Rakkaat blogit

Kuten useimmilla muillakin, jotka kirjoittavat blogia, minullakin on lista lempibloggaajista, joiden blogeja seuraan. Useimmista muista poiketen, minun suosikkiblogini eivät ole näkyvissä tuossa sivupalkissa ja näin ihan siitä syystä, etten jaksa muutella niitä sitä mukaa, kun mielenkiinto blogiin loppuu tai blogi lakkaa päivittymästä. Valitettavan usein nykyään käy juuri noin, että löydän mielenkiintoisen blogin ja pari kuukautta sen jälkeen kirjoittaja jättääkin tauolle taikka lopettaa blogin vallan ja pahimmassa tapauksessa poistaa sen kokonaan.

Olen varsin valikoiva ja vaativa blogilukija, sillä arvostan blogissa kahta asiaa: kunnon sisältöä ja kohtuullista päivittymisnopeutta. Kunnon sisällöksi ei mielestäni riitä kymmenen valokuvaajaa bloggaajasta keikistelemässä eri asennoiksi ja teksti: "mun uudet bixut". Se saattaa riittää jollekin, mutta ei minulle. Arvostan tekstiä ja vieläpä kunnolla kirjoitettua tekstiä. En vaadi, että kaikki pisteet, pilkut ja yhdyssanat pitäisi olla oikein, mutta kyllä siellä jotain muutakin pitäisi olla, kuin yhteen pötköön ilman pisteitä, pilkkuja ja isoja kirjaimia kirjoitettua tajunnanvirtaista tekstiä. Vaikka aihe olisi miten mielenkiintoinen, lopetan lukemisen heti, sillä saan tuollaisista lötköpötkötajunnanvirtavuodatuksista migreenin.

Useimmat suosikkiblogini olen löytänyt niin, että olen hakenut tietoa jostain aiheesta ja google on johdattanut minut ko. blogiin. Luettuani kyseisen kirjoituksen ja todettuani blogin kiinnostavaksi olen aloittanut lukemisen alusta ja päätynyt sitä kautta nykypäivään. Jos muu sisältö on ollut yhtä laadukasta kuin ihastuksen herättänyt postaus, on blogi päätynyt seurattavien listalle myös jatkossa. Jos taas kyse on "yhden yön ihmeestä", saa blogi jäädä puolestani siihen.

On minulla kuitenkin blogeja, joita olen lukenut vuosia ja jotka onnekseni päivittyvät edelleen. Näistä niin kutsutuista ikisuosikeista voisin mainita kolme: Nelliinan vaatehuone, Tyyliä metsästämässä ja Hupsistarallaa. Kaksi ensimmäistä ovat muoti/tyyliblogeja ja jälkimmäinen käsitöihin keskittyvä, mutta monta muutakin juttua sisältävä näpertelyblogi. Tosin jälkikasvun myötä se sisältää entistä vähemmän näpertelyä ja enemmän reissuja ja lapsiasiaa, mutta onneksi niitä näpertelyhelmiä löytyy vielä joukosta silloin tällöin ja vanhoja huikeita ideoita on edelleen toteuttamatta useampia.

Erilaisia kiinnostavia juttuja pitävät sisällään ne blogit, jotka olen ristinyt "monitoimiblogeiksi" eli niissä on juttua vähän sieltä, täältä ja tuolta. Näitä suosikkejani ovat esimerkiksi Voimalantie, Fannyn talossa,  Kutrin blogi, Ahdin tila ja Hääräämö sekä Päärynäeläin, jonne päädyin Tavarahamsterin elämäntapa remontin kautta.

Käsityöblogeja seuraan vaihtelevasti, osa kirjanmerkeissäni olevista on sellaisia, jotka eivät ole päivittyneet enää vuosiin, mutta pitävät sisäällään ohjeita, joita haluan kokeilla tai ottaa vinkkiä. Hyvinä esimerkkeinä näistä toimivat Uhoava Gnu ja Kukikkaat kuosit. On kirjanmerkeissäni myös niitä käsityöblogeja, jotka päivittyvät edelleen kuten Hennan käsityät, Niinan sivut ja Iso Gnu sekä Hurlum.

Velka ja nuukailu ovat minusta äärimmäisen kiinnostavia aiheita ja niihin liittyviä blogeja seuraan useampia. Seuraava lista ei ole minkään kriteerin mukaan järjestetty, vaan siinä on seuraamiani aiheeseen liittyivä blogeja satunnaisessa järjestyksessä (olisiko tuo nyt sitten sitä parjattua tajunnanvirtaa...) Velaton, Nuuka-Niina, Lumipalloefekti, Tuitturan kukkaro, Mihin se raha menee?, Kitupiikitär ja Täydellinen emäntä nyt tulivat ensimmäisinä mieleen.

