihi kiittää). Noille varmaan löytyy käyttöä vielä senkin jälkeen, kun ovat ensin toimineet putkiremontin aikaisena varastona, nuo kun ovat kooltaan sellaisia, että niitä voi käyttää sekä vintissä, kellarissa että autotallissa.

Naisten päivän ruusu

Olin naistenpäivänä kaupassa tai siis en varsinaisesti kaupassa, vaan kaupan yhteydessä olevassa ravintolassa syömässä herra Kirjoituksen kanssa. Sieltä poistuessani eteeni käveli herttainen nuorimies ruusu kädessään ja kysyi, saisiko antaa rouvalle ruusun näin naisten päivän kunniaksi. No, tottahan toki, ei rouvalla mitään ruusua vastaan ollut, varsinkaan, kun tarjottu ruusu sattui olemaan yhtä lempiväreistäni ruusuissa eli oranssia ja persikkaa.

Herra Kirjoitus hoiti kuvaamisen, koska itse vietin naisten päivän iltaa töissä.

Mainittakoon, että myös Herra Kirjoitus muisti minua ruusuilla, mutta epäitsekkäästi jätti omat ruusunsa (sitä rakastamaani oikein tummaa punaista, melkein mustaa) kuvaamatta.

Ruusuista elämää

Täytin muutama päivä sitten vuosia ja herra Kirjoitus muistutti minua siitä tällä tavoin:

Rakkaan mieheni kukkapuskat alkavat olla niin suureellisia, että meiltä loppuvat maljakot.

Sain onneksi lahjaksi myös maljakon, hyvältä ystävältäni Naapurin rouvalta, johon seuraavalla kerralla toivon Herra Kirjoituksen teettävän kukkapuskan. Maljakko on kristallia, pieni ja pyöreä, joten siihen menee maksimissaan kymmenen pientä ruusua. Sellaisen kanssa pärjään paremmin kuin tämän valtavan kimpun.

Täytepostaus

Sukulaiseni kävivät katsomassa uusia verhojani,  jotka ovat kyllä olleet ikkunassa jo melkoisen tovin, mutta saimme järjestettyä  yhteistä aikaa vasta nyt. Verhot ovat siis ne, jotka olen esitellyt täällä ja täällä. Verhoja kuvattiinkin, koska eräs serkuistani oli puhunut tekeleistään tuttavilleen, jotka myös halusivat nähdä ne.

Sain tuliaisiksi aivan ihanan kukka-asetelman. Siinä oli valkoinen tulilatva, mehikasvi ja niiden lisäksi koristeellisessa amppelissa oleva tuikku. Ruukkukin on männynkaarnalla päällystetty, joten mikäpä sopisi minulle sen paremmin. Tuo on siitä ihana asetelma, että jos ja kun kukkaset aikanaan kuolevat, koko systeemin voi vielä ripustaa ikkunaan ja se toimii amppelina tai tuikkulyhtynä. Sillä siinä on tosiaan mukana vielä myös lasinen tuikkulyhty. Ehkä kuvat kertovat enemmän kuin tuhatkaan sanaa.

Minusta tuo on niin kovin suloinen ja haluan tosiaan säästää sen muistona edes kuvallisessa muodossa.