Tiskirätti

Meillä on varmasti ihan tarpeeksi tiskirättejä, mutta niin vain kävi, että päädyin kutomaan vielä yhden. Tähän syynä olivat työpaikan saa ottaa - pöydän langat. Siellä ajelehti pitkään pussukka, jossa oli yksi tummanruskea villalanka kerä sekä kolme erilaista puuvillaista/puuvillasekoitetta olevaa langan jämää. Tarkoitus ei ollut, että ne päätyisivät minulle, mutta jouduin siivoamaan pöytää ja sitä hyömyä langat jotenkin eksyivät kassiini. Ruskean kudoin jo navettasukkiin ja jotenkin paksuin puuvillasekoite alkoi huudella, että siitä tulisi hyvä tiskirätti. Niinpä sitten heitin sen välitöiksi puikoilla - sellainen "yhden illan juttu". 

 

Silmukoita loin 50, mikä oli liikaa, 35 olisi ollut ideaali. Tuo iso silmukkamäärä teki sen, että rätistä tuli neliön sijaan suorakaide, mutta se on just kämmenenlevyinen eli riittää tarkoitukseensa. Niin tiukalle kudoin langat, että päättelykerrokseen jouduin nappaamaan jatkoa puuvillakerästä, jonka sain samasta paikasta. 

 

Pistän tämän samantien käyttöön, niin tulevat myös käyttöominaisuudet testattua. 

 

Painoa 30g.  Lankaa käytetty vuoden alusta 2735 g  (+ kavereille 700g)   

Järkevä joulukuu

 

Marraskuun tavoitteet eivät täyttyneet, kävimme ulkona syömässä, tuli ruokahävikkiä ja muutenkin herkkuja ostettiin aivan liikaa. Otsikon mukaisesti yritän pitää joulukuun järkevänä, tehdä paljon töitä, ostaa hävän ja ostaa vielä vähemmän herkkuja. Kuten on todettu tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä, joten se saattaa olla tässä edessä, mutta yritetään. 

 

1.viikko

Kerrankin kuukausi, joka alkaa maanantaista. Maanantaina vaihdoin vapaapäiväni työvuoroon, tiistainakin olisin voinut, mutta päätin pestä loput pyykit ja kutoa sukkaa eli levätä pitkän (15 päivää kestäneen) työputken jälkeen. Maanantaina hoidin suunnilleen viimeiset joululahjaostokset, sillä olemme päättäneet, että aikuisten kesken ei vaihdeta lahjoja ja ne tehtyäni päätin taas olla ostamatta - niin turhaa, mutta yritän kuitenkin. Samalla mietin ensi vuodeksi järkevämpiä kulukategorioita - varsinkin, kun näissä listauksissa näkyvät vain ne asiat, joista tulee kassakuitti. Kaikki ne, mitä maksoin suoraan tililtä tai mobilepaylla jäävät tässä listauksessa näkymättä eli "totuus" on vain puoli totuutta. Toki joulukuun lahjakausi on kerran vuodessa tapahtuva poikkeus eli ehkä kirjaamattomuus tässä kohtaa sallitaan. 

Perjantain työpäivän jälkeen kävimme äidillä, jälleen oli varsin hyvä päivä, mistä olen kiitollinen. Lauantaina virittelimme jouluvaloja, koristelimme joulukuusen ja shoppailimme lisää joulukoristeita. Itsenäisyyspäivän iltaa vietimme ystävien luona peli-illan merkeissä. Sunnuntain surkeassa kelissä ajelimme maalle tarkistamaan paikkoja, kaikki suunnilleen kunnossa. Yksi pressuseinä oli romahtanut ja se pitää käydä korjaamassa jossain vaiheessa - kaatosateessa emme siihen ruvenneet. Illalla sitten kutsuivatkin työt. 

 

2.viikko

Yötyöviikko eli alkuviikon päivät ovat menneet nukkuen ja koomaillen sekä sukkaa kutoen. Joulukiintiöstä puuttuu vielä useampi pari. Keskiviikon ja torstain vapaapäivät olivatkin sitten ahkerointiin varattuja, jotta kaikki se, mitä alkuviikon välttelin tuli hoidettua. Torstaina kävimme äidillä ja hänellä oli jälleen  hyvä päivä. Melkein pelottaa, koska seuraava romahdus tulee, koska nyt on ollut taas useampi hyvä viikko. Perjantaina töiden jälkeen lautapeli-ilta työporukalla. Vapaa viikonloppu, kokonainen vapaa viikonloppu - ihan uskomatonta. Vaikka kotihommia olikin, nautin silti täysin rinnoin. Kävimme lauantaina syömässä "joululounaan" eli kuluttamassa pois viime jouluisen ravintolalahjakorttimme - ja kyllä oli herkullista ruokaa. Sunnuntaina kaiveltiin kellarista ruoka-aineksia ja kokatiin niistä. 

 

3.viikko

Maanataista alkaen töitä, aamua ja iltaa sekä viikonloppu. Palkkapäivä, olen ollut paljon töissä ja se näkyi myös palkassa ja hyvä niin. Laskut maksuun ja eteenpäin. Synkää ja sateista, kun raahauduin aamuvuoroon, keskiviikkona kastuin läpimäräksi töistä tullessani ja onnistuin käyttämään sitä ja väsymystä tekosyynä houkutella Herra Kirjoitus ulos syömään. Käytimme viimeisen viime joulun lahjakorteista ja nautimme herkullisen aterian, jonka jälkeen ainoa fiilis oli se, että nyt nukkumaan. Torstaina jatoin vielä ylimääräisen iltavuoron - aivan loistava tapa vältellä kotitöitä. Toki se sitten tarkoittin sitä, että perjantain vapaapäivä oli normaaliakin työntäyteisempi.  Illalla kävimme vielä äidin luona siivoamassa ja viettämässä aikaa. Sen jälkeen olin niin väsynyt, että houkuttelin Herra Kirjoituksen pahoille teille Burger Kingiin. Viikonloppu meni töissä.

 

4.viikko

Jouluviikko, joka ei kyllä tunnu joululta kun ulkona on liki 10 astetta lämmintä ja sataa - tosin juuri kun olin ehtinyt valittaa asiasta, pamahtivat pakkaset päälle. Lunta ei ole, mutta ei sentään sada. Koko joulukuusta päälimmäiseksi on jäänyt fiilis loputtomasta sateesta. Tuntuu, että joka päivä on satanut enemmän tai vähemmän ja se kyllä vetää mielen niin mustaksi, niin mustaksi. Viikon loppuun saimme vielä oikein kunnon talvimyrskynkin - Hannes riehui maalla, merellä ja ilmassa. Tällä hetkellä tiedossa olevat vahingiot rajoittuvat maalla yhden oviaukkoa peittävän pressun repeytymiseen. Tosin vahinkoja saattaa paljastua lisää, kun teemme laajempaa kierrosta, tämä ilmoitus tuli naapurien tarkastusverkostolta. 

Jouluviikon alkuun kävimme maalla tarkistamassa paikat ja kahveilla naapurinrouvan kanssa. Samalla pudottelimme pari lahjapakettia saajilleen. Aatonaaton vietin harrastetöissä ja illan leipoen sekä muita kotihommia tehden. Herra Kirjoitus viettää jouluaaton iltaa sisarensa perheen ja äitinsä kanssa kun minä olen töissä, ja heiltä tuli toive mokkapaloista gluteenittomana ja tavallisena, joten sitä sitten tehdään. Joulunpyhät menivät tiukasti töissä, niinpä niitä seuraavana viikonloppuna sitten hoidettiin taas kotihommia enempi ja lorvittiin - ihminen tarvitsee lepoa, mikä ihana tekosyy sukan kutomiselle ja äänikirjalle. Eikä sitä oikein siinä Hannes-myrskyn riehuessa mitään muuta olisi voinut tehdäkään. Toki sunnuntaina käytiin taas siivoamassa äidille. Pääsimme suhteellisen pienillä myrskyvahingoilla, yks revennyt pressuovi - toki kaatuneiden puiden määrästä ei vielä ole tarkempaa tietoa. 