Minimalismiin keskittyviä blogejakin voisin nostaa esille pari: Minimalismin ilo ja Sopivasti. Ihan samaan kategoriaan, mutta lähelle kuitenkin menee Jennin arkijärki, joka on tällä hetkellä seuraamistani blogeista ykkössuosikkini, miten niin paljon viisautta ja vinkkejä voikin olla koottuna yhteen blogiin. 

Kierrätysja tuunaus ovat tietenkin lähellä sydäntäni, mutta lukulistaltani ei varsinaisesti löydy yhtään sellaista blogia, joka keskittyisi niihin. Näiden suhteen käytän yleensä blogi listaa ja google hakua ja katson, mitä tipahtaa saaliiksi.

En ole kovin innostunut sisustusblogeista, sillä useimmiten ne ovat joko pelkkää vitivalkoista maustettuna ripauksella harmaata taikka sitten tivolin ja sirkuksen kirjavia kuosi-iloitteluita, jotka särkevät silmiä. Näistä vaihtoehdoista Nelliinan vanhaan rintamamiestaloon keskittyvä blogi Nelliinan puutalo on lähempänä jälkimmäistä kuin ensimmäistä, mutta silti viehättää silmääni kovasti.

Vielä on aivan pakko mainita yksi blogi, joka varsin usein saa aikaan joko hymyn tai naamapalmun. Nimittäin tämä legendaarinen Paskat kirppislöydöt. Se vaan on koettava itse

Edelleen pidän periaatteenani sitä, että mitä enemmän mainosyhteistyötä blogi sisältää, sitä varmemmin poistan sen lukulistaltani. Yksi tai kaksi juttua kuukaudessa liki päivittäin päivittyvässä blogissa on ok, mutta jos joka toinen postaus mainostaa jotain niin kiitos, mutta ei kiitos.

Jotain omituista

Tai no ei niinkään omituista tavalliselle tallaajalle, mutta outoa minulle. Minä kun en ja sitä perinteistä rataa niin edelleen. Minähän olen aktiivisesti koettanut välttää shoppailua tässä viime aikoina ihan siitä perustellusta syystä, että kaapit pursuavat tavaraa ja kaapin ovien eteen saa melkein hankkia pönkän, jotta ovet pysyvät kiinni.

Ihan ostoabsolutistiksi en sentään ole osannut heittäytyä, vaan aina silloin tällöin tulee eteen jotain niin "tarpeellista", "välttämätöntä" "kaunista" tai "halpaa", että sitä ei saa vastustettua. Viikko sitten altistin itseni kiusaukselle ja lähdin kiertelemään kauppoja ja kirpputoreja. Kontista lopputuloksena oli lähinnä mielipaha ja järkytys, minun järkeeni vaan ei mahdu heidän hinnoittelupolitiikkansa. No minähän olen nuuka ja nulju, enkä maksa kirpputorivaatteesta kymppiä enempää ellei kyseessä ole todellinen huippulöytö, joten siksi viitäkymmentä euroa lähentelevät hintalaput vaatteissa saivat minut nielemään tyhjää.

Ihan tyhjin käsin en Kontistakaan poistunut, sillä mukaan tarttui kaksi toppia. Mikä yllätys, molemmat väriltään kirkkaanpunaisia. Toinen, papayan perustoppi, on ajateltu lähinnä urheilukäyttöön. Voin siis esiintyä tästä eteenpäin täti kokopunaisena urheillessani. Tokihan tuo käy myös muuhun käyttöön, mutta ensi sijaisesti spinning-tunteja ajatellen sen ostin. Toinen on materiaaliltaan aivan uskomattoman ihana, sellaista hiukan paksumpaa ja painavampaa materiaalia, jossa on aavistus metallista kiiltoa seassa. Kuitenkin aivan äärimmäisen ihana pitää päällä. Rakastuin siihen yksinkertaisesti heti, varsinkin kun minulla on samanlainen toppi myös viheänä (jaa miten niin vaatekaappini toistaa itseään...). Tuhlasin noihin toppeihin 5,30 €. (kuvat tulossa myöhemmin, nyt topit ovat pesussa.)

