Holtiton heinäkuu

 Jälleen uusi kuukausi ja uudet kuviot. 

 

1. viikko

Minun kohdallani kesäkuu vaihtui heinäkuuhun yötöissä, Herra Kirjoituksella puolestaan vuorokauden vaihde tarkoitti loman alkamista. Helteet katosivat jonnekin ja sateet valtasivat valtakunnan, minua se ei juuri haitannut, koska päivät menivät pääsääntöisesti nukkuessa ja kotihommia hoidellessa.  Viikonloppukin meni töissä. 

 

2.viikko

Lomaviikko. Maanantaina heräsin siihen, että satoi kaatamalla, enkä voinut olla irvistelemättä, olisin toivonut aurinkoa ja lämpöä. Viikko osoittautui kuitenkin varsin tuottoisaksi siinä mielessä, että saimme maalla siivottua pihasaunan ja saunakamarin sekä osan verstaasta. Roskiin ja kierrätykseen päätyi useampi autokuorma epämääräistä sälää, kuten pakasterasioita, mehupulloja, pahvilaatikoita ja lasipurkkeja. Ruohonleikkuritkin palasivat takaisin ja pihakin saatiin leikattua. Melkoisella karavaanilla palasimme takaisin kaupunkiin, kun mukana oli peräkärryllinen saunapuita anopille, omenapuun oksia kaverin rotille, kangassäkki serkulle ja omat kamat vielä lisäksi. Torstaina palatiin kaupunkiin ihan vaan sen takia, että päästiin saunomaan. Perjantaina olikin sitten monenlaista ohjelmaa: äidin luona käynti ja jalkahoito, anoppivisiteeraus ja puukuorman purku ja illalla street food fiesta. Lauantaina pyykinpesua, kaupassa käyntiä ja jälleen street food fiesta (kyllä, jääkaapissa olisi ollut ruokaa, mutta nyt herkutellaan). Illan peli-ilta peruuntui, joten kävimme vielä nauttimassa kolmannetkin ateriat tuolla fiestassa. Testasimme siis venezuelalaista, korealaista ja indonesialaista - tylsästi kyllä kanaa jokaisessa ruoassa, mutta Herra Kirjoitus ei halunnut kasvista ja minä puolestani en halunnut riskeerata naudalla tai possulla. Jälkkäriksi sitten churroja,cookie dough pehmistä ja karkkeja. Sunnuntaina kerättiin voimia alkavaa viikkoa varten.

 

3. viikko

Paluu arkeen ja aamuvuoroon. Ihan muutama maili odottamassa, niitä ja niihin liittyviä asioita yritin sitten hoitaa muun työn ohessa. Tiistaina oli puolittainen vapaapäivä, ihanaa aurinkoa ja asioiden hoitoa työpäivän jälkeen. Keskiviikkona tilipäivä - onnistui jälleen leikkimään näitä "kultalusikkaisten ihmisten" - leikkejä ja olemaan siirtämättä lisärahaa käyttötilille ennen tilipäivää. Hullun hommaa, mutta tulipa taas leikittyä.  Tiistaina sain sukkaurakkani valmiiksi ja olen vähän sitä mieltä, että ihan heti en aloita uusia banaanisukkia, itse asiassa ihan heti en aloita mitään sukkia, sen verran helteet vetävät langat tikkuisiksi, ettei tee mieli kutoa. Torstain työpäivän jälkeen kävimme katsomassa erästä supersuloista neitosta, ikä 1vuosi 2 kuukautta. Perjantaina miljoona asiaa ennen iltavuoroa ja iltavuoron jälkeen kävelimme jazz-kadun läpi ja löysimme uuden todella ihanan  thaikkuruokapaikan. Sunnuntaina kävimme äidillä: tällä kertaa hän kuvitteli isäkseni aivan todellisuudesta poikkeavan henkilön ja yritti varastaa sukunimeni. Pitkän keskustelun ja isän kuvan katsomisen jälkeen nämä asiat saatiin palautettua ruotuun. Alkaa kuitenkin ahdistaa, koska hän alkaa kuvitella enemmänkin olevansa minä; nyt on jo viety mies ja nimi. Sovimme Herra Kirjoituksen kanssa, että käymme äidillä käynnin jälkeen burgereilla, koska nyt tuntui olevan tarve sille, paitsi äidin myös lääkkeiden takia. Käyttämiäni lääkkeitä ei saa Suomesta, eikä myöskään Virosta tai Tukholmasta - selvitin asiaa myös sieltä. Mahtavaa, tuo lääke on se, joka auttaa minua nukkumaan. Viimeisen purtilon viimeiset lääkkeet tulevat käyttöön huomenna ja tai ylihuomenna ja sen jälkeen nukun paria kolmea tuntia yössä ja alan hyvin nopeasti olla zombi. Korvaavaa lääkettä ei ole, ja tätä saadaan uusi erä vasta elokuun alussa. Edessä on siis kolme helvetillistä viikkoa, täytyy vaan toivoa, että jaksan. Yritän myös jo etukäteen hokea itselleni, että nyt on lupa olla armollinen, eikä tarvitse vaatia kotona 110% suoritusta, kun töissä se on kuitenkin pakko. 

 

4.viikko

Töitä ja harrastetöitä. Tarkoitus oli treffata kavereita tiistaina, mutta heille iskenyt kesälentsu sotki suunnitelmat ja tapaamista siirrettiin. Onnekseni ehdin lukea viestin vasta siinä vaiheessa, kun olin jo hosunut suurimman osan maanantain iltahommista valmiiksi, muuten olisin saattanut siirtää niitä tiistaille. Tiistaina sitten osan päivää harrastetöissä. Keskiviikkona käytiin päiväseltään maalla ajamassa nurmikot ja kokoamassa marjoja. Torstaina iltavuoro, edelleenkin ihmettelen, miten mulle on sellainen aivopieru sattunut, että olen siihen illan ottanut, mutta niin vain kävi, että sauna jäi välistä. Perjantaina kävimme äidillä, tavallista parempi päivä tällä kertaa, vaikka eiväthän ne hyvätkään päivät enää niin hyviä ole. Viikonlopuksi oli tarkoitus mennä maalle, mutta ennusteet lupasivat sadetta ja Herra Kirjoitus oli räkäinen, niin päätimme jäädä kaupunkiin. Tuli sitten hoidettua useampia sellaisia kotihommia, jotka olivat jo hetken odottaneet. 

 

5.viikko

Maanantain työpäivän aikana lähti ääni sen verran tehokkaasti, että jouduin lähtemään kotiin kesken päivän. Tiistaina lähdimme maalle ja palasimme vasta torstaina saunomaan. Maalla tuli marjat poimittua puskista, ajettua nurmikot ja tehtyä kassillinen sytykeruusuja. Perjantaina tein jonkin sortin ennätyksen, sillä pesin viisi koneellista pyykkiä, tein kolme ruokaa ja kaksi marjapiirakkaa ja kaikki tämä ennen iltavuoroa. 

  

Heinäkuussa olimme sopineet, että Herra Kirjoitus kantaa päävastuun ruokamenoista. Ihan koska hän halusi ja minä ajattelin hyödyntää kaappeja ja jemmoja, ja se on paljon helpompaa, kun ruoat maksetaan toisen kukkarosta. Tietenkään tämä hieno ajatus ei toteutunut, koska harvoin pääsemme nauttimaan yhteisistä ulkoruokailuista, niin niitä tuli tässä kohtaa hyödynnettyä enemmän ja vähemmän. Kesäloma käy aika moneen muuhunkin asiaan mitä loistavimpana tekosyynä. 