 

Kerrankin onnistuin jouluruokien kanssa niin, että olimme molemmat Herra Kirjoituksen kanssa tyytyväisiä. Ruoat riittiviät aatosta Tapaninpäivään, nälkä lähti hyvin - tai oikeastaan ähkyksi asti vaikka sortteja ei monta ollutkaan. Vähensin näet niitä radikaalisti ja keskityin vain niihin, joista eniten pidimme. Esimerkiksi lihapullat jätin suosiolla arkikäyttöön pois joulupöydästä, sen sijaan saimme lahjaksi äärettömän hyvää kinkkua, limppua ja sinappia, joilla pärjäsi jo pitkälle. 

 

5.viikko

Alkuun vielä vapaapäivä ja sitten yövuoroviikko. Maanantaina siis loputon lista kotitöitä ja sen kunniaksi ruokailu Burger Kingissä. Naapurilta maalta tuli ilmoitus, että oli käynyt pönkkäämässä yhden oven, kun sekin oli ilmeisesti myrskyssä auennut. Ihania tuollaiset naapurit. Tiistaina kävimme syömässä nepalilaisessa ravintolassa ja apteekissa sekä ostamassa mustaa ja valkoista ompelulankaa ensi vuodeksi. 

 

Kun katsoo alla olevaa menolistausta, niin voi vain todeta, että joulukuu oli taas kerran vähemmän järkevä. Perustelen sitä kuitenkin sillä, että pieni piristyskulutus ja elämännautinto tulee silti halvemmaksi kuin kallonkutistaja.  

 

Menot:

Ruoka: 429,90€ (10 pakettia tarjouskahvia, väsymyspäivän burgerateriat, pizzaa uuden pizzerian avajaistarjouksesta, burger ateriat äiti illan jälkeen, nepalilainen lounas molemmille)

Herkut: 56,25€ (väsypäivän karkkipussi, keksejä, karkkia meille ja peli-iltaan, sipsejä, suklaata jouluksi)

Tavarat:  96,36€ (Kalevala Korun joulukoriste, pizza/burgeri joulukoristeet, patterivaloja, joulunauhaa, lautapeli, Addin crazy snake sukkapuikot, mustaa ja valkoista ompelulankaa, nenäliinoja äidille) 

Muut: 31,74€ (3 pulloa shampoota ja hygieniatarvikkeita, joulupaperi, lautasliinat, kestokassi, kalenteri pesutupaa varten, Air fryer suojapapereita, kakun koristeita, teetä lahjaksi, joulukarkkeja äidille)

Lääkkeet: 92,23€

Lista osa kaksi

Sen verran paljon tuo aiemmassa postauksessa esittelemäni väärän värinen ja liian lyhyt lista häiritsi, että tilasin oikeampaa väriä olevaa punapyökkistä DC-fixiä. Heti, kun se saapui, ryhdyin tekemään uutta listaa. Materiaalina käytin postituspakkauksen pahvia, josta leikkasin 4 sopivaa suikaletta, jotka päälystin DC-fixillä. Onhan noissa ihan selkeästi värieroa. 

 

 

Ei täydellinen, mutta kyllä silmä tuohon varmasti tottuu. Varsinkin nyt, kun on edessä hämärä vuodenaika, niin erottuu vieläkin vähemmän. 

 

Optinen harha saa listan kuvassa näyttämään lyhyemmältä kuin on todellisuudessa. Tässä kohtaa se kuitnekin on ihan samanmittainen kuin tuo reunalistakin. 

 

Nyt voi taas ruksia yhden asian hoidetuksi loputtomalta työlistalta.  

Korjauksia keittiössä

Keittiön yläkaappien alla olevista valaisimista yksi oli tullut tiensä päähän ja se oli pakko vaihtaa. Niin siis tarkemmin ottaen itse valaisin toimi moitteettomasti, mutta siihen liitettynä olevien pistorasioiden muovinen taustaosa oli ikääntyessään murtunut. Pistorasiat kyllä toimivat, mutta olivat hutkuja, ja joka kerta pistoketta irrotettaessa mietin sitä, lähtevätkö ne seuraavaksi kokonaan käteeni. Meillä on paha tapa roikkua kaikessa vanhassa niin kauan kuin ne vain suinkin toimivat, joten tätäkin vaihtoa vetkutettiin aika pitkään, mutta nyt se oli sitten pakko tehdä.

 

Lamppua irrotettaessa paljastui juuri se ikävä yllätys, mitä pelkäsimmekin eli sähköjohtojen paikka oli uuden lampun kannalta ehdottoman väärä. 

 

 

 

Päätimme kuitenkin, että lamppu vaihdetaan, kun kerran uusi oli ostettuna. Pitkään mietimme vaihtoehtoja, mitä tuolle tyhmälle kololle tuossa voisi tehdä. Vaihtoehtoina pompottelimme kaikkea kyseisen palan 3D-tulostamisesta aina laatoittamiseen asti. Viimeisin vaihtoehto karsiutui pois, kun tajusimme, että laattaleikkurin lainaaminen olisi hankalaa ja että muutamaa saumasenttiä varten pitäisi myös ostaa koko purkillinen saumauslaastia. 

 

 

Yhtenä vaihtoehtona oli lista, jolla tuo peitetään. Siinäkin mietittiin moneen kertaan listan mallia, maalaamista ja muita vaihtoehtoja. Joskus ajatukset tulevat hassuina ryppäinä sillä ensin tajusin DC-fin mahdollisuudet ja seuraavaksi löysin itseni pelastamasta pahveja työpaikan roskiksesta. Olin nimittäin huomannut sen, että tuollaisen päällystettävän listan ei tarvitse olla puuta, vaan pahvikin käy ja toimii keveytensä puolesta ehkä vielä paremmin kuin puu, koska pahvin voi kiinnittää kaksipuolisella teipillä. 

 

Meillä ei ollut oikean väristä DC-fixiä, mutta päätin tehdä koevedokset lähellä oikeaa väriä olevalla DC-fixillä, jotta näkisi toimiiko tuo lainkaan. Ensin siis mittaamaan sitä, minkäkokoinen listasta pitäisi tulla ja mattopuukolla (joka sivumennen sanoen jouduttiin ostamaan tätä varten, kun edellinen oli kadonnut jonnekin) leikkaamaan sopivia siivuja pahvista. Ikävä kyllä dyykkaamani pahvi oli liian lyhyttä, joten jouduin jatkamaan pahvia lisäpaloilla. 

 

 

Irtonaisena lista näyttää tältä, ihan kelvollisen näköinen lista. 

 

Kun valo on lampussa, ei listaa tahdo edes huomata tai siis minä huomaan ja sen väärä väri häiritsee silmää. Erityisesti, joska tuossa nurkkauksessa on jo muutenkin kolmea eri väristä "puuta" kaapistojen seinät ovat yhden väriser ja reunuslistoja on kahta eri mallia ja nekin ovat keskenään eri väriset. Neljättä väriä en enää halua, joten tämän värisenä tuo lista ei tuonne tule jäämään. 