Seuraava etappi oli lähetyksen kirpputori.Tarkoitus oli vain vilkaista pelihyllyä, mutta jotenkin eksyin ensin kenkähyllylle ja sieltä laukkujen kautta huivitelineelle. Kenkähyllystä nimittäin huutelivat matalakorkoiset Pomarit, joiden tumman oliivinvihreä väri houkutti ensin ottamaan ne käteen ja sitten sovittamaan niitä jalkaan. Olen päättänyt julistaa kapinan ainaisia mustia kenkiä vastaan ja aloitin sen nyt näistä (hyvä perustelu ostaa uusia värillisiä kenkiä jo ennestään kaapissa olevien jatkoksi). Koska täysnahkaiset suomalaiset (minä hullu edelleen luotan siihen, että suomalainen laatu olisi jotenkin parempaa) kengät olivat saaneet kylkeensä 3 € hintalapun, päätin ostaa ne, jos löytäisin jotain niihin sopivaa asustetta, siksi siis komppasin laukku- ja huivihyllyjä. Tuo väri kun on sen verran vaikea, että ihan heti ei välttämättä löydy sopivaa paria. Tuurini oli kuitenkin tällä kertaa kohdallaan, sillä huivitelineessä roikkui täsmälleen kenkien sävyyn sopiva huivi - voisin veikata niiden olevan peräisin samalta lahjoittajalta. Hintalappu kyllä pikkuisen mietitytti, sillä 8 € yhdestä huivista on kitsaalle ihmiselle paljon. Päätin kuitenkin ajatella huivia sijoituksena, sillä sen materiaali oli puoliksi villaa, puoliksi silkkiä. Herätin varmaan jonkinasteisia epäluuloja tai hilpeyttä testatessani huivia, ryppäsin sitä käteen ja puristelin, venyttelin ja vääntelin, sillä halusin olla varma sen laadusta. Ostaessani huivin, maksoin materiaaleista ja väreistä enkä siitä, että pashminan kyljessä on Marja Kurjen lätkä. Mielestäni kuitenkin kyseessä olivat todelliset löydöt ja samaa mieltä taisi olla kassalla ollut mummo, hän kun katseli sekä kenkiä että huivia kaihoten ja mutisi: "ihan aidot pomarit ja marja kurjen huivi..." Olisivat tainneet päätyä hänelle, jos olisi ehtinyt ensin hyllyjä kiertää. 

Kuvissa huivi on oikean sävyinen, kengät taas aivan liian harmaat. Ne ovat oikeasti huivin kanssa samaa väriä.

Seuraava kohteeni oli Seppälä, sillä olin vetkuttanut sinne saamieni lahjakorttien käyttöä melkein sen kaksi vuotta, joka niissä on käyttöaikaa. Hetken myymälässä kierreltyäni päädyin vetämään pitkää tikkua turkoosin laukun ja vaalean ruskeiden kenkien tarpeellisuudesta. Olin ilmeisesti virittynyt kenkätaajuudelle, koska kannoin lopulta kassalle kolmen sentin piiloplatolla ja kahdentoista sentin stilettikoroilla varustetut kengät.

Perustelukin oli hyvä; minulla ei ihan oikeasti ole nudenvärisiä kenkiä ja vaaleat kengät yhdistettynä samanvärisiin sukkiin (sukkahousut yöks, mutta joskus on pakko...) pidentävät säärtä. Päivän itsepetos siis käynnissä. Joka tapauksessa ostin nuo minun hintaluokalleni kalliit 50€ maksaneet nahkakengät ja täydensin tuhlaukseni vielä ostamalla hiusjuttuja, joita sai kolme kahden hinnalla. Ostin siis mustan pannan pitsirusetilla - olen ilmeisesti alkanut saada liikaa vaikutteita sekä rusetti-hörsö serkustani että suosikkiblogaajaltani Nelliinalta. Pallon hiuslenkkejä varastin tulevaisuutta varten ( ja tässä kohtaa en sitten tunnusta, että ensiksi pyörittelin palloa käsissäni ja mietin, miten hiukset sillä kiinnitetään, kunnes ymmärsin lukea hintalapusta, että siinä on 40 hiuslenkkiä pallossa...) ja viisi kappaletta kuminauhapantoja tuli hankittua tuunattavaksi. Turkoosin, pinkin ja mustan pidän varmaan sellaisenaan, nyt vain täytyy päättää teenkö oranssista sen haaveilemani kultapannan vai kaipaanko joskus värin tuomaa piristystä ja jäten sen silleen.

Kuvassa mukana myös korruptiona eräältä edustajalta saamani oranssi huulirasvapallo. Huulirasvalle addiktille sillä on aina käyttöä.

Ostokset Seppälästä siis melkein 60€ ja lahjakortteja jäi vielä sen verran, ettei kovin paljon tarvitsisi laittaa omista lisää, että saisi sen turkoosin laukunkin, mutta tarvitsenko sitä todella? Tulisiko sitä käytettyä?

Shoppailua ja nuukailua

Olen sitten tehnyt tämän vuoden ale-ostokseni, sillä en yksinkertaisesti jaksanut lähteä kiertämään kauppoja laajemmin. Parissa marketissa vilkaisin ale-valikoimat ja totesin, ettei siinä ollut mitään minulle. Jotain sentään kuitenkin olen ostanut, nimittäin Vapaa valinnat alesta 3 kapeaa hiuspantaa -50% hintaan. Näille jäi hintaa hiukan yli puolitoista euroa kappale eli mikään valtava sijoitus. Pannat ovat väriltään kultainen, läpikuultava ja turkoosi - jonka sävy sopii erinomaisesti ponchooni ja pariin paitaan. Kaksi ensin mainittua muovisia ja jälkimmäinen satiininen.

