Vihreät kynnet

Kun pääsin alkuun kynsien leimailuissa, oli sitten pakko tehdä heti perään toinen kokeilu. Pohjalla Oriflamen frost pearl kahtena kerroksena ja koristeina Yves Rocherin Vert Tige.

Minusta nämä neliöt ovat hauskat. Seuraavana haaveena ovat palapelin palan näköiset leimailulaatat.

Yllättävän helppoa tämä leimailu ainakin näillä abstrakteilla kuvioilla. Lisää harjoitusta tarvitsisin kyllä jos pitäisi laittaa jotain yksittäistä kuviota suoraan kynnelle.

Vanhakin koira oppii...

Toisin kuin sanonta väittää vanhakin koira oppii uusia tapoja, ainakin, jos sitä autetaan sopivassa määrin. Olen jo useamman vuoden haaveillut kynsien leimaamisesta. Tilasin kesällä itselleni kasan kynsileimalaattoja, leimasimia ja niitä scrapereita (mikähän niiden oikea suomenkielinen nimi onkaan), joilla pyyhitään ylimääräiset lakat leimalaatan pinnasta ennen leiman siirtoa leimasimeen. Kokeilin pari kertaa kynsienleimausta heti saatuani nuo tavarat postista ja epäonnistuin surkeasti.

Onneksi perhepiiristä löytyi apu ja "lainalapsistamme" nuorempi, joka on harrastanut kynsien tekemistä ennenkin. Kun annoin laattani hänen käsiinsä, hän testasi ensin yhtä, joka avattiin testaustilaisuudessa ja totesi sen toimivaksi. Tätä laattaa hän kokeili omalla leimaisimellaan ja raaputtimellaan. Sitten hän toisti saman minun leimasimellani ja raaputtimellani - ja homma toimi. Vaihdettiin kynsilakkaa siihen, millä testasin itse, ja edelleen toimi. Viimeksi otettiin käyttöön ne samat kaksi laattaa, jolla olin yrittänyt itse tehdä leimoja.

Lakka kehiin ja testaus - ei toiminut, toisto, eikä edelleenkään toiminut. Kunnes yht'äkkiä lainalapsemme huomasi, että laatassa on edelleen suojakalvo päällä. Olin kyllä poistanut laatasta sinisen suojakalvon, mutta en ollut huomannut, että laatassa oli myös läpinäkyvä suojakalvo. Kalvon poistamisen jälkeen uusi kokeilu ja johan toimi.

Sen jälkeen olikin sitten vähän pakko kokeilla. Kynsissä seepraraitaa, kukonaskelkuviota ja paria muuta abstraktia kuviota.

Ei mikään supertulos, mutta kohtuullinen ensimmäiseksi yritykseksi. Käytössä ihan tavalliset lakat, ei mitkään leimausta varten kehitellyt erikoislakat. Oriflamen Frosty pearl pohjalla ja Visions-sarjan joku violetti sävy koristeissa.

Ja kyllä... minä rakastuin kynsileimailuun ihan todella. En malta odottaa pääseväni tekemään lisäkokeiluja.

Kerrankin muodikkaat kynnet

Olen yleensä melko immuuni sille, minkä mainostetaan olevan kynsienlakkauksessa kulloinkin muotia ja kuljen omia polkujani. Näin suurimmalta osaltaan jo siksi, että olen merkittävissä määrin vähentänyt kynsienlakkaamista ja jos lakaankin, niin lakkaus on perussettiä, kaikki kymmenen kynttä yhdellä ja samalla värillä ilman mitään koristelua.

Nyt satuin lukemaan paristakin lähteestä, että on äärimmäisen trendikästä lakata nimetön eri väriseksi kuin muut kynnet ja mielellään tietenkin myös koristella se eri tavalla kuin muut. Pakkohan sitä sitten oli minunkin kokeilla, ei oikeastaan siksi, että olisin trendikäs, vaan siksi, että halusin tehdä niin.

