Paljon parsittua

Kun veimme kälylle synttärisukat, sain vaihturina kassillisen parsittavia sukkia. Ajatus oli, että parsisin noita parin päivässä jossain puistonpenkillä istuen, mutta jotenkin vain päädyin taas urakoimaan. Kaikkiaan 11 paria sukkia korjattu käyttöön. 

 

Lankaa näihin meni ehkä 30 grammaa. Lankaa käytetty vuoden alusta 3080 g (+ kavereille/kirppikselle 2800g) 

Kun et olekaan ainoa "hullu"

Meillä kaikilla tai ainakin minulla on taipumus ajatella olevansa uniikki kaikin tavoin. Mikä saattaa myös aiheuttaa sen, että välillä tulee mietittyä, olenko omituinen tai miten omituinen olen, kun toimin näin ja näin. Muistan, miten nuorena työntekijänä kuuntelin työpaikan kahvihuoneessa sitä, miten vanhempi kollega kertoi repivänsä vanhat t-paitansa räteiksi. Tunne, joka tuosa puheesta tuli, oli kaksijakoinen. Toisaalta tuli tunne, etten olekaan ainoa "hullu", joka tekee noin ja toisaalta sellainen hassu "mä niin luulin olevani uniikki"- fiilis. Myöhemmin on tosiaan paljastunut, että ihmisiä, jotka toimivat samoin kuin itse teet ja pohdit, olenko nyt vähän hassu, löytyy yllättävän paljon. Eli me me ihmiset sitten niin kovin uniikkeja ollakaan. 

 

Kangaskorjaamolla-blogista ja sen kirjoittajan Faebook-sivustolta olen saanut paitsi paljon vinkkejä, myös vertaistukea siihen, etttä en ole ainoa "hullu", joka paikkaa, parsii ja korjaa. Ihan noihin määriin, mitä Johanna korjaa, en varmasti pääse, mutta oman osani teen kuitenkin pitääkseni vaatteet ja kankaat mahdollisimman pitkään käytössä. 

 

Näiden yllämainittujen ajatusten inspiraationa toimi tänään harjoittamani korjausompelu. Sekä Herra Kirjoituksen että minun lempipussilakanat olivat tulleet tiensä päähän. Niitä oli kumpaakin jo muutaman kerran paikattu ja korjattu, mutta kun minun keltainen lakanani halkesi neljänneksen matkalta yrittäessäni kiskoa peittoa parempaan asentoon, totesin, että asialle pitää tehdä jotain. Jos meillä olisi ollut tyynyliinojen tarvetta, olisin voinut ommella niitä, mutta jokin aika sitten ompelin meille isohkon kasan tyynyliinoja tilkuista ja vartalotyynylle suojia kierrätyskankaista, joten niille ei ollut tarvetta. 

 

Päätin siis tehdä kahdesta yhden. Valitsin pussilakanoista sen, jossa on parempi kangas ja päätin käyttää siitä isomman osan. Olen lakanakankaiden suhteen sen verran nirso, että haluan sellaisia kankaita, jotka eivät kierrä ja se valitettavasti tahtoo olla nykylakanoissa harvinaista, tuo ikävä ominaisuus on havaittavissa jopa varsin kalliissa lakanoissa halvemmista nyt puhumattakaan. Nämä projektilakanat olivat vielä sitä "vanhaa, hyvää" mallia, joka pysyy suorana eikä kierrä minnekään, siksi halusin antaa niille jatkoaikaa. Päädyin siis leikkaamaan parempikuntoisesta pussilakanasta pois kuluneen yläosan reilulla marginaalilla ja kääsin sen niin, että rakoin sivusaumoihin käden reiät ja ompelin pohjan täyttöaukon umpeen, jolloin alaosasta tuli uusi yläosa.

 

Vastaavasti huonommasta lakanasta otin helmasta täydentävän palan, jossa oli täyttöaukko valmiina ja ompelin nämä kaksi osaa yhteen. Jos olisin ollut oikein viitseliäs ja halunnut tehdä fiiniä jälkeä, olisin vaihtanut ompelukoneen langat ja käyttänyt siniseen puoliskoon sinistä tuon keltaisen sijaan. Tällä kertaa menin siitä, missä aita on matalin ja halvimmat langat, sillä tuo keltainen on jostain joskus puoli-ilmaiseksi ostettu ja sillä on vähemmän käyttöä kuin sinisellä. 