Tässä vielä kuva hankinnoista.
Minulla on taka-ajatus näitä kohtaan, Nelliinan blogissa oli ohje DIY paljettirusettiin, joka kiinnitettiin pantaan ja ajattelin tehdä sellaisen kimallehärpäkkeen itsellenikin, vaikka en sitä koskaan käyttäisikään. Kuvia sitten joskus, jos tekele joskus valmistuu - kankaatkin ovat vielä kaupassa.

Sitten siihen nuukailuosastoon. Rakastamaani lautapeliin Carcassonneen myydään pelilaukkua hintaan noin 50e. Olemme jo pitkään pohtineet, miten nuo pelin kaikki osaset kannattaisi järjestää, jotta ei olisi ihan järjetöntä määrää puolityhjiä laatikoita. Koska pelin itsensä lisäksi siihen kuuluu seitsemän lisäosaa (tällä hetkellä), on laatikoita kaikkiaan 8 ja ne vievät todella paljon tilaa ja parhaimmillaan laatikossa on vain kymmenkunta pelilaattaa ja pari pientä hahmoa sekä sivun, parin paksuinen ohjevihkonen. Eilisen Carcassonne maratonin innoittana päätin tänä aamuna kokeilla, miten nuo kaikki saisi mahtumaan vaikka kahteen laatikkoon.

Aloitin poistamalla sisukset siitä varsinaisen peruspelin laatikosta, johon olimme jo aiemmin koonneet kaikki pelilaatat. Ne kyllä mahtuivat hyvin pahvienkin kanssa, mutta katapultti ja mittalauta ja hamot tuottivat ongelmia ja niitä on säilytetty useammassa eri laatikossa. Katseltuani muiden laatikoiden sisuksia päätin leikata katapultti-lisäosan laatikosta tukipahvit peruspelin laatikkoon, koska ne olivat yhtä pitkiä ja peruspelin omat pahvit olivat poikittaissuuntaisia kun taas katapultin pitkittäissuuntaisia.

Kokeiltuani totesin, ettei laatikkoon tarvittu kuin yksi tuollainen kapea väliosa. Väliosan sisään pakkasin katapultin, mittalaudan, kauppatavarat, katapulttimerkit, velhon, lohikäärmeen ja kreivin. Nuo pikkuosat siis omissa pusseissaan. Muuhun perusosan laatikkoon sitten pakattiin pelilaatat ja hahmot omissa muovipusseissaan.

Ensimmäinen kuva esittään sitä, miten pakkasin tuon pahvikotelon sisään katapultin ja muut tarvikkeet. Toinen kuva kertoo sitten siitä, miltä pakkaus näyttää ulospäin. Toivottavasti tähän ei tule kovin monia lisäosia enää, koska varsin monelle lisälaatalle/tarvikkeelle ei ole enää tilaa.
Muuna lisätuunauksena olen koonnut Carcassonnen kaupungin valmiiksi ja liimannut sen taustan kontaktimuovilla, jotta se on valmiina ja pysyy kasassa, vaikka kaupunkia pitäisikin siirtää. Sen verran pro-asteelle pelaamisemme on muutenkin mennyt, että noiden lisäksi meillä on vahakangas, jonka päällä peliä pelataan, sillä sen avulla peliä on helppo siirtää pöydällä sen mukaan, mihin suuntaan se sitten laajeneekin. Kehitteillä ovat vielä sellaiset jokaiselle pelaajalle tulevat pelimerkkitelineet tai vastaavat, johon saisi kaikki kärryt, kartanot ja tornit siististi paikalleen ja joita olisi yhtä helppo nostaa ja liikuttaa kuin peli tuon vahakankaan avulla.

Vinkkejä otetaan vastaan, jos jollain on ideoita.

Minulla on kyllä jo ajatus, mihin aion käyttää tuolla tuunauksella säästyneet rahat...

Niin ja jos joku ihmettelee, mihin katosi neljännen lisäosan mukana tullut pahvitorni ja ylimääräiset laatikot, niin voin kertoa, että mitään ei heitetä roskiin. Laatikoista tuunaan yhtä ja toista - esittelen sitten kun valmistuu. Pahvitorni päätyi ystäväni pitämän lastenkerhon ritarileikkeihin eli kaikki kierrätetty kuten asiaan kuuluu ;-)

roppakaupalla shoppausta

Kun nyt tässä viimeaikoina on esitelty vain poistoja, ja saatu niistä kommentteja, etteivät ne ole oikeita poistoja, niin pistetään nyt sitten lista hankinnoista esille.

