Kierrätystyynyliinoja

Vartalotyynyni eli lötköpötkön aiemmat vanhoista pussilakanoista tehdyt pääliset ovat hiutumassa sille asteelle, että niille tarvittiin korvaajia. Uusien tyynynpäälisten ompelu on ollut työlistallani jo hetken, mutta jotenkin vaan en ole päässyt asiassa alkuun. 

 

Nyt kun tällä viikolla mankeiloin muita lakanoita, päätin samalla vilkaista vintissä paria komeroa, josko niiden sisällöstä löytyisi sopivaa materiaalia noihin tyynyliinoihin. Löytyihän sieltä, lasten lakanoita ja pussilakanoita, ihan ehtaa vintagea ja retroa. Nämä ovat vuosien takaisia kirppis- tai roskalavalöytöjä, jotka olen pelastanut uuteen kotiin sen tarkemmin miettimättä, mitä näistä oikein tekisi. 

 

Nyt nämä osoittautuivat aivan loistaviksi löydöiksi, sillä niitä ei kovin paljon edes tarvinnut säätää, jotta niistä sai vartalotyynyyn sopivat tyynyliinat. 

 

 

Nallelakanaa en malttanut leikata lainkaan, vaan tein siitä tarkoituksella liian ison tyynyliinan vain ompelemalla saumat tarvittaviin reunoihin. Sinisestä sydänlakanasta jouduin purkamaan saumat, jotta sain kankaan riittämään kahteen tyynyliinaan. Valkoinen sinipilvinen pussilakana täytyi leikata ja jatkaa, jotta siitä sai yhden tyynyliinan ja vähän jäi kangasta yli, mutta ei riittävästi mihinkään tällä hetkellä tiedossa olevaan käyttöön.  

Nämä olivat varsinaiset kierrätysihmeet ja minibudjetin ompelukset, sillä lakanat ovat olleet aikanaan ilmaiset. Ompelemiseen käytin pääsääntöisesti lankoja, jotka ostin enemmän kuin hyvällä alennuksella paikallisen ompeluliikkeen poistokorista. Niiden värit olivat sellaisia, että eivät olleet kelvanneet muille, mutta sopivat kuin nenä päähän esimerkiksi tuohon nallekuosiin. Säästääkseni valkoista lankaa, jota on pakko kohta käydä ostamassa kaupasta, sik-sakkasin noiden vaaleiden kankaiden reunat kirkkaan sinisellä, joka oli peräisin tuolta ale-langoista. Se kun ei nurjalta näy, ja jos näkyykin, näyttää sävyyn sopivalta. 

 

Kiinnitystä varten ompelin tyynyliinoihin tarranauhat. Ne olin ottanut talteen vanhoista poistoon menneistä kengistäni. "Kaiken se kierrättää..." huokaisee Herra Kirjoitus tähän. Miksi en olisi kierrättänyt, sillä nuo toimivat oikein hyvin tässä käytössä. 

 

 

Päivän saldona 4 "uutta" tyynyliinaa lötköpötköön.

 

 Aikaa meni jokunen tovi, mutta muuten taas niitä 0€ budjetin hommia.

Tee maailma valmiiksi - päivä

Joskus vaan tulee sellaisia päiviä, että on ikäänkuin pakko koettaa tehdä maailmaa valmiiksi eli tyhjentää rästien listalta niin paljon hommia kuin suinkin. Minulla sellainen päivä oli tänään. Mankeloin lakanat ja hoidin muut pyykit eteenpäin. Korjasin yhdessä lakanassa olleen reiän ja muut pyykistä esiin tulleen korjausta vaativat tekstiilit. Sitten korjasin täkin, joka on odottanut korjausta jo toista kuukautta, sekä vanha repun, joka on odottanut korjausta puolen vuotta. Samoin kylmälaukun, joka myös on ollut "korjausjonossa" jo tovin. Lisäksi ompelin 4 uutta pyykkipussia siitä kankaasta, jonka lokakuun viimeisenä hain Materiaalipankista. Muista ei ole kuvia, mutta repusta ja pyykkipusseista sentään on.