 

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, materiaalia jäi vielä joko niiksi jo aiemmin mainituiksi tyynyliinoiksi tai joksikin muuksi. Kaikista haperimmat osat leikkaan aikanaan täydentämään naamalappupurkkia.  

Parsintaurakka

Bongasin taannoin Juniorin jaloista rikkinäiset sukat kuvassa, jossa hän esitteli synttärilahjarahoilla ostamaansa tuolia. Käly kokosi pyynnöstäni kassillisen rikkinäisia sukkia parsittaviksi, osa enemmän, osa vähemmän rei'illä. Rauhallinen harrastetyöympäristö mahdollisti urakoinnin työn lomassa.

Ehjiksi saatettujen sukkien saldo on kiitettävän runsas.

Yksi pareista on jonkun ystävän Kälylle kutoma. Kauniit sukat, mutta vain 4 numeroa Kälylle liian pienet. Tästä huolimatta - tai ehkä tämän vuoksi - Kälyni oli onnistunut pitämään sukat rei'ille. Sukkien neulos oli todella harvaa, joten tarjosin Kälylle mahdollisuutta, että kutoisin näihin ihan uudet terät, oikeassa koossa. Koska olen edelleen lankojenosto kiellossa, kerroin myös, että minulla ei ole vastaavaa punaista lankaa, joten sukkien väritys muuttuisi, jos tekisin teräyksen. Kuvissa näkyy, mistä lähdettiin ja mihin päädyttiin. Sukkien terien punainen on purkulankaa vanhoista teristä, jotta edes osa vanhasta mallista säilyisi.

 

                                             

Kun palautimme näitä, saimme vielä pari rikkinäistä paria mukaamme, nekin tulivat korjatuiksi ja päätyivät parsintasaldoon.

  

 

Lankaa näihin käytetty suunnilleen 130g. Lankaa käytetty vuoden alusta  3035g

Kolme kertaa vetoketju

Ja vielä lisäksi kerran toppatakki. Siinä tämän päivän korjausompelukset. Myönnän, että viikolla teki mieli jo itkeä ja alkaa kiukutella, kun kaikki hajoaa - ihan kaikki. Tässä tapauksessa "ihan kaikki" käsitti kyllä useamman tärkeän asian, vaikka ei sentään ihan kaikkia tavaroita. 

 

Ensin hajosi työavainten kotelosta vetoketju. Samainen kotelo, jonka suhteen mainostin säästämistä ja kaivelin sen käyttöön omasta kaapistani, sekä korjasin sopivaksi. Olisi ehkä pitänyt ajatella, että eihän heiveröinen metallilukko vetoketjussa kestä jatkuvaa käyttöä. Se halkesi. 

 

 

Mietin hetken, että heitän koko kotelon roskiin, mutta sitten aloin miettiä, että tuon pinnan puhdistettavuus on liian hyvä ja päätin korjata sen. Kaivelin varastoistani vetoketjun, kertaalleen jo käytetyn ja jostain talteen ratkotun, ja ompelin sen tuohon. En poistanut vanhaa vetoketjua, vaan ompelin uuden sen alle, joten korjauksesta tuli suhteellisen siisti ja toimiva. 

 

 

Lompakko on sellainen asia, jossa roikun kynsin ja hampain. Minusta vaan ei saa kortit puhelimen kotelossa - ihmistä. Haluan lompakon ja vielä hyvin tietynlaisen lompakon, joka asettaa sellaisia vaatimuksia lompakolle, että sen etsiminen käy työstä. Nykyinenkään ei ole täydellinen, mutta lähinnä paras kompromissi setelitaskujen ja korttikoteloiden määrän suhteen. Olen korjannut lompakon vetoketjua pariin otteeseen ennenkin, kun se ei ole pysynyt kiinni tai vedin on päässyt luistamaan paikaltaan. Nyt vedin kuitenkin halkesi, joten oli pakko ommella siihen uusi vetoketju. Sama tekniikka kuin avainpussissa ja nyt toivottavasti vähän enemmän käyttöä kestävä vedin. 

