Sininen toteemi

Hankimme taannoisella kirppiskierroksella Totem-nimisen lautapelin, jossa siniset ja vihreät nappulat olivat ikävästi hyvin samanväriset. 

 

                                     

 

Kyselin naamakirjassa työkavereilta olisiko jollain lahjoittaa tippa sinistä maalia, jotta saisin siniset nappulat oikeasti sinisiksi. Ihana työkaverini jakoi minulle maaleistaan ja pääsin toteuttamaan muutosta. 

 

 

Kierrätyshenkisesti maalauspohjana toimi auki leikattu maitopurkki ja siveltimenä vanha meikkisivellin, jolla on ennenkin maalattu yhtä ja toista.  

 

 

Maalailin nappuloita useampaan kertaan, jotta sain niistä kunnolla sinisiä. Nyt ei voi kuin todeta, että todellakin vihreät ja siniset erottuvat toisistaan.  

 

 

 

 Joten eikun pelaamaan. Testasimme peliä jo ennen nappuloiden maalaamista Herra Kirjoituksen kanssa ja totesimme ihan hauskaksi - yhdistelmä shakkia ja tavallista nappulapeliä. 

Enkeli ja rypäleet kranssiksi

Jostain kirppis/roskalavaryhmästä haltuuni päätyi yksittäinen kynttilämansetti, jossa oli kullanvärisiä rypäleitä. Tiesin heti sen nähdessäni, että halusin tuunata siitä ovikoristeen. Paras vaihtoehto olisi ollut löytää siihen Dionysos, mutta koska tiesin sellaisen löytämisen lähes mahdottomaksi ajattelin tyytyä seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon eli cubidoon tai enkeliin, jolla olisi jokin soitin, ja joka ei näyttäisi niin kovin taivaalliselta. Kirppiskierrokselta ostin pari enkeliä, joita ajattelin tuohon käyttää, mutta ne olivat selkeäsit enkeleitä ei cubidoita. Rypäleet ovat antiikkikullanvärisiä, joten niihin sopivaa sävyä ei ollut kovin helppo löytää. 

 

Tiesin, että olin nähnyt maalla jossain sopivan enkelin, mutta en löytänyt sitä. Nyt viimeksi käydessäni pengoin laatikoita ja satuin kuin satuinkin löytämään enkelin, joka mielestäni sopi aikaisempia paremmin rypäleiden pariksi. 

 

 

Helpolla ratkaisulla kokosin enkelistä ja rypäleistä ovikoristeen eli kaksipuolista teippiä sopiviin kohtiin ja sitten vaan enkelin lenkistä oveen roikkumaan. 

 

 

Nyt täytyy vain keksiä, mitä tehdä niille parille ylimääräiselle enkelille, jotka tätä koristetta varten hankin, Pitäisikö vain uskoa, että aika tavaran kaupitsee ja niillekin löytyy sopiva käyttöpaikka.  

Astetta fiinimpi tarvikelaatikko

Tiedän, että kaikilla normaaleilla ihmisillä imurintarvikkeet ovat siivouskomerossa, mutta meidän Dyson on sellaisessa paikassa, että suulakkeiden sijoittaminen siivouskomeroon tarkoittaisi ylimääräistä matkaa niitä hakemaan. Ja se taas vähentää niiden käyttöä merkittävästi.

 

Ratkaisimme ongelman aikanaan käyttämällä laatikkoa, jossa imuri toimitettiin. Koska laatikko oli pitkä, katkaisimme sen suunnilleen sopivaan korkeuteen ja Herra Kirjoitus teippasi sen oranssilla rakennusteipillä kasaan. Tunnustan, että ei mennyt ihan hirveän pitkää aikaa, kun tuo ruskea laatikko oranssein teipein alkoi häiritä. 