 

 

Tässä kuvassa oikeastaan näkyy aika hyvin tuo kolmen "pyökin" väriero; etualalla yhtä, oikealla sivustalla toista ja askartelemani lista kolmatta. Neljättä sävyä ei näy kuvassa, mutta sitä on alta metrin päässä sivulla ja yläpuolella. Lisäksi lista on liian lyhyt, se näyttää hömöltä. 

 

Jatkoa ajatellen mietin vielä, ympäröinkö koko lampun listoilla vai teenkö tuohon alle pidemmän. Ikävästi punapyökki on tällä hetkellä ehdottomasti niin out kuin vaan voi olla, joten ei ollut toivoakaan, että Roskalava-ryhmästä olisi löytynyt palasta DC-fixiä siinä sävyssä. Sitä ei myöskää löytynyt tästä kaupungista kivijalkaliikkeistä, joten irvistellen tilasin rullan tuota postimyynnistä. Toki tuossa on se hyvä puoli, että sillä voi sitten tuunata muutakin, jos sävy on sopiva - juu, harkitsen myös tuon etulistoituksen päällystämistä - ja se kestää jemmaamista. Tuo vaalea Dc-fix on sohvaprojektista vuodelta 2016 ja hyvin toimii edelleen. Samoin pyrin haalimaan töistä isomman pahvilaatikon, jolloin listaa ei tarvitsisi jatkaa. 

 

Palaamme jossain vaiheessa osan lista 2.0 merkeissä.  

Puolen välin krouvissa

 

Alamme olla siinä tilanteessa, että puolet vuodesta on elettynä, joten lienee hyvä aika vilkaista taakse päin ja katsoa, mitä sitä tulikaan suunniteltua tämän vuoden varalle. 

Ajatus laatikkoleikistä ja pinkistä lankakerästä nostaa kylmän hien ohimoille, kumpaankaan ei kyllä ole tullut panostettua yhtään. Lankaa on käytetty jokunen metri, kun tein äidin sukkiin lenkkejä, että hän saa ne apuvälinekoukulla helpommin jalkaansa. Kyseisen kerän säilytyspussin sisältö on kyllä alkuvuoden mittaan vaihdellut, mutta tyhjentynyt se ei ole. Vintissä olevaa lankalaukkua olen kyllä tyhjentänyt, mutta koska lankajemmoja on paljon, niin tarvittavia lankoja on tullut poimittua monesta jemmasta, joten kulutus ei myöskään näy ko. matkalaukussa.  Voi huoh, syvä huokaus. Jos tästä aion selvitä, niin loppuvuodelle on edessä melkoinen urakka. Pusseista ja näytteistä ei tässä yhteydessä kannata edes mainita. 

Lisäksi olen ostanut lankaa, en tosin paljon, mutta kuitenkin liikaa. Meloni on kuitenkin niin hyväksyttävä syy, etten jaksa kantaa tästä muretta. Loppuvuosi mennään sitten vanhoilla langoilla. Näin vakuutan itselleni. 

Lähes yhtä vähän on keittiössä tapahtunut mitään rintamalla tyhjennän sitä ja siirrän tätä. Pakastimen päältä olen saanut poistettua yhden pikku laatikon, mutta siinäpä se sitten. Tämän suhteen pitää aktivoitua nyt loppuvuodesta. 

Sen sijaan tyhjensin kaksi karkkipaperijemmaa toisen askartelijan riesaksi/riemuksi ja käytin itsekin niistä muutaman ruokalappuun. Tähän olen kovin tyytyväinen. Sen sijaan karkkipaperilaukku, joka myös oli työlistalla ei ole edennyt minnekään. Senkin suhteen pitää aktivoitua. Onneksi kesä näyttää siltä, että sisäaskarteluja kaivataan, joten vakuutan itselleni tämänkin asian etenevän valmiiksi ennen vuoden loppua. Nahkaisen ristipistoruusuveskan tekemisen säästän tarkoituksella syksyyn. 

Roskaruoka ja herkut, ikuinen kompastuskivemme. Kyllä niitä minun mielestäni selkeästi vähemmän ostettu kuin ennen, mutta ehkä pitää loppuvuodesta olla vielä tarkempi. Siis sitten joskus syksyllä, koska kesä on liian hyvä tekosyy. 

Muuten ostosrintamalla on ollut kohtuullisen hiljaista, mutta toukokuussa tuli sitten osteltua enemmänkin. Ei toki edelleenkään mitään tarpeetonta tai "kiellettyjen listalta", mutta kaikenlaista kotitavaraa ja tarviketta on tullut alkuvuodesta ostettua enemmän ja vähemmän, toukokuussa kuitenkin selkeästi eniten. Kun selaan ostoslistojani melkein jokaisen kuukauden kohdalla lukee jotain shampoota, suihkugeeliä, dödöä, hammastahnaa, pesupulveria, astianpesuainetta tai vastaavaa, ilman näitä ei kuitenkaan tule toimeen tai ainakin elämä alkaa olla epämukavaa. Toki nyt on varastoja kertynyt sen verran, että loppuvuoden voisi yrittää olla ostamatta.  Herra Kirjoitus sai uudet kengät, itselleni en ole ostanut yhtään paria. Ilmaiseksi olen kuitenkin saanut kahdet kengät, joten niillä on tuleva kesä ja talvi turvattu, mikäli muut popot hajoavat. En myöskään ole hankkinut käsilaukkuja. Näiden suhteen voin siis taputtaa itseäni selkään ja onnitella onnistumisesta. Vaatteita olen hankkinut yksien rintaliivien verran - oli pakko, kun entiset alkoivat olla todella entisiä.

Olen pitänyt kirjaa sekä poistuneista vaatteista että kosmetiikasta, joten sen tavoitteen olen täyttänyt hyvin. Alkuvuodesta poistuneiden kenkien määrä on yllättänyt. Pohdin jo hetken, olenko todella siinä tilanteessa, että joudun kenkäkauppaan ennen vuosikymmenen vaihdetta. Kuten edellä mainitisin jotain käyttökosmetiikkaa olen ostanut, mutta vain sitä. Tämä tarkoittaa siis suihkugeeliä, shampoota, saippuaa, hammastahnaa ja dödöjä. Myönnän katselleeni Dermosilin katalogia monta kertaa tilausta tehdessäni, mutta toistaiseksi olen hyvin onnistunut välttämään kiusaukset hankkia sieltä mitään. 

Sen sijaan huomaan kehittäneeni addiktion halpakaupassa ja ruokakaupoissa shoppailuun. Erityisen vaarallisia ovat Lidlin teematarjoukset ja paikallisen halpakaupan kotitarviketarjoukset. Jälkimmäisestä meille on tänäkin vuonna kertynyt runsain mitoin niin pesupulveria, shampoota, suihkugeeliä kuin dödöjäkin ja jälleen uuden katalogin ilmestyttyä huomasin kirjoittavani ostoslistaa noista samoista tuotteista. 

Olen yrittänyt neuvotella Herra Kirjoituksen kanssa yhteisestä taloustilistä, jotta hänet voisi lähettää kauppaan ja minä välttäisin kiusaukset. Nyttemmin asia on kuitenkin haudattu, sillä olen todennut hänet vähintään yhtä heikoksi lankeamaan kuin itseni, joissain tilanteissa hän saattaa olla jopa pahempi, joten minä jatkan edelleen kaupassa juoksua ja koetan kehittää panssaria houkutuksia vastaan. 

Saapuneet vaatteet ja kengät: rintaliivit (ostettu, 6,99€), sandaalit ja talvilenkkarit (saatu), Herra Kirjoituksen paljasjalkakengät (12,99€)

Laatikkoleikissä poistuneet: laatikko pakasteen päältä, 2 laatikkoa karkkipapereita.