Syynä tähän haluun oli käynti jalkahoidossa kuluttamassa viimeisiä viime jouluna saamiani lahjakortteja. Jo itse jalkahoito oli taivaallinen elämys, on aina äärimmäisen ihanaa, kun joku jaksaa vääntää minun jalkojeni kanssa, mutta täydellisyyden siitä teki mukaan saamani kynsilakka. Hoitolassa, jossa käyn, on tapana, että asiakas pääsee "karkkikauppaan" eli saa valita itselleen mieluisan lakan, jonka saa siis myös mukaansa. Lakat ovat toki minikokoisia, mutta mitä siitä, kyllä sellaisesta riittää moneen käyttöön.

Yleensä käytän vähintään viisi minuuttia sopivan lakan valitsemiseen ja mietin valintaa lukuisilta kanteilta. Tällä kertaa ei tarvinnut, sillä se lakka iski silmiini heti. Olen blogissakin itkenyt rakastamani Yves Rocherin kullanvärisen lakan loppumista täällä ja perustellusti epäillyt, ettei vastaavaa sävyä enää saisi mistään.  (Tässä kohtaa lienee syytä tunnustaa, että harkitsin vakavasti ostolakkoni rikkomista, kun näin, että Dermosilillä oli kesävalikoimissaan hyvin samantyylinen tuote, mutta onneksi pysyin lujana, enkä ostanut). Nyt kun näin lähes vastaavan sävyn tuolla hoitolan valikoimissa, tiesin heti, että se olisi minun.

Lakka tosiaan on hyvin samansävyistä kuin tuo tyhjentynyt pullo, kenties aavistuksen tummempaa, kimaltavampaa ja tekstuurisempaa eli pinta jää karheaksi, mutta muutoin tosiaan hyvin samanlaista.

Päätin sitten pistää kunnolla kimallusta kynsiin ja yhdistin tuon kullanvärisen toiseen suosikkiini vaaleanpunaisella pohjalla kaikissa sateenkaaren väreissä kimaltavaan Discoon, jota ei valitettavasti enää saa. Se kun oli Dermosilin kausi tuote parin kesän takaa. Lisäjjippona vielä se, että nimettömän kynsi on pitkä ja muut lyhyitä eli värieron pitäisi korostua oikein kunnolla.

Juuri näin, suosittelen lämpimästi kuvien ottamista keskellä yötä salamalla tai ilman kimaltavista lakoista, jotka ovat päivänvalossakin haastavia kuvattavia. Ehkä noista kuvista nyt jonkinlaisen käsityksen asiasta kuitenkin saa. 

Uudet kynnet vol xxx

Ja taas kerran juttua kynsistä. Ovat mokomat edelleen niin huonossa kunnossa, ettei voinut laittaa sitä muodikasta harmaata lakkaa vieläkään.

Pakko oli kuitenkin saada jotain piristystä, sillä varpaissa istuvat siksak-muotoon asetellut kirkkaat kristallit kuin täi tervassa, ja olen päättänyt, että saavat olla siinä kunnes lähtevät kasvamalla pois. Niitä ei nimittäin saa irit ilman raakaa väkivaltaa eli jos olen mainostanut, että pysyvät, niin en ole yhtään liioitellut, ne todellakin pysyvät.

Sormiin oli kuitenkin pakko saada taas jotain uutta eli pikkurilleissä tällä kertaa erilaiset tarrat: vasemmassa yksinkertainen sininen kukkanen ja sen keskellä iso vaalean sininen kynsitimantti. Näin jälkeen päin ajatellen pienempi olisi ollut parempi, mutta tuollainen oli käden ulottuvilla sillä hetkellä. Lisäksi kynnessä oli pari kristallia ilman tarraa ja ne eivät kestäneet vauhdissa mukana kuin pari päivää.

Oikeassa on vastaavasti vaaleanpunainen kukkatarra ja sen isommassa kukkasessa vaaleanpunainen kynsihelmi. Se on pienempi kuin vasemman käden kristalli ja mielestäni paremman näköinen.


Muut kynnet edelleen tylsästi kirkkaalla kovikelakalla lakatut.

Valitan tummia kuvia, hovikuvaajani ei ollut oikein iskussa - käyttää varmaan tätäkin perusteena uuden kameran hankkimiseen ;-P

Nail art - taas uudet kynnet

Kädet ovat edelleen niin kurjassa kunnossa siivouspäivien jäljiltä, että niitä ei voi kameralla lähestyä. Niitä verhoaa siis mitään sanomaton kovikelakka, pikkurilleihin oli sentään ihan pakko pistää kukkaset, mutta niitä ei tällä kertaa esitellä - näkyisi vielä, miten kamalan huonokuntoisiin kynsiin olen ne laittanut.

