Korvakoru - ompeluseura

Olemme ystäväni Ievuskaisen kanssa jo kesästä asti puhuneet virkattujen korvakorujen tekemisestä. En itse asiassa edes muista, mistä ajatus lähti, mutta kovasti kesän aikana ideoita heiteltiin puolin ja toisin. Kesällä Ievuskainen virkkasi jo joitakin koruaihioita ja tässä syksyn mittaan lisää. Lopulta maanantaina saatiin homma niin pitkälle, että tapasimme ja aloimme työstää virkkauksista korviksia. Työnjako meni niin, että Ievuskainen virkkaa korvikset, minä hoidan koristelun ja koukuttamisen.

 

 

Yhden päivän ompeluseuramaisen koristen työstön, johon osallistui myös Ievuskaisen äiti huivikutiminenn, saimme valmiiksi 22 paria korviksia.  

 

On montaa väriä ja mallia ja vieläkin jäi tarvikkeita siihen, että homaa jatketaan. 

Lisää aarteita

Sain samalta henkilöltä vielä lisää aarteita, niitä ihania vihreän-turkooseja korviksia. Ensimmäisen paketin mukana tulleen korvisparin maalasin kynsilakalla vielä paremmin laukun sävyyn sopivaksi, KLIK, ja näistäkin yksi pari saa pintaansaa maalia. Jäljelle jäävistä ainakin yksi tai ehkä kaksi saa jäädä silleen ja sitten on vielä yksi varapari olemassa.

Toisen maalatuista pareista jätän korviskäyttöön ja toisesta teen kenkäkoristeet. Haaveena olisi löytää jostain samansävyistä kangasta, että saisi rakennettua napin ympärille ruusukkeen. Tuollaisella vähän näyttävämmällä ruusukkeella voisi sitten koristella vaikka mustat tai valkoiset kengät ja ne yhdistyisivät mukavasti laukun kanssa.

Ostokset synnyttävät tarvetta lisäostoksille

Uusi laukkuni huusi parikseen kenkiä, hanskoja, huivia ja korviksia. Jälkimmäinen tarve tosin syntyi juuri samalla hetkellä, kun näin tuolta aarrepaketistani kuorituneet korvikset. Hanskat ja huivin saatan löytää omista varastoistani jahka ehdin vähän penkomaan. Sitä ennen tyydyn tuunaamaan itselleni väriin sopivat korvikset.

Käyttöön se ikinaisellinen kikka, kynsilakka.

Tässä kuvassa korvikset ilman uutta pintaa, näyttävät kyllä vähemän vihreiltä kuvassa kuin todellisuudessa.

Sitten kynsilakka kehiin ja lopputulos näyttää tältä. Käyttämäni kynsilakka on lempparisävyäni Splash- sarjasta Nearly natural. Olen jo vuosia vuodattanut katkeria kyyneliä siitä, että kyseistä sävyä ei saa enää mistään ja mitään vastaavaa sävyä en ole kenenkään valmistajan valikoimissa nähnyt.

Valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta värin todelliselle kauneudelle, ei näin marraskuun pimeydessä saa mistään sitä vertaa luonnonvaloa, että saisi kuvat toistumaan oikean värisinä.  Ylempi markkeeraa väriä paremmin ja jälkimmäinen puolestaan kiiltoa.

Aarrelaatikko

Sain naamakirjan "annetaan"- ryhmästä postikuluja vastaan varsinaisen aarrelaatikon. Näiden omistajalle oli kertynyt laatikkokaupalla vanhoja korviksia ja muita helyjä, jotka hän tosiaan lahjoitti tarvitseville. Minäkin tarvitsin askartelumateriaalia, ajattelin heti kenkäkoristeita ja myös joulua. Koruja ei juuri päässyt etukäteen valkkaamaan, vaan paketti oli todellinen yllätys, mutta ihana sellainen.

Melkoinen määrä kaikkea ihanaa, nämähän alkavat olla jo suorastaan vintagea. Joukossa on sekä klipsikorviksia, tappikorviksia, renkaita, hiussolkia ja rintakoruja, muovia ja metallia.

Nuo ensimmäisen kuvan punaiset renkaat voisin pistää korviini vaikka heti, samoin niiden vieressä olevat punaiset napit. Sen sijaan nuo alimman kuvan jouset nuolineen näin jo koristamassa kenkiäni.

