Rättisulkeiset 2025

Jokin hassu sisäinen pakko saa minut edelleen tekemään listauksen poistuvista vaatteista. Ehkä ajatuksena on se, että todella näen, paljonko meiltä kuluu vaatteita loppuun tai muuten poistuu. Käytännössä tuo on kyllä melkein poikkeuksetta loppuun käyttöä, ja vain äärimmäisen harvoin joku vaate päätyy muutoin kierrätykseen. Samalle listalle pistetään tosiaan myös poistuvat kengät, vaikka ne eivät varsinaisesti rätei ja lumpui olekaan.

Käytetään samaa listaa kuin aiempinakin vuosina. 

Alusvaatteet: 0

Alushousut: 0

 

Sukat: X

 

T-paidat: VII (annettu äidille, leikattu lapuiksi x5, kirppikselle)

 

Muut: XIIII (yöhousut, farkut, sukkahousut, lakanan jämä, harso, flanellinen ruutupaita, työhanskat x2, jakku, huivi ja pipo kirpparille, rättejä lapuiksi)

 

Liinavaatteet: II (tyynyliina, lakana)

 

Kankaita:  1kg kierrätykseen

 

Yhteensä siis 33 erilaista vaate/tekstiilipoistoa ja lisäksi tuo 1kg kankaita. 

 

 

Kengät: XI (Varvastossut rikkuivat lomamatkalla. Herra Kirjoituksen kengät rikkuivat vähän sieltä ja täältä. Nahkaiset ballerinat alkoivat kulua pohjasta puhki lomareissulla, pohjan rikkoutuminen koitui myös kimaltavien tennareiden kohtaloksi. Siniset D&G:n kengät eivät vaan istuneet jalkaan, joten ne vein kirpputorille, toivottavasti joku saa niistä vielä hyvät kengät. Valkoiset työkengät levahtivat kesken kiireisen työvuoron. Mustat, nahkaiset, sieviläiset kävelykengät murenivat pohjista, kun olin laittamassa niitä jalkaan (ilmeisesti tämän firman tyyppivika, ei ollut meillä ensimmäinen kerta). Moneen kertaan korjatut talvikengät menivät roskiin, kun viimeisenä niittinä niiden pohjat kuluivat puhki. Turkoosit pistokkaat repesivät reunasta, nämä kestivät käyttöä tasan yhden kesän. Elvytyin sisätossut aikanaan korjaamalla takaosan nauhat kuminauhoiksi, seuraavaksi tein niihin lisäpohjalliset, kun pohjat alkoivat oheta, matkan varrella kuorutin toisen toffelin meikkivoiteella, mutta kun sekä tossu että pohjallinen kuluivat puhki, oli aika luopua näistä.)

  

 

Yritän myös listata saapuvat vaatteet, jotta pysyn selvillä poistuman todellisesta suuruudesta. Sillä en ole aivan varma, onko asia niin, että vaatteita tulee tilalle yhtä paljon kuin poistuu - näin kuitenkin luulen. Tämän lisäksi erottelen vielä ostetut vaatteet ja saadut vaatteet, sillä pyrkimykseni on jälleen mahdoton vaatebudjetti 0€. Tähän ei sitten lasketa Herra Kirjoituksen farkkuja, sillä ne lupasin hänelle joululahjaksi, mutta en halunnut rynnätä joulunajan kaaokseen niitä ostamaan, joten niiden hankinta tapahtuu vuonna 2025. 

Saapuneet vaatteet:

Farkut x 2 Herra Kirjoitukselle

T-paita matkalta Herra Kirjoitukselle 

T-paita Herra Kirjoitukselle konsertista (synttärilahja)

Mekko nimiäisiin (pakkohankinta, 7€) 

Sadehousut (9,99€) 

Sadetakki (19,99€) 

 

Näin jälkikäteen näyttää siltä, että listan nimeksi olisi pitänyt rättisulkeisten sijaan laittaa "kenkäsulkeiset", sen verran monta paria niitä on vuoden aikana poistunut. Vaatteita tai kankaisia asioita on poistunut vähemmän, sillä myönnän pari viimeistä kuukautta säätelleeni niitä tarkoituksella "kyllä tätä vielä kerran käyttää" ja "poistan sitten ensi vuonna" - ajatuksella. Toivoa siis olla, että vuodesta 2026 tulee vaatteiden ja tekstiilien eikä kenkien poistamisen vuosi. 

Kenkien muutos

Työkenkäni olivat kuluneet kärjestä sellaisiksi, että olin saanut niistä jo useamman huomautuksen, että näyttävätpä kuluneilta ja eiks noi pitäisi jo vaihtaa. No myönnetään, että kyllä nämä kuvasta katsottuna jo aika kulahtaneilta näyttävät.

 

 

Kun kengät olivat muuten hyvät, niin ajattelin, että en häviä mitään, jos kokeilen jotain hullua. Jostain olin saanut päähäni, että teräsharja toimisi nahkapinnassa. Ihan siis niin, että otetaan harja rikotaan nahkapinta mokaksi. Täsmälleen niin kuin noille kärjille on käynyt.

 

Vajaan tunnin verran näitä hinkkailin ja kaikkia neljää harjaa käytin. Lopputulos ei ollut ihan täydellisesti sitä, mitä odotin, mutta ei mitenkään huonokaan. Teräsharjat jouduin ostamaan, mutta niitä olisi jokatapauksessa pitänyt tänä kesänä hankkia, joten yksi tie ja kaksi asiaa. Harjoihin meni ihan 4€.

 

Nyt kengät ovat kokonaan tuollaiset harmaan pörröiset. Aion pistää ne maanantaina töihin ja katsoa saanko jotain kommenttia.

