Kaupassa käynnin vältteleminen

Ihmiset, minä etunenässä, ovat loistavia välttelemään asioita, erityisesti sellaisia asioita, joten tekeminen ei ole kivaa tai on jotenkin epämielyttävää. Monen listalla varsin korkealla ovat esimerkiksi hammaslääkäri tai liikunta. Omalle listalleni on taas viimeaikoina noussut myös kaupassa käyminen, ei siis mikään vaateshoppailukauppa vaan ihan perusruokakauppa. Ehkä osana tätä välttelyä on syvällä sisimmässä oleva tieto siitä, että herkkuihin lankeamista tapahtuu vähemmän, jos ei mene niiden luo. Osansa asiaan tuo myös se, että Herra Kirjoitus on siirtynyt jälleen työpaikkaruokalan lounaisiin, ei tarvitse miettiä hänelle kunnollista syötävää kahta kertaa päivässä. Itselle kun voi aina raapia kasaan "jotain", jolla pärjää yhden päivän.

Koska olen huono tietoisissa päätöksissä tai paremminkin niiden pitämisessä, en edes yritä päättää tyhjentäväni kaappeja. Ne vain näköjään tyhjentyvät siinä samalla, kun ei käy kaupassa. Varsin huvittavaa on huomata, miten "tyhjistä" kaapeista saa ammennettua vielä vaikka mitä. Esimerkiksi eilen illalla tein iltapalan suolaisen keksipaketin jämistä, tuorejuustosta, meetwurstista ja ropsauksesta pippuria - ja ihan hyvin riitti. Viimeisenä hätävarana meillä taitaakin sitten olla proteiinijauhe, kaurahiutaleet ja marjat, tosin vielä ollaan kaukana siitä vaiheesta, että niihin siirrytään. Epäilijöille voin kuitenkin todeta, että kaurahiutaleistakin on moneksi, sillä niistä voi keittää puuroa, tehdä "tuorepuuroa" sekoittamalla marjoihin, rahkaan/jogurttiin ja proteiinijauheeseen, syödä ihan sinällään maidon kanssa taikka paistaa kauralastuja pahimpaan herkkunälkään - viimeksimainittuihin tosin pitää olla myös sokeria, kananmuna, ripsaus jauhoja ja leivinjauhetta. 

 

Herra Kirjoitus lupasi käydä tänään ostamassa kaupasta maitoa, se on sellainen välttämätön paha, jota kahviin on pakko hankkia sekä huomisen pizzaperjantain jälkiruoaksi karkkipussin. Nyt kyllä mietin sitäkin, että pitäisikö laittaa hänelle viestiä ja kehottaa jättämään sittenkin se karkkipussi hyllyyn. Sen sijaan taidan kehottaa häntä ostamaan paketin maitojauhetta, se kun toimii kahvissa ihan hyvin eikä tarvitsisi aina juosta kaupassa - tai tarkemmin pohtien meiltä saattaa jopa löytyä sellaista kotoa. Pitänee kaivautua kaappeihin syvemmälle ja jatkaa kauppojen välttelyä.

miinus viisi + miinus viisi

Tämä teksti on lojunut luonnoksissani todella pitkään, alotin sen kirjoittamisen joskus syys-lokakuussa ja tavoitteetkin täyttyivät joulukuun alussa. Tuon jälkeen alkoivatkin ongelmat, nimittäin aivan järjetön luopumisen tuska. Kuten tuolla lopussa mainitsen hankittava palkinto on jo aikaa sitten ostettu ja paljon käytetty, mutta noi poistot, miten se voi olla niin hankalaa. Laukut onnistuin kyllä kippaamaan suuremmitta tuskitta kirppikselle, mutta sukat, alusvaatteet ja muut tavarat aiheuttavat päänvaivaa, koska minuun on iskenyt joku ihmeellinen "käytän näitä vielä ihan hetken"-virus. Tuntematonta sotilasta lainaten: "kui helvetin taval sitä voi rakasta rätei ja lumpui". Ei sen nyt pitäisi oikeasti olla kovinkaan hankalaa pistää melkein (minun mielestäni) tai kokonaan (muiden mielestä) loppuun käytettyä tavaraa roskiin, mutta kun ei millään. Mä nyt vielä tämän yhden pesun välin käytän ja kun nää nyt kerran on pesty, niin vielä yks käyttö ja taas eteenpäin. Kuitenkin mä ihan hyvin tiedän, että tuskin edes huomaan niiden puuttumista, kun vaan olen kyennyt päästämään irti. Ei siis auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja todeta, että luvattu, mikä luvattu ja hoitaa asia.

Elämäntapamuutosta ja kuntokuuria olen jälleen kerran ollut aloittamassa. Tällä kertaa syyt ovat tosiaan painavammat kuin ennen, koska siellä toisessa vaakakupissa on terveys ja loppuelämä. Sellaisella pienellä miinus viiden kilon tavoitteella olen lähtemässä liikkeelle.

Jotta tavoitteesta tulisi mielekäs, pitää tietenkin olla myös palkintoja tavoitteen saavuttamisesta. Niiden keksiminen on kuitenkin enemmän haastavaa kuin osasin ajatellakaan. Ne kun eivät voi olla ruokaa, minä vaan en pidä salaattia herkkuna, jonka kokisin palkinnoksi, katkarapusalaatti ehkä voisi tuohon kategoriaan juuri ja juuri mennä, mutta muut eivät. Myöskin tavaroiden hankkiminen on hiukan kyseenalaista, kun niitä pitäisi juuri olla ostamatta. Palveluja tietenkin pitäisi kuluttaa, mutta silti jokin niissä ei tunnu omalta tai siis haluaisin ehkä vielä isomman muutoksen kuin tuon suunnitellun miinus viisi kiloa varatakseni kampaajan. Jalkahoito olisi myös tahtoo-haluaa listalla, mutta kun siinäkin haluaisin enemmän hierontaan painottuvan kuin kynsiä lakkaavan jalkahoidon (tämä siksi, että kynnet saan leikattua ja lakattua itsekin, mutta jalkojen hierominen itse ei ole kivaa). Mä tiedän olevani vaikea. Pitänee kuitenkin vähän kysellä.

Eihän elämä olisi minun elämääni, jos en haastaisi itseäni poistamaan kilojen myötä tavaraa, jota on kertynyt liiaksi. Vapautus kiloista ja vapautus tavaroista... Oikea mittasuhde voisi olla kiloa kohti poistoon kilo tavaraa, mutta taidan kuitenkin aloittaa tässäkin tapauksessa pienestä

Ensimmäiset viisi asiaa poistoon ovat viisi vanhinta ja kuluneinta sukkaparia alituisesti ylitäydestä alusvaatelaatikosta. Toiset viisi asiaa ovat sama määrä rintaliivejä tai alushousuja, yhteensä siis viidet, pois.

Kolmannet poistot ovatkin sitten ns. isompia: Viisi olkalaukkua, joita en koskaan ole käyttänyt. Kassiin päätyivät kaksi vihreää olkalaukkua, yksi vaaleanvioletti olkalaukku, pieni farkkukankainen pussukka ja punainen pikkulaukku.

Neljänteen viitoseen pitää miettiä jotain erilaista. Ensimmäiseksi tiensä päähän tullut muovinen pyykkikori, josta en tahdo millään ymmärtää luopua. Toiseksi loppuun kävellyt mustat crocsit roskiin, samoin loppuun käytetyt lenkkarit, neljäntenä käyttämättä jääneet valkoiset sandaalit kirppikselle. Viidenteen asiaan on jo suorastaan tunkua: myyntiin joku ylimääräinen peli, lahjotukseen ne haltajiakummitädin lahjoittamat kristalliset viinilasit, jotka ovat säröillä tai poistoon vielä yhdet kengät: todella paljon käytetyt beiget työkengät.

Viimeinen viitonen pitääkin sitten sisällään hankintoja ja hemmotteluja, mutta tästä viisikosta saa valita vain yhden. Nyt täytyy osata päättää, haluanko kampaajan, jalkahoidon, uuden hajuveden, jalkojen hierontalaitteen vai kasvohoidon.

No, joskus asiat vain ratkeavat ilman, että niitä loppujen lopuksi täytyy päättää. Netistä huomasin, että noita jalkojenhierontalaitteita myy Motonet ja lähin myymälä on alta viiden kilometrin päässä. Jotta asiat eivät kuitenkaan olisi niin helppoja, noita tarjoushintaisia löytyi Suomen maasta tasan 1 kappale Motonetin Porvoon myymälästä. Jouduin siis soittamaan Motonetin asiakaspalveluun kysyäkseni, olisiko se mahdollista saada tänne. Kuulemma onnistuu, jos tämä ainokainen löytyy sieltä Porvoosta. Elin jännittävät 15 minuuttia odottaessani asiakaspalvelijan soittoa siitä, löytyykö se Porvoosta vai onko vain varastojärjestelmä bugi. Löytyi, ja siirretään tänne, veloittavat toki siirtomaksun, mutta se on silti paljon vähemmän kuin bensakulut Porvooseen tai seuraavaksi halvimman liikkeen hinta vastaavasta. Olen siis liikkeellä palkintoni kanssa etupainotteisesti, mutta nyt oli pakko toimia ennen kuin kukaan muu ostaa tuota ainokaista kappaletta. Palkinto on siis tilattu, nyt se vain pitää ansaita.

Vakuuttelua itselle

Jälleen kerran elämme sitä aikaa kuukaudesta, että vakuuttelen itselleni yhä uudelleen ja uudelleen, etten tarvitse mitään uutta, vaan kaikkea on ja se riittää. Pään sisällä jokin pieni (tai siis itse asiassa valtavan suuri) ääni huutaa, että jotain hemmottelua tarvitaan, sä niin ansaitset sen.  Taistelu järjen ja halun välillä on uskomaton. Järki kyllä tiedostaa asian, etten todellakaan tarvitse yhtään mitään tavaraa ja ohjaa päätä kanavoimaan haluja väärään suuntaan: herkkuihin.

Olen poistanut itseni melkein kaikilta mainospostilistoilta, käyn vain ruokakaupoissa ja jos käyn jossain muussa kaupassa, niin teen täsmäiskuja eli haen vain sen, mitä olen suunnitellut (esim. hiusvärin) ja olen liikkeellä ostoslistan kanssa. Vaan ei auta, silti tulee himoja. Välillä pahinta on se, etten edes oikein kunnolla tiedä, mitä haluaisin, vain jotain uutta, piristävää, ihanaa.

Niin monta kertaa olen jo nähnyt tämän "uuden tavaran huuman" keston, että siihen en enää lankea. Se nimittäin kestää kaksi minuuttia, hyvässä tapauksessa viisi ja siinä se. Sen jälkeen tavara on jo vanha ja sen voi tunkea kaappiin kaikkien muiden kaltaistensa seuraksi. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa viime vuonna kaamosmasennuksen hoitoon ostamani luomiväri - käyttökertoja tähän mennessä pyöreät 0. Toki tiedän, että jossain vaiheessa todennäköisesti tulen sitä käyttämään, koska kyseessä on lempivärini, mutta silti tuo kuvastaa juuri oikealla tavalla tätä "mä haluun sen" - huumaa. Tavara vaikuttaa mainoksessa tai muuten aivan vastustamattomalta, juuri sellaiselta, jota olet aina tarvinnut, se muuttaa sateisen päivän aurinkoiseksi ja saa sinut hehkumaan (mainostaja on onnistunut tavoitteessaan). Kun sitten saat hankkimasi tavaran postista tai kannat sen muuten kauppakassissa kotiisi, huomaatkin ikäväksesi, että hehkua ei syntynyt, aurinko ei alkanut paistaa, eikä mitään muutakaan kummaa tapahtunut.

Tuntuu täysin järjettömältä, että meillä on paikat täynnä tavaraa ja silti haluan jotain uutta. Näin vain siksi, että uusi nyt on uutta, hienoa, mahtavaa ja ennen kaikkea uutta. Tavara "lohduttaa", antaa uutta ajateltavaa, ja silti siitä ei ole iloa pitkäksi aikaa, vaan uutuuden ilon  jälkeen tavara aiheuttaa enemmän huolta kuin iloa: esimerkiksi miten tavaraa käytän, minne sijoitan tavaran säilytykseen, miten sen  kierrätän, kun tavara on käytetty loppuun. Paljon helpommalla pääsee, kun jättää tavaran vallan hankkimatta - myös ne herkut.

Vuosi 2020

Vuodelle 2020 20 tavoitetta? Juu, kiitos ei. En aio laatia listaa kahdestakymmenestä asiasta vain todetakseni, että suurin osa jäi toteutumatta tai hoitamatta. Ajattelin ottaa vuoden tavoitteeksi vain pari kolme asiaa, jotka koen itselleni merkityksellisinä, joista riittää sopivasti haastetta, mutta jotka kuitenkin on mahdollista saavuttaa järkevin ponnisteluin.

Ensimmäisenä asiana voisin ottaa esiin kulutuksen vähentämisen. Pyrin edelleen siihen, että ostan mahdollisimman vähän itselleni ja kotiin. Ilmaista tavaraa ajatellen jätän takaportin, sitä saa  kyllä edelleen ottaa vastaan, mutta vain järkevissä rajoissa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että vain tiedossa oleviin tuunauksiin sopiva materiaali, kuluvat käyttötavarat ja vastaavat ovat sallittujen listalla, mutta harkintaa pitää käyttää jokaisen tavaran kohdalla. Jatketaan siis samalla tavalla kuin tänäkin vuonna. Vaatteisiin ja kenkiin toivon pystyväni käyttämään pyöreät nolla euroa koko vuoden aikana. Kosmetiikkaa en voi vetää nolliin, koska tarvitsen edelleen hiusväriä, vaikka kaikkea muuta sitten riittäisikin vuoden tarpeiksi.

Toisena kohteena ikuisuusasia eli ruokahävikki. Unelmatilanne olisi, jos se pysyisi nollassa koko vuoden. En usko, että se on käytännössä mahdollista, mutta pyritään siihen.

Kolmantena asiana vaatteet. Otan tavoitteeksi, että vaatekaapistani poistuu vain kahdenlaisia vaatteita joko uusia tai todella uudenveroisia, jotka kelpaavat myös jolle kulle muulle käyttöön tai sitten aivan loppuunkulutettuja, jotka olen itse käyttänyt loppuun. Loppuunkulutettu vaate on sitten todellakin loppuunkulutettu, vähintään kertaalleen parsittu ja paikattu, riekaleiksi pidetty. Pahaa pelkään, että olen harrastanut ostamattomuutta vaatteiden suhteen jo sen verran pitkään, että kaapistani ei taida löytyä mitään sellaista, joka kelpaisi kenellekään muulle käyttöön (muoti kiertää niin nopeasti, että ovat vanhanaikaisia), vaikka vaatteet olisivatkin vain uudenveroisia. Eli poistuminen tulee keskittymään noihin loppuun käytettyihin vaatteisiin.

Tavoitteet 4 ja 5 ovat myös ikuisuusasia, mutta tällä kertaa todellakin tartun härkää sarvista: ensimmäiseksi vihdoin ja viimein kosmetiikkanäytteiden käyttö. Vuoden lopussa vähintäänkin puolet niistä pitää olla käytettynä. Tätä yritin jo vuonna 2019, mutta epäonnistuin surkeasti. Viitonen on sitten ne keittiön nurkassa majailevat jauhepussit, käyttöön vihdoin ja viimein nekin. Kuinkahan kauan olen hokenut tuota, mutta nyt ihan oikeasti otan sen työn alle (ja itse asiassa on pakkokin, jos meinaan saavuttaa säästötavoitteeni, kannatta hyödyntää kaikki jo olemassa oleva syötävä).

Yksi on kuitenkin vielä pakko lisätä: aion kuluttaa puhki vähintään yhden kenkäparin vuoden aikana. Hyviä ehdokkaita on jo useammat odottamassa, joten uskon tämänkin toteutuvan vuoden aikana.

Näissä tavoitteissa lienee enemmän kuin tarpeeksi. Teen vielä oikein listan, jotta ovat helpommin hahmotettavissa:
1) kulutuksen vähentäminen
2) säästötavoite
3) ruokahävikki
4) vaatteet
5) kosmetiikkanäytteet
6) pussiruoka
7) vähintään yhdet kengät puhki

Mietitään uusia sitten mikäli nämä toteutuvat kovin ajoissa. 

Voi pimeys

Monen monta vuotta olen hokenut sitä, miten inhoan pimeää, kylmää ja märkää. Tuo tunne vain tuntuu pahenevan vuosi vuodelta. Miten toivoisinkaan, että voisin vain kiskoa peittoa korville ja jäädä sinne peiton alle vaikka kolmeksi kuukaudeksi näin syys-talven aikaan. Tässä kohtaa voi todeta, että kyllä karhut ovat viisaita, näillä leveysasteilla kaikkien pitäisi voida nukkua talviunta.

Ihan kauhuissani mietin jo, että miten oikein koomailen läpi marraskuun ja joulukuun, kun nyt jo on talviunifiilis. Pari päivää sitten satanut loskaksi muuttunut ensilumi ei juuri lisännyt hereilläpysymisen halua. Tuntuu, ettei mikään huvita ja siihen, ettei pimeässä kukaan erota nurkissa pyöriviä villakoiria voi aina vedota.

Tässä kohtaa mieleeni juolahti kirkasvalolamppu, jonka Herra Kirjoitus minulle osti muutamia vuosia sitten. Koska keittiömme on jo muutenkin täynnä kaikea ei niin tarpeellista, raahaan senkin sinne, jos se vähän edes piristäisi ja toisi sitä kaivattua valoa tähän pimeyteen. Sen vierelle nostan D-vitamiinipurkin, jos vaikka sieltäkin löytyisi  vahvistusta siihen uskoon, että kevät tulee jälleen.

Taidan olla itselleni armollinen ja päättää, että jos marraskuussa ei huvita suursiivota, vain imuroin ja pyyhin pölyt, jos ei huvita kokata, otan käyttöön valmisruokajemmat (pussikeitto ja näkkäri ovat ihan hyvä vaihtoehto, uskokaa pois, kyllä niillä ja kaurapuurolla kuukauden elää). Onneksi koomailuun liittyy myös se, ettei jaksa laittaa itseään sen vertaa, että kävisi ulkona syömässä kovin usein. Piristykseksi voidaan käyttää vihdoin ja viimein ne lahjakortit, jotia on säästetty hätätilanteita varten. Marraskuussa on onneksi vain 30 päivää, ja kun jokaiselle päivälle lupaa itselleen vaikka puoli tuntia piristävää peliaikaa, niin ehkä sillä selviää. Tuo kouluttava peli kun hyvä henkireikä, joten pitänee käyttää sitä jaksaa-jaksaa-vipuna: kun hoidat nämä asiat, saat vartin peliaikaa. Tuon kirjoitettuani tunnen itseni kyllä enemmän viisivuotiaaksi kuin aikuiseksi, mutta ihan se ja sama - kunhan sillä selvitään marraskuusta ilman että elämä ja koti ajautuvat jättikaaokseen, niin sillä mennään.

Tehokas toukokuu

Toukokuussa päätin olla tehokas listojen kanssa ja listata kunnolla kaikki meille saapuvat ja meiltä poistuvat tavarat sekä myös kerätä kaikki kauppakuitit talteen. Jossain takaraivossa häämöttää ajatus, että jospa sittenkin tässä kuussa olisi herkkujen osuus vähän pienempi. Huhtikuun alun kuitti ovat hyvin tallessa, mutta Herra Kirjoituksen leikkaus ja sairasloma sekä oma flunssani tekivät sen, että loppukuun kuiteista ei juuri ole käsitystä - ne vaan katosivat jonnekin.

Toukokuun työlistalla ovat mm. autoni renkaiden vaihto (tallissa on ihan sama, onko alla talvikumit vai kesäkumit, joten siksi vaihtoa ei ole kiirehditty) ja katsastus kaikkine krumeluureineen. Kaappien tyhjennyssyöntiä jatketaan, jotta vihdoin ja viimein päästään jääkaappia ostamaan. Yritän laatia itselleni joka päivälle 10 kohdan työlistan, jossa on yhtenä kohtana myös rajoitettu ruutuaika, listalla on myös kotityöaika eli vähin päivässä kodin huoltamiseen käytettävä aika.

Ensimmäinen viikko
Vappua juhlittiin töiden merkeissä. Toisen päivän iltana käytiin elokuvissa katsomassa Amudsenia, hyytävä tunnelma - jotenkin minulle sopivat paremmin elokuvat, joissa on paljon palmuja, aurinkoa ja turkoosia vettä. Itse elokuva oli kuitenkin hienosti tehty ja aidontuntuinen kuvaus ajasta, jolloin kartalla oli vielä tutkimattomia alueita, ja miehisten miesten kilpailusta niiden kartoittamiseksi. Positiivista kyllä ennen leffaa syötiin kotona ja leffaeväätkin kaiveltiin omista kaapeista. Taputan itseäni henkisesti selkään: "Jatka samaan malliin!". Oman jännityksensä viikkoon toi Herra Kirjoituksen kadonnut kotiavain, joka onneksemme löytyi hänen työpaikaltaan, kannat kattoon: säästyimme juuri tilaamasta uutta avainta. Viikon positiivisena ehdottomasti se, että naama voi paremmin. En osaa sanoa, johtuuko se uusista hoitotuotteista vai vanhojen loppumisesta tai niistä luopumisesta vai jostain muusta, mutta ainakaan se ei ole enää ihan korppu. Viikon kauppalapuissa on vain hyviä ostoksia, ei lainkaan herkkuja - hyvä me!
Saapuneet tavarat 0 kpl, kaupassa käyty 2 kertaa

Toinen viikko 
Alkoi autoisissa merkeissä, autovanhukseni renkaidenvaihto ja katsastus oli varattu maanantaiksi, mutta eipä kaikki mennyt tietenkään niin kuin Strömsössä, kuten tarina tuolla aiemmin kertoo. Ketutusta aiheuttanut tilanne sai aikaan lohtusyömistä ja -shoppailua, mutta ei ostettu karkkia tai sipsejä, vaan käytiin mäkissä ja ostettiin pullaa (vaikka kai herkkupirtelö ja möhnämunkit on melkein sama asia kuin karkit). Onneksi viikon loppuun mennessä oli sitten kesäkumit alla molemmissa autoissa ja tuo murheenkryynikin katsastettuna. Lisäksi koin onnistumisen tunteen siitä, että ostin työkavereille juhlakarkkeja, mutta en ostanut yhtään karkkia itselleni, vaikka karkkihyllyjen vieressä palloilinkin. Vältin onnistuneesti myös lankakiusauksen, enkä sitten loppuviimeksikään ostanut lankaa. Sen sijaan ostimme jääkaappi-pakastimen, jonka maksoimme lahjakorteilla - vain kuljetus ja vanhan poisvienti jäivät maksuun "omasta pussista" tai siis tarkemmin Herra Kirjoituksen pussista. Herra Kirjoitus aiheutti allekirjoittaneelle jonkin sortin karkkilankeemuksen ostamalla maistettavaksi uuden Fazerin suklaalevyn makua Tuttifrutti - ihana, hedelmäkarkkeja vaan olisi saanut olla joukossa vielä enemmän.
Saapuneet tavarat 9 kpl (magneettitaulu, 8 kpl lakanapidikkeitä, kaikki ilmaisia), ostoksia 4:nä päivänä, 3 kuluttamatonta päivää.

Kolmas viikko
Alkuviikosta äidillä oli kaihileikkaus, ja hän vietti luonamme pari päivää, mikä tarkoitti tietenkin esimerkiksi ulkona syömistä. Jääkapin saapumista odotettiin innolla ja pelolla, sillä mietin koko ajan, että jos eivät kaikki pakasteemme mahdukaan tuohon uuteen, mitä sitten tehdään. Loppujen lopuksi kaikki mahtui oikein hyvin. mutta käyttöönotto vaatii vielä totuttelua, sillä uusi jääkaappi on hyllyosaltaan aika erilainen kuin vanha ja säätömahdollisuuksia on tasan 0. Loppu viikkoon tuli sitten odotettu tilipäivä - niin ja entä sitten. Maailma ei tärähtänyt raiteiltaan, eikä elämäni muuttunut yhtään, vaikka kuinka tuota odotin. Viikon viimeisinä päivinä kävimme roskaruokailemassa kahdesti ja ostimme jälkiruoaksi herkkuja kaupasta - selkeästi stressireaktiona kaikkeen viikon varrella sattuneeseen.
Saapuneet tavarat 0 kpl, ostoksia 4:nä päivänä.

Neljäs viikko
Maanantaina käytiin kaupassa ja ostettiin suurin osa viikon ruoista sekä ostolakkorikkomus bikinit. Sitten onkin kaupassa käytiä vältelty yhtä allekirjoittaneen herkkushoppauskierrosta lukuunottamatta. Oli pakko vähän juhlistaa, kun koti oli siisti ja tavaraa katosi maailmalle kaappeja täyttämästä, vaikka ilmaiseksi, mutta pääasia, että poistui meiltä. Varasin meille myös kesälomareissun, aivan lyhyen ja ihan lähelle, mutta kuitenkin jotain poikkaisua tähän arkeen on tulossa.
Saapuneet tavarat 0 kpl,  ostoksia 4:nä päivänä

Viides viikko
Laskujen maksua ja irvistelyä, auton kulujen loppuhuipennus: vakuutukset ja verot. Yritin pitää ruokahävikin nollassa ja söin irvistellen jääkaappia tyhjäksi sekä leivoin peltileipää, jotta jääkaappiin jämähtänyt kaurapuurokin tuli käytettyä hyödyksi. Hormonilankashoppailu on vaihtunut hormoniherkkushoppailuksi ja kuun viimeisinä päivinä tuli syötyä roskaruokaa ja herkkuja useampana päivänä samalla kun kärsin naisten vaivoista. Ruokahävikkiä tuli 1 kurkun verran, mikä on tietenkin raivostuttavaa, yritän edelleen petrata saadakseni aikaan kokonaisen nollahävikki kuukauden. Kuun lopetimme käymällä jälleen elokuvissa (ne vanhenevat leffaliput näetsen) katsomassa The Hustle-leffan. Komediaksi mainostettu pätkä ei ollut lainkaan sellainen, että olisi naurattanut niin paljon kuin toivoin, mutta ei se nyt ihan surkeakaan ollut.
Saapuneet tavarat 0 kpl, ostoksia 3:na päivänä

Toukokuussa otin tavoitteeksi sen, että en osta yhtään karkkia itselleni. Saan syödä muiden ostamia karkkeja, ainoa sallittu poikkeus oli työpaikalle viemäni auton 20-vee juhlakarkit, joista myös annoin itselleni luvan ottaa maistiaiset juhlan kunniaksi (ja täsmällisesti ottaen, nehän eivät olleet ostettu minulle, vaan työyhteisöllemme ja sen suhteen rajoitusten mukaan sallittuja). Yhden ainoan kerran lankesin, ostin itselleni herkkuja yövuoroon juhlistaakseni siistiä kotia ja ahkeruuttani, niin ja tietenkin ne viimeisen päivän leffaeväät.

Kuun lopputulema on se, että ruokakauppaostoksiin meni 130€ ja ulkona syömiseen ja herkkuihin melkein saman verran. Tässä summassa kuitenkin tosiaan suurempi osa ulkoruokaa kuin herkkuja.

Lisätyöpäiviä toukokuulle kertyi taas mukavasti, 4 päivää.

Saapuneet tavarat: magneettitaulu, 8 kpl lakanapidikkeitä (joista halusin vain nipsut ja tein täällä esittelemäni klipsuttimet)

Poistuneita tavaroita paljon, todella paljon. Lupausistani huolimatta laskut pettivät jossain sadan tavaran kohdalla ja senkin jälkeen niitä poistui vielä useampia. Sääli vaan, että tuokaan määrä ei vielä näy missään.

Hyvä, paha "anekauppa"

Viime aikoina olemme ostaneet suurimman osan kuivatavaroistamme "anekaupoista" eli Matsmartilta ja Fiksuruoasta. Mielestäni on ihan loistavaa pelastaa poistoon menossa olevaa ruokaa ja säästää ruokalaskussa ja vähentää ruokahävikkiä, oikeastaan ei mikään voisi olla täydellisempää. Niin, ellen itse olisi se tumpelo, joka pilaa homman. Tajusin nimittäin tässä tilauslistoja katsellessani, että olen langennut ihan 6-0 mainostajan ansaan. Normaalien tuotteiden osalta homma on ihan ok, niitä olen tilannut sen, mitä olen tarvinnut ja lisäksi jotain uutta kokeilua varten (näistä on löytynyt todellisia suosikkeja, joita ei olisi muutoin tullut kokeiltua), mutta sitten pakettiin on aina eksynyt mukaan jotain "pientä extraa" eli euron karkkipussi, viisi sipsipussia kolmella eurolla, viikonlopun superkombo, jossa on suklaalevy, sipsipussi ja keksejä. Juupa juu, ja sitten mä vielä ihmettelen, mistä niitä herkkuja meille oikein tulee. Kun niitä herkkuja on kaapissa, niitä tulee myös syötyä eli ei todellakaan hyvä.

Eihän se euron suklaalevy ole koskaan ollut se tärkein syy tehdä tilausta, mutta koskaan en myöskään ole jättänyt sitä klikkaamatta mukaan ostoskoriin. Samoin, jos laatikkoon on jäänyt tyhjää tilaa eli mahdollisuus tilata samoille postikuluille vähän enemmän tavaroita, ovat täytteet olleet poikkeuksetta turhuuksia eli herkkuja ja sama, jos ilmaisiin postikuluihin on ollut matkaa muutama euro, täydennystuotteet ovat aina olleet turhuuksia. Eihän siinä ole mitään järkeä, että fiksu proteiinipatukkatilaus saa kylkeensä kasan turhaakin turhempia herkkuja vain siksi, että ne ovat muka halpoja tai että ne tilaamalla saa tilauksen täydennettyä ilmaisiin postikuluihin asti. No way, tähän on nyt tultava loppu.

Tärkein asia on nyt jo saavutettu eli tajunta siitä, mitä oikein tapahtuu. Seuraavalla kerralla aion olla fiksumpi, mutta ihan varmuuden vuoksi ajattelin jättää tilaukset tuonne tekemättä hetkeksi, jotta en taas olisi mainosten ja ostovietin vietävissä. Pienen tauon aikana ehdin taas työstää tätäkin asiaa pienessä päässäni.

Menneitä muistellen osa 3

Viimeiset vuodet ennen tätä päivää ovat varsin mielenkiintoisia, sillä niistä alkaa olla ihan oikeita muisitjälkiäkin siis muitakin kuin blogin jättämiä. Osa tästä johtuu siitä, että sain puhkun eli uniapnean hoitoon käytetyn CPAP-laitteen vuoden 2016 kesän kynnyksellä. Monet blogiin kirjoitetut asiat vuosien 2013 ja 2016 välisenä aikana olivat sellaisia, että minulla ei ollut niistä mitään muistikuvaa yksinkertaisesti siksi, että olin niin väsynyt, niin kuoleman väsynyt. Onneksi sentään jaksoin kaikesta huolimatta kirjoittaa blogiin, jotta tuo aika ei ihan hautaudu tyhjyyteen, koska lisääntynyt univaje vei tuosta ajasta oikeat muistijäljet. Muistan vain sen, että elämä tuntui loputtomalta siirapilta; kropan liikuttaminen oli kuin siirappitynnyrissä tarpomista ja pää toimi yhtä tahmeasti.

Vuoden 2016 alussa saapuivat myös edellisen vuoden lopussa hullun kiilto silmissä tekemäni hankinnat - postipoika kantoi kiinan pakettia kylki vääränä ja minä yritin leikkiä ostamattomuutta sillä kohtaa, kun tavaraa tulvi sisään. Vuoden 2016 alussa otin jälleen käyttöön myös Ievuskaiselta lahjaksi saamani Itsekuripäiväkirjan, jota täyttelin vaihtelevalla menestyksellä vuoden mittaan. Aloitin myös "pantahaasteen" eli käytin joka päivä eri hiuspantaa niin pitkään kuin niitä riitti - ja niitähän riitti toukokuulle asti. Eräs tuon vuoden mahtavimmista asioista oli kummipoikamme, ihana pieni mies, jonka elämään saamme kuulua. Ostamisessa ja tavaran haalimisessa keskityin lähinnä lankoihin, joita tulikin huusholliimme kilokaupalla. Pidin poistuneista tavaroista listaa ja sainkin poistettua isohkon kasan tavaroita, jotka tuskin olivat tarpeellisia, sillä suurinta osaa noista poistuneista en edes muista meillä olleen. Ostamistani pohdin myös kriittisesti, sillä älä osta mitään-vuosi ei todellakaan toteutunut, joten päätin jälleen kerran yrittää uudelleen vuonna 2017.

Vuonna 2017 yritin ostolakkoa, mutta lankesin kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti ostamaan kaikenlaista pientä - erityisesti lankoja. Yritin pitää kulukirjanpitoa ja seurata saapuvia ja poistuneita tavaroita ja liikennettä oli enemmän ulos kuin sisään. Jotain olin kyseisenä vuonna oppinutkin eli jos jostain päätyi meille täysin sopimaton tavara, pistin sen suoraan eteenpäin enkä hillonnut kaappiin, en myöskään ostanut sokkona, vaan kävin tutkailemassa tuotteita etukäteen (esimerkiksi hajuvesissä olisin ostanut sopimatonta, jos en olisi testannut etukäteen. Yhden hyvän löysin ja päätin ostaa vähän myöhemmin, mutta itse asiassa se ostamista odottamaan jäänyt pullo odottaa ostamista edelleen). Marraskuun masennukseen ostin turhia tavaroita, mutta näiden ostosten myötä tajusin myös sen, mihin tarpeeseen oikeasti ostin. Ostin mielikuvia ja unelmia. Yritin pelata minimalistipeliä, jossa jokaiselle viikolle määriteltiin joku en osta tätä kategoria ja se aina edellisten lisäksi  - olisihan se pitänyt tietää, että pieleen meni, nää vaan eivät ole mun juttuja. Sain kuitenkin vuodessa aikaan melkoisen kasan poistoja (666 kpl) ja ostaminen oli edellisiin vuosiin verrattuna varsin maltillista.

Vuoden 2018 aloitin reilun kuukauden mittaisella blogitauolla ja ihanan pitkällä lomalla kaukana kotoa. Sukkia kudoin liukuhihnalta ja käytin niihin jämälankavarastoani, joka ei tuntunut tyhjentyvän millään. Vuoden edetessä kävi selkeästi selväksi, että langat ovat suurin shoppailuongelmani, jotenkin vain onnistuin ostamaan niitä aina vaan lisää ja lisää. Toki ostin muutakin, mutta edelleen varsin vähän muutaman vuoden takaiseen verrattuna, silti edelleen ihmettelen osaa ostoksistani, koska en kykene muistamaan niitä tavaroita - pitäisi varmaan penkoa vinttikomero, jos ne sitä kautta palaisivat paremmin mieleen. Ylitin itseni ostamalla vaatteita vain kolmella eurolla koko vuonna. Ilmaistavaroita meille tuli jonkin verran, mutta tavaroita myös poistui. Marraskuussa koin todellisen kyllästymisen tavalliseen tylsään arkeen, mutta en silti onneksi langennut shoppailemaan ihan valtavasti, vain vähän meikkejä - ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen. Kaikesta huolimatta vuoden päälimmäisiksi fiiliksiksi jäivät mahtava loma ja ihana aurinkoinen kesä, johon liittyi kerrankin runsas määrä vapaata, kun kakkostyö oli tauolla. Talouskaan ei romahtanut, vaikka tulot olivatkin pienemmät kuin aiemmin (eivätkä nekään toki olleet niin paljon pienemmät kuin alun perin ajattelin, sillä syksy toi paluun harrastetyöpaikalle ja sitä kautta lisäansiot).

Olen siis tehnyt matkan blogin menneisyydestä tähän päivään ja oppinut monia asioita itsestäni. Nyt kun kuluvasta vuodesta on eletty liki kolmannes, yritän yhä elää samoilla linjoilla kuin parina aikaisempanakin vuonna, vain vähän ja tarpeellista ostamista, ilon löytämistä pienistä asioista, tavaroien tuunaamista ja korjaamista sekä tietenkin uudelleen yritys työstää niitä tunnelukkoja. Samat ongelmat eli herkut, herkut ja herkut ovat pyörineet myös mukana vuosikausia, onkohan siihen koskaan olemassa mitään järkevää ratkaisua, mutta jälleen kerran täytyy yrittää vähentää.

Menneitä muistellen osa 2

Vuodesta 2012 päälimmäiseksi jää mieleen ajatus loputtomasta ostamisesta. Ostan, koska mä voin. "Nyt kun minulla on mahdollisuus, ostan mitä haluan". Yksi on liian vähän, kaikkea pitää olla vähintään kaksi, mieluummin monta. Jälleen osa tavaroista sellaisia, että niitä ei ole käytetty kertaakaan - aplodeja todella järkevästä ostamisesta. Huvittavasti löysin hankittujen listalta myös yhdet tuulihousut, jotka tässä tämän vuoden (siis 2019) alussa hajosivat, ja jotka olen paikannut käyttöön sopiviksi. Jotain on siis oikeasti käytettykin ja käytetty paljon. Sukkia on kudottu ja joulupalloja myös sekä tiskirättejä. Pitäisikö taas tänä vuonna ottaa projektiksi tehdä uusia, ainakin anoppi ja käly käyttävät noita vanhoja joulupalloja edelleen joulukoristeluissaan. Vuosi 2012 oli myös merkittävä veden jakaja muovikasseissa, silloin aloittelimme muovikassienostamattomuutta ja samoilla linjoilla on jatkettu näihin päiviin asti. Edelleenkään emme osta muovikassia kuin pakon edessä, mutta se tarkoittaa sitten kyllä kompromissia siinä, mihin roskat pakataan.

Vuoden 2013 aloitin käymällä läpi vaatekaappia ja siivoamalla vanhoja pois. Vaatekaapin poistoista tunnistin monta vaatetta, itse asiassa monta sellaista vaatetta, joista osa on käytössä edelleen. Erään trikoomekon silppusin vasta 2018 lopussa naamanpuhdistuslappupurkkiin, eräs puuvillainen neulepaita palvelee keittiöräteiksi silputtuna edelleen ja toinen puuvillainen neulepaita on edelleen siivousrättikorissa. Ihmettelin jo silloin, mikä ihmistä riivaa, kun rättejä ja lumppuja on niin paljon, ettei varmasti ehdi elämänsä aikana loppuun käyttää ja silti pitää haalia lisää. Paitsi painon suhteen, olen myös vuosien saatossa jojoillut hiusten suhteen, vuonna 2013 oltiin taas pitkien kasvatusvaiheessa ja koristeita hankinttiin sen mukaan. Koko vuosi 2013 oli oikeastaan  loputonta soutamista ostamisen ja ostamattomuuden välillä. Tänä vuonna myös toteutin kulutusseurannan, jossa selvitin eroaako kulutukseni, jos maksan käteisellä, pankkikortilla tai visalla - tuli todistettua että ei maksuvälineiden välillä oli korkeintaan 20€ ero. Sieltähän se muuten sitten löytyi se etsitty vihreä ja glitterinen silmänrajauskynäkin, olin käyttänyt sen loppuun kesän 2013 aikana, mutta mitään mielikuvaa kynän poistumisesta varastoista ei ollut - ehkä tässä tapauksessa laatuun liittyvä pettymys oli niin voimakas, että muistan sen, mutta en kynän loppumista.

Vuoden 2014 teema on selkeästi ostaminen. Yritin vähentää, mutta löysin itseni aina vain shoppaamasta lisää - elämä oli ostamista, ostamista ja ostamista.Pelkäsin putkiremonttia ja ostin vähän lisää sitä, tätä ja tota. Näin jälkikäteen tuo ostaminen pelkästään oksettaa ja kauhistuttaa, mutta mitä ilmeisimmin se on jälleen kerran ollut tapa purkaa stressiä ja pahaa oloa. Joulukuussa sentään löysin ajatukselliset kultajyvät ja lupasin olla armollisempi itselleni, kaikissa suhteissa.

Vuosi 2015 tarjosi sitten elämään suuria muutoksia, yli neljännes vuodesta meni siihen, että kotona ei voinut asua. Puoli vuotta elettiin remontin keskellä ja sitten loput ihmeteltiin uutta kotia. Töitä tuli tehtyä hullunlailla, koska rahantarve tuona vuonna oli todellakin suuri. Ostettuakin tuli enemmän ja vähemmän. Huvittavasti huomasin myös tuona vuonna muistelleeni menneitä ja "löytäneeni" täsmälleen samat asiat kuin tänäkin vuonna: olen kauhistellut ostamaani tavaramäärää ja päättänyt olla ostamatta mitään, olen jo silloin kokenut deflaation eli rahan arvonnousun (jos silloin en enää olisi maksanut 7€ kaulakorusta, on aivan varmaa, etten missään tapauksessa maksaisi sitä tänä päivänä). Loppuvuodesta päätän viettää älä osta mitään- vuotta vuonna 2016 ja hamstraan tavaraa, jotta ne eivät vain loppuisi seuraavana vuonna kesken. Vuonna 2015 otin käyttöön myös Ievuskaiselta saamani itsekuripäiväkirjan, jota enemmän ja vähemmän menestyksellisesti täyttelin -alkuvuodesta aktiivisemmin, loppuvuodesta huonommin, kun alkuinnostus oli kadonnut.

Mikään ei siis oikein ole muuttunut tai ehkä kuitenkin on, sillä olen selkeästi tarvinnut aikaa kypsytellä tuota ostamisen vähentämistä ja se on onnistunut pikku hiljaa yhä paremmin ja paremmin. Olen ehkä vasta tänä vuonna löytänyt sen ajatuksen, että kun on aikuisikänsä parikymmentä vuotta ostanut lisää ja lisää, selviää ehkä seuraavat parikymmentä vuotta ostamalla vain vähän.

Opettavainen matka on tämä omaan menneisyyteen palaaminen ollut, vaikka ihan tuoreimmat vuodet ovatkin vielä läpikäymättä. Monille teoille ja toiminnoille on löytynyt selitys ja ymmärrys itseä ja omia toimintatapoja kohtaan on kasvanut. En ehkä vielä osaa karsia kaikkia haitallisia toimintatapojani (roskaruoka, herkut), mutta ainakin tajuan jo, miksi toimin niin kuin toimin, sekin edistää asian käsittelyä ja korjaantumista.

Eihän tämän näin pitänyt mennä

Aika isolta osaltaan sain pidettyä itseni aisoissa ostamisen suhteen joulukuussa, en esimerkiksi itse ostanut lainkaan joulumakeisia kotiimme, mikä jo sinällään on maailman kahdeksas ihme. En myöskään ostanut pakastinta täyteen kaikkea mahdollista ensi vuoden turvaksi. Sen verran toki jemmailin, että jätin pullot palauttamatta ennen joulua - laskeskelin, että niillä saisi hoidettua yhden pakollisen kauppareissun.

Ketään ei varmaan yllätä se, että vuoden viimeisinä päivinä löysin itseni lankakirppikseltä ostamasta lankoja ihan vaan sen takia, kun koko ensi vuonna ei voi. Ihan niin kuin niitä lankoja ei olisi jo enemmän kuin tarpeeksi jemmassa. Toki paljon olen kutonutkin, mutta siitä huolimatta eivät ne jemmat mihinkään ole heti loppumassa. Ja silti piti saada lisää...

Nämä ovat nyt toivottavasti sitten ihan oikeasti ainoat tänä vuonna kotiimme saapuvat langat - näitä on noin kaksi kiloa:

Näidenkin hankkimiseen oli olemassa hyvä (teko)syy, ystävä, jolle kelpaavat ensisijaisesti vain vanhasta Nallesta tehdyt sukat.

Miten vuonna 2019?

Alan pikkuhiljaa tuntea itseni ja oman lyhytjännitteisyyteni ja kokemuksesta tiedän, että itselle annetut lupaukset on helppo rikkoa ja tavoitteista jänistää, joten mitä sitä sitten turhaan moisia tekemään.

Laitetaan siis koko vuodelle vain yksi tavoite: vuosi, jonka aikana ostetaan mahdollisimman vähän. Ei siis mitään täydellistä ostolakkoa, koska se onnistuu ehkä kuukauden kerrallaan, yleensä ei sitäkään, mutta mahdollisimman vähän maksullisia hankintoja itselle ja meille kotiin. Ilmaista tavaraa saa ottaa vastaan järkevissä rajoissa, mutta kaikkea ilmaista ei saa haalia. Esimerkiksi tuunausmateriaali, josta ei heti ole tekemässä mitään on ehdotomasti kielletty, koska sitä jemmattua matskua löytyy omistakin kaapeista enemmän kuin tarpeeksi. Myöskin perheensisäinen ostokerjääminen on kielletty, en voi siis pyytää Herra Kirjoitusta ostamaan minulle tiettyä tavaraa, vain koska haluan sen. Herra Kirjoitusta ostolakko ei koske hänen omien tavaroidensa osalta.

Sen verran olen kuitenkin mukavuudenhaluinen, etten aio pyykinpesuaineen loppuessa alkaa raastamaan saippuaa, vaan vessapaperi, astianpesuaine, pyykinpesuaine noin esimerkiksi lasketaan välttämättömyyksiksi ja niitä saa ostaa, mikäli tuotteet loppuvat.

Tämä saattaa mennä jo yli kykenemiseni, mutta pistetään jatkoksi vielä se, että yhtä saapuvaa tavaraa kohti pitää sitten myös poistua vähintään yksi. Ja seuraavaksi mietin, voiko ko. sääntöä venyttää kosmetiikalla, onko tyhjentynyt kosmetiikkatötsä yhtä kuin poistunut tavara. Toisaalta vaatekaappini on kyllä elvytetty niin pitkälle, että sieltäkin varmaan tulee pakollisia poistoja (tai paremminkin eteenpäin siirtoja räteiksi ja puhdistuslapuiksi). Eli jos tavaramäärä ei mahdottomasti vähene, niin ei sen tuolla toiminnalla pitäisi kasvaakaan. Oikein hyvällä tuurilla kotoamme löytyy vielä jotain maidoksi ja kahviksi tai jopa rahaksi vaihdettavaa tavaraa - siis ongelma ei niinkään ole tavara, jota kyllä riittää, vaan niiden vaihtuminen.

Josko vielä toiseksi tavoitteeksi ottaisi kosmetiikkanäytteiden varaston loppuun käyttämisen, toki sekin tukee tuota mahdollisimman vähäistä ostamista, kun kaikki tulee loppuunkäytetyksi. Sen verran kuitenkin rajoitetta, että yksi loppuunkäytetty kosmetiikkanäyte ei sitten vastaa yhtä sisääntulevaa tavaraa.

Miten vuosi 2018 meni?

Vuosi 2018, miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Vuoteen liittyy paljon ihania asioita, mutta myös surullisia, paljon hyviä hetkiä ja joitakin, jotka mielelläni vaihtaisin pois. Viimeksi mainittuihin kuuluu tietysti marraskuun viimeinen päivä, jolloin jouduin auton yliajamaksi - ne vammat muistuttelevat itsestään edelleen ja mitä todennäköisemmin tulevat muistuttamaan vielä kuukausien ajan. Niitä ihania hetkiä taas oli alkuvuodessa enemmän kuin paljon, sainhan kuukauden nauttia lämmöstä, auringosta, lomailusta ja parhaasta seurasta, niiden voimalla jaksaa taivaltaa edelleen - yllättävän paljon sitä ihminen saa voimaa muistoista. Vanhempieni elämässä tapahtuneet isot muutokset ovat jättäneet synkän varjon loppuvuoden ylle ja se huoli vaivaa edelleen - eikä katoa mihinkään tulevanakaan vuonna. Elämä kun kulkee vääjäämätöntä latuaan, vaikka miten koettaisi pysäyttää ajan kulumisen ja kietoa toiset pumpuliin.

Kun kävin läpi vuoden 2018 tavoitteita, niin osan olen saanut tehtyä, mutta en kaikkia.
Ikkunat olen pessyt kahteenkin kertaan - ja jälleen keväällä ne odottavat uutta pesua. Kenkäkaapin kävin läpi ja siivosin, samoin kosmetiikkakaapin. Lankavarastoa olen pemmastanut kerran kokonaan ja toisen kerran vähän pienimuotoisemmin - molemmilla kerroilla tein saman päätelmän: lankoja on paljon. No, ei se ole estänyt minua ostamasta lisää.

Peli-iltoja on ollut ainakin se 1/2kk eli kuusi vuodessa. Vapaapäiviäkin olen pitänyt, joinakin kuukausina enemmän toisina vähhemmän, mutta ainakin sen päivän kuukaudessa.

Tunnelukot ovat vaativampi asia kuin tajusinkaan, olen aloittanut niiden läpikäymistä, mutta joutunut jättämään välillä kesken ja palannut jälleen niiden pariin. Jatkan asiaa vuonna 2019.

Kasviksia olen koettanut syödä, mutta karkkeja en ole onnistunut välttämään, enkä pussidiettiä aloittamaan. Näihinkin palataan tänä vuonna.

Poistuvia ja saapuvia tekstiilejä olen seurannut. Poistoja kertyi tosiaan kaikkineen se 13 kiloa. Saapuneita on oikeastaan vain yksien kevyttoppahousujen (hinta 3€), shortsien (lahja kälyltä) ja kuoritakin (lahja harrastetyöpaikalta) verran. Näin siis minun osaltani. Herra Kirjoituksen saapuneista en ole tarkkaa listaa pitänyt, mutta niitä on enemmän (ainakin 3 t-paitaa, 2 kerrastoa, farkut), toisaalta hänellä on lähtökohtaisesti vähemmän vaatteita kuin minulla ja kerrastoja poistui loppuvuodesta monta. Omalta osaltani olen vaatebudjetistani erittäin ylpeä, jospa pärjäisin samalla tai vaikka saisin aikaiseksi pyöreän nollan vuodelle 2019.

Kenkiä olen hankkinut useammat; oranssit feikkikroksit matkalta hajonneiden tilalle (3€), taivaansiniset Tamarikset (hintaan 4€) ja elokuussa saamistani ilmaisista saappaista kahdet jäivät meille odottamaan tuunausta ja käyttöä. Vastaavasti poistuneissa on kahdet puhkikävellyt kangaskengät (Teneriffalta hankitut punaiset tossut ja kolme vuotta sitten ostetut vaaleanpunaiset tennarit), kahdet mustat korkkarit lahjoitin tuunausmateriaaliksi ja yhdet tuunasin itse sekä lahjoitin ne tuunattuina eteenpäin. Kenkiä on siis periaatteessa kaksi paria vähemmän, vaikka uusia on tullut lisää. Tämän hetken käyttökenkäni alkavat olla siinä kunnossa, että myös tämä vuosi tuo puhkikäveltyjä kenkiä poistoon.

Vuoden vaate- ja kenkäbudjetti kokonaiset 10€.

Kosmetiikkaa olen ostanut, vaikka suurin osa ostoista tapahtui lahjakortteja ja bonuspisteitä hyödyntäen, tuli käytettyä myös jonkin verran rahaa. Ihan tarkkaa määrää en osaa sanoa, mutta maksimissaan n. 25€ lienee lähellä totuutta.

Lankoihin käytettyä rahamäärää en edes laske, siitä ei tule kuin paha mieli, vaikka toisaalta langat ovat tuoneet paljon iloa paitsi minun myös sukkien saajien elämään.

Heinäkuussa sain jonkinlaisen talous-ahdistus-paniikin sen suhteen, että vuoden tuloni pienenevät radikaalisti. Näin jälkikäteen tekisi mieleni naureskella tuolle, sillä ihan hyvinhän tässä on kuitenkin pärjätty. Myönnetään, että vuosittaiset tuloni olivat reilusti pienemmät kuin edellisenä vuonna ja arvioni 200€ kuussa vähemmän käteen oli alakanttiin arvioitu. Silti on jäänyt rahaa säästöön ja tuhlattavaksi kaikkeen tarpeettomaan - eikä sitä tarpeellisen ostamistakaan ole tarvinnut rajoittaa rahan puutteen takia. Nyt vain sitten mielenkiinnolla odotan, miten verottaja suhtautuu tuohon tulojen laskuun, mielestäni kun olen aiemmin ollut korkeamman progression piirissä, joten jospa nyt putoaisin sinne alempaan lokeroon. Tiedostan sen, että monelle tuollainen tulopudotus voisi olla kohtalokas, ainakin niissä tilanteissa, joissa budjetti on jo muutenkin tiukka. Saan siis olla onnellinen, että tuolla ei ollut omaan elämääni mitään suurempaa vaikutusta. Positiivisella puolellahan tuo tarkoitti enemmän vapaa-aikaa ja onnekseni iso osa siitä osui aivan loistavaan kesään - kerrankin näin, että runsaampi vapaa-aika ja mahtavat ilmat kohtasivat.

Bujo-seurantaa menoista, ostoksettomista päivistä ja ruokahävikistä tein useimpina kuukausina, mutta myös monta kuukautta jätin välistä, kun ei vaan huvittanut. Bujon aion kuitenkin pitää entistä tarkemmin mukana vuonna 2019.

Lyhyesti summattuna vuosi 2018 oli varsin hyvä vuosi, paljon aurinkoa ja positiivista ja nämä asiat  haluan päälimmäiseksi jättää mieleeni ja unohtaa mahdolliset ei niin hyvin sujuneet asiat.

Masentava marraskuu

Marraskuu on vuoden kuukausista se, jonka ensinnä vetäisin kalenterista yli, jos voisin. Pimeää, kylmää ja märkää, sanalla sanoen toivotonta. Tästä johtuen marraskuun tavoitteet eivät myöskään ole mitenkään pilviä hipovat: kauppakuitit talteen, kaupassa ei juosta joka päivä, ruokaa tehdään siitä, mitä kotona on ja ruokahävikki nollaksi.

Työnantaja repäisi ja tarjosi ilmaisen kuntosalikuukauden, mikä tietysti on ihan hienoa, että se osuu juuri "pikkujouluiksi kuntoon"- ja "vuoden pimein aika"-kausiin. Jospa saisin itsestäni irti, että kerran viikossa kävisin tekemässä jotain tuolla salilla ja sitten tietty se jokaviikkoinen venyttelytunti.

Marraskuulle osuu toki myös isän päivä, yhdet varhaiset pikkujoulut ja ainakin yksi peli-ilta eli viihdettäkin on tiedossa. Ja myös jokunen ylimääräinen työpäivä, alkukuusta tiedän jo kolmesta ylimääräisestä työpäivästä ja niitä saattaa tulla lisääkin. Tosin myös parista omasta mielestäni kannattamattomasta keikasta kieltäydyin, jos työ tuntuu vastenmieliseltä jo ennen aloittamista ja korvaus on luokkaa 0, niin miksi vaivautua. Onkohan minusta tullut kermaperse? Ennen kun juoksin jokaisen keikan ja kolikon perässä.

Vasta jälkikäteen tajusin myös sellaisen epäloogisuuden viime kuun menoissa, että olen maksanut esimerkiksi sen 70€ laskun visalla (tarkoituksella) ja laskenut sen menoihin, olen myös maksanut Visa-laskun ennen eräpäivää lokakuun aikana ja laskenut sen menoihin eli samat menot näkyvät listalla tuplana. Jospa tässä kuussa olisin hiukan huolellisempi.

Ehkä olisi sittenkin kannattanut ottaa myös ne ei niin kivat työt, sillä heti ensimmäinen päivä yllätti - eikä niin positiivisesti. Otin autoni pitkästä aikaa käyttöön ja bensamittari oli punaisella, vaikka mielikuvani ja ajokilometrien mukaan siellä olisi pitänyt olla vielä puolen takkia jäljellä. Tankkiin hurahti menovettä  60€:n edestä eli melkein puolen kuun budjetti (ei siis eletä FemmaDonna budjetilla tässäkään kuussa). Lisäksi biilistä koituvat maksuun vielä niin verot, vakuutukset kuin renkaidenvaihtokin eli käytännössä auto nielaisee varmaan koko Femmis budjetin tässä kuussa.

Renkaiden vaihdon sain sitten lopulta lahjaksi tai oikeastaan kyytipalkoista, joten se ei rasittanut muuten kuralle menevää budjettia. Vastaavan summan käytin sitten lankoihin - juu, lankesin taas. Muutenkin tuntuu ihan järjettömälle, että viidenteen päivään mennessä meille on kertynyt 0 ostoksetonta päivää ja 13 kuittia (1 bensasta, 1 teatterin narikasta, 1 apteekista ja 1 laturipiuhasta, joka oli pakko ostaa, kun "sugru" korjaus ei onnistunut ja loput ruoasta, herkuista ja ulkonasyömisestä). Pitänee yrittää tsempata loppukuusta.

Näin jälkikäteen voin todeta, ettei sitten tsempattu loppukuusta. Syötiin entistä enemmän ulkona, ostettiin kaikkea mahdollista sekä tarpeellista että tarpeetonta. Loppujen lopuksi turhauduin niin paljon, että heitin kauppakuitit roskiin edes laskematta summia. Mitä väliä - kulut olivat kuitenkin reippaasti pienemmät kuin palkka, joten nyt vaan en jaksa välittää.

Tein myös reippaasti enemmän töitä kuin alunperin olin suunnitellut, kolmesta ylimääräisestä  työpäivästä tuli kuusi ja samantien myös joulukuun kalenteriin kertyi ylimääräisiä tunteja.

Tavaroista saapuneita ovat nuo langat, ripsentaivuttimet ja suihkugeeli, jouluvalot, päiväpeitto, liukuesteet, puuvillakankaat, käsityölehdet, lentolaukku, shampoot ja hiusväri. Suurin osa edellämainituista oli ilmaistarjonnasta, osa (langat, valot, päiväpeitto ja liukuesteet) edullisesti ostettuja.

Projekteja oli kuun alussa kesken toista kymmentä, eikä määrä valitettavasti kuun loppuun vähentynyt, kun yhden valmistuessa keksin jotain uutta.

Poistuneissa vastaavasti sentään myös jotain: (myydyt 1 peli, pari kerää lankaa,  lahjoitettu kasa lehtiä ja kasa parittomia korviksia sekä  kassillinen vanhoja vaatteita askartelumateriaaliksi).

No pahinkin loppuu aikanaan ja marraskuustakin on nyt sitten onneksi taas tällä kertaa selvitty.
 

Syyskuun saavutukset

Tässä kohtaa voisi kysyä, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Syyskuun alkuun ei paljon ostoksettomia päiviä tullut, toki olin ekan viikon lomalla ja toisen sitten melkein asuin töissä. Lomallani ostin 15€:lla lankaa ja yhdet noista haaveilemistani sukkapuikoista. Nyt minulla on kaksi paria sekä Ergonomicseja että Cubicseja eli voin molemmilla kutoa kahta sukkaa yhtä aikaa. Langat toki ovat jämäkeriä, mutta niitä on kilo, joten pidin hintaa edullisena ja tarvetta on sekä punaiselle, valkoiselle, keltaiselle että mustalle.

Yhden lautapelin ostinkin, Skull kingistä on esittelyä tuolla jo aiemmin. Mutta siinäpä ne hankinnat sitten ovatkin; lankoja, lautapeli ja ilmaiseksi saatu laukku, jonka vetoketjua edellinen omistaja ei ollut osannut korjata. Tässä kohtaa totean, että vanhoilla Kuningaskuluttajan vinkeillä vetoketjun korjaaminen onnistui minuutissa - näitä samoja vinkkejä olen useasti mainostanut täälläkin. Ne löytyvät täältä, klik.

Vastaavasti sitten myös onnistuin poistamaan tavaroita melko runsaan määrän. Myin yhden lautapelin ja kasan lankoja, vaihdoin maitoon ja kahviin useamman parin kenkiä sekä lahjoitin erinnäisiä tavaroita mm. vaatteita uusille omistajille.

Kokosin ja laskin kauppakuitteja kolmen viikon ajan, mikä on aikamoista edistystä verrattuna aikaisempiin kuukausiin. Samoin herkkujen määrä on pienempi kuin aikaisempina kuukausina, sen sijaan ulkona olemme syöneet tavallistakin enemmän. Koska kuukauden viimeinen viikko meni miten meni, en ole laskenut koko kuukauden summia.

Kohtuullinen kuukausi kuitenkin, tällä linjalla kun jatkaa, että saapuvat tavarat pysyvät minimissä ja lähteviä on enemmän, niin eiköhän se lokakuustakin tule ihan ok kuukausi.

Pikkuisen huonompi ihminen

Tunnustan heti kättelyssä olevani pikkuisen huonompi ihminen tai ainakin sellainen tunne tulee, kun olen lukenut monen ostolakkolaisen kommentteja. Aika moni hehkuttaa, ettei todellakaan tee mieli ostaa mitään ja että tavaravuorista tulee vaan ahdistus. Tämän jälkimmäisen allekirjoitan kyllä, varsinkin kirpputorit ovat nykyään minulle sellaisia paikkoja, joissa ei juuri muuta tule kuin ahdistus siitä tavaramäärästä, mistä ihmiset yrittävät päästä eroon. Valitettavan usein näen myös sen ketjun siellä takana: hetken huumassa tehty ostos, kyllästyminen, kirppismyynti. Mikäli tuote menee kirppiksellä kaupaksi, myyjä on tyytyväinen. Jos tuote ei mene kaupaksi, niin sitten se joko kärrätään hyväntekeäväisyyskirppikselle, jossa se menee mitä todennäköisemmin yhtä huonosti kaupaksi, tai roskikseen. Sen sijaan tuo ostohimon puuttuminen on minulle vieras tunne.


Kaikesta yrittämisestä huolimatta, minussa on usein vallalla ostohimo, jonkun tavaran halu. Järki kyllä varsin usein kertoo, että välttämätöntä tarvetta tuolle tavaralle ei ole, mutta siitä huolimatta halu vaan iskee. Narkki mikä narkki. Kun olen selaillut vuosia taaksepäin blogia, olen vuodesta toiseen löytänyt ne samat tavoitteet ja siitä huolimatta en vaan pääse eroon ostamisen halusta ja tavarahimosta.

Tiedostan kyllä, että onhan sekä shoppailu että halut tässä vuosien saatossa vähentynyt merkittävästi, mutta että se katoaisi lopullisesti - valitettavasti sitä ei taida olla näkyvissä. Tämä tietenkin saa tuntemaan itsensä pikkuisen huonommaksi ihmiseksi, kun kaikki muut onnistuvat ja itse saa vuodesta toiseen kipuilla saman asian kanssa. Sitä makeammalta tietenkin maistuvat ne pienet onnistumiset, joten on parempi alkaa jahtaamaan niitä sen sijaan, että jää märehtimään omissa epäonnistumisissa ja muiden onnistumisissa - on vaan pakko uskoa, että on riittävän hyvä.

Pitkäjänteisyyttä kasvattamassa

Tyypilliseen tapaani innostuin aloittamaan (no, onhan se pakko myöntää jo itsellekin, että olen impulsiivinen, vaikka muuta kuvittelen) tähän yhteen vuoden taitekohtaan taas uuden elämänhallinta-projektin. Minä kun olen aina oppinut pitämään koulujen alkua eräänlaisena uutena alkuna, vähintään yhtä voimakkaasti kuin vuoden vaihdettakin. Tällä kertaa lupasin itselleni, että minä jaksan 31 päivää, sen pidemmälle ei tarvitse venyä.


Turha sanoakaan, että 31 päivää on pitkä kuin nälkävuosi tilanteessa, jossa vaan miettii, että mitä ihmettä sitä taas tuli aloitettua. Suunnitelmat olivat seuraavat: en osta elokuun aikana mitään muuta kuin ruokaa (+ lisäksi välttämättömyydet kuten lääkkeet) itselleni tai kotiimme, teen itselleni päivittäin 10 kohdan työlistan ja suoritan sen ja vain sen. En yritä saadaa maailmaa valmiiksi kirjoittamalla kilometrin mittaista listaa, vaan mietin listaa kirjoittaessani, mikä on oleellista ja keskityn siihen.


Jätin itselleni takaportit sen suhteen, että ilmaiset, hyvin perusteltuun tarpeeseen tulevat tavarat, ovat sallittuja. Samoin tavaroiden vaihtaminen toisiin, mutta rahaa ei saa käyttää. Kaiken rehellisyyden nimissä, en kyllä ainakaan heti keksi, mitä sellaista niin ehdottoman välttämätöntä pitäisi ostaa. Pessimisti minussa kyllä keksi heti kahvinkeittimen hajoamisen, mutta meillä on kaksikin varakeitintä kaapissa. Jääkaappi, hella ja pakasteet nyt ovat sellaisia, että ne on korvattava, jos hajoavat ja ne lasken ehdottomiin välttämättömyyksiin.


Ensimmäinen hyvä etappi on puolen kuun palkkapäivä. Tein itselleni elokuun alussa BuJoon kirjaukset siitä, minkä verran ennen palkkapäivää saa käyttää rahaa, määrä on toki hyvin summittainen, todennäköisesti isompi kuin tarve. Jos jää alle, niin hyvä on. Jos menee yli, niin sitten menee, en ala sen kanssa nipottamaan. Samalla kertaa, kun tarkistan kulut ja menot, teen myös yleisluontoisen tarkituksen siitä, miten on muuten mennyt.


Alkukuusta eli ennen palkkapäivää meni monessa suhteessa kohtuullisesti; tavaroita ei juuri tullut lisää ja jotain poistuikin. Loppukuusta sitten mentiin valitettavasti toiseen suuntaan. Kulutus ei ollut mitenkään järisyttävän isoa, mutta liian paljon siitä meni edelleen herkkuihin tai siis oikeastaan pikruokaan. Budjetissa pysyttiin hyvinkin, vaikka niistä juhlista tuli n. 50€:n edestä lisäkuluja. Herkkuhin meni 104,30€, mistä minun osuuteni siis puolet eli 52,15€. Ruokaan kaikkiaan 316€, ja tuossa summassa siis se 50€ normaalista poikkeavia juhlakuluja, toinen 50€ meni talvivarastoon aneiden ostamiseen ja lisäksi summassa on pari ravintolaruokailua. Kun tuo puolitetaan, niin saadaan 158€.


Kuun saapuneet tavarat: 1 kpl pumppupulloja, jonka sain ilmaiseksi, 1 lasten kastelukannu (ilmainen sekin), 6 paria saappaita, joista neljät lähtivät parin päivän harkinnan jälkeen eteenpäin. Lisäksi ostin kosmetiikkaa: HenkkaMaukan lahjakortilla puuterin ja meikkipuuterin sekä Herra Kirjoitukselle 7 paria sukkia ja Dermosilin tarjouksesta itseruskettavaa, sillä yritän epätoivoisesti roikkua kesän rusketuksessa. Näihin meni kaikkiaan n. 10€, sillä nuo HenkkaMaukan tavarat hankittiin jo kauan laatikossa marinoituneella lahjakortilla.

Muita ostoksia olivat kolmet sukkapuikot, yhdet koivuiset ja kahdet neliskanttiset -yhteishinta n. 20€. Perustelin nämä itselleni tarpeella (ja halvalla hinnalla), sillä kun on kahdet samanlaiset, voi kutoa kahta sukkaa yhtä aikaa (ei, en edelleenkään ole innostunut opettelemaan looppaamista). Myönnän, että haluaisin vielä lisää, nimittäin 20cm cubicsit koossa 3.

Tunnustan, etten jaksa kaivella kaikkia laskuja esiin, mutta näistä kauppakuiteista laskien elokuun kulutukseni oli siis 240,15€, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen summa huoioiden se, että kaapeissa on nyt ruokaa, peruskosmetiikkaa ja harrastusvälineitä talven varalle.

Luvattu, aloitettu

Lupasin tehdä ylimääräisen työvuoron sen sijaan, että olisin pitänyt vapaapäivän. Tämän kunniaksi päätin myös aloittaa syksyn suururakan eli tunnelukot - huvittavasti pään sisäinen ääni hoki, että sinun pitäisi tehdä jotain järkevää, pitäisi toimia, pitäisi, pitäisi (kyllä, tämä ehdottomasti on vaativuuden tunnelukko, joka siellä huutelee). Suorittamisen sijaan valitsin itseni eli pistin tunnelukko-äänikirjan pyörimään ja sijoittauduin makuulle piikkimatolle sitä kuuntelemaan. Rentoutusta ruumille ja onnellisuutta päälle, niistä on hyvä päivä tehty.

Matka tunnelukkojen kanssa on pitkä ja tämä on vasta ensimmäinen askel, mutta tärkeintä on, että se on nyt otettu. Toivon tällä matkalla löytäväni tien hetken mielihyvistä pysyvään onnellisuuteen, mutta kuten todettu, matka on pitkä, mutta niin on edessä oleva syksy ja talvikin. Sen verran olen näin alkuun tälle matkalle varannut aikaa.

Aloitin Kimmo Takasen kirjasta Tunne lukkosi. Sen kesto äänikirjana on reilut kymmenen tuntia ja jo hetken kuunneltuani tiedän kuuntelevani sen useammin kuin kerran. Sen jälkeen vuorossa ovat saman kirjoittajan Murra tunnelukkosi ja Craig Nakkenin Minä ja riippuvuus. Kun olen nämä "opiskellut", lisää materiaalia löytyy varmasti, mutta toisaalta lukemani ja kuulemani perusteella luotan Takasen asiantuntemukseen sen verran paljon, etten tiedä, tarvitsenko muita oppikirjoja kuin nämä.

Impusiivisesti olen taas syöksymässä suurella innolla johonkin, mutta tällä kertaa minä toivon ja uskon, että tästä syöksymisestä tulee erilainen, koko loppuelämän mittainen pehmeä liuku.

Tunnelukkoja ja to do-listoja

Aamulla puoliunessa keksin tälle tekstille kaksikin loistavaa otsikkoa, mutta päivällä, kun vihdoin pääsin tekstiä työstämään, olivat molemmat haihtuneet mielestäni kuin tuhka tuuleen. Näin ollen saattaa olla, että tekstistäkin tulee kohtuullisesti erilainen kuin alunperin olin ajatellut.

Tunnelukkotestini osoittaa erittäin vahvaa tunnelukkoa vaativuudessa eli "Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä". Niinpä tässä kohtaa ei kovasti ihmetytä, että kun helteen sulattaessa aivot ja hemmotellessa auringonpalvojaa olen syöksynyt projektista toiseen jättäen edellisen aina vähän kesken, alkaa keskeneräisyys nyt riepomaan - tavarat eivät todellakaan ole järjestyksessä ja se häiritsee. Elokuun alkaessa pöydällä on kasa lankoja, jotka pitäisi kirjata ja lajitella, kaksi erilaista sukan alkua ja kolmas liki valmiiksi kudottu pari, kolme puoliksi luettua kirjaa, keittiössä istuttamaton kukka vararuukussaan (eihän se istutus ole ollut työn alla kuin kuukauden) ja muutama muukin asia riipin rääpin. 

Olkoonkin, että tuon edellämainitun tunnelukon kuvauksessa todetaan: "Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista". Tuosta huolimatta aion taas vaatia itseltäni jotain, nimittäin sitä että kasvatan pitkäjänteisyyttäni. En yritä tehdä maailmaa valmiiksi, mutta lisään keskittymistäni, enkä impulsiivisesti aloita uutta projektia ennen kuin vanha on saatu alta pois (tämäkin ominaisuus löytyi tunnelukko-testistäni, vaikka en itse pidä itseäni impulsiivisena, niin sellaiseksi testi minua väitää). Vaikka maailma on täynnä ihania sukkamalleja, on vaan hyväksyttävä, että kaikkia niitä ei ehdi tehdä. Samoin se, että kaikkia ilmaisia tavaroita ei voi haalia kotiin, vaikka Roope Ankan mukaan suomenkielen ihanin sana onkin "ilmainen".  

Tarkoitukseni on alkaa toden teolla työstää noita tunnelukkoja, kunhan vuorokauden keskilämpötila laskee alle 18 asteen. Niin tarpeellista kuin se olisikin, niin näin helteellä en vain kykene keskittymään asiaan riittävästi - olkoon se sitten sitä impulsiivisuutta. 
 
Yritän opettaa itseäni pitkäjänteisempään sitoutumiseen, mutta sen olen jo tajunnut, että kaikkea ei voi muuttaa kerralla. Olen liikaa yrittänyt "kaikki kerralla kuntoon"-metodia, niinpä yksi asia kerrallaan kuntoon. Nyt vaan pitäisi päättää, mistä aloittaa. Tunnelukot on selkeästi syksyn asia, kun voi muutenkin masistella ja käpertyä sisälle sateen ja pimeän pilatessa fiiliksen ja maiseman. Ne muut hoidettavat asiat olisivat 1) "älä osta mitään"- vuosi, 2) liikunnan lisääminen, 3) kodin tavaroiden läpikäyminen, 4) ruokahuolto ja ruokahävikki ja 5) painonhallinta. Oikeastaan nämä kaikki tukevat toisiaan ja liittyvät toinen toisiinsa; minimaalinen ruokahävikki ja kunnon ruokahuolto sekä liikunta toimivat painonhallinnan pohjana ja sitten taas toisaalta voi kaivella omia kaappeja ja tehdä niitä löytöjä sieltä ja saada sen uuden hankkimisen kokemuksen ostamatta mitään uutta. Toisaalta myös tunnelukko-asian selkiytyminen voi auttaa ymmärtämään, miksi ostan ja miksi syön, mitä korvaan, peitän ja kompensoin niillä, jolloin halu ja tarve syömiseen ja ostamiseen saattaa vähentyä. 

Arjen aikaansaamattomuusongelmani (mikä lienee siis todellisuudessa sitä, että ideoin vimmatusti kaikkea uutta kivaa saamatta niitä valmiiksi - täytynee oikein alkaa seurata asiaa - ja on siis enemmän valmiiksisaamattomuusongelma kuin aikaansaamattomuusongelma) yritän ratkaista kahdella asialla BuJo:lla, johon kirjaan ostamiset, tavaroiden poistumiset ja ruokahävikin (sekä mahdollisesti painon,) ja päivän to do-listalla, johon kirjoitan tavalliselle päivälle maksimissaan 10 hoidettavaa asiaa (näistä yksi voisi olla jonkinlainen liikuntasuoritus). Suoritus- ja listaorientoituneena ihmisenä olen ennenkin todennut tuon toimivan hyvin, mutta suoritteiden määrä on pakko pitää rajallisena, koska muutoin ollaan tilanteessa, että listalla on suunnilleen koko maailma ja se on aivan mahdoton saada päivän aikana toteutettua, mikä taas sitten johtaa tilanteeseen, jossa en täytä vaatimuksiani ja kiristän tunnelukkoni entistä tiukemmalle.

Testaan tätä elokuun, vain elokuun, vain 31 päivää, kyllä siihen jaksaa pitkäjänteisyyttä vailla oleva ihminenkin sitoutua, kun on selkeä maali olemassa. 

Kesäkuun keikaus

Vietimme kesäkuussa pari viikkoa "lomaillen", käytännössä maalla hommissa ja toisten eväissä, mistä johtuen kuvittelin kulutuksen olevan hyvin pieni ellei minimaalinen. Niinhän sitä luulisi, mutta totuus on toinen, myös aivot menivät lomamoodiin ja herkkuja tuli kannettua kotiin kassi jos toinenkin. Herkkujen kokonaislasku oli lähes 200€, josta toki puolet kahteen ravintolassa syömiseen (meillä on useammat juhlat kesäkuun puolen välin aikaan), mutta siitä huolimatta kuitenkin 100€ kaikkeen olemattomaan. Vastaavasti kunnon ruokaan ei sitten mennyt kuin noin 110€ eli kyllä se toisen pöydässä syöminen jossain näkyy.  Muita hankintoja tuli tehtyä 27€:n edestä esim. ostettua työhuoneen valaisimeen uudet lamput, kun pimeässä on niin ikävä olla.

Muutenkin kesäkuussa tuli tuhlattua eli ostin lautapelejä, kaktusmateriaaleja, kosmetiikkaa ja  maksoin vuoden autovakuutuksen noin muutaman mainitakseni.

Vastaavasti jotain tavaraa kannettiin meiltä uloskin ja pysyimme kohtuullisesti kahvimaidossa vaihdantatalouden ansiosta.

Ostoksettomia päiviä kertyi 17 eli ihan kohtuullisesti. Ruokahävikki oli nollassa eli siitä plussa, no toisaalta eipä sitä paljon ollut hävikkiin asti, kun kerran ei kotona juuri syötykään.

Siinä missä muut lomailevat heinäkuussa, meidän elämämme palaa normaaliin rytmiin, mikä toivottavasti tarkoittaa vähemmän herkkuja, enemmän terveellistä ruokaa ja lisää ostoksettomia päiviä sekä tarkempaa kirjanpitoa, sillä loma-aikana tuntui siltä, etteivät edes kaikki kuitit päätyneet kirjanpitoon asti.  Joka tapauksessa uskoisin, että tuota vähempään herkkulaskuun on suhteellisen helppo päästä. Otetaan se ja nolla hävikki heinäkuun tavoitteeksi.

Toukokuun tulokset

Ilmeisesti suunitelmattomuus sopii minulle oikein hyvin, sillä tavoitteettomasta toukokuusta tuli tehokas toukokuu. Toukokuussa tuli tehtyä paljon töitä, siivottua koko kämppä ja nautittua mikrolomista - aurinkokin hemmotteli oikein urakalla, joten mikä sen mukavampaa. Kävimme siis Herra Kirjoituksen kanssa esimerkiksi syömässä joululahjaksi saamamme sunnuntailounaan ja sen jälkeen kiirettömällä kävelyllä katsellen sireeninkukkia ja heräävää kesää. Välillä rentoutumiseen ja pään tyhjentämiseen riitti ihan tunnin parin makoilu auringossa D-vitamiinitankkauksella - kun ei ollut suunnitelmia, ei myöskään pää jäystänyt, että on pakko tehdä, pakko hoitaa, pakko kiirehtiä.

Hemmottelin itseäni tai oikeastaan me hemmottelimme itseämme, koska Herra Kirjoitus osallistui yhtä lailla, kahdella hieronnalla ja lisäksi kävin Ayurvedisessä käsi- ja jalkahieronnassa. Jokainen noista tuntui kuin pieneltä lomalta, varsinkin viimeksi mainittu oli superrentouttava.

Totta kai kultaisessa pilvessä on myös se synkkä nurkkansa ja se löytyy sieltä, mistä aina ennenkin eli herkuista ja ruoasta. Ruokaan meillä (ja tämä on siis kokonaissumma, ei puolikas) meni n. 210€ kuukaudessa ja sen pitäisi kuta kuinkin olla koko kuukauden ruokamenot. Toki kaappeja syötiin parhaan mukaan tyhjiksi, mutta paljon ostettiin myös ResQ-ruokaa ja syötiin ulkona, tästä viimeksi mainitusta suurin osa on laskettu herkkuihin. No se tietty vääristää herkkusummaa aika paljon ylöspäin, samoin toki se, että meillä kävi vieraita, joita varten varattiin kaikkea hyvää. Herkkuihin ja pikaruokaan meni 88€. Mitähän tuohon sanoisi. Ei varmaan taida olla mitään järkevää sanottavaa, paitsi se, että minä ja vaaka ei edelleenkään olla kavereita.

Ruokahävikkikin on buuauksen arvoinen asia sillä roskiin menivät 2 päärynää, 2 omenaa, 1 porkkana, 1 makkara (eli toinen pötkö lenkkimakkarapakkauksesta) ja puolikas salaatti. Jos olisin herännyt asiaan edes päivää aikaisemmin, nuo päärynät ja omenat olisi vielä voinut hukuttaa smoothieen. Salaatti on kuitenkin noista se kaikkein häpeällisin asia, näin sen kuihtuvan ikkunalaudalla, mutta en vain saanut aikaiseksi tehdä salaattia. Tosi isot moitteet tästä ihmiselle, joka aina hehkuttaa, että ruokaa ei saa mennä hukkaan. Lupaan, lupaan petrata tapani. Todellakin.

Tavaroita olen ostanut kaksi; ostin magneettitaulun matkamuisto jääkaappi magneetteja varten. Kyllästyin siihen, että ne ovat laatikossa piilossa tai jääkaapin ovessa ja halusin ne jonnekin muualle. Taulu maksoi euron, joten ei mitenkään hirveä sijoitus.

 

Sitten lahjoin itseäni Kaloriinan päivänä ja ostin itselleni uudet hifistely sukkapuikot Knitpro Cubicsit, jotka kustansivat postikuluineen 8€.
 

Muitakin tavaroita meille tuli. Herra Kirjoitus löysi kirppikseltä paketissa olevan äänikirjan kolmella eurolla ja hankki sen meille "hätätilanteita" (jolloin ei ole lainattu kirjastosta sopivaa kuunneltavaa tai Storyteliin ei pääse kiinni) varten. Lisäksi sain ilmaiseksi shortsit, 3 kpl tyynyliinoja ja muutaman pyyheliinan. Näistä erityisesti tyynyliinat tulivat tarpeeseen, sillä vanhat uskolliset alkavat olla loppuunkuluneita ja päätyvät kohta tekstiilinkierrätykseen. Tässä kohtaa huomion arvoista on se, että lankaa ei tullut yhtään kerää lisää, kiusauksia oli, mutta en langennut.

Poistuneita tavaroitakin on muutama; naruamppeli, valkoinen muoviamppeli, lasipurkki, 11 kpl hiuspantoja, keltaiset mokkasiinit, muovipurkit geokätköilyyn, muoviletkut askarteluun, kahvipussit ja pari kassillista sekalaisia askartelutarvikkeita. Nämä kaikki siis lähtivät kiertoon. Yhdet Herra Kirjoituksen kengät päätyivät loppuun kuluneina roskiin. Lisäksi pari paria sukkia päätyivät uusille omistajilleen eli lankavarastot pienenivät aavistuksen. Tietenkin on myös kasa tyhjentyneitä kosmetiikkapurtiloita, jotka käsittelen omassa tekstissään.

Ostoksettomia päiviä kaikkiaan 17, mikä on varsin hyvin suhteessa siihen, missä tahdissa noita herkkuja ja muita on tullut ostettua.