Järkevä joulukuu

 

Marraskuun tavoitteet eivät täyttyneet, kävimme ulkona syömässä, tuli ruokahävikkiä ja muutenkin herkkuja ostettiin aivan liikaa. Otsikon mukaisesti yritän pitää joulukuun järkevänä, tehdä paljon töitä, ostaa hävän ja ostaa vielä vähemmän herkkuja. Kuten on todettu tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä, joten se saattaa olla tässä edessä, mutta yritetään. 

 

1.viikko

Kerrankin kuukausi, joka alkaa maanantaista. Maanantaina vaihdoin vapaapäiväni työvuoroon, tiistainakin olisin voinut, mutta päätin pestä loput pyykit ja kutoa sukkaa eli levätä pitkän (15 päivää kestäneen) työputken jälkeen. Maanantaina hoidin suunnilleen viimeiset joululahjaostokset, sillä olemme päättäneet, että aikuisten kesken ei vaihdeta lahjoja ja ne tehtyäni päätin taas olla ostamatta - niin turhaa, mutta yritän kuitenkin. Samalla mietin ensi vuodeksi järkevämpiä kulukategorioita - varsinkin, kun näissä listauksissa näkyvät vain ne asiat, joista tulee kassakuitti. Kaikki ne, mitä maksoin suoraan tililtä tai mobilepaylla jäävät tässä listauksessa näkymättä eli "totuus" on vain puoli totuutta. Toki joulukuun lahjakausi on kerran vuodessa tapahtuva poikkeus eli ehkä kirjaamattomuus tässä kohtaa sallitaan. 

Perjantain työpäivän jälkeen kävimme äidillä, jälleen oli varsin hyvä päivä, mistä olen kiitollinen. Lauantaina virittelimme jouluvaloja, koristelimme joulukuusen ja shoppailimme lisää joulukoristeita. Itsenäisyyspäivän iltaa vietimme ystävien luona peli-illan merkeissä. Sunnuntain surkeassa kelissä ajelimme maalle tarkistamaan paikkoja, kaikki suunnilleen kunnossa. Yksi pressuseinä oli romahtanut ja se pitää käydä korjaamassa jossain vaiheessa - kaatosateessa emme siihen ruvenneet. Illalla sitten kutsuivatkin työt. 

 

2.viikko

Yötyöviikko eli alkuviikon päivät ovat menneet nukkuen ja koomaillen sekä sukkaa kutoen. Joulukiintiöstä puuttuu vielä useampi pari. Keskiviikon ja torstain vapaapäivät olivatkin sitten ahkerointiin varattuja, jotta kaikki se, mitä alkuviikon välttelin tuli hoidettua. Torstaina kävimme äidillä ja hänellä oli jälleen  hyvä päivä. Melkein pelottaa, koska seuraava romahdus tulee, koska nyt on ollut taas useampi hyvä viikko. Perjantaina töiden jälkeen lautapeli-ilta työporukalla. Vapaa viikonloppu, kokonainen vapaa viikonloppu - ihan uskomatonta. Vaikka kotihommia olikin, nautin silti täysin rinnoin. Kävimme lauantaina syömässä "joululounaan" eli kuluttamassa pois viime jouluisen ravintolalahjakorttimme - ja kyllä oli herkullista ruokaa. Sunnuntaina kaiveltiin kellarista ruoka-aineksia ja kokatiin niistä. 

 

3.viikko

Maanataista alkaen töitä, aamua ja iltaa sekä viikonloppu. Palkkapäivä, olen ollut paljon töissä ja se näkyi myös palkassa ja hyvä niin. Laskut maksuun ja eteenpäin. Synkää ja sateista, kun raahauduin aamuvuoroon, keskiviikkona kastuin läpimäräksi töistä tullessani ja onnistuin käyttämään sitä ja väsymystä tekosyynä houkutella Herra Kirjoitus ulos syömään. Käytimme viimeisen viime joulun lahjakorteista ja nautimme herkullisen aterian, jonka jälkeen ainoa fiilis oli se, että nyt nukkumaan. Torstaina jatoin vielä ylimääräisen iltavuoron - aivan loistava tapa vältellä kotitöitä. Toki se sitten tarkoittin sitä, että perjantain vapaapäivä oli normaaliakin työntäyteisempi.  Illalla kävimme vielä äidin luona siivoamassa ja viettämässä aikaa. Sen jälkeen olin niin väsynyt, että houkuttelin Herra Kirjoituksen pahoille teille Burger Kingiin. Viikonloppu meni töissä.

 

4.viikko

Jouluviikko, joka ei kyllä tunnu joululta kun ulkona on liki 10 astetta lämmintä ja sataa - tosin juuri kun olin ehtinyt valittaa asiasta, pamahtivat pakkaset päälle. Lunta ei ole, mutta ei sentään sada. Koko joulukuusta päälimmäiseksi on jäänyt fiilis loputtomasta sateesta. Tuntuu, että joka päivä on satanut enemmän tai vähemmän ja se kyllä vetää mielen niin mustaksi, niin mustaksi. Viikon loppuun saimme vielä oikein kunnon talvimyrskynkin - Hannes riehui maalla, merellä ja ilmassa. Tällä hetkellä tiedossa olevat vahingiot rajoittuvat maalla yhden oviaukkoa peittävän pressun repeytymiseen. Tosin vahinkoja saattaa paljastua lisää, kun teemme laajempaa kierrosta, tämä ilmoitus tuli naapurien tarkastusverkostolta. 

Jouluviikon alkuun kävimme maalla tarkistamassa paikat ja kahveilla naapurinrouvan kanssa. Samalla pudottelimme pari lahjapakettia saajilleen. Aatonaaton vietin harrastetöissä ja illan leipoen sekä muita kotihommia tehden. Herra Kirjoitus viettää jouluaaton iltaa sisarensa perheen ja äitinsä kanssa kun minä olen töissä, ja heiltä tuli toive mokkapaloista gluteenittomana ja tavallisena, joten sitä sitten tehdään. Joulunpyhät menivät tiukasti töissä, niinpä niitä seuraavana viikonloppuna sitten hoidettiin taas kotihommia enempi ja lorvittiin - ihminen tarvitsee lepoa, mikä ihana tekosyy sukan kutomiselle ja äänikirjalle. Eikä sitä oikein siinä Hannes-myrskyn riehuessa mitään muuta olisi voinut tehdäkään. Toki sunnuntaina käytiin taas siivoamassa äidille. Pääsimme suhteellisen pienillä myrskyvahingoilla, yks revennyt pressuovi - toki kaatuneiden puiden määrästä ei vielä ole tarkempaa tietoa. 

