Kestävät kynnet

Alkuvuodesta poistin varastoistani 20 pulloa kynsilakkoja, osan roskiin, osan annoin eteenpäin. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että tuo määrä ei tuntunut juuri missään. Lakkoja on edelleen lukuisia pulloja, koska minähän olen ihminen, joka nauttii lakatuista kynsistä. Minusta pitkät (järkevänpituiset tietekin, en pidä viisisenttisistä kynsistä) lakatut kynnet ovat paitsi äärimmäisen naiselliset myös jonkinlaisen huolettomuuden vertauskuva - olen nainen, jolla on mahdollisuus pitää pitkiä kynsiä.

Ikävästi minä en ole tässä kohtaa haaveideni nainen, minulla ei ole mahdollisuutta pitää sen paremmin pitkiä kuin lakattuja kynsiä. Viime vuoden alkupuolella, tarkemmin maaliskussa, tuli ehdoton ukaasi, että töissä ei saa olla kynsissä lakkaa - ei lainkaan. Aikaisemmin asiaa on voinut kiertää sillä, että kynnet ovat olleet hyvin hoidetut ja lakkapinta ehjä, nyt ei auttanut enää sekään. Lakkaa ei saa olla. Piste.

Harmikseni joudun toteamaan, että lakkatauko on tehnyt kynsilleni pelkkää hyvää. Ne ovat kauniimmat, kestävämmät ja vähemmän liuskoittuvat kuin ennen. Näin siitä huolimatta, että olen käyttänyt käsidesiä litratolkulla kuluneen puolentoista vuoden aikana. Aina aikaisemmin syytin käsidesiä siitä, kynnet haurastuvat ja lohkeavat, koska se kuivattaa kynsiä. "Suojasin" kynsiä lakkaamalla niitä. Osan kunniasta voi antaa pii-kuurille, jonka söin touko-kesäkuussa, mutta kokonaan se ei asiaa selitä eli kyllä tuossa lakkaamattomuudessa on varmasti suurin osa syystä.

Joudun siis kipuilemaan sen asian suhteen, mitä teen lopuille kynsilakoilleni. Säilytänkö ne ja lakkaan varpaankynsiäni kuten tähänkin asti ja sormenkynsiä vain juhliin eli joskus ja jouluna vai luovunko niistä suurimmasta osasta ja unohdan lakkaamisen kokonaan. Viimeksi mainittuun en varmasti pysty, koska pelkkä ajatus turkoosin Caribbean frostin lahjoittamisesta eteenpäin tai Discon laitttamisesta roskiin tuntuu karmealta. Ehkä siis otan käyttöön tuon vaihtoehdon A ja säilytän nykyiset lakat. Uusia en kuitenkaan osta enää yhtään ja taidanpa välittää kaikille kavereillenikin tiedon, että niitä ei myöskään saa lahjoittaa minulle enää. Noilla nykyisillä pärjään tällä käytöllä varmasti loppuelämäni, vaikka loman kunniaksi pistin lakkaa myös sormen kynsiin.

Piristävä pikahuolto

Reilussa tunnissa saa aikaan ihmeitä, varsinkin, jos on jättänyt itsensä pidemmäksi aikaa vähän niin kuin oman onnensa nojaan. Uusi hiusväri, nypityt kulmakarvat, ajellut sääret ja kainalot sekä kevään herättämänä purkista lisätty aavistuksenomainen päivetys vartaloilla piristävät kummasti. Lisätehoa sai vielä päähieronnasta, jonka itselleni tein.

Uusi hiusväri on kuparinruskea, jonkinlaista paluuta ruskean jälkeen taas punaisen suuntaan. Jotenkin koen edelleenkin henkisesti olevani punapää.
 

Kuvat lainattu netistä, mutta ovat lähellä totuutta, tosin omat kasvatuksessa olevat hiukseni ovat jo ainakin 20cm pidemmät kuin kuvan mallilla.

Naamaani hemmottelin kuorinnalla, naamiolla ja sen jälkeisellä tehokosteutuksella ja hieronnalla. Hampaiden välitkin kaivelin tavallista perusteellisemmin, ja hihittelin itsekseni, miten tuollainenkin asia vaikuttaa hyvään oloon ja itsetuntoon. Kädetkin kylvetin ja kuorin sekä viilasin ja lakkasin kynnet.

Toisen tunnin nautin appivanhempieni saunassa, jossa löylyttelin ihohuokoset auki ja liottelin jalat ennen raspausta ja kynsien lakkausta. Melkoinen hemmottelupäivä, mieheni sanoja lainatakseni "mikrospa". Pienissä ovat meikäläisen elämän ilot: nanoloma ja mikrospa, mutta pääasia, että harmaakausi alkaa väistyä.

Tömähdys arkeen

Arki alkoi ja vaikka lomat menikin harrastetöiden merkeissä, on loma silti aina lomaa. Kun talsin töihin ja töistä pois pakkasviiman piiskoessa jääkiteitä naamaani, tuli karu todellisuus kunnolla vastaan. Harrastetyöpaikka on mukavan lähellä, kymmenessä minuutissa ehti ihan loistavasti hoidella matkan ja aamun alkamaan siellä. Tavan työmatkan tallustamiseen ja aamutoimiin saa varata reilun puoli tuntia ja tietty sama toiseen kertaan poistullessa. Tuo matka on ihan mukava siinä vaiheessa, kun aurinko paistaa ja linnut laulelevat, mutta tällaisella kelillä se ei houkuta. En nyt ihan voi sanoa, että tunti päivässä katoaa tyhjiin siinä matkalla, mutta ei paljon toisinkaan.