 

Kulut:

Ruoka: 254,57€ 

Ravintolat: 180,60€ (street food fiesta, burger king, thai buffet  - se on kesä ny)

Herkut: 83,82 (vaahterasiirappi-pekoni sipsit testiin, nukkumapäivän sokeritankkaus, herkkuja loman alkamisen kunniaksi ja maalta paluun juhlintaan,street fiestan jälkiruoat, lomaherkkuja, 6x1,5 litraa cokista Herra Kirjoitukselle) 

Kulutustavarat:  17,08€ (tuulilasinpesunestettä autoon, dödö x 4, muovikassi (Herra Kirjoitus sotkee kassittomuutta - hyi!), kangas uniapneamaskin remmeihin ) 

Kestotavarat: 91,82€ (grilliritilä maalle, USB-johtoja, ruuvikärkisarja ja lenkkiavainsarja, lautapeli, rintaliivien jatkopalat, pyöröpuikko, vesihanaan tarvikkeita, riisinkeitin )

Muut:  43,87€ (palovaroittimen patterit, wc-puhdistusainetta äidille x2, korppuja äidille, käsipaperia äidille, 2x lautapeli tuliaisiksi, vaniljakastiketta töihin viedyn marjapiirakan kylkeen)

Lääkkeet ja lääkärit: 105,89€

 

Kuriton kesäkuu

Maanantaista alkavat kuukaudet tuntuvat aina jotenkin oikeammilta, kuin keskeltä viikkoa katkeavat. En tiedä miksi, mutta koen, että on helpompi aloittaa uusi kuukausi ihan kokonaisesta viikosta. 

 

1.viikko

Sunnuntai-iltaisen maalta paluun jäljiltä vastassa on siivousurakka ja pyykkivuori. Maanantaina käsittelyvuoroon pääsi keittiö. 

 

Kävin myös tekemässä saldotarkistuksen ja olin tyytyväinen, ehkä minun pitäisi jopa olla enemmän kuin tyytyväinen. Kirjoitin näet huhtikuussa: "Tulin siihen tulokseen, että jos kesäkuun alussa saldo on muutaman satasen enemmän kuin ennen huhtikuun tilipäivää, olen tyytyväinen." Tosi asiassa saldo on muutaman satasen enemmän kuin huhtikuun tilipäivän jälkeen eli olen kuin olenkin onnistunut säästämään ihan hyvin.

 

Tiistaina siivosin työhuoneen, eteisen ja kylppärin. Uusi höyrypesurikin pääsi testiin, ja on hintaansa nähden ihan ok vehje - toki sen verran pieni, että välillä joutui vähän odottelemaan sen jäähtymistä, ennen kuin pääsi tankkaamaan lisää vettä ja jatkamaan hommia. Niinpä tuli kontattua useampi tunti pitkin kylppärin lattioita. Tiistai-iltana kävimme vielä mattopyykillä ja shoppailemassa, ostin nimittäin työhuoneeseen uuden maton. Edellinen vintageversio oli alkanut näyttää kulahtaneelta ja pölytti kovasti. Kaikkien näiden (siivousurakka, mattopyykki ja uusi matto) kunniaksi kävimme vielä Burger Kingissä syömässä. Keskiviikkona hoidin "työlistan jämiä" eli viimeistelin paikkoja, puolitin lankoja, pesin pyykkiä - ja nautin auringosta. Torstaina toistin tuota samaa eli puolitin lisää lankoja sukkia varten, kudoin ulkona, vein kirppistavarat ja laitoin jotain "pientä" roskalavalle poistumaan meiltä. Illalla nautimme ensimmäisestä saunavuorostamme ja kävimme vielä konsertissa. Perjantai oli sadepäivä, jolloin käytin eniten aikaa vain "olemiseen" eli sukan kutomiseen ja äänikirjoihin. Kauppareissu, kokkaus ja tiskit toki myös hoidettiin. Näillä ruoilla pärjätäänkin sitten ensi viikko. Viikonloppu oli tarkoitus viettää maalla, mutta koska lauantaina satoi kaatamalla, päädyimmekin kesäretkeen ja ajelimme pois kotoa paikkakunnalle, josta kumpikaan ei tiennyt mitään. Ihan vain siksi, että se oli tuntematon ja kartassa sopivalla etäisyydellä. Sunnuntaina puuhastelimme jotain pientä ja kävimme äidin luona, hänen tilansa on huonontunut entisestään - tuntuu, ettei hän muista enää mitään. 

 

2.viikko

Maanantaina siivoilin taas kotona, riivatun pöly, sitä tuntuu riittävän. Pyykkiä tietysti pestiin myös ja äänikirjaa tuli kuunneltua tai oikeastaan kirjoja, olen jäljessä lomatavoitteestani ja yritän nyt suurkuluttaa niitä. Tiistaina kävin yhdessä Ievuskaisen kanssan hoitamassa asioita. Hän tarvitsi kyytiä ja minä sain samalla pesetettyä viimeisen pestävän maton. Päädyin siihen ratkaisuun, että pesetän maton sen sijaan, että yritän itse pestä ja kuivata sitä. Tämä ratkaisu ihan siksi, että 6 neliötä vintagevillamattoa painaa paljon jo kuivana ja vielä enemmän se painaa märkänä. Päädyin ostamaan munkkeja harjakaisiksi, myös Herra Kirjoitukselle, vaikka hän ei tänä vuonna osallistunut matonpesutapahtumaan mitenkään. Keskiviikkona jatkoin viimeisen lomasukkaparin työstämistä, sillä oli kylmä sadepäivä. Torstaina tein pitkä kävelylenkin kesästä nauttien. Perjantain kohokohtana oli kampaaja, hiuksista lähti reilu kasa ja mitta on nyt suunnilleen polkka. Viikonloppuna kävimme maalla leikkaamassa nurmikkoa. Urakalla tehtiin lauantaina, sillä sunnuntaiksi oli luvattu sadetta ja ikävä kyllä tällä kertaa ennusteet pitivät paikkansa. Naapurin rouvan poikkesi lettukahveilla ja illalla kävimme katsomassa äitiä. 

 

3.viikko

Juhannusviikko ja kelit sen mukaiset, lämmintä hätinä 15 astetta ja kuurosateita. Maanantaina yritin tarjoutua töihin, mutta en päässyt, joten vein pesettämäni maton ulos kuivumaan ja vahdin sitä noiden loputtomien sadekuurojen keskellä.  

 

Maanantaina tuli 20-vuotta siitä, kun minusta tuli rouva. Kokonaiset kaksi vuosikymmentä, ihan uskomatonta, tuntuu kuin se olisi ollut eilen kun tahdottiin. Toivottavasti saaamme vielä ainakin toiset saman verran yhteistä aikaa. Päivän kunniaksi käytiin illalla ulkona halparuokailemassa - on totta, että nuo vuodet olisivat jo vaatineet valkoisia liinoja ja hopeisia aterimia, mutta aikataulusyistä nyt näin. 

 

Tiistaina iski lorvi, enkä sitten edes yrittänyt tarjoutua töihin, vaan menin sukka ja lenkki edellä. Myös keskiviikkona oli vapaapäivä, viimeinen ennen lomilta/vapailta töihin paluuta. Sen kunniaksi houkuttelin Herra Kirjoituksen käymään kirppiskierroksella kanssani. Löydöistä on blogissa erillinen esittely, mutta mainitsen vielä erikseen teepussinaluset, jotka ovat kummitelleet hankintalistalla jo pari vuotta. Nyt niitä sai 8 kappaletta 6€ hintaan ja enempää en tarvitsekaan. Torstaina oli sitten paluu töihin, muuten varsin leppoisaa ja mukavaa, mutta se odottava sähköpostivuori ei ilahduttanut, niitä sitten oto yritin purkaa. Perjantaina eli juhannusaattona kävimme äidin luona. Tällä kertaa oli hyvä päivä - ihanaa. Perjantaiyöksi menin töihin ja tällä kertaa ei ollut tuuri kohdallaan - tuntui, että olen päätynyt helvetin esikartanoon. Tämän vuoksi ei liene ihme, että lauantaipäivä meni pyykkiä pestessä ja nukkuessa. Koska oli aurinkosta, niin siirsin petini pihalle ja torkuin pesukoneellisten välit. Seuraava yö oli rauhallisempi, niin sunnuntaina ehti vähän muutakin esimerkiksi houkutella Herra Kirjoituksen juhannuksen kunniaksi burgereille ja tietenkin taas auringosta ja äänikirjasta nauttimista. Nyt voisi todeta, että ihanan aurinkoinen juhannus.

 

Herra Kirjoituksen synttärilahja tilattiin tiistaina, kerrankin hän tiesi, mitä haluaa, joten nyt odotellaan pakettia Saksan varastolta ja toivotaan, että se tulisi siihen mennessä, kun hänen lomansa alkaa. 