Varpaat laitoin uuteen uskoon. Edelleen luotan turkoosin voimaan, se lakkapullo ei vieläkään ole loppunut, joten varpaani ovat varmaan joulunakin kesäisen turkoosit. Tällä kertaa käytin koristelussa 2mm kirkkaita kynsikristalleja. Vähän eri määriä eri kynsille, peukkuun viisi, kakkoseen kaksi ja kahteen seuraavaan yksi, se pienin ja muotopuoli sai jäädä ilman. Päälyslakkaa en laittanut nyt lainkaan eli samalla kyseessä on testi, miten kauan kestävät ilman päälystystä, kivet upotin painamalla ne hivenen kosteaan lakkaan. Kuvassa näkee, että yksi ukkovarpaan kivistä on luistanut pois paikaltaan eikä kuvio ole ihan symmetrinen, vaan enpä minä muutenkaan niin symmetrinen ole.


Tarkoituksena oli siis saada tuohon peukkuun aikaan sellainen siksak-kuvio, no aina ei voi voittaa... Kuvan epäterävyyd ei sitten ole minun vikani - hovivalokuvaajani, herra Kirjoitus, on ottanut kuvan- tosin minun on myönnettävä, että hätäisenä ihmisenä en antanut hänelle mahdollisuutta kuin yhteen kuvaan ;-).

Ristiriitaista

Mä voittaisin vuoden ristiriitaisimman ihmisen palkinnon mennen tullen. Tänä aamuna kirjoitan blogiinin paasauksen minimalismin ja tuhlauksen välttämisen puolesta ja vannon, etten oikeastaan tarvitse mitään uutta. Sitten seuraavaksi naputtelen Ellokselle tilauksen, arvoltaan vaatimattomasti vanha tonni, eikä perusteluksi oikeastaan kelpaa se, etten suinkaan aio pitää kaikkia tilaamiani tuotteita. Sitten seuraavaksi painelen kaupungille shoppailemaan, mikä vahvistaa sen, etten taida olla ihan terve. Ratsulaankin sitten eksyin, pahoilla seurauksilla. Menin hakemaan sitä jo pitkään haaveilemaani mustaa housupukua, mutta sellaista ei tietenkään löytynyt.

Aletangoista löytyi kuitenkin toinen herkku, nimittäin Modelian kolmiosainen (hame, toppi ja jakku) musta kokonaisuus 80% alennuksella, lähtöhinta vaatimattomat 260e ja se oli kuin tehty. Ensin en edes meinannut sovittaa, vaan koetin myyjän ehdottamaa mustaa housuyhdistelmää ja itse löytämääni tumman sinistä ja kumpikaan ei käynyt. Jotenkin vain sitten eksyin pukukoppiin sen mustan hame, jakku & toppi yhdistelmän kanssa ja se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä. Toki minun täytyi perinteisen kaavan mukaan käydä ulkona ja soittaa sekä äidille että herran Kirjoitukselle ja saada hyväksyntä asialle.

Kun palasin hakemaan mustaa unelmaa löysin tangosta vielä jotain muutakin, nimittäin Modelian lyhythihaisen jakun ja sen kanssa samasta kankaasta tehdyn pitkän hameen. Hame oli liian iso, sen tiesin heti, mutta kun jakku oli kuin tehty. Ajattelin, että jos en saa hametta korjattua, pistän sen uutena laput kiinni myyntiin huuto.nettiin, jolloin uskon ainakin saavani omani pois siitä. Yhdistelmän lähtöhinta oli päälle 300 euroa ja minulle jäi maksettavaa alta 30e. Alennus prosentti oli siis reilut 90! Sitä minä sanoisin alennus myynniksi.