Jollain konstilla yritin epätoivoisesti vaimentaa pudotusta ja roikuin tiukasti kiinni lomakynsissäni. Vanhoja blogitekstejä lukiessa nimittäin mieleeni muistui unelman ihanan punainen kynsilakka pullo (yhden euron hintainen Eveline, jonka Herra Kirjoitus minulle joskus osti). Kaivelin sen esiin ja lakkasin itselleni kimaltavan punaiset kynnet loman ja menneiden aikojen kunniaksi.

Kuvan ottamisen jälkeen lyhensin kyllä kynsien mitan vielä lyhyemmäksi, mutta jotenkin tuo punainen kimalle piristää talven viimassa ja pakkasessa sekä arjen harmaudessa.

Arki alkoi

Jälleen kerran on se päivä, jolloin arki alkaa eli loma loppuu. Edellisessä tekstissä mainitut asiat sain hoidettua, joten sen puoleen on homma hanskassa.

Arkea varten on suoritettu kropan huolto eli poistettu karvoja sieltä täältä, käyty parturissa hankkimassa hiuksiin uusi leikkaus ja väri. Huoliteltua vaikutelmaa täydensin vielä kynsillä, maltillinen arkilakkaus, mutta pisara kultaa todistamaan, ettei arki ole ihan niin tylsää kuin ensimmäisenä työpäivänä tuntui.

Tuo kultainen kiemura on tarra, joka tuntui ottavan todella hyvin kiinni Avonin Gel finish -lakkaan. Olin varautunut siihen.että se pysyy vain tovin, mutta se kesti niin tiskaamisen kuin työpäivänkin.

Pikkujoulukynnet

Päätin panostaa työpaikan pikkujouluihin oikein kynsien kanssa. Ihan en kyllä onnistunut menemään teeman mukaan, sillä teema oli black and white sparkle. Minulla kun ei ollut (enää) mustaa kynsilakkaa ja vasta jälkeenpäin tajusin, että ehkä tumma yönsininen tai grafiitinharmaa olisi ollut parempi. Nappasin kuitenkin käyttöön ensimmäiset sopivat mitä löysin eli Yves Rocherin ikivanhan Vert Tigen ja Mavalan Glam Fizzin.

Ensin mainittua yksi kerros pohjalle ja jälkimmäistä kaksi kerrosta päälle ja johan kipinöi. Valitettavasti vain pohjavärin vihreys korostui enemmän kuin osasin odottaa eli kynnet eivät näyttäneetkään mustilta säkenöiviltä vaan vihreiltä.

No, kimallusta ainakin riitti ja se oli pääasia - nyt kun alan miettiä, miten ihmeessä irrotan nuo glitterit sormistani, niin saan vilunväristyksiä.

Melkein geelikynnet

Naiselliset puoli pitkät kynnet ovat olleet haaveissani teini-iästä lähtien. Kun markkinoille ilmestyi geelikynsiä mukailevia geelilakkoja, olin innoissani. Toisaalta pahimmoiksi tajusin myös sen määrän, mikä varastoissani oli tavallisia lakkoja odottamassa käyttöjä, joten jätin geelilakat hyllyyn odottamaan parempaa aikaa.

Nyt en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, kun vastaani kirpputorilla tuli Avonin gel finish - lakka. Tämän lakan hankkimisen puolesta puhuivat paitsi ihastuttava beige väri "barely there" ja yhden euron hinta. Eihän tuo siis ihan geelilakka ole, mutta riittävästi sinne päin, jotta olisin tyytyväinen.

Koska lakkaus on ensimmäinen tällä lakalla tehty, sen kestosta ei ole tietoa, mutta pidän peukut pystyssä, että sentään enemmän kuin se tavanomaiset pari päivää.

EDIT: lakkasin kynnet sunnuntaina ja perjantaina niiden kärjissä on havaittavissa vähäistä kulumaa, mutta ei mitään suurempaa - ei edes niin paljon, että täytyisi tehdä korjauslakkausta. Iso plussa lakan kestolle siis.

Bollywood kynnet

Ostin jossain vaiheessa syksyllä ebaysta kultaisia kynsitarroja, kun kimalluksen himoni alkoi oireilla pahasti. Nyt sitten päätin hankkia työpaikalla moitteita kimalle kynsillä ja liimailin tarroja kynsiini.

Arkissa oli kaiken kaikkiaan 11 erilaista settiä kullanvärisiä kynsitarroja, nämä kukkaset näyttivät houkuttelevimmilta, joten päädyin rakentamaan kynteni niistä. Livenä ne näyttävät vielä enemmän bollywood-tyylisiltä kuin kuvissa - täydellinen lopputulos olisi ehkä vaatinut purppuranpunaisen pohjalakkauksen tai mahdollisesti purppura-oranssi-raidallisen.