Näiden jälkeen keittelin pakasteesta otetuista karpaloista kiisselin ja tein uuden ovikranssin siitä toisesta kankaasta, jonka ostin materiaalipankista. Kaikki muu kranssissa on kierrätettyä paitsi kausivalot, jotka ostin uusina. Kranssin sisällä on Dermosilin laatikoissa pehmusteena ollutta paperia, kankaan kiinnitys vanhalla kukkalangalla ja kangas tosiaan uudelleen käyttöön otettua tummansinistä pitsiverhoa (tai siis käytin kranssiin puolet ko. kankaasta). Valot ovat patterikäyttöiset ja uudet, hintalappu 2,99€. 

Olen kovin tyytyväinen tuohon kranssiin. Toisen puolikkaan käytin toiseen kranssiin, johon laitoin sitten niitä tähtiä/tähtinauhaa, jonka myös ostin materiaalipaantista. 

 

 

Kun näytin kuvia kavereille, niin ensimmäisestä sain kommentin, että on ihan niin kuin itsenäisyyspäivä: tyylikkään sininen ja valkoinen. Kai tämä toinen on sitten Nobel-illallinen, sinistä ja keltaista, kiiltää ja kimaltaa niin kuin kaikkien ruotsalaisten aatelisten tiarat tuolloin palkintojen jaossa.

Lisäksi pesin äidille menossa olevat kaksi tuolia ja pöydän. Pöydän kannen myös liimasimme. Aika monta asiaa tuli siis hoidettua.

Kierrätysompelua

Maalla kankaita kierrätykseen/lahjoitettavaksi valitessani jätin itselleni jotain, tosin onneksi osasin olla fiksu ja pistää toisella valintakierroksella suurimman osan säästämistäni eteenpäin. 

Nyt sateisena viikonloppuna päätin, että on oikea aika ommella kyseisistä kankaista jotain. Olin tarkoituksella jemmannut itselleni retropuuvillapaloja ajatuksenani tehdä tyynyliinoja. Värit olivat mitä olivat, mutta mulle on ihan sama, minkävärinen tyynyliina tyynyä peittää, joten ompeluun vaan. 

Jos olen ihan rehellinen, niin nopeammin ja helpommin olisin saanut tyynyliinat kaupasta. Toisalta tämä nyt oli parasta mahdollista kierrätystä, tehdä jostain tarpeettomaksi käyneestä jotain tarpeellista. Samoin tämä vähentää terapian tarvetta, vaikka ompelun edetessä muutama ärräpää kuuluikin. 

Kaiken kaikkiaan sain aikaiseksi kuusi tyynyliinaa, osa kokonaan samaa kangasta, osa palasista koottuja. 

 

Lisäksi ompelin itselleni 5 paria sukkia, yhdet alushousut ja yhdet shortsit sekä meikkisivellin kotelon. Sukista ehdin jo kolme paria käyttää ja hyväksi todeta ennen kuin pääsin kuvanottoon asti. 

 

 

On tietenkin ehdottoman järkevää ommella shortseja siinä vaiheessa kun kesä alkaa loppua, mutta päätin nyt kuitenkin valmistaa ne. Kankaan ostin jo keväällä tajutessani lempishortsieni kuluvan puhki. Nämä samat lempishortsit toimivat "kaavoina" noille toisille. Otin siis mittoja vähän sinnepäin ja leikkelin shortsit käsivaralta ilman sen kummempia kaavoja, ymmärsin sentään ottaa huomioon sen, että mallishortsien kangas on todella joustavaa ja tämä uusi R-collectionin trikoo joustaa hyvin vähän. 

Lisäksi korjasin kasan vaatteita käyttökuntoon (kuten nuo yllä olevassa kuvassa alempana olevat lempishortsini), joten ihan rehellisesti voin sanoa viettäneeni melkein koko viikonlopun vapaa-aikani ompelukoneen vieressä. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että nuo kaikki tulivat nyt korjattua ja tehtyä.

Jatkopala liiveihin

Pistin vanhat loppuun kuluneet rintaliivit roskiin, mutta pitihän niistä sentään jotain napata talteen. Tällä kertaa se jotain oli hakaset ja palanen liivien takaosaa. 

Olen jossain kohtaa kaivannut kolmehakasista jatkopalaa rintaliiveille, mutta nuukana en ole malttanut ostaa. Tuostahan sen sai ilmaiseksi. Ompeli vaan palaset yhteen ja valmista oli parissa minuutissa. Ei ehkä kedon kaunein kukka, mutta kuka tällaisen vanhan kurpan liivejä niin tarkkaan katselee.