 

Myönnän, että työrepun, joka on palvellut minua jo vuosia, repeämiseen saatoin vaikuttaa itsekin tunkemalla sen aivan liian täyteen. Jouduin siis nyt korjaamaan tekosteni jälkiä. Tuollainen kankaan lohkeama vetoketjun vierestä on haastava saada kestämään, koetin nyt paikkaamalla eli ompelin alapuolelle paksusta nailonnauhasta paikan, ja sitten ompelin lohkeaman molemmat puolet kiinni paikkaan. Veto tulee siis nauhaan, ei enää kankaaseen. Se, että näitä rikkoutuneita paikkoja oli repussa kaksi, viitaa kyllä siihen, että se ei välttämättä kestä enää kovin kauaa.

 

 

Korjattu toppatakki oli Herra Kirjoituksen. Huomasin viikolla, että hänen takkinsa tasku repsottaa ja sanoin, että se pitää korjata. No ei se niin paha ole, oli vastaus. Kun tänään sain takin käsiini, molemmissa taskuissa oli repeämä, mutta sen lisäksi toinen tasku oli jo puolittain irti ja sen pohjassa oli reikä. Sain kuitenkin mielestäni varsin siististi ommeltua takin uudelleen kasaan ja parsittua taskunpohjankin umpeen. Täytyy jatkossa olla tarkempi, sillä nämä pienet jutut riistäytyvät helposti isoiksi, kun niihin ei heti tartu.

Sukkien kolmas elämä

Isältä serkun miehelle periytyneet sukat ovat tulleet parsituksi jo pariin kertaan. Nyt päätin kutoa niihin puolittain uudet terät. Neljäs ja viimeinen elämä tarkoittaa sitten vielä uusien terien kutomista, mutta nyt jätin kantapäät paikalleen ja kudoin vain teräosat.

 

 Sukkien kokonaispaino oli 133g, josta uuden osuus 63g. 

Lankaa käytetty vuoden alusta 888g.

Parsitut

Lupaan yleensä antamilleni sukille parsintatakuun eli ne saa palauttaa korjattaviksi, kun rikkuvat. Enkä myöskään yleensä ole tarkka siitä, ovatko sukat minun kutomiani, vaan korjaan myös muiden kutomia sukkia. Niinpä säännöllisen epäsäännöllisesti parin sukkia. 

Tämän vuoden ensimmäisissä korjattavissa on serkun, kälyn ja Juniorin sukkia. Erityisesti nämä viimeksi mainitut saivat aikaan hämmennyksen huokauksen. Kudoin ne syksyllä ja nyt niistä on jo pohjat aivan riekaleina. 

 

Muut parsittavat olivat vähän maltillisempia. 

 

Lankaa näihin käytetty n. 35g . Lankaa käytetty vuoden alusta 149g.

Alkuvuoden elvytetyt

Talven kylmät ovat jälleen saaneet villasukat päätymään jalkaan ja tietenkin sitä kautta kulumaan, joten helmikuussa riitti elvytettäviä sukkia eli parsittavaa. 

 

Sekun mies onnistui saamaan tammikuussa parsimani sukat rikki jo seuraavalla viikolla, joten niille uusi parsinta kierros, lisäksi vihreät sukat tulivat myös parsintaan. Seuraavalla kerralla tiedän, että kudon hänelle suurperheen sukkia, joissa saa pohjan irti ja korvattua uudella parin parsintakierroksen jälkeen. Ja siis tiedän, että nuo raidalliset sukat ovat eläneet jo monta elämää, joten seuraavalla kerralla niihin kannattaa kutoa uudet terät.

 

 

Lisäksi sukkia tuli kälyn ja juniorin käytöstä.  Ei yhtä tai kahta paria, vaan kokonainen kassillinen. 

Niiden parsimisessa meni useampi päivä, pyrin siihen, että pari päivässä tulisi korjatuksi. 

Osan kohdalla mietin jo oikeasti pitäisikö kutoa vanhoihin varsiin uudet terät, mutta päädyin nyt tällä kertaa vielä kerran parsimaan ne. 

Kaikkiaan näihin on upotettu parsintalankaa kerän verran eli 50g lisää langanlulutusta. Vuoden alusta lankaa käytetty 1902 g

Korjauksia ja viimeistelyä

Kuten aiemmin kirjoitin, menin materiaalipankkiin etsimään takkini rikoutuneen hiharemmisoljen tilalle uutta, samalla reisulla ajattelin vilkaista myös lankoja, koska tarvitsin näihin pyyhkeisiin ripustuslenkit. Jotenkin olin sitä mieltä, että niiden tyyli vaati virkattuja lenkkejä. 