Tämä ei kyllä ihan palvele sitä, että pitäisi vähentää tavaraa, mutta tämä oli varmasti tilaisuus, joka ei toistu, joten siihen oli pakko tarttua.

Runsauden sarvi: kellot

Lokakuussa jäi tuo runsaudensarven saalis vähän pieneksi, vaikka sitä moneen kertaan ajattelinkin. Tein jopa jonkinlaista listaa siitä, mitkä olisivat ne kohteet, joista joka toinen päivä kirjoittelisin. Kirjoittamatta jäi suurimmasta osasta, mutta otetaan edes vähän vahinkoa takaisin.

Minulla ei ollut mitään aikomusta alkaa keräillä kelloja, siis rannekelloja, enkä itse asiassa edelleenkään tunnusta varsinaisesti keräileväni niitä. Niitä on vain kertynyt vuosien saatossa. Joskus kävi niin, että oli halvempaa ostaa uusi kello tarjouksesta kuin vaihdattaa patterit. Myös Herra Kirjoitus on kartuttanut tuota kokoelmaa merkittävästi. Hän ei ole korumiehiä, jos häneltä toivoo saavansa lahjaksi korun, on viisainta kertoa hyvin, hyvin tarkasti, mitä ja millaista haluaa. Sen sijaan hän on kellomiehiä, uskomatonta kyllä hän ei tarvitse minkäänlaista vinkkiä sen suhteen, millaisista kelloista pidän. Niinpä niitä on kertynyt lahjoiksi ja tuliaisiksi vuosien saatossa melkoinen kasa.

En itse asiassa edes itse tiennyt paljonko niitä oli tai on ennen tätä kirjoitusta. Ystäväni Ievuskainen pyysi kaikki kelloni käsittävää postausta jo vuosia sitten. Tässä se nyt sitten on, toimitusaika noin vaatimaton viisi vuotta.

Ei liene mitenkään yllättävää, että värillisistä kelloista eniten löytyy punaisia ja vihreitä kelloja. Samaan kasaan niputin myös keltaiset ja turkoosit. Kaiken kaikkiaan vihreitä ja punaisia on yhteensä 16 kappaletta.

Vaaleita, vaaleanpunaista ja kullanvärisiäkin on muutama. Täsmälleen sanottuna 7 kappaletta.

Valkoisia kelloja on kertynyt varastoon kahdeksana kappaletta.

Ruskeita kelloja on paljon, yhteensä 12 kappaletta, yhdestä on kello irti, koska se odottaa patterinvaihtoa. Nyttemmin ei ole tarvinnut ostaa uutta kelloa sen takia, että patterinvaihto maksaa enemmän kuin uusi kello, koska Herra Kirjoitus sekä pitää kelloni pattereissa että huolehtii niiden pattereiden vaihdosta.

 Mustia kelloja on kuitenkin kaikkein eniten, 19 kappaletta. Ja kyllä ne kaikki ovat erilaisia.

Noiden lisäksi on vielä sekalainen kasa muita kelloja esimerkiksi metallirannekkeilla. Noita on vielä viisi lisää aikaisempiin, sillä tuo kuvassa oleva beige-rannekkeinen kello on vaaleiden kuvissa ja irtonainen valkotauluinen kello on se puuttuva 12. ruskea. Massiivisen metallirannekkeisen vaaleanpunatauluisen kellon olen saanut Herra Kirjoituksen kummitädiltä häälahjaksi, Herra Kirjoituksella on samanlainen sinitauluinen.

Jos osasin oikein laskea, niin kelloja on yhteensä 68. Enemmän kuin yksi jokaiselle viikolle, oho hupsis...

EDIT: löysin vielä makuuhuoneen yöpöydän laatikosta yhden kellon lisää, ruskearannekkeisen Fossilin, jonka olin unohtanut sinne. Muutin määrän vastaamaan totuutta. Tästä ei siis ole kuvaa.

Kellot loppuvat tähän, mutta jos alkaa kyllästyttää, niin ainahan noihin voi vaihtaa rannekkeita. Niitäkin löytyy jemmoista melkoinen kasa.

Vaihtorannekkeita olisi tarjolla 44 erilaista. Noista tosin neljä huonokuntoisinta voisi kyllä ihan oikeasti pistää roskiin, uskaltaisin väittää, ettei niitä koskaan tule vaihdettua takaisin käyttöön. Ne kun ovat peräisin kirpparilöydöistä, jotka on ostettu itse kellon, ei rannekkeen takia.