Päivännasu

Kun blogimaailma oli uusi, ja tapana oli jukaista päättömiä, käsittelemättömiä puoliksi suttuisia kuvia, olivat teemana usein "päivännasut" siis päivän asut. Näillä kuvilla esiteltiin kulloinkin käytössä olleita vaatteita. Nämä kuvathan eivät kuuluneet tämän blogin valikoimaan silloin eivätkä kuulu nytkään, siis siinä muodossa, että vaatteet esiintyisivät päälläni.

Eilinen vaatevalinta oli kuitenkin poikkeuksellisen onnistunut, joten oli pakko tallentaa se kuvaksi. Vaikka myönnettäköön, että tuollainen levitetystä vaatteesta otettu kuva ei tietenkään tee sille oikeutta. Eikä kuvassa myöskään näy se, että tunikan väri korosti ihan uskomattomasti rusketusta, vaikka sitä ei tuon värisestä vaatteesta ikinä uskoisi. Kuvasta puuttuvat shortsit, olen käyttänyt tunikan kanssa sekä mustia että nudenvärisiä pyöräilyshortseja.

Asu on jotenkin tyypillistä minua, sillä tunika on ilmainen Roskalava- ryhmästä, tossut samoin. Laukku on Teneriffan tuliainen minulle itselleni ja hintaa sillä taisi olla 6€. Nudet shortsit ovat Gina Tricotin vuosien takaa (jos oikein kaivelisin, niin blogista saattaisi löytyä niistä jopa kuva ja hintalappu - ja kyllä löytyivät täältä), mustat shortsit ovat tämän kesän ainoa vaatehankinta ja asun kallein osa 10€:n hintalapullaan. 

 

Kenkien ja laukun kimallus ei tule kuvassa kunnolla esiin, mutta auringossa ne sädehtivät niin kuin kantajansakin.

Materiaalirohmu liikkeellä

Tässä kohtaa voisi taas ihmetellä, että miten tässä taas näin kävi? Tarkoitukseni oli käydä kesälomareissulla tutustumassa naapurikaupungin kierrätyskeskuksen myymälään, se kun on paljon parempi kuin tämä paikallinen, jota ei taida enää olla olemassakaan. No vastoin netin tietoa myymälä oli suljettu vielä tämän viikon. 

Koska en päässyt sinne, päätin poiketa naapurikorttelin hyväntekeväisyyskirpputorilla ja paikallisessa materiaalipankissa. Se oli virhe, tiesin sen jo etukäteen, mutta siitä huolimatta menin. 

Hyväntekeväisyyskirppikseltä mukaani tarttui yksi Järvineuleen paita (materiaali 70% silkkiä ja 30% puuvillaa), jonka aion antaa äidille ja itselleni ostin balleriinat. Yllättäen kullanväriset, koska olen harakka. Aikaisemman kenkästroofin jälkeen päätin, että koskaan en enää lähde kaksilla kengillä matkaan, vaan aina otan mukaan myös kolmannet. Nämä sopivat siihen erinomaisesti. Molemmat yhteensä 2€.

Materiaalipankista mukaan tarttui myös iso kasa kaikenlaista. Nahkapaloja uutta laukkua varten, puoli kiloa lankaa Peppi Pitkätossu-raitasukkia varten, puuvillalankaa ja helmiä korvakoruja varten sekä puoliksi tehty paita. Paidasta ovat hihat ja etuosa valmiina, mutta loput langat eivät riitä takakappaleeseen eli pitänee pohtia, miten tuon kanssa kikkailisi. Nämä kaikki yhteensä 4€. 

Jokin noissa nöttösissä vetoaa minuun aina, siksi niitä on nytkin taas kasa, vaikka edellisiäkin on jäljellä vaikka miten paljon. Todellisuudessa nahkapalat ovat kauniin ruskeita ja paita vihreämpi kuin kuvassa. 

Vihreät ja keltainen lanka sekä helmet ovat tosiaan korvakoruja varten. Ievuskainen virkaa korut ja yhdessä olisi tarkoitus viimeistellä ne. Koskahan me ehtisimme tehdä niitä, alkaa näyttää siltä, että tämä kesä ei ole riittävän pitkä siihen, mutta ehkä sitten joskus.

Kenkästroofi

Viikonloppuna juhlimme "lainalapsemme" häitä Helsingissä. Juhlapaikka oli aivan Helsingin ydinkeskustassa. Päätimme matkustaa sinne junalla monestakin syystä: junalla matkustaminen on helppoa ja, kun liput ostaa ajoissa, halpaakin; ei tarvitse etsiä parkkipaikkoja tai maksaa niistä, saa nukkua, jos siltä tuntuu. Ainoa miinus on, että aikataulut määrää joku muu, mutta kun varaa riittävästi aikaa, ei sekään ole ongelma. 

Koska myös kotikaupungissamme on parkkiongelma rautatieaseman läheisyydessä, päätimme kävellä rautatieasemmalle, jonne on meiltä kilometrin verran matkaa. Puolessa välissä matkaa huomasin, että käveleminen on jotenkin outoa ja matkan edetessä se kävi vain oudommaksi. Kun lopulta pääsimme junaan, huomasin, että kengästäni on korko puoliksi irti. Kyllä harmitti, todellakin, sillä olin pakannut matkaan vain kahdet kengät, nuo jalassani olleet matalat sandaalit ja korkeakorkoiset juhlakengät joilla ei yksinkertaisesti voi kävellä pitkiä matkoja ja joiden korkoja en halunnut pilata Helsingin mukulakivikaduilla. 