Ompelua ja kierrätystä

Saatuani loistoajatuksen suursiivouksesta pakkasten laskettua tajusin, että minun täytyy kaikkein ensin siivota keittiön nurkassa oleva ompelukassi. Siellä oli muutamat lyhennettävät housut, parit korjattavat saumat, kasa sukkahousuja ja lisäksi kasa materiaalipankista ilmaiseksi saatuja t-paidan helmoja, joista oli tarkoitus ommella alushousuja. Nämä t-paidat olivat uusia jonkin firman mainospaitoja, joista yläosa eli logo ja sen yläpuolinen osa on leikattu pois.

Korjasin sen, mitä piti korjata. Lyhensin lahkeet ja tyhjensin kassia parhaani mukaan. Sukkahousuista otin talteen ne osat, mitä pystyi käyttämään. Yhden housuosan, josta tarkoitus on tehdä reisisuoja hameiden alle. Muutamat terät, joihin ompelin kuminauhat vanhoista käytetyistä sukista tai sukkahousuista, jotta ne toimivat sukkina. Kaikkiaan 5 paria "uusia" sukkia käyttöön, ei tarvitse ihmetellä, miksi sukkalaatikko ei koskaan tunnut tyhjentyvän. Loput osat leikkasin nauhoiksi sukkia varten. 

 

T-paidan helmat leikkasin vapaalla kädellä alushousuiksi. Ompelin niihin haaravahvikkeet sivuista poistetuista paloista. Lahkeensuun kuminauhat ovat violettia, tummempaa, kuin kuva antaa ymmärtää. Tämä siksi, että mustaa nauhaa ei ollut ja violetin olin ostanut Karnaluxin tarjouksesta, enkä voi kuvitella sille parempaa käyttöä. Vyötärönä käytin t-paidan helmapäärmettä, johon pujotin työpaikan roskikselta pelastettua kuminauhaa.  

 

 

Kaikkiaan mulla on nyt sitten 6 paria uusia puuvillaisia pöksyjä. Koska noissa ei ole kovin paljon elastaania, ne näyttävät suhteellisen suurilta, koska eivät jousta kuin istuvuuden verran. 

Järkeä vai ei?

Myönnetään, että välillä ihan oikeasti mietin, onko tässä minun touhussani mitään järkeä, miksi en vaan toimi niin kuin kaikki muut. Tässä tapauksessa kyseisen mietteen kirvoittivat työhanskat, joiten paikkaamiseen käytin kohtuullisen tovin. Minulla on kolma paria samanlaisia hanskoja, yhdet käyttämättömät ja kahdet olen jo onnistunut käyttämään puhki.

 

Perusteina korjaukselle toimi se, että hanskat istuivat hyvin ja olivat paria sormenpäätä lukuunottamatta ehjät.

 

Korjaamiseen käytin Naamakirjan Roskalava-ryhmästä saamaani nahkaa, josta tein jo näihin sukkiin pohjat. Ompelin nahkapalat kaksinkertaisina kiinni sormen päihin. 

 

'

 

 

Kyllä näillä taas muutaman tovin risusavottaa tekee. Todellakin olisin päässyt helpommalla, jos olisin vain heittänyt nuo roskiin ja ostanut uudet, sen verran hankalaa kaksinkertaisen nahan ompeleminen käsin on. Silti olen ihan tyytyväinen siitä, että korjaus on hoidettu, eikä tarvinnut ostaa uusia.

Joustoa elämään ja kerän loppuja

Paha tapanihan on innostua asioista sata lasissa ja sitten hiukan myöhemmin kyllästyä - ja mahdollisesti palata samoihin asioihin taas uudelleen ja kyllästyä jälleen. Jos nyt ollaan ihan tarkkoja, niin sata lasissa on hiukan liioiteltu ilmaus, sillä ystäväpiiriini kuuluu yksi todellinen "sata lasissa" - ihminen ja minä häviän hänelle mennen tullen ja vielä väliajallakin. Totuudenmukaisempaa on ehkä ilmaista, että innostun 80 lasissa tai jotain. 