 

4.viikko

Maanantai aamulla pääsin valvomasta- koska tiedän päivän yövuorojen jälkeen olevan takkuisen, kirjoitin itselleni jo valmiiksi työlistan siitä, mitä pitää tehdä päivän aikana. Listalla oli kaikkea sekalaista mm. lakkaa kynnet, sillä haluan itselleni kunnon kesäkynnet. Muutaman vapaapäivän ajan keskityin vain nauttimaan eli tein pitkiä kävelylenkkejä, siivoilin vähän ja kudoin sukkia. Perjantaina sitten taas palattiin arkeen ja töihin - ja samaan syssyyn tietysti vielä viikonloppukin töissä. Viikonlopputyöt menivät leppoisasti ja sunnuntaina kävimme taas äidin luona. Hän kyseli "kadonneita" tavaroita eli lompakkoa, jonka olen jo aikaa tuonut pois, kännykkää, joka hänellä oli edessään jne. Soitteli vielä peräänkin ja tivasi samoja esineitä. Turhauttavaa, yritä siinä sitten kymmenettä kertaa jaksaa sanoa, että se kännykkä on tuossa edessäsi; ei, ei sinulla ole täällä lompakkoa. Illalla kävimme vielä ystävn vuokramökillä saunomassa ja nauttimassa kesäillasta - miten ihanan rentouttavaa.

 

5.viikko

Vapaapäivä ja helle, mikä ihan yhdistelmä maanantaihin. No, lisäksi tietenkin lukematon määrä pyykkiä. Olen huomannut, että nämä saunomiset lisäävät pyykkiä kummasti, sillä pistän joka kerran jälkeen laudeliinat ja pyyheliinat pyykkiin. Ihan riittävästi ehdin pyykin pesemisen ohella nauttia auringostakin. Kaupassakin käytiin, ja nyt on jääkaappi niin täynnä, että sillä pitäisi tovi selvitä. 

 

Kuukauden viimeisenä päivänä leikin taas itseni kanssa tilileikkiä: käyttötilille jäi rahaa parikymppiä, mutta en suostunut siirtämään sinne lisää käyttörahaa ennen kuun vaihdetta. Toisaalta miksi pitäisikään, ruokaa on kaapit täynnä ja mitään muuta en ennen kuun vaihdetta tarvitse (tai siis emme tarvitse, yhtä vähän Herra Kirjoitus tarvitsee mitään). Kuun vaihteen jälkeen harkitsen tuhlaamista, tarvitsen uudet olkaimettomat rintaliivit.

Kuun viimeisenä päivänä tein muutaman tunnin keikkatöitä ja sitten yöksi varsinaisiin töihin. Herra Kirjoitus jää lomalle kuun vaihteesta, joten viisi viikkoa on taas edessä erilaista elämää.

Kuukauden roskalavapoisto: 

Iso vintage matto 

1kg chenillelankaa

 

Kuukauden hankinta:

Imuritarvikkeita, nyt on suuttimia kerrakseen

 

Kulut:

Ruoka: 275,04€ 

Ravintolat: 130,75€ ("palkkio", kun selvisin siivous- ja mattopyykkiurakasta; kesäretkikahvit, lounasruokaa ystävän kanssa, hääpäivä illallinen edullisemman kaavan mukaan, juhannusburgerit)

Herkut: 88,76€ (namipussi siivous- ja mattopesu-urakan harjakaisiksi, saunalonkerot ekan saunakerran kunniaksi, herkkujogurttia Herra Kirjoitukselle, munkit jälkkäriksi, kakkua viikonlopuksi, Kesäretki herkut, munkkeja, koska teki mieli, sadepäivän karkit)

Kulutustavarat: 24,65€ (4kpl hammastahnaa, patterit auton avaimeen, siteitä, astianpesuainetta, suodatinpussit, liimaa, sihi-patruunoita)

Kestotavarat: 50,96€ (uusi matto työhuoneeseen, 2 enkeliä kirppikseltä, Star Wars kirja Herra Kirjoitukselle, 8 kpl teepussin alusia)

Muut: 20,05€ (korupussi Ievuskaiselle kirppikseltä, äidille karkkia, äidille siivousliinoja, karkkia ja maitoa tuliaisiksi, mehua äidille)

Lääkkeet ja lääkärit: 0€

Kuriton kesäkuu

1. viikko

Kesäkuu alkoi hyvin kesäisissä merkeissä, ihanan aurinkoinen päivä, jonka käytimme maalla nurmikonleikkuuseen sekä poikkesimme pikaisesti juhlimassa ystävän 65-vuotispäiviä. 

 

2.viikko

Aamuvuoroa koko viikko. Maanantai päivä oli kovinkin rauhallinen, pikemminkin sellainen, että joutui miettimään, miten ajan saa kulumaan. Tiistaina sitten maksettiin maanantain rauhallisuudesta ja juostiin senkin edestä. Toisin kuin olin vannonut, niin päädyin heti tiistaina kauppaan ostamaan ruokaa. Ihan vain siksi, että oli liian hyvät tarjoukset. Jälleen kerran käytin "tulevaisuutta" syynä hamstraamiseen. Hyvänä esimerkkinä toimikoon se, että ostin kolme alta euron maustekakkuseosta. Siis sellaisia, joihin lisätään vettä ja öljyä ja paistetaan. Helppoa kesätarjottavaa maalle. Nyt katsotaan, selviänkö näillä ostoksilla palkkapäivään asti - se olisi jonkinlainen tavoite, mutta itseni tuntien se voi olla hyvinkin haastavaa, varsinkin kun Lidl tarjoaa loppuviikolla kreikkalaisia tarjouksia. Se kun tarkoittaa herkullisia oliiveja, fetapinaattipiirakkaa ja kreikkalaista marmeladia. Marmeladit jätin väliin, mutta muita kreikkalaisia herkkuja kävin loppujen lopuksi ostamassa. 

 

Viikonloppuna oli tarkoitus mennä maalle, mutta lauantainen kaatosade piti meidät tiukasti kaupungissa ja riitihän sitä tekemistä mm. jälleen pestävää pyykkiä äidin siivouspäivän jäljiltä. Sunnuntaina kävimme sitten maalla ajamassa nurmikkoa ja touhuamassa kaikkea muuta pientä. Hiukan jäi hampaankoloon se, että meillä on näköjään mitä huonoimmat välit säidenhaltijaan. Koko päivän oli kylmää, tuulista ja pilvistä, aina siihen asti, kun piti lähteä kotiin, silloin alkoi aurinko paistaa ja lämpö valloitti maailman. Miski, miksi, miksi?

 

Olin kovin tyytyväinen siihen, että onnistuimme koko viikonlopun välttelemään roskaruokia ja kaupassa käyntiä. Sunnuntaikahvien tarjottavatkin syntyivät kaapissa olleista aineista. Taputan itseäni selkään ja hymyilen, niin sitä pitää.  

 

3. viikko

Alkoi vapaapäivällä, joten ei tarvitse arvata, mitä oli ohjelmassa. Sitä perinteistä tietenkin; siivousta, pestyjen pyykkien poislaittoa ja korjausta.  Yhden tavallisen ja yhden pitkän työpäivän jälkeen lupasin tehdä vielä ylimääräisen päivävuoron ja jatkaa sitten yövuoroon, jonka jälkeen lupasin vielä tehdä lyhyen aamuvuoron. Tunnen itseni Paavo Väyryseksi, joka ilmestyy eduskunnan hissistä ja toteaa: "Lisätöitä? Olen käytettävissä". Kesäkuulle ei pitänyt olla tarjolla mitään extraa ja nyt olen jo sopinut neljä päivää ja tehnyt alustavan sopimuksen viidennestä. Kun vielä selviän illasta eli siivouksesta äidillä ja pyykinpesusta, olen totisesti uneni ansainnut.

 

Lisäksi olen taas tyhjentänyt tavaravarastoja, sillä jätesäkillinen kahvipusseja ja pienempi pussi karkkipapereita siirtyivät seuraavan kierrätysaskartelijan iloksi. Ehkä pitäisi raivata myös muita tarvikkeita, jos sieltäkin löytyisi ylimääräisiä. 