Helsingin päärautatieasemalle päästyämme korko oli kiinni vain pieneltä matkalta, joten minulle ei oikein jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin kiskaista korko kokonaan irti ja klonkata puolikkaalla kengänpohjalla eteenpäin. 

 

 

Hiukan katsoi hotellivirkailija pitkään, kun kysyin sisäänkirjautumisen yhteydessä kysyin lähintä kenkäkauppaa. Onneksi Citycenterin kauppakeskus oli muutaman sadan metrin päässä, joten sinne siis klonkkasin. Tiesin kyllä, että Helsinki olisi täynnä hienoja design-liikkeitä, mutta tässä kohtaa aikaa ei ollut niin paljon, että olisin ehtinyt niitä etsiä, enkä kyllä hikisenä ja rikkinäisellä kengällä olisi sellaiseen kehdannut mennäkään. Olin valmistautunut ostamaan mitkä tahansa kohtuuhintaiset kengät, jotka sopisivat jalkaan ja löytyisivät nopeasti siis käytännössä feikkikropsut Tokmannilta. En kuitenkaan koskaan päässyt Tokmannille asti, sillä matkalla osui silmiini Saiturinpörssin ikkunasta laatikolliset kenkiä ja suunnistin sinne. Nappasin mukaani kukalliset matalat tennarit, joiden hinta oli ruhtinaalliset 7€. Tennareissa oli nauhat viriteltynä yhteen reikään, mutta nappasin ne pois, jotta sain otettua kengät käyttöön heti.

Kenkärintamalla saldo on siis tasan, yhdet pois, yhdet tilalle. Kyllä rakkaille sukulaisilleni nauru maistui, sillä kun kävimme samaista lainalasta katsomassa Hollannissa hajosivat Herra Kirjoituksen kengät ja sekin reissu aloitettiin kenkäkaupasta.

Mun aika mennä on

Vuoden alussa taisin luvata, että vähintään kolme paria kenkiä pitäisi poistua vuoden aikana. Lähestyn tavoitetta, sillä yhdet kengät vien tämän jälkeen suoraan roskiin. Oranssiset Thaimaasta ostetut 3€ kropsut ehtivät palvella 4,5 vuotta ennen kuin pohjat kuluivat reiälle - tyypillinen minun kenkieni loppuunkulumissyy. Voidaan siis todeta, että noille kengille ei paljon tullut käyttöhintaa vuotta päälle. 

 

Beiget työkengät alkavat myös olla entiset, mutta eivät ihan vielä roskiskamaa eli niillä ehkä päästään syksyyn asti, mutta tuskin sen pidemmälle, koska pohjat ovat poikki ja murtuneet. Käytetään näitä nyt sitten "roskiksella juoksu kenkinä" niin kauan kuin koossa pysyvät.

Jos sittenkin...

Yllättävä, että löydän itseni sittenkin asettamassa tavoitteita - jos mä kuitenkin tämän ja tän toisen pistän listalle, ei sitten muita. Paitsi ehkä kuitenkin vielä tämä kolmas jne. 

Löin itseäni virtuaalisesti kynsille ja totesin, että tämänhän piti olla tavoitteeton vuosi, minkä vuoksi poistin listalta useimmat tavoitteet. Kahdessa asiassa päätin antaa itselleni periksi. Nämä kaksi "tavoitetta" tai ehkä paremminkin seurattavaa asiaa otan listalle: kengät ja langat. Nämä molemmat kahdessa merkityksessä: niitä ei saa tulla lisää ja niitä pitää poistua. Ajatuksenani olisi, että saisin vuoden aikana kulutettua kolme kenkäparia loppuun. Kolme on ihan hyvä määrä, mahdollinen, mutta ei liikaa. Myönnän, että minulla on jo ajatuksissani, mitkä kolme paria todennäköisesti tulevat kulumaan loppuun: parit työkengät ja yhden kropsut. Jos enemmän kuluu loppuun tai poistuu, niin hyvä, mutta kolmen parin uskon olevan järkevästi mahdollista. 

Lankojen suhteen mietin vakavasti, että sallisinko itselleni "ilmaisten lankojen" takaportin ja olen sen suhteen edelleen kahden vaiheilla. Alustavasti voisin antaa sen itselleni ajatuksella, että jos lankoja tulee, pitää vastaavan määrän myös poistua siis poistua "tavoitteeni" lisäksi. Koska ajatuksenani on vähentää somea ja ruutuaikaa merkittävästi, ei riski törmätä ilmaisiin lankoihin ole kovin iso. Sallittakoon siis tämä takaportti. Se varsinainen tavoitteeni on siis kilon lankapoistuma vuoden aikana, mikä toki on aika paljon, mutta ei mahdottomasti, jos muistan punnita kaikki kutomukseni. 

Näillä tavoitteilla siis vuoteen 2022.

Äärimmäisen ironisesti tänään on sitten ilmestynyt Naamakirjan roskalavalle jo parikin lankasatsia tyrkylle, kohtalo osaa nauraa päin naamaa. Varsinkin kun myöhästyin toisen varaamisesta ihan minuutin. Hupaisaa sinänsä, että lankoja ei ole ollut tarjolla kuukausiin ja nyt heti, kun sovin itseni kanssa rajoituksista, niitä tunkee tarjolle ovista ja ikkunoista.

Hellivä heinäkuu

Elämä on ollut tänäkin vuonna varsinaista heittelyä tai ehkä se olen vain minä draamakuninatar, joka koen asiat suurina aaltoina, vaikka muiden mielestä kyseessä ovat vain pienet laineet. Monenlaista ehti ensimmäinen vuosipuolikas tarjoilla, onneksi jälkimmäisen alku näyttää seesteisemmältä.