Parillisten esineiden feng shui ja lisää löytöjä

Eilen esittelin lautapelilöytöni Blitz 2.0:n, jonka siis löysin Tokmannin alesta. Samalla reissulla poikkesimme Herra Kirjoituksen kanssa myös lähikaupungin kierrätyskeskuksessa, joka osoittautui olevan todellinen aarreaitta - paljon parempi kuin tämän kotikaupunkini kierrätyskeskus. Sinne täytyy tosiaan palata ajan kanssa uudelleen.

Tällä pikaisella kierroksella mukaan tarttui vain neljä tavaraa, joista yksi on yhteenkuuluva korvispari. Taloudelliset kustannukset 2,5 euroa.

Varsinaisesti menimme sinne etsimään jotain busy boardiin sopivaa, lähinnä pyöriä, mutta saldona oli vain yksi käyttökelpoinen puulelu. Muut löydöt olivat tosiaan nuo helmikorvikset, jotka ovat siis klipsulliset ja litteät, joissa roikkuu yksi iso helmi. Päätellen siitä, että helmien sävy on erilainen ne joko ovat eri materiaalia taikka sitten nuo roikkuvat osat on lisätty jälkikäteen. Litteitä helmikorviksia (tosin mieluummin läpikorvan versioina) olen etsinyt jo jonkin aikaa, mutta tähän mennessä en ole sopivia löytänyt. Näistä saa tuon roikkuvan osan pois eli näitä voi siis käyttää sekä nappeina että roikkuvina versioina. Näiden lisäksi mukaan tarttui kullan- ja kermanvärinen suojaruukku.

Seuraavan kuvan kello eli ole kirppislöytö, vaan ostettu jo pari vuotta sitten lahjaksi saamallani lahjakortilla. Olisin halunnut jonkun muun värisen rannekkeen kuin perusmustan, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Lisää rannekkeita oli kuulemma tulossa, mutta se ei auttanut, sillä lahjakortin viimeinen käyttöpäivä oli se, jolloin kellon ostin. Otin siis pelkän kellon ja palaan hakemaan jonkun kivan rannekkeen sitten myöhemmin.

Sitten se otsikon parillisten esineiden feng shui osasto. Olen ennenkin huomannut, että pyrin hankkimaan useimpia tavaroita vähintäänkin parin tai sitten kokonaisen sarjan (kolme lasketaan sitten jo sarjaksi), yksittäiset esineet vaivaavat minua jotenkin. Pyrin myös hankkimaan esineet niin, että ne sopivat kaikki keskenään. Tuolla aikaisemmin esittelemälläni suojaruukulla oli meillä kotona kaveri odottamassa - yksinäinen esine, joka on häirinnyt minua, vaikka se onkin sopiva yhteen kaikkien muiden keittön suojaruukkujen (sävyltään kermaa, kultaa ja kahvinruskeaa) kanssa. Ostin muistaakseni tuon toisenkin aikanaan kirpputorilta, kun tarvitsin vielä yhden sävyihin sopivan kukkaruukun. Jossain kohtaa siinä ollut kasvi kasvoi pois ruukusta, enkä tullut ostaneeksi uutta siihen tilalle.

Nyt kun noita on kaksi, voin hankkia niihin kaktukset ja täyttää ikkunalaudan lopullisesti - eihän siinä ole ennestään kuin seitsemän ruukkua.

Rikottu lupaus ja uudet farkut

Olen joutunut rikkomaan jälleen yhden tälle vuodelle antamani lupauksen. Tällä kertaa rikki napasahti "en osta vaatteita" -lupaus, mutta ihmeekseni vasta kesäkuussa. Minulla oli kyllä tässä kohtaa mielestäni kohtuullisen hyvät perusteet hankinnalleni, mutta tottahan se on, että eivät nekään oikeuta lupausten rikkomiseen. Perusteet kun olivat seuraavat: minulla on arkikäytössäni yhdet farkut, jotka sopivat päälle, sillä olen viime aikoina paisunut kuin pullataikina (eikä ole mitään syytä onnitella, iloista perhetapahtumaa ei ole näissä merkeissä odotettavissa. Läski vain on ikuista ja muut farkut eivät sovi päälle tässä vaiheessa.). Nuo ainokaiseni ovat jo viisi vuotta vanhat ja alkaneet osoittaa haaroista pahenevia puhkikulumisen oireita, joten saadakseni edes jotain korvaavaa siksi aikaa, että saan ne paikattua uudelleen käyttökuntoiseksi oli pakko ostaa uudet farkut, sillä eihän sitä ihan kalsonkisillaankaan kehtaa enää tämänikäisenä ja -kokoisena liikkua.