Uudet kynnetkin tein itselleni aamusta ja hyvästelin samalla sen korallinpunaisen lakan, näppärästi heitin sen sitten roskiin, sillä seurauksella, että jo nyt kahdesta kynnestä irronnut lakkapala. Nämä kynnet siis eivät ole pitkäikäiset, kun niitä ei voi enää korjata. Laitan kuitenkin kuvan nykyisistä luomuksistani...

Uudet kynnet

Kävimme iltalenkillä, jonka aikana oli hyvää aikaa pohtia millaiset uudet kynnet tekisin. Ideoita tuli liikaakin, joten päädyin yksinkertaisimpaan mahdollisimpaan vaihtoehtoon.

Sen verran täytyy todeta, että nämä tarrat ja strassit on todella tarkoitettu pysymään, sillä niiden irrottaminen kynsistä oli operaatio sinänsä. Tavallisella kynsilakanpoistoaineella ei ollut toivoakaan, vaan tarrat piti raaputtaa irti ja sitten vasta pääsi putsaamaan lakat tarran alta.

Pohjalakka on edelleen samaa sävyä, sillä olen päättänyt käyttää ne ensin loppuun, molemmista riittää ehkä yhteen tai kahteen kertaan vielä sitten kun tämä lakkaus täytyy poistaa.

Ja sitten kuvia... Sormissa koristeet vain pikkurilleissä molemmin puolin samanlaiset (tarra ja kaksi kynsistrassia), varpaissa koristeet ukkovarpaissa toisella puolella kuvan timantit ja toisella tarra, jota en viitsinyt kuvauttaa... Siis kirkkaita sydämiä on varpaissa kolme ja violetteja tähtiä kaksi. Sellaisia puolivaiheen kuvia kumpikin, vielä reunat siistimättä ja kädet rasvaamatta.

ne pysyvät ja pysyvät...

Huomenta, huomenta!
Haluan vain saattaa koko maailman tietoon, että kyllä nämä kynsikoristeet ovat ihania. Ne pysyvät ja pysyvät, melkein kuin Panu-maali kestää isältä pojalle. Ne Majakasta ostetut kun pysyivät pyhättömän viikon ja irtoilivat miten sattui - herra Kirjoitus esimerkiksi löysi tässä pari päivää sitten kannettavastamme punaisen kynsikristallin ja naureskeli, että olen päättänyt siis ryhtyä tuunamaan kannettavaamme. Minä olin ääreishämmästynyt, kunnes tajusin, että sen on siis täytynyt irrota kynnestäni, kun siivosin, silloinhan niitä katoili useampia ja minä mitään miettimättä liimailin uusia tilalle. Jännityksellä odotan, sitä mistä ne loput kadonneet "timantit" löytyvät.

Nämä nykyiset strassit istuvat kuin täi tervassa- ovat olleet jo pari vuorokautta ja olen elänyt ihan normaalisti, eikä merkkiäkään siitä, että olisivat irtoamassa - ja hyvä niin. Sikäli tietysti harmi, etten pääse kokeilemaan uusia. Sen verran näkyy elämän jälkiä, että sen oliivinvihreän helmen korkeimmalta kohtaa paistaa hiven valkoista väriä eli maali on pinnasta kulunut, muutoin ei mitään merkkejä kulumisesta tai irotamisesta.

Elämän pienet ilot ovat parhaita! Olen erittäin onnellinen tästä hankinnastani ja kävin jo katselemassa uusia saman myyjän sivuilta ebaysta, jos vaikka nämä nykyiset loppuvat ennen kuin kyllästyn niihin ;-)

Kuvia kynsiprojekteista

Lisään tähän vielä pari kuvaa kynsiprojekteistani, siis sen ensimmäisestä osasta.

Tässä yhteiskuva varpaista ja sormista, varpaiden lakkausreunat vielä siistimättä.
Sitten seuraavaksi vielä yksittäiskuva salamatarralla koristellusta kynnestä:


Sitten vielä varpaat pari viikkoa lakkauksen ja sydänten lisäämisen jälkeen, valitettavasti akrobaatin taitoni eivät riittäneet siihen, että olisin saanut hopeisen sydämen paremmin näkyviin, siellä se kuitenkin jossakin on kynnesssä ylävasemmalla ;-) etsivä löytää... Kuvasta näkee, että lakka on alkanut lohkeilla, mutta sydän on edelleen kiinni kuin täi tervassa. Nyt on jo alkanut huolestuttaa, että millähän minä sen irroitan sitten kun tulee se aika. Riittääkö kynsilakanpoistoaine vai pitääkö etsiä jotain tykympää tavaraa?