Kuvaa otettaessa nuo ovat olleet kynsissä reilun vuorokauden, mutta sen tarkemmin en osaa niiden kestävyydestä sanoa.

Vihreät kynnet

Kun pääsin alkuun kynsien leimailuissa, oli sitten pakko tehdä heti perään toinen kokeilu. Pohjalla Oriflamen frost pearl kahtena kerroksena ja koristeina Yves Rocherin Vert Tige.

Minusta nämä neliöt ovat hauskat. Seuraavana haaveena ovat palapelin palan näköiset leimailulaatat.

Yllättävän helppoa tämä leimailu ainakin näillä abstrakteilla kuvioilla. Lisää harjoitusta tarvitsisin kyllä jos pitäisi laittaa jotain yksittäistä kuviota suoraan kynnelle.

Vanhakin koira oppii...

Toisin kuin sanonta väittää vanhakin koira oppii uusia tapoja, ainakin, jos sitä autetaan sopivassa määrin. Olen jo useamman vuoden haaveillut kynsien leimaamisesta. Tilasin kesällä itselleni kasan kynsileimalaattoja, leimasimia ja niitä scrapereita (mikähän niiden oikea suomenkielinen nimi onkaan), joilla pyyhitään ylimääräiset lakat leimalaatan pinnasta ennen leiman siirtoa leimasimeen. Kokeilin pari kertaa kynsienleimausta heti saatuani nuo tavarat postista ja epäonnistuin surkeasti.

Onneksi perhepiiristä löytyi apu ja "lainalapsistamme" nuorempi, joka on harrastanut kynsien tekemistä ennenkin. Kun annoin laattani hänen käsiinsä, hän testasi ensin yhtä, joka avattiin testaustilaisuudessa ja totesi sen toimivaksi. Tätä laattaa hän kokeili omalla leimaisimellaan ja raaputtimellaan. Sitten hän toisti saman minun leimasimellani ja raaputtimellani - ja homma toimi. Vaihdettiin kynsilakkaa siihen, millä testasin itse, ja edelleen toimi. Viimeksi otettiin käyttöön ne samat kaksi laattaa, jolla olin yrittänyt itse tehdä leimoja.

Lakka kehiin ja testaus - ei toiminut, toisto, eikä edelleenkään toiminut. Kunnes yht'äkkiä lainalapsemme huomasi, että laatassa on edelleen suojakalvo päällä. Olin kyllä poistanut laatasta sinisen suojakalvon, mutta en ollut huomannut, että laatassa oli myös läpinäkyvä suojakalvo. Kalvon poistamisen jälkeen uusi kokeilu ja johan toimi.

Sen jälkeen olikin sitten vähän pakko kokeilla. Kynsissä seepraraitaa, kukonaskelkuviota ja paria muuta abstraktia kuviota.

Ei mikään supertulos, mutta kohtuullinen ensimmäiseksi yritykseksi. Käytössä ihan tavalliset lakat, ei mitkään leimausta varten kehitellyt erikoislakat. Oriflamen Frosty pearl pohjalla ja Visions-sarjan joku violetti sävy koristeissa.

Ja kyllä... minä rakastuin kynsileimailuun ihan todella. En malta odottaa pääseväni tekemään lisäkokeiluja.

Elämän pieniä iloja

Tuli sitten vähän vahingossa otettua ommoo lommoo blogistakin, vaikka tarkoitus ei ollutkaan. Olen lomaillut päätoimestani reilut viisi viikkoa, muutaman keikkatyöpäivän olen tehnyt kakkostyöpaikassa ja kuukauden vietin herra Kirjoituksen kanssa Teneriffan lämmössä. Maanantaina alkaa sitten arki, vaikka ei edelleenkään mikään normaali arki, sillä olemme vieläkin evakkoretkellä putkiremontin takia. Kotiin pääsemme toivoaksemme kesäkuun alkupuolella.

Yksi elämän suurista pienistä iloista oli se, että remppafirman miehet näyttivät vihreää valoa sille, että olisi kenties mahdollista päästä aloittamaan maalausta ja tapetointia jo aikaisemmin kuin varsinaisen asunnon luovutuksen jälkeen. Jos niin onnellisesti kävisi, niin sehän tarkoittaisi sitä, että saisimme tuon ajan säästettyä sieltä toisesta päästä eli pääsisimme aikaisemmin kotiin. Luottoremppamiehemme on tosin saanut töitä kauempaa kuudeksi viikoksi, joten nyt jännitetään sitä, miten aikataulut saadaan sopimaan.

Toinen suuri pieni minua kovasti viimeaikoina ilahduttanut asia on ollut lomakynnet. No jokseenkin uskomaton fiilis, kun pääsee nauttimaan oikeasti pitkistä ja hyväkuntoisista kynsistä pidempään kuin kaksi päivää.

No, kyllä niistä sitten on nautittukin...

Ensiksi turkooseista kynsistä uudella lakalla lakattuna. Sävy on Rimmelin 60 sekunnissa kuivuva Marina Dreamer ja on kyllä tasan samaa sävyä kuin aikaisempi suosikkini Nearly Naturalin Splash, jota ei enää saa mistään. Olen siis enemmän kuin onnellinen, kun löysin tuolle korvaajan. Tuon Rimmelin eduksi on sanottava vielä halpa hinta (2€) ja todella uskomaton kestävyys.