Tämän kertainen innostumiseni liittyy alusvaatteisiin, lähinnä siis alushousujen ompeluun. Syitä on monia, joista yksi tärkeimmistä on saada juuri omaan pehvaan sopiva malli, toisena ompelutaitojen ylläpito, kolmanetana ostoslakko ja neljäntenä säästäminen. Kaikkea muuta tarvittavaa ja soveltuvaa materiaalia minulta löytyy kotoa "pilvin pimein", mutta kuminauhat olivat vähissä. Selasin netin tarjontaa ja totesin, että Eestistä Karnaluxista löytyy huomattavasti edullisempia vaihtoehtoja kuin Suomesta - anteeksi vaan taas kerran kotimaiset kauppiaat, järki ymmärtää, että teitä pitäisi tukea, mutta lompakko ei vaan tässä tilanteessa taivu. Kyselin vielä kavereita tilaukseen, jotta postikuluja saataisiin vähennettyä.

Muiden tilauksiin en puutu, mutta itse tilasin melkoisen kasan kuminauhaa - ja unohdin ne rintaliivien kaarituet, jotka samaan tilaukseen piti pistää. Sen sijaan muistin kyllä lisätä kaksi settiä Zingin 15cm sukkapuikkoja koossa 3,25, jotka eivät olisi olleet niin tarpeellisia. Nykyään olen ottanut sen tavan, että hankin aina kahdet samanlaiset sukkapuikot, jotta voin tarvittaessa kutoa kahta sukkaa samaan aikaan - loppaaminen ei vaan ole mun juttu. Kuminauhaa tilasin useita metrejä, itse asiassa useita kymmeniä metrejä, jotta eivät heti loppuisi. Muutamia metrejä jotain erikoiskuminauhoja pistin joukkoon, mutta pääosa tilauksesta oli ihan perusvärejä eli beigeä, mustaa ja valkoista, tavallista kuminauhaa ja alusvaatekuminauhaa. Ihan kaikkia en edes ehtinyt hypistellä kunnolla, mutta onpahan sitten yövuorojen väliin jotain kivaa tekemistä, kun purkaa paketteja tarkemmin. 

Koska olin niin kiltti tyttö, etten tilannut yhtään lankaa, annoin itselleni vapaapäivän kunniaksi vierailuluvan materiaalipankkiin. Se on sellainen paikka, josta harvoin palaan ilman ostoksia kotiin. Nytkin mukaan tarttui 1,6kg sukkalankanöttösiä, purkumateriaalia, lisää kuminauhaa ja helmiä. Tämä ilo ei tosiaan ollut hinnalla pilattu, sillä koko setti maksoi yhteensä 5€. 

Meteriaalipankissa oli myös ihana liukuvärjätty puuvillalangan loppu, joka oli aivan pakko ostaa Ievuskaiselle.

Näillä toivottavasti pärjää taas hetken.

Paidanhelmasta pöksyiksi

Olen koukuttunut pöksyompeluun, sen kun on niin nopeaa ja helppoa. Huvittavasti jopa helpompaa kuin kaivella kaapista käyttöön uusia pöksyjä käyttöön loppuunkulahtaneiden tilalle. Tällä  ajatuksella nappasin maalta mukaani jostain kirppikseltä saamani trikoopaidan helman. 

 

Housujen mallina olivat jälleen lemmparipökäni, jotka heitin paidanhelman päälle niin, että ne toimivat summittaisina kaavoina huomioiden kankaiden erilainen joustavuus. Paidan helman materiaali joustaa huomattavasti vähemmän kuin housujen trikoo. Paidan  valmis helmapäärme sai toimia vyötärön kuminauhakujana.

 

Tarkoituksena oli saada pökät kasaan nollabudjetilla, joten kuminauhana sain toimia työpaikan "roskikselta pelastettu" valkoinen kuminauha, joka ei tietenkään ollut väriltään tai materiaaliltaan paras mahdollinen lahkeensuun kuminauhaksi, mutta sai tässä tapauksessa kelvata.Vyötäröllä samaa kuminauhaa, mutta se piiloutuu tuonne helmapäärmeeseen. Kauniimmatkin niistä olisi tullut, jos olisin viitsinyt vaihtaa alalangaksi ompelukoneeseen valkoisen langan. No ensin kerralla sitten, sillä tuskin nämä viimeiset kierrätys pökät tulee olemaan.

 

 

Kestävät varmasti sen, mitä jotkut kaupasta ostetutkin, vaikka eivät tosiaan olekaan kedon kauneimmat kukkaset, mutta eipä mun olekaan tarkoitus esitellä takamustani housuilla tai ilman. On totta, että minulla olisi kaikki mahdollisuudet ostaa kaupasta, mutta kun tykkään ommella ja kierrättää, niin pidän mieluummin kiinni ostolakosta.

