Rättisulkeiset 2025

Jokin hassu sisäinen pakko saa minut edelleen tekemään listauksen poistuvista vaatteista. Ehkä ajatuksena on se, että todella näen, paljonko meiltä kuluu vaatteita loppuun tai muuten poistuu. Käytännössä tuo on kyllä melkein poikkeuksetta loppuun käyttöä, ja vain äärimmäisen harvoin joku vaate päätyy muutoin kierrätykseen. Samalle listalle pistetään tosiaan myös poistuvat kengät, vaikka ne eivät varsinaisesti rätei ja lumpui olekaan.

Käytetään samaa listaa kuin aiempinakin vuosina. 

Alusvaatteet: 0

Alushousut: 0

 

Sukat: X

 

T-paidat: VII (annettu äidille, leikattu lapuiksi x5, kirppikselle)

 

Muut: XIIII (yöhousut, farkut, sukkahousut, lakanan jämä, harso, flanellinen ruutupaita, työhanskat x2, jakku, huivi ja pipo kirpparille, rättejä lapuiksi)

 

Liinavaatteet: II (tyynyliina, lakana)

 

Kankaita:  1kg kierrätykseen

 

Yhteensä siis 33 erilaista vaate/tekstiilipoistoa ja lisäksi tuo 1kg kankaita. 

 

 

Kengät: XI (Varvastossut rikkuivat lomamatkalla. Herra Kirjoituksen kengät rikkuivat vähän sieltä ja täältä. Nahkaiset ballerinat alkoivat kulua pohjasta puhki lomareissulla, pohjan rikkoutuminen koitui myös kimaltavien tennareiden kohtaloksi. Siniset D&G:n kengät eivät vaan istuneet jalkaan, joten ne vein kirpputorille, toivottavasti joku saa niistä vielä hyvät kengät. Valkoiset työkengät levahtivat kesken kiireisen työvuoron. Mustat, nahkaiset, sieviläiset kävelykengät murenivat pohjista, kun olin laittamassa niitä jalkaan (ilmeisesti tämän firman tyyppivika, ei ollut meillä ensimmäinen kerta). Moneen kertaan korjatut talvikengät menivät roskiin, kun viimeisenä niittinä niiden pohjat kuluivat puhki. Turkoosit pistokkaat repesivät reunasta, nämä kestivät käyttöä tasan yhden kesän. Elvytyin sisätossut aikanaan korjaamalla takaosan nauhat kuminauhoiksi, seuraavaksi tein niihin lisäpohjalliset, kun pohjat alkoivat oheta, matkan varrella kuorutin toisen toffelin meikkivoiteella, mutta kun sekä tossu että pohjallinen kuluivat puhki, oli aika luopua näistä.)

  

 

Yritän myös listata saapuvat vaatteet, jotta pysyn selvillä poistuman todellisesta suuruudesta. Sillä en ole aivan varma, onko asia niin, että vaatteita tulee tilalle yhtä paljon kuin poistuu - näin kuitenkin luulen. Tämän lisäksi erottelen vielä ostetut vaatteet ja saadut vaatteet, sillä pyrkimykseni on jälleen mahdoton vaatebudjetti 0€. Tähän ei sitten lasketa Herra Kirjoituksen farkkuja, sillä ne lupasin hänelle joululahjaksi, mutta en halunnut rynnätä joulunajan kaaokseen niitä ostamaan, joten niiden hankinta tapahtuu vuonna 2025. 

Saapuneet vaatteet:

Farkut x 2 Herra Kirjoitukselle

T-paita matkalta Herra Kirjoitukselle 

T-paita Herra Kirjoitukselle konsertista (synttärilahja)

Mekko nimiäisiin (pakkohankinta, 7€) 

Sadehousut (9,99€) 

Sadetakki (19,99€) 

 

Näin jälkikäteen näyttää siltä, että listan nimeksi olisi pitänyt rättisulkeisten sijaan laittaa "kenkäsulkeiset", sen verran monta paria niitä on vuoden aikana poistunut. Vaatteita tai kankaisia asioita on poistunut vähemmän, sillä myönnän pari viimeistä kuukautta säätelleeni niitä tarkoituksella "kyllä tätä vielä kerran käyttää" ja "poistan sitten ensi vuonna" - ajatuksella. Toivoa siis olla, että vuodesta 2026 tulee vaatteiden ja tekstiilien eikä kenkien poistamisen vuosi. 

Tuunaa yöpaita

Äiti tarvitsi lisää yöpaitoja, koska niitä likaantuu tuhottomasti. Sain roskalavalta muutaman paidan ja työkaverilta useamman lisää. Näissä oli vain se ongelma, että äiti tarvitsee pitkähihaisia ja pitkähelmaisia yöpaitoja ja nämä olivat paituli-mallia lyhyillä hihoilla. 

Niinpä siis käytin ensin tovin kaivelemalla kangasvarastojani, jotta löysin sopivaa tuunausmateriaalia ja sitten vapaapäivän tuunaamalla yöpaitoja. Kaiken kaikkiaan sain aikaiseksi 6 uutta yöpaitaa, seitsemännen jätin koskemattomaksi ja kahdeksannen pistin jemmaan odottamaan, koska se ei ollut ns. helposti tuunattava. 

Kahteen näistä ensimmäisen kuvan paidoista ompelin pidemmät hihat ja helmat, keskimmäiseen vain hihoihin pidennykset. Näihin olisi saattanut löytyä maalta paremmat kankaat, mutta nyt ei ollut mahdollista lähteä niitä sieltä hakemaan, joten näillä mennään.

Näihin seuraaviin kolmeen olen varsin tyytyväinen, sillä näistä ei heti näe, että niitä on edes tuunattu. Musta trikoo, jota käytin näiden helmoissa ja hihoissa, on erittäin mielyttävä käyttää, silkkisen pehmeä ja suloisen lämmin. Ompelijalle se on kuitenkin varsinainen hirvitys, sillä se on todella liukas ja luistava, eikä meinannut pysyä kuosissaan millään. 

 

Suunnilleen yhden työpäivän verran käytin näihin aikaa. Vähemmän olisi mennyt, jos en olisi purjanut hihoja ja helmoja.

Rättisulkeiset 2024

Pistetäänpä taas pystyyn kirjanpito siitä, minkä verran meiltä rätei ja lumpui siirtyy poistoon. Tänä vuonna kirjaan nämä ylös vasta siinä vaiheessa, kun ne todella poistuvat meiltä esimerkiksi naamanputsauslappupurkkiin leikattuina tai roskikseen laitettuina.  

Alusvaatteet: I (rintaliivit roskiin)

Alushousut: III

 

Sukat: X

 

T-paidat: -

 

Muut: X II (sukkahousut, rätti ja neulepaidan jämät roskiin, 2 t-paitan häntää kaverille, neuletakki, paita ja kalsarit naamalapuiksi, kasa tilkkuja putsauslapuiksi, Herra Kirjoituksen työhanskat roskiin, Herra Kirjoituksen kesähousut räteiksi, mun työhanskat roskiin, velourhousut lapuiksi)

 

Liinavaatteet: V

 

Kankaita: erilaisia tilkkuja ja kangaspaloja lahjoitettu eteenpäin n. 10kg. 

 

Kengät: tumman oliivinvihreät kropsut, tummansiniset kropsut

 

Lisäksi pistän tähän vielä erillisen listauksen siitä, jos vaatteet poistuvat muualle kuin roskikseen. 

 

Yhteenvetona voi todeta, että kaiken kaikkiaan meiltä poistui 31 erilaista kankaista kohdetta + nuo ompeluharjoitusmateriaaliksi lahjoitetut kankaat. Osa poistuneista on jätetty laskematta tähän, koska ne odottavat edelleen jatkojalostusta ja osa taasen on jatkojalostettu muuhun käyttöön ja lasketaan puistoiksi vasta sitten, kun tosiaan päätyvät roskikseen / muutoin kierrätykseen. 

 

Jokin tässä on hullun koukuttavaa, joten myös ensi vuonna ajattelin tehdä seurantaa asiasta. Asiaan saattaa vaikuttaa sekin, että tietyt vaatteet ja kengät ovat tässä jo tovin kiikkuneet sillä rajalla poistetaanko vai käytetäänkö vielä ja toistaiseksi säästyneet poistolta. 

Kierrätysompelua

Maalla kankaita kierrätykseen/lahjoitettavaksi valitessani jätin itselleni jotain, tosin onneksi osasin olla fiksu ja pistää toisella valintakierroksella suurimman osan säästämistäni eteenpäin. 

Nyt sateisena viikonloppuna päätin, että on oikea aika ommella kyseisistä kankaista jotain. Olin tarkoituksella jemmannut itselleni retropuuvillapaloja ajatuksenani tehdä tyynyliinoja. Värit olivat mitä olivat, mutta mulle on ihan sama, minkävärinen tyynyliina tyynyä peittää, joten ompeluun vaan. 

Jos olen ihan rehellinen, niin nopeammin ja helpommin olisin saanut tyynyliinat kaupasta. Toisalta tämä nyt oli parasta mahdollista kierrätystä, tehdä jostain tarpeettomaksi käyneestä jotain tarpeellista. Samoin tämä vähentää terapian tarvetta, vaikka ompelun edetessä muutama ärräpää kuuluikin. 

Kaiken kaikkiaan sain aikaiseksi kuusi tyynyliinaa, osa kokonaan samaa kangasta, osa palasista koottuja. 

 

Lisäksi ompelin itselleni 5 paria sukkia, yhdet alushousut ja yhdet shortsit sekä meikkisivellin kotelon. Sukista ehdin jo kolme paria käyttää ja hyväksi todeta ennen kuin pääsin kuvanottoon asti. 

 

 

On tietenkin ehdottoman järkevää ommella shortseja siinä vaiheessa kun kesä alkaa loppua, mutta päätin nyt kuitenkin valmistaa ne. Kankaan ostin jo keväällä tajutessani lempishortsieni kuluvan puhki. Nämä samat lempishortsit toimivat "kaavoina" noille toisille. Otin siis mittoja vähän sinnepäin ja leikkelin shortsit käsivaralta ilman sen kummempia kaavoja, ymmärsin sentään ottaa huomioon sen, että mallishortsien kangas on todella joustavaa ja tämä uusi R-collectionin trikoo joustaa hyvin vähän. 

Lisäksi korjasin kasan vaatteita käyttökuntoon (kuten nuo yllä olevassa kuvassa alempana olevat lempishortsini), joten ihan rehellisesti voin sanoa viettäneeni melkein koko viikonlopun vapaa-aikani ompelukoneen vieressä. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että nuo kaikki tulivat nyt korjattua ja tehtyä.

Tavaraa taloon

Niinhän se piti mennä, että elokuussa en osta mitään. Minähän noudata sitä kirjaimellisesti ja menin taas kerran käymään paikallisen materiaalipankin ilmaispäivässä. Mitään ei siis tarvinnut ostaa, vaikka kannoinkin kotiin seitsemän kilon kassin tavaraa. 

Ensimmäiset löydöt olivat vintage lakanoita ja pyyhkeitä. Sain hiukan murhaavia katseita, kun vetäisin hyllystä kaikki nuo ruskeankirjavat kassiini. Osa niistä on aivan käyttämättömiä, senhän tuntee käteensä tuollaisesta kankaasta, onko sitä pesty vai ei. Tuossa setissä on sekä aluslakanoita että pussilakanoita. Lisäksi mukana on yksi valkoinen peruslakana, yksi käyttämätön pyyhe ja pari tyynyliinaa, joista toinen aivan uusi ja toisessa upeat kirjonnat. 

Lankojakaan en osannut välttää, mutta niitä napsin mukaan vain maltillisesti. Osaa värin, osaa materiaalin takia. Niissä lahjoituksena saamissani langoissa oli osa samaa kuin näissä, mutta niistä puuttuivat vyötteet, joten otin näitä ihan materiaalin tarkistuksen takia. Suurin osa on perussukkalankaa - tietyt sukulaiset tietävät taas, mitä paketeista löytyy...

 

 

Tämän jälkeen on taas syytä vältellä materiaalipankkia jokunen tovi ja yrittää saada nämä pestyä käyttökuntoon sekä kudottua langoista jotain. 

Housut purkitettu

Eilisen meikinpoistolappuihin liittyvän oivallukseni ansiosta sain jonkun asteisen ideanpoikasen. Vanhat collarini päätyisivät kertakäyttöisiksi meikinpoistolapuiksi öljyn kanssa käytettäviksi. Niinpä sakset käteen ja housut palasiksi.

Mietin myös, että mihin nuo housuista leikatut kappaleet laittaisin. Siinä silmiini osui se kirpparilta ostettu Ikean lasipurkki, jonka ostamista harmittelin, kun se ei sopinutkaan alkuperäiseen tarkoitukseensa, ja joka edelleen pyöri keittiön sivutasolla. No nyt löytyi tuolla purkillekin hyvä käyttö. Uskomatonta, mutta ilmeisesti tuon purkin oli tarkoitus päätyä meille.

Housut mahtuivat purkkiin juuri ja juuri. Siinä ne nyt sitten odottavat käyttöä vielä kerran. Purkki puolestaan sopi tyhjentymässä olevalle kylppärin hyllylle paremmin kuin hyvin. Oletettavasti pistän öljyn toiseen purkkiin ja dippaan lapun kerrallaan sinne. Toinen vaihtoehto olisi tunkea joku kasa lappuja öljyn kanssa purkkiin ja ottaa laput sieltä, mutta se vaikuttaa suttaisemmalta kuin kahden purkin taktiikka.

Harakan hamstraukset

Vastoin lukuisia vannomisiani poikkesin pitkästä aikaa materiaalipankissa, enkä voinut vastustaa kimalluksen kutsua.

Kullanväristä nahkaa yhden valmiin topin verran, kiiltävää vuorikangasta ja kimaltavia keinokuituja. Minulla on joskus ollut tuosta mintunvihreästä valkopalloisesta trikoosta tehty pyjama, en kyennyt muistamaan, onko se edelleen olemassa, mutta nappasin paikkakankaan varmuuden vuoksi mukaani. Näiden lisäksi kolme vyyhtiä harmaata sukkalankaa.

Vielä pankissa minulla oli selkeät visiot siitä, mitä näistä kaikista tulisi, nyt en enää ole ihan niin varma. Erityisesti tuon viininpunaisen kimaltavan palasen materiaali onkin paljon karkeampaa kuin aluksi tuntui - se ei siis toimi siinä mihin sen alunperin ajattelin. Mietin vielä hetken pidänkö sen vai palautanko takaisin.

Kyl nyt on pimeetä

Tähän asti olen onnistunut sinnittelemään ilman pimennysverhoja, mutta nyt tuli sitten totaalinen toppi. Nyt kun ei kovin paljon ole kesäauringosta tarvinnut nauttia, vaan aamut ovat enemmänkin säännönmukaisesti olleet pilvisiä, niin en ole taas muistanutkaan mitä varjopuolia on lännenpuoleisista makuuhuoneen ikkunoista. Pari aurinkoista aamua kuitenkin takasi sen, että aurinko herätteli jo neljän maissa, joten kiitos, mutta ei kiitos.

Kävin siis tuhlaamassa vähäisistä roposistani oivan kasan Eurokankaassa ja ostin pimennysverhot. Tiedän, että minulla on epärealistinen käsitys siitä, mitä verhot maksavat, koska minun ei ole aikoihin tarvinut ostaa niitä. Valitsin halvimman pimennysverhokankaan, nimeltään Aamunkajo, joka tässä tapauksessa osuvasti vetosi huumorintajuunikin ja maksoi 7,90€ metri. Kun vertaa siihen, että kalliimmat maksoivat jopa 19,90€ metriltä, eihän tuo pahan hintainen ollut. Tarvittava määrä kuitenkin lohkaisi lompakostani melkein 30€.

Verhot olivat varmaan nopeimmat valmistamani. Kaupasta ostettu pala puoliksi, yläkäänne tankoa varten ja ompelu - valmista kymmenessä minuutissa. Ja pimeää tuli. Ennen kuvassa on sälekaihtimet ja normaalisti käyttämämme verhot ikkunan edessä.

Pimennysverhojen ripustamisen jälkeen ilman salamaa näytti tältä.

Salama todistaa sen, että valkoiset verhot katoavat noiden viininpunaisten taakse piiloon ihan loistavasti. Ensi kesänä voi sitten jo laittaa vaikka mitä pitsivirityksiä, kun nuo valkoiset verhot toimivat pimentiminä.

Sitten tulivatkin ne huonot puolet. Viime kesänä kiinnitimme verhotangon pidikkeet vanhoihin paikkoihin, joten ne eivät olleet kovin tukevat. Pimennysverhot taas painavat ihan vietävästi, joten yllätys, yllätys, verhotangon pidikkeet irtosivat seinästä. Tarvittiin siis vähän lisähuoltoa, jotta saatiin verhot pysymään ikkunassa.

Muistojeni kuosit

Tyypillisenä jemmaajana minulla on taipumus kiintyä tavaroihin, joten ei liene ihme, että minulla on myös kasa rakkaita kuoseja tai kankaita. Ensimmäisen kuvan paidan sain noin kymmenkesäisenä, en pitänyt siitä erityisesti, mistä syystä se on olemassa edelleen. Nyttemmin paita huvittaa minua, koska näen siinä itseni. Ei tainnut paidan ostaja silloin tietää, että sen saaja pari vuosikymmentä myöhemmin viettäisi kokonaisen kuukauden tuolla saarella. Enkä usko, että ensimmäinen vierailu jäi viimeiseksi.

Rakastan retrokuoseja, joten tämä Tampellan Purje toimikoon esimerkkinä niistä.

Punaista raitaa, se taitaa olla yksi tavaramerkeistäni. Ainakin Herra Kirjoitus jaksaa ihmetellä sitä, miten monta erilaista punaraitaista paitaa yksi ihminen voi omistaa.

Tummansininen planeettakuosinen kangas on peräisin mekosta, joka toimi ensin äitini vappumekkona joskus 60-luvulla ja sitten myöhemmin minun yöpaitanani. Se oli niin rakas, että riitä ei jäänyt juuri mitään jäljelle - ei edes yhtä kokonaista kuviota josta olisi saanut kunnollisen kuvan.

Tämäkin on äitini mekko, joka jäätyään pieneksi muotoutui aikanaan tyynyliinoiksi. Käyttötapa kuvaa hyvin meidän jemmaaja perheemme tapaa kierrättää kankaat toiseen ja kolmanteen käyttötarkoitukseen. Yllättäen sekin on puna-valkoinen.

Teneriffan matkalta hankitun laukun kimaltava kuosi mielyttää harakan silmiäni kummasti.

Tämä kuosi on ikänsä puolesta vintagea, mutta jokin noissa raidoissa ja ruuduissa viehättää vain edelleen.

Kankaiden laatu ja nukanpoistaja

Kankaiden laatu - tai oikeastaan sen huononeminen menneistä ajoista - on yksi lempiaiheistani. Hyvänä esimerkkinä voidaan ottaa kehiin tämä kansainvälisyyden huipentuma. Paita, jonka ostin keväisellä teneriffan matkalta. Siis suomalainen osti virolaiselta myyjältä englantia puhuen Espanjassa paidan, joka oli tehty Italiassa. Olen toki käyttänyt paitaa paljon, mutta siitä huolimatta pakko myöntää, että olen enemmän kuin hiukan ärsyyntynyt siitä, että paita on puolessa vuodessa nukkaantunut todella rumaksi. Eihän se toki paljon maksanut, vain vitosen, mutta siitä huolimatta odottaisin vaatteen kestäävän käytössä hiukan enemmän kuin muutaman kuukauden.

Minulla on ollut jo useamman vuoden (en edes yritä arvailla kauanko, koska aika on niin äärimmäisen kuluvaista) ajan kaapissani nukanpoistaja, jota minun on pitänyt kokeilla. Koskaan ei vielä vain ole tullut sellaista tilannetta, että ihan tosissaan olisin joutunut sen kaivamaan esiin. Nyt päätin kokeilla, josko siitä olisi apua pelastamaan paitaa käyttökelpoiseksi. Jos pelastaminen ei onnistu tai paita menee nukanpoistossa pilalle, voi sen sitten siirtää seuraavalle asteelle. Paidan malli on jokatapauksessa sellainen, että otan siitä kaavat ja yritän tehdä itse jotain vastaavaa.

Ensimmäisessä kuvassa paita kuluneimmalta kohtaa eli mahan päältä ennen nukan poistoa.

Jälkimmäisessä kuvassa sama kohta nukanpoiston jälkeen.  Eron varmaan huomaa, vaikka kangas onkin kuvissa eri suunnasta kuvattu. Tuli tuossa huomattua sellainen asia, että jos päästää vaatteensa tällaiseen kuntoon kuin tämä paita oli, niin nukan poisto ei olekaan enää mikään pikkujuttu. Käytin puoli iltaa kyseisen paidan siistimiseen ja jouduin toteamaan senkin, että nukanpoistaja on melkoinen patterisyöppö. Sain käytettyä yhteen paitaan vähän käytetyt ladatut akut ja aivan uudet patterit, vasta kolmannet akut (joissa oli enemmän virtaa kuin noissa ensin mainituissa) riittivät viimeistelemään työn. Nuo kahdet ekat siis simahtivat kesken työn ja sekin tuli huomattua, että puoli tyhjillä akuilla ei kannata hinkata, siitä ei tule kuin paha mieli.

Paita on nyt kuitenkin huomattavasti siistimpi kuin ennen nukanpoistoa, joten sen kanssa ehkä kehtaa mennä vielä ylihuomenna lainalapsen synttäreille. Seuraavalla kerralla pitää vaan ymmärtää tarttua toimeen hiukan aikaisemmin. Koska yleensä pyykin silityksen, viikkaamisen ja poislaittamisen yhteydessä poimin sivuun ne, joista on sauma ratki, nappi irronnut tai jotka muuten kaipaavat huoltoa, pitänee varmaan seuraavalla kerralla nostaa samaan kasaan myös muutama pahimmin nukkaantunut vaate ja suristella niistä nypyt pois siinä samalla kertaa, kun hoitelee nuo muut korjaukset. Tällä tavoin vaatevarasto pysyisi ehkä hiukan siistimpänä vähän pidempään.

Lahjamateriaalihankinnat

Kuukauden päästä olevan joulun lisäksi meille on jossain vaiheessa tulossa kutsu tupareihin. Tänä vuonna ajattelin vihdoin ja viimein toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani sytykeruusuista. Ne kun ovat sellaisia, että niistä ei juuri jää jätettä vaivoiksi, jos ne käyttää siihen, mihin ne on tarkoitettu.

Sytykesipsejä varten tein jo alustavia valmisteluja. Sytykeruusujakin väänsin muutaman ihan harjoituksen vuoksi. Toimiakseen molemmat tarvitsevat vielä steariinikasteen, joten sitä varten piti hankkia steariinia ja kynttiläväriä. "Ilmaisten" lahjojen hinta pompsahtikin sitten kiitettävästi, sillä kynttiläväri maksoi yli 4€ ja steariini 7,50€ kilo. Minulla olisi ollut kynttilänpätkiä jemmassa eli olisin selvinnyt pelkällä värillä, jos olisin päässyt noihin kynttilöihini käsiksi. Jemmasin ne tietenkin askarteluhuoneeseen, joka muuttui romuvarastoksi putkiremontin myötä, niin etten saa niitä tuolta käyttöön. Sama ongelma sinne varastoimieni kananmunakennojen suhteen, mutta onneksi äidillä oli varastoja, joita sain käyttää.

Tuparilahjaksi on tarkoitus värkätä pöllöpiiloja kaksin kappalein. Valitettavasti varastoistamme ei löytynyt sopivaa kangasta, joten se oli pakko hakea kaupasta. Hintaa tukevalle


päälliskankaalle ja silitettävälle tukikankaalle kertyi n. 24€. Tuosta määrästä tulee kaksi isompaa ja yksi pienempi pöllö. Hetken harkittuani päädyin kuitenkin siihen, että taidan tukikankaan sijaan vuorittaa pöllöt tukevammalla farkulla taikka puuvillasametilla, ne sekä vetoketjut ovat kierrätysmateriaalia. Pöllöjen silmät päätin tehdä myös kierrätysmateriaalista, joista ei vielä ole kuvaa. Toiselle pöllölle on tarkoitus tehdä vaaleanvihreät ja toiselle taivaansiniset silmät. Nämä on tarkoitus antaa perheen juniorille.

Lisäksi hankin vielä suloisen sydämen, koska mielestäni sen viesti on juuri se, mitä haluan uuteen kotiin toivottaa: rakkautta ja unelmia. Vanhemmat saavat sydämen lisäksi jotain hemmottelua, mahdollisesti lahjakortti johonkin hoitoon tai hierontaan.

Ilmapallopallo

Näin jokin aika sitten Hääräämö-blogissa ohjeen ilmapallon päälliseen siis kankaalla päällystettyyn ilmapalloon. Tietenkin tuota oli pakko päästä itsekin kokeilemaan.

Kaivelin tuolta äidin loppumattomista varastoista puuvillasametin palasia, joista leikkasin kuusi palasta pallon "runkoon" ja kolme päätyihin. Tarkemmat ohjeet + kaavat löytyvät tuolta blogista, ylläolevan linkin takaa. Sitten vain suristelin pallot kasaan saumurilla. Aikaa meni noin vartin verran.

Tietenkin oli pakko tehdä kaksi erilaista siis eri väristä, kun kerran vauhtiin pääsin. Ja kotiin päästyä testasin, miten homma toimii ilmapallolla täytettynä. Näköjään ihan hyvin.

Nämä pallot menevät nimipäivälahjaksi Herra Kirjoituksen siskon pojalle, ikää reilu vuosi. Täytyy vain käydä ostamassa pussillinen ilmapalloja mukaan, jos vaikka käy niin, että sisäpallo jossain vaiheessa puhkeaa.

Maaliskuun nuukailuvinkki: käytä kankaat loppuun

Tämä vinkki ei ole sinulle, jos haluat olla joka paikassa viimeisen muodinmukaisesti puettu ja osallistut maalaustalkoisiin tai puutarhahommiin uudenkarheissa merkkivaatteissa (tai siis et osallistu, koska et voi tehdä mitään, jotteivät vaatteet sottaantuisi). Sen sijaan sellaiselle, joka arvostaa enemmän vaatteiden istuvuutta ja hyvälaatuisia kankaita kuin muodikkuutta taikka miettii, mihin vanhaa lakanaa vielä voisi käyttää, tässä saattaa olla jonkinlaista vinkin tapaista. Minulla itselläni kun vaatteet kiertävät suunnilleen ketjussa ykkösvaatteet (jossa omana kategorianaan juhlavaatteet ja muut siistimmät vaatteet), arkivaatteet (osa hankitaan/tehdään suoraan tähän käyttöön, osa ykkösistä siirtyy tähän kastiin aikojen saatossa), kotivaatteet (näitä en kyllä erikseen osta, en siirtyvät noista muista luokista), maalaisvaatteet (likaisissa töissä ja rikkumisuhan alla menevät huonommatkin rätit) ja poisto.

Tämän kuun nuukailuvinkkinä on haastaa miettimään käytöstä poistetulle vaatteelle, lakanalle yms. uusi käyttötarkoitus. Otetaanpa esimerkiksi pusero, jonka kangas on kaunis, mutta jonka mallista et erityisemmin pidä. Kaksi nopeinta vaihtoehtoa ovat joko heittää pusero sellaisenaan roskiin taikka lahjoittaa se kirpputorille, ne kuitenkin ovat vaihtoehdot, joita nuukailijan ei kannattaisi eikä ehkä tulisi mieleenkään ensimmäisenä miettiä. Sen sijaan voisi miettiä sitä, mikä kyseisessä puserossa ärsyttää, onko se kaulus, hihat vai joku muu asia ja olisiko puserolle mahdollista tehdä tuunaus eli muuttaa kauluksen mallia, hihoja tai tehdä siitä vaikka istuvampi muotolaskosten avulla tai muuttuisiko sen ilme, jos siihen lisäisi/poistaisi jotain koristeita tai muuta. Taikka voisiko puserosta tehdä jotain ihan muuta, missä tuo kangas toimisi paremmin; toimisiko se kauppakassina, pehmoleluna, sohvatyynynä tai kenties nukenvaatteena. Nuo edellä mainitut muutokset tarjoavat uuden elämän vaatteelle, joka on hyväkuntoinen ja käyttökelpoinen.

Mikäli vaate on hyväkuntoinen, mutta ei muokattavissa, jäljelle jää oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisenä siirrä vaate "rönttökäyttöön" eli mökille, likaiselle työmaalle tai jonnekin, missä se varsin pian kuluu loppuun tai käyttökelvottomaksi, minkä jälkeen ko. vaatteen voi sitten hyvillä mielin siirtää käyttökierroksen seuraavaan vaiheeseen rätiksi tai pesänviriksi. Jälkimmäinen vaihtoehto on sitten tuo jo mainittu kierrätä eteenpäin tai heitä roskiin, mitä kyllä itse pidän viimeisenä mahdollisena vaihtoehtona ja silloinkin otan talteen vähintään vetoketjut, napit, pitsit ja muut koristeet.

Aika monta kertaa vaate tai kangas, materiaalista toki riippuen, on mahdollista kierrättää uuteen tehtävään, kun se on alkuperäisessä tehtävässään täysin palvellut. Tällaisia uudelleen hyödyntämismahdollisuuksia ovat esimerkiksi rätti, kestovaippa tai -side, kestotalouspaperi tai muu siivousapuväline. Esimerkiksi käytöstä poistetut tai parittomat sukat toimivat siivouksessa todella loistavasti. Ohuet polvi- tai nilkkasukat lattiaharjan päälle vedettyinä ovat mieletön pölymagneetti, tennissukat kokoavat sitten jo muutakin kuin pölyä. Samoin rikkinäisiä, pestyjä sukkia voi käyttää vaikka vessanpesuun ja sitten heittää hyvällä omalla tunnolla käytön jälkeen pois.

Tässä kohtaa täytyy varmaan vielä muistuttaa siitä, ettei ihan ensimmäisen reiän tai ratkeenneen sauman takia kannata vaatetta poistoon pistää, sillä sukat voi parsia (villasukkien lisäksi myös tennis- ja nailonsukat), ratkenneet saumat voi korjata ja useimmissa vaatteissa paikkaaminenkin kannattaa. Lisäksi liputan sellaisen apuvälineen kuin nukanpoistajan puolesta, sillä saa pelastettua vielä monta nukkaantunutta ja nyppääntynyttä vaatetta käyttökuntoisiksi.

Silloin ennen vanhaan, kun kankaista oli todella pulaa, lakanatkin käännettiin. Koska lakana kuluu eniten keskeltä, lakana leikattiin joko pituus- tai leveyssuuntaan kahtia ja palaset ommeltiin uudelleen kiinni niin, että lakanan heikompi keskiosa päätyi päätyihin tai reunoille ja vähemmän kuluneet osat keskelle kulutukseen. Tuolla konstilla saatiin lakanallekin lähes toinen mokoma käyttöikää lisää.

Kun esimerkin käännetty lakana on siinä tehtävässään tullut tiensä päähän, on vielä monta mahdollisuutta hyötykäyttää se. Lakanasta voi ommella tyynyliinoja, siitä voi tehdä kankaisia nenäliinoja tai pyyhintärättejä keittiöön (talouspaperin korvikkeeksi, tosin näissä kestotalouspapereissa puuvillaharso toimii kaikkein parhaiten) taikka sen voi leikata matonkuteiksi taikka poppanakuteiksi. Lakanan voi myös värjätä, jolloin siitä saa lapsille kesäksi leikkiteltan tai osan kauniin vuodekatoksen materiaaleista. Mahdollisuuksia riittää juuri niin pitkälle kuin mielikuvitustakin. Viimeisenä leposijana lakanaa voi joko käyttää pesän virittämiseen taikka sen voi kompostoida, sillä oletuksella, että kyseessä on puuvillainen lakana.

Periaatteessa vaatteidenkin kääntäminen olisi mahdollista ja sitäkin tehtiin ennen vanhaan, mutta se on sen verran työlästä, että täytyy olla todella erikoinen ja arvokas kangas, jotta joku siihen viitsii tänä päivänä ryhtyä. Sen sijaan vanhasta uutta ja isosta pieneksi-juttuja on näkynyt viime aikoina enemmänkin, hyvänä esimerkkinä vaikkapa Hupsistarallaa-blogin Norsis, joka ompeli omista vanhoista housuistaan pojalleen pöksyt. Tuolla tavoin pystyy vielä hyödyntämään vaatteita ja kankaita, jotka muutoin olisivat menneen talven lumia.

Kuten edellä olevasta ilmenee, kannatan itse ehdottomasti sitä, että vaatteet ja kankaat käytetään todellakin loppuun. Hyvänä esimerkkinä toimii yöpaita, jota meillä on kierrätetty kahden sukupolven voimin. Äitini sai sen käyttöönsä sekond handina ja piti sitä aikansa yöpaitana. Kun yöpaita kului hartioista puhki, mutta oli vielä helmasta ehjä, siitä muotoutui tyynyliina. Loput ehjät palaset palautin äidille räteiksi ommeltuna, rätit ovat edelleen käytössä, mutta tyynyliina kului puhki. Ratkoin siitä irti siihen lisäämäni lakanakankaan kaitaleen ja tarranauhan palaset (tarranauhat kierrätin kestositeisiin, lakanakangas odottaa edelleen uusiokäyttöä). Entinen yöpaita-tyynyliina on edelleen käytössä, nyt rättinä, kietaisen sen levymoppini ympärille ja käytän lattian pyyhintään, toimii sekä kuivana että kosteana ja kestää tuossa tarkoituksessaan uskoakseni vielä tovin. Todellinen nuukailija pitää kankaat poistoon vasta sitten, kun ne ovat todella loppuun käytetty. 

Äidit vain...

Rakas äitykkäni on taas ylittänyt itsensä. Hän nimittäin lahjoitti jo ennestäänkin runsasta lakanavalikoimaamme (jonka täydentämiseen hän on aiemminkin kiitettävästi osallistunut) täydentämään herttaiset Muumi-lakanat.

Saimme kumpikin omamme, Herra Kirjoitus vaaleansiniset ja minä vaaleanpunaiset. Kuosin nimi on "lomamuumi" ja minusta se on aivan uskomattoman suloinen. Hauskasti paketeissakin menee vielä kohdaltakin sopivasti - herra Kirjoituksen kuosissa muumipappa lepäilee ihanasti puussa ja minun paketissani on polle puun juurella.
Nut meillä on sitten "maailman ja ihmisen välissä jotain pehmeää".

Bloggari

Aloitan tekemällä tunnustuksia, sillä minustakin on tullut bloggari, ei siis siinä mielessä, että kirjoittelen sekavia ajatuksiani tänne, vaan siinä suhtessa, että olen alkanut säännöllisesti seurata erästä blogia. No, ollakseni rehellinen, olen jo pidemmän aikaa lukenut Rakel Liekin elleihin kirjoittamaa blogia, joka löytyy osoitteesta http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/himoa-hipelointia/ . Alunperin eksyin sinne luettuani jonkun Rakelin haastattelun, jossa hän antoi itsestään kuvan varsin jalat maassa kulkevana ihmisenä, jolla on maalaisjärjellisiä mielipiteitä. Samaa täytyy sanoa blogistakin -ainakin useimmilta osin, joissakin kohtia tosin tapahtuu yli- tai alilyöntejä, mutta onneksi harvemmin.

Mutta sitten itse asiaan, eli siihen nimenomaiseen blogiin, jonka syytä tämä kaikki on. Olen lukenut Nelliinan ( http://nelliina.blogspot.com/ ) kirjoituksia jo parin kuukauden ajan, välillä hihitellen, välillä kauhistellen, välillä taas pohtien, miten erilaisia kahden suunnilleen saman ikäsen ihmisen elämät voivatkaan olla. Oikeastaan Nelliinan blogin lukeminen sai minut alunperin ryhmymään kirjoittamaan tätä omaa blogianikin - lähinnä itseni iloksi, sillä koska en juurikaan käsittele pintatrendijuttuja, enkä edelleenkään ole linkittänyt tätä mihinkään blogilistalle, jäävät lukijamäärätkin siihen kolmeen; Ievuskaiseen, herra Kirjoitukseen ja minuun itseeni.

Joka tapauksessa täytyy mainostaa, että Nellinan blogi on hauskaa tyttöhömppää, vaikka ei se osiltaan voisi olla kauempana minun maailmastani, minä kun inhoan kaupoissa kiertelyä ja varsinkin vaatteiden shoppaamista - pienet tukkaisen hikiset sovituskopit kaameine vääristävine peileineen ovat ehdottomasti ykkösinhokkejani. Se yhtäläisyys meillä on, että rakastamme molemmat kirpparilöytöjä, minä vaan en enää jaksa enkä ehdi tuunata niitä uusiksi niin kuin hän tekee. Tosin kieltämättä lukiessa tulee tunne, että pitäisiköhän sitä sittenkin kaivaa taas ompelukone naftaliinista tai oikeammin hakea se äidiltä "ikuislainasta" takaisin tai parhaana vaihtoehtona, käydä vihdoin ja viimein ostamassa se uusi ompelukone, jonka lupasin itselleni pyöreitä vuosia lahjaksi. Se on edelleen kaupassa, kun en silloin osannut päättää, minkä koneen olisin ottanut ja sen jälkeen en ole "ehtinyt" asiaa ajattelemaan.

Jos olen rehellinen, on ompeluharrastus jäänyt vähemmälle vain osittain ajanpuutteen vuoksi, sillä ihminen ehtii juuri niin paljon kuin haluaa, mutta aika on hyvä tekosyy - en minä nyt ehdi, kun on sitä, tätä ja tota, vaikka todellisuudessa priorisoimalla saisi puolet enemmän aikaan. Täytyisi vain vähän tarkemmin miettiä, mihin se hukka-aika kuluu, esim. minun kohdallani osa ajasta menee ihan rehelliseen lorvehtimiseen ja turhaakin turhempaan nettisurffailuun. Toinen lähes yhtä painava syy on istuvien kaavojen puute, näkyvää-paljon-heti ihmisenä en jaksa käyttää kahta kolmea tuntia kaavojen muokkaamiseen, vaan minun pitäisi päästä saksieni kanssa kankaan kimppuun heti. Inspiraatio yksinkertaisesti katoaa, kun 3/4 käytettävissä olevasta ajasta menee pelkkien kaavojen muokkaukseen... Tässä kohtaa jaksan uhrata yhden katoavaisen ajatuksen sille, että pitäisikö oikein tosissaan aloittaa se vartalon muokkaus kaavoihin sopivaksi, ettei aina tarvitsisi muokata kaavoja vartaloon sopiviksi. Samalla hetkellä kakkosajatus on se, että kun jenkkilän ihmeitä on vaikka mitä, löytyisiköhän sieltä myös kaavalehtiä lyhyille ja lihaville ihmisille? Täytyypä tarkistaa ebaysta (eli lisää hyödytöntä nettisurffailua...)