Voisin lainata Nelliinan kommenttia tässä kohtaa, sillä hän vastasi johonkin kysymykseen, joka koski hänen rahan käyttöään, että shoppailu on suhteutettava tuloihin. Joten ehkä minä kahden työpaikan ja massiivisten ylityömäärien kanssa kestän alla lueteltujen tavaroiden hankkimisen, siis kestän siinä mielessä, ettei budjettini ihan kaadu. (Tässä kohtaa on sitten pakko tunnustaa, että pienet harmaat solut työstävät jo taustalla seuraava poistopostausta eli niitä on edelleen tulossa...ties vaikka vielä keksisin uusia aiheita, mitä voisi poistaa. Eniten kuitenkin kannattaisin edelleen sitä taikasauvaa, jolla voisi poistaa 5 kiloa vyötäröltä, että humps vaan. Sellaisia poistopostauksia tekisin useita...) Mutta takaisin ruotuun; mitä siis olen viime aikoina shoppaillut ja paljonko olen turhuuksiin tuhlannut?


Tässä ensiksi huuto.netistä meille muuttanut meikkipaketti:
Tosin kuvan otettuani tajusin, ettei tässä ollutkaan koko paketin sisältö. Pakettiin siis kuului 6 minihuulipunaa, 3 hajuvettä, kynsitarroja ranskalaista manikyyriä varten, grafiitinharmaa vedenkestävä rajausväri ja näiden lisäksi kuvasta puuttuvat kaksi voidemaista luomiväriä. Toinen on hennon persikkainen ja toinen vaaleanpunainen, molemmista jää iholle lähinnä hohde. Kaikki tietenkin uusia ja iskemättömiä- noita tarra-arkkeja lukuunottamatta, niistä oli pari käytetty. Hinta postikuluineen 3 euroa.

Ja lisää meikkejä, nämäkin huuto.netistä. Yves Rocherin meikkipaketti upeassa kovakantisessa meikkiboxissa. Pakettiin kuuluu 9 luomiväriä, 4 korostusväriä/puuteria/poskipunaa, 9 upeaa huulikiiltoa (olen tällä hetkellä koukussa huulikiiltoihin), ripsiväri, ruskea ja musta rajauskynä, 3 sivellintä ja ennen kaikkea upea mustalla satiinilla verhoiltu meikkiboxi. Kauan eläköön anoppi, joka ostaa tälle allergiselle luottomyyjälleni tavallisten ihmisten kosmetiikkaa. Boxi meikkeineen (jotka kaikki ihan iskemättömiä ja vast'ikään lahjaksi saatuja) maksoi vähän, eikä postikulujakaan tullut lainkaan, kun kävin sen noutamassa. Hinta vain 6,90e.

Tässä vielä toinen kuva samasta aarteesta, valitettavasti kumpikaan ei toista värejä ihan oikein, toinen on liian vaalea ja toinen liian tumma ja minä liian laiska photosoppaamaan värejä oikeiksi. Toden sanoakseni, jälkimmäinen on luomivärien ja korostusvärien kohdalta lähempänä oikeaa ja vastaavasti huulikiillot ensimmäisessä oikeammat.


Sitten muutama valokuvaton hankinta: isälle ostin tummanvihreät henkselit, ettei sen aina tarvitse vaihtaa niitä housuista toisiin. Äiti puolestaan sai valtavan kasan nappeja - olisiko niitä ollut lähemmäs 200 kappaletta, siinä riittää hänelle askarreltavaa. Koko lysti päätyi mukaani kirppikseltä hintaan 4 euroa.

Itselleni ostin ihanat kengät. Jaksan edelleen iloita noista kengistä. En voi mitenkään ymmärtää, miten joku malttoi luopua Jenny-malliston klassikkokengistä, vielä ihan käyttämättömistä. Nahkaa sisältä, mustaa nahkaa päältä, osaksi mattanahkaa, osaksi kiiltonahkaa. Ihan sillä perinteisellä tätikorolla, mutta sopivat juuri näihin "kurssi- ja edustusmenoihin", joita allekirjoittaneella on. Hinta vaivaiset 3e.




Kotia varten ostin myös tavaraa. Parvekelyhtyyn kaksi kynttilälasia á 20 senttiä ja 13 pikkulusikkaa yhteensä euron. Olen huomannut, että jostain syystä meillä pikkulusikat loppuvat laatikosta aina ensin (ja sitten pitää tiskata ja siitä en pidä...). Yhteensä siis 1,40e.


Kullanvärinen rintakoru on myös kirppari hankinta. Hintaa sillä oli ihan 0,20e.



Näiden lisäksi ostin kaksi laukkua, vaalean violetin käärmeennahkakuvioisen sellaisen "normaalikokoisen" olkalaukun. Sille kertyi hintaa ihan 2 euroa.


Saman sävyinen neulehuivi löytyi myös kirpparilta hintaan 1e.

Toinen isompi olkalaukku on tummanruskea ja todistetusti sinne mahtuu hyvin esimerkiksi A4-kokoisia papereita eli se on juuri sopiva työ- ja koulutuslaukuksi. Plussaa laukussa hauskat niitit ja tupsukoristeet. Hintaa oli 3,5e

Lisäksi meille muutti todella kaunis kappale Monte Criston kreivi - kirjaa hintaa 4e. Siitä en aio laittaa kuvaa, kyllähän jokainen varmasti tietää, miltä perinteisen Monte Criston kreivin kansi näyttää.