 

Tunnen itseni hamteriksi. Kärsin ilmiselvästi ostomaniasta, sillä löysin itseni jälleen lukemasta ruokakaupan tarjouksia ja listaamassa ostoslistalle kastikkeita, riisiä, nuudeleita ja vihanneksia tilanteessa, jossa pitäisi syödä kaappeja tyhjäksi. Eikä pelkkä listaaminen riittänyt, kävin hakemassa paikallisen halpakaupan synttäritarjouksesta kaikenlaista pientä "tarpeellista" kuten shampoota, suihkugeeliä, suolakeksejä, wc-kukkia ja askarteluhelmiä. Tuotteet olivat todella edullisia, joten 11€:lla sai kokonaisen kassillisen kamaa. Eivätkä ne ruokakaupan tarjouksetkaan tulleet ohitetuiksi, kyllä mä nekin hyödynsin. 

Viikonloppua vietettiin osin erilaisissa merkeissä, sillä lähdimme sunnuntaina Helsinkiin. Pääsin tapaamaan vanhaa, rakasta ystävää, jota en ole nähnyt vuosiin ja illalla vielä konserttiin. Yötä vietettiin hotellissa, koska eihän sieltä yöllä enää tänne periferiaan julkisilla pääse. Konsertti oli upea, vaikka jalat eivät tykänneetkään yli 4 tunnin seisomisesta. Yöstäkin muodostui ikimuistoinen, sillä 05:13 pärähti hotelissa palovaroitusilmoitus soimaan ja puolen tunnin ajan kaiuttimet hokivat viidellä kielellä, että asiaa selvitetään... Uskomantonta kyllä, olimme sen verran väsyneitä tuon show'n jäljiltä, että uni tuli heti, kun uskalsi taas mennä nukkumaan eli vaara ohi - ilmoitus oli annettu. 

 

 4. viikko

Juhannusviikko, jonka pitäisi olla kesän kauneinta aikaa. Maanantaista ei toki sovi valittaa, sillä sen vietimme Helsingissä ja ilma oli todella kaunis, kelpasi kävellä Töölönlahden rantoja ja tutustua nähtävyyksiin. Tiistaina sitten töihin ja vähän lisähommia päivän jatkoksi. Keskiviikkona juoksin kaupassa ennen myöhäistä aamuvuoroa ja saaliina oli pääsääntöisesti herkkuja, kuten perheemme colaholistille juhannuscolaa. Torstai-aamuna elin toivossa, että olisin välttänyt juhannussiivoukset pääsemällä töihin, mutta valitettavasti jouduin ottamaan rätin kauniiseen käteen. Siivosin myös jääkaapin ja keittelin vihanneksista isomman annoksen linssi-kasviskeittoa juhannuksen eväiksi. 

 

Koko juhannuksen aika meni töissä, perjantaina kävimme vielä siivoamassa äidille, joten se ei oikein arkipäivästä eronnut. Töiden lisäksi juhannuksen ohjelmassa oli pyykinpesua - tietenkin - ja hemmottelua ulkona syömisen merkeissä. Juhannuksen kelit olivat melkoisen vaihtelevat, välillä sadetta ja hirveää tuulta, välillä pilvistä ja sitten taas suhteellisen lämmintä aurinkoista. 

 

5. viikko

Maanantaina vielä työpäivä, jonka jälkeen useampi vapaa päivä. Tai siis niin luulin. Totuus oli se, että kaksi ensimmäistä päivää olivat kyllä päivällä vapaita, mutta yön niiden välissä vietin töissä ja kaksi muuta olin luvannut viettää harrastetyöpaikalla. Töistä ei siis ole pulaa, toki kun kelit ovat sadetta, suttua ja sekundaa, on työpaikka ihan hyvä vaihtoehto ajan kuluttamiseen. Otin förskottia tulevista palkoista ja tarjosin itselleni extrayön jälkeen pizzan. Kävin tästä itseni kanssa pitkän kamppailun, siis siitä, voinko mennä yksin ulos syömään ja tuhlaamaan rahoja, joita en vielä ole saanut. Päätin, että kyllä voin, koska näistä rahoista riippumatta tili ei ole tyhjä. Olisin halunnut mennä kiinalaiseen, mutta tietenkin se oli juuri sinä päivänä remontissa, uusi thaikkupaikka vaikutti niin epämääräiseltä, että en halunnut sinne, joten kävelin lähipizzeriaan. Lopputulos: huono omatunto ja pettynyt fiilis, pizzaan oli pistetty aurajuustoa sen verran runsaalla kädellä, että se oli jopa aurajuuston rakastajan mielestä liikaa. Mitä tästä opimme, kannattaa vaan pysytellä oman jääkaapin eväissä. 

Onnistuin lykkäämään kaupassa käynnin torstaihin asti, jolloin sitten kävimme täydentämässä maitoa, leipää yms. tarvikkeita. Suurin lankeemus oli ehkä tarjouksessa ollut savulohi, johon Herra Kirjoitus ei koske pitkällä tikullakaan, mutta joka sattuu olemaan minun herkkuani, pitäähän siitä epäonnisesta pizzasta nyt jotain kompensaatiota saada. 

 

 

6. viikko

Vain 1 päivä, jolloin aamulla pääsin yövuorosta. Vuorossa jälleen elämää 50-luvun malliin eli vaimo hoitaa kodin siis tiskaa, pyykkää, siivoaa ja laittaa ruokaa noin niin kuin "vapaapäivän" kunniaksi, illalla vielä kuukauden viimeinen extrakeikka. 

Kaikkiaan kesäkuussa taas oltua extrahommissa enemmän kuin tarpeeksi, viitenä päivänä harrastetöissä ja kaksi extravuoroa normitöissä. Toisaalta kun katsoo allaolevaa kululaskelmaa, niin se tekee pelkästään hyvää - en mitenkään käsitä, miten taas olemme saaneet kulutettua tuollaisen määrän rahaa ruokaan ja herkkuihin. Ei auta, vaikka miten selitän itselleni, että tuossa on myös heinäkuun alun peli-iltaan tarkoitettuja juttuja ja kesälomareissun kuluja, silti tuo summa tuntuu kovin isolta. 

 

Menot:

Ruoka: 397,51€ (jälleen tarjouskahvia varastoon, suolakeksejä, kahvit ja ruokailu festareilla ja niiden jälkeen, juhannuksen burgerateriat, pizza minulle)

Herkut: 93,10€ (Herra Kirjoitukselle herkkujogurttia useamman kerran ja burgeri, kurkkupastilleja minulle, burgeriateria molemmille ja karkkia yhteisesti, 10 pussia keksejä, joista jaettiin myös äidille ja anopille, sipsejä juhannukseksi ja vierasvaraksi, dippejä samoin, karkkia juhannusherkuksi)

Tavarat: 100,46€ (Herra Kirjoitukselle paljasjalkakengät ja 4 sadetakkia kesälomareissulle, shampoota, suihkugeeliä, wc-raikastimia, askarteluhelmiä, lautasliinoja, nenäliinoja ja wc-paperia, T-paita Herra Kirjoitukselle lahjaksi, korvatulpat, sihiä ja suodatinpaperia)

Muut: 3,20€ HSL lippu

Lääkkeet ja lääkärit:  0€

 

Kuukauden löytö, tällä kertaa työapaikan "saa ottaa"- pöydältä. Yllätys, yllätys: lankoja. 

 

 

Juhannusmuistoja

Tämä kalenteripyyhe on edesmenneen isänäitini varastoista, hän on aikanaan saanut sen lahjaksi. Pyyhe palveli kyseisenä vuonna kalenterina ja sen jälkeen pyyhkeenä, missä käytössä se on meillä edelleen. En kommentoi mitään kankaiden laadusta nyt ja silloin, vaikka mieli tekisi.

Vajoan juhannusmuistoihin näiden kuvien myötä.

Helmeilevä heinäkuu

Helmeilevä, ihanan kupliva, pirskahteva, aurinkoinen. Nämä ajatukset ovat ne, jotka haluan heinäkuuhun liittää. Neljällä sanalla kuvaten: ihana, toiveet täyttävä kesä.

Herra Kirjoitus lomailee heinäkuun, niin minäkin osittain, mutta ahneena minä vietän loma-aikani harrastustyöpaikassa. Vaikka olenkin töissä, jää minulle silti runsaasti ihania iltoja ja viikonloppuja vapaaksi kesästä nauttimiseen - ja velhojahtiin, mitä olen tässä kiitettävästi viime aikoina harrastanut.