 

Nyt kun kesälomalla on aikaa, päätin päällystää laatikon samalla tapetilla, millä eteisen seinät on tapetoitu. Näin siksi, että se maastoutuisi koloonsa mahdollisimman hyvin. Aikaa meni parikymmentä minuuttia ja siitäkin suurin osa siihen, että etsin tarvikkeita (ja todettuani osan toimimattomiksi, korvaavia tarvikkeita ) ja siivosin askarteluhuonetta, jotta jotain näin vaaleaa pystyi työstämään siellä. Loppuviimeksi kävi niin, että toinen tapettiliisteri ei suostunut liimaamaan mitään ja toisen kantta en saanut auki eli teippasin loodan päälykset kasaan ja pari näkyvintä saumaa liimasin Erikeperillä sisällä asunnossa. 

 

Lopputulos on kohtuullisen siisti, ainakin parempi kuin ruskea pahvi ja oranssi teippi.

 

Lisäksi se maastoutuu varsin hyvin. 

 

Kevätkranssi

Sallin itselleni tuhlauksen ja ostin useamman kranssipohjan sekä muutaman kukkasen ovikransseja varten. Tarkoitus oli tehdä huiveista kranssi, johon huivit olisi vain solmittu. Ei toiminut, muuta huivikasaa katsellessa sain uuden idean. 

 

Tarvikkeet: huivi, jota en todellakaan käytä, ostettu kranssipohja ja kukkanen. 

 

 

Lopputulos juuri sesongin väreissä (tai ehkä olen vähän myöhässä) ovikranssi.

 

Ompelin kranssin kasaan eli jos jostain käsittämättömästä syystä haluan huivin käyttöön, niin se on mahdollista, samoin kranssipohjan uudelleen käyttö. 

Hintaa kranssilla 2€ eli kranssipohjan ja kukkasen verran.  

Pääsiäispupupanta

Lisää hulluja ideoita. Halusin pääsiäiseksi pupupannan. Olin valmistautunut ostamaan sen kaupasta, mutta en löytänyt mieleistäni. Niinpä pyysin serkkuani virkkaamaan minulle pupun, jonka voisin kiinnittää pantaan. Vein hänelle keränperiä, ja niistä hän virkkasi pupusen.

 

Sainkin ihanan valkoisen pupun.

 

Lisäsin sille silmän ja hännän ja ompelin sen kiinni pantaan. Pupu on tietenkin helposti irrotetavissa, jolloin pantaa voi käyttää tavallisesti lopun aikaa. 

 

 

Pääsiäishulluttelut check. 

Uusi joulupanta

Pelastin roskikselta pannan, josta oli muutama pallo irronnut. Muistin näet, että vinttikomerossamme on ajalehtinut pari vuosikymmentä muutama edellisen omistajan jättämä joulupallo. Päätin, että niiden on aika päätyä käyttöön. Onnistuin jopa rikkomaan yhden kuljettaessani niitä vintistä alas, mutta jäljelle jääneet kolme riittivät pannan täydentämiseen. 

 

 

  

Pallot eivät olleet aivan idealikokoisia tuohon, mutta siitä huolimatta päätin käyttää ne tuohon.  

 

Tässäpä sitten vielä yksi juolupanta ensi vuodeksi.  

Herra ja Rouva ovessa

 

Ostin kesällä kasan ovikoristeita, jotka esittelinkin tuolloin. Kasassa oli ihanan hellyttävä kuva hiiriperheestä, joka olisi minulle kelvannut sellaisenaan, herra Kirjoitus ei kuitenkaan sitä halunnut käyttöön, koska meillä ei ole kuvanmukaisia kolmea lasta Samoin hankinnoissa oli hurmaava kutova mummo, jota minä en halunnut käyttöön ilman pappaa...Pitkään harkitsin toisen sydämen liittämistä tuohon mummkoristeen jatkoksi, mutta lopulta keksin, että heidät voisi yhdistää yhteen kuvaan ja laittaa sen tuon hiiriperheen päälle ja sitten taas kehitellä mummosta jotain uutta. 

 

                                                        

Niinpä viikonloppuna, kun olin töissä, annoin Herra Kirjoitukselle tehtäväksi osallistua perheemme ovikoristehullutukseen ja tehdä mummolle pariksi papan. Niinpä hän oli sitten skannannut kuvan ja kysynyt tekoälyltä, mitä tämä näkee kuvasssa. Vastaus näkyy alla. 