Mustaa stetchiä ja vähän kimalletta harakalle. Kustansivat seitsemän euroa, mutta olivat osittaista kivien tippumista lukuunottamatta muuten kuin uudet.

Kaipaavat vähän lyhentämistä, joten samalla siistiytyvät nuo rumasti käännetyt lahkeetkin.


Samalta reissulta mukaan päätyivät myös askartelutorin nahkapalat ja kahdet klipsikorvikset, joista ajattelin ensin tuunata kynsilakalla (ah niin perinteisen naisellisesti) valkoiset helmiäisversiot, mutta nyt en enää olekaan varma maltanko maalata noita lainkaan, vai pistäkö päälle oikein kunnon kasarivaatteet ja yhdistän nuo niihin. Nahat ja korvikset yhteensä euron.

Viimeiseksi päätin ruksia vuoden hankintalistaltani myös kohdan kimaltava kullanvärinen hiuspanta ja tuhlasin kolme euroa paikallisen halpamarketin kolmen hiuspannan paketiin. Ikään kuin niitäkään ei olisi jo tarpeeksi ennestään, mutta kun tuo oli viimeinen kappale ja olen harkinnut sen ostamista kohta puoli vuotta. Seli ja seli, toivottavasti ehdin käyttää kaikkia edes kerran ennen kuin rikkuvat.

Olisikohan mahdollista, että voisin olla seuraavat kolme tai viisi päivää ostamatta mitään? Aloitan laskemisen viime maanantaista, sillä nämä tuli hankittua edellisenä viikonloppuna (siis toukokuussa) ja totean selvinneeni toistaiseksi hyvin, jo seitsemän shoppauksetonta päivää, siitä on hyvä jatkaa. Vielä kolme ostoksetonta päivää tälle viikolle, niin täytyisi tuokin tavoite.

Edit- täti kyläilee

Vaikka maineeni nuukailijana ja pihinä lienee jo lopullisesti menetetty, en sitten kehdannut enää tehdä yhtä "shoppailin vähän lisää"-postausta, vaan lisäilin sujuvasti tämän päiväiset ostokseni jatkoksi eiliselle tekstille. Ikään kuin ne sinne vähän paremmin naamioituisivat.

Edit-täti siis lisäili vähän tekstiä ja pari kuvaa eiliselle - ihan vaan korvisten ja hengettömien verran.

Korvakilluttimia

Olen viime aikoina ostanut itselleni vähän lisää korvakoruja. Tähän on osin syynä se, että onnistuin hukkaamaan aikaisemmin hankkimistani takakappaleet tuosta vaan - toki syytä on niissä takakappaleissakin, ne kun olivat sellaisia muovisia kumitutteja. Voihan noita edelleen käyttää, kun vaihtaa takakappaleet toisista koruista, mutta varmuuden vuoksi sijoitin reilut viisi euroa ja hankin muutamat lisää. Tällä kertaa ostin sellaisia, joissa on metalliset taustat.

Nämä sateenkaariväritykselliset leopardi-korvikset ovat yksinkertaisesti ihanat. Halkaisijaa noilla on reilu sentti. Ne ovat samalla kertaa naiselliset, nuorekkaat, erikoiset, riittävän pienet mutta kuitenkin näyttävät.

Näiden lisäksi ostin neljä paria helmikorviksia ja kymmenen mustaa rusettia, jotka oli tarkoitettu kynsikoristeiksi. Koska kuitenkin edellisistäkin kynsikoristeista syntyivät aivan loistavat korvikset, päätin askarrella näistäkin parit "söpötykset".

APUA! Mun oli tarkoitus vain ojentaa käteni ja ottaa nämä jo hetki sitten hankkimani koristukset kuvattavaksi, vaan miten sitten kävikään. En löydä helmikorviksia mistään enkä tietenkään myöskään noita rusetteja, ovat arvatenkin samassa paikassa molemmat. Helmet ovat kiinni pahvissaan ja rusetit pussissa siinä vieressä, vaan missä, kas siinä pulma.