Tällaiset jäljet jäivät kynsilakkaan, kun kristallit irtosivat. Kerrankin oli herra Kirjoitus kameroineen oikeassa paikassa - annettakoon kunnia sille kenelle kunnia kuuluu, sillä herra Kirjoitus on tosiaan toiminut, ja toiminee jatkossakin, hovivalokuvaajanani ja seuraa projektin etenemistä kameran takaa.

Rouva Jälkikirjoitus toivottaa hyvää yötä ja siirtyy uneksimaan ehkä jo piankin Hong Kongista saapuvasta paketistaan

Kynnet osa 2 ja vähän aiheen vierestäkin

Tästä näyttää tulevan varsinainen kynsiparatiisi, kun taas olen kirjoittamassa kynsistäni, mutta kun ne nyt ovat minua eniten viime aikoina riivanneet.

Riivausta on tapahtunut varsinkin sen jälkeen, kun näin juhannuksen aikaan yhdellä samassa työpaikassa olevalla henkilöllä rakennekynnet upotettuine kynsikristalleineen. Ensimmäinen ajatukseni oli:" ...kele, jos hänkin saa pitää, niin miksi en minäkin???!??" Edelleen kyllä jaksan ihmetellä asiaa, mutta hengessäni olen päättänyt vetää asian esiin siinä vaiheessa, jos joku alkaa puuttua minun kynsilakkaani.

Niin pitkälle kynsihimoni on minut riivannut, että menin ja rekisteröidyin ebayhin, kun huomasin siellä olevan "rhinestoneja" myynnissä ihan erilaisilla hinnoilla mitä Suomessa. Eräskin suomalainen nettikauppa myi 720 kristallin karusellia vaatimattomaan 130 euron hintaan, ja hongkongilaiset firmat myivät vastaavaa kiekkoa tai yleensä vielä isompia, joissa kristalleja oli 1200-1800, muutaman (5-7) Usan dollarin hinnalla. Näillä dollarin kursseilla noiden karusellien hinnaksi jää alle 5 euroa... Samoilta kauppialta löytyi myös myynnistä erilaisia todella isoja kynsitarrapakkauksia, muita erilaisia kynsikoristeita, noita kynsitimantti karuselleja joka lähtöön jne...

Lupasin itselleni, että postikuluineen voin tehdä 20 euron tilauksen. Kun olin valinnut haluamani tuotteet, 5 kappaletta isoja karuselleja (kivien/helmien määrä vaihteli välillä 1200-1800 per karuselli) ja 20 arkkia tarroja oli hinta toimituskuluineen vaatimattomat 16 euroa! Mutta ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin...

Onneksi älysin tarkistaa ennen tuotteiden huutamista, että myyjä hyväksyy maksuksi vain paypal-suoritteet. Minulla ei tietenkään paypalia ollut, kun olen elämäni kaikenlaisia luotto- ja maksukortteja vältellyt ja ihan vasta viimeaikoina olen joutunut antautumaan visan viettelykselle. Siten käänsin apua anovan katseeni herra Kirjoituksen suuntaan, vaan miten kävi? Ei niin, että hän olisi ollut hankintojani vastaan, mutta auttavaa kättä ei hänkään pystynyt ojentamaan, koska hänen ebay-tilinsä oli käyttämättömänä vanhentunut. Paypal suurine 60 sentin talletuksineen olisi ollut voimassa, mutta mitä tehdä paypalilla, jos ei pääse ebaystä haluamiaan tuotteita huutamaan. Nyt olemme siis siinä tilanteessa, että minä odottelen paypalin aktivointi koodin saapumista visa-tietoihini, jotta pääsen aktivoimaan visakorttini paypal käyttöön ja toisaalla herra Kirjoitus ahdistelee ebayta uudelleen aktivoimaan hänen käyttäjätietonsa. Olemme sopineet, että se jonka asiat tulevat ensin selvitetyiksi, hoitaa haluamieni tuotteiden hankkimisen. Jäämme siis innolla odottamaan, kumpi on nopeampi paypalin/visan asiakaspalvelu vai ebayn ylläpito - itse olisin valmis veikkaamaan ensimmäistä.