 

Kerrankin onnistuin jouluruokien kanssa niin, että olimme molemmat Herra Kirjoituksen kanssa tyytyväisiä. Ruoat riittiviät aatosta Tapaninpäivään, nälkä lähti hyvin - tai oikeastaan ähkyksi asti vaikka sortteja ei monta ollutkaan. Vähensin näet niitä radikaalisti ja keskityin vain niihin, joista eniten pidimme. Esimerkiksi lihapullat jätin suosiolla arkikäyttöön pois joulupöydästä, sen sijaan saimme lahjaksi äärettömän hyvää kinkkua, limppua ja sinappia, joilla pärjäsi jo pitkälle. 

 

5.viikko

Alkuun vielä vapaapäivä ja sitten yövuoroviikko. Maanantaina siis loputon lista kotitöitä ja sen kunniaksi ruokailu Burger Kingissä. Naapurilta maalta tuli ilmoitus, että oli käynyt pönkkäämässä yhden oven, kun sekin oli ilmeisesti myrskyssä auennut. Ihania tuollaiset naapurit. Tiistaina kävimme syömässä nepalilaisessa ravintolassa ja apteekissa sekä ostamassa mustaa ja valkoista ompelulankaa ensi vuodeksi. 

 

Kun katsoo alla olevaa menolistausta, niin voi vain todeta, että joulukuu oli taas kerran vähemmän järkevä. Perustelen sitä kuitenkin sillä, että pieni piristyskulutus ja elämännautinto tulee silti halvemmaksi kuin kallonkutistaja.  

 

Menot:

Ruoka: 429,90€ (10 pakettia tarjouskahvia, väsymyspäivän burgerateriat, pizzaa uuden pizzerian avajaistarjouksesta, burger ateriat äiti illan jälkeen, nepalilainen lounas molemmille)

Herkut: 56,25€ (väsypäivän karkkipussi, keksejä, karkkia meille ja peli-iltaan, sipsejä, suklaata jouluksi)

Tavarat:  96,36€ (Kalevala Korun joulukoriste, pizza/burgeri joulukoristeet, patterivaloja, joulunauhaa, lautapeli, Addin crazy snake sukkapuikot, mustaa ja valkoista ompelulankaa, nenäliinoja äidille) 

Muut: 31,74€ (3 pulloa shampoota ja hygieniatarvikkeita, joulupaperi, lautasliinat, kestokassi, kalenteri pesutupaa varten, Air fryer suojapapereita, kakun koristeita, teetä lahjaksi, joulukarkkeja äidille)

Lääkkeet: 92,23€

Uusi joulupanta

Pelastin roskikselta pannan, josta oli muutama pallo irronnut. Muistin näet, että vinttikomerossamme on ajalehtinut pari vuosikymmentä muutama edellisen omistajan jättämä joulupallo. Päätin, että niiden on aika päätyä käyttöön. Onnistuin jopa rikkomaan yhden kuljettaessani niitä vintistä alas, mutta jäljelle jääneet kolme riittivät pannan täydentämiseen. 

 

 

  

Pallot eivät olleet aivan idealikokoisia tuohon, mutta siitä huolimatta päätin käyttää ne tuohon.  

 

Tässäpä sitten vielä yksi juolupanta ensi vuodeksi.  

Joululahjat 2025

Olen huomannut ristiriidan - ison ristiriidan - siinä, että vastustan materiaalista joulua ja joka joulu esittelen materialistisesti saamamme joululahjat. 

 

On totta, että saimme tänäkin vuonna lahjoja kaikesta "aikuisten kesken ei vaihdeta lahjoja" - sopimisesta huolimatta. Nopealla listauksella paljon syötävää kuten leipää, sinappia ja kinkkua sekä suklaata ja muita herkkuja. Saimme myös rahaa ja lahjakortteja ja niiden lisäksi joitakin tavaroita kuten valokuvakalenterin, viikonloppulaukun ja Tähtien sota -soittorasian. 

 

Tuossa edellä olevassa listauksessa on siinäkin jo liikaa materiaa mainittuna, joten valokuvaa ei ole tulossa eikä tarkempaa erittelyä suklaarasioista ja muista herkuista.  

Läks lapasesta

Voisin taas kerran kysyä itseltäni, että miksi aina täytyy mennä nollasta sataan, miksi ei vaan voi tyytyä siihen kohtaan 50 tai 20 tai edes 70? Kuinkahan monta kertaa olen mainostanut, että olen anti-jouluihminen? Monta, todella monta. Tosin minun inhoni joulua kohtaan ei liity itse joulunsanomaan, ei myöskään hyvään ruokaan ja läheisten kanssa vietettyyn aikaan, se liittyy loputtamaan mainostamiseen, krääsään, ostamiseen ja turhaan tavaraan. Sekä tietysti siihen paineeseen, jota ihmisille tuon ajanjakson varjolla synnytetään: pitää siivota kaapit, loodat ja laatikot, pitää laittaa ruokaa, pitää kutsua suku kylään ja käydä kylässä, unohtamatta kirkkoa ja hautoja ja niin edelleen. Tuosta rauhan ja rauhoittumisen ajasta on luotu monille ihmisille paineinen ja raskas aika, liittyvät paineet sitten suorittamiseen, selviämiseen tai vaikka rahaan ja siksi joulunaika ei tunnu siltä, miltä pitäisi. 

 

Ajatukseni näköjään lipsahtivat vähän syvällisemmiksi kuin alun perin oli ajatus, mutta juuri noista edellä mainituista syistä koen itseni anti-jouluihmiseksi, en halua ottaa stressiä siitä, miten joulua vietämme, siivota hikihatussa tai muutenkaan enää suorittaa joulua. Periaatteessa voisin olla jopa täysin ilman joulukoristeita, mutta sosiaalinen paine ajaa siihen, että jotain on ikkunoihin pakko laittaa, kun kerran kaikilla muillakin on. Tylsästi niihin ei tule vaihtelua, vaan samat koristeet saavat olla niin kauan kuin kestävät. 

 

Joulukuuseen olen nyt  parina vuonna jostain syystä halunnut panostaa enemmän. Niinpä se on tänä(kin) vuonna tuo otsikonmukainen asia, joka läks lapasesta. Tänä vuonna virittelin kuuseen Kalevala korun joulukoristeet, kaikki 21 kappaletta. Meillä oli myös patterivaloja, jotka päätin, että laitetaan nekin kuuseen. Valitettavasti vain meillä olevat valot olivat liian lyhyitä, eivätkä sopineet tuohon käyttöön. Niinpä otimme suunnan kauppaan ja ostimme 10m Led-valonauhaa, yhden lyhyen valonauhan (samoja, joita meillä jo oli) ja pari valkoista joulunauhaa kuuseen juurelle. Näihin nauhoihin sitten kieputeltiin ne lyhyet valonauhat ja sitten oli tietenkin pakko lisätä "lumelle" pari lankakerää...