Edit: Löysin kuin löysinkin nuo hetken kadoksissa olleet korvikset ihan tasan omilta jäljiltäni. Olin pakannut ne ostamaani laukkuun (jota esittelin täällä, samassa säilössä olivat myös Kaunotar ja Hirviö - DVD ja Faqir-peli).  Helpotti, kun en ole vielä ihan niin lahopäinen, että onnistuisin kadottamaan tavarat tuosta vaan ihan löytymättömiin.

Huulipunat ja korvikset

Helmikuun tavoitteeksi otin vaihtaa korvikset jokaisena työpäivänä ja käyttää jokaisena päivänä eri huulipunaa.

Ensin huulipunat
1. 2. aamulla Oriflamen Rose blush   ja illalla Yves Rocherin Brun Moka
2. 2.  Yves Rocher: Beige Austral
3. 2.  Yves Rocher: Soleil Rose (puuttuu kuvasta)
4.2.  Yves Rocher: Rose Nuage
5.2.  Yves Rocher: Orange Safran
6.2.  Yves Rocher: Orchideé
7.2.  Yves Rocher: Corail Givré ja illalla Hibiscus
8.2.  Yves Rocher:Rose Levant
9.2.  Yves Rocher: Orange fusion
10.2. Yves Rocher: Orange Terre ja illalla Beige Sahara
11.2. Yves Rocher: Rose Canyon
12.2. Yves Rocher: Marron Glacé
13.2. Yves Rocher: Petale
14.2. Yves Rocher: Rose Foudre
15.2. Yves Rocher: Hibiscus
16.2. Yves Rocher: Rouge Velours
17.2. Oriflame sävy 33 (ei mitään hajua mistä sarjasta, kun pohjassa on vain numero)
18.2. Oriflame sävy 06
19.2. Yves Rocher: Rouge Orient
20.2. Oriflame sävy 25
21.2. Oriflame sävy 02
22.2. Oriflame sävy 29
23.2. Oriflame sävy 14
24.2. Oriflame sävy 03
25.2. Oriflame sävy 26
26.2. Oriflame sävy 28
27.2. Oriflame sävy 18
28.2.  Oriflame savy 31

Kuvissa oikealla ylhäällä lisäksi pari sellaista punaa, jotka eivät ole oikeassa paikassaan rivissä Beige Saharaa käytin 10.2. illalla pienen hetken ja Rose Canyonia 11.2. koko päivän. Punista Hibiscus oli ainoa, jota tuli käytettyä kahteen kertaan, mutta kun se nyt vain sattui olemaan se täydellinen tiettyyn vaatteeseen sopiva puna, joten se oli sellainen "outfit"-juttu. Palattuani töihin löysin työtakin taskusta vielä yhden punan Oriflamen numeron 07, joka puuttuu kuvasta, olen siis helmikuun viimeisen ja maaliskuun ensimmäisen päivän yönä vaihtanut keskellä yötä huulipunaa - mitähän lienen ajatellut. No, helmikuussa tuli sitten käytettyä 30 erilaista huulipunasävyä läpi. Vaikka punista suurin osa onkin tässä minikoossa, niin aika monesta minulta löytyy myös täysikokoinen versio mm. Brun Mokasta, Beige Australista, Hibiscuksesta, Rose Canyonista, Rouge Orientista, Soleil Rosesta ja parista muusta...

Sitten korvikset
1.2.  pienet (halkaisija 6mm) helmikorivikset
2.2.  isot (halkaisija 11mm) helmikorvikset
3.2.  yövuorossa pinkit korkkari korvikset ja päivällä kuparin väriset ruusut
4.2.  mustat hematiitti pallot
5.2.  kirkkaanpunaiset strassikorvikset
6.2.  vaalean lilat strassikorvikset
7.2.  vaaleanpunaiset strassikorvikset
8.2.  kullanväriset pallokorvikset
9.2.  limenvihreät strassikorvikset
10.2. kuparinväriset vinoneliöt
11.2. vaaleat kimaltavat ruusut
12.2. hopeanväriset soikiot
13.2. keltakiviset kaksoiskivikorvikset
14.2. persikanväriset ruusut
15.2. pinkit pallokorvikset
16.2. kullanväriset neliöt
17.2. kirkkaansiniset strassikorvikset
18.2. mustat pallot
19.2. keskikokoiset 8mm helmikorvikset
20.2. kaksikiviset kirkkaat strassikorvikset
21.2. päivällä pinkit höyhenet ja illalla pinkit strassikorvikset
22.2. kuparinväriset kolmiot
23.2. hopeanväriset isot pallot ja yksi pieni hopeanvärinen pallo
24.2. hopeanväriset keskikokoiset pallot ja yksi pieni pallo
25.2. harjoituskorvikset helmellä ja vaaleansininen strassikoru
26.2. kuparinväriset keskikokoiset pallo ja yksi pieni kuparinvärinen pallo
27.2. kaksi vaaleankellertavää ruusua ja yksi vihreä
28.2. kynsikoristeiksi tarkoitetuista sydämistä ihan itse askartelemani korvikset ja yksi tumman viininpunainen ruusu