Ensimmäiseksi tosin jouduin luopumaan kelta-vihreistä balleriinoistani. Olen ne aikanaan ostanut käytettyinä huuto.netistä, kun ehdottomasti halusin lehmuksen vihreät balleriinat. Huolimatta siitä, että ne olivat nahkaa ja hyvässä kunnossa ostettaessa, eivät nekään loputtomasti kestä. Käytin niitä satunnaisesti viime vuosien aikana ja keväällä otin ne ensin harrastetyökäyttöön ja sitten varsinaisiksi jalkineiksi. Nyt olen kulkenut niillä jatkuvasti - ja kilometrejä on tullut paljon ja kun siihen lisää muutaman vuoden kaapissa marinoinnin, niin ei ihme, että loppu häämöttää. Se on tietysti ikävää siksi, että nämä ovat kengistäni ainoa täydellinen pari esim. tälle paidalle. Toisaalta taas yksi loppuunkäytetty pari antaa kenkä kaappiin lisää tilaa ja onnistumisen tunteen siitä, että näistä ei ainakaan tule "sitku-kenkiä". Kyllä, sama armoton linja minulle kuin Herra Kirjoituksellekin, kun eivät enää kelpaa käyttöön, menevät roskiin. 

 

Vaikka olen vannonut, että en osta uutta kosmetiikkaa ennen kuin aivan kaikki vanhat on käytetty, lankesin. Ostin shampoota ja suihkugeeliä. Ostin osin saadakseni Dermosil-tilaukseni täyteen, osin siksi, että noiden edellä mainittujen kulutus on ollut melko isoa, koska helteillä suihkusa käynti on vähintäänkin jokapäiväinen juttu, useimmiten siellä käydään useamman kerran päivässä. Tuo taas tarkoittaa lisääntynyttä kulutusta sekä shampoon että suihkugeelin käytössä. 

 

Samalla tuo tihentynyt peseminen on saanut minut myös jälleen kerran pohtimaan kuontaloani. Koronatukkani on saanut kasvaa jo kohta kaksi vuotta villinä ja vapaana. Olen pitänyt sen pitkänä, koska pitkät hiukset on helppo pitää kiinni ja survoa eristysmyssyn alle. Näillä keleillä vaan tuo hikoileminen, jatkuva peseminen ja kuivattaminen alkaa käydä työstä, sillä tukka on venähtänyt "rintaliivipituuteen (bra strap length)", mikä on saanut minut haaveilemaan lyhyestä ja huolettomasta hiusmallista entistä useammin. Kuluneen parin vuoden aikana on elämä tosiaan mennyt niin, että ensimmäiset hiustenleikkaushaaveet kaatuivat isän kuolemaan (en vaan jaksanut), sitten tuli korona, jolloin pitkät hiukset olivat em. syystä hyvä asia, sitten tuli joulu, jolloin kampaajani ei ollut töissä ja sitten päästiinkin jo appiukon kuolemaan ja koronan pahenemiseen. Nyt taas ollaan tilanteessa, että korona on nostamassa päätään ja kampaaja lomailee, joten saattaa olla että pitkälle tukalla mennään seuraavaan lomaan asti tai ehkä jopa sen yli. 

1. viikko
Lomalla, lomalla, lomalla. Pari päivää maalla hommissa ja sitten viikonloppua kaupungissa rentoutuen ja helteestä nauttien. Maalla siivosimme autotallia. Tuskanhiki iski pintaan, kun tajusin, millainen määrä tavaraa yksistään siellä on. Useampi kymmenen jätesäkillistä meni suoraan odottamaan vaihtolavaa, pieni osa tavaroista säästettiin ja osa lahjoitettiin eteenpäin. Noita samanlaisia jemmapaikoja riittää meillä lukemattomia. 

2.viikko

Edelleen lomalla. Yksi työpäivä, sitten vauhdikas ja ikimuistoinen päivä kummipojan ja hänen isosiskonsa kanssa. Vietimme useamman tunnin maauimalassa vedestä ja auringosta nauttien, kävimme syömässä ja puolikas päivä kului paikallisessa leikkipuistossa, josta löytyi monenlaista huvitusta. Maalla aloitimme puuhommia ja yritimme jatkaa siivousta. Viikonlopuksi tulimme taas kaupunkiin, jossa paitsi jakelimme noita lahjoitustavaroita uusille omistajilleen myös pelailimme Potteria kaksin ja ystävien kanssa ja nautimme laiskasta ajasta. Yritän edelleen opetella sitä, että lomalla on vaan lupa olla ja nauttia, ainakin osan aikaa. 

Päätin, että vuoden jälkipuoliskon yritän taas aloittaa tiukempaa poistuvien ja saapuvien tavaroiden seurantaa, koska tavaroita tuntuu livahtavan sisään kuin huomaamatta esimerkiksi Herra Kirjoitus sai jälleen äidiltään kasan uusia alusvaatteita ja minä löysin naamakirjasta vatsatanssihuivin ja päähineen. Ei, en ole aloittamassa uutta harrastusta, vaan näin siinä määrässä kolikoita, lasihelmiä ja muita koristeita valtavan sukankoristelupotentiaalin. Tässä loputtomassa tavara-ahdistuksessa tein jo testamenttiakin; lupasin kummipojalle astiaston siinä vaiheessa kun hän muuttaa opiskelemaan (ja jos siis hänelle kelpaa Tomulan Primavera, Arabian Teema, Ruska tai joku muu vintagesetti). Herra Kirjoitus kyllä huomautti, että pojat eivät ole astioista kiinnostuneita, minkä olen auliisti valmis myöntämään, mutta toisaalta juuri silloin luulisi valmiin astiaston kelpaavan - pitäähän sitä kuitenkin joku kirso olla, mistä ruokansa pistelee. Samaan kauppaan saa myös lasit ja aterimet. Olin jopa kyllin hullu laittaakseni viestiä hänen äidilleen asiasta ja tämä innostui kovasti - pidetään siis sovittuna, että kummipoika saa valita meiltä mieleisensä astiat. 