Seuraavaksi tuli sellainen kimailteisen keveä olo, joten hankintaan meni violetti-turkoosi-sini-kultainen glitterilakka. Ostin näitä itse asiassa kaksi, toinen on tylsästi valko-musta-punainen, joten tämä kimaltavampi päätyi tietenkin käyttöön heti. Pikkurillin kynsi jäi turkoosiksi, koska halusin tehdä tuolle Rimmellin lakalle kestotestin, jonka tulos oli kyllä vaikuttava: kaksi viikkoa, eikä juuri minkäänlaista kulumista, lohkeamista tms. Normaalisti se on minulla kaksi tuntia...

Kolmantena ja viimeisenä lakkana, jolla aion mennä töihinkin, on Dermosilin Disco. Se on todella hulvaton lakka ja haikeasti katselen, miten pullo on vajennut, sitä kun ei enää saa - tietenkään. Se oli valikoimissa vain lyhyen aikaa,enkä ymmärtänyt silloin ostaa kuin yhden pullon. Lakka on pohjaltaan vaaleanpunainen, mutta kimmeltää kaikissa sateenkaaren väreissä niin voimakkaasti, ettei siitä loppujen lopuksi voi sanoa, onko se enemmän hopeinen, vaaleanpunainen vai pelkästään kiiltävä.

Paluu jonkinlaiseen arkeen on siis edessä, toivottavasti myös blogin suhteen.

Runsaudensarvi: kynsilakat

Kynsilakat olivat pari vuotta sitten se ensimmäinen tavara, josta syntyi se ahaa-elämys, että näitä alkaa olla liikaa ja näitä ei ehkä enää kannattaisi hankkia lisää. En edes muista, miten monta vuotta siitä on kun tuon valaistumisen koin ja  sen jälkeen olen melko tarkasti pitänyt tuosta lupauksestani kiinni. Itse en ole ostanut yhtään lakkaa, lahjaksi olen saanut tai esimerkiksi jalkahoitoon liittyen vastaanottanut.

Jokunen noista on tässä vuosien saatossa tyhjentynyt ja silti niitä on melkoisen monta jäljellä. Pahinta kuitenkin on se, että olisin tässä muutama päivä sitten tarvinnut punertavan ruskeaa kynsilakkaa johonkin muuhun kuin kynsien lakkaamiseen, ja sellaista ei tietenkään löytynyt varastoistani. Homma jäi hoitamatta ja nyt pohdin sitten, mistä sellaisen saisi halvalla tai ilmaiseksi.

Muita värejä kynsilakkoja sitten olisikin vaikka muille jakaa. Tiedän, ettei kuvasta paljon näe värejä, mutta lakat oli pakattu niin tiiviisti, etten millään halunnut alkaa koreja purkamaan. Mustaa ei ollut, mutta tumma vihreää, violettia ja sinistä sen sijaan. Keltaistakaan ei ollut, mutta kullanväristä kyllä.

Laskin lakat ja pääsin lukemaan 75 lakkapulloa, ei oo sillä kohtaa kyllä järki päätä pakottanut, kun noita on tullut ostettua. Ymmärränpä nyt sitten jatkossa olla ostamatta - tarvetta lisälakoille ei todellakaan ole. Jos alkaa lakkojen ostaminen kutkuttamaan mieltä, niin kaivan omat lakat esiin ja pyörittelen niitä tovin, niin eiköhän ostohalut siitä katoa.

Taidanpa jättää laskematta, paljonko noita muita kynsikoristeita on - tarroja, timantteja ja kaikkea muuta kun on niitäkin päätynyt varastoon enemmänkin kuin omiksi tarpeiksi.

Kerrankin muodikkaat kynnet

Olen yleensä melko immuuni sille, minkä mainostetaan olevan kynsienlakkauksessa kulloinkin muotia ja kuljen omia polkujani. Näin suurimmalta osaltaan jo siksi, että olen merkittävissä määrin vähentänyt kynsienlakkaamista ja jos lakaankin, niin lakkaus on perussettiä, kaikki kymmenen kynttä yhdellä ja samalla värillä ilman mitään koristelua.

Nyt satuin lukemaan paristakin lähteestä, että on äärimmäisen trendikästä lakata nimetön eri väriseksi kuin muut kynnet ja mielellään tietenkin myös koristella se eri tavalla kuin muut. Pakkohan sitä sitten oli minunkin kokeilla, ei oikeastaan siksi, että olisin trendikäs, vaan siksi, että halusin tehdä niin.

Syynä tähän haluun oli käynti jalkahoidossa kuluttamassa viimeisiä viime jouluna saamiani lahjakortteja. Jo itse jalkahoito oli taivaallinen elämys, on aina äärimmäisen ihanaa, kun joku jaksaa vääntää minun jalkojeni kanssa, mutta täydellisyyden siitä teki mukaan saamani kynsilakka. Hoitolassa, jossa käyn, on tapana, että asiakas pääsee "karkkikauppaan" eli saa valita itselleen mieluisan lakan, jonka saa siis myös mukaansa. Lakat ovat toki minikokoisia, mutta mitä siitä, kyllä sellaisesta riittää moneen käyttöön.

Yleensä käytän vähintään viisi minuuttia sopivan lakan valitsemiseen ja mietin valintaa lukuisilta kanteilta. Tällä kertaa ei tarvinnut, sillä se lakka iski silmiini heti. Olen blogissakin itkenyt rakastamani Yves Rocherin kullanvärisen lakan loppumista täällä ja perustellusti epäillyt, ettei vastaavaa sävyä enää saisi mistään.  (Tässä kohtaa lienee syytä tunnustaa, että harkitsin vakavasti ostolakkoni rikkomista, kun näin, että Dermosilillä oli kesävalikoimissaan hyvin samantyylinen tuote, mutta onneksi pysyin lujana, enkä ostanut). Nyt kun näin lähes vastaavan sävyn tuolla hoitolan valikoimissa, tiesin heti, että se olisi minun.

Lakka tosiaan on hyvin samansävyistä kuin tuo tyhjentynyt pullo, kenties aavistuksen tummempaa, kimaltavampaa ja tekstuurisempaa eli pinta jää karheaksi, mutta muutoin tosiaan hyvin samanlaista.

Päätin sitten pistää kunnolla kimallusta kynsiin ja yhdistin tuon kullanvärisen toiseen suosikkiini vaaleanpunaisella pohjalla kaikissa sateenkaaren väreissä kimaltavaan Discoon, jota ei valitettavasti enää saa. Se kun oli Dermosilin kausi tuote parin kesän takaa. Lisäjjippona vielä se, että nimettömän kynsi on pitkä ja muut lyhyitä eli värieron pitäisi korostua oikein kunnolla.

Juuri näin, suosittelen lämpimästi kuvien ottamista keskellä yötä salamalla tai ilman kimaltavista lakoista, jotka ovat päivänvalossakin haastavia kuvattavia. Ehkä noista kuvista nyt jonkinlaisen käsityksen asiasta kuitenkin saa. 

Kimaltavat varpaat

Kokeilin joulukuussa ostamaani Lumenen kimallelakkaa ensiksi sormiin ja raavittuani viimeisiä jämiä hileistä reilu kuukausi lakkauksen jälkeen pois kynsistä totesin lakan niin kestäväksi, ettei se ehkä sovellu käytettäväksi sormissa. Siis en halua valittaa, onhan se ihan kiva, että lakka kestää kynsillä enemmän kuin sen kaksi päivää, mutta kun ne pelkät glitterit roikkuivat kynsissä kuin takiaiset ja lähtivät irti vain raaputtamalla, niin se ehkä oli hiukan liikaa. Kyllä vain, koetin lakan irroittamiseen kaikki netissä neuvotut folioon käärimisjututkin, turhaan, lakka kyllä lähti, mutta kimalteet jäivät.

Varpaitani kun en jaksa lakata joka ainoa viikko, niin niihin tuollainen superkestävälakka on kuin tehty. Niinpä sivelin varpaankynsiin alimmaiseksi pari kerrosta H&M:ltä ostamaani glitterilakkaa ja päällystin sen kahdella kerroksella Lumenen Magic dustia.

Kyllä nyt kimaltaa, vaikka ei valokuvassa ehkä siltä näytäkään. Eivätkä nämä meikäläisen koipeloiset muutoinkaan tuossa kuvassa kovin edustavilta näytä, mutta kun en oikein saanut pidettyä niitä paikallaan, koska hirnuin niin kovasti kuvaa otettaessa. Eihän sitä nyt vakavana voi pysyä, kun mies konttaa ja ryömii jalkojen juuressa ja sihtailee otoksia kolmen sentin päässä varpaista.

Kuvassa kiilto ei ole lähelläkään sitä, mitä se on livenä, tunnen itseni lähinnä discopalloksi kävellessäni, mutta onpahan jotain piristystä pimeyteen - joudun syömään sanani lumen inhottavuudesta, kyllä kymmenen senttiä lunta valkaisi maailman ja piristäisi mieltä kummasti.

Lisää kimallusta

Katseltuani kimaltavia kynsiäni ja vilkaistuani välillä ulos masentavaan kaatosateeseen, totesin, että jotain kiiltävää on saatava lisää, jotta jaksaa läpi tämän mustan pimeyden. Kaikista vannomisistani ja vakuutteluistani huolimatta aivan pakko saada vielä toinenkin glitterilakka.

Olin jossain vaiheessa jo aiemmin hipelöinyt Lumenen Magic Dust kynsilakkaa, mutta jättänyt sen kuitenkin hyllyyn. Siinä vaiheessa kun kimalluksen kaipuuni saavutti määrätyt mittasuhteet, kiersin sekä Prismat että Cittarin vain todetakseni, ettei tuota enää ollut jäljellä.

Onneksi Anttila pelasti tilanteen ilmoittamalla mainoksessaan myyvänsä juuri noita Lumenen lakkoja edullisesti. Ensimmäisenä mahdollisena arkena oli sitten aivan pakko rynnätä katsomaan, olisiko noita vielä jäljellä. Olihan niitä, täsmälleen sen verran, mitä tarvittiin eli yksi pullo, jonka kotiutin 3 euron hinnalla.

Lakassa on kirkas pohjalakka, jossa on pieniä hopeisia glitterihippusia ja isompia hileitä hopean, kuparin ja sinisen sävyisinä. Isoja hileitä on paljon ja pieniä kiteitä vain aavistus eli juuri sellainen lakka kuin olen jo pitkään halunnut, paljon kristallimaista kiiltoa ilman istukekristallien ongelmia.

Todelliseen lakkaukseen tämä vaatii kaverikseen jotain muutakin, vaikkapa tuota toista aiemmin esittelemääni kimalle lakkaa, joten pelkästään tällä tehdystä pikalakkauksesta en aio esitellä kuvia.

Kimalletta pimeyteen

Kun tässä on nyt jo rikottu kaikki mahdolliset ja mahdottomat tälle vuodelle annetut lupaukset, rikotaan se viimeinenkin. Kynsilakkojen hankintakiellossa olen roikkunut kaikkien pisimpään, mutta nyt tuli sitten sekin rikottua. Kävin henkka-maukassa ja ostin kimaltavan kynsilakan piristämään tätä pimeyttä. Olisin langennut enemmänkin, sillä maksaessani tuota yhtä lakkaa kassalla huomasin kassan vieressä kuuden kimaltavan lakan pakkauksen. Päätin miettiä asiaa yön yli ja kun seuraavanankin päivänä halusin nuo lakat, palasin takaisin kauppaan - vain huomatakseni, että joku muukin oli ihastunut lakkoihin ja ne oli myyty loppuun. Onneksi sentään ostin heti sen yhden.

Tämä 3 euroa maksanut lakka on pohjaväriltään kirkasta ja siinä on sinisiä, turkooseja ja hopeisia pieniä kimalteita sekä hopeanvärisiä isompia hexagoneja.

Minusta nämä kimallelakat ovat ihania, mutta niissä on yksi todella huono puoli - niitä ei tahdo saada kynsiltä pois millään muutoin kuin raaputtamalla ja sehän taas tekee hallaa kynsille, joten ehkä on vain hyvä, etten saanut noita lakkoja yhtään enempää. Kyllä tuo yksikin purkki jo tarjoaa kiillettä ja kimallusta pimeyteen.

Kynsillä pohjavärinä viimeiset tipat rakastamastani kullanvärisestä lakasta - Yves Rocherin kesäsävy jostain vuosien takaa ja yhtä kivaa ei tietenkään enää saa mistään. Päällä sitten pari kerrosta tuota kimaltavaa lakkaa, minä pidän, muut ehkä eivät. Kuvassa kynnet vielä siistimättä, sillä oli pakko rynnätä kuvaamaan, kun aurinko pilkahti jostain pilven raosta ja kuvat sai ihan luonnonvalossa ilman salamaa.

Nukkumatti kynnet

Pläjäytetäänpä sitten kesän kunniaksi pitkästä aikaa eetteriin uudet kynnet.

Olin tässä taannoin Ievuskaisen kanssa shoppailemassa ja mutisin himostani siniseen kynsilakkaan - ilmeisen outo riivaus, sillä en edelleenkään ole mikään sinisen ystävä. Jotenkin vaan ne näyttivät kumman kutkuttavilta ne siniset pullot.

Olen edelleen ostolakossa kynsilakkojen suhteen, mutta ystävät ja sukulaiset ovat päättäneet pitää huolen siitä, että lakat eivät lopu kesken. Tällä kertaa asialla ei ollut Ievuskainen, vaan äitini, joka halusi ostaa minulle nimipäivälahjaksi lakan.

Pääsin sen sitten itse valitsemaan,  koska paikallisen lähikaupan valikoimiin eivät kynsilakat kuulu, ja joku hassu mielleyhtymä sai nappaamaan Tokmannin ale-korista euron lakkapullon. Äiti meinasi tukehtua nauruun ja väitti minun ylittävän nuukailussa itseni jälleen kerran. Nyt kun olisi ollut mahdollisuus hakea kalleinta Dioria toisen piikkiin, niin minä ostan yhden euron hintaisen lakkapullon.

Tuohon valintaan oli kyllä ihan perusteltu syy, joka ei ollut se väri, koska muistin itse asiassa omistavani Lumenen tummansininsen kynsilakan, jonka nimi on Avaruus tai jotain sinne päin. Kyseinen lakka kun sattui olemaan elämäni ensimmäinen magneettilakka.

Nuo magneettilakat ovat siitä erikoisia, että ne näyttävät lakatessa aivan tavallisilta metallinhohtoisilta kynsilakoilta, mutta kun märän lakan päällä, ei kuitenkaan niin, että se koskettaisi lakkaa, vaan hyvin lähellä, pitää lakkapakkauksessa ollutta magneettia lakka muuttuu kuviolliseksi.  Tässä tapauksessa siis raidalliseksi.

Lakka ja magneetti myydään yleensä yhdessä ja paketissa oleva kuvio kertoo, miten lakka magneettikäsittelyn jälkeen asettuu. Muistan nähneen raitojen lisäksi ainakin ympyröitä ja kiemuroita kuviovaihtoehtoina silloin  joskus, kun näitä jossain liikeessä katselin. Tässä siis pakkaus, itse lakka ja magneetti.

Otin kuvat ihan hirveessä  kiireessä ennen töihin lähtöä ja sen kyllä valitettavasti näkee kuvanlaadusta.

Kynsissä on siis oikeasti kolmea sinistä sävyä raitoina: aivan vaaleaa sinistä, tummaa sinistä ja keskisinistä, mutta kaikista epätoivoisista yrityksistäni huolimatta en saanut värejä toistumaan järkevästi, vaikka miten yritin.

Hauskat nämä kaikesta mahdollisesta epämuodikkuudestaan huolimatta ovat. Tuskin mikään firma myy viimeisintä huutoa olevaa lakkaa tuohon hintaan, joten nämä varmaan ovat "so last season", mutta eipä tuo ole ennenkään minua haitannut.

Kynsien väri tuo mieleeni nukkumatin, joten lienee aika luonnollista kutsua niitä nukkumatti kynsiksi.

Myöhäiset synttärit

Ystäväni Ievuskainen ja hänen äitinsä olivat järjestäneet minulle ihanaisen yllätyksen. Harvoin sitä käy niin, että synttärisankari pääsee valmiiseen pöytään ja saa vielä lahjoja kaiken muun lisäksi. Niin minulle kuitenkin kävi perjantaina, kun pääsin myöhästyneille synttäreilleni. Ensiksi pääsin herkkupöytään nauttimaan vuohenjuusto-kinkku-tomaatti-basilika piirakkaa ja herkku cupcakeja ja sitten vielä lahjottiinkin.

Ystäväni tietää sen, että olen julistanut itselleni kynsilakkojen hankintakiellon. Ei siis ollut yllätys, että paketista paljastui kaksi aivan uskomattoman upeaa kynsilakkaa ja muutenkin tarpeistoa kynsien hoitamiseen siellä nimittäin oli noiden kynsilakkojen lisäksi kynsilakan poistoainetta, Doven käsivoidetta ja pumpulilappuja kera käsityönä valmistetun lappukotelon sekä tietenkin kortti, josta löytyy jotain niin kovin paljon minua: kengät ja käsilaukku. Nuo paketissa olleet kynsilakat olivat MaxFactorin  turkoosi-kultainen duochrome, joka kiiltää ja kimaltaa kynnellä aivan uskomattomasti. Maybelinen coloraman siniharmaa sisältää aavistuksen glitteriä, mutta kuivuu silti pinnaltaan mattaiseksi. Väri on todella kaunis ja tuo pinta jännittävä. Nyt en vain osaa pättää, kumman ensin ottaisin käyttöön. Pumpulilapuille virkattu valkoinen suojus on Ievuskaisen käsialaa, siinä on ripustuslenkki eli sen saa kauniisti roikkumaan ja ruusun takana on hakaneula eli sen voi halutessaan irroittaa tuosta kotelosta muuhun käyttöön (vaikkapa rintaneulana).

Lisäksi paketissa oli Ievuskaisen äidin tekemä aivan mielettömän upea kännykkäkotelo - olen tainnut pari kertaa mainita, että olen mato hukkaamaan kännykkäkoteloita. Tämä vaan on niin mielettömän upea, etten taida malttaa ottaa sitä käyttöön hukkaamisen pelosta. Kotelon malteriaali on huopaa, sisukset kirjonnan väristä silkkiä ja kirjonnat tehostettu samansävyisillä helmillä. Kirjonnan sekaan on upotettu monogramminikin.

Tammikuun haasteen tulokset

Tässä sen nyt näkee, miten uskomattoman kuluvaista aika on. Helmikuukin on eletty jo puoleen väliin ja tammikuun haasteiden tulokset ovat vielä analysoimatta. Huh, miten tuo kuulostaakaan siltä, että tulossa olisi kovinkin fiksua tekstiä, sitä ei vaan ihan tosissaan taida olla tulossa.

Edes kertaamatta itselleni asettamiani haasteita, uskon flopanneeni noin puolessa jutuista. Kerrataan ne nyt kuitenkin.

Tammikuun tavoitteiksi asetan sitten seuraavat:
1. En osta yhtään kynsilakkaa
2. En osta yhtään huulipunaa
3. En osta kenkiä
4. En osta laukkuja
5. En osta vaatteita, en uusia enkä käytettyjä
6. Laihdutan nyt sen kilon. Ihan varmasti!
7. Liikun enemmän ja käyn salilla vähintään kaksi kertaa viikossa.
8. Kirjoitan blogiin vähintään kymmenen kirjoitusta
9. Lisään huuto.nettiin ainakin viisi uutta kohdetta tammikuun aikana

Omaksikin yllätyksekseni olen onnistunut sentään kohtuullisen hyvin noissa haasteissa. Viisi ensimmäistä olen onnistunut toteuttamaan, sillä kotiimme ei ole muuttanut yhtään uutta kynsilakkaa, huulipunaa, kenkää tai laukkua sen paremmin kuin vaatteitakaan. Hyvä minä! Tiukoilla olen tosiaan ollut, sillä törmäsin netissä useampaankin sellaiseen glitterikynsilakkaan, jotka olisin halunnut kotiuttaa ja olen joutunut käyttämään kaikki tahdon voimani siihen, etten olisi ostanut niitä.

Tammikuun aikana olen sentään saanut blogiin naputeltua enemmän kuin kymmenen kirjoitusta, mutta huuto.nettiin sain lisättyä vain yhden ainoan myytävän kohteen. Surkeaa. Suoranaisen häpeällistä.

Kuntosalilla käynnit jäivät kyllä vähempään kuin kahteen viikossa, mutta siihen  on sentään jonkinlainen meriselitys. Vaikka teksti, jossa haasteet on esitetty, on päivätty tammikuun alkuun, on se kirjoitettu jo joulukuun loppupäivinä, aikana, jolloin minulla ei ollut mitään tietoa, että löydän itseni uuden vuoden aattona kuntosalin lattialta jalka solmussa. Koipi ei yksinkertaisesti kestänyt kuntosaleilua koko tammikuun aikana, pariin kertaan yritin, mutta kipu pakotti lopettamaan. Nilkka on edelleen tätä kirjoitettaessa kipeä, se kestää jotain, mutta ei läheskään kaikkea, mitä sen tulisi kestää ja minun pinnani on kiristynyt äärimmilleen, minä kun haluaisin olla jo ihan kokonaan terve. Tuo nilkka oli myös hyvä tekosyy lohtusyömiseen - lohdullista asiassa on vain se, että jos en ole laihtunut, niin en kyllä lihonutkaan lisää tammikuun aikana.

Harakka iski

Koska olen viime aikoina tuntenut suunnatonta vetoa kimaltaviin kynsilakkoihin, mutta langettanut itselleni kiellon ostaa niitä, päätin kokeilla jotain uutta. Tai siis vanhaa, mutta en ole itse koskaan aikaisemmin tehnyt mitään vastaavaa itselleni. Loin kimallekynnet, joiden materiaalina oli tavallinen kirkas, läpinäkyvälakka ja irtokimalle. Hankin jossain vaiheessa noita kimalteita, mutta en käyttänyt niitä itse, vaan ne menivät muille käyttöön. Nyt kaivelin kaapeistani esiin ne, mitä oli jäljellä ja valitsin väriksi aavistuksen punertavan kullanvärisen kimalteen.

Sitten vain kirkasta lakkaa pohjalle, kullanväristä kimalletta kosteaan lakkaan, ylimääräisen ravistelu pois ja lisää kirkasta lakkaa päälle. Lopputulos on aika mielenkiintoinen, se ei hyökkää silmille voimakkaan värin takia, vaan näyttää kauempaa katsottuna varsin neutraalilta, mutta valon osuessa siihen oikein se kimmeltää kyllä sen verran, että harakkakin saa tyydytystä.

Valitettavasti kuviin ei saa välittymään tuota mielenkiintoista kiiltoa ja kimallusta, joka näissä harakkakynsissä on. Yllä kuitenkin jotain yritelmiä aiheesta. Tätä nautintoa kestää muutaman päivän, viimeistään maanantaiksi joudun siivoamaan kynnet taas vähän tavallisempaan kuosiin.

Mustaa ja valkoista

Kun yövuorojen välissä kaipasin jotain piristystä, päätin värkkäillä itselleni uudet kynnet. Tiedän kyllä, ettei näistä kovin monta päivää saa nauttia, mutta tässä suhteessa olen kuin lapsi, kaikki kielletty on kivaa.

Niinpä laitoin kirkkaan aluslakan päälle valkoista graffitilakkaa, joka osoittautui tässä yhdistelmässä toimivammaksi kuin monessa muussa. Olen kokeillut tuota valkoista monen värin pariksi eikä se toimi punaisen, sinisen, vihreän, violetin eikä keltaisen kanssa lainkaan. Harmaan kanssa se menee jotenkin ja mustaa lakkaahan minulla ei enää ole. (Vaikka nähtyäni työkaverin kynnet, joissa oli musta pohja ja punainen glitteri päällä, alkoi tehdä mieli sellaista yhdistelmääkin omaksi).

Nyt siis valkoinen halkeileva lakka päälle ja sitten satunnaisiin kynsiin mustia lehtikuvioisia kynsitarroja, joissa on tehosteena kirkkaita strasseja. Yksinkertainen, mutta yllättävän näyttävä yhdistelmä, jolla oli lisäksi helppo paikkailla ne kohdat, joissa graffitilakka ei halkeillut kauniisti.

Tarrat olivat kaikki erilaisia ja niitä sijoittelin  vasemman käden pikkurilliin (minulla on joku pikkurilli&tarra-fiksaatio), keskisormeen ja peukaloon. Oikeassa kädessä tarrat puolestaan koristavat peukaloa, etusormea ja pikkurilliä (mikä yllätys!).

    

Kuvat eivät ole parhaat mahdolliset, mutta kun minulla ei ollut aikaa poseerata, joten herra Kirjoitus napsi niitä "lennosta". Asia kuitenkin selvinnee noista.