Toisenkin huivin löysin kirpparikierrokseltani. Se on yhdistelmä vaaleampaa turkoosia ja tummaa petroolin sinistä pitkittäisinä raitoina. Käsityötä ja kuin uusi. Huivissa on hauska yhdistelmä haarukkapitsiä ja tavallisella koululla virkattua pitsiä yhdistämässä haarukka pitsin kappaleita toisiinsa. Hintaa löydöllä oli 3e.

Sitten number one löytöni, josta rakas puolisoni kommentoi: "ostitko sinä tuon nyt? Olisin voinut vaikka vannoa, että sinulla oli jo tuollainen." Nimittäin ohut puuterivaaleanpunainen neulepaita, jonka hihoihin joku viitteliäs on kirjonut helmiä kymmenen sentin matkalle hihan suun täyteen. Kuulostaa hassulta, mutta on niin minua kuin vain olla voi. Kokolapun perusteella olisin melkein jättänyt paidan hyllyyn, mutta jokin voima pakotti kokeilemaan ja kokeilun jälkeen sitten ostamaan:

Hintaa aarteella oli 4e, mutta se oli saatava hinnasta huolimatta.

Edelliseltä kirpputorikierrokselta mukaan tarttui viininpunainen mekko ja petroolinsininen t-paita, joka ei ole perinteisestä puuvillaneuloksesta, vaan jostain liukkaammasta materiaalista valmistettu. Hintaa mekolla 1,5e ja paidalla 3,5e yhteensä siis 5e.


Näiden lisäksi Prisman alesta löytyi samansävyinen eli petroolinsininen tavallinen t-paita, joka sekin täytyi hankkia ja sen kaveriksi kolme paria siihen sopivia sukkia. Yhteensä 4e.

Näiden lisäksi olen shopannut huuto.netistä vaatepaketin, jonka hintapostikuluineen oli 12e. Tästä postikulujen osuus 10e eli varsinaisille vaatteille jäi hintaa vain 2e. Kun koko summa kuitenkin tasataan 7 vaatteen kesken, se jää silti alle kahteen euroon per vaate. Lisäksi paketissa oli koko joukko kaupanpäälisiä mm. pari viimeistä Regina-lehteä, niitä en varmaan koskaan itse ostaisi, mutta kun sellaiset tulivat paketin mukana niin toki ne selaan läpi ja pistän sitten huuto.nettiin myyntiin ;-) tai laitan muuten kiertoon.

Paketissa oli Elloksen musta college-huppari, joka on hivenen löysä, mutta mukava pitää, joten se jää meille.

Samoin uuteen kotiin muutti Elloksen pitkä musta neuletakki.

H&M:n harmaat caprimittaiset jumppahousut olivat kuin tehdyt minulle


Elloksen mustat housut olivat auttamattomasti liian isot eli näkyvät varmaan seuraavalla poistolistalla. Samoin kävi valkoisen perus paitapuseron ja violetin värisen TSI-puseron vöineen.

Viimeisenä kipuilen vielä kukallisen mustapohjaisen paitiksen kanssa. Materiaali on ihanaa ja kankaan kuosista tykkään, koko on kuitenkin melkoisen reilu eli julkiseen käyttöön sitä ei voi ajatella.

Kokonaissummaksi näille shoppailuille tulee siis 57e! Pistää kyllä vakavasti miettimään, että minua ei saa päästää kauppoihin lainkaan.

Tänään kävin kyllä Halpa hallissa sovittamassa yksiä kenkiä, koska ne olivat niin minua siis malliltaan ja väreiltään: herrain kengät korkealla korolla ja nauhoilla, yhdistelmä ruskeaa nahkaa ja beigeä kangasta. Malli vaan ei ollut jalan mukainen eli sinne jäivät halvasta, 9,90e, hinnasta huolimatta.

Bloggerin kuvan lataus toimii huonosti - lisään loput kuvat myöhemmin.

Liikuntaa ja ylitöitä

Takana on lyhyt kymmenen (10) tunnin työpäivä, joten ajatukset ovat myös sitten sitä samaa tasoa. Yhtä hyvin tosin kirjoituksen nimi voisi tällä kerralla olla "miljoona, miljoona asiaa" tai ainakin sellainen tunne minulla on, että noin sen verran asioita on kesken.