Lohdutukseksi sentään voin kertoa löydöstä, jonka tein pakallisesta antiikimakasiini-kirpputori-yleiskauppa-romuvarasto- yhdistelmästä. Olin etsimässä oveemme tervetuloa- kylttiä tai jotain mistä sellaisen voi tuunata. Tämä taas aiheutui siitä, että naapurin rouva oli ripustanut oveensa kauniin vihreävalkoisen silkkikukista ja -lehdistä tehdyn kranssin, olin siis jäämässä kilpavarustelussa toiseksi, sillä meidän mattomme ja viherkasvimme alkoivat näyttää auttamattoman käytetyiltä hänen mattonsa ja kranssinsa rinnalla. Niinpä poikkesinkin sitten tuonne kaiken tavaran tavarataloon katsomaan, josko sieltä löytyisi jotain apua asiaan. Ja löytyihän sieltä, useampaankin kuin yhteen asiaan. Paitsi että löysin sieltä valmiita tervetuloa-kylttejä ihan kaksi kappalein (toinen luonnonvalkoinen tähkin ja ruiskaunokein koristeltu käsinmaalattu kakkoslaatuinen kyltti (täplä vihreää tipahtanut väärään paikkaan valkoisella pohjalla) ja toinen paneelin kappaleelle maalattu hauska rantamaisema ankkoineen), löysin erään tekokynsi laatikon pohjalta pari pussia punaisia kynsikristalleja! Nehän minun oli tietenkin pakko saada. Kassalle päästyäni yllätys oli sitäkin suurempi, kun kassatyttö pyysi koko kasasta vaivaisen vitosen.

Siis vitosella kaksi pussia kynsikoruja ja kaksi isoa tervetuloa-kylttiä, joita voin vaihdella vaikka viikottain - nyt sitten vain katsotaan mikä on naapurin rouvan seuraava veto, sillä nyt minä olen askeleen edellä, kun minulla on matto ja viherkasvi ja rantamaisema hänen mattoaan ja kranssiaan vastaan.

Kynsiharrastukseni on siis tähän mennessä kustantanut minulle noin 8 euroa, mikäli siis ei lasketa mukaan kauppaan pyöräilemisen aiheuttamaa pyöränkumien kulumista, kaupassa kävelemisen aiheuttamaan kengän pohjan ohentumaa ja kai tässä laskelmassa pitäisi sitten vielä huomioida satulan ja ahterin välisen kitkan housuille aiheuttama kulutuskin? No, tuolla rahalla on kuitenkin luvassa iloa pitkäksi aikaa.

Pari päivää sitten aloitin taas kauneuden paratiisin (www.kauneudenparatiisi.fi) ohjeilla kynsien laittamisen, siis vanhan lakan poistoa, kynsien huoltoa ja uudelleen lakkausta ja joka välissä odottelua ja ohjeiden lukemista. Lopputuloksena oli taas omasta mielestäni kivan näköiset kynnet, vasemmassa kädessä oli pikkurillissä kolme kolmiomaisesti aseteltua pyöreää 1,5mm kristallia ja oikeassa pikkurillissä kaksi 3 mm kukkasta, kaikki olivat väriltään punaisia, sillä muita vaihtoehtoja tuolla kaupassa ei ollut. Ensimmäinen varovainen testaus eli käsien pesu lakan kuivuttua osoitti, että ne pysyivät hyvin kiinni. Toinen testaus: yleisiä kotitöitä yhden illan verran ja kristallit istuivat edelleen kiinni kuin täi tervassa. Kolmas ja rankin vaihe: siivouspäivä. Sitä kristallit eivät enää kestäneet, kun aamusta aikaisin aloitin siivoamisen, sain jo puoleen päivään mennessä huomata ensimmäisen kukkasen tippuneen. Kun illalla myöhään rättiväsyneenä kaaduin sänkyyn, olivat kaikki kivet irronneet ja jäljellä vain tyhjät paikat. Jotain lohdutusta toi sentään se, että irotamiskohdat olivat suhteellisen siistit verrattuna siihen, mitä irtoavat tarrat jättivät jälkeensä.