Lisää ja vähemmän

Siivouksen yhteydessä olen taas joutunut käsittelemään kasvejamme ja samalla pohtimaan "viidakkomme" tilannetta. Toisaalta haluaisin kasveja lisää, toisaalta haluaisin niitä pois.

Makuuhuoneeseen tein jo yhden istutuksen, kun irroittelin monihaaraisesta kaktuksesta kuolleet osat ja istutin yhden elävän takaisin ruukkuun. Näytti heti paljon siistimmältä. Toisen monihaaraisen kaktuksen hajottaminen on vielä edessä, sillä se on aivan ylikasvanut suhteessa ruukkuunsa. Yksi puolikuollut kaktus sinnittelee vielä ikkunalla henkitoreissaan, mutta se saa nyt olla siinä vielä hetken ja istutan sen tilalle vaikka tuosta jakoruukusta yhden osan, jos se kuolee.

Tunnustan, että ensin halusin ostaa noiden huonosti voivien tilalle uudet kaktukset, samoin keittiön ikkunalle, joka kaipaa mielestäni myös paria lisäkaktusta. Melkeinpä aistin käsin kosketeltavana ajatuksen "jotain kivaa uutta". Sitten tajusin, että voin jakaa tuota yhtä ainakin pariin ruukkuun, joten siitä saan vähintään yhden lisäkasvin. Samoin olohuoneen ikkunalla on aivan liian pitkiksi venähtäneitä kaktuksia ja yksi, joka täytyy siivota kuolleista osista. Eli niiden katkaisuista ja siivoamisesta saan luultavasti ne puuttuvat, joita kaipaan. Tosin pelkään, että niiden kanssa käy samalla tavoin kuin aikanaan anopin jakkaran, joka jostain syystä alkoi muistuttaa emännän jatkoa jakkaran sijaan. Katkaisin sen kuvitellen, että tottahan siitä kaksi kaktusta tulee. Ei tullut, yllättäen alaosa oli se, joka ei jaksanutkaan elää. Se on nyt puolisen vuotta kummitellut työhuoneen ikkunalla, mutta siirtyy roskiin tämän siivouksen myötä.

Myös makuuhuoneen Paavalinkukat täytyy siirtää kevään aikana muualle, ne ovat kasvaneet aivan liian isoiksi suhteessa ruukkuihinsa. Nuo ruukut eivät edes ole ruukut, vaan istutin ne aikanaan ruukkujen puutteessa suoraan suojaruukkuihin, koska olin aivan varma, että ne eivät selviäisi. Niin vain mineistä, joiden lehdet olivat halkaisijaltaan sentin verran, kasvoi ihan isot ja tuuheat kasvit. 

 

Tuossa oli jo monta lisää kohtaa. Miten sitten se vähemmän? Olen huomannut, että haluaisin viidakon sijaan pienempiä ja keveämpiä kasveja ja vaikka vähemmänkin noita isoja. Ongelma on vain se, että en osaa päättää, mistä oikein luopuisin. Kotoa tuotu rönsylilja ei tunnut hyvältä luopumisen kohteelta, ei myöskään isän tekemässä kukkatelineessä oleva kultaköynnös, jonka haluan säilyttää enemmän telineen kuin kasvin vuoksi. Kummitädin antamalla traakkipuulla on tunnearvoa, samoin edesmenneen tädin lahjoittamalla lohikäärmepuulla, joita itse asiassa on kaksi. Ehkä toisesta voisi luopua, mutta mitä sitten, jos se toinen sitten kuolee. Pienestä alusta jättimäiseksi kasvattamani keltareunainen anopinkieli on hankala, mutta silti tuntuu, että se ei ole se, jonka kuuluisi lähteä. Ehkä ajatus kirkastuu tässä siivouksen edetessä.

Tässä tulee taas vähän hampaita kiristellen todettua, että ihan kaikkea ei kannattaisi sittenkään siivoushuumassa jakaa pois. Olen nimittäin roskalavalla jakanut kymmeniä muovisia ruukkuja eteenpäin ihmisille, jotka niitä ovat kyselleet. Nyt olen itse siitä tilanteessa, että ellei ihmettä satu, ja maalta jostain varaston perukoilta sittenkin vielä löydy jotain ruukkua, olen pakotettu ostamaan muutaman. Ihan siksi, että saan nuo Paavalinkukat asiallisiin ruukkuihin, koska eihän se ole niiden vika, että olen ostolakossa. 

Edit- täti kyläilee 11.1. Nyt on sitten kukkaongelmat ratkaistu. Yllättäen löysinkin omista varastoistani ruukut noille Saint Paulioille, en yhtään muistanut, että mulla sellaisia oli, mutta hyvä niin. Alustoiksi niille pesin valmisruokakeiton muovikupit, jotka toimivat hommassa oikein hyvin. Makuuhuoneen kaktukset ovat vielä odotusvaiheessa, seurataan selviääkö yksi hengissä ja sen jälkeen jaetaan toinen. Kuten tuolla aiemmin mainitsin olohuoneesta löytyi vielä yksi kaktus, joka oli päässyt niin ränsistyneeseen kuntoon, että päätin silputa sen pienemmiksi paloiksi. Tässä kohtaa tuli sitten todella vastaan se tilanne, että oikean kokoisia ruukkuja ei ollut, mutta silloin apuun tuli serkku, jonka varastoista puuttuvat ruukut löytyivät. Tässä kohtaa koko oli ratkaiseva asia, sillä niiden piti mahtua tiettyihin suojaruukkuihin. Niinpä nyt on sitten makuuhuoneessa kaksi santtua vähemmän, olohuoneen ikkunalla yksi kaktus vähemmän, mutta kaksi santtua lisää eli siirsin makuuhuoneen Paavalin kukat muiden samanlaisten seuraan olohuoneeseen. Keittiön ikkunalla on kaksi kaktusta lisää, samoin yksi jämäalku siinä vieressä ja toinen saman moinen löytyy työhuoneen ikkunalta. Kaikkiaan siis yhdestä repsahtaneesta kaktuksesta tuli neljä uutta.

Lisäksi pistin myyntiin pari kasvista. Katsotaan, miten niiden kohdalla käy. Yhdelle on jo vähän alustavasti uutta kotia tarjolla.

Vauhdikas vapaapäivä

Jotkut päivät ovat vaan tehokkaampia kuin toiset ja joskus sitä oikein yllättää itsensä siinä tehokkuudessa. Aloitin kyllä vapaapäivän sillä ajatuksella, että en mä oikeastaan taida tehdä yhtään mitään, en viitsi, en jaksa, ei huvita. Sitten yhtäkkiä illalla tajusin, että mähän olen tehnyt vaikka mitä ja taputin itseäni selkään tyytyväisenä. 

Ensinnäkin työstin koko korjattavien kasani kerrankin valmiiksi. Siinä ovat jo pidemmän aikaa roikkuneet tuulihousut, jotka ovat haaroista rikki. Edellisellä materiaalipankkikierroksella hain sieltä korjaukseen sopivan kankaan ja nyt sitten paikkasin persauksen. Onneksi tuo on oikeasti huomaamattomampi ja sitä paitsi kuka mun haaroväliini työmatkalla katselee, ei onneksi kukaan.