Remmin soljen vaihtaminen oli yllättävän helppoa. Ratkoin pari saumaa, muotoilin vähän metallista kielekettä, että se sopi yhteen tuon uuden soljen kanssa, joka näytti todella samalta kuin vanha.

 

Sitten vain ompelin kiinni ratkomani saumat ja pistin remmin takaisin paikalleen. Yllättävän paljon kehuja koonnut "kaljasaavinpeitto" (kuten edesmennyt isäni kaikkia tämän mallin pitkiä takkeja kutsui) oli siten taas tasapainossa ja valmiina käyttöön. 

 

Lisäksi virkkasin noihin mainittuihin pyyhkeisiin ripustuskoukut. 

Voin siis todeta, että yksi työ loputtomalta työlistaltani on hoidettu kunnialla loppuun, kun pyyhkeet ovat käyttökunnossa.

Fiksaa huppu

Aiemmin kirjoitin siitä, miten tein serkulleni hänen toivomansa hupun, teksti täällä. Mallin piti olla löysä, mutta my ass - se tosiaan ollut löysää nähnytkään. Tämä selvisi myös siitä, että samaisen hupun oli tehnyt joku muukin ja jakanut siitä kuvan - niin nuoli päätä pitkin sekin.

Nyt serkkuni poikkesi täällä ja totesin, että huppu on ihan mahdoton: se ei peitä kunnolla niskaa, jos sen vetää riittävästi otsalle, eikä talvella oikein ole kiva palelee sitten niska tai otsa. Koska lankaa oli jäänyt, tarjouduin korjaamaan hupun. 

Purin resorireunan päättelyn ja nostin siitä silmukat jatkaen reunaresoria. Muistaakseni ohjeessa sanottiin, että kudo resoria 4cm, kudoin tuohon alkuperäiseen 5cm ja nyt tein sitten saman verran lisää. 

Koska tarkoitus oli saada huppu nopeasti käyttökuntoon, en kaivellut esiin varastopuikkoja, vaan nappasin ensimmäiset, jotka olivat sopivat. Ikävästi niitä ei ollut kuin neljä ja silmukoita olisi ollut viidelle puikolle. Tarvitsisin siis vähän apuja, jotta sain homman toimimaan. 

Jälleen kerran voidaan todeta, että aika tavaran kaupitsee. Nämä viinipullonkorkit ovat pyörineet maalaislaukkuni pohjalla varmaan useamman vuoden, kun en olen malttanut niitä hävittää (ovat sentään peräisin Valamon luostarista ostetuista pulloista), mutta en myöskään keksinyt niille mitään järkevää käyttöä. Nyt sitten tuli toimivaa käyttöä ja tähän käyttöön ne nyt sitten jäävät jatkossakin. Jälleen yksi säästetty ostos, olen jo pitkään miettinyt, että tuollaiset pitäisi hankkia ja siinä ne sitten ovat omista varastoista löytyneinä. Toiset voin ommella jämälankaista ja -kuminauhasta - sekin on ollut suunnitteilla pitkään - ehkä sitten joskus.

Uskoisin, että tuo muutaman sentin lisäys hupun reunaan tekee siitä huomattavasti käytettävämmän. Allaolevista kuvista ylemmässä on tilanne ennen muutosta ja alemmassa muutoksen jälkeen. Painoa hupulla on nyt 77g (eli keräle jäi vielä lankaa, jos vielä tarvitsee muokata), mikä tarkoittaa 14g lisää painoa.

 

 

 

Lankaa käytetty 14g, vuoden alusta 462g

Taas on parsittu

Serkkuni vinkkasi, että hänen miehensä sukissa on reikä. Hetken perästä tuli viesti, että niin on itse asiassa hänenkin sukissaan. Ymmärsin vinkin ja lupasin parsia. 

Serkkuni vihreät sukat ovat hänen tätinsä käsialaa, mutta kuten olen todennut, parsin kaikki sukat, joiden parsimista minulta toivotaan. Näissä tapauksissa on hankalaa se, että vastaavaa lankaa ei tietenkään ole, joten jouduin käyttämään lähintä soveliasta. 

Serkun miehen sukat ovat puolestaan eläneet monta elämää. Olen alunperin kutonut ne isälleni, korjannut ne hänelle ja sen jälkeen korjannut ne serkkuni miehelle ja parsinutkin ne jo kertaalleen. Jälleen kerran ne tulivat palautettua käyttöön. Huomaa, että ne ovat vuosien saatossa kuluneet ja ohentuneet paljon. Jopa niin paljon, että mietin vakavasti kannattaako niitä enää terittää sitten kun ne on vielä pariin kertaa parsittu ja tulevat käyttöikänsä päähän.