Pienempi kaula-aukko

Trikoopuserosta, jota olen käyttänyt pyjaman puserona, on kaula-aukko venähtänyt. Se on alunperinkin ollut avonainen ja olen korjannut sitä pariinkin kertaan. Ensiksi ompelin siihen rypytyslangan ja kun se ei kestänyt, kuminauhan kaula-aukon reunaan. Nyt tuo kuminauhakin oli tullut tiensä päähän, joten jotain muuta oli keksittävä. 

Ratkaisuksi muodostui joskus paikkalaatikkoon nakkaamani paidan helma, josta ompelin lisäpalan tuohon puseron kaulukseen. Väri ei ole täsmälleen sama, mutta kuitenkin riittävän liki. Lisäpalan vaakasauma on upotettu puseron dekolteen saumaan, pysysaumat toki erottuvat paremmin, koska en tehnyt lisäosasta koko etukappaleen levyistä. En tikannut tätä irtopalaa kiinni puseron kaula-aukkoon. Koska lisäpalanen piti saada istumaan siististi, ompelin valmiiseen helmapäärmeeseen kertakäyttömaskista nappaamani kuminauhan. Toimii yllättävän hyvin. 

Ikuisuusvaateprojektia on jälleen viety pykälän verran eteenpäin. Toisen pykälän verran se eteni sillä, että kursin jälleen rakkaat tuulihousuni kasaan. Niiden kohdalla on pakko tunnustaa, että aika alkaa olla vähissä - ne eivät vaan enää kestä kovin kauaa. Toivottavasti vielä kuitenkin tämän talvi- ja kevätkauden verran.

Olipa kerran pipo

Olipa kerran pipo ja liian pitkät kalsarit, jotka löysin naamakirjan roskalavalta. Itse asiassa pitkikset olivat vain lisä paketissa, josta ensisijaisesti halusin itselleni toppeja ja puseroa. Ne kuitenkin kuuluivat samaan, joten lupasin ottaa ne. Kun lahjoittaja ehdotti vielä lisäävänsä pakettiin itselleen tarpeettoman, välihousujen kanssa samaa kuosia olevan pipon, lupasin antaa sillekin kodin. 

 

Minä ja pipot, no, me emme ole kavereita, sillä minulla on edelleen ysäriläinen syndrooma liikkua ilman pipoa varsin kylmilläkin ilmoilla, koska päätä ei palele. Asian järjevyydestä voidaan tietenkin olla montaa mieltä ja olen valmis tunnustamaan tyhmyyteni tällä saralla, mutta jätän silti pipon laatikkoon. 

Kuten olin arvellutkin pitkikset kaipasivat lyhentämistä ja samalla huomasin niiden persauksessa pienen reiän. Ehkä se oli syy, miksi niistä oltiin luovuttu. Minua se ei kuitenkaan haitannut, paikkaamiseen meni pari minuuttia. 

Olin heti pipon saatuani päättänyt hyötykäyttää sen eli tehdä siitä itselleni alushousut - tai ehkä on paremmin sanottu, että olin ajatellut kokeilla, saisinko siitä tehtyä alushousut. Niinpä ratkoin pipon saumat auki, käytin vanhoja housuja mallina ja leikkasin piposta vapaalla kädellä pöksyt. 

Koska takamukseni on iso ja tarvitsee runsaasti kangasta, päätin hyödyntää haarapaloina ja sivukiiloina myös pitkisten lahkeista jääneet palaset. Siis periaatteessa piponkokoinen trikoopalanen riittäisi pöksyihin hyvin, mikäli pipoa ei muotoiltaisi leikkaamalla reunat kielekkeiseksi. Noiden lovien takia jouduin tosiaan vähän kikkailemaan ja kokoamaan palasista sekä ompelemaan muutaman ylimääräisen sauman. Kierrätyspöksyni kruunasin käyttämällä niiden vyötärölle ja lahkeensuihin aiemmin poistetuista alushousuista ratkomani kuminauhat. 

Tuijottaessaan minua intopiukenana neulomassa pöksyjä rakas puolisoni kysyi varovasti: "Kulta, meneekö meillä niin huonosti, että sä et voi ostaa alushousuja kaupasta?" Seuraava lause oli jatkoa samaan teemaan: "Mä kyllä voin ostaa sulle, jos sä et itse..." Miehet! Eikö se mokoma tajunnut, että koko kupletin juoni oli nimenomaan tehdä itse ja vieläpä tehdä itse kierrätysmateriaaleista, en kai minä ihan muuten vaan ollut noita kuminauhoja jemmannut ja pipoa materiaaliksi haalinut. Juu, toki voisin ostaa kaupasta, mutta kun haluan kokeilla tehdä itse, en halua valmiita.