Samoin pitkään korjausta ovat odottaneet työreppu ja avainkotelo, nekin tulivat molemmat fiksatuiksi tänään. Korjasin myös yhdet lyhyet housut, jotka kaipasivat lahkeisiin levennystä. Niiden korjaukseen käytin pitkään laatikossa lojuneet 90/100 koon lasten sukkahousut. Hetken mielijohteesta kokeilin sukkahousujen sukkaosaa ja tajusin sen sopivan jalkaani. Ikään kuin minulla ei olisi muutenkin sukkia loppuelämäksi, tekaisin tuosta sukkaosasta ja jemmaan leikatuista sukansuukuminauhoista itselleni taas yhdet sukat. Uutta siis vain ompelulanka ja taas on kaapissa yhdet ilmaiset käyttösukat.

 

Siivosin pikkuisen ja pesin 4 koneellista pyykkiä. Kävin myös pikaisesti kirppiksellä ja materiaalipankissa - tarkoitus oli etsiä vähän lisää pitsejä ovikranssitarpeiksi. Samalla mukaan tarttui myös lankaa, mutta vain kolme nöttöstä. 

Noiden lisäksi askartelin ovikranssin, josta teen ihan oman jutun. Lisäksi hoidin Dermosil-tilauksen ja pari muutakin pankki- ja paperiasiaa. Puhumattakaan siitä, että kirjoitin blogiakin urakkatahdilla ja kudoin sukkaakin muutaman kerroksen.

Tietenkin kun pääsin sanomasta, että sain kaikki korjausasiat hoidettua, huomasin iltalenkillä, että heijastinliivin tarranauhatkin olisi pitänyt vaihtaa. Toisaalta vasta tänään sain tarvittavan vaihtomateriaalin eli yhdet kengät rikkuivat ja niiden tarranauhat otin talteen tuota korjausta varten.

Uusi mankeliliina

Onnea on uusi mankeliliina. Muistaakseni kirjoitin aikaisemmin, että sain Naamakirjan Roskalava-ryhmän kautta vanhan Rosenlewin mankelin. Sellaisen vanhanajan kunnon kodinkoneen, joka on käytänössä melkein ikuinen.Tässä ikuisessa koneessa oli ongelmana vain se, että sen mankeliliina oli melko huonossa kunnossa. Edellinen omistaja oli korjannut sitä pikaliimalla, mutta korjauksista huolimatta se repeytyi mankeloidessani poikki. Tein pikakorjauksen yksinkertaisesti ompelemalla mankeliliinan revenneet kappaleet toisiinsa, mutta tiesin, että se ei ole kestävä korjaus. Niinpä googletimme, mitä uusi liina maksaisi. Kun selvisi, että uusi, kotimainen Jokipiin pellavan 100% pellavaa oleva liina kustantaisi postikuluineen noin 30€, pistin sellaisen tilaukseen. 

 

Jokipiin pellavan sivuilta löytyy video, miten mankeliliinan vaihtaa alta kymmenessä minuutissa, mikä rohkaisi Herra Kirjoituksen lupaamaan, että toki hän vaihtaa mankeliliinan. Tietenkään todellisessa elämässä asiat eivät mene niin kuin ne menevät mallivideoissa. Mankeliliinan piti lähteä vain liu'uttamalla pois tuosta urasta, jossa on tukipinni. Hyvin nopeasti selvisi, miksi liinaa ei ollut vaihdettu. Liina ei todellakaan liukunut tuossa urassaan niin kuin sen olisi pitänyt, se ei yksinkertaisesti liikkunut lainkaan mihinkään. Osa liinan kiinnityksen saumoista oli ratkennut ja liina oli ryppääntynyt tuonne uraan. Jouduimme käyttämään sekä puukkoa, saksia että pinsettejä, jotta lopulta saimme vanhan liinan pois. Ratkoimme saumoja niin paljon kuin mahdollista puukolla ja saksilla, revimme liinaa pala kerrallaan pois tuolta urasta ja nypimme pinseteillä ja imuroimme imurilla langanpätkiä pois sieltä. Videolla parikymmentä sekuntia kestäneeseen hommaan meni tunnin verran. Viimeinen tuuma oli kaikkein sitkein ja sitä väsytettiin pitkään ja hartaudella. 

Uuden liinan laitto meni sitten ihan oppikirjan mukaan kymmenessä sekunnissa. Sujautus tuohon urassa olevaan pinniin ja siinä se. Tässä se nyt on, aivan uusi ja suora mankeliliina ja minä olen ehdottoman onnellinen ja suorastaan odotan seuraavaa pyykkipäivää. 

 

 

Kotityötön heinäkuu

Niin minä suurissa suunnitelmissani kuvittelin, kun juhannuksen jälkeen tein suursiivousta, että heinäkuu on kotityötön kuukausi, korkeintaan jotain ihan pientä puuhastelua. Kissinvillat, just niin. Tänäänkin olen ennen iltavuoroon menoa pessyt kaksi koneellista pyykkiä, puhdistanut petauspatjan, laittanut pois kolme koneellista pyykkiä, korjannut erinnäisen määrän ratkenneita saumoja, parsinut kasan sukkia ja vielä olisi pari paikkausjuttua odottamassa. Lisäksi olen siivonnut maalla ja siellä tuolla projektille ei näy loppua. Olen myös pessyt pyykkiä siellä ja sitäkin hommaa olisi ihan kiitettävästi odottamassa. Tiskaamiselle ei näy loppua ja pakasteetkin odottavat sulattamista, mutta sitä en kyllä tee heinäkuussa vaikka mikä olisi.

Kotityöt ovat kuin banaanikärpäset, aina kun kuvittelet päässeesi niistä eroon, jostain löytyy jotain joka on pakko tehdä, jotta huusholli ei päädy aivan mahdottomaan kaaokseen. 

Herra Kirjoitus on nyt lomalaisena joutunut huolehtimaan poikkeuksellisen paljon kotihommista, olen kipannut hänelle niin imuroinnit, pölyjen pyyhinnät, kukkien kastelut kuin osan kokkivuoroistakin. Harvinaisen vähällä urputuksella hän on osallistunut, mutta ilmeisesti hän alkaa huomata, miten paljon meillä on sellaisia piilotöitä, joiden tekeminen ei näy missään ja joiden tekemiseen hänen ei ole tarvinut ennen osallistua. 

No kotityöt ovat ehtymätön luonnonvara, turha siitä on urputtaa, mutta kummasti vaan avautuminen helpotti.

Asiasta kukkaruukkuun

Ikkunaremontti toi mukanaan tosiaan sellaisenkin yllätyksen, että ikkunalaudat kapenivat tuuman verran. Se taas taroitti sitä, että ennen ikkunalaudalle hyvin sopineet kukkaset eivät enää sovikaan siihen niin hyvin. Ensimmäiseksi tajusin asian siitä, että kaktuksen nuppuja alkoi löytyä lattialta - ihmettelin ja kiroilin, että pitääkö sitä nyt noin huolimaton olla verhojen kanssa, kunnes tajusin tuon ikkunalaudan kapenemisen ja sen, ettei verhojen osumista kasviin voinut välttää. Se johti aika isoon kukkien pyörittämiseen edes takaisin. Varsinkin, kun pari kaktuksista oli niin ränsistyneitä tai kuolleita, että päätin pistää ne poistoon, samoin muutaman muun kasvin, koska olohuoneesta poistettiin myös yksi kolmen kukan kukkateline. Työkaverit antoivat kodin useimmille ylijäämäkukille ja pari muuta meni kiertoon roskalavan kautta. 