Järkeä vai ei?

Myönnetään, että välillä ihan oikeasti mietin, onko tässä minun touhussani mitään järkeä, miksi en vaan toimi niin kuin kaikki muut. Tässä tapauksessa kyseisen mietteen kirvoittivat työhanskat, joiten paikkaamiseen käytin kohtuullisen tovin. Minulla on kolma paria samanlaisia hanskoja, yhdet käyttämättömät ja kahdet olen jo onnistunut käyttämään puhki.

 

Perusteina korjaukselle toimi se, että hanskat istuivat hyvin ja olivat paria sormenpäätä lukuunottamatta ehjät.

 

Korjaamiseen käytin Naamakirjan Roskalava-ryhmästä saamaani nahkaa, josta tein jo näihin sukkiin pohjat. Ompelin nahkapalat kaksinkertaisina kiinni sormen päihin. 

 

'

 

 

Kyllä näillä taas muutaman tovin risusavottaa tekee. Todellakin olisin päässyt helpommalla, jos olisin vain heittänyt nuo roskiin ja ostanut uudet, sen verran hankalaa kaksinkertaisen nahan ompeleminen käsin on. Silti olen ihan tyytyväinen siitä, että korjaus on hoidettu, eikä tarvinnut ostaa uusia.

Tein itse ja säästin

Yleensähän lausahdus "tein itse ja säästin" liitetään räkäiseen nauruun ja pieleen menneisiin monesti miespuolisten henkilöiden tekemisiin, joihin liittyy rakentamista, remontointia ja korjausta. Ihan aina se ei kyllä mene niinkään, vaan itse tekemällä voi todellakin säästää monissa asioissa ja youtube-videoista voi oppia monia asioita. Pitääkö perustella tarkemmin?

Meillä on Dysonin varsi-imuri, joka on palvellut meitä jo monta vuotta ja johon on ostettu varaosiakin pariin kertaan - arvostamme kovasti sitä, että siihen voi ostaa varaosia ja ne saa vielä suurimmaksi osaksi itse vaihdettua. Tällä kertaa kyseisen imurin moottoroitu suulakeosa lakkasi toimimasta ja Herra Kirjoitus kävi jo netistä tarkistamasta, että sellaisen saa ostettua varaosana, hinta 63€.

Hän myös purki suulaketta ja poisti kasan hiuksia vähän sieltä ja täältä - niihin syyllinen löytyy täältä, tuolin ja näppäimistön välistä, mutta niin kauan kuin hän sanoo ihailevansa pitkiä hiuksia, on siitä jokin hinta maksettava. Tässä tapauksessa se hinta on karvoilla täyttyvät viemärin suodattimet ja imurin telat. 

Herra Kirjoituksen löytämissä videoissa ei kuitenkaan näytetty suulakkeen purkamista kokonaan, ja hän oli jo tilaamassa uutta, sillä ensi vaiheen karvanpoisto ei auttanut asiaa. Minä kuitenkin intin, että jos vielä kerran katsottaisiin ja kokeiltaisiin erilaista hakusanaa googleen. En osaa sanoa, mikä hakusanavalinnoista nosti eteemme pandoran lippaan avanneen videon, mutta sieltä tosiaan löytyi video, jossa tee-se-itse - mies purki lähes vastaavan Dysonin suulakkeen ja poisti valtavan määrän karvoja. Tuo video osoitti meille, mistä löytyi se ruuvi, jota emme (tai Herra Kirjoitus ei ollut, hänhän sitä korjaustyötä teki minun toimiessa kannustusjoukkoina) olleet löytäneet. Kun varsin hankalassa paikassa telan sisällä ollut ruuvi saatiin auki ja telan pidikekin kokonaan irti, paljastui sisältä syy, miksi se ei enää pyörinyt. Pienen villakoiran verran tiukkaan kiertynyttä emännän karvaa. 

Kun nämä poistettiin, niin suulake toimi jälleen moitteettomasti ja ensi kerralla osaamme tarkistaa myös tämän paikan. Tee se itse - siivous säästi siis tällä kertaa meille 63€.

Pienet parsinnat

Anopin vaatehuoneen siivouksen yhteydessä löytyi parit sukat, jotka kaipasivat parsintaa. Näissä onneksi oli vain pienet reiät. 

Parsintalangat olivat vähän sinne päin, mutta saatiin niillä sentään reiät umpeen.

Sukkahirviö

Kälyn ja juniorin sukat ovat saaneet osakseen runsasta käyttöä ja sen myötä reiät pohjiin.

 

 

Juniorin sukat parsin perinteiseen tapaan mahdollisimman näkymättömästi. Kälyn kirjaviin sukkiin sen sijaan tulin ihan vahingossa tehneeksi sukkahirviön kokeillessani uutta parsimistekniikkaa.

Ratkojan unelma

Etsiessäni taannoin pinkkiä päälle pantavaa eräisiin väriteemoitettuihin bileisiin käsiini osui paljetein koristeltu pinkki toppi. Se on ollut vaatekaapissani jo kauan, niin kuin useimmat muutkin siellä olevat vaatteet, mutta tätä toppia on soviteltu useamman kerran, ei kuitenkaan koskaan käytetty. Nytkin se jäi sopivasta väristä huolimatta kaappiin, koska sen etukappaleen koristeena on paljettikirjailu. Tämä paljettikirjailu on kiinnitetty osin langalla, osin siimalla ja liimalla ja kutittaa ihan vietävästi iholla. Kahdessa minuutissa totesin, että kyseisen vaatteen käyttäminen on mahdotonta ja kutina sietämätön, joten eikun takaisin kaappiin.

Bileiden jälkeen kuitenkin päätin, että nyt se on tulos tai ulos eli tässä tapauksessa topista on saatava käyttökelpoinen tai sitten sen on aika päätyä kiusaamaan jota kuta muuta. Olisin ollut taipuvainen jälkimmäiseen ellen olisi tarkemmassa katselussa huomannut, että topin edellinen omistaja oli yrittänyt ratkoa paljetteja huonoin tuloksin. Topin yläosan laskoksiin piiloutui kaksi pientä reikää sille kohtaa, mistä paljetteja oli irrotettu. En halunnut pistää kiertoon reikäistä tai parsittua vaatetta, joten siis ratkomaan.

Paljettien suhteellisen siistissä irrottamisessa, kun niitä oli useammassa alaspäin laskevassa rivissä, oli hirveä työ, ja tuo kiinnitysmateriaalien yhdistelmä oli todellinen ratkojan unelma siis hyvin hankala. Lyhyesti sanottuna, hullun hommaa, mutta tulipa tehtyä. Reiät kaipaavat vielä parsimista, sillä niiden sävyinen lanka on maalla. 

Kaiken tämän jälkeen toppi on aivan pakko ottaa käyttöön. Kesä tule siis pian. 

Pienempi kaula-aukko

Trikoopuserosta, jota olen käyttänyt pyjaman puserona, on kaula-aukko venähtänyt. Se on alunperinkin ollut avonainen ja olen korjannut sitä pariinkin kertaan. Ensiksi ompelin siihen rypytyslangan ja kun se ei kestänyt, kuminauhan kaula-aukon reunaan. Nyt tuo kuminauhakin oli tullut tiensä päähän, joten jotain muuta oli keksittävä. 

Ratkaisuksi muodostui joskus paikkalaatikkoon nakkaamani paidan helma, josta ompelin lisäpalan tuohon puseron kaulukseen. Väri ei ole täsmälleen sama, mutta kuitenkin riittävän liki. Lisäpalan vaakasauma on upotettu puseron dekolteen saumaan, pysysaumat toki erottuvat paremmin, koska en tehnyt lisäosasta koko etukappaleen levyistä. En tikannut tätä irtopalaa kiinni puseron kaula-aukkoon. Koska lisäpalanen piti saada istumaan siististi, ompelin valmiiseen helmapäärmeeseen kertakäyttömaskista nappaamani kuminauhan. Toimii yllättävän hyvin. 

Ikuisuusvaateprojektia on jälleen viety pykälän verran eteenpäin. Toisen pykälän verran se eteni sillä, että kursin jälleen rakkaat tuulihousuni kasaan. Niiden kohdalla on pakko tunnustaa, että aika alkaa olla vähissä - ne eivät vaan enää kestä kovin kauaa. Toivottavasti vielä kuitenkin tämän talvi- ja kevätkauden verran.

Kaikki rikkuu

Kummallisesti asioilla on taipumus kasaantua kuten esimerkiksi sillä, että tavarat rikkuvat aina kasapäin. Nytkin hajosivat sekä Herra Kirjoituksen talvikengät että minun talvikenkäni (toiseen kertaan), yksi avaimenperä, toppatakin vetoketju ja popscoket puhelimestani.

Jälleen kerran mietimme käytämmekö asiantuntijaa siis tässä tapauksessa suutaria vai teemmekö itse. Asian ratkaisi se, että molempien kengät ovat jo reilusti käytetyt, mutta kuitenkin edelleen käyttökelpoiset. Laskimme, että niihin vitosen liimatuubi ja vähän omaa työtä on järkevämpi sijoitus kuin suutarille vienti. 

Samoin avaimenperän korjaaminen onnistui liimalla ja vetoketjuun tarvittiin vain pihtejä. Ne hoituivat muutamassa minuutissa. 

 

Uutta popsocketia kerjäsin naamakirjan roskalava-ryhmässä, mutta sellaista ei tuntunut löytyvän, joten päätin tarkemmin tutkia kyseisen härpäkkeen sisuskaluja. Olin siis valmistautunut kokoamaan sen liimalla, jos mahdollista. Yllätyksekseni huomasin, että korjaaminen onnistui vain painelemalla osat yhteen - toki se edellytti pohjan irrottamista puhelimesta, mutta onnistui suhteellisen helposti. Pääsin siis tuulettamaan jälleen onnistunutta korjausta ja hämmästelemään sitä, miten loppujen lopuksi yllättävän moni asia on korjattavissa, kun vähän tutkii, googlettaa ja näkee vaivaa. Tuohonkin meni alta 5 minuuttia, joten ei ajallisesti ollut kysymys mahdottoman pitkästä ajasta.

Vielä kun joku kertoisi miten saa teroitettua pinsetit jälleen teräviksi, niin olisin taas yhtä "elvytystaitoa" rikkaampi. Minusta ja lankauksesta ei koskaan tullut kavereita eli en jaksanut panostaa sen taidon opiskeluun, vaan nypin kulmani edelleen pinseteillä. Itse asiassa tähänkin löytyi youtubesta ratkaisu eli nyt mä teroittelen pinsettejäni metallisella kynsiviilalla.

Vuoden ekat parsitut

Juniorin joululahjaksi saamat kettu-sukat ovat osoittautuneet niin rakkaiksi, että ne on saatu pojalta pois vain suihkuun mennessä. No 24/7 käyttö myös tarkoitti reikiä päkiöihin pari viikkoa joulun jälkeen. Ne piti tietenkin äkkiä parsia, jotta sukat saatiin uudelleen käyttöön. 

Samasta osoitteesta sain parsittaviksi parit muutkin sukat. 

 

 

Myös serkun miehen sukat tuli korjattua. Ne ovat kuvassa laitimmaiset, kälyn sukat keskellä - samat kuin ylemmässä kuvassa.

Saiturin korjausjoulu

Onnistuin viikolla rikkomaan käytössä olevista talvikengistäni vetoketjun - ja vielä sen verran pahasti, että oli valittava kolmesta vaihtoehdosta: heitä kengät roskiin, vie kengät suutariin tai korjaa itse. Roskis nyt on allekirjoittaneelle viimeinen vaihtoehto ja koska en myöskään halunnut jättää kenkiä juhlapyhien yli suutarin huomaan, jäi vaihtoehdoksi itse korjaaminen.

Kenkien vetoketjun lukko oli siis irti ketjun toisesta puolesta. Vanhoja hyviä ohjeita noudattaen ratkoin vetoketjun pään irti siltä puolelta, mistä lukko oli irronnut ja irrotin metallisen sulkuklipsin. 

Pujottelin löystyneen lukon takaisin paikalleen. Kiinnitin klipsin uudelleen pihdeillä, joilla myös puristelin löystyneen lukon takaisin sopivaan kireyteen. 

Lopuksi ompelin irrotetun vetoketjun takaisin paikalleen ja kas, kengät ovat taas kunnossa. Aikaa meni parikymmentä minuuttia ja eko-saituri on taas tyytyväinen. 

 

Kuten kuvasta näkyy, aiemmin rikkuneen lukon vetimen olen korjannut avainrenkaalla, joka toimii tuossa itse asiassa paremmin kuin varsinainen vedin.