Salatontut ilahduttavat

Löysin maalta erään laatikon pohjalta nyplätyn rannekorun, josta oli kaksi helmeä irronnut. Ikävästi helmet olivat varsin hankalan värisiä ja -kokoisia, joten kun irronneita helmiä ei löytynyt laatikon pohjalta, olin pulassa. Kyselin helmiä kavereilta ja sukulaisilta, yritin löytää kirpputoreilta tai nettikaupoista - turhaan, niitä ei vaan tuntunut löytyvän. Lopulta pistin pyyntöä paikalliseen roskalava-ryhmään, jossa sain vinkin maalaamisesta ja tarjolle muuta kuin helmiä korjauksen materiaaliksi. Lopulta sain viestin henkilöltä, joka toimi minun elämäni tämän vuoden joulutonttuna tai jouluenkelinä - ja lahjoitti minulle täsmälleen koruun sopivat helmet ja toimitti ne vieläpä kotiin.

En osaa sanoin kuvata, miten kiitollinen hänelle olen. Helmet sopivat täydellisesti ja nyt on koru korjattu ennalleen. 

Joulutonttuja siis todellakin on olemassa ja ihmisillä on kultainen sydän.

Neuloissa löytyy

Olen alkanut tehdä "loppuelämän ostoksia" ikään kuin tietäisin, miten pitkä elämänlankani säie todellisuudesa on. En tiedä, en myöskään tiedä olevani sairas, niin että se jotenkin merkittävästi lyhentäisi elämäni mittaa. Silti tuo "riittää loppuelämäksi" on ollut teemana aika monessa asiassa viime aikoina. 

 

Tällä kertaa tähän loppuelämän kategoriaan tuli hankittua ompelukoneen neuloja. Koko ajatus lähti siitä, että minulla ei ollut nahkaneuloja ja ajattelin erään pitkään ajatuksen tasolla työstäni projektin olevan helpommin toteutettavissa kunnollisella nahkaneulalla ompelemalla. Selailin netin tarjontaa ja tajusin hyvin pian, että kohtuullisen ison määrän hankinta kerralla tulisi edullisemmaksi kuin ostaa muutama neula kerralla. Niinpä kyselin sitten löytyisikö joku muu kimppatilaukseen mukaan ja kun löytyi, niin tein tilauksen. 

 

Omaan tilaukseeni pistin ison (100kpl) paketin tavallisia perusneuloja ja niiden lisäksi erilaisia nahkaneuloja, farkkuneuloja, jerseyneuloja ja stretchneuloja, jotta olisi sitten kaikille mahdollisille kankaille omat neulansa. Olihan tuo kertalaakista ostaen kallis paketti, mutta helposti voisin väittää, että näillä tosiaan ompelen lopun elämääni. 

 

Seuraavaa vapaapäivää odotellessa, että pääsen toteuttamaan itseäni. 

Kantoräsy kakkonen

Hamsteroimissani materiaaleissa oli kaksi poppanaa kantoräsyjä varten.

 

Toisen päätin työstää kahvalliseksi versioksi, mikä tarkoitti, että osa poppanan päädyistä piti purkaa, jotta siihen tulisi paikka kädellä kiinniottamiseen. Leikkasin siis loimien solmut auki halutulta alueelta. Katkoin kuteet keskeltä ja solmin ne jäljelle jäävän poppanan reunaan. Nämä poppanakuteiden hännät sitten ompelin koneella tuohon lerpaakkeeseen kiinni. Ennen kuin ompelin näin työstämäni lerpakkeet kantokahvan paikoiksi jäljelle jääneeseen poppanaan, sain kuningasajatuksen solmia myös lerpakkeiden reunaan jääneet loimilangat verkoksi, jotta saisin vähän lisää ympärysmittaa kahvanpidikkesiin. Tilaa tuli kyllä pari senttiä, mutta homma oli hidasta ja raskasta. Purkureunaan jääneet loimet solmin verkoksi, jonka myös ompelin kiinni tuohon reunaan.