3.viikko

Loman loppu häämöttää. Yksi harrastetyöpäivä, jotta totuus ei ihan unohtuisi ja lopuiksi arkipäiviksi edelleen maalle jatkamaan puuhommia ja muita puuhia. Viikon ohjelmaan kuului myös äidin käyttäminen naaurikaupungissa hammaslääkärissa pariin kertaan ja labrassa kertaalleen. Noilta kaupunkireissuilta tarttui myös tavaraa mukaan, sillä kävin shoppailemassa sikäläisessä kierrätyskeskuksessa. Samoin naamakirjan ilmaisosastolta löysin tablettitelineen, josta työstän vähän laadukkaamman kirjoneuleohjetelineen käyttöön sen pahvisen lisäksi. Helteisen kaupunkiviikonlopun kruunuja olivat tapaaminen työkavereiden kanssa puistosidukan ja terassikierroksen merkeissä, pitäähän sitä heittäytyä edes kerran kesässä. Tämän lisäksi rento yhdessäolo Herra Kirjoituksen kanssa, hyvä ruoka, tunne siitä, että on tehnyt jotain merkityksellistä (maalla) olivat lomaviikon kruunuja. En muista, milloin loma olisi ollut näin rentouttava ja ihana.

4. viikko

Paluu arkeen, monessa suhteessa. Meidän kesälomailumme poikkeaa monessa suhteessa muiden lomailusta. Ihan kulutonta se ei kuitenkaan ole, vaikka hyvin pieni kuluista joka tapauksessa eli kesän jälkeisiä luottokorttilaskuja ei tarvitse pelätä. Viikon ohjelmassa töitä, lisätöitä ja harrastustöitä. Mikäs sen parempaa, kun helteet katosivat jonnekin. Naamakirjan ilmaisosastolta löytyi kassillinen lankoja, joka muutti meille eli lisää tavaraa, vaikka toisin piti. Ilmaiset langat ovat kuitenkin jotain, mitä en osaa vastustaa. Noille on sentään aika isolle osalle suunnitelmakin jo valmiina.  

5.viikko

Töitä ja harrastetöitä, on se vaan kivaa olla töissä. Tein hullun päätöksen ja pistin facen tauolle elokuun loppuun asti. Saattaa tulla vierotusoireita, mutta yritän ainakin. Pakko yrittää edes jossain asiassa ottaa itseään niskasta kiinni, koska talouskurinpalautus meni metsään että roikasi. En varmaan koskaan ole ostanut niin paljon turhaa kuin sen ensimmäisen "palaa ruotuun" viikon aikana, koska tämä on joka kerta sama juttu, en edes yritä - silloin se ehkä sujuu paremmin. 

Heinäkuun poistuneet tavarat: vihreä-keltaisen balleriinat, ompelukone (Kyllä, luovuin yhdestä facebookista haalimastani projektista, kun aika ja innostus eivät riitä), Herra Kirjoituksen kropsut sekä kasa kosmetiikkaa. 

 

Heinäkuun saapuneet tavarat: vatsatanssihuivi ja päähine, alusvaatteita Herra Kirjoitukselle, kosmetiikkaa 7 purtiloa, tablettiteline, Tuulen viemää -kirja, villatakki, virkattu kassi, lankoja (Hankinotihin käytetty rahaa 4,5€), kassillinen lankoja, kolme paria sukkia, kaksi meikkivoidetta, kaksi meikkivoidepuuteria ja kivipuuteri. Siis 15 tavaraa sisään.

Monserivaimo ja sitkukengät

Teen tunnustuksen: olen monsterivaimo ja häpeän sitä.

Tämä julma monsterivaimo ei suonut antamaan miehelleen kaapista uusia kenkiä käyttöön, vaikka Herra Kirjoitus nätisti sellaista ehdotti. Syynä tähän kieltoon olivat nykyiset käytössä olevat arkipopot. Rakas puolisoni olisi nimittäin jemmannut ne kaappiin "sitku-kengiksi". Perustelut olivat, että "kyllä mä niitä vielä pidän, sitten kun..." Tähän monsterivaimo tietysti kysymään, että miksi ne eivät kelpaa nyt pitoon, jos ne kelpaavat käyttöön "sitku", ja millä todennäköisyydellä ne tulevat käyttöön myöhemmin, kun eivät kelpaa käyttöön nytkään. Lisättäköön, että lupasin heti kaivella kaapeista Herra Kirjoitukselle uudet kengät käyttöön, jos vanhat päätyvät roskiin.

Minusta on nykyään tullut loppuunkäyttäjä ja tuollaisten melkein loppuun käytettyjen juttujen "sitku-jemmaamisen" vihaaja. Melkein loppuunkäytetty tavara kulutetaan loppuun ja poistetaan, sitä ei jemmata mihinkään odottamaan sitä "sitku-hetkeä", jota ei kaikella todennäköisyydellä tule koskaan.

Herra Kirjoitus harkitsi asiaa hetken ja totesi, että kyllä hän sittenkin vielä jatkaa noilla vanhoilla kengillä hetken ja pistää ne sitten vasta roskiin. Tietyllä tavalla nuokin muuttuivat "sitkuiksi", mutta tuollaisen sitkuilun olen valmis paremmin hyväksymään - tavaralla ei ole enää kuin yksi "sitku"-tie: sitten kun se on riittävän rikki, se menee roskiin.