 

Toisesta kaupasta ostin myös setin Herra Kirjoitus-tyyppisiä joulukoristeita, koska meillä on näitä vain yksi setti ennestään (kuka puhuikaan antijouluihmisestä? Taidan pikemminkin olla koristehamsteri) ja ne näyttivät kuusessa kovin yksinäisiltä. 

 

No, mun puolesta joulu saa nyt sitten tulla ja mennä - joululahjat on jo meidän perheessä annettu (Minulta minulle Kalevala Korun joulukoriste roikkuu kuusessa ja meidän uusi imurimme on toimivaksi todistettu.), samoin kuusi koristeltu ja jouluvalot viritelty ja sitä paljon puhuttua ruokaa saa kaupasta. Sen suhteen ei lähde lapasesta.  

Räisälän koru

Perinteisen Kalevala korun joulukoristeen ostaminen jäi vähän viime tippaan. Korun kanssa kävi jopa niin, että kaupan viimeinen koriste oli myyty päivällä, kun iltapäivällä kävin kysymässä. Onneksi myyjä osasi sanoa, että loppuviikosta olisi tulossa noita lisää, joten maksoin varmuuden vuoksi koristeeni valmiiksi, jotta aivan varmasti saan sen. Olin äärimmäisen tyytyväinen, kun sain jo melko kalliista, 40€ hintaisesta, koristeesta 20% kanta-asiakasalennusta.

 

Vuoden 2025 Kalevala-joulukoriste on Räisälä koru. Se pohjautuu Räisälän Tiurista löydettyyn taidokkain palmettikuvioin koristeltuun hopeasolkeen. Koru on itämaista alkuperää ja ajoittuu 1100-luvulle.  

 

 

Tämä on todella kaunis ja sai aikaan sen, että oli pakko hakea kuusi vintistä ja koristella se.  

Joulun lahjat

Huolimatta jokavuotisesta päätöksestä, että mitään lahjoja ei aikuisille osteta eikä vaihdeta, ollaan jälleen tilanteessa, että kuusen alle on kuitenkin kertynyt paketteja.

Niiden sisältö näkyy alla olevissa kuvissa. Paketit pitivät sisällään runsaasti erilaisia herkkuja kuten hilloja, pikkuleipiä, fudgeja, suklaata ja hunajaa. Lisäksi saimme kalenterin ensi vuodeksi, lahjakortteja, rahaa, ulkoiluvoidetta ja erittäin hauskat rintamerkit. Minun merkissäni lukee "knit happens" ja Herra Kirjoituksen merkissä "may the Force be with you"

 

Osa lahjoista jäi pois kuvasta tai toimittui meille vasta joulun jälkeen eli tässä vielä täydennystä. Lisää hunajaa (me ollaan varmaan aika makeita), kahvia, teetä, suklaata, torttuja, marmeladia, lahjakortti, termosmuki, kukka ja "sähkökuutio" eli vähän fiinimpi sähköjohto.

Ihan liian paljon lahjoja taas meille - emme me näin kilttejä ole olleet.

Minulle jouluksi

Otsikko on harhaanjohtava, koska tosi asiassa tarina menee niin, että ostamistani uusista Novitan puisista puikoista katkesi yksi. Reklamoin asiasta Novitalle ja sain yllätyksekseni pahoittelujen lisäksi 20€ arvoisen lahjakortin heidän verkkokauppaansa. 

Käytin lahjakortin kahteen pariin 3,5mm kulmikkaita koivuisia puikkoja. Lisäksi nappasin samaan pakettiin vielä paketillisen (= 2 kpl) päättelyneuloja. Postikulut olivat mielestäni ryöstöhintaiset, mutta joka tapauksessa näistä jäi kaikkineen minulle itselleni maksettavaksi kympin verran. Sen päätin olevan joululahja minulle itselleni. 

Seuraavaksi sitten vaan pitää ottaa puikot töihin ja toivoa, että ne kestävät paremmin kuin edeltäjänsä.

Euran sydän

Kävin sitten loman kunniaksi ostamassa itselleni joululahjan. Mainostan kovasti olevani antijouluihminen, mutta silti touhuan yllättävän paljon jouluasioita ja -perinteitä. Yksi näistä perinteistä on joululahja itselleni Kalevala korun joulukoristeen muodossa.

Tänä vuonna joulukoriste oli mielestäni tavattoman kaunis. Se on Euran sydän, vanha Kalevala korun korumalli, jota on valmistettu jo 1950-luvulla. Nyt se on sitten muokattu joulukoristeen muotoon. 

Koristeen hinta oli pompsahtanut 8€ viimevuotiseen verrattuna, mikä on mielestäni todella paljon. Nykyinen hinta alkaa olla jo mielestäni kipurajalla, mutta koristeen kauneuden takia sen nyt vielä tänä vuonna ostin.

Jouheva joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi alkoi, ihan hullua, eihän siitä ole kuin pieni hetki tämä vuosi oli uusi ja aluillaan. 

1. viikko

Siis yhtä kuin pitkä viikonloppu, joka meni hyvin pitkälle töissä. Toisaalta siellä oli kerrankin leppoisa fiilis ja sitä myötä mukava olla. Mahtavat työkaverit ovat totta kai luku sinänsä ja auttavat jaksamaan pahoissakin tilanteissa. Tietenkin kävimme sunnuntaina katsomassa äitiä, joka oli paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. 

Jatkuva pimeys väsyttää, en tiedä, miten paljon pitäisi nukkua, jotta olisi kerrankin nukkunut riittävästi. Ehkä 16 tuntia vuorokaudessa. Vai riittäisikö sekään.

2.viikko

Hyytävää pakkasta tai vähän pienempää pakkasta ja lumisadetta, pimeää aamulla ja pimeää illalla, mutta enää muutama viikko ja sitten alkaa taas valostua. Koin myös kohtuullisia kauhun hetkiä, kun kotiin tullessani poimin kynnykseltä kasan, täsmällisesti noin kymmenen kappaletta, valkoisia kirjekuoria ja mietin, että mistä ihmeestä meille tällainen kasa laskuja tulee. Huokaisin syvään sekä tietenkin mietin taas rahanmenoa ja riittävyyttä. Kestofiilis aina kun näen laskun, ei voi mitään. Positiivinen yllätys oli myös se, että noissa kuorissa ei ollut yhtään laskua, ei yhden yhtään. Vain tiliotteita, ilmoituksia siitä, että nostavat käyttötilin korkoa ja yksi joulukortti. Mahtavaa.