 

                                                                                                                                                                                                          

 

Samaa kaavaa noudattaen hän oli pyytänyt tekoälyä luomaan vanhan miehen, joka istuu työtuolilla tietokoneen vieressä ja printteristä virtaa ulos paperia. Sitten hän oli yhdistänyt Herran ja Rouvan samaan kuvaan sekä lisännyt Tervetuloa- tekstin. 

 

Minun osakseni jäi tulostaa kuva, leikata se irti ja kiinnittää alustaansa. 

 

 

Lopputulos näyttää tältä: 

 

 

Pakko myöntää, että minusta se on ihana ja pidän kovasti tästä yhteistyömme tuloksesta.  Loppujen lopuksi myös hiiriperhe säästyi, sillä liimasin tuon mumo ja pappa kuvan kyltin toiselle puolelle. 

 

 

Lista osa kolme eli jälleen yksi ovikranssi

"Koska ihmisen on vaan joskus päästävä toteuttamaan itseään". Näin perustelin itselleni ja muille, kun taas kerran ryhdyin toteuttamaan yhtä lukuisista ideoistani. Onnistuin saamaan roskalava ryhmästä lein tai oikeastaan kaksi, sillä alkuperäinen ideani oli runsaskukkaisempi. 

 

"Kranssin" pohjana on tällä kertaa se keittiöstä ylimääräiseksi jäänyt lista. Siihen sitten liimailin leistä irroittamiani kukkia ja palasen leitä sellaisenaan ripustinnaruksi. 

 

Herra Kirjoitus tulosti tekstit, fontin valitsimme yhdessä. Kuvittelin, että musta tussi olisi tullut paperista läpi ja että olisin voinut käyttä sitä sabluunana. Ensimmäisen kirjaimen kokeiltuani totesin, että se onnistunut. Niinpä leikkasin kirjaimet irti ja piirtelin reunat sitä kautta, sitten värittelin tekstin kokonaan mustaksi.  

 

Me molemmat tykkäämme tästä kovasti, joten ihan sama, mitä mieltä muut ovat  tästä virityksestä. 

 

Tämä on näitä melkein nollabudjetin askarteluja. Lei tosiaan saatu ilmaiseksi roskalava-ryhmän kautta, lista on ylijäämää, kaksipuolinen teippi ja musta tussi vanhoja varastoja.  

Lista osa kaksi

Sen verran paljon tuo aiemmassa postauksessa esittelemäni väärän värinen ja liian lyhyt lista häiritsi, että tilasin oikeampaa väriä olevaa punapyökkistä DC-fixiä. Heti, kun se saapui, ryhdyin tekemään uutta listaa. Materiaalina käytin postituspakkauksen pahvia, josta leikkasin 4 sopivaa suikaletta, jotka päälystin DC-fixillä. Onhan noissa ihan selkeästi värieroa. 

 

 

Ei täydellinen, mutta kyllä silmä tuohon varmasti tottuu. Varsinkin nyt, kun on edessä hämärä vuodenaika, niin erottuu vieläkin vähemmän. 

 

Optinen harha saa listan kuvassa näyttämään lyhyemmältä kuin on todellisuudessa. Tässä kohtaa se kuitnekin on ihan samanmittainen kuin tuo reunalistakin. 

 

Nyt voi taas ruksia yhden asian hoidetuksi loputtomalta työlistalta.  

DIY akvaario

Siivouksen yhteydessä työpaikalta löytyi vanhat luentokirjat, jotka olen tuonut vuonna 2018 Wienistä koulutuksesta. Näiden kirjojen takakannessa oli kuva seuraavan vuoden tapahtumajulisteesta, jossa oli turkoosilla pohjalla kaloja. Jotenkin väistämättä tuo juliste synnytti mielessäni ajatuksen akvaariosta. 