Projekti oli yllättävän paljon hitaampi ja raskaampi kuin kuvittelin, mutta nyt se on minun osuudeltani valmis, Herra Kirjoituksen osuudeksi jää järjestää kahvat ja pohjavaneri. Kuvassa on siis poppana käännettynä niin, että molemmat reunat näkyvät kuvassa ja kantakahva eli puutappi on tarkoitus työntää  noiden vihreiden kujien sisään.

 

Vetoketjujen jämät

Vaihdettuani vetoketjut talvitakkeihimme, vetoketjuista jäi jäljelle pätkät, koska ne olivat liian pitkät takkeihin. Koska minulla on maaninen tapa haluta hyödyntää kaikki mahdollinen, halusin tehdä myös noista vetoketjun pätkistä jotain.

Olen nähnyt jossain blogissa kuvan hiuspannasta, joka oli tehty vetoketjuista, ja päätin toteuttaa sellaisen. Mustaa ketjua oli enemmän, joten päätin ommella siitä "leveämmät" raidat, punaista oli vain nuo kaksi pätkää, joiden pituus määritti pannan pituuden. Ompelin siis vain vetoketjun kappaleet kiinni toisiinsa peräkkäin, niin että ketjujen kangasreunat tulivat kaikki samaan suuntaan. Kaikkiaan pantaan tuli kahdeksan vetoketjun pätkää.

Pelkät yhteenommellut vetoketjut eivät tietenkään pysy päässä, joten tarvittiin myös kuminauhaa. Vähän häpeästä punastellen kaivelin varastoistani sinne aikoja sitten jemmatun uimapuvun olkaimen. Itse uimapuku huitui niin ohueksi, että sitä ei voinut enää pitää, mutta olkaimissa oli vielä kunnon kuminauhat jäljellä, joten pistin ne talteen "varmuuden vuoksi" "tulevaa käyttöä" varten. Nyt se käyttö sitten löytyi. Ompelin käsin olkaimen kiinni vetoketjupalkkiin.

Aika pieni määrä jäi hävikkiä, muutama sentin pätkä.

Korjauksia ja kynttilöitä

Itsenäisyyspäivänä perinteisesti otimme esiin joulukyntteliköt, jotka saavat nyt sitten olla esillä Nuutin päivään asti.

Muutoin puuhakkaaseen päivään kuului sukkien parsimista - työkaverin tytön sukat, joihin onnistuin löytämään niin sopivan langan, ettei se juuri erotu.

Kyseinen päivä oli viikon ainoa "kotityövapaa", joten siihen kuului myös pyykinpesua, pyykistä tuleiden vaatteiden korjausta ja muuta vastaavaa kodin huoltoa. 

Maalta olin ottanut mukaani pari vaatetta, jotka äiti pyysi korjaamaan. Ensinnäkin vanhan villatakin, jonka selkämyksestä joku oli nirhannut palasia pois - tuo näyttää pahemmalta kuin oli eli jokaisesta kohdasta oli katkennut vain yksi silmukka.

Ihan samanväristä lankaa ei löytynyt, mutta arkikäytössä tämä saa luvan palvella näin.

Lisäksi äiti pyysi korjaamaan yhden flanellipaidan, joka oli vanhanaikaista mallia siis helmasta yhtenäinen ja vain yläosasta napeilla auki. Hän halusi paidasta kokonaan avattavan napillisen, koska siten se olisi helpompi pukea päälle. 

Ratkoin siis ensin tuosta flanellipaidasta nappilistan alaosan tukiompeleet pois ja leikkasin paidan kylmästi keskeltä halki. Varastoistani löytyi onneksi vanha käytöstä poistettu puuvillapaita, jonka hihasta (se oli paidan vähiten kulunut osa) tekaisin tähän flanelliseen nappilistat. 

Seuraavaksi ompelin kumpaankin leikattuun reunaan nappilistan alavarat tuosta toisesta kankaasta. Kankaat sopivat yllättävän hyvin yhteen, vaikka sillä ei sinällään ollut merkitykstä, koska alavara jäi kuitenkin tuonne piiloon. 

Viimeksi ompelin paitaan lisää napinläpiä ja napit, jotka nekin otin tuosta käytöstä poistetusta paidasta. Kierrätystä kerrakseen. 

Taas on nuukailtu ja tehty vanhasta uutta ja kierrätettykin vielä, olen siis kovin tyytyväinen aikaansaannoksiini.