En todellakaan halua, että puolisoni kulkee läpirikkinäisissä kengissä, mutta en myöskään hyväksy turhan tavaran jemmaamista ja mielestäni tuollainen melkein loppuun käytetty tavara on turha jemmattava. Se vie enemmän tilaan kuin siitä on tulevaisuudessa koskaan vastaavaa hyötyä. On enemmän kuin todennäköistä, että sitä pallotellaan paikasta toiseen, koska se ei kuitenkaan kelpaa käyttöön, ja lopulta se päätyy roskiin. Yhtä hyvin roskiinlaiton voi hoitaa ilman hilloamista saman tien tai sitten käyttää tavaran todella loppuun ja pistää roskikseen sitten edelleenkin ilman "sitku"-hilloamista.

Nyt odotankin innolla, missä kohtaa Herra Kirjoitus on kypsynyt eroamaan kengistään lopullisesti, jotta minä voin pistää ne roskiin, ja hän saa käyttöön uudet. Tästä voi tulla mielenkiintoinen kilpajuoksu, sillä myös minulla on käytössä jalkineet, joiden taru mitä todennäköisemmin päättyy tähän kesään. Nyt sitten kisataan siitä, kumman jalkineet hajoavat ensin. Meillä on kummallakin lukuisia pareja kenkiä, minulla toki jokunen kymmenen paria enemmän kuin hänellä, mutta paljasjaloin ei tarvitse kulkea, vaikka yhden loppuunkäytetyn parin pistääkin roskiin.

Puhuttelussa

Eilen olin puhuttelussa. Puhuttelun pidin ihan itse itselleni ja syystä. Lähdin töihin katsomatta yhtään ikkunasta ulos, millainen keli ulkona on. Nappasin siis eteisestä jalkaani vanhat lenkkarit, jotka ovat "loppuunkäytössä", jotta ne vihdoin ja viimein voisi poistaa.

Olisi todellakin kannattanut katsoa ikkunasta ulos, sillä yön aikana kaduille oli ilmestynyt viisi senttiä märkää loskaa. Se ja kuluneet lenkkarit eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä. Alkuun pääsin näppärästi kävelemään muiden jalan jäljissä, kun kadulla oli ollut muitakin kulkijoita, mutta kun pääsin puistoon, jouduin reitille, jota kukaan muu ei ollut kulkenut. Kovin montaa askelta ei tarvinnut ottaa, kun lenkkarit ensimmäisen kerran hörppäsivät vettä ja matka töihin oli vasta alkutaipaleella. Loppumatkan kahlasin loskassa yhä märemmiksi käyvät kengät ja sukat jalassa ja mietin, mitä järkeä tässä mun touhussa oikein on. Onneksi töissä on työkengät ja vaihtosukat, muuten en olisi päivästä selvinnyt.

Matkalla sätin itseni oikein kunnolla. Ensiksi siitä, että en katsonut sen vertaa pihalle, että olisin nähnyt, missä kelissä lähden ulos ja toiseksi siitä, että en huolehdi itsestäni. Ihan oikeasti ihminen omistaa kymmeniä kenkäpareja, joista pitäisi löytyä vaihtoehto keliin kuin keliin eikä sen vertaa pidä itsestään huolta, että kaivaisi oikeanlaiset kengät esiin. Mikäli nyt olisi sellainen tilanne, ettei sieltä kaapista löydy oikeaa sorttia popoja, niin ne voi sitten hakea kaupasta, sillä on kaksi asiaa, joista aikuisen ihmisen pitäisi huolehtia ainakin jalkineiden osalta: mukavuus ja terveellisyys. Näistä jälkimmäinen on ehdottomasti tärkeämpi, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kengät ovat keliin sopivat. Sekä mukavuutta että terveellisyyttä koskee toki se, että kengät ovat jalkaan sopivat.

Nyt on sitten otettu järki käteen ja kaivettu näille keleille sopivat kengät esiin. Eikä toivottavasti tarvitse enää kulkea jalat märkinä eikä pitää itselleen "ota järki käteen" - tyylisiä puhutteluja.

Edes yksi tavoite saavutettu

Tuntuu, että tämän vuoden tavoitteet lipsuvat käsistä ennen kuin vuodesta on kulunut kuudetta osaa. Ruokahävikkiä on tullut, keittiön nurkassa kassit odottavat edelleen tyhjennystä, shoppailtu on (tosin noiden aurinkolasien jälkeen en ole ostanut mitään) ja säästötavoitteesta ei voi edes unelmoida.  Mutta hei, jossain olen sentään onnistunut: olen kuluttanut yhden kenkäparin roskiskuntoon.

Kyseessä ovat nämä pikkujouluihin tuunaamani kengät, joista piti tulla kertakäyttöiset. Kertakäytön sijaan niitä on käytetty ainakin 50 kertaa, mikä on mielestäni loistava asia jo ennen minua roskiin menossa olleiden kenkien osalta. Siis eihän näitä juuri oltu käytetty, mutta omistaja oli viskaamassa näitä roskiin huonojen ominaisuuksien takia. Huvittavinta on se, että nämä jalassa sain melkoisesti huomiota ja kenkiä kehutiin talven pimeydessä useasti - kukaan ei onneksi päässyt katsomaan noita lähempää, jalassa ne näyttivät ihan hyviltä, läheltä katsottuna ei.