Kaiken tämän lumen, pimeyden ja tylsyyden keskellä päätimme sitten tempaista ja tehdä varauksen. Teneriffa kutsuu jälleen huhtikuussa, toki vaan 10 päivää, mutta jonnekin aurinkoon on pakko päästä pois täältä pimeydestä. Olkoon se meidän joululahjamme tänä vuonna. Nyt on sitten taas on jotain mitä odottaa.

Itsenäisyyspäivänä virittelimme jouluvalot paikalleen ja hankimme myös niitä vähäisiä joululahjoja, joita tänä vuonna ajattelimme ostaa. On se aina yhtä turhauttavaa, minä en vaan ole lahjojenhankintaihminen. Ymmärrän kyllä, että lapsille ostetaan lahjoja, mutta miksi aikuisille, joilla on kaikki mahdolliset ja mahdottomat tavarat jo olemassa. Siksi pyrin ostamaan vain jotain sellaista, joka katoaa jossain kohtaa loppuun käytettynä pois. 

Perjantaina illalla kävimme elokuvissa - olimme jättäneet vähän turhan myöhään niiden kesällä ostettujen lippujen käytön, joten valikoima oli mitä oli. Meidän valintamme oli Napoleon. Ikävä kyllä aikaisten aamujen työvuorojen yhdistelmä iltanäytöksen ja pitkän elokuvan kanssa oli aika haastava. Elokuva oli kyllä mitä mielenkiintoisin, vaikkakin selkeästi Napoleonin sotaisia saavutuksia ja tappioita korostava. Leffassa unohdettiin tyystin, mitä kaikkea muuta (koulutus, lennätin, lait) hän sai aikaan urallaan.

 

Lauantaina kävimme maalla tarkistamassa paikkoja ja katsomassa äitiä. Sunnuntaina oli sitten sukankutomis ja lepopäivä. 

3.viikko

Lupasin tehdä yhden työpäivän harrastetyöpaikassa, olihan se ihan kivaa pitkästä aikaa. Sitten pari työpäivää töissä, töissä ja vapaapäivä. Kävin kaupassa ja päätin taas kerran, että tästä jouluun saa Herra Kirjoitus hoitaa kauppa-asiat. Mä en kestä niitä ihmisiä, jotka ryntäilevät heikkopäisinä, ikään kuin tavarat loppuisivat kaupasta, yhtään ei katsota ympärille, tönitään, tuupitaan ja kohelletaan. Onneksi sain jotain jo joulua varten ostettua, niin ihan kaikki ei jää Herra Kirjoituksen kontolle. 

Palkkapäiväkin osuu tähän viikkoon eli normisetti, laskut maksuun ja unohdetaan asia muutoin. Jo ennakoon siirsin joulurahat käyttötilille ja yllätyin siitä, että en ollut joutunut siirtämään alkukuusta sinne enempää kuin normaalisti. No totuus valkeni, kun maksoin luottokorttilaskun, jolta normaalisti menee vain äänikirjapalvelun kuukausimaksu, nyt oli lasku vähän isompi. Kyllä ne menot aika vakiot taitavat kuitenkin olla, sillä luottokorttilaskun suuruus oli kuta kuinkin sen puuttuvan tilisiirron kokoinen. 

 

Viimeiset kesän leffalipuista tuli käytettyä tällä viikolla. Varauksen aikaan vaihtoehdot olivat aika vähissä, joten elokuvavalinta oli aika erilainen kuin normaalit toiminta- ja räiskintäleffamme. Kävimme katsomassa "Killers of the flowermoon"-nimisen elokuvan, joka kertoi Osage-intiaaneista ja heidän elämästään valkoisen miehen painostuksen alla 1920-luvun Yhdysvalloissa. Tarina keskittyi yhteen alkuasukasperheeseen, jossa oli äiti ja neljä kaunista tytärtä sekä alueen kuninkaaseen ja hänen perheeseensä. "Kuningas" näytteli hyväntekijää, mutta pyrki kaikintavoin hankkimaan hallintaansa intiaanien öljypalstat ja niiden kautta tulevat mittavat rikkaudet. Murhaamistakaan ei kaihdettu ja rakkaus oli vain pelinappula. Pitkä, mutta hyvin monipolvinen ja mielenkiintoinen elokuva, joka sisälsi yhden pettymyksen: Leonardo DiCaprio oli kulahtanut ja plösähtänyt oikein kunnolla. Siis tokihan rooli vaati jonkinlaista renttumaisuutta ja kulumista, mutta en usko sen vaatineen tuota määrää alkoholismiin viittaavaa turvottelua ja tonnin silmäpusseja.

 

Loppuviikkoon kuului myös käsittämätön neljän päivän vapaa, joka toki katosi kotitöihin, kaupassa käymisen ja sukankutomiseen. Viikonloppuna kävimme taas äitiä katsomassa ja juhlimme vähän jälkijunassa serkkuni Rusetin syntymäpäiviä. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa kaikki "lähiserkut" puolisoineen yhdessä ja päästä nauttimaan joulupuurosta, kinkusta ja kirsikka-suklaakakusta. 

4.viikko

Töihin raahautumisen sijaan olisin mieluummin jäänyt nukkumaan ja parantelemaan selkääni, joka on ottanut jostain nokkiinsa. Todennäköisesti liiasta istumisesta, koska sitä on viime aikoina tullut enemmän kuin normaalisti niin autossa kuin kotona. Sairaspoissaoloja oli kuitenkin monta, joten koetan selvitä töissä sisulla ja särkylääkkeellä. 

Jouluviikko, mikä tarkoittaa, että jossain vaiheessa on kierrettävä taas kälyn, anopin ja serkkujen luona jättämässä joulukasseja. Ja ennen kaikkea tehtävä perheen pienille paketteja. 

Yksi ehdottoman positiivinen asia tähän liittyy, tällä viikolla on pimeyden huippu saavutettu ja päivät alkavat pidetä. Elämä voittaa, ihan varmasti. 

Kelit menivät jo viime viikon puolella aivan hirveiksi, niin liukasta kuin luistinradalla ja lisäksi vettä taivaasta niskaan. Töihin talsiessiessani ehdin kirota tätä niin sanottua talvea moneen kertaan - muutama sopiva liukastuminen ja myös jo ennestään ärtynyt selkäni sai siipeensä. Lisää kipua ja lisää v-tutusta. 