Sitten alkoi se varsinainen pyritys ja ruukkujen metsästys. Kukkaset piti saada sellaisille ikkunoille, että niitä ei telota verhojen kanssa. Makuuhuoneesta, jossa käytämme pimennysverhoja, piti siis saada kaikki leveät kaktukset pois. Muilla ikkunoilla käytössä ovat vain kappaverhot, joten siellä niitä ei kiusattaisi verhoilla, mutta sitten tuli ongelma siitä, miten sijoittaa kasvit, jotta a) ikkunalauta ei olisi aivan täyteen tungettu ja b) ruukut ja kasvit näyttäisivät edes jotenkin yhteensopivilta. Käytännössä keittiön ja työhuoneen ikkunat oli rakennettu sellaisiksi, että niiltä en halunnut siirtää yhtään ruukkua minnekään ja itse asiassa työhuoneesta en halunnut liikutella kasvejakaan. Jäljelle jäivät siis vaihtoehdot, joissa tietyt ruukut pysyivät keittössä, mutta niihin vaihdettiin kasveja ja muut ruukut vaihtoivat olohuoneeseen. Olen ostanut suurimman osan suojaruukuista jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Rakastan niitä, enkä välitä olla trendienmukainen tässäkään asiassa. Ongelma tuli kuitenkin siitä, että noita epätrendikkäitä ruukkuja ei tietenkään saa mistään. Olisin tarvinnut yhden korkean, koska yksi kaktuksista oli kasvanut niin korkeaksi, että en enää uskaltanut pitää sitä matalassa ruukussa kaatumisvaaraun vuoksi. Kolmea erilaista ruukkua metsästin, yhtään en tietenkään löytänyt. Pitkällisen metsästyksen jälkeen löysin neljättä mallia olevan ruukun, koko kaupasta yhden ja ainoan, joka oli melkein samanlainen kuin kaksi muuta meillä jo entuudestaan olevaa ruukkua. Tähän sitten muutin leveän piikkilavan makuuhuoneesta ja sen ruukkuun pistin pitkän hujopin keittiöstä ja kannoin ne vielä yhden makuuhuoneeseen liian isoksi käyneen kaktuksen kanssa olohuoneen ikkunalle. Koska ruukku on aavistuksen turhan matala hujopille (kuvassa beige ruukku oikealla), keräsin siihen kiviä painoksi ja käätelin kaktuksen niin, että se toivottavasti oikaisee itsensä valoa kohti ja ruukku tasapainottuu vähän.

Tämän vaihdon seurauksena makuuhuoneen ikkuna jäi kovin tyhjäksi, koska kaksi suurinta kaktusta ruukkuineen muutti sieltä olohuoneeseen ja yksi vaihdettiin keittiönikkunalle, josta lähti tekokasvi varastoon. Keittiön ikkunalla on nyt sitten neljä kukkivaa marras/joulu/pääsiäiskaktusta, joista kaksi istutin ihan eilen ja nyt pidän peukut pystyssä, että ne tosiaan alkavat juurtua ja kasvaa. Kuvien ottaminen vastavaloon on turhauttavaa, niistä ei todellakaan tule nättejä, mutta asia selvinnee.

Tyhjentyneen makuuhuoneen ikkunan ratkaisin tuhlaamalla eli ostin viisi uutta pientä/pienempää kaktusta. Ensin niitä oli vain neljä, mutta ikkunalauta näytti orvolta ja tuo määrä häiritsi minua. Jouduin siis ostamaan vielä yhden kaktuksen, jotta saisin ruukkuaselteman mielestäni sopivaksi. Samalla tuli ongelma suojaruukuista, aikaisemman etsintäkierroksen perusteella tiesin, että asiasta ei tule helppoa. Pienet perusvalkoiset suojaruukut eivät ole muodissa. 

 

 

Etsin makuuhuoneen suojaruukkua kaikista mahdollisista paikoista ja turhauduttuani ostin kirppikseltä eurolla kaksi pientä tummanharmaata ikealaista ruukkua. Merkki pisti vähän irvistelemään, koska en yleensä osta mitään tuon firman tuotteita, mutta tässä kohtaa oli vähän niin kuin pakko. 

 

 

Väri oli kuitenkin väärä, joten sille piti tehdä jotain - vaikka hetken harkitsin vaihtavani verhot ja sängynpeiton ensin sellaiseksi, johon nuo sopivat (koska sellaiset olisi löytyneet varastosta), ja maalaavani ne vasta sitten seuraavalla kierroksella. Päädyin kuitenkin kaivelemaan kaapista joskus roskalavan kautta saamani kalkkimaalin jämät ja maalasin ruukut valkoisiksi. Kahdella kerroksella niistä tuli ihan kivat ja makuuhuoneen ikkunakin on nyt valmis. 

 

Kukkivan kaktuksen kukat eivät ole oikeita tai siis ovat oikeita kukkia - olkikukkia - mutta tuohon kaktukseen ne on liimattu. Silti se näytti niin söpöltä, että halusin tuon makuuhuoneemme ikkunalle. Kuvaa katsoessani päätin vielä vaihtaa valkoisten ruukkujen paikat, jolloin tuo hujoppi ehkä sopii asetelmaan paremmin.

Hyvin suunniteltu

Vanha hyvä sanontahan sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Viime päivät olen tehnyt suunnitelmia ikkunaremontin jälkeiseen elämään, sillä saimme vihdoin ja viimein tiedot kyseisestä remontista. Se alkaa ensi viikolla eli noin kuukauden myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Remontissa on muutamia ärsyttäviä puolia, joista suurin on se, että remontin kesto on 2 kuukautta. Periaatteessa vain päivä per kämppä, mutta kokonaisuudessaan kaksi kuukautta. Ärsyttävintä tässä on se, että kaikkein ensimmäisenä he irroittavat vanhat parvekkeet ja pulttaavat parvekkeen ovet kiinni. Kaksi kuukautta ilman mahdollisuutta avata ovea ja tuulettaa sitä kautta. En ymmärrä, miksi tämä on pakko tehdä näin? Miksi ei esimerkiksi talokohtaisesti (remonttiin kuuluu kaksi taloa), jolloin parvekkeeton aika ei olisi kuin kuukausi. No, tietäen nämä remontit, todellinen parvekkeeton aika on kuitenkin vähintään kolme kuukautta, mikä on vielä enemmän hermoille käyvää kuin kaksi kuukautta.

 

Seuraava tyhmä asia on se, että he rajoittavat todella paljon piha-alueen käyttöä. Pysäköintipaikat ovat muutenkin tiukassa tällä alueella ja nyt pihastamme lähtee 2/3 parkkipaikoista kahdeksi kuukaudeksi.Tai kolmeksi tai neljäksi. Riippuen siitä, miten paljon remontti menee yliajalle.

Sisällähän tuo tarkoittaa koko kämpän vääntämistä uuteen uskoon, koska heille täytyy saada kulkuväylät ympäri kämppää, ikkunoiden edustat ja ympäristöt tyhjiksi. Lisäksi tarjolla on loputtomasti pölyä ja roskaa. Tämä firma kuuluu vielä niihin, jotka eivät tarjoa remontin aikaisia suojamuoveja, vaan nekin saa ostaa itse, koska ne ovat aivan välttämättömiä. Tähän asti kaikki muut firmat ovat tarjonneet muovit, joilla suojata asunto, jos se on ollut tarpeen. No, tuleepa sitten kerran kymmenessä vuodessa kaikki lakanat pestyä, koska aion käyttää myös niitä suojaamaan asuntoa ja huonekaluja. Edellisen kerran ne olivat käytössä putkiremontin aikaan vuonna 2015. 

Koska olen kyynikko, en mitenkään luota siihen, että tuo remontti menee asunto ja päivä, vaikka miten on luvattu. Riippuu myös siitä, montako ikkunaa asunnossa on. Näissä taloissa on asuntoja, joissa on kaksi ikkunaa, meillä on neljä. Joten se todennäköisesti tarkoittaa sitä, että meillä puuhaillaan kahtena päivänä ja minun tuurillani ne osuvat siihen kohtaan, missä mulla on yövuorot eli ei paikkaa, missä nukkua päivällä. 