Puolessa välissä kuuta alkoi uskonpuute iskeä - kukaan ei ole sanonut mitään, ei huomannut mitään, ei kommentoinut mitenkään. Meinasin jo lopettaa koko puuhastelun, mutta päätin sitten, että kyllä minä tämän yhden kuukauden jaksan, kun kerran näin pitkälle ollaan jo päästy.

Lopputulos: Kukaan ei huomannut mitään - tai ei ainakaan kommentoinut, tulipa taas todistettua, ettei kukaan katso ainakaan minua, vaikka miten toista luulisin.

Rikkoutunut hiuspanta ja mitä siitä seurasi

Sain päähäni hankkia hiuspannan, koska rikoin lempparipantani. Väänsin sitä pikkuisen turhan voimakkaasti ja sitten kuului naps. Lopputulos oli tämä:

Koin tarvitsevani uuden hiuspannan ja päätin hyödyntää huuto.nettiä. Löysinkin muutaman sopivan ja tein tarjoukset. Yllätyksekseni voitin kaikki kohteet, joihin olin tarjouksen tehnyt ja niinpä minulla on nyt sitten muutama uusi hiuspanta. Täsmällisemmin sanottuna 23 uutta pantaa.

Yhtenä ajatuksenani oli löytää noista huutamistani pannoista sellainen, jonka voisin päällystää tuosta rikkinäisestä irroittamallani päälisellä. En mitenkään voinut kuvitella hävittäväni tuota nahka-rusettipantaa noin vain - se nyt vain sopii minulle ja satuin rakastamaan sitä.


Siivotessani hiuskorulaatikoitani, jotta uudet pannat mahtuisivat sinne, koin ikävähkön yllätyksen. Löysin näet useamman pannan, jonka olemassaolon olin tyystin unohtanut. Hävettää... Pitänee varmaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja siirtyä siihen käytäntöön, että käytän jokaista pantaa tai muuta hiuskoristetta kerran ja siirrän sen sivuun käytettäväksi uudelleen vasta sitten kun olen saanut käytettyä noita muitakin koristeita.

Loppujen lopuksi päätin vielä kokeilla, josko tuon vanhan hiuspannan saisi korjattua. Korjaamiseen käytin kuumaliimaa, pahvia ja keinonahkaa. Ensiksi liimasin pannan kappaleet yhteen. Seuraavaksi liimasin pannan piikkien väliin ohuen pahvisuikaleen jonka kestävyyttä vahvistin vielä keinonahkasuikaleella, joka oli peräisin siitä purkamastani laukusta. Liima muuttuu kuivuessaan täysin värittömäksi, mutta ajattelin täydentää tuota vielä mustalla tussilla.

Huutamissani paketeissa ei ollut pelkästään hiuspantoja, vaan myös muita koruja. Nyt ei tarvitse sitten miettiä, mitä pikkujouluissa käyttää, valinnan varaa ainakin riittää. Erityisiä suosikkejani noista ovat tuo kullavärinen rannekoru, jossa roikkuu maskotteja ja alemman kuvan vintagekaulakoru, josta ruusuke on irroitettavissa erikseen käytettäväksi. Muutkin korut ovat upeita ja minun tyyliäni, rakas puolisoni kysyikin taasen, että olenko varma, etteivät nuo ole peräisin omistalaatikoistani, kun ovat niin näköisiäni. Rannekorun maskotitkin ovat juuri kuin itse valitsemiani. Siinä on hakaneula, käsilaukku, huulipuna, korkokenkä, rahapussi, helmi ja sydän.

Käytin hiuspantoihin ja koruihin kaikenkaikkiaan 35 euroa, mutta vaikka miten lasken, niin en olisi mitenkään saanut tuolla hinnalla kaupasta uutena kuin muutaman pannan ja ehkä niiden lisäksi yhden korun, joten itselleni epätyypillisestä tuhlailusta huolimatta olen kovasti tyytyväinen hankintoihini.