Viikon ehdottomat huippuhetket koettiin keskiviikkona. Aamun katastrofilta minut pelasti Herra Kirjoitus, joka vei minut autolla töihin. Olin jotenkin kuvitellut, että työt alkavat vasta puoli kahdeksalta ja onhan minulla tässä vielä hyvin aikaa, kunnes tajusin alkaa miettiä työparini työvuoroja ja tajusin, että jokin ei nyt täsmää. Vuorotaulukkoa vilkaisemalla selvisi, että minun pitäisi olla töissä seitsemältä puoli kahdeksan sijaan. Kello oli jo sen verran, että kävellen en olisi ehtinyt, joten rakkaani pelasti minut ja vei autolla töihin. Samana iltana kävin toiveikkaasti katsomassa, josko taloyhtiön pesukone olisi korjattu, se kun ollut jo kohta viikon rikki. No ei tietenkään ollut. Toivorikkaasti aloin sitten pestä pyykkiä omalla koneellamme, jota ei oltu kyllä käytetty vuosiin. Lopputulos, kone kyllä pesee, mutta poistopumppu ei toimi. Kaiken tämän keskellä pitää ostaa vielä uusi pesukonekin. Voi kerpele, etten muuta sano. Nyt vaan en jaksa keskittyä siihen, kunhan tästä jouluhössötyksestä päästään niin ehkä sitten, olkoot pyykit joulun ajan likaisina pesuhuoneen nurkassa. Nyrkkipyykillekään en aio ruveta. Kaipa se talopyhtiön pesukone joskus tulee korjatuksi. 

Taloyhtiön pesukone tuli korjatuksi ennen joulua ja viimeiset pyykit pestiin jouluaattona, oli se sitten fiksua tai ei, mutta eipä ainakaan ollut muita jonossa. 

Jouluvalmisteluihin emme kovasti panostaneet, koristelut oli tehty jo ennakkoon ja ruoat olivat kaupasta peräisin. Tein kuin teinkin uhkarohkean kauppakierroksen torstaina ja sain hankittua kaiken tarpeellisen. Aatonaattoaamuna keittelin joulupuuroa ja kävimme katsomassa äitiä, yöksi töihin, jouluateria syötiin jouluaattona siinä pyykkihuollon ohessa. Yöksi taas töihin.

5.viikko

Joulupäivä, ruoat olivat onneksi valmiina jääkaapissa, joten niitä vain lämmiteltiin. Päivä meni suurelta osin nukkuessa, osin yövuorosta leväten, osin tukkoisuutta ja köhää parannellessa. Tapaninpäiväksi köhä oli muuttunut täysimittaiseksi flunssaksi, yskittää, nenä vuotaa kuin rikkinäinen suihku, kuumetakin on. No totta kai, kun olin suunnittellut viettäväni rentoa vapaata sukan kutomisen merkeissä. Äitiä kävin katsomassa sen verran, että ladoin puhtaat pyykit kaappeihin ja otin likaiset pestäviksi - sen pidempää aikaa en näin räkäisenä uskaltanut hänen luonaan viettää. Perinteisen Tapaninpäivän pizzan sijaan tyhjättiin jääkaappia ja syötiin uunimakkaraa, jouluruokien tuhoaminen jatkuu sitten taas arkena.

Jotenkin tähän kuvioon sopii ihan loistavasti se, että elimistö ulkoisti kierukkani. Nyt sitten odotellaan lääkärin soittoa, miten jatketaan. Itse en kyllä enää tiedä, mikä on viheliäisempää kivut ja vuoto kerran kuussa vai vuoto 3kk putkeen. Nyt ei sitten auta muuta kuin odottaa ja katsoa, mitä vaihtoehtoja lääkäri tarjoaa. Lääkärin soiton jälkeen tekisi mieli itkeä, mutta itkeä ilosta - tämän lääkärin mottona oli, että hän haluaa mahdollisimman hyvää elämänlaatua kaikille, jopa rumille, lihaville, keski-ikäsille naisille, joilla on verenpainetauti, uniapnea ja diabetes. Hän kertoi rehellisesti mahdollisista komplikaatioista, joita voisi olla tarjolla, mikäli lähdetään tekemään isompaa operaatiota eli tässä tapauksessa kohdun poistoa, mutta sanoi myös sen, ettei sulje sitä pois. Hänellä oli kuitenkin tarjota ensisijainen vaihtoehto, vähemmän kajoava ja hormoneja käyttävä, joten hän ehdotti, että jos kokeiltaisiin sitä ensin. No ilman muuta, kokeillaan, mä olen valmis ihan mihin tahansa, jos se vähän helpottaisi oloa eli tiedossa on siis lisää pillereitä kahdessa eri muodossa ja sen jälkeen kolmas kierukka. Nyt olis siis ajatuksena se, että tyhjennetään kohtu hormoneilla oikein kunnolla ja sitten vasta pistetään se kierukka, jos se sitten edes auttaisi sen pysymistä paikallaan. Tämä lääkäri näet epäili, että paksusta limakalvosta johtuva runsas vuoto on se, joka ne kierukat sieltä pois kuljettaa. Marssin siis apteekkiin ja shoppailen vähän lisää pillereitä. Teen sen kuitenkin hyvällä mielellä, sillä tunteella, että nämä on kirjoitettu siksi, että minua yritetään auttaa, eikä siksi, että annetaan sille nyt jotain, että päästään siitä eroon.

Onneksi vapaapäivät harrastustyöpaikassa ovat olleet varsin kevyitä, joten lentsussakin on niistä selvitty, vaikka enemmän aikaa on mennyt niistämiseen kuin varsinaiseen työhön.

Vuoden viimeinen viikonloppu meni ihan normitöissä ja pakko myöntää, että olivat kyllä kovin voimille käyviä vuoroja. On raskasta yskiä, niistää ja yrittää puhua äänellä joka ei tahdo kestää puhumista. Mutta kaikesta selvitään, niin tästäkin. 

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi siivosin jääkaapin ja maustehyllyn. Jääkaapin sisällöstä syntyi uuniperunoita ja uunivihanneksia, viimeksi mainittuun silppusin kaikki mahdolliset vihannekset, mitä jääkaapista löytyi ja tuohon saattoi käyttää: lantun puolikkaan, bataatin lopun, porkkanoita, paprikan ja varsisellerin. Hyvää oli, jopa niin hyvää, että Herra Kirjoitus kieltäytyi ottamasta kinkkua kaveriksi ja tyytyi melkein täysvegaaniseen ateriaan (vain mausteena käytetty hunaja ei ollut vegaanista).

Summa summarum:

Joulukuun aikana en jaksanut laskea, miten paljon haaskasimme rahaa herkkuihin ja roskaruokaan. Tämä pimeys vaan vetää niin voimattomaksi. Tiedän ihan tasan tarkkaan, että tuo ei ole paras mahdollinen tapa ratkaista asioita, mutta ikävä kyllä se on se helpoin ja nopein tapa. Sen sijaan siitä voin onnitella itseäni, että ruokaa ei tullut heitettyä roskiin. 

Kaikenlaista on tullut osteltuakin, osin perusteena se, että ensi vuonna ei sitten osteta. Asia, mihin en jaksa uskoa ennen kuin se todella on toteutunut.

Joululahjat

Ilmeisesti olemme tänäkin vuonna onnistuneet käyttäytymään siedettävästi, sillä saimme jälleen kasan odottamattomia ja yllätyksellisiä joululahjoja. Joka vuosi jaksan hämmästellä sitä, että meitä muistetaan - siitäkin huolimatta, että edelleen sovitaan, että mitään lahjoja ei vaihdeta.

Onneksi lahjakasassa on todella paljon sellaista, joka tulee syödyksi tai juoduksi pois. Suklaata, pikkuleipiä, chili-glögiä, Baileysia, kahvia, lisää suklaata, viikunahilloa

 

Mukana on myös seinäkalenteri ensi vuodelle, kuvina Junioria edestä ja takaa, arpoja, ravintolalahjakortteja ja rahaa (joka ei ole esillä kuvassa). Työnantajiemme lahjat puuttuvat kuvasta, sillä saimme molemmat lahjakortin, jolla voi valita aineellista tai aineetonta tai lahjoittaa varat eteenpäin esim. Hopelle- niitä vaan ei ole vielä lunastettu. Kuvassa oleva kuksa on myös lahja yhdeltä työnantajistani, se on ehkä lahjoista ainoa, jolle ei ole ainakaan heti tiedossa käyttöä. 

Jouluhullutus

Olen joutunut huomaamaan, että nyt viiraa päästä ja pahasti. Löysin itseni paikallisen halpakaupan joulukoristepoistomyyntihyllyltä nakkelemassa koppaan sitä sun tätä. Vielä enemmän järkyttynyt olin kassan jälkeen. Olin todellakin ostanut joulupannan, jouluponnarin ja kasan joulupalloja, joista on tarkoitus tehdä vielä yksi joulupanta. Minä, antijouluihminen, haalimassa joulukoristeita.

 

No, samaan kasaan tuli sitten koottua euron jouluherkkuja, marmeladia ja toffeeta, sillä jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin saamme kuitenkin suklaata lahjaksi. 

Saattaa olla, että kuvan ponnari jää käyttöön ensi jouluksi, sillä tälle vuodelle on tuon kuvassa olevan pannan (käyttöön Tapaninpäiväksi)  lisäksi vielä tonttulankkipanta (jouluaatto) ja joulupallopanta, jonka ajattelin askarrella noista palloista.

Kettusukat

Juniori eli Herra Kirjoituksen siskonpoika on edelleen kettu-fani, joten joulupakettiin päätyvät tänäkin vuonna kettusukat. Ensimmäistä kertaa kudon sukat pelkän kuvan perusteella. Netissä oli montakin vaihtoehtoa useimmat ohjeineen, mutta päätin tällä kertaa valita niistä tämän kuvan ja käyttää sitä sukkien mallina. 

Lankana vanhat oranssi ja luonnonvalkoinen 7 veljestä. Alkuun 56 silmukkaa, joilla 1o 1n resoria 9 krs. Sen jälkeen kaikilla puikoilla sileää neuletta 16cm. Tämän jälkeen takimmaisilla puikoilla 2o 2n joustinneuletta 8 kerrosta, etummaisilla puikoilla sileää neuletta. 

Kantapäähän 15+15 silmukkaa, vahvistettuna 14+14 kerrosta, kantapohjaa 8+8 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 16 silmukaa, joista ensimmäiset kavensin jo ensimmäisellä kerroksella, muutaman kerroksen välein tein 2 kavennusta peräkkäin. Kavennukset kunnes puikolla 13 silmukkaa.  

Mallikuvan sukassa on enemmän silmukoita, joten vastaavaa kuviota en saanut aikaan. Minun sukkieni "häntäosassa" on 6 silmukkaa kuviossa, ensin 2 valkoista ja 4 oranssia, sitten kakssi kerrosta 4 valkoista, 2 oranssia ja viimeisellä kerroksella 5 valkoista, 1 oranssi. 

Kärjessä normaali sädekavannus. Kasvot silmukoin jälkikäteen ja silmät ompelin siihen päälle. Kuonoon kudoin 4 silmukan levyisen ja 10 kerroksen korkuisen palan. Korviin nostin 8 silmukkaa ja kudoin ne aina oikein joka toinen kerros kaventaen. 

 

 

Painoa sukilla 153g, lankaa käytetty vuoden alusta  3837g.

DIY BB8 joulupallo

Levittelimme itsenäisyyspäivänä asuntoomme ne vähät joulukoristeet, mitä antijouluihminen suostuu huusholliinsa ottamaan. Käytännössä siis laitoimme kyntteliköt ikkunoille, paitsi olohuone jäi ilman, sillä yksi kyntteliköistä oli jälleen kerran mystisesti rikkunut kesäsäilytyksessä. On myös totta, että olohuoneen ikkunalaudalle ei olisi kaikkien kasvissäätöjen jälkeen edes mahtunut kynttelikköä, joten valoverho ja Kalevala korun joulukoristeet saivat riittää.

Samasta joulukoriste jemmasta paljastui myös pari väriä vaihtavaa palloa. En yleensä pidä mistään, mikä vaihtaa väriä, vilkkuu tai vinkuu, joten sellaisinaan nämä pallot eivät olleet kovin houkutteleva joulukoriste. En oikein osaa sanoa, mistä se idea tuli, mutta päätin, että myös vessaan on saatava omat koristeet ja niiden täytyy olla teemaansopivasti Tähtien sota-aiheisia. 

 

Sain idean, mitä halusin tehdä, ja kaivelin kaapista tarvikkeet: kynsilakkaa kolmessa värissä, vaahtomuoviaplikaattoreita (joita ei sitten loppujen lopuksi käytetty), vaahtomuovin pala, pari joulupalloa ja ison pääsiäismunan sisus. Ja tietenkin kalkkimaalia, koska kynsilakka ei riittänyt peittämään kuusia riittävän hyvin.

 

 

Päätin, että tuo tähtikoristeinen saa jäädä sinälleen, sehän on kuitenkin tähti. Kuusikoristeisesta sitten lähdettiin kehittelemään jotain uutta. Maalasin piilon kuusen kuvat, yritin ensin valkoisella kynsilakalla, mutta se ei peittänyt riittävästi, joten vaihdoin kalkkimaaliin. 

 

Oranssilla tai oikeastaan kuparin kiiltävällä kynsilakalla piirtelin palloon ympyrät ja niiden sisälle maalailin harmaalla kynsilakalla nuo muut kuviot. Pään tein puolikkaasta pääsiäismunan sisuksesta, jonka maalasin valkoisella kynsilakalla ja täytin valkoisella vaahtomuovilla. Vaahtomuovi siksi, että siihen sai kaiverrettua kolon tuota pallon ripustusjuttua varten ja silloin pää pysyi paremmin paikallaan.

 

Yläosaan maalasin koriteet oranssilla ja harmaalla kynsilakalla.  

 

Viimeistelin BB8:n mustilla yksityiskohdilla ja sijoitin sen kylpyhuoneeseen muiden Star Wars hahmojen kanssa. 

Vielä yksi kuva pallerosta, kun se vaihtaa väriä. Tällä kertaa se on vihreä. BB8:n viereen sijoitin tuon tähtipallon sellaisenaan.

Hiiden hirvi

Tänä vuonna päätin olla ajoissa ja hankkia jokavuotisen Kalevala korun joulukoristeen jo nyt. Osansa oli toki myös sillä, että viime vuonna tätä varten hankkimani lahjakortti (joka jäi käyttämättä, koska olin liian myöhään liikkeellä enkä saanut joulukoristetta tästä myymälästä) oli vanhenemassa. 

 

Vuoden 2023 joulukoriste on loisteliasta sarvikruunua kantava Hiidenhirvi. Muinaisen uskomuksen mukaan nuori neito saattoi ottaa hirven muodon ja kantaa ylväästi kruunuaan.  Otettuaan hirven muodon neito saattoi kiusoitella ylpeää takaa-ajajaansa. Lopulta osat vaihtuivat, ja metsästäjästä itsestään tuli saalis.

 

Nykyään nämä koristeet toimitetaan oikein kunnollisessa rasiassa pahvikotelon sijaan.

 

 

Kokoelmani täydentyi siis tänä vuonna Hiiden hirvellä. Tämä on taas vähän uusi ja erilainen malli näissä joiulukoristeissa. Sopii kyllä yhteen viimevuotisen Kalevan karhun kanssa ja myös niiden aikaisempien eläinaiheisten koristeiden kanssa, mutta tuossa välissä on muutama, jotka vaikuttavat olevan ihan muusta maailmasta. Vaikka niitä (Tampereen lintua ja Suomussalmen Hevosta sekä Kalevan karhua)  ja Hiiden hirveä yhdistää toki se, että ne perustuvat aiemmin Kalevala korulla myynnissä olleisiin koruihin. Alkuperäisen Hiiden hirven on suunnitellut Kaisaleena Mäkelä.

 

Hirvi on varsin kookas, reilusti isompi kuin aikaisemmat pyöreät eläinkoristeet ja viimevuotinen Karhu.

Pakko sanoa, että minusta tämä on kaunis. Nyt vain täytyy keksiä paikka, mihin ripustaa nämä, niitä kun alkaa olla niin paljon, että edelliset paikat alkavat käydä pieniksi.

Joulun lahjat

Tämä sama ilmiö toistuu joka vuosi. Mitään ei osteta eikä anneta lahjaksi, mutta silti joka vuosi kannetaan paketteja paikasta toiseen. Niin tänäkin vuonna. 

 

Yhtälailla olen joka vuosi sitä mieltä, että meitä muistetaan aivan liikaa, niin tänäkin vuonna. 

 

Olemme siis saaneet eri tahoilta suklaata, glögiä, pikkuleipiä ja teetä.

 

Noiden lisäksi saimme kaksinkappalein erilaisia kasseja, joista vain toinen on kuvassa. Jokinpiin pellavan pannulappu ja keittiöpyyhe, peli, suklaa, tee, mysli ja riisi olivat pakattuina tuohon ylemmässä kuvasa olevaan kassiin.

Näiden lisäksi "joulupukki" kantoi meille glögiä ja terästettä, kermalikööriä,  useampaa erilaista suklaata, suklaa-monopolin, pähkinöitä, lisää pikkuleipiä, porolevitettä ja poronpipanoita, voiveitsen, joulukoristeita ja pari arpasettiä sekä rahaa.

Kuvista puuttuvat vielä ainakin yksi jouluinen porkkanalaatikko ja lahjakortti, jolla saa valita, mitä haluaa kaupan valikoimista sekä Juniorin kuvista tehty kalenteri. 

 

Lisäksi sain työkaverilta yllätyslahjaksi Dermosilin luomiväripaletin.

 

Positiivista on se, että tuossa on paljon syötävää ja juotavaa, joista ei jää mitään kaappeihin, sekä tarpeellista käyttötavaraa, joten kovasti taas olen onnellinen lahjoista. Toki esimerkiksi tuo suloinen "amerikkalainen postilaatikko" tulee säästettyä, vaikka suklaat sisältä katoavatkin.

Kalevankarhu

Kalevala korun joulukoriste 2022 on karhu, Kalevankarhu. Minulle olisi kelvannyt ihan vaan pussissa oleva, mutta olivat kultasepänliikkeessä keksineet, että tuosta saa oivan nopeasti myytävän paketin, kun paketoi sen nätisti valmiiksi.

 

Herra Kirjoitus toimi valokuvaajana, kun minä yritin hoidella joulusiivouksia ja -suunnitteluja eteenpäin, siksi kuvia on kerrankin paljon ja ne ovat parempia kuin minun ottamani.

 

Karhu on jotenkin niin perinteisen kalevalainen ja Kalevala korun tyylinen, että sen tunnistaisi heti. Karhu on siis kolmas eläin siinä perinteisistä koruista tehdyssä joulukoriste-sarjassa, joka on paljon erilainen kuin aiemmat eläimet ja sopii paremmin yhteen noiden aikaisempien ihka ensimmäisten joulukoristeiden kanssa yhteen.

Tältä vuodelta tämäkin koriste jäi laatikkoon, sillä emme keksineet järkevää paikkaa, mihin kaikki koristeet saisi esille. Ensi vuodeksi pitää hankkia kuusi mihin nämä ja kaikki hienot kenkä- ja lankakeräkoristeet saa esille.

vihreää palloa ja raitaa

Eli joulusukat keskellä kesää.  Herra Kirjoitus nimittäin nimesi nämä joulusukiksi, kaipa ne väritykseltään muistuttavat palloin koristeltua kuusta.

 

Jälleen yhdet puolivalmiit sukat valmistuivat. Nämä olivat ne, joilla aloitin sen testaamisen, osaanko ja voinko vielä kutoa käsileikkauksen jälkeen. 

 

Aloitin sukan 56 silmukalla, joilla neuloin 15 kerrosta 2 oikein, 2 nurin joustinta. Tämän jälkeen neuloin kerroksen kokonaan oikein ja samalla lisäsin 4 silmukkaa siis yhteensä 60 silmukkaa. Sen jälkeen aloitin kuvion aiemmin esitellyn mallin mukaan. 

 

Ikävä kyllä en kirjoittanut mitään muuta sukan tiedoista ylös ja koska se jäi pariksi kuukaudeksi odottamaan, oli tiedossa melkoinen laskeminen, jotta sain sukista edes suunnilleen samanlaiset. 

 

Vahvistettuun kantapäähän 30 silmukaa ja 30 kerrosta. Kantalapun reunasta nostettu 17 silmukkaa

 

Kantapään jälkeen kavennukset niin, että puikolle jää 13 silmukkaa.  Kuviot vaihdoin palloista raidoista yksinkertaisesti siksi, että kuviolangat uhkasivat loppua vallan ja palloihin menee enemmän lankaa kuin tavallisiin raitoihin. 

Päätellään, kun jäljellä on 6 silmukkaa. 

Odottavat päätöstä siitä, annetaanko lahjaksi anopille vai kälylle. 

Painoa sukilla 103g. Vuoden alusta 1023g

Loistavat lahjomat

Olin aivan varma siitä, että vuoden aikana olen ehtinyt tehdä sen verran pahuuksia, että olen menettänyt viimeisenkin joululahjan. Olin siis kovasti yllättynyt, kun minua ja meitä muistettiin suorastaan huikeilla lahjoilla. Montaa erilaista suklaata sekä dumlea ja lakritsia, hunajaa, kahvia ja Baileysia. Kuvasta puuttuvat pullapoika, pikkuleivät ja joululaatikot sekä kummankin päätyönantajan tarjoamat joulukassit, joista löytyi lisää jouluherkkuja kuten erilaisia glögejä, kahvia, hilloa, hunajaa jne.

"Tavaralahjoja" kuvassa ovat veikkauksen arvat, ravintolalahjakortti suosikki Thai-ravintolaamme, rahalahja ja lahjakortti, jolla voi valita jonkun tavaran lahjakaupasta. 

Positiivista tässä on ehdottomasti se, ettei lahjoissa ollut kuin yksi pysyvä tavara ja sekin aika hauska. Herra Kirjoitus oli tilannut minulle blogistani jälleen yhden vuoden kirjana. No sorruinhan itsekin tilaamaan hänelle tavaran joululahjaksi: chilin kasvatuspaketin. Sen pitäisi olla rainbow chilibonsai, mutta katsotaan, mitä siitä aikanaan kasvaa. 

 

Jotenkin niin supertyytyväinen fiilis, sillä itse emme ostanneet herkkuja jouluksi, enkä ehtinyt tehdä laatikoita, pikkuleipiä tai joulupullaa, joten oli aivan mahtavaa saada niitä lahjaksi tavaroiden sijaan. Jos "joulupukille" voisi heittää toiveen, niin nämä tämän vuoden lahjat olivat aika liki täydellisyyttä. 

edit: Kyllä oli Baileys hyvää, kun sen korkkasimme kymmenennen työpäiväni jälkeen.

Sydämellistä ja lämmintä joulua

Netin ihmeellinen maailma heitti eteeni ideakuvan, jossa kirkkaassa muovisessa joulupallossa oli minineule, ihan vaan sellainen tavallinen suorakaide ja siinä minikokoiset puikot kiinni. Tiesin heti, että minäkin halusin sellaisen. Uskomatonta kyllä, minulla oli jopa pallo valmiina. Olin saanut tämän pallon eräältä ystävältä yhtenä elämäni raskaimmista päivistä - isän hautajaispäivänä. Hän totesi, että vaikka pullossa lukeekin hyvää joulua, hän haluaa antaa sen minulle nyt, jotta se tarjoaisi elämääni edes vähän kimallusta ja ilon pilkahduksia; pallon sisältö kun oli "kultahipuilla" ryyditettyä suihkugeeliä. Pallon tyhjennyttyä säästin sen, en oikein itsekään osaa sanoa, miksi. Nyt sille sitten löytyi käyttöä.

 

Valitettavasti tästä(kään) työstä ei ole mitään välivaihekuvia, vaan homma toteutettiin idea-kokeilu-toteutus-kuvat periaatteella jälleen kerran. Minipuikot Herra Kirjoitus veisteli tulitikuista, minä puolestani löysin lankapurkista joulunpunaisen jämän, jonka puolitin ja kudoin 1,75mm puikoilla siitä sydämen.

Pallon kansi tai korkki on siis ihan kierteellä avattava, joten kertaalleen palloon jo tungettu sydän ja puikot lankakerineen oli helppo ravistella sieltä pois. 

Sen sijaan pallon kuvaaminen niin, että kaikki oleellinen (hyvää joulua- teksti, sydän oikeassa muodossa, puikot ja lankakerä) näkyisi, ei ollutkaan ihan niin helppoa.

Lisäksi tausta aiheutti omat haasteensa. Useammassa kuin yhdessä hyvässä kuvassa näkyy ikävästi tuo rajapinta, jossa taustana käytetty printtipaperi vaihtuu päiväpeittoon.

Lisäksi kuvakulma aiheutti haasteita: "sydän hyvä, teksti huono" "liikaa korkkia"...

 

Lopulta löytyis yksi kuva, jolla aiomme toivottaa kaikille virtuaalisesti hyvää joulua ja kertoa, että joulukortteja ei tänäkään vuonna tule ja raha menevät hyväntekeväisyyteen. 

 

Oikein sydämellistä ja lämmintä joulua siis kaikille.

Lonkerotankki

Netin ihmeellinen maailma heitti tielleni ideakuvan tankista, jonka telat oli tehty tölkeistä, tykkitornina oli karkkirasia ja tykkinä sikari. Pakkohan sitä oli omalla tyylillä lähteä kokeilemaan. 

 

Tarvittiin kasa askartelutarvikkeita kaapin perältä, kolme tölkkiä lonkeroa, saajan lempikarkkeja ja paljon teippiä.

 

Ensin tehtiin telasto tölkeistä. Tähän olisi tarvittu tummanvihreää kartonkia, mutta ei ollut kuin kirkkaanvihreää, käytettiin siis sitä. 

Telaketjut tehtiin ruskeasta aaltopahvista. Tykkitornin sisus on tosiaan karkkeja, päälyksenä keskivihreää käärepaperia. Tykkitorni on liimattu tuohon telaston päälle. Ikävisti saajan lempikarkit ovat palluroita, joten tykkitornikin on kovasti klomppinen.

 

Tykki on tavallista printtipaperia, jonka päälle on kiepattu samaa käärepaperia ja koristeeksi liimattu telaketjuista jääneet aaltopahvin jämät.

Joulun jälkeen sitten tiedetään, onko saajalla riittävästi huumoria tähän.