Negatiivinen puoli on siis jo erittäin hyvin suunniteltu, kuten edeltä käy ilmi. Positiivisia puoliakin asiasta löytyy. Suursiivousta ei tarvitse tehdä juuri nyt, vaan se voi odottaa siihen, että ikkunat on vaihdettu ja samalla saan toivottavasti helpommin pestävät ikkunat. Nuo suunnitelmat, joihin viittaan tuossa otsikossa koskevatkin nimenomaan siivousta remontin jälkeen. Tiedän, että siihen menee viikko - ainakin. Riippuen siitä, mihin kohtaan tuo ikkunoiden vaihto meillä ajoittuu ja millaisia työvuoroja silloin teen. Toki tuossa on vielä toinenkin jännitysmomentti, nimittäin lakko. Myönnetään, että minun kannaltani ideaali tilanne olisi se, että tuo lakko toteutuisi ja ikkunamme vaihdettaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Silloin voisin käyttää lakkoajan siivoamiseen. Toinen yhtä hyvä vaihtoehto olisi, että ikkunamme vaihdettaisiin viimeisenä, koska silloin minulla olisi lomaa ja jälleen hyvää aikaa siivoamiseen. No tiedän tuurini, niin veikkaan, että ikkunoiden vaihto osuu juuri siihen hetkeen, kun se työvuorojen suhteen on mahdollisimman hankalaa. 

Suunnitelmat olen kuitenkin miettinyt jo sille, mitä kalusteita siirretään ja mihin. Sekä myöskin sille, missä järjestyksessä kaaosta sitten puretaan ja siivousta toteutetaan. Rakas Herra Kirjoitukseni ei vielä tiedä, mutta suursiivous tarkoittaa myös hänelle loputonta siivouspestiä - aion näet vaatia häntä siirtämään tietokoneen varastoon remontinajaksi ja sen saa sieltä vasta kun remontti on valmis.

Syyskranssit

Myrsky repii puita, mutta kirkkaalta taivaalta paistaa mitä upein syyspäivän aurinko, joten mikäs sen parempi hetki lähteä iltapäivälenkille. Lenkin aikana katselin myrskyn maahan saattamia oksia ja lehtiä ja harmittelin sitä, että kauneimmat tuntuivat yhä edelleen olevan puissa. Tulipalon hohtavat kelta-oranssi-punaiset vaahterat ovat jostain syystä aina olleet syksyn suosikkejani, enkä kyllästy niiden katselemiseen millään. 

Iltapäivälenkillä poimin siis puistosta mukaani kauneimmat löytämäni vihreät, keltaiset, punaiset ja oranssit vaahteran lehdet sekä nipun tammenoksia syyskranssia varten. Minullahan on tapana vaihtaa laitonta (tiedän, mitä mieltä laki ja paloviranomaiset ovat palavan materiaalin pitämisestä rappukäytävässä)  ovikranssiani tämän tuosta. Olin jo hetkisen suunnitellut uutta syyskranssia oveen. 

Käytän samoja kranssipohjia erilaisilla mausteilla vuodesta toiseen ja aina ne näyttävät uusilta, kun niihin vaihtaa koristeita ja tosiaan kierrättää eri kransseja/ovikoristeita ympäri vuoden. Nopeasti laskien meillä taitaa olla kahdeksan erilaista ovikoristetta ja pariin olisi vielä ideat, kunhan ehtisin koota materiaalit ja toteuttaa. Näissä kun on aina ideana se, että tehdään mahdollisimman halvalla, mieluiten ilmaiseksi ja kierrättämällä. 

Vaahteranlehtikranssin pohjana käytin vanhaa rautalankakranssia, jossa oli erilaisia punaisia keinomarjoja koristeena. 

Vaahteranlehdiä niputin 2-4 lehden nipuiksi koon ja värin mukaan sommitellen ja sidoin ne kiinni muovitetulla rautalangalla siis niillä, mitä olin koonnut keittön purkkiin. Noitahan tulee milloin minkin pakkauksen mukana eri mittaisia ja uskollisesti olimme ne purkkiin pudotelleet. Nyt ne tulivat hyvään käyttöön. Pidemmillä sidoin useamman nipun, lyhyemmillä vain yhden. Aikaa kranssin tekoon meni 20 minuuttia. Lopuksi vielä yritin väännellä marjaoksia parempaan asentoon.

Kokoamistani tammenoksista oli tarkoitus tehdä sydän tai siis päällystää niillä risusydän, joka roikkui ovessamme viimeksi. Ikävä kyllä tuulen tuomat oksat olivat kovasti kuivia ja murtuivat helposti ja niiden lehdet tuntuivat irtoavan pelkästä katsomisesta. Tähän lopputulokseen en ole lainkaan niin tyytyväinen kuin tuohon toiseen. 

Viime kädessä taidan jättää valinnan herra Kirjoitukselle, mutta näin ensi alkuu ripustin oveen tuon vaahteranlehtikranssin, koska siinä on niin upeat värit.

Kaaoksesta kodiksi

Vihdoin ollaan jälleen yövuorojen jälkeisessä maniassa päästy siihen vaiheeseen, että koti on siivottu, siisti ja ihaltavassa järjestyksessä. Ikkunat on pesty, kasvit kylvetetty, makuuhuoneessa on uudet verhot ja erivärinen päiväpeitto muuttamassa sen tyyliä. Nykyinen tummanruskea ei ole tainnutkaan olla koskaan ennen käytössä, vaikka on ollut kaapissa ehkä kymmenen vuotta. 

 

Pää kihisee uusia suunnitelmia, jotka ikävä kyllä saavat Herra Kirjoituksen repimään hiuksiaan. Yhden tai itse asiassa kaksi ajatusta, mitä ehkä eniten haluaisin, joudun kuitenkin hylkäämään niiden suuritöisyyden vuoksi. Olen näet kyllästynyt kellastuvaan parkettiimme ja haluaisin hiotuttaa ja lakkauttaa sen vaaleammaksi. Se taas tarkoittaisi käytännössä koko huushollin kalusteiden kantamista edes takaisin sen mukaan, mitä huonetta kulloinkin käsiteltäsiin. Toinen vastaavan kokoluokan projekti olisi keittiöremontti tai itse asiassa ongelmaksi tulee se, että haluaisin lähinnä muuttaa vain yhden kulman, sen missä on liesi ja huuva ja se yksinään ei ole kovin helppoa. Muun keittiön laattoineen kaikkineen haluaisin pitää sellaisena kuin se nyt on. 

 

Mutta se kolmas ajatus, mitä nyt ehkä lähdemme toteuttamaan, on sohvan ja kirjahyllyn siirtäminen olohuoneessa. Se kyllä tarkoittaa isohkoa remonttia sekin, sillä aikanaan luistimme olohuoneen tapetoinnissa. Koko seinän peittävää isoa kirjahyllyä ei siirretty kokonaan, vaan siitä purettiin vain ylimmät osat ja tapetoitiin niihden takaa. Nyt jos siis kirjahyllyä lähdetään siirtämään, täytyy myös sen takainen seinä tapetoida uudelleen. Samalla pitää hankkia kirjahyllyyn kulmapala lisää ja se taas tarkoittaa ei lomapakon raottamista vaan suorastaan lompakon leväyttämistä auki. Kyseinen kirjahylly maksoi silloin 15 vuotta sitten hankittaessa mansikoita, noin kolmen kuukauden palkkani verran, mutta nyt kun katselin vastaavaa malliryhmää tehtaan sivuilta, oli hinta liki kolminkertainen. En siis ihan vielä uskaltanut pyytää tarjousta kulmaosasta, vaan pitää suorittaa tarkkaa mittausta ja olla todella varma, että se tosiaan sopii meille siihen paikkaan kuin on ajateltu. 