Vaikka en sitä varsinaiseksi tavoitteeksi kuun alussa kirjoittanutkaan, niin erityinen tavoitteeni oli pitää ruokahävikki nollassa ja syödä varastojen pohjatkin tyhjäksi. Herra Kirjoitus siis kokkaa, kun hänellä on lomalla aikaa. Lisäksi otan tavoitteekseni kuunnella Arkijärki-podcastit alusta loppuun. Olen kyllä lukenut Jennin kirjoituksia moneen kertaan ja joitakin padcastejakin olen kuunnellut, mutta ihan kaikkia en ole käynyt läpi, joten nyt on sen aika. Tämän lisäksi aion lukea loppuun toisen lukemista odottaneista kirjoista.

Ensimmäinen viikko:
Pelkkää positiivista voisi tästä viikosta sanoa. Pari päivää maalla, yksi ylimääräinen työvuoro, ihania ystäviä kylässä ja viikon kruununa hemmottelua hierojalla. Myönnetään, ettei se ihan hemmottelulta tunnu, kun jumissa olevia paikkoja auotaan, mutta se olo sen jälkeen - ihan kuin olisi uudesti syntynyt. 12 viikon haasteesta toinen viikko suoritettu (siis toistimme toisen viikon toiseen kertaan 11 viikon haasteesta ja lisäsimme haasteen pituutta). Ei yhtään tavaraa lisää, sen sijaan paljon poistoon, ei myöskään ruokahävikkiä.

Toinen viikko:
Viimeinen työviikko ennen "lomaa", yksi ylimääräinen työvuoro tähänkin. Hieroja aukoi jalkoja ja yhtä tuskaa oli tämäkin. Tavaroitakin tuli "kasapäin" eli minulle yksi puolivalmis neulepusero (joka esitelty omana postauksenaan) ja Herra Kirjoitukselle kassillinen sukkia, jotka hänen isänsä oli itselleen sopimattomina sovituksen jälkeen hylännyt - eipä tarvitse sitten meidän hetkeen käydä sukkakaupassa.

Viikkoon tupsahti toinenkin ylimäärinen työvuoro ja lisäksi löysin naamakirjan ilmaisista itselleni kukkatelineen, sen tuunaamisesta tulee juttua tänne varmaankin kohta puoliin. Kesähullutukseen tuli vielä yksi viikko lisää, toistimme myös viikon kolme toiseen kertaan. Lisää tavaroita: sukkia, pusero ja kukkateline, ruokahävikkinä yksi nektariini.

Kolmas viikko:
Kesäloma ja harrastetyöt, joita on ilokseni tulossa lisää myös elokuulle. Keskityin töiden ohessa tutkailemaan blogeja ja kuuntelemaan podcasteja, sillä turhauduin naamakirjan kirppiksiin. Herra Kirjoitus kokeili oikeilla kirppareilla kiertelyä ja totesi, että ei tarvitse taas hetkeen mennä, niinpä minä sitten jätin kierroksen vallan välistä. Ärsyynnyin siitä, kun helteet eivät hemmotelleet, vaan kastuin useamman kerran töistä tullessani läpimäräksi. Onneksi loppuviikolla sentään vähän paistoi aurinko ja alettiin hätyytellä hellelukemia. Yksi roskaruokailu, ei tavaroita.

Neljäs viikko:
Lisää harrastetöitä, lisää Wizards Unitea, tehokuuntelussa Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarja. Osan kyseisestä kirjasarjasta olen kuunnellut jo aikaisemmin ja halusin kertailla ennen kuin "otan työn alle" sarjan viimeisimmän osan Eläintarhan rakastavaiset. Ihanaa auringonpaistetta ja hellettä. Hieroja kävi jälleen aukomassa jalkoja ja kesähullutuksessa ollaan päästy viikkoon neljä asti. Etenemme siis hitaasti mutta varmasti, sillä joudumme todennäköisesti tuplaamaan myös viikon neljä. Ruokavaliotakin on korjattu ja olo tuntuu hyvältä, tosin viikonloppuna lankesimme roskaruokailuun.  Roskaruokaa, ei tavaroita.

Viides viikko:
Jälleen samoissa merkeissä: harrastetöitä, aurinkoa, velhoilua ja hieroja käymässä, tällä kertaa kyytiä saivat selkä ja hartiat. Roskaruokaa ja ravintolaruokailu Ievuskaisen kanssa. Kesähullutuksessa mennään neljännen viikon toistolla.  Roskaruokaa, ei tavaroita.

Vaikka lisää tavaroita tuli, niin tavaroita poistuikin ihan kiitettävästi, mikä on todella positiivinen asia. Kodistamme lähti niin videoita, käsityölehtiä, muita lehtiä, astioita, yksi laukku, yksi kirja, kamera kuin kasettisoitinkin.

Heinäkuun menotkin laskin ja ne ovat kutakuinkin keskitasoa lukuunottamatta Herra Kirjoituksen synttärilahjaa, joka teki melkoisen lisäyksen menoihin. Siltikin rakkaani olisi ansainnut huomattavasti suuremmankin lahjan, mutta tämä oli hänen toiveensa. Tyypillisesti roskaruoka- ja herkkumenoja oli edelleen liikaa, vaikkakin vähemmän kuin aiemmin. Suunta on kuitenkin oikea ja elokuussa yritetään jatkaa niiden vähentämistä vieläkin pienemmäksi.

Heinäkuun neljännellä viikolla pistin ruokavalion kevennykseen, koska viime aikoina on tullut mussutettua ihan liikaa roskaruokaa, sipsejä ja suklaata. Tosin on myös tullut herkuteltua edelleen, mutta vähemmän kuin ennen. Tarkoitus on jatkaa kevennetyllä niin kauan kuin pusseja nurkassa riittää, tulee samalla sekin nurkka huushollista järkevästi siivottua ja yksi jemma tyhjennettyä. Samalla tietysti kauppalasku pysyy toivottavasti pienenä.

Olen onnellinen siitä, että olen löytänyt itselleni järkevän tavan hemmotella itseäni, se ei lisää tavaroita eikä kiloja, vaan antaa hyvää oloa ja rentoutusta. Hieronnastahan on tietenkin kyse. Nyt alkuvaiheessa kun kaikki paikat ovat jumissa, olemme pyrkineet siihen, että hierojat kävisivät noin kerran viikossa. Myönnetään, olemme tässä asiassa kunnon kermaperseitä, meillä käy kotona kaksi hierojaa, kumpikin noin kahdesti kuussa. Toinen hieroo jalkoja ja toinen selkää ja hartioita.

Tallinna

Vietimme Herra Kirjoituksen kanssa ihanan viikonlopun Tallinnassa. Suomalaisethan matkustavat sinne monista syistä; yhdet shoppailemaan, toiset viinanhakuun, kolmannet oopperaan ja balettiin ja neljännet muuten vaan. Meihin sopii  nimenomaan tuo kategoria 4, sillä matkakohde valikoitui sattumalta sen mukaan, mihin pääsisi nopealla varoitusajalla ja kohtuullisella hinnalla. Siinä vaiheessa, kun olimme matkaa varaamassa, olivat Keski-Euroopan lennot  ja hotellit sellaisissa hinnoissa, ettei niihin ollut järkevää matkustaa, vaikka ne olisivatkin olleet mieluisampia kohteita. No päädyimme siis Tallinnaan.

Linja-autolla köröttelimme ensin Helsinkiin, josta matka jatkui laivalla Tallinnaan. Perjantain iltalaiva oli ehdottomasti matkan suurin virhe, vaikka olinkin kuvitellut, että maksamalla kalliimman hytin pääsisi öykkäreistä eroon ja saisi rauhaa ja hiljaisuutta. Loputon känninen örvellys kaikui hyttikäytävältämme koko yön, ei tarvinnut nukkua, ei.

Laivalta ostimme Tallinncardit, joilla siis pääsee ilmaiseksi suurimpaan osaan museioista ja nähtävyyksistä sekä lopuista saa alennuksia, saa käyttää julkista liikennettä rajoittamattomasti ja saa myös ostaa hop on-hop off- lipun puoleen hintaan. Voisi tietysti mainita, että liittymällä Tallink-Siljan club oneen sai Tallinncardista alennusta.