Mitä me tästä siis opimme? Vaikka olisit uusista löydöistäsi miten innostunut, älä tee kynsihuoltoa ennen suursiivouspäivää, sillä joudut kuitenkin tekemään sen uudelleen heti sen jälkeen. Ja kyllä, minä olen anti-niksipirkka-ihminen, joka uskoo vakaasti siihen, ettei siivous ole juhlaa edes iltapuku päällä, vaikka niksipirkassa muuta väitetäänkin.

Kynsikokeiluja

Olen muutaman viimeisen viikon ajan selannut netin erilaisia kynsisivuja suoranaisella intohimolla, sillä keksin tässä päivänä muutamana, että työn kuormittamat kynteni ovat, jos eivät nyt suorastaan rumat, niin kuitenkin tylsät. Niinpä sitten päivänä muutamana päätin, että asialle pitää tehdä jotain. Jos olisin tavallisessa työpaikassa, olisi ongelma ratkaistu sillä, että varaisin ajan joltain kynsistudiolta ja teettäisin itselleni unelmakynnet. Työpaikkani nyt vain sattuu olemaan sellainen, että kynsilakan käyttö on, jos ei nyt suoranaisesti kiellettyä, niin kuitenkin vähemmän suositeltavaa. Jos ilmestyisin työpaikalle puolentoista tuuman rakennekynnet sormissani, voisin olla varma, että puhutteluun päätyisin...

Niinpä olen nyt sitten kuluttanut tunteja netissä katsellen mitä ihanimpia kynsiä ja kuolaten niiden perään. Alkusysäyksenä koko jutulle toimi työpaikallamme poikennut esittelijä, jolla oli paitsi mitä ihanimmat kengät (olen heikkona myös korkokenkiin) myös aivan uskomattoman upeat kynnet. Jos työkaverini eivät olisi tienneet minun olevan onnellisesti naimisissa, olisivat varmaan luulleet minua lesboksi, sillä sen verran ahnein katsein seurailin tuon vierailijan kenkiä ja kynsiä. Hänen kyntensä eivät olleet mitenkään erityisen pitkät, mutta lakkaus ja koristelu olivat todella tyylikkäät. Kynnet oli jaettu viistoten kahteen osaan (oliko se nyt kilpilakkaus vai vaakunalakkaus, en ikinä muista), kynnen alaosassa oli tumman sininen lakka, yläosassa vaaleansininen, siihen rajaan, missä lakkojen väri vaihtui, oli upotettu kolme vaaleaa helmeä. Pikkurillin kynsi oli hivenen pidempi kuin muut ja siihen oli vielä lisäkkeeksi laitettu tuohon vaalean siniseen osaan tummansininen/musta pitsikukkanen.

Kun sitten naputelin googleen hakusanaksi nail art, aukeni paratiisi. Mitä ihanimpia malleja, koristeluja ja koruja. Suomalaisen kauneuden paratiisin nettisivut lukuisine ideoineen olivat suoranainen aarreaitta, sillä siellä oli lukuisia vinkkejä paitsi rakennekynsille myös omien kynsien koristeluun. Niin paljon innostusta minulla oli, että päätin kokeilla edes jotain, jotain pientä ja kivaa, mitä ehkä voisi jopa käyttää töissä.

Alkuinnostuksen huumassa selasin läpi varmaankin kaikki suomenkieliset nettikaupat ja jo melkein tilasinkin niistä lakkoja ja koristeita. Sitten käytännöllinen minäni tuli ja iski minua pahemman kerran ihan kirjaimellisesti kynsille, olinko todella valmis maksamaan monta euroa posti- ja toimituskuluja parin euron tavaroista. Halusin siis varmistua homman toimivuudesta ennen kuin lähden tilaamaan mitään ylimääräistä kynsiporjektiini.