Aloitan kuitenkin eilisestä jumpasta, joka oli todella tehokasta ja mukavaa. Jopa niin mukavaa, että kieltäydyin tekemästä kahta ylityövuoroa sen takia, tarjolla olisi ollut kaksi maanantai iltaa (ensi maanantai ja seuraava) ja juuri kun olin kirjoittamassa nimeäni niiden kohdalle, muistin jumpan ja päätin olla tekemättä niitä. Se on todella paljon se, melkein missä muussa tilanteessa tahansa olisin ilman muuta ottanut vuorot ja jättänyt jumpan tai muun väliin. Ilmeisesti jumppa sai aivonikin vapisemaan, kun näin toimin. Lihaksistossa se ainakin tuntui, sillä ennen venyttelyn alkua tuntui, että kaikki lihakseni vapisivat, nykivät ja värisivät. Tänä aamuna ei kuitenkaan tuntunut mitenkään erityisen kipeältä mistään eli ilmeisesti hyvät venyttelyt todella toimivat.

Tänään vietän koti-iltaa pitkästä aikaa ja viimeistä kertaa pitkään aikaan, sillä edessä (ja takana) on kohtuullisen kiireinen viikko. Työtunteja tälle viikolle kertyy vaatimattomat 67 eli ei siinä paljon ehditä kotona olla, tosin töitä on seitsemänä päivänä viikossa eli ei se ihan mahdotonta määrää päivää päälle tee. Sen vuoksi tämä ilta on käytettävä sitäkin tehokkaammin. Tiskit odottavat tiskaamista ja pyykit parsimista, pesukone pyörittää pyykkiä ja hiukset ovat kuivumassa, blogiakin yritän kirjoittaa ja toista lukea...

Hiuksista kävin itseni kanssa pitkän ja hartaan taistelun ja lopulta Herra Kirjoitus voitti eli kävin viikonloppuna parturissa ja tulin takaisin hiukset edelleen pitkinä - tosin uudella vanhalla värillä varustettuna. Päälinen on vaalea, vieläkin vaaleampi kuin edellinen ja alaosa tumma suklaanruskea. Voin siis tarpeentullen olla brunette tai blondi ja vedota aina siihen.

Nuo alla olevat unelmat palautin sitten tänään sydän verta vuotaen, sillä ne eivät olleet sopivat. Olivat mokomat niin matalaa mallia, että kun sain ne tungettua jalkaani, en saanut enää vetoketjua kiinni. Eivät siis muuttaneet meille, elän toivossa, että löydän jostain lähes näiden punaisten unelmien kaltaiset ja sopivat kengät.
Töiden jälkeen sovin treffit herra Kirjoituksen kanssa kaupungille - sellaisella tasolla alkaa olla tämän meidän aviolelämämme, että treffaamme toisiamme kaupungilla. Kävimme näet hakemassa jotain pientä muistaaksemme herra Kirjoituksen siskoa ja hänen avokkiaan kihlautumisen johdosta. Kihloja on tosin vaihdettu jo tovi sitten, mutta nyt vasta meidät on kutsuttu kaffeelle heidän luokseen, mikä antaa hyvän tilaisuuden pienen lahjan antamiseen. Tällä 20 minuutin kaupunkikierroksella huomasin, että joku oli taas ripustanut Donna Doriksen ikkunaan jotain juuri sellaista, jonka ehdottomasti haluaisin (noissa ikkunoissa on yleensä aina jotain sellaista, jota haluaisin, mutta tähän asti olen onnistunut välttämään kiusauksen ja ollut poikkeamatta kauppaan). Tällä kertaa himoni kohteena oli aivan ihanan vihreä laukku, juuri samanvärinen kuin vihreät lemppari silmälasini. Samalla ikkunalla oli kyllä myös erittäin mielenkiintoinen koiranmuotoinen laukku, tuohon vihreään laukkuun sopiva vyö ja helmet. Viereisellä ikkunalla oli viininpunaiset nilkkurit ja niihin sopiva laukku - ja ne ovat se syy, joka todennäköisesti ajaa minut pikapuoleen poikkeamaan liikkeessä ja pahimmillaan käy niin, että tulen kahden laukun ja yksien kenkien kanssa takaisin.

Onneksi tämä blogi mahdollistaa tällaisen välipuuhastelun, sillä hoidin tässä välillä muutaman asian: kävin virittelemässä lyhdyn ja kynttilän parvekkeelle (sillä nyt on jo iltaisin riittävän pimeää kynttilöitä varten), tiskasin, järjestelin huushollin siistiksi, hoidin parsimukset ja ladoin pyykin kopaan odottamaan kuivumaan vientiä, niin lisäksi lukaisin Nelliinan blogin ja sain taas kirppiskärpäsen, että joku voi löytää kirppikseltä kaikkea noin kivaa. Sen lisäksi törsäsin huutiksessa kolme euroa yhteen meikkipakettiin (kolme pientä hajuvettä, kaksi luomiväriä, rajaus, 6 minihuulipunaa, kynsitarroja ranskalaiseen manikyyriin), siis kolme euroa postikuluineen. En millään jaksa kirjoittaa valokuvien saatteeksi kirjettä (viimeinen asia päivän työlistaltani kunhan pyykit on viety kuivumaan), minun pitäisi lähettää kuvat sedälle ja hänen vaimolleen, ilman kirjettä en voi lähettää ja juuri nyt en jaksa kirjoittaa eli jääköön odottamaan huomista tai ylihuomista...