 

Päätin säästää kuvat ja rakentaa niistä akvaarion. Sitä varten olin ostanut ja koonnut tarvikkeita. Tylsän vapaapäivän kunniaksi päätin katsoa mitä saisin aikaiseksi. Pohjana on siis kaksi luentokirjojen takakantta, toinen pohjana ja toisesta leikatuilla palasilla peitin kuvassa olleet logot ja päivämäärät. Tuo ei olisi ollut huono näinkään, jotenkin yksinkerainen on kaunista. 

 

Ensin olin ajatellut askarrella lehdet paperinarusta, joita ostin materiaalipankista. Nuo paksut narut olivat kuitenkin vähän turhan paksuja, ja niitä olisi pitänyt leikellä runsaasti., joten kaivelin lisää varastojani, ja löysin epämäärisiä irtonaisia silkkipaperi lehtiä. Siis ihan yksittäisiä lehtiä tai pieniä oksia, jotka kiinnitin kaksipuolisella teipillä kehykseen. 

 

Lopputulos on ihan kohtuullinen, kasveja ehkä pitäisi olla vielä vähän enemmän, jotta se näytäisi aidommalta. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin vielä tuon yksinäisen kalan kehyksen kulmaan ulkopuolelle, jotta tulos olisi enemmän kolmiulotteisen näköinen.

 

 

Budjetti tähän ovikoristeeksi tarkoitettuun oli hyvin pieni, sillä kehys, kalakuvat ja suurin osa kasveista oli ilmaisia. Teipin olen joskus ostanut ja nuo paperinarut, joista tähän ei käytetty kuin pari pätkää.   

 

Korjauksia keittiössä

Keittiön yläkaappien alla olevista valaisimista yksi oli tullut tiensä päähän ja se oli pakko vaihtaa. Niin siis tarkemmin ottaen itse valaisin toimi moitteettomasti, mutta siihen liitettynä olevien pistorasioiden muovinen taustaosa oli ikääntyessään murtunut. Pistorasiat kyllä toimivat, mutta olivat hutkuja, ja joka kerta pistoketta irrotettaessa mietin sitä, lähtevätkö ne seuraavaksi kokonaan käteeni. Meillä on paha tapa roikkua kaikessa vanhassa niin kauan kuin ne vain suinkin toimivat, joten tätäkin vaihtoa vetkutettiin aika pitkään, mutta nyt se oli sitten pakko tehdä.

 

Lamppua irrotettaessa paljastui juuri se ikävä yllätys, mitä pelkäsimmekin eli sähköjohtojen paikka oli uuden lampun kannalta ehdottoman väärä. 

 

 

 

Päätimme kuitenkin, että lamppu vaihdetaan, kun kerran uusi oli ostettuna. Pitkään mietimme vaihtoehtoja, mitä tuolle tyhmälle kololle tuossa voisi tehdä. Vaihtoehtoina pompottelimme kaikkea kyseisen palan 3D-tulostamisesta aina laatoittamiseen asti. Viimeisin vaihtoehto karsiutui pois, kun tajusimme, että laattaleikkurin lainaaminen olisi hankalaa ja että muutamaa saumasenttiä varten pitäisi myös ostaa koko purkillinen saumauslaastia. 

 

 

Yhtenä vaihtoehtona oli lista, jolla tuo peitetään. Siinäkin mietittiin moneen kertaan listan mallia, maalaamista ja muita vaihtoehtoja. Joskus ajatukset tulevat hassuina ryppäinä sillä ensin tajusin DC-fin mahdollisuudet ja seuraavaksi löysin itseni pelastamasta pahveja työpaikan roskiksesta. Olin nimittäin huomannut sen, että tuollaisen päällystettävän listan ei tarvitse olla puuta, vaan pahvikin käy ja toimii keveytensä puolesta ehkä vielä paremmin kuin puu, koska pahvin voi kiinnittää kaksipuolisella teipillä. 

 

Meillä ei ollut oikean väristä DC-fixiä, mutta päätin tehdä koevedokset lähellä oikeaa väriä olevalla DC-fixillä, jotta näkisi toimiiko tuo lainkaan. Ensin siis mittaamaan sitä, minkäkokoinen listasta pitäisi tulla ja mattopuukolla (joka sivumennen sanoen jouduttiin ostamaan tätä varten, kun edellinen oli kadonnut jonnekin) leikkaamaan sopivia siivuja pahvista. Ikävä kyllä dyykkaamani pahvi oli liian lyhyttä, joten jouduin jatkamaan pahvia lisäpaloilla. 

 

 

Irtonaisena lista näyttää tältä, ihan kelvollisen näköinen lista. 

 

Kun valo on lampussa, ei listaa tahdo edes huomata tai siis minä huomaan ja sen väärä väri häiritsee silmää. Erityisesti, joska tuossa nurkkauksessa on jo muutenkin kolmea eri väristä "puuta" kaapistojen seinät ovat yhden väriser ja reunuslistoja on kahta eri mallia ja nekin ovat keskenään eri väriset. Neljättä väriä en enää halua, joten tämän värisenä tuo lista ei tuonne tule jäämään. 

 

 

Tässä kuvassa oikeastaan näkyy aika hyvin tuo kolmen "pyökin" väriero; etualalla yhtä, oikealla sivustalla toista ja askartelemani lista kolmatta. Neljättä sävyä ei näy kuvassa, mutta sitä on alta metrin päässä sivulla ja yläpuolella. Lisäksi lista on liian lyhyt, se näyttää hömöltä. 

 

Jatkoa ajatellen mietin vielä, ympäröinkö koko lampun listoilla vai teenkö tuohon alle pidemmän. Ikävästi punapyökki on tällä hetkellä ehdottomasti niin out kuin vaan voi olla, joten ei ollut toivoakaan, että Roskalava-ryhmästä olisi löytynyt palasta DC-fixiä siinä sävyssä. Sitä ei myöskää löytynyt tästä kaupungista kivijalkaliikkeistä, joten irvistellen tilasin rullan tuota postimyynnistä. Toki tuossa on se hyvä puoli, että sillä voi sitten tuunata muutakin, jos sävy on sopiva - juu, harkitsen myös tuon etulistoituksen päällystämistä - ja se kestää jemmaamista. Tuo vaalea Dc-fix on sohvaprojektista vuodelta 2016 ja hyvin toimii edelleen. Samoin pyrin haalimaan töistä isomman pahvilaatikon, jolloin listaa ei tarvitsisi jatkaa. 

 

Palaamme jossain vaiheessa osan lista 2.0 merkeissä.  

Kierrätyskeskuslöydöt

Kesälomalla poikkesimme naapurikaupungin kierrätyskeskuksessa. Herra Kirjoitus ei ollut koskaan käynyt tuolla ja minä puolestani olin tehnyt sieltä hyviä löytöjä Huolimatta siitä, että ovessa mainostettiin lankojen ja kankaiden olevan tarjouksessa, olivat lähtöhinnat sitä luokkaa, ettei tullut ostettua mitään - ei vaikka laskin hinnat alennettuina.

 

Sen sijaan löysin - yllätys, yllätys - ovikranssipohjia ja tervetuloa-kylttejä sekä kolme rannekelloa. Koko lysti kustansi 5,50€. 

 

Vaikka olenkin muka ostolakossa, niin en vain voinut vastustaa näin edullisia löytöjä. Helteestä huolimatta näin itseni askartelemassa noista jotain marraskuun sateen vihmoessa ikkunantakana. Sitä paitsi tuo yksi kyltti ( kutova mummo keinutuolissa) on ihan niin kuin minä - no en käytä huivia ja kaupungissa ei ole keinutuolia, mutta silti se on ihan näköinen.  

Ruusukranssi

Tuli tunne, että pitää päästä toteuttamaan itseään, joten Herra Kirjoituksen suosiollisella avustuksella värkkäsin juhannukseksi ruusuisen ovikranssin. Ruusut ja lehdet paperinarusta, pohja itse tekemäni pajupohja. 

 

 

Ruusuköynnöksen kiinnitin pajupohjaan siimalla, jolloin kiinityksen voi halutessaan purkaakin ja saa sekä ruusuköynnöksen että pajupohjan uudelleen käyttöön. 

 

 

Olen tähän varsin tyytyväinen, tuossa on jotain herkkää ja kaunista ja kuitenkin riittävän yksinkertaista, jotta kaikki osat pääsevät oikeuksiinsa. 

 

 

Odotan innolla juhannusta, jotta tuon voi ripustaa oveen. 

Ruokalappu aikuiselle

Äitini teki tilauksen ruokalapusta, sillä vanha olkapäävamma vaikeuttaa syömistä ja ruokaa tahtoo päätyä myös rinnuksille, eikä hän halua tehdä pyykkiä. Ei, vaikka miten olen sanonut, että minua ei haittaa pestä isompaa määrää pyykkiä.

 

Nyt hän sitten päätti haluta karkkipaperiruokalapun, muisti 9 vuoden takaa sen, mitä tein kummipojalle. Tämä versio on nyt sellainen koeversio, jonka sisäpuolen tein vanhasta lakanasta. Karkkipapereiksi valitsin kiiltävää ja hahmollista siis Enkeleitä, Elsaa ja lumitähtiä. 

 

Laitoin tuohon myös mahdollisuuden kiinnittää se tarranauhoilla, mutta tuo vanha lakanakangas vaikuttaa tarttuvan allaoleviin vaatteisiin niin hyvin, ettei sitä tarvitse kiinnittää mitenkään.  

Tähän ei tarvinnut hankkia mitään, sillä karkkipapereita, kontaktimuovia ja lankaa oli valmiina sekä tietysti vanhaa lakanaa kääntöpuolelle. 

Perjantaina sitten kuulen, kelpaako tämä vai tehdäänkö toinen vai unohdetaanko koko juttu.

Pajukransseja ja sytykeruusuja

Useamman kerran olen jäänyt kakkoseksi, kun roskalavalla on ollut tyrkyllä kranssipohjia, niinpä päätin ratkaista ongelman tekemällä kranssipohjat itse. 

Fiksu ihminen olisi mennyt jonnekin pajutyökurssille opettelemaan, minä katsoin netistä mallivideon ja senkin kuukautta ennen kuin aloin näitä tekemään. Lisäksi punonnassa olisi varmaan pitänyt käyttää pajutöihin jalostettua punontapajua. Punontapaju - my ass - pajua on maalla kaikki ojanpientareet täynnä eli siitä vaan käyttöön. Tällä asenteella kun lähtee liikkeelle, niin voi vain kuvitella lopputulosta. 

Omaksikin yllätyksekseni kranssit onnistuivat kohtuullisesti. Eiväthän nuo mitään huippuyksilöitä ole, mutta ensimmäisiksi töiksi ihan kohtuullisia. Eniten hämmästytti se, että paju, jota ei luonnossa tahdo saada poikki millään, murtui ja katkesi punonnassa yllättävän helposti. Ensimmäisestä näkyy kyllä, mistä on aloitettu, mutta kaikki pysyivät kuitenkin koossa ilman rautalankaa. Olin myös varautunut siihen, että saan koota kaikki rautalangalla nipuksi, kun kranssit eivät muuten pysy kasassa.

 

Pääsiäisenä sateen välissä tuli myös tehtyä sytykeruusuja tai siis tarkalleen ottaen ruusut olivat valmiina, mutta hoidettua niiden steariinidippaus. Tällä kertaa syntyi punaisia, harmaita, violetteja, keltaisia, vihreitä ja kuvan turkooseja (jotka kyllä näyttävät kuvassa enemmän harmailta) ruusuja. Osan jaoin eteenpäin ja osa jäi odottamaan myöhempää käyttöä, vaikka sitten niitä syksyn arpajaisia.  

Tässä tuli käytettyä sitten viimeiset valmiit ruusut. Seuraavaksi täytyy sitten askarrella uusia ruusuja.

Nappeja taikataikinasta

Tarvitsin meloninapit, joita ei tuntunut löytyvän mistään kaupasta tai jos löytyi, hintalappu oli sellainen, että en ollut valmis ko. hintaa maksamaan. 

No päätin kokeilla taikataikinaa, sillä olin lukenut, että siitä voisi tehdä vähän mitä vaan. Niinpä sitten yhteistyössä Herra Kirjoituksen kanssa aloitimme nappituotannon. Minä vaivasin taikinaa ja pyörittelin palloja, Herra Kirjoitus litisteli, leikkasi ja teki napin reikiä. Lopputuloksena oli kelvollinen kasa erilaisia nappeja.

 

 

Kuivasin niitä tunnin verran 125 asteisessa uunissa, jonka jälkeen ne olivat maalausvalmiita. Ikävä kyllä olen onnistunut jemmaamaan ykkösvärini jonnekin, joten jouduin säätämään ja käyttämään liituja saadakseni aikaan meloni-napit. Vihreää ulkoreunalle, punaista keskelle ja mustia siemeniä. 

 

 

Ehdottomasti aion käyttää tätä jatkossakin, taikinan muotoilu oli varsin helppoa ja kuivatuskin sujui helposti. Kappaleet pitivät muotonsa ja kokonsa ja vaikuttavat varsin kestäviltä.
 

Hamsteri liikkeellä

Naamakirja juorusi, että paikallisessa materiaalipankissa on muuttomyynti. Olen tähän asti sinitellyt, että en ole tämän vuoden puolella siellä poikennut, koska en oikeasti tarvitse mitään. Nyt päätin sitten kuitenkin antaa pirulle pikkusormen ja poiketa ihan vain katsomassa. "Ja arvaa mikä oli lopputos?" kuten eräässä laulussa sanotaan. Kassillinen muka perustellun järkeviä ostoksia. 

Osa on ihan oikeasti perusteltuja, kuten esimerkiksi rullallinen alushousukuminauhaa, joka maksoi 3€ rulla. Normaalisti tuo maksaa saman verran metriltä ja tuossa kerässä on lukuisia metrejä. Alunperin siinä on ollut 250 metriä, mutta siitä on maksimissaan puolet jäljellä. Osasin hyvin perustella itselleni myös langat, joita "tarvitaan aina" ja joita ei ehkä enää saa - ainakaan näin halvalla. Tarpeellisten listalle menevät myös alushousujen materiaaliksi soveltuva trikoo ja napit sekä helmet, joille on aina käyttöä. Hyvin onnistuin myös perustelemaan itselleni 8:n numeron sukkapuikot, 2,25mm pitkät puikot ja 4mm pyöröpuikot, jotka maksoivat kaikki yhteensä 2,20€

Sen sijaan enemmän haluja kuin perusteltuja ovat pussillinen lehtiköynnöksen oksia ja paperinarusta tehty ruusuköynnös, joista molemmista olen suunnittelemassa ovikranssia. Samaan kategoriaan menevät myös lasihelmipussit, jotka ostin varastoon sillä ajatuksella, että jos sittenkin alan toteuttaa maalle hullua kukkapenkkiä. 

 

 

Kolme käsilaukkua maksoivat yhteensä 1,50€. Löysin ne vasta sen jälkeen, kun olin jo ostanut nuo laukkukehykset. Toki nekin olivat halpoja ja maksoivat 5€ kpl. Ajatukseni oli, että noista halvoista laukuista saa purettua harjoituskehykset ja sitten voi käyttää kunnon kehykset ilman, että mokaa niiden kanssa. 

Tunsin itseni kyllä megaluokan tuhlariksi, kun kuittasin kaiken kaikkiaan yli 33€:n laskun noista. Yritin kuitenkin perustella itselleni tuota sillä, että jaettuna vaikkapa vain puolelle vuodelle se ei ole kuin 5,50€ ja se on aika vähän terapiasta.

Sytykeruusuja

Kevään ja kesän aikana olen huonoilla keleillä askarrelut sytykeruusuja. Mielestäni niitä oli melkoinen kasa, mutta kyllä niitä myös kului, kun pakkasin arpavoitoiksi 5 sytykeruusu koria/kakkua.

Kakkukotelo on tosiaan vanha, elintarvikekäytössä ollut kakkulaatikko. Toinen "kakku" on koottu Kinder-munien muovikennoille, joita on kolme päälekkäin. Nämä tyrkättiin minulle työpaikalta ja käskettiin keksiä jotain kierrätystä. No, nyt on sitten keksitty. Korit ovat lahjoituksia työkavereilta tai löytöjä Naamakirjan Roskalava-ryhmästä. 

Kuvan rekvisiitaksi laitetut joulupallot ovat 2€:n hullutus. Nappasin ne mukaani Citymarketin poistokorista - ja valitsin nämä juuri siksi, että ovat epäortodoksisen värisiä joulupalloiksi. Saatan jopa tarkoituksella pistää ne kuuseen. 

Loput sytykeruusut jaan lahjaksi jouluna. Materiaaleja on vielä eli ensi kesänä sitten taas uusien ruusujen tekoa. Olen yrittänyt aktiivisesti olla hankkimatta lisää materiaalia, jotta voi sitten jossain vaiheessa sanoa, että enää ei pysty, ei ole mitään mistä tehdä näitä. Tosin minulla on myös pieni kutina, että minut tuntevat ihmiset pitävät minut edelleen kynttilöissä ja munakennoissa.

Tee maailma valmiiksi - päivä

Joskus vaan tulee sellaisia päiviä, että on ikäänkuin pakko koettaa tehdä maailmaa valmiiksi eli tyhjentää rästien listalta niin paljon hommia kuin suinkin. Minulla sellainen päivä oli tänään. Mankeloin lakanat ja hoidin muut pyykit eteenpäin. Korjasin yhdessä lakanassa olleen reiän ja muut pyykistä esiin tulleen korjausta vaativat tekstiilit. Sitten korjasin täkin, joka on odottanut korjausta jo toista kuukautta, sekä vanha repun, joka on odottanut korjausta puolen vuotta. Samoin kylmälaukun, joka myös on ollut "korjausjonossa" jo tovin. Lisäksi ompelin 4 uutta pyykkipussia siitä kankaasta, jonka lokakuun viimeisenä hain Materiaalipankista. Muista ei ole kuvia, mutta repusta ja pyykkipusseista sentään on.

Näiden jälkeen keittelin pakasteesta otetuista karpaloista kiisselin ja tein uuden ovikranssin siitä toisesta kankaasta, jonka ostin materiaalipankista. Kaikki muu kranssissa on kierrätettyä paitsi kausivalot, jotka ostin uusina. Kranssin sisällä on Dermosilin laatikoissa pehmusteena ollutta paperia, kankaan kiinnitys vanhalla kukkalangalla ja kangas tosiaan uudelleen käyttöön otettua tummansinistä pitsiverhoa (tai siis käytin kranssiin puolet ko. kankaasta). Valot ovat patterikäyttöiset ja uudet, hintalappu 2,99€. 

Olen kovin tyytyväinen tuohon kranssiin. Toisen puolikkaan käytin toiseen kranssiin, johon laitoin sitten niitä tähtiä/tähtinauhaa, jonka myös ostin materiaalipaantista. 

 

 

Kun näytin kuvia kavereille, niin ensimmäisestä sain kommentin, että on ihan niin kuin itsenäisyyspäivä: tyylikkään sininen ja valkoinen. Kai tämä toinen on sitten Nobel-illallinen, sinistä ja keltaista, kiiltää ja kimaltaa niin kuin kaikkien ruotsalaisten aatelisten tiarat tuolloin palkintojen jaossa.

Lisäksi pesin äidille menossa olevat kaksi tuolia ja pöydän. Pöydän kannen myös liimasimme. Aika monta asiaa tuli siis hoidettua.