Nyt oltiin tilanteessa, että toisen kengän kantapäärakenne alkoi pettää, pohja oli liki puhki kulunut ja lisäksi sivusaumat olivat päkiän kohdalta auki. Mielestäni tuossa oli riittävästi syytä todeta kenkien olevan rikki ja poistokunnossa.

Iloitsen edes yhdestä saavutetusta tavoitteesta.

Glitteriä kehiin

Naamakirjan lahjoitetaan-osaston postilaatikkonoutona hain yhdet kengät, liki käyttämättömät konjakinväriset nilkkurit. Parin käyttökerran jälkeen kyllä selvisi syy, miksi ne ovat jääneet käyttämättä. Kengät ovat muovia eli siis keinonahkaa ja myös tuntuvat tasan siltä kuin muovipussit kiskoisi jalkaan. Hikoavat litimäriksi alta minuutin ja ovat sitten vastaavasti jäätävän kylmät. Sinänsä muuta vikaa noissa ei ollut, paitsi tietenkin epämuodikas kullanvärinen metallikärki. No minä ja muoti emme mahdu samaan lauseeseen kuin täällä blogissa tässä yhteydessä eli sillä ei sinänsä ollut väliä.

Kun pikkujoulujen teemana oli bling, bling eli kiilto ja kimallus, niin päätin uhrata nuo kengät täydentämään muutenkin kirppishenkinstä pukeutumistani. Mustat housut ja paita olivat kirppislöytöjä vuosien takaa, kullanvärinen kimaltava huivi  ja musta kiiltävä kaulakoru sekä leveä kullanvärinen rusettipanta samoin. Kullanväriset korvikset olen ostanut uutena, mutta niitäkin olen marinoinut laatikossa vuosia. Kullanvärinen laukku, samansävyinen rannerengas ja musta kimaltava ruususormus olivat kaikki lahjoja Ievuskaiselta.  Onneksi kaikki nuo eri aikoina ostetut kullanväriset elementit olivat samaa kullan sävyä, joten eivät riidelleen keskenään. Pitkään arvoin kullanväristen sandalettien ja balleriinojen välillä, joista ensin mainitut totesin liian kylmiksi ja toiset liian vanhoiksi ja kuluneiksi juhlakengiksi, joten jotain vielä enemmän kimaltavaa piti saada.

Siihen kohtaan nämä ilmaispopot sopivat kuin tilauksesta. Koska muutenkin mentiin "vanhassa vara parempi"- periaatteella, olivat myös tuunausmateriaalit löytöjä kaappien kätköistä. Kenkiin nimittäin sivelin ihan surutta  edesmenneen Tiimarin konkurssimyynnistä ostamaani hileliimaa (yllätyin kun se vielä oli käyttökuntoista) ja sen päälle ripottelin paikallisen askarteluliikkeen loppuunmyynnistä ostamaani kullanväristä glitteriä. Muistan miten Ievuskaisen kanssa olin kaupassa ja minulla ei ollut mitään hajua, mitä teen isolla purkilla kullanväristä glitteriä (olisin halunnut hopeista, mutta sitä ei enää ollut), mutta ostin sen, koska se oli 80% alessa. No nyt löytyi käyttöä - eihän se ole ollut laatikossa kuin ehkä kolme vuotta.

Kuva on pikaräpsy heti kun sain 10 min kestäneen tuunaukseni valmiiksi. Glitteriliiman kuivuttua kenkien väri tasoittui paremman näköiseksi ja kiilto tuli vielä enemmän esiin. Herra Kirjoituksen silmät pyörivät kuin flipperipallot hänen nähdessään nämä - puhumattakaan tietysti glitterin synnyttämästä sotkusta, jota hän joutui imuroimaan. Kengät ajoivat kuitenkin aivan hyvin asiansa ja täydensivät klassisen musta-kultaisen asun.

Jotain harakkuuteni asteesta kertoo varmaan se, että Herra Kirjoitus joutui toimimaan makutuomarina ja valitsemaan useammasta kiiltävästä ja kimaltavasta asusta tilanteessa, jossa ykköskimalle vaihtoehtoni ei löytynyt kaapista (jaa että miten niin ihan liikaa jemmattuja vaatteita).

Syksyn trendikkäimmät popot

Kerrankin olen lukenut muotisivuja tarkalla silmällä ja huomannut sen, että tänä syksynä ne huutavat valkoisia teräväkärkisiä kenkiä. Ihan sama, onko kyseessä saappaat, nilkkurit, korkkarit vai balleriinat,  väri on valkoinen ja kärjet terävät.

Minulla oli jemmoissani nilkkurit, jotka olivat ehkä kenties joskus olleet valkoiset, mutta nykyään hyvin kaukana siitä. Likainen harmaus ei toki näy kuvista niin hyvin kuin todellisuudessa.

Koska tarkoitus oli tehdä tuunaus nollabudjetilla, kyselin naamakirjassa, josko joku voisi lahjoittaa purkin pohjan kalkkimaalia. Sainkin kerjuuseeni vastauksen ja reilun lorauksen antiikkivalkoista kalkkimaalia purkkiini. Sivellin olisi pitänyt hakea kaupasta, jos en olisi varannut tehtävään vanhaa käytöstä poistettua meikkisivellintä.

Noissa ylläolevissa kuvissa eron huomaa. Jälkimmäisessä muut osat kengistä on jo maalattu, koristeremmi ja korot vielä maalaamatta eli ero on melkoinen. Mietin hetken, päällystänkö korot kokonaan uudestaan, mutta päädyin "laiskapaska"- ratkaisuun eli  maalaisin nekin.

Valmiit nilkkurit ovat todellakin valkoiset. Ensimmäinen kurakeli näyttää siten, millainen on maalin kestävyyden laita.