Sen tiesin jo ennakkoon, että eri värisiä kynsilakkoja kaapeistani kyllä löytyisi varmasti ainakin parikymmentä ellei enemmänkin, sen sijaan minulla ei ollut kunnollista aluslakkaa ja päällyslakkakin puuttui. Onneni olikin melkoinen, kun löysin paikallisen Vapaa valinnan ale-hyllystä Anytimen alus-ja päällyslakat 30% alennuksella. Alle kolme euroa pullo oli sellainen hinta, jonka olin valmis näistä kokeilutuotteista maksamaan. Tuo hinta ei vielä vie meikäläista konkurssiin, jos vaikka kävisikin niin, että lakat jäisivät kerran käytön jälkeen kuivumaan kaapin perälle. Sitten puuttuivat enää koristeet, kävin vielä kerran lukemassa netistä vinkkejä ja löysin yhden erittäin käyttökelpoisen: "käytä mielikuvitustasi".

Ryhdyin siis mielikuvitus lentäen penkomaan kaappeja ja laatikoita, josko sieltä löytyisi jotain, mitä voisi kynsikoristeena käyttää. Kauppaan en enää päässyt, sillä inspiraatio iski tietenkin kello 23, eikä mikään liike enää ollut auki. Askartelulaatikko osoittautui melkoiseksi aarrearkuksi, sillä sieltä löytyi useampi purtilo askarteluhileitä, eri kokoisia kiiltäviä tähtiä, sydämiä ja kukkia ja kaiken huipuksi joskus vuosia, vuosia sitten ostamiani kynsitarroja. Olin silloin ajatellut nuo kynsitarrat askartelukäyttöön, mutta ne olivat syystä tai toisesta jääneet käyttämättä.

Innoissani ryhdyin puuhaan, varpaankynnet lakkaisin Nearly Natural- sarjan Splash-nimisellä lakalla. Tämä ihana turkoosi on yksi lempisävyistäni, mutta sitä ei enää valitettavasti valmisteta. Onneksi vuosia sitten ostetussa pullossa on vielä lakkaa muutamaan lakkaukseen, en tiedä, mitä sitten teen, kun lakkapullo on tyhjä, varsinkaan, jos en löydä uutta vastaavaa tilalle. Jos jotakin kiinnostaa, niin todettakoon sivuhuomautuksena, että tämän turkoosin lakan sävy on täsmälleen sama kuin Mac pigmenttien "turquoise"-sävy. Niin, varpaat lakkasin siis turkooseiksi ja hetken mielijohteesta laitoin ukkovarpaisiin hopeanväriset n. 5mm halkaisijaltaan olevat sydämet ja päälle kiiltävää päällyslakkaa. Varpaista tuli uskomattoman upeat, todelliset sandaalivarpaat, sillä valon osuessa sydämiin ne vilkkuvat jännästi valoa heijastaen.

Onnittelin itseäni onnistuneesta ideoinnista ja ryhdyin käyttämään luovuuttani sormiin. Korallinväriksi lakattuihin kynsiin laitoin pikkurilleihin toiseen pienen kissan kuvan ja toiseen salaman. Näyttivät ihan kohtuullisen onnistuneilta ja olin tyytyväinen ensimmäiseen kynsitaide kokeiluuni.

Kaksi päivää kokeilun jälkeen en ollut enää lainkaan yhtä tyytyväinen: varpaat kyllä olivat edelleen kauniit, ei mitään kulumajälkiä tai merkkejä korujen irtoamisesta (vaikka niillä oli uitu, saunottu ja niitä oli liotettu jalkakylvyssä), mutta sormet olivat ihan kamalat. Kynsilakka oli kyllä muutoin edelleen ok, mutta tarrat irtosivat heti ensimmäisen päivän jälkeen, jättäen lakkaan rumat jäljet. Tosin lisäkommenttina todettakoon, että koruja kuormitettiin työpäivällä arkistossa, jossa täytyy käsitellä painavia paperijuttuja ja siellä kynnet aina muutenkin rikkuvat tökkiessään pahvien ja paperien reunoihin. Seuraavalla kertaa täytynee kokeilla tarrojen kestoa varpaiden kynsissä, elleivät toimi sielläkään, saavat palata takaisin askartelukäyttöön.

Nyt sitten edessä on ankara pohdinta, mitä tehdä tai miten koristella sormen kynnet niin, että kestäisivät edes muutaman päivän. Vinkkejä otetaan vastaan!