 

Myös pitkään haaveissa ollut toisen kirjoituslipaston entistäminen riippuu tästä remontista. Koska jos päädymme totetuttamaan tuon kirjahyllymuutoksen, ei kyseistä lipastoa kannata entistää, sillä silloin sille ei ole järjevää paikkaa. 

 

Nyt siis pitää hetkeksi vetää henkeä, harkita tarkkaan, mitä tekee, ja tällä hetkellä nauttia siitä, että on siisti ja puhdas koti. Tervetuloa kotiimme toivottaa Yodakin. Kuva on suorainen malliesimerkki "älä kuvaa näin"- kategoriaan, mutta tässä vaiheessa en enää jaksanut panostaa, haluan vain nukkumaan, koska huomennakin on työpäivä.

 

Syksy on tullut, joten siivouksen viimeisenä työnä vaihdoin oven kesämaiseman "välikauden" ovikoristeeseen. Tuo korvautuu aikanaan marjoilla ja lehdillä koristellulla todellisella syyskoristeella. 

Allekirjoitan täysin "kotini on linnani"- lauseen, tähän linnaan aion piiloutua turvaan syksyn sateilta kera kutimen ja äänikirjan.

Vain kuukausi kerrallaan

Minun on hyvin, hyvin hankala oppia uusia tapoja siis merkityksessä saada niistä uusia rutiineja, asioita, jotka vain hoituvat ja joita ei tarvitse ajatella sen kummemmin. Niinpä aion ensi vuonna elää kuukauden kerrallaan. Valitsen jokaiselle kuukaudelle maksimissaan kolme uutta asiaa, joita opettelen ja suoritan. Kun niistä sitten kuukauden aikana muodostuu tapa, niin sitten niitä voi jatkaa seuraavassa kuussa, kun opettelee samalla jotain muuta uutta rutiinia.

Koska kolme uutta asiaa on kerralla paljon, varsinkin jos asiat ovat isoja, niin reunaehdoiksi totean, että mikäli uusia asoita on tuo kolme, niin niiden täytyy liittyä jollain tavalla toisiinsa. Parin erillisen asian luulisi menevän helpommin, varsinkin jos toinen on pienempi ja toinen isompi.

Suurin ongelma on tammikuu, ei aloittamisen takia, vaan siksi, että mitä kaikista noista vaihtoehdoista oikeasti ottaisi työnalle. Hyviä vaihtoehtoja on aivan liikaa. Alla muutama esimerkki.

1) karkkilakko

2) roskaruoattomuus

3) säännöllinen liikunta

4) hammaslanka (en ymmärrä miksi tämä on niin vaikeaa)

5) tiskit

6) Järjestä koti iltaisin

7) ostamattomuus (kunnollinen, osta vain ruokaa)

8) Älä haali tavaroita, niitä ilmaisiakaan

9) poista tavaroita

10) rajattu peliaika

Ajatuksia arjen alkuun

Minusta elokuu on kuin toinen vuoden vaihde. Tiedän, että monet jakavat kanssani tämän ajatuksen syksyn uudesta alusta ja arkeen palaamisesta lomakauden jälkeen. Se tarkoittaa samalla myös paluuta tavallisen arjen rutiineihin, joista on niin helppo luistaa lomakaudella, kun on loma, kun on kesä, no kun vaan on niin vapaus.

Olen jo pitkään miettinyt tuota ainaista kauppakuittiasiaa. Miksi minun pitäisi kerätä niitä ja seurata pilkuntarkasti, montako senttiä meiltä menee mihinkin? Tekeekö se minusta jotenkin paremman ihmisen? Olen päättänyt antaa asian kerta kaikkiaan olla. Mitä väliä sillä oikeastaan on, paljonko me käytämme rahaa ruokaan? Olennaisempaa on se, että pistän ylös mahdolliset "lankeemukset" eli herkuttelut ja niistäkin lähinnä sen, milloin käytiin ja missä syötiin, jotta kuukausittainen määrä pysyy järkevänä. Ruokakulumme ovat varmasti ihan kohtuulliset, hävikki hyvin pientä ja budjetissa pysytään ilman suuria ongelmia. Miksi siis pistäisin paukkuja turhaan ja hankkisin itselleni huonoa omaatuntoa, kun en kuitenkaan jaksa seurata asiaa. Panostan oleellisempaan eli budjetissa pysymiseen ja tavaroiden hankinnan seuraamiseen. Tämä korona-aika on tosin kyllä karsinut ostohaluja aika reippaasti ja mieliteot ovat jääneet vähemmälle, kun ei käy muualla kuin ruokakaupassa (kyllä vaan, isoissa markeiteissa pyrin ohittamaan muut paitsi ruokatavaraosastot läpijuoksemisella). Ainaisesta kassakuittirumbasta vapautuneen ajan yritän kanavoida terveellisemmän ruoan valmistamiseen.

Arjen rutiiniksi olen ajatellut myös ottaa jälleen päivittäisen työlistan. Joka päivälle 5-10 kotiarkiasiaa, jotka tulee hoitaa, laiskotti miten paljon tahansa. Tällä tavoin ei pitäisi päästä kertymään mitään mahdottomia hoitamattomien asioiden vuoria ja samalla saa motivoitua itsensä tekemään sellaistakin, jota ehkä muuten tulisi välteltyä - sinne voi siis myös salakavalasti sujauttaa lenkin tai kuntosalikäynnin, joka muuten jäisi välistä. Tätä olen käyttänyt paljon ennenkin ja toimivaksi todennut, mutta yleensä aina hautaan listan kesän ajaksi vedoten siihen, että Suomen kesä on niin lyhyt ja siitä kuuluu nauttia.

Herra Kirjoituksella on nyt takana kaksi arkiviikkoa ja minulla yksi, koti on siivottu kuntoon ja pyykivuoresta huolehdittu - melkein. Haen vielä viimeiset pyykit kuivumasta ja tarkistan, tarvitsevatko ne huoltoa. Arjen työlistalle täytyy myös lisätä syysvaatteiden esiin kaivelu, sillä vaikka vielä on päivisin suhteellisen lämmintä ja ihanaa, syksyn aamut alkavat olla jo viileitä. Samalla voisi myös miettiä, josko kasaisin vielä toisen kassillisen poistettavaa tavaraa kirppistä varten, yhden Herra Kirjoitus vei jo sinne jokunen päivä sitten.

Vaikka ajatus ikuisesta kesästä ja laiskasta vapaudesta houkuttaa, on arjessa silti puolensa. 

Hurja heinäkuu

Kesäkuussa aloiteltiin herkkulakkoa, jota jatketaan nyt sitten heinäkuussa. Omalta osaltani yritän jopa tehostaa sitä. Ruokahävikki on tarkoitus edelleen pitää nollassa, huolimatta kaikista mahdollisista tekosyistä, joita voisi näin kesällä käyttää.

1. viikko 

Heinäkuu alkoi sairastelulla, kesälentsu iski oikein kunnolla. Tuli käytyä omakohtaisesti kokemassa koronatestikin, ei niin hirveä kuin huhut kertoivat. Epämielyttävä toki, mutta silti olen sitä mieltä, että on monta pahempaa juttua. Nyt sitten ei voi muuta kuin odotella tuloksia ja toivoa, että tämä ei ole "sitä".  Herra Kirjoitus jäi kesälomalle tällä viikