Uusi joulupanta

Pelastin roskikselta pannan, josta oli muutama pallo irronnut. Muistin näet, että vinttikomerossamme on ajalehtinut pari vuosikymmentä muutama edellisen omistajan jättämä joulupallo. Päätin, että niiden on aika päätyä käyttöön. Onnistuin jopa rikkomaan yhden kuljettaessani niitä vintistä alas, mutta jäljelle jääneet kolme riittivät pannan täydentämiseen. 

 

 

  

Pallot eivät olleet aivan idealikokoisia tuohon, mutta siitä huolimatta päätin käyttää ne tuohon.  

 

Tässäpä sitten vielä yksi juolupanta ensi vuodeksi.  

Valkoinen helmikranssi

Tiedostamattani pyrin näköjään kohti alitajuntaista tavoitettani, jonka joskus vitsillä ääneen heitin. Se ajatus koski 24 ovikranssia, kun joku ystävistäni kysyi, montako ovikranssia tai tervetuloa kylttiä aion oikein haalia. Heitin ihan vitsillä, että 24, silloin voi vaihtaa kranssin joka kuukausi kahden vuoden ajan ja aina on "uusi" kranssi käytössä. Koska minulla on jouluksi siis joulun pyhien ajaksi aivan tietty ovikoriste, on se sitten ilmeisesti se numero 25, jota käytetään joka vuosi. 

 

Tällä kertaa silmiini sattui roskalavalta sydämenmuotoinen helmillä koristeltu toimimaton valokranssi. No minä ja helmet, ei siinä kauaa tarvinnut miettiä. Valoja ei oveen saisi muutenkaan viriteltyä, joten uskoin kranssin olevan juuri sitä, mitä etsin. 

 

 

Naps vain, sähköjohto poikki ja ensi vaiheen tuunaus oli valmis. Jatkossa ajattelin maalata helminauhan sisään jääneet lampun kannat helmiäiskynsilakalla hohtavammiksi, mutta sen ehtii sitten joskus.  

 

Minusta tuntuu, että tämä on juuri sopiva talvikranssi eli otetaan käyttöön vaikka tammikuussa ensi vuonna. Samalla voisi tehdä inventaarion siitä, paljonko noita kransseja on jo kertynyt.  

Pyyhkeitä

Sain yhdeltä työkaveriltani kasan pitsejä ja kankaita, jotka hän oli ottanut talteen siivotessaan mummulaansa. Ne jäivät hetkeksi kaappiin odottamaan inspiraatiota.

 

 

Kun tummaa pyykkiä oli vain vajaa koneellinen, heitin nuo vohvelikankaat pyykkin. Pesun jälkeen aloin tutkailla kankaiden ja pitsien yhteensopivuutta ja tajusin, että pitsit oli varmaan tarkoitettu pyyhkeiden sopimisteeksi.

 

Niinpä sitten päärmäsin pyyhkeet ja ompelin pitsit niihin kiinni. Pitsien kiinnittäminen ei ollut ihan niin helppoa kuin olin ajatellut. Myönnetään, että se olisi ollut helppoa, jos olisin ollut vähemmän laiska ja harsinut pitsit, sen sijaan kiinnitin ne vain nuppineuloilla, mikä ei ollut omiaan helpottamaan ompelua. Onnekseni varastoistani löytyi aivan loistavasti tuohon sopiva punainen lanka, joten siksak-pistot eivät juurikaan erotu kankaasta.

 

 

Värit ovat kyllä huiman voimakkaat, mutta toisaalta noilla saa kummasti piristystä marraskuun pimeyteen.

 

Vielä pitää kaivella jostain varastoista sopivaa lankaa ja virkata noihin ripustuskoukut.

Jatkopala liiveihin

Pistin vanhat loppuun kuluneet rintaliivit roskiin, mutta pitihän niistä sentään jotain napata talteen. Tällä kertaa se jotain oli hakaset ja palanen liivien takaosaa. 

Olen jossain kohtaa kaivannut kolmehakasista jatkopalaa rintaliiveille, mutta nuukana en ole malttanut ostaa. Tuostahan sen sai ilmaiseksi. Ompeli vaan palaset yhteen ja valmista oli parissa minuutissa. Ei ehkä kedon kaunein kukka, mutta kuka tällaisen vanhan kurpan liivejä niin tarkkaan katselee.

Ompelua ja kierrätystä

Saatuani loistoajatuksen suursiivouksesta pakkasten laskettua tajusin, että minun täytyy kaikkein ensin siivota keittiön nurkassa oleva ompelukassi. Siellä oli muutamat lyhennettävät housut, parit korjattavat saumat, kasa sukkahousuja ja lisäksi kasa materiaalipankista ilmaiseksi saatuja t-paidan helmoja, joista oli tarkoitus ommella alushousuja. Nämä t-paidat olivat uusia jonkin firman mainospaitoja, joista yläosa eli logo ja sen yläpuolinen osa on leikattu pois.

Korjasin sen, mitä piti korjata. Lyhensin lahkeet ja tyhjensin kassia parhaani mukaan. Sukkahousuista otin talteen ne osat, mitä pystyi käyttämään. Yhden housuosan, josta tarkoitus on tehdä reisisuoja hameiden alle. Muutamat terät, joihin ompelin kuminauhat vanhoista käytetyistä sukista tai sukkahousuista, jotta ne toimivat sukkina. Kaikkiaan 5 paria "uusia" sukkia käyttöön, ei tarvitse ihmetellä, miksi sukkalaatikko ei koskaan tunnut tyhjentyvän. Loput osat leikkasin nauhoiksi sukkia varten. 

 

T-paidan helmat leikkasin vapaalla kädellä alushousuiksi. Ompelin niihin haaravahvikkeet sivuista poistetuista paloista. Lahkeensuun kuminauhat ovat violettia, tummempaa, kuin kuva antaa ymmärtää. Tämä siksi, että mustaa nauhaa ei ollut ja violetin olin ostanut Karnaluxin tarjouksesta, enkä voi kuvitella sille parempaa käyttöä. Vyötärönä käytin t-paidan helmapäärmettä, johon pujotin työpaikan roskikselta pelastettua kuminauhaa.  

 

 

Kaikkiaan mulla on nyt sitten 6 paria uusia puuvillaisia pöksyjä. Koska noissa ei ole kovin paljon elastaania, ne näyttävät suhteellisen suurilta, koska eivät jousta kuin istuvuuden verran. 

Näytteitä

Eipä taaskaan tarvitse ihmetellä, miksi tuntuu, että kosmetiikkanäytteiden määrä varastoissani ei pienene, vaikka miten niitä käyttäisin. Huomasin sen jälleen, kun purin Dermosil-tilauksia paketeista. Ihan vaan parit niitä oli taas pakettiin kasautunut.

 

Tokikaan kaikki eivät näistä jää minulle itselleni, mutta enemmän kuin yhden tai kaksi olen kyllä ajatellut  jättää ihan omaan käyttöön, nuo kun ovat kaikki sellaisia tarpeellisia luottotuotteita. 

No, eipä tarvitse sitten ensi vuonna ostaa kosmetiikkaa, vaan keskittyä näytteiden käyttämiseen.

Päivännasu

Kun blogimaailma oli uusi, ja tapana oli jukaista päättömiä, käsittelemättömiä puoliksi suttuisia kuvia, olivat teemana usein "päivännasut" siis päivän asut. Näillä kuvilla esiteltiin kulloinkin käytössä olleita vaatteita. Nämä kuvathan eivät kuuluneet tämän blogin valikoimaan silloin eivätkä kuulu nytkään, siis siinä muodossa, että vaatteet esiintyisivät päälläni.

Eilinen vaatevalinta oli kuitenkin poikkeuksellisen onnistunut, joten oli pakko tallentaa se kuvaksi. Vaikka myönnettäköön, että tuollainen levitetystä vaatteesta otettu kuva ei tietenkään tee sille oikeutta. Eikä kuvassa myöskään näy se, että tunikan väri korosti ihan uskomattomasti rusketusta, vaikka sitä ei tuon värisestä vaatteesta ikinä uskoisi. Kuvasta puuttuvat shortsit, olen käyttänyt tunikan kanssa sekä mustia että nudenvärisiä pyöräilyshortseja.

Asu on jotenkin tyypillistä minua, sillä tunika on ilmainen Roskalava- ryhmästä, tossut samoin. Laukku on Teneriffan tuliainen minulle itselleni ja hintaa sillä taisi olla 6€. Nudet shortsit ovat Gina Tricotin vuosien takaa (jos oikein kaivelisin, niin blogista saattaisi löytyä niistä jopa kuva ja hintalappu - ja kyllä löytyivät täältä), mustat shortsit ovat tämän kesän ainoa vaatehankinta ja asun kallein osa 10€:n hintalapullaan. 

 

Kenkien ja laukun kimallus ei tule kuvassa kunnolla esiin, mutta auringossa ne sädehtivät niin kuin kantajansakin.

Lankoja, enemmän lankoja

Miten minulle tuleekaan ensimmäiseksi mieleen se legendaarinen meemikuva, jossa Paavo Väyrynen on eduskuntatalon hississä ja johon on liitetty milloin mitäkin kuvatekstejä, yleensä kuitenkin erilaisiin  avoimiin toimiin tai virkoihin liityviä: "Kuulinko oikein, että olisi pääjohtajan paikka tarjolla?" Tuohon samaiseen kuvaan olisin voinut tällä kertaa liittää oman naamani tekstillä: "Ilmaisia lankoja, kaikki mulle just nyt heti". Löysin näet naamakirjasta roskalava-ryhmästä jonkun tarjoamia lankoja ja päädyin jonottamaan niitä. Onnekseni lankojen antaja ei osannut vastata ensimmäisen varaajan kysymyksiin siitä, mitä lankoja ne olivat, hän kun ei ollut lainkaan käsityöihmisiä, seuraavana jonossa oleva oli liian kaukana, joten minä sain koko potin. Lähdin hakemaan paria kassillista, jotka lahjoittaja minulle lupasi (ilmeisesti oli vielä joku muukin kiinnostunut, jolle hän oli luvannut osan). Loppujen lopuksi kävi niin, että kaikki tarjolla olleet langat päätyivät sitten kuitenkin minun mukaani. 

Niitä lankoja oli kaiken kaikkiaan seitsemän muovikassillista. Oho hups! Ihan pikkuisen lisää lankaa. Ja kuka olikaan se, joka pääsi juuri vannomasta, että ei tasan hanki lisää lankaa, ei ainakaan enempää kuin siihen yhteen punoskoriin mahtuu. 

Käytin eilisen illan lajittelemalla langat noin suurin piirtein oikeisiin kasoihin. Ihan varmuuden vuoksi tein sen pihalla, koska en missään nimessä halua mitään ylimääräistä elävää lankavarastooni ja sitä paitsi pihalla tuli yhdistettyä huvi ja hyöty eli lankojen lajittelu ja auringosta nauttiminen.

Vasemmalla on neljässä kassissa erilaisia sukkalankoja, kokonaisia keriä, vajaita keriä, erilaisia nöttösiä, nallea, seiskaveikkaa, isoveljeä ja fingeringvahvuisia. Muutama kerä täysvillaisia lankoja kirkkaassa pussissa näiden sivulla. Seuraavat kaksi kassia ovat erivahvuisia akryylilankoja mm. monta kerää Novitan flipflopia, pilveä ja muita paksuja tossulangoiksi sopivia lankoja sekä jokunen kerä sukkalangan vahvuisia. Jokunen kerä mohairia niiden edessä. 

Oikealla on kassillinen kalastajanlankoja useita keriä eri vahvuisia luonnonvalkoisia ja yksi punainen. Puuvillalankoja valkoista, punaista, turkoosia ja vihreää. Sekä vyyhdillinen pellavalankaa. Näistä turkoosi puuvilla on menossa Ievuskaiselle korvakorujen virkkaukseen. Pellavat ja kalastajanlangat koetan jobata jonnekin, koska minulla ei ole käyttöä niille.

Akryylien ja puuvillalankojen välissä on useampi pieni kassillinen ohuita lankoja, sellaisia, joita olen tottunut sanomaan koneneulontalangoiksi ja käyttämään jonkun muun langan parina tai useampaa kerralla sukankutimessa. Noita on montaa eri materiaalia, ihan sukkalankaa, villaa ja sellaista epämääräistä, josta en oikein ottanut selvää. Näiden tarkemman perkaamisen jätin tulevaisuuteen. Lisäksi samassa kasassa on pieni kassillinen kimaltavia ja hapsullisia lankoja sekä turkistupsuja. 

Kaiken huipuksi kasasta löytyi todellinen aarre. Melkein kokonainen kerä Novitan Nallea sävyssä Krassi, jonka valmistus on tietenkin lopetettu vuosia sitten. Eräs erittäin hyvä ystäväni rakastaa juuri tuota lankaa ja sen löytyminen on tietenkin kiven alla, joten kun sitä jostain löytyy, olen enemmän kuin iloinen. Tuosta kerästä saa sukat, kun vähän pistää jotain muuta punaista tai keltaista sekaan. 

Nyt vaan sitten puikot heilumaan. 

Punaiset sekasukat

Samasta lahjoistuskassista ovat peräisin myös näiden sukkien materiaalit ja mallikin on sinisten sukkien toistoa.

 

Varsi on yhtä kirjavaa lankaa, kantapää loikuvärjättyä punaista tehostettuna kirkkaanpunaisella ja teräosa liukuvärjättyä punaista. Sukat ovat perus-perus-perusmallia. Varressa 52 silmukkaa, varsi 2 o 2n joustinta. Kantalapussa 14+14 silmukkaa, kerroksia 28 ja vahvistettu kantapää. Kantalapun reunasta nostettu 14 silmukkaa.  Terässä silmukoita 12 puikolla eli 48. Terässä normaali sädekavennus. Puikkoina 3,5 Prym Ergonomicsit.

 

 

Pidän tämän langan värjäyksestä, erityisesti tässä sukassa värit ovat mielestäni erittäin hyvin kohdillaan.

 

Tämä toinen ei ole aivan yhtä nätti, koska jatkoin kutomista suoraan siitä, mihin edellinen sukka loppui.

 Painoa näillä on 160g.

Langan kulutus vuoden alusta 603g.

Siniset sekasukat

Saamassani ilmaislankakassissa oli sekalaisia lankoja, joista tein jo sairastuvan "parane pian" - sukat. Tosin paraneminen oli tapahtunut jo paljon ennen kuin sain sukat valmiiksi, mutta silti halusin toimittaa ne tuolla nimikkeellä saajilleen. Joudun siis tunnustamaan, että kutomisvauhtini on edelleen heikko. 

 

Sen verran tein pakettiin muutoksia, että kudoin lyhytvartisten sukkien pariksi vähän toisenlaiset sinisävyiset sukat. Varsi on yhtä kirjavaa lankaa, kantapää tummansinistä ja teräosa liukuvärjättyä sinistä, jossa nyt vain sattui käymään niin, että raidat asettuivat melkein kohdalleen. Sukat ovat perus-perus-perusmallia. Varressa 52 silmukkaa, varsi 2 o 2n joustinta. Kantalapussa 14+14 silmukkaa, kerroksia 28 ja vahvistettu kantapää. Terässä silmukoita 12 puikolla eli 48. Terässä normaali sädekavennus. Puikkoina 3,5 Prym Ergonomicsit.

 

 

 Sinnepäin sukkien toinen, kirjavampi, pari päätyy navettasukiksi.

 

 

 Paino näillä sukilla 151g (vuoden alusta yhteensä  443g)

Takatalvi ja tylsyys

Pari viikkoa jatkunut takatalvi jatkuvine lumisateineen ja loskakeleineen sai aikaan sen odotetun reaktion eli kun koti oli siivottu syntyi shoppailuhimo. Tämä on jotensakin selvä jatkumo siitä, että kun kelit on kurjat, en välitä olla pihalla ja sitten sitä eksyy joko selailemaan netissä epämääräisiä sivuja tai huomaamaan kotona turhia puutteita. Saattaa myös olla, että koin oikeudekseni palkita itseäni ikkunaremppa- ja siivousurakasta. 

 

 

Kyllähän nämä kaikki ihan tarpeellista on - tai ainakin melkein. WC-tuoksut ovat WC-raikastimien (eli  WC Duck fresh discien) ohella ne tuotteet, joita yleensä aina tylsyyksissäni lankean paikallisesta halpakaupasta ostamaan. Tyypillisesti ne maksavat tarjouksessa euron, joten niitä tulee aina ostettua oli tarvetta tai ei - ihan vaan varmuuden vuoksi. Tällä kertaa nappasin mukaani laventelin ja mandariinin tuoksua 4 suihketäyttöpakkauksen verran. 

 

Olen myös pitkään haikaillut meille kivaa pumppupulloa nestesaippualle - hetken jo kuvittelin löytäneeni ne, kun ostin lokakuusta tarjouksesta sekä mustan että valkoisen saippuapullon.Puolen vuoden käytön jälkeen aloin ikäväkseni yhä enemmän kiinnittää huomiota siihen, että valkoinen pullo ei ole oikeastaan valkoinen vaan luonnonvalkoinen ja että siinä oleva "metalli" on kullanväristä, kun kaikki muu ympärillä on teräksen/hopeanväristä. Nyt on sitten tyyliin sopiva pullo, joka on musta ja teräksenvärinen. 

 

 

Käyttämättä on edelleen se laatikollinen palasaippuoita, mistä johtuen sain kuningasajatuksen saippua-alustan hankkimisesta. Löysin muutaman juuri sellaisen, joita olisin halunnut, mutta 30€ ei vaan ole hinta, jonka suostun maksamaan saippua-alustasta. Unelmien saippuapidike kun olisi ollut teräksenvärinen metalliritilä samanvärisen lautasen päällä. Tämä valkoinen on - no, valkoinen - eli väreihin sopiva ja lisäksi se oli halpa, joten toimikoon tehtävässään aikakin siihen asti, että löydän sen täydellisen tai saippuat loppuvat. On se ainakin parempi kuin se muovinen turkoosi, joka olisi löytynyt kaapista valmiina. 

 

Valkoinen suihkuun ripustettava kori on myös hinta-laatukompromissi. En löytänyt mieleistäni suihkuun tulevaa pesuainekoria taikka -telinettä, mutta joku piti saada, joten ostin tämän. Tiedossa on jo etukäteen, että tuo ei tule kestämään käytössä kuin vuoden verran eli sen verran minulla on aikaa miettiä parempi ratkaisu.

 

Halusin myös kaktukset niiden vääränlaisten ja kuolleiden tilalle. On todella turhauttavaa huomata, että ikkunaremontti söi ikkunalaudan leveydestä tuuman verran. Se tarkoittaa sitä, että kasvit, jotka ennen ovat sopineet ikkunalle hyvin, eivät enää sovikaan, vaan tulevat pahoinpidellyiksi verhoilla, koska ovat niin lähellä ikknalaudan reunaa. Katsotaan nyt, miten tuossa käy, ovatko ne mitenkään elinkelpoisia - ainakin ne ovat kovasti pieniä, mutta kun valikoima oli tällä hetkellä surkea ja sitä, minkä olisin eniten halunnut (eli pääsiäiskaktuksen kirkkaanpunaisilla kukilla), en voinut ostaa, koska sille ei ollut paikkaa. 

Myös kosmetiikkavarastot täydentyivät runsaasti, vaikka ei olisi pitänyt, mutta koska hyvä tarjous ja muka aina tarpeellinen tuote, niin niinhän siinä kävi, että tulin tilanneeksi Dermosililta paketin pelkästään meille. 10 kpl dödöjä, joista viisi Herra Kirjoitukselle ja 5 minulle, hiuslakkapullo ja keittiösaippuan täydennyspussi ja tietenkin kasa näytteitä. Koko tämä koreus yhteensä 27€.

 

Näytteissä oli tarjolla jalkavoidetta, miesten kasvojenpesuainetta, keittiösaippuaa, aprikoosivartalovoidetta sekä BB-voidetta ja lisäksi setti sekalaisia näytteitä, jotka kuukuvat ns. "hyvän asiakkaan ilmaispakkaukseen". Ei siis edelleenkään tarvitse ihmetellä, miksi näytevarastoni kasvavat supistumisen sijaan.

Naamakirjan roskalavalta sain myös kassillisen lankoja, vaikka olin juuri päässyt vannomasta, että ei yhtään enää.

Kävin myös Kontissa etsimässä apua kukkaruukku ongelmaan, koska tarvitsisin yhdelle pitkälle kaktukselle korkeamman nykyisten kanssa yhteensopivan ruukun. Ruukkua ei löytynyt, mutta lankoja sen sijaan löytyi. Noita oli kaikkiaan melkein 2kg, mutta niistä sentään suurin osa menee Ievuskaiselle. 

Minulle jää vain pieni nöttönen, kaikki tuota pussia lukuunottamatta ovat sukkalankoja. Pussissa on osaksi valmiita pitsejä, joten perkaan ne pois ennen kuin annan langat Ievuskaiselle.

Samaa ruukkudilemmaa toisella kirppiksellä ratkaistessani päädyin ostamaan lisää turkoosia Brazil- lankaa, samaa, jota ostin sieltä joskus jo aikaisemmin. Sekä kasan koruja purettavaksi askarteluja varten. 

 

 

Yritän nyt puhua järkeä itselleni sen suhteen, että en tarvitse oikeastaan mitään lisää. Nyt pitäisi taas jälleen kerran olla kaikkea ja seuraavan tylsän hetken tullen löydän itseni selaamasta nettiä ja hankkimasta jotain. Onneksi näihin hankintoihin ei nyt mahdottoman ole mennyt rahaa, vaikka toisaalta myönnän senkin, että yhteenlaskettu summa (63€) yllätti suuruudellaan. Kuitenkin kaikki noita lankoja lukuunottamatta tulevat melkein samantien käyttöön ja osa niistä toivottavasti palevelle meillä pitkään, kuten vaikka saippuapullo ja saippua-alusta. 

Materiaalinhaalinta

Paikallinen materiaalipankki järjesti ilmaispäivän, minkä seurauksena minäkin päädyin  sinne jonotamaan omaa penkomisvuoroani. Tosiasia on, että en olisi tarvinnut mitään uutta materiaalia, tavaraa tai romua, mutta niin vain kannoin kotiin puoli kassillista tavaraa - ja lohdutin itseäni etten ollut edes ahne, sillä useampi ihminen kantoi sieltä pois pari kolme kassillista.

 

Valitsin mielestäni tavarat huolella. Poimin mukaani kolme poppanaa ja kanavatyön ajatuksella, että niistä saisi puunkantotelineen ja laukun. Kasa sukkalankoja on itsestään selvyys; räsymattosukkaa totta kai. Muut langat (terracotan, petroolin ja oranssin) otin mukaan pitsikorvakoruja varten, Punaisen sametin nappasin ajatuksella, että sillä voisi korjata imurin pehmusteen, kaarituet ovat rintaliivien korjausta varten ja napeillehan on aina käyttöä. 

Herra Kirjoitus lupasi auttaa minua noiden puunkantotelineiden tekemisessä. Kanavatyölaukku kaipaa vielä vähän kehittelemistä, sillä mukaan ottamani materiaalit eivät sopineetkaan siihen niin kuin olin ajatellut. 

Kantotelineessä on kaksi vaihtoehtoa, joko mallia Finlaysonin kantoräsy, jossa on hihnakahvat ja sitten sellainen, johon tehdään puusta kahvat ja pohjatuet. Finlaysionin kantoräsy näyttää tältä ja maksaa 80€.

 

Alla oleva kuva toimii inspiraationa tuohon viimeksi mainittuun. Tajusin juuri, että meiltä löytyy maalta sopivaa ohutta vaneria tuohon pohjaksi. Nyt pitää vaan keksiä, mistä tehdään kantokahvat, vaikka veikkaan maalta löytyvän jonkun sopivan harjanvarren, josta ne saa tehtyä.

Napeille en tosiaan vielä ole keksinyt käyttöä, mutta ainahan niitä tarvitsee.

Lahjoituksena lankoja

Kuten tuossa aikaisemmin jo viittasin, työkaverini tarjosi minulle lahjoituksena "kaapinsiivousjämiä" eli lankavarastonsa itseään puhettelemattomia vanhoja lankoja. Eihän sitä toki lankoja roskiin, kyllä minä niille annan kodin ja keksin jotain käyttöä. 

 

Saamassani kassissa oli melkoinen määrä lankaa, suurin osa keristä toki vajaita ja jämiä, mutta mukana oli myös kokonaisia keriä ja pari liki valmista vaatettakin purettavaksi. Kassissa oli 5 kerää tummanvihreää Tenneseetä, 6 kerää valkoista Tenneseetä, 1 kerä mustaa Tenneseetä, samaa lankaa löytyy myös purettavaksi annetusta puseron tekeleessä valkoisena, keltaisena ja pinkkiä. Muistaakseni varastoistani löytyy lisääkin Tenneseetä, jota ei enää saa,eli kyllä niistä yhdistelemällä jotain kivaa saa.

Toinen purettava vaate oli valmiit villahousut, jotka oli tehty ohuesta villalangasta, samaa lankaa oli myös neljä kerää valkoista ja yksi pinkki. Mietin todella, jos löytäisin käyttäjän noille pöksyille ettei tarvitsisi purkaa niitä.

Tummansinistä Jasminia oli 7 kerää, paksumpia sukkalankoja neljä nöttöstä (mustaa, valkoista ja violettia), luonnonvalkoista seiskaveikkaa vajaa kerä ja nallenvahvuisia luonnonvalkoisia sukkalankoja kolme keränloppua.

Meikkejä tuurilla

Olen hyvin tiedostanut sen, että meikkivoidevarastoistani alkaa pohja paistaa ja miettinyt sitä, mitä sitten tehdään, kun ne loppuvat. No juu kävellään kauppaan, valitaan purkki ja ladotaan rahat tiskiin. Tuo vaan nyt ei innostanut hirveästi. Niinpä olin enemmän kuin onnellinen, kun osuin jälleen kerran olemaan naamakirjassa oikeaan aikaan: Roskalava-ryhmässä tarjottiin ilmaiseksi Laveran meikkivoiteita, jotka olivat liki täysiä ja jääneet käyttämättä, koska omistajalleen liian tummia. Mulle, mulle, mulle... Onnistuin vielä olemaan ensimmäisenä paikalla ja sain ne itselleni hakemisen vaivalla. Niinpä minulla on nyt sitten yksi sävyttävä kosteusvoide, yksi meikkivoide, yksi heleyttävä kimallevoide ja varjostuspuuteri, joka sävystä päätellen on kesällä ihan passeli normikäyttöön.

Näillä pääsee taas pitkälle ensi vuotta eteen päin ennen kuin tarvitsee uudelleen miettiä kaupassa käyntiä meikkivoiteiden tiimoilta. Lisäplussana vielä se, että pääsen testaamaan Laveran tuotteita, joiden hankkimista olen jo pitkään miettinyt. Tuntuu kuin olisin saanut joululahjan jo ennakolta.

Melkein valmis pusero

Koska olen päättänyt pitää tiukasti kiinni siitä, etten osta vaatteita, tuli naamakirjan yhdessä lahjoitusryhmässä tarjottu lähes valmis neulepusero tyrkylle kuin tilauksesta. Jos ollaan aivan rehellisiä, niin alkuperäinen ajatukseni oli kyseisen puseron purkaminen ja lankojen uudelleen käyttö. Puseron haettuani totesin kuitenkin, etten taidakaan sitä purkaa, sillä pusero oli melkein valmis, vain toinen hiha kiinnittämättä ja sitä myötä toinen sivusauma auki. Hiha oli kuitenkin valmiiksi kudottu eli tuosta saisi myös hyvin pienellä vaivalla ihan toimivan käyttövaatteen.

Pusero on siis tumman violetti mustilla tehosteilla, kuva saa violetin näyttämään kirkkaammalta ja mustan tummansiniseltä. Naamakirjan esittelykuvasta olinkin katsonut puseron vähän eri värikseksi kuin mitä se sitten todellisuudessa oli. Myönnetään, että värit eivät ole sen paremmin tätä päivää kuin minua itseäni, mutta toisaalta lankojen materiaali on vanhan hyvän ajan puuvillaa, josta on turha tänä päivänä enää haaveilla. Sovitin siis puseroa ja koska se yllätyksekseni sopi päälle, päätin valmistaa sen itselleni. Siitä saa ihan loistavan työmatkavaatteen, sillä aito luonnonkuitu sekä lämmittää että suojaa ja myös tarvittaessa imee kiitettävästi hikeä. Rehellisyyden nimissä olen jo vuosia sitten todennut, että on ihan sama, mitä työmatkoilla on päällä, ei kukaan minua kuitenkaan katso ja jos katsoo, niin ihmetelköön sitten.

Ostolakkoa tämän kanssa ei siis rikottu, koska pusero oli ilmainen ja loput langatkin tulivat samaan kauppaan eli jos puseroon kaipaa jotain piristettä, voi siihen vaikka virkata kukkasia koristeeksi. Ennestäänkin pursuilevaa vaatekaappia tämä tietenkin täyttää, mutta yritän sitten vastaavasti poistaa jonkun vähemmän mielyttävän vaatteen sieltä.

Uudet kevätvaatteet

Onnistuin tosiaan jälleen kerran olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Paikalliselta Naamakirja-palstalta löytyi juuri minulle sopivia vaatteita; kahdet farkut, tuulitakki ja villakangastakki.

Toiset farkut ovat koristeelliset suoralahkeiset taitteella ja kerrankin pituudeltaan kuin minulle tehdyt.

Toiset taas jeggingsit, näistä täytyy vähän lyhentää lahkeita, mutta muutoin ovat äärimmäisen mukavat käytössä.

Tuulitakki ei ole ihan niin imartelevaa mallia, kuin ehkä voisi, mutta sopii kuitenkin työmatkakäyttöön siinä missä joku muukin. Tähän ajattelin lisätä nauhan helmaan, jotta tuuli ei pääsisi niin helposti takin alle.

Villakangastakki on materiaaliltaan virgin woolia ja kasmiria ja kunnoltaan aivan uudenveroinen. Military-henkisiä nappeja vähän vierastan, mutta sain Ievuskaiselta määräyksen olla vaihtamatta niitä tai jos vaihdankin, niin ne pitää vaihtaa vielä näyttäväpiin ja kimaltavampiin.

Villakangastakki ei ehkä ole ihan tämän hetken vaate, mutta uskoisin sillä olevan käyttöä ensi talvena. Tai no, tämän kirjoitettuani tulossa ovat varmaan kevään superpakkaset ja takille tulee käyttöä enemmän kuin haluaisin.

Hinta yhteensä 0 euroa.

Kevään mä tahdon-kausi

Ihana kevät, ihana aurinko, ihana valo ja vähemmän ihanat "mutta kun mää tahdon jotain uutta"-himot. Kyllä vain, käyn itseni kanssa jokakeväistä jaakobinpainia samasta asiasta: kaikki on tylsää, mälsää, tyhmää, mitään ei tapahdu ja jotain uutta tarttis välttämättä saada.

Kevätvaatekaappiini sain sen verran täydennystä, että olo tuntuu hetken verran uudelta, eivätkä vaatteet himota. Sain - kyllä sain ilmaiseksi - kahdet farkut, tuulitakin ja laadukkaan villakangastakin. Ilmeisesti olen liiankin uskollinen vanhalle samalle tyylilleni, sillä puolisoni väitti, että ellei olisi ollut aivan varma, että hain vaatteet muualta, hän olisi väittänyt niiden olleen minun vaatekaapissani alusta asti. Tuntui jotenkin uskomattomalta, kun kaikki nuo olivat heittämällä päälle sopivia, jopa farkut sellaisia, ettei tarvinnut lyhentää.

Sen verran tuhlasin, että ostin loputtoman Carcassonne-kokoelmani täydennykseksi Vahtitorni-lisäosan. Koska se on yksi niistä harvoista, jotka meiltä puuttuu, koska se oli halpa ja koska halusin ostaa jotain ja tuo oli järkevin hankinta, mitä keksin. Halusin palkita itseni siitä, että kaikesta huolimatta helmikuun taloudellinen tulos oli positiivinen ja pääsin tavoitteeseeni, joten tämä lasketaan vielä helmikuun hankintoihin.

Lisäosa menee todella pieneen tilaan, vanhojen pelien kanssa samaan koteloon eli siitäkään ei tarvitse huolehtia. Se kotiutuu meille toivottavasti ensi viikolla, joten silloin sitten tarkempaa selvitystä asiasta.

Langat eivät tällä hetkellä aiheuta suuria himoja. Siihenkin on ihan selkeä syy: sain ystävältäni kassillisen lankoja, jotta omani eivät vaan loppuisi kesken. Suurin osa kasasta on puhdasta villaa, vain kirkkaansininen on vanhaa seiska veikkaa, Florica, Pirkka ja vyötteettömät harmaat ovat villaa. Lankoja on yhteensä n. 300g.

Lankalahjoitus

Sain kasan lankoja hyväntekeväisyyssukkia varten. Tarkoitus olisi siis kutoa Pelastusarmeijalle jouluksi kasa sukkia.

Tällä paketilla on painoa kilon verran eli vähintään sen verran pitäisi käyttää lankoja tuohon projektiin. No, onneksi kaikkien ei tarvitse olla valmiina heti, vaan työt voi jakaa vaikka useammalle vuodelle.

Se kilo pitäisi kuitenkin saada lankoja vuoden aikana kulumaan, jotta ei tarvitse merkitä lankaa saapuneiksi tavaroiksi ja jemmojen kasvuksi. No, olen tänä vuonna kuluttanut lankaa jo yli 500g eli kyllä se kilo varmaan saadaan täyteen.

Suutarin lapsen sukat

Yleensähän sanotaan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä, no eipä ole sukankutojallakaan sukkia. Tai siis on niitä jokunen pari, mutta viimeaikoina ei ole tullut juuri itselle kudottua. Nyt sitten ei tarvitsekaan, sillä sen on hoitanut joku muu puolestani.

Naamakirjassa joku tarjosi ilmaiseksi kassillista villasukkia uusiokäyttöön, kun ei enää itsellä ollut tarvetta. Jos ei kellekään kelpaisi, niin menisivät roskiin. Eihän sitä nyt sentään ehjiä villasukkia roskiin, eihän? Kävin hakemassa sukat sillä ajatuksella, että hyötykäyttäisin sen, mitä olisi mahdollista esimerkiksi varret uusiin teriin ja teristä purkuun ne, mitä voi purkaa.

Sukat osoittautuivat kuitenkin äärimmäisen hyävkuntoisiksi, ne olivat ehjiä ja pestyjä, mutta hiukan nukkaisia. Sovittaessa ne istuivat jalkaani kuin hansikas...


Enpä sitten taida purkaa näitä, vaan otan ihan itselle käyttöön. Siistiminenkin onnistuu helposti nukanpoistajalla. Nyt ei tarvitse sitten itselle kutoa, kun on sukkia monen monta paria odottamassa käyttöä.

Ihan vapaasti saa kysyä, onko tässä mitään järkeä, kun on kasa kaupalla lankoja odottamassa kutomista. Ei siinä ehkä mitään järkeä olekaan, mutta silti tuntui ihan hyvältä saada kasa uusia sukkia ja tietää samalla estäneensä niiden joutumisen roskikseen.

Kierrätetty kylpyhuoneen matto

Mietimme lähinnä turvallisuus näkökohtia ja väriä valitessamme putkiremontin yhteydessä kylpyhuoneen lattialaattoja. Halusimme karkeat laatat, jotta nillä ei liukastuisi, emme ajatelleet, että karkeat laatat myös kokoavat kaiken mahdollisen pölyn ja muun roskan ja ovat varsin hankalat puhdistaa. Tästä syystä kylpyhuoneemme kaipaa mattoa lavuaarin eteen. Valmis ei valitettavasti tule kyseeseen, koska kohta johon matto tulee, ei ole vakiokokoinen.Tarvittiin siis omatekoinen, sopivankokoinen matto.

Koska kerran kyse on minusta, niin matto piti tietenkin tehdä kierrätysmateriaalista. Lisäksi halusin maton, jonka voi pestä koneessa 60 asteessa. Olimme vähän aikaa sitten siivonneet Herra Kirjoituksen alusvaatekaapista pois kasan vaatteita, jotka todellakin olivat tulleet tiensä päähän siinä roolissa, joten päätin hyödyntää ne tuohon mattoon.

Vaatteiden leikkaaminen kuteiksi vaan on todella raskasta, joten lupasin itselleni, että leikkaan yhden paidan tai housut päivässä ja aloitan maton tekemisen vasta sitten, kun kaikki on leikattu. Turha sanoakaan, että vaikka tiedän asian, että vaatteista leikattuja kuteita pitää olla todella paljon, niin silti niiden menekki yllättää aina.

Kolmesta vaatteesta sain aikaiseksi sopivan maton, joka oli kudottu 50 silmukalla. Kerroksia sen verran kuin  noista vaatteista tuli.

Vuoden loppuun listatuista 10:stä projektista 4 valmiina, kun tämä tuli kuntoon.