Bloggari

Aloitan tekemällä tunnustuksia, sillä minustakin on tullut bloggari, ei siis siinä mielessä, että kirjoittelen sekavia ajatuksiani tänne, vaan siinä suhtessa, että olen alkanut säännöllisesti seurata erästä blogia. No, ollakseni rehellinen, olen jo pidemmän aikaa lukenut Rakel Liekin elleihin kirjoittamaa blogia, joka löytyy osoitteesta http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/himoa-hipelointia/ . Alunperin eksyin sinne luettuani jonkun Rakelin haastattelun, jossa hän antoi itsestään kuvan varsin jalat maassa kulkevana ihmisenä, jolla on maalaisjärjellisiä mielipiteitä. Samaa täytyy sanoa blogistakin -ainakin useimmilta osin, joissakin kohtia tosin tapahtuu yli- tai alilyöntejä, mutta onneksi harvemmin.

Mutta sitten itse asiaan, eli siihen nimenomaiseen blogiin, jonka syytä tämä kaikki on. Olen lukenut Nelliinan ( http://nelliina.blogspot.com/ ) kirjoituksia jo parin kuukauden ajan, välillä hihitellen, välillä kauhistellen, välillä taas pohtien, miten erilaisia kahden suunnilleen saman ikäsen ihmisen elämät voivatkaan olla. Oikeastaan Nelliinan blogin lukeminen sai minut alunperin ryhmymään kirjoittamaan tätä omaa blogianikin - lähinnä itseni iloksi, sillä koska en juurikaan käsittele pintatrendijuttuja, enkä edelleenkään ole linkittänyt tätä mihinkään blogilistalle, jäävät lukijamäärätkin siihen kolmeen; Ievuskaiseen, herra Kirjoitukseen ja minuun itseeni.

Joka tapauksessa täytyy mainostaa, että Nellinan blogi on hauskaa tyttöhömppää, vaikka ei se osiltaan voisi olla kauempana minun maailmastani, minä kun inhoan kaupoissa kiertelyä ja varsinkin vaatteiden shoppaamista - pienet tukkaisen hikiset sovituskopit kaameine vääristävine peileineen ovat ehdottomasti ykkösinhokkejani. Se yhtäläisyys meillä on, että rakastamme molemmat kirpparilöytöjä, minä vaan en enää jaksa enkä ehdi tuunata niitä uusiksi niin kuin hän tekee. Tosin kieltämättä lukiessa tulee tunne, että pitäisiköhän sitä sittenkin kaivaa taas ompelukone naftaliinista tai oikeammin hakea se äidiltä "ikuislainasta" takaisin tai parhaana vaihtoehtona, käydä vihdoin ja viimein ostamassa se uusi ompelukone, jonka lupasin itselleni pyöreitä vuosia lahjaksi. Se on edelleen kaupassa, kun en silloin osannut päättää, minkä koneen olisin ottanut ja sen jälkeen en ole "ehtinyt" asiaa ajattelemaan.

Jos olen rehellinen, on ompeluharrastus jäänyt vähemmälle vain osittain ajanpuutteen vuoksi, sillä ihminen ehtii juuri niin paljon kuin haluaa, mutta aika on hyvä tekosyy - en minä nyt ehdi, kun on sitä, tätä ja tota, vaikka todellisuudessa priorisoimalla saisi puolet enemmän aikaan. Täytyisi vain vähän tarkemmin miettiä, mihin se hukka-aika kuluu, esim. minun kohdallani osa ajasta menee ihan rehelliseen lorvehtimiseen ja turhaakin turhempaan nettisurffailuun. Toinen lähes yhtä painava syy on istuvien kaavojen puute, näkyvää-paljon-heti ihmisenä en jaksa käyttää kahta kolmea tuntia kaavojen muokkaamiseen, vaan minun pitäisi päästä saksieni kanssa kankaan kimppuun heti. Inspiraatio yksinkertaisesti katoaa, kun 3/4 käytettävissä olevasta ajasta menee pelkkien kaavojen muokkaukseen... Tässä kohtaa jaksan uhrata yhden katoavaisen ajatuksen sille, että pitäisikö oikein tosissaan aloittaa se vartalon muokkaus kaavoihin sopivaksi, ettei aina tarvitsisi muokata kaavoja vartaloon sopiviksi. Samalla hetkellä kakkosajatus on se, että kun jenkkilän ihmeitä on vaikka mitä, löytyisiköhän sieltä myös kaavalehtiä lyhyille ja lihaville ihmisille? Täytyypä tarkistaa ebaysta (eli lisää hyödytöntä nettisurffailua...)