Kuparia, turkoosia ja suikaleita

Koska sade teki parhaasa pilatakseen viikonloppumme ja nurmikonleikkuun, päädyin lauantai-iltana askartelemaan sytykkeitä. Osansa tähän varmaan oli sillä, että serkkuni Rusetti antoi minulle kaksi kassillista kynttilänjämiä ja ajattelin, että osa täytyy palauttaa takaisin. 

Ruusuja oli valmiina, joten sekoittelin noidankattilassa oranssinsävyisiä kynttilöitä ja sävyyn sopivia huulipunia, jolloin lopputulos oli kuparinkarvaisen oranssihtava. Toiseen kattilalliseen sekoittelin vihreitä kynttilöitä ja sopivaa luomiväriä, lopputulos on jotenkin turkoosiin vivahtava - luonnossa vihretävämpi kuin kuvassa.

Koska nykyään kananmunakennoista suurin osa on tehty niin, että niistä ei saa enää perinteisiä ruusuja, vaan pohjasta 4 pitkulaista ja kansi jää yli, kehittelin sytykesuikaleet. Käytännössä siis kansi revitään suikaleiksi ja ne kastellaan steariiniin/parafiiniin. 

 

 

Näissä on pari hyvää asiaa ruusuihin verrattuna. Ensinnäkin ne ovat nopeampia tehdä. Toisekseen, ne kun ovat suhteellisen mitään sanomattoman näköisiä, ne malttaa käyttääkin. Kolmantena hyvänä puolena voi vielä mainita sen, että ne menevät huomattavasti pienempään tilaan kuin ruusut. Yhdessä pienessä jäätelölaatikossa on aika monta suikaletta. 

Ennen kuin ryhdyin suikaleiden massatuotantoon, testautin ne parillakin taholla. Kun molemmat totesivat niiden toimivan yhtä hyvin kuin ruusut, päätin ottaa mallin toteutukseen, koska noita kansia oli kertynyt jemmaan. Näihin upotan jatkossa kaikki "epämääräiset" kynttilänjämät ja kattilan pohjat.

Syksy on ruusujen aikaa

Pitkästä, pitkästä aikaa ilmat olivat viilentyneet niin paljon, että puuhastelu kuuman steariinin kanssa tuntui mielekkäältä. Kesän aikana olin tehnyt ruusuja valmiiksi odottamaan, nyt sitten vain hoidin viimeistelyn.

Tuloksena oli kassillinen kirjavia ruusuja ja yksivärisiä tuutteja. Ruusuissa oli harmaan lisäksi violettia, keltaista ja vihreää.

Yksivärisistä valmistin oranssinpunaisia ja tummanharmaita (liemi kattilassa oli todella mustaa, joten ajattelin kerrankin saavani kunnon mustia ruusuja) ruusuja.

Valmiita ruusuja jäi vielä odottamaan, samoin erilaisia värjäysmateriaaleja, joten näitä jatketaan edelleen.

Ruusujen sunnuntai

Pitkästä, pitkästä aikaa pääsin "ruusutehtaalleni", ja aloin hifistelemään artesaaniruusujen kanssa eli tein useampaa väriä pieniä eriä sen mukaan, mitä kynttilöitä ja väriaineita sattui olemaan saatavilla. Erityisen herkullisena pidän tuota pinkkiä, jonka pohjana on yksi iso läpivärjätty kynttilä ja kasa sopivan sävyisiä huulipunia.

Herra Kirjoitus käytti kevään viimeiset lumet kuvataustana ja olin taas kerran kovasti otettu siitä, miten hän jaksaa nähdä vaivaa saadakseen blogiini kauniit kuvat.

Punaisten ruusujen viikonloppu

Nyt kun "ruusutehdas" on avattu, niin seuraavaksi kokeilin punaisia.

Kuvissa ero punaisten ja oranssien välillä on huomattava, luonnossa pienempi. Antijouluihmisen jouluun varustautuminen on alkanut, aion antaa näitä muiden joulukukkien sijaan lahjoina.

Syyskauden ensimmäiset ruusut

Nyt kun olin saanut väännettyä pari kassillista valmiita ruusuja, piti ne toki myös sytykeasteelle valmiiksi saattaa. Niinpä sitten viikonloppuna väänsin syyskauden ensimmäiset sytykeruusut. 

                                      

Samalla kokeilin vähän uudenlaista värjäystekniikkaa. Kaikissa noissa on pohjana valitun värin värise kynttilät, joiden väriä tehostin vielä väriliiduilla, joita lisäsin soppaan 1-2 per väri. Lisäksi liuotin vesivärinappeja pieneen määrään vettä ja lisäsin vesi-väriseoksen tuonne kynttilöiden joukkoon. Värjäsihän se kyllä ihan tehokkaasti, mutta toisiin kynttilämassoihin tuo väri ei tahtonut millään seota, vaan pisaroitui ja kellui esimerkiksi keltainen käyttäytyi jostain syystä näin. Vihreään värivesi puolestaan sekosi oikein hyvin ja värjäystuloskin oli tasaisempi. 

Seuraavaksi alistetaan ruusut kokeiluun ja toivotaan, että ne toimivat niin kuin aiemmatkin. Normaalista poiketen annoin näiden kuivua sisällä pari päivää ennen kuin vein koekaniineille testattavaksi.

Pientä iltapuuhaa

Alkavan talven ruusukausi on avattu. Sain houkuteltua rakkaan puolisoni mukaan iltatalkoisiin, joiden tuloksena syntyi mukava määrä ruusuja kastettavaksi.

 
Samalla tuli revittyä taas valmiiksi myös biojätepussin pohjalle tarkoitettua silppua, jota on siis tuo oikealla oleva kaurahiutalepussillinen.

Taidanpa järjestää vielä toisenakin iltana talkoot, jos vaikka saisi vielä noi vajaat kassit täyteen. Materiaalia kun kyllä on vielä jemmassa. Sitten vain pitäisi jossain kohtaa ehtiä kastelemaan noi ruusut valmiiksi sytykkeiksi. 

Ruusuja kaikille

Olen saanut ison kasan materiaalia lahjoituksena työkavereilta ja muilta, joten päätin tarjoilla heille naistenpäivän ruusuja. Vietin viikonloppua niin intensiivisesti ruusutehtaalla, etten ymmärtänyt edes kuvata kaikkia aikaansaannoksiani, vaikka väriskaala vaihteli tällä kertaa suunnilleen kaikissa sateenkaaren väreissä, muistin kuvata vain ystävälleni Ievuskaiselle tarkoitetut goottiruusut. Näihin rapsuttelin varastoistani kaikki mustat luomivärit ja toki ruusuja sitten syntyi enemmän kuin tuo parinkymmenen kappaleen levyllinen. Kuten totesin, en muistanut kuvata niitä, joten kuvalliseksi dokumentiksi jäivät vain nämä mustat ruusut, joiden intensiivisestä värityksestä olen varsin ylpeä.

Sopivat goottihenkiselle paremmin kuin hyvin ja erottuvat massasta, jotta vieraat sormet ei koske näihin (edelliset vähemmän intensiiviset nimetyt ruusut olivat päätyneet väärinkäyttöön).

Työmuurahainen

Olen viettänyt parista viimeisestä vapaapäivästäni (eli tästä ja eilisestä) yhteensä reilut 14 tuntia töissä. Ahkeruus on ilomme ja pysyy rouva poissa tavaroiden haalimisesta sekä muusta pahanteosta. Jotenkin tuo dead line, joka oli tuossa lyhyemmässä päivässä, potki taas monta asiaa eteenpäin. Kun oli tiedossa, että parin tunnin päästä pitää olla töissä, niin kummasti sitä sai ruokaa valmistettua, huushollia siivotuksi ja vaikka mitä muuta ainaisen koneella notkumisen ja kutomisen sijaan. Pitänee yrittää vastaisuudessakin samaa, sopia joku kellotettu meno jonnekin ja sitten pistää työlista itselle käteen ennen sitä - valmista tulisi tehokkaasti ja nopeasti.

Omia puuhia ehdin työpäivien aikana tehdä noin 30 ruusun ja valmiiksi kudottujen pöksyjen verran ja noidenkin suhteen oli todella piukalla, että ehdin edes sen verran. Ruusut siirsin odottamaan kastamista ja housuista puuttuvat silmät ja hampaat ennen kuin ne voi esitellä.

Samaan innostuksen syssyyn perkasin vielä vaatekaapistani yhden hyllyn ja korin, jotka sisälsivät pitkähihaisia paitoja. Taas löytyi aihetta manailuun, koska minulla on liikaa tavaraa ja en ole selvillä siitä, mitä omistan. Tuolta kaapista kun paljastui useampia uusia trikoopaitoja, jotka nyt olivat telttoja, mutta joille vielä viime syksynä olisin antanut isosti arvoa, kun kaikki vaatteet näyttivät kamalilta, kuluneilta ja piukoilta päällä. Ne olisivat olleet huippu siistejä ja sopivia käyttää juuri silloin. Pahinta on se, että niiden myyminen ei juuri kannata, niistä tuskin saa mitään muuta kuin myymisen vaivan, koska maailma tuntuu hukkuvan vanhoihin vaatteisiin. Jos oikein lottovoitto kävisi, niin löytyisi joku, joka olisi kasvanut sen verran, että hänen kaapistaan löytyisi hänelle liian pieniä vaatteita eli voisimme vaihtaa vaatteita päittäin, minun isoni hänelle ja hänen pienempänsä minulle.  Asia, mitä on turha toivoakaan.

Ja myönnän, harmittaa vietävästi kun on joutunut esiintymään nakinkuorissa ja lumpuissa ja omasta kaapista olisi löytynyt uusia siistejä vaatteita käytettäväksi - jos vain olisi saanut itsestä sen verran irti, että olisi tutkinut, mitä se kaappi oikein on syönyt. Viekää joku minut jonnekin saunan taakse ja potkaiskaa lujaa.

Viikonlopun värit

On jälleen se aika, jolloin vuorossa on perinteistä ruusuraporttia. Olen menestyksekkäästi kerjännyt naamakirjassa kynttilänjämiä ja munakennoja ja pakertanut niistä ruusuja. Kävin myös hamstraamassa Sinooperista kynttilävärejä ale-kupongeilla. Minkä jälkeen jäljellä onkin vain "paistaminen".

Tämän viikonlopun ruusutehtaan saldo oli luokkaa 500 ruusua, sen enempää ei ollut valmiina. Kaupan värejä ei vielä tullut käytettyä yhtään, mutta sen sijaan aiemmin esittelemiäni kastokoreja käytettiin ja ne hyviksi todettiin.

Tämän viikonlopun valmistuneissa oli punaista (läpivärjätyistä punaisista kynttilöistä), vihreää (läpivärjätyistä vihreistä kynttilöistä), epämääräisen ruskehtavaa siitä massasta, joka oli saamani kattilan pohjalla ja  vaaleanpunaista.

Vasemman laidan ruusut on kastettu parafiiniin ja ne saavat värinsä suoraan kennoista, joita oli siis violettisia, vihreitä ja keltaisia. Keltaiset ja osa violetteja sellaisia, joita ei voinut käyttää yksinään, vaan piti tehdä iiriksiä ja krookuksia, jotta sai jonkinlaisia sytykkeitä aikaan.

Lisäksi kokeilin sytyketuuttien valmistamista. Suurin osa kun näitä nykyaikaisista munakennoista on sellaisia, että ne eivät malliltaan sovellu ruusujen valmistamiseen. Tuutit menevät testaukseen kummitädille ja sen jälkeen katsotaan, voisiko niitä tehdä enemmänkin. Näistä tämänmallisista kennoista saisi toki hiiriä, mutta olen laiska enkä jaksa nähdä niin paljon vaivaa sytykkeiden eteen.

Myönnetään, ettie nuo niin kauniita ole kuin ruusut, mutta en silti pitänyt niitä niin ruminakaan kuin mitä Herra Kirjoitus kuvaili "ruttuinen vanha torvisieni" oli ilmaisu sieltä lievimmästä päästä.

Ruusujen kastokori Herra Kirjoituksen tapaan

Herra Kirjoitus on parin viime viikonlopun aikana kehitellyt tehostamista ruusujen tekemiseen. Sillä onhan totta, että yksittäin kastettaessa siihen menee tolkuttomasti aikaa - ja käsi väsyy.


Ensimmäinen prototyyppi kehitettiin viime viikolla pikaisesti kanaverkosta kokoon kyhäämällä. Tähän käytettiin yhtä taitettua kanaverkon palasta. Sen ongelmana oli pohjan epätasaisuus eli kattilan pitäisi ollaä lähes täynnä, jotta ruusut saisi kastettua kunnolla. Kuvassa proto ykkönen vasemmalla ja proto kakkonen oikealla.

Seuraavat mallit kehiteltiin sitten kahdesta palasesta: pohjasta ja reunasta. Nämä istuvatkin sitten kattilaan kuin hansikas käteen. Koska minulla on käytössä useampia "paistokattiloita", sain korit kahteen eri kokoiseen.

Kuvien neljäs kori on minu kehittelemäni. Se on valmistettu jämistä, käytöstä poistetusta metallisesta pannunalusesta, ohuesta rautalangasta ja Herra Kirjoituksen töistä jääneistä kanaverkon kappaleista. Nyt on sitten kaksi koria per kattila.

Työnkulkua ei ole testattu, mutta ajatuksena olisi, että Herra Kirjoitus täyttää kastamattomat ruusut koriin, minä kastan korit kerran läpi, toistan kierroksen ja kippaan ruusut koreista, jolloin Herra Kirjoitus pääsee taas täyttämään korit uudelleen.

Miljoona, miljoona, miljoona ruusua

No ei sentään ihan, mutta aikas monta kuitenkin. Koska maalla vietetty viikonloppu meni ketuiksi sen takia, että satoi, satoi ja satoi eikä voinut tehdä oikein mitään muuta, "paistoin" ruusuja sitten oikein urakalla.

Reilut 500 ruusua sain lauantain iltapäivän ja illan aikana kasaan. Sen enempää mulla ei ollut valmiiksi tehtyinä. Yleensähän teen aina niin, että teen kassikaupalla ruusuja valmiiksi ja kastan niitä sitten isomman erän kerralla. Nyt vielä Herra Kirjoituksen kanssa kehittelimme kastoon uutta apuvälinettä, joka on protovaiheessa- siitä siis ehkä lisää myöhemmin.

Tällä kertaa ruusujen värit tulivat siitä, mitä minulla oli kattilaan laittaa eli pintavärjättyjä punaisia kynttilöitä tehostettuina oransseilla ja oranssiin menevillä huulipunilla. Värjäämättömien kynttilöiden kanssa pistin käyttöön vaaleanpunaiset luomivärit ja liian vaaleat meikkivoiteet. Mustia ja violetteja kynttilöitä tehostin mustalla ja tummanruskealla luomivärillä sekä mustalla meikkikynällä. Ruskeisiin käytin ruskeat kynttilät ja aurinkopuuterit sekä vaaleamman ruskeat luomivärit, siniset syntyivät sinisistä kynttilöistä ja sinisistä luomiväreistä. Tumman siniset/violetit ovat siitä tietystä violetista munakennosta, johon ei kannata väriä lisätä, vaan käyttää mahdollisuuksien mukaan parafiinia, niin niistä tulee kauniita. Kauniimpia kuin alla olevassa kuvassa, jossa on käytetty tavallista steariinia, joka kiinteytyessään muuttu valkoiseksi. Parafiinistä jää kirkas pinta, jolloin se tuo värit paremmin esiin.

Ensimmäistä kertaa kokeilin tosiaan myös sitä, että teroitin meikkikynän ja lisäsin sen lastuineen tuonne kattilaan, sillä onhan meikkikynän runko puuta, joten palaa se siinä missä munakennokin.
Lopputulos näytti tältä. Toisena kuvassa on kaksiväriseksi ihan sattumankauppaa värjäytynyt ruusu, keltainen sävy on kennosta eikä peittynyt sinertävän steariinin alle.

Mustasta kattilasta kuoriutui esiin mielenkiintoisen violetin hohtavia ruusuja  - osa näytti tältä, osa taas grafiitinharmaalta.

Jos ei tullutkaan miljoonaa ruusua, niin ainakin miljoona erilaista ruusukuvaa muistojen albumiin.

Seuraavalla kerralla, sitten joskus kun olen taas ehtinyt ruusuja vääntää kasaan, vaaleanpunaista, vihreää ja mahdollisesti keltaista. 

Ruusujen valtakunnassa

Vaikka tähän aikaan vuodesta maalla hallitsevin tuoksu on paratiisiomenapuun, joka kylpee valkoisena valtavan kukkavuoren alla, vietin tovin ruusujen valtakunnassa. Sunnuntaina ilma oli kolea ja kostea, eikä oikein ollut mahdollisuutta puuhastella pihalla mitään järkevää, joten päädyin "ruusutehtaalle".

Edelliset valmistamani ruusut olivat turkooseja ja niistä oli vielä häivähdys steariinia kattilan pohjalla ja pari liidun palasta, joten päätin jatkaa turkoosilla linjalla. Värinä olivat ne kattilaan jääneet liidunpalat, vanha steariini ja se, mitä mukaan sulattamastani jättokokoisesta (painoa kilon verran) läpivärjätystä turkoosista jämäkynttilästä väriä irtosi. Kovin voimakkaan värisiä näistä turkooseista ruusuista ei tullut.
 

Turkoosien värittömyyttä korosti vielä se, että seuraava satsi oli värittömään kynttilään kastettuja "kylmäruusuja", joita esittelin täällä. Materiaalina siis valmiiksi violetti kananmuna kenno, jonka väri vielä kastettaessa tehostui.

Kun kerran alkuun pääsin, päätin vielä kokeilla "narsissiruusuilla", sillä mielestäni nämä keltaisella keskustalla ja harmaalla ympäryksellä varustetut ruusut muistuttivat enemmän narsisseja kuin ruusuja. Herra Kirjoituksen ensimmäinen reaktio oli, että ne olivat hirvittävän rumia, mutta toisen kastamisen ja katsomisen jälkeen ne muutuivatkin mielenkiintoisen näköiseksi.

Päivän viimeiseen noidan kattilalliseen kumosin työmaalla olleiden pussien pohjalta kaikki kynttilänmurut periaatteella tulee mitä tulee. Liemi oli tummanruskeaa, mutta lopputulokset lähinna beigensävyisiä.

Kun vähän mietin suhteellisen aneemista värivalkoimaa herra Kirjoitus lohdutti, että jos ne kerrankin ovat riittävän rumia, niin ihmiset malttaa käyttää ne pesän sytyttämiseen eikä säästä niitä. Uskotaan niin, vaikka aika nätin kombon olisi saanut pakkaamalla yhteen noita tumman sinivioletteja ja beigejä ruusuja, kuten mallikuva osoittaa.

 Viikonlopun saldona reilut pari sataa valmista ruusua.

Puhku tuli taloon

Meille on muuttanut uusi pysyväisasukas, joka on heti kättelyssä saanut nimen Puhku. Nimi on johdannainen sen päästelemistä äänistä. Tarkemmin määriteltynä Puhku on ylipaine- eli CPAP-laite, jonka sain hoidoksi vaikeaan uniapneaani.

Myönnetään, että olen odottanut Puhkun tuloa kuin kuuta nousevaa, niin kuin olen muutamaan kertaan täälläkin maininnut. Ja kyllä, allekirjoitan täysin sen mitä olen aikaisemmin aiheesta lukenut ja kuullut - olen saanut elämäni takaisin. Olen nukkunut Puhkun kanssa nyt kolme yötä ja joka aamu herään virkeämpänä kuin edellisenä aamuna. Kun mietin aikaa taakse päin, niin en edes muista aikaa, jolloin olisin herännyt ilman tukkoisuuden tunnetta, yskää, väsymystä, painostavaa oloa, päänsärkyä ja ärtymystä. Parin viime kuukauden ajan olen työpäivän jälkeen ja iltaisin ollut kuin kuraan kuollut kuttu, enkä ole saanut aikaiseksi kuin aivan sen pakollisen - ja siitäkin yleensä vain minimin. Kun ei vain yksinkertaisesti ole jaksanut. Kun olisi pitänyt oppia uutta, tuntuu, ettei mikään ole mennyt perille, kun pää ei vain toimi. Tätä samaa valitusvirttä voisi jatkaa vaikka miten paljon, mutta ehkä on parempi vain siirtää se tuonne menneisyyden muistoihin, sillä onneksi nyt on Puhku.

Nimestään huolimatta Puhku on hiljainen kaveri, eikä pidä oikeastaan minkäänlaista ääntä, mikä tietenkin sopii paremmin kuin hyvin Herra Kirjoitukselle, joka yhteisessä sängyssä joutuisi myös kuuntelemaan Puhkun ääntelyt. Puhku on äänekäs vain silloin, kun maski ei ole kasvoillani hyvin ja falskaa - ja sen olisi tarkoitus toimia hälyytyksenä Herra Kirjoitukselle iskeä minua kyynärpäällä kylkeen, jotta tarkistaisin maskin. Ainoa miinus Puhkussa on sen poistoilmavirta, joka sopivassa selkäasennossa osuu ikävästi Herra Kirjoitusta korvaan tai niskaan, mutta silloinkin kehotus kyljen kääntämiseen korjaa asian (siis minä muutan asentoa ja ilmavirta kääntyy pois rakkaan puolisoni niskasta).

Puhku itsessään on yksinkertaisen tyylikäs, koostuen pienestä "keskusyksiköstä", letkusta ja maskista. Puhkussa on virtakytkin, koti-painike ja hopeanvärinen pyöritettävä säätönamiska. Sekä tietenkin näyttö, johon tulee valot ja tarvittavat tiedot. Puhku on kuitenkin myös äärimmäisen kohtelias, se ei polta näytön valoja kuin muutaman sekunnin kerrallaan, joten se ei häiritse myöskään öiseen aikaan. Vaikka Puhkussa on säätönamiska, se on kuitenkin täysautomaattinen, säätelee puhaltamansa ilmavirran voimakkuutta automaattisesti, kertoo sammutettaessa kauanko laite on ollut päällä ja onko maski ollut kasvoilla oikein.

Puhkun saa näppärästi pakattua sen omaan laukkuun, johon mahtuu kaikki tarvittava mukaan. Puhkun laukkuineen saa myös viedä lentokoneeseen käsimatkatavaroissa ilman, että sitä lasketaan käsimatkatavaraksi. Puhkulla on myös oma tullitodistus siitä, että se saa matkustaa kaikkialla missä omistajansakin.

Valitettava tosiasia on, että minun ja Puhkun tuleva taival on täsmälleen yhtä pitkä kuin minun elämänkaareni, sillä uniapneaan ei ole parantavaa hoitoa - ainoa tämän hetken tietämyksen mukainen hoito on elää tiiviisti yhdessä Puhkun kanssa. Suositeltu minimiaika maskin käytölle on 4-5 tuntia yössä, mutta aina parempi, jos sitä käyttää aina kun nukkuu. Niinpä minullakin on ollut maski naamalla koko sen 8 tuntia, mitä nukkumiseen olen yössä käyttänyt - ja kuten todettu ensimmäistä kertaa yli puoleentoista vuoteen minulla on tunne, että olen ihan oikeasti nukkunut ja levännyt - siitä kiitos Puhkulle.

Kylmäruusuja ja liituruusuja

Testailin ensimmäistä kertaa sytykeruusujen värjäämistä väriliiduilla. Vinkki jonka olen netistä lukenut moneen otteeseen, mutta koska minulla ei ole ollut liituja, en ole voinut sitä testata. Nyt kävin hankkimassa pari kourallista liidunpätkiä materiaalipankista, josta niitä saa edullisesti ja testasin niitä käytännössä. Noin kiloon jämäkynttilöitä sekoittelin viitisentoista liidunpätkää. Ensimmäiseksi sain havaita, että erilaiset liidut sulivat eri tavoin, toiset eivät millään ja toiset samantien. Olin valinnut liidut pelkästään värin perusteella enkä yhtään ajatellut niiden erilaista käyttäytymistä sulattaessa. Ensi kerralla osaan valita sitten värin lisäksi myös materiaalin perusteella.

Liituväri on melkoisen intensiivinen, mikä saattoi kyllä osin johtua siitäkin, että en pihistellyt liiduissa, kun en ollut varma, miten paljon niistä väriä irtoaa. Kokeilin sekä oranssia että turkoosia.

Samasta osoitteesta liitujen kanssa olen onnistunut hankkimaan myös lisää violetin sinisiä munakennolevyjä. Kaksi ensimmäistä sain äidiltä, joka oli joskus ostanut yhden munasatsin sellaisessa pakkauksessa. Noita on siis aina kaksi per pakkaus ja kupit ovat matalampia kuin normaaleissa munakennoissa.

Nämä näyttivät tavallisiin ruusuihin verrattuna jotenkin kylmiltä ja viluisilta, joten ristin ne saman tien kylmäruusuiksi. Näistä ei ole yhtään stearinoitua versiota vielä, mutta uskoisin niistä tulevan ihan nättejä kun käyttää joko parafiinia tai värjäämätöntä steariinia. Vertailun vuoksi kuvassa myös tavallisista munakennoista tehtyjä ruusuja.

Samalla kertaa kun tein noita liituvärjättyjä ruusuja, rapsuttelin kattilaan myös loput huulipunajämät ja sain aikaiseksi pussillisen violettiin vivahtavan punaisia ruusuja, joista ei ole kuvaa. Kaikkiaan yhden iltapäivän "paistosession" aikana syntyi taas parisen sataa ruusua neljässä värissä. Se neljäs väri oli kattilaan edelliskerrasta jääneistä jämistä syntynyt ruskeanpunertava, eikä siitäkään ole kuvaa.

Sesongin viimeiset ruusut

Kyllä vain, väänsin viikonloppuna vielä viimeisen satsin sytykeruusuja, jotta saisin joulupaketteihin niitä riittävästi.

Tällä kertaa noidankattilassa porisi useampaa väriä keitoksia, mutta kuten herra Kirjoitus sitten lopuksi totesi, kun kaikkea sekoittelee riittävästi on lopputuloksena aina ruskeaa. Punaiset ruusut olivat se syy, miksi taas tällä kertaa aloin ruusuja tehdä. Niille kun oli tilaus joulun ajaksi. Käytin värjäykseen kaikki punaiset läpivärjätyt kynttiläjemmani ja tulos olikin ihan kohtuulinen.

Oransseista kynttilöistä joku oli sitten kuitenkin jotain muuta kuin läpivärjätty, koska noita oransseiksi sanoessaan täytyy käyttää hyvää mielikuvitusta tai kameraa, väri toistuu jostain kumman syystä huomattavasti intensiivisempänä kuvassa.

Valkoisiin kaapaisin kattilaan aivan tavalliset vaaleat kynttilänpätkät ja kaikki mahdolliset vaaleat luomivärit - tarkoituksena aikaan saada lumisen utuinen helmiäispinta. No ei mennyt ihan niin kuin strömsössä, mutta jotenkin vaaleita nuo nyt kuitenkin ovat.

Ja tässä sitten ne ruskeat: toisten oli tarkoitus olla maitosuklaan ruskeita ja toisen vaaleanpunaisia, mutta sano nyt sitten kumpi on kumpaa. Maitosuklaa satsiin pistelin väriaineiksi kaikki ruskeat luomivärit ja huulipunat sekä ruskeat kynttilät. Vaaleampaan käytin vaaleanpunaiset luomivärit ja huulipunat, mutta siitä huolimatta tulos on enemmän ruskea kuin vaaleanpunainen.

Vihreitä tuli vain muutama, sillä testasin vihreällä massalla voisiko sitä jättää kattilaan odottamaan seuraavaa kertaa. Tähän asti olen aina uskollisesti käyttänyt massan viimeiseen pisaraan ja aloittanut seuraavalla kerralla kokonaan alusta. Mutta toimii se näinkin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin suljen ruusutehtaan ainakin hetkeksi. Jään kokoilemaan uutta steariinivarastoa (toivottavasti jotkut polttavat jouluna paljon kynttilöitä) ja tekemään uusia ruusuja. Valmiit ruusut kun tuli käytettyä niin loppuun, että niitä jäi yhden kassin pohjalle vain vähän - syksyn urakkaa aloitellessani minulla oli viisi tai kuusi muovikassillista valmiita ruusuja.

Työkaverini olivat kuitenkin sitä mieltä, että homma ei lopu tähän ja minulle oli tuotu töihin kassillinen munakennoja, kynttilöitä ja meikkejäkin, että vain voin pyörittää "tehdastani" edelleen.