 Nyt voi sitten todeta, että kerrankin olen trendikäs valkoisine nilkkureineni.

Binollinen bootsia

Pinterestin ihmeellinen maailma tarjosi joskus silmiini kasan loistavia ideoita kenkien tuunaamiseen. Sopivan materialin puuttuessa ideat jäivät hautumaan. Nyt silmiini osui Roskalava-ryhmässä jonkun tarjous saappikkaista, jotka saisi hakea.

Kaiken tavarahamstrauksen rajoittamisesta huolimatta hain meille kotiin kassillisen poposia.

Kasassa on siis kaikkiaan viidet erilaiset saappaat. Osan suhteen kyllä vähän mietityttää maltanko rikkoa ne, mutta toisaalta jos kerran haluan kokeilla, niin tässä nyt on täydelinen mahdollisuus. Nuo yallaolevan kuvan viininpunaiset ovat ne, joiden säästäminen kutkuttaisi eniten. Seuraavat matalakantaiset ruskeat ovat myös tosi hyvässä kunnossa, mutta siitä huolimatta olen päättänyt katkaista ne nilkkureiksi.

Yläpuolella olevasta kuvasta eniten kutkuttavat nuo pronssinväriset pitkänokkaiset saappaat ja niiden kärjen katkaisu niin, että popot olisivat vähän vähemmän spittarit. Perusbootseille ei vielä ole ideaa, joten saattaa olla, että ne päätyvät eteenpäin.

Kimallusta kesään

Jotkut asiat vain ovat sellaisia, että ne odottavat oikeaa hetkeä ja siihen voi mennä kauankin. Nämäkin kengät ovat odottaneet tuossa varmaan vuoden, että "ehtisin" tuunata ne. Ehtisin on lainausmerkeissä, koska todellisuudessa tähän meni aikaa alta tunti, sen verran olisi ollut käytettävissä melkein koska vaan, mutta inspiraatio puuttui.

Nyt kun oikea hetki tuli, myös kengät saivat uuden kimaltavan muodon.

Pohjana tekomokkapintaiset mustat kengät, joiden pintaan sivelin liimaa ja ripottelin glitteriä.
Kuvissa ei tule esiin todellinen kimallus. Karkeammalla glitterillä olisi tullut paremmat Parikka-kopiot, mutta kun sitä ei ollut kuin yksi purkki, niin jouduin täydentämään hienommalla glitterillä.

Liiman kuivuessa kengät tummuivat vielä enemmän ja paremmin kimaltaviksi.

Nämä ovat todennäköisesti menossa yhden illan kengiksi kaverille, pidempiaikaseen käyttöön tarvitsisivat uudet korkolaput.

Kettukengät

Näiden kenkien idea on pyörinyt minulla mielessä jo kauan, todella kauan, sillä jos oikein muistan sain kengätkin tätä varten jo vuosi sitten. Jotenkin ei vain ole inspiraatio riittänyt niiden toteuttamiseen.

Nyt sitten on syksyn piristykseksi punaista ja keltaista, kettukarkkikengät.

Koska kengät ovat kapeaa mallia, ne tuskin jäävät minulle itselle käyttöön. Mutta kokeiltu on ja idea toimii hyvin, nyt vain sitten etsimään omaan koipeen sopivia kenkiä, joihin tuon mallin voi toteuttaa.

Operaatio talvikengät

Vähän aikaa sitten kirjoittelin, että aion tämän talven selvitä vanhoilla talvikengilläni, vaikka ne eivät olekaan parasta mahdollista. Mielipiteeni muuttui kohtuullisen äkkiä, kun olin ensin kävellyt vaelluskengillä valtaisat rakot kantapäihini ja seuraavana päivänä saanut kivuliaat puristusjäljet jalkateriini toisista kengistä. Kun vielä homma täydentyi sillä, että noista jälkimmäisistä kengistä irtosi pohja, totesin, että on aika hankkia uudet kengät.

No, myönnetään, että liimasin kyllä tuon pohjan paikalleen, mutta siitä huolimatta päätin tarttua tilaisuuteen. Maksoin 25€ ja sain kaksi paria kenkiä, käytettyinä, mutta uudenveroisessa kunnossa. Molemmat ovat nahkaiset, toiset aivan matalat ja toisissa pieni korko - alan siis olla riittävän vanha ja viisas ymmärtääkseni, että työmatkakengiksi ei osteta viidentoista sentin korkoja.

Periaatteessa noissa kengissä ei ole mitään vikaa, mutta ajattelin silti vaihdatuttaa korkolaput noihin korollisiin, ne ovat kuitenkin sen verran kuluneet. Jos löydän ebaysta oikeaa kokoa, niin Herra Kirjoitus on luvannut hoitaa työn. Näitä korollisia olen jo ehtinyt testata ja ovat todellakin mukavat jalassa, käytin niitä pikkujoulujen matkakenkinä.

Myönnän, että nämä jälkimmäiset näyttävät tylsiltä ja tavanomaisilta, mutta mitä väliä sillä on, kun ne ovat hyvät jalassa. Uskottelen itselleni, ettei kukaan katso työmatkalla minun jalkojani - katsoisi jos ne olisivat paljaat, mutta mustiin kenkiin ei kukaan kiinnitä huomiota.

Minulla oli vielä kolmaskin syy hankkia uudet talvikengät. Onnistuin näet rikkomaan lempisaappaistani vetoketjun, en voinut siis käyttää niitäkään. Käyn kysymässä korjausarviota suutarilta, jos hinta on enemmän kuin saappaiden ostohinta, yritän korjata ne itse. Jos hinta ei ole hirveä, korjautan ne ammattilaisella.