Samaan aikaan matkamme kanssa sattui Tanskan kuningatar Margaretan vierailu, jolla hän juhlisti Tallinnan kaupungin 800-vuotista taivalta. Tallinnahan on alunperin tanskalaisten perustama kaupunki, tanskalaisten linna = Taani linn, josta nykyinen nimikin tulee. Tanskalaisuus olis siis monessa kohdassa näkyvää ja kuuluvaa.

Koska tarkoituksemme ei ollut shoppailla, jätimme suosiolla kaupat väliin ja kiertelimme vanhaa kaupungia sillä periaatteella, että aina kun löytyy portaat, joille voi kiivetä, niin kiivetään ja aina kun näyttää mielenkiintoiselta museolta, jonne pääsee Tallinncardilla sisään, poiketaan.

Kohteita kertyi melkoisesti ja kuvat eivät ole aika järjestyksessä. Kävimme esimerkiksi Neitsitornissa, joka koostuu neljästä eri museotornista (esite kuvassa alimmaisena), joista kolmea pääsi paremmin kiertämään. Yksi näistä on kuuluisa iso puolustustorni Kiik in de Köök.

Nikolain kirkossa kiertelimme myös, sinne ei päässyt kiipeämään torniin, mutta kirkkosalissakin riitti nähtävää esimerkiksi 1500-luvun alun kynttelikkö. Voi sitä onnetonta kuoripoikaa, joka joutui nuo kahden metrin korkeudessa olevat  kyntilät sytyttämään.

 

Nikolain kirkon alttaritaulu oli kolminkertainen, kuvassa näkyvät kakkoskerroksen maalaukset ja keskimmäiset ovet aukeavat paljastaen vielä kolmannen maalauskerroksen. Tämä oli muistaakseni 1400-luvulta.

Raatihuoneen tornin 115 porrasta tulivat tutuiksi ja hiki virtasi. Miten ihmeessä ne keskiaikaiset lyhyet ihmiset pystyivät noita kiipeämään, kun portaat pahimmillaan ulottuivat yli 180 senttistä Herra Kirjoitusta polveen. Hengähdystauolla kuvattiin ristikoiden läpi modernia Tallinnaa.

Hotellimme sijaitsi vanhan kaupungin laidalla. Huoneemme oli vähän tavallista parempi, mistä on kiittäminen tai syyttäminen noita tanskalaisia, jotka olivat varanneet melkein kaikki kaupungin hotellihuoneet. Huone kun oli sellainen "Ota tai jätä"-vaihtoehto, ainoa, mitä oli tarjolla. Hotellihuoneessa ei ollut kylpyammetta, mutta suloinen kylpyankka löytyi. Myös kylpytakit ja tohvelit arvostimme korkealle ja ympäristössä silmä lepäsi.

Hop on - Hop off - bussilla ajelimme ison kierroksen ja katselimme maisemia ja lepuutimme jalkoja.

Julkista liikennettä testasimme ajamalla ratikalla Kadriorgiin, missä kiertelimme ihailemassa Kardiorgin palatsia ja puutarhaa. Kyllä tallinnalaisten kelpaa, kun heillä on tällainen puutarha yleisessä käytössään.

 

 Lopuksi vielä tunnelmapala Neljän tornin kierrokselta: mahtavat spittarit.

 Maisemia Kiik in de Köökin ikkunoista ja tornien parvekkeilta.

Illallista nautimme aivan ihanassa ravintolassa viinikellari Gloriassa vanhan kaupungin muurien varjossa. Ruoka oli herkullista, palvelu huippua ja lasku... iso, mutta hyvästä kannattaa maksaa.

Askeleita lauantaille kertyi yli 30 000 ja käveltyä matkaa 22 km, josta iso osa portaita. Ei tarvinnut paljon unta etsiä varsinkin, kun hotelli oli ihanan hiljainen ja peti pehmoinen.

Helle ja arki

Toisin kuin suurin osan muusta Suomesta, olen ollut heinäkuun ihan normaalisti töissä. Ihana aurinko ja mahtava lämpö on onneksi hellinyt työssä kävijääkin, kun paistetta on riittänyt iltoihin ja vapaapäiviin ihan mukavasti. Kaikenlaista kivaa tekemistäkin on löytynyt enemmän ja vähemmän: on tavattu kavereita, käyty asuntomessuilla, nautittu jazzista ja asiapitoisemmasta keskustelusta, kuunneltu aaltojen kuminaa ja vaan makoiltu nurmikolla päätä tyhjentäen.

Edellä oleva jo kertoo sen, että helle on siirtänyt aivot rentoilu ja "nauti tästä kun voit"-moodiin. Mikä tarkoittaa siis sitä, etten ole jaksanut nipottaa jokaisesta ostoksesta, jokaisesta herkutteluhetkestä tai tuhlatusta eurosta. Varsinkaan kun taloutemme on palautunut dinkku-kantaan Herra Kirjoituksen vuorotteluvapaan päättyessä. On siis mässätty niin burgeria, pizzaa, metrilakua kuin fiinimpää ravintolaruokaakin, jäätelöä ja munkkeja unohtamatta.

Rakkaaseen sukkaharrastukseenikin tuhlasin taas, ostin lankoja - ihan turhaan, kun nykyisilläkin pidän kaikki tuttavat sukissa seuraavan 10 vuotta - ja puikkoja. Kyselin muilta neulojilta suosituksia korvaamaan noita ruusupuisia, joista yksi katkesi ja äänet menivät kutakuinkin tasan Knitpron Cubicsien ja Prymin Ergonomicsien välillä. Ostin ensin noi Cubicsit (eli neliönmalliset puikot) ja tykästyin kovasti. Koska helteellä kävi niin, että tuli aloitettua uutta ennen kuin mitään vanhaa sai valmiiksi, ostin vielä kahdet Ergonomicsitkin (nämä ovat siis ne, missä puikon pää on pisaranmallinen ja puikko itsessään kolmionmuotoinen), kun löysin edulliset. No korjasin minä ne ruusupuisetkin, mutta ei se puikko korjattuna vaan ole yhtä hyvä. Lisäksi yritin yllyttää Herra Kirjoitusta tekemään minulle koivupuistet puikot ihan itse, katsotaan onnistuuko tuo koskaan.

Muutenkin ihan oikea kunnon kesä monen vuoden tauon jälkeen sai vähentämään arkirutiinit minimiin. Tiskaan sen verran, kun on pakko, pesen pakolliset pyykit ja siivoan juuri sen verran kuin on pakko, ettei huusholli aivan räjähdä käsiin. Lopun edestä ollaan sitten kuin Ellun kanat. Olen sen verran valo-ja lämpöriippuvainen ihminen, että en mielelläni käytä vuoden kaikkein mahtavinta aikaa neljän seinän sisällä oleiluun varsinkaan tekemällä sellaista, joka ei ole ehdottoman pakollista. Niitä kaappeja ehtii siivoilla sitten syyssateillakin, koska silloin ei todellakaan tule lähdettyä ulos kuin pakon edestä.

Tiedän joidenkin jo kaipaavan viileämpiä ilmoja ja syksyä, mutta koska itse inhoan niitä, minulle sopisi paremmin kuin hyvin, että kesä jatkuisi vielä kuukauden. Tämä lienee turha toivo, mutta edes pari viikkoa elokuun puolelle olisi jo kova sana. Tiedän jo, että tulen palaamaan arkeen ja rutiineihin vasta sitten kun lämpötila putoaa alle 18 plusasteen, joten helli helle ja paista päivä, minä lähden jädelle.

Lomalle lompsis

Tyhmältä kuulostavan otsikon taakse kätkeytyy kuitenkin suuri asia. Kesälomani alkoi tästä päivästä. Kaksi ja puoli viikkoa ihan erilaista elämää.

Illalla korkataan skumppapullo sen kunniaksi ja lauantaina nautitaan rennosti auringonpaisteesta.

Nyt on luomua

Koska helteet paukauttivat kesän täyteen käyntiin, päätin olla kerrankin kärppänä paikalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kokosin ensi talven varalle kasvovesiaineksi eli vasta puhjenneita koivunlehtiä.

Keittoon on siis tulossa ruusu-koivu-kasvovettä. Todelliseksi luomuksi tuon tekee se, että tajusin saavani myös keitokseen tarvittavat ruusunterälehdet omasta pihasta maalta myöhemmin kesällä. Nyt vaan pitää kuivata noi koivut odottamaan loppukesää. Koska säilöntäaineeton kasvovesi ei säily kauaa, pitää sitä keitellä talven mittaan useampaan otteeseen. Niin ja kun tuon säilöö lasipulloon, niin eipä tarvitse pelätä mikromuovejakaan.

Anopin äitienpäiväkimppukin on ehtaa luomua. Koottu oksista, jotka tuli leikattua pois marjapensaista. Kyllä tuo kimppu kukkiikin, jos vaan muistaa lisätä riittävästi vettä ja odottaa tovin, nuppuja näet löytyy.

Lasipurkki on vanha, jo pariin kertaan hillossa käytetty ja rusettikin kukka-asetelmasta talteen otettu. Kyllä vaan, kierrätys kunniaan.

Oi armasta aurinkoa

Kesä on muutamassa päivässä ryöpsähtänyt täysille ja lämpötila hätyyttelee hellelukemia. Aurinko paistaa täysillä, niin kuin vain kesällä kerran voi. Olen nauttinut tästä harvinaisesta ilmiöstä täysillä, peläten, että Suomen lyhyt ja vähäluminen kesä loppuu tämän jakson päättyessä. Ei tällaisia hetkiä voi tuhlata esimerkiksi ikkunoiden pesuun, nämä kuuluu viettää D-vitamiinia tankaten ja auringosta nauttien.

Sen verran järkevää olen saanut aikaiseksi, että tein kassillisen ruusuja valmiiksi. Se kun on sellaista juuri sopivaa pihapuuhaa. Rintamasuunta aurinkoon päin tietysti.

Arki alkoi

Jälleen kerran on se päivä, jolloin arki alkaa eli loma loppuu. Edellisessä tekstissä mainitut asiat sain hoidettua, joten sen puoleen on homma hanskassa.

Arkea varten on suoritettu kropan huolto eli poistettu karvoja sieltä täältä, käyty parturissa hankkimassa hiuksiin uusi leikkaus ja väri. Huoliteltua vaikutelmaa täydensin vielä kynsillä, maltillinen arkilakkaus, mutta pisara kultaa todistamaan, ettei arki ole ihan niin tylsää kuin ensimmäisenä työpäivänä tuntui.

Tuo kultainen kiemura on tarra, joka tuntui ottavan todella hyvin kiinni Avonin Gel finish -lakkaan. Olin varautunut siihen.että se pysyy vain tovin, mutta se kesti niin tiskaamisen kuin työpäivänkin.

Kun ei huvita, mutta haluttaa

Nyt on taas sellainen hetki, että pitäisi tehdä sitä, tätä ja tota, mutta kun ei vaan huvita. Ei huvita pestä ikkunoita, vaikka pitäisi. Ei huvita neuloa sukkaa, vaikka sitäkin pitäisi tehdä. Pari korjausompelua pitäisi tehdä ja muutenkin lista on lähinnä loputon. Kun nyt ei vaan huvita.

Sen sijaan löysin itseni tuijottelemassa lasittunein katsein Lidlin tarjouskatalogia ja siinä olevia rintaliivejä. Ne ovat edullisia, laadukkaita, hinta-laatusuhteeltaan mitä parhaita, ja tarvitsisin uudet käyttöliivit entisten vedellessä viimeisiään. Miksi en sitten rynnännyt heti ostamaan, vaikka mieli kovasti teki. Ihan siksi, että minulla on varastossakin liivejä, jotka sopivat arkikäyttöön, jotenkin vain tässä laiskuus mielentilassa olisi paljon helpompaa hakea uudet kaupasta kuin kaivaa kaappia. Tällä kertaa päätin kuitenkin voittaa laiskuuteni ja ostamisen sijasta hyödyntää jemmoja.

On tiettyjä asioita, jotka on pakko hoitaa huomiseen iltapäivään mennessä. Niistä tein itselleni listan ja muuten annan luvan olla vaan, joskus on pakko saada nauttia olemisen sietämättömästä keveydestä. Se on kesä nyt, nautitaan siitä, niin kauan kuin aurinko vielä paistaa.

Löytämisen riemua

Ihan uskomattomasti Herra Kirjoitus onnistui löytämään kaksi viikkoa sitten kadottamani trimmerin siimakotelon kannen. Olin jo tehnyt päätöksen siitä, että sunnuntai-iltana pistän Englantiin menemään tilauksen tuosta varaosasta, koska muualta sitä ei tuntunut löytyvän kuin sieltä ebayn kautta. Mielessäni harmittelin kyllä, sillä postikuluineen tuolle kannelle tosiaan olisi tullut hintaa kympin verran. No, ei sitten onneksi tarvinnut tilata, kun rakas puolisoni löysi sen hyvin naamioituneena paikasta, josta kolmessa hengessä ainakin kymmenen kertaa katsoimme.

Pääasia tietenkin on, että se löytyi ehjänä. Herra Kirjoitus oli suunnilleen surauttanut sen yli uudella lelullaan, ei sentään kuitenkaan ollut osunut tuohon. Parantaaksemme näkyvyyttä, maalasimme kyseisen osan kimaltavan pinkillä kynsilakalla, jos vaikka onnistuisin hukkaamaan sen seuraavankin kerran.

Muutoin viikonlopun löytämisen riemua tuli koettua lähinnä marjapuskissa. Sen verran tiheään niissä tuli viihdyttyä, että kuulin jo kärsiväni neuloosin lisäksi pensastoosista tai vastaavasta. Vadelmia tulee valtavasti, jos puoletkaan pusikossa olleista raakileista kypsyvät, epäilen meidän melkein hukkuvan vadelmiin, eikä punaisten ja valkoisen pensaiden satoakaan sovi väheksyä. Perinteinen talvivaraston kokoaminen on sitten taas alkanut. Kohta ollaan tilanteessa, että pakasteiden ovia pitää pönkätä kiinni ja kansia tiivistää, mutta mitä väliä sillä, se tietää monen monta herkkuhetkeä talvella.

Kyl nyt on pimeetä

Tähän asti olen onnistunut sinnittelemään ilman pimennysverhoja, mutta nyt tuli sitten totaalinen toppi. Nyt kun ei kovin paljon ole kesäauringosta tarvinnut nauttia, vaan aamut ovat enemmänkin säännönmukaisesti olleet pilvisiä, niin en ole taas muistanutkaan mitä varjopuolia on lännenpuoleisista makuuhuoneen ikkunoista. Pari aurinkoista aamua kuitenkin takasi sen, että aurinko herätteli jo neljän maissa, joten kiitos, mutta ei kiitos.

Kävin siis tuhlaamassa vähäisistä roposistani oivan kasan Eurokankaassa ja ostin pimennysverhot. Tiedän, että minulla on epärealistinen käsitys siitä, mitä verhot maksavat, koska minun ei ole aikoihin tarvinut ostaa niitä. Valitsin halvimman pimennysverhokankaan, nimeltään Aamunkajo, joka tässä tapauksessa osuvasti vetosi huumorintajuunikin ja maksoi 7,90€ metri. Kun vertaa siihen, että kalliimmat maksoivat jopa 19,90€ metriltä, eihän tuo pahan hintainen ollut. Tarvittava määrä kuitenkin lohkaisi lompakostani melkein 30€.

Verhot olivat varmaan nopeimmat valmistamani. Kaupasta ostettu pala puoliksi, yläkäänne tankoa varten ja ompelu - valmista kymmenessä minuutissa. Ja pimeää tuli. Ennen kuvassa on sälekaihtimet ja normaalisti käyttämämme verhot ikkunan edessä.

Pimennysverhojen ripustamisen jälkeen ilman salamaa näytti tältä.

Salama todistaa sen, että valkoiset verhot katoavat noiden viininpunaisten taakse piiloon ihan loistavasti. Ensi kesänä voi sitten jo laittaa vaikka mitä pitsivirityksiä, kun nuo valkoiset verhot toimivat pimentiminä.

Sitten tulivatkin ne huonot puolet. Viime kesänä kiinnitimme verhotangon pidikkeet vanhoihin paikkoihin, joten ne eivät olleet kovin tukevat. Pimennysverhot taas painavat ihan vietävästi, joten yllätys, yllätys, verhotangon pidikkeet irtosivat seinästä. Tarvittiin siis vähän lisähuoltoa, jotta saatiin verhot pysymään ikkunassa.

Viekää vaikka tuhkat pesästä, minä nautin kesästä

Otsikko kiteyttää jälleen kaiken olleellisen tämän hetken tunnelmista mukaillen Junnu Vainion legendaarisen "Käyn ahon laitaa"- kappaleen sanoja. Ne kun oikeasti menevät seuraavasti:
"Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt.
Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt.
Tulkaa viekää sitten vaikka tuhkat pesästä,
Mut' minä nautin kesästä."

On kesä, on lämmin, aurinko paistaa, ei vaan jaksa tuijottaa jokaista kauppakuittia, ei laskea kaloreita taikka kiristää vyötä ihan jokaisessa pikkuasiassa. Kunhan tili piisaa maksuihin, ja nälkä pysyy loitolla, saa pääkoppakin hetkisen relata. Suomen kesä on niin lyhyt ja vähäluminen, että niistä hetkistä kannattaa nauttia, kun on mahdollista. Pitkä, pimeä ja tylsä talvi on aikaa surra ja venyttää senttiä.

Näissä tunnelmissa saattaa vierähtää useampi viikko, joten palaan itsekuripäiväkirjaan vasta syksyn lähestyessä. Nyt haluan tosiaan nauttia kesänriemuista. Eikä se tarkoita sitä, ettenkö osaisi ottaa iloa myös ilmaisista tai lähes ilmaisista huveista, mitä kesä tarjoaa. Frisbeet on ostettu eli rataa voi kiertää ilmaiseksi vaikka miten monta kertaa, puistonpenkillä voi istua syömässä jäätelöä ja nuuhkia samalla ruusujen sulotuoksuja, omasta kaupungista löytyy monta mielenkiintoista kohdetta käytäväksi ja uusia kujia kuljettavaksi, kun vain osaa katsella ympärilleen (ja lukea lehdistä eri kesätapahtuminen mainoksia).

Kesäteatteriinkin olemme Herra Kirjoituksen kanssa pääsemässä kohtuullisen edullisesti, sillä meidät on torstaina kutsuttu katsomaan Tankki täyteen - esitystä. Lippujen lisäksi kutsuva yhdistys kustantaa makkarat, kahveet ja munkit väliajalla, ainoa, mitä itse tarvitsee tehdä, on hilautua ajoissa paikalle.

Nopealla selaamisella löysin myös puistojumppaa, ilmaisia konsertteja niin lapsille kuin aikuisille,   Pienen automatkan (tai pyörämatkan, jos haluaa koko huvituksen olevan ilmaisen) päästä löytyy niin mahtavaa hiekkarantaa, tutustumiskierrosta ydinvoimalaan kuin keskiaikamarkkinoitakin. Suomen kesä on siis täynnä huvituksia, kun vaan pitää silmänsä auki ja antaa elämän kuljettaa.

Saattaa olla, että näissä tunnelmissa myös blogi hiljenee kesänviettoon enemmän tai vähemmän.

Jokakeväinen vaatekriisi ja sen ratkaisu

On se kumma homma, miten talven muuttuminen kevääksi ja kevään kesäksi laukaisee joka vuosi saman reaktion: vaatekriisin. Tänä vuonna siihen ehkä on jonkin verran aihettakin, koska useamman vuoden mittaiseksi venähtäneen vaatteiden ostamisen vähentämisen ja pullataikinamaisen paisumisen seurauksena minulla todellakin on varsin vähän istuvaa päälle pantavaa. Lisätään tähän samaan syssyyn vielä se, että onnistuin pintanukkia siivoillessai tempaisemaan lempipuseroon neljä reikää ennen kuin uskoin että homma täytyy tehdä huolellisemmin ja toisenlaisella alustalla. No, paita odottaa nyt parsimista ja tämän episodin jälkeen on varsin selvää, että edessä on sen toinen ja samalla viimeinen kesä. Voisin läppäistä itseäni ja todeta, tyhmä minä - oliko pakko jatkaa, olisi pitänyt ensimmäisen reiän jälkeen uskoa, että homma ei toimi.

Tosi asia siis on että näytän entistäkin enemmän nukkaiselle, nyppyiselle ja lumppuiselle. Kauppaan en kuitenkaan aio mennä, vaikka virttynyt ja vanunut olemukseni harmittaakin. Ehkä jonain iltana kannattaisi käyttää vaikka tunti siihen, että kaivelisi vaatekaappia sen verran, että tarkistaisi, jos sieltä sittenkin löytyisi joku unohtunut vaatekappale, joka sopisi käyttöön. Eli ei olisi tuulihousut ja mahtuisi päälle.

Minulla on kaksi perustetta siihen, miksi en mene kauppaan. Ensimmäisenä niistä tietenkin se, että aion nyt entistä tarkemmin kiinnittää huomiota älä osta mitään- vuoteni jälkimmäiseen puoliskoon. Toinenkin perustelu on suhteellisen vanha ja paljon nimenomaan tässä blogissa käytetty: kun en osaa pistää tavaraa toisesta päästä pois eli olen jemmaaja, on minun pakko hillitä ostamista.

Vaatteiden kanssa olen törmännyt siihen monen muunkin huomaamaan ongelmaan, että nämä nykyvaatteet nukkaantuvat ja venähtävät tai kutistuvat todella nopeasti huonon näköisiksi - toisaalta ne eivät kuitenkaan kulu riittävän puhki, jotta ne voisi hyvällä omallatunnolla hävittää, vaan ne pyörivät tuollaisina puolikuntoisina ainakin minun vaatekaapissani juuri siksi kun eivät vielä ole riittäävän huonokuntoisia poislaitettaviksi. Minun ongelmani on todellakin sen asian sisäistäminen, että se vaatteeseen käytetty raha meni jo sillä kohtaa, kun sen ostin, ei sillä kohtaa, kun pistän sen kaapista kiertoon.

Kaivelin tosiaan kaappeja ja löysin sieltä 5-6 suhteellisen siistiä t-paitaa, kahdet housut, parit shortsit ja pari hametta, jotka mahtuvat päälle. Niillä siis mennään tämä kesä, lisäksi viileämmillä ilmoilla toimivat ne farkut, jotka ovat olleet käytössä keväälläkin.

Luontoretkellä

Lauantai-iltana Herra Kirjoitus halusi näyttää minulle erään paikan kotinsa läheltä, ja koska kääntöpaikkaa ei ollut, jouduimme ajamaan palan matkaa eteenpäin. Sieltä tulikin vastaan kyltti: "luontotorni".

Vaikka emme olleet varustautuneet kunnolla, uteliaisuus voitti, ja suunnistimme katsomaan, missä ja millainen paikka oikein olisi kyseessä. Ensimmäisenä vastaan tuli romanttisesti sammaloitunut silta ja sen tarjoamat maisemat.

Pitkospuita pitkinhän tuonne kuljettiin ja sen verran lehtevässä maastossa mentiin, että punkit kyllä pyörivät vakavasti mielessä jokaisella askeleella noiden vääränlaisten vaatteiden takia.

Kun matkaa jatkettiin pitkospuita myöden puolen kilometrin verran, löytyi myös itse torni, josta avautuivat upeat näkymät jokisuistoon.  Kyllä, jopa minun, korkeanpaikankammoisen, oli pakko kiivetä ylös ihastelemaan maisemia.
 

Yleensä luotan sanan voimaan enemmän kuin kuviin, mutta tällä kertaa kuvat puhukoot puolestaan.
 

 

 Pois lähdettiin samaa reittiä pitkin, mutta nyt saimme sen verran äkäisen hyttysparven niskaamme, että emme paljon pysähdelleet valokuvaamaan. Koska olimme liikkeellä yhdeksän aikaan illalla, emme myöskään kuulleet satakieltä, mutta paljon muita lintuja sitten sen sijaan.

Tässä postauksessa taisivatkin sitten olla tähän astisen blogihistorian ensimmäiset (ja uskoakseni myös tulevaisuutta ajatellen viimeiset) kuvat rouva Jälkikirjoituksesta ja herra Kirjoituksesta. En aio edelleenkään kuoriutua puolituntemattomuuden verhon takaa, enkä myöskään esiintyä naamallani blogissa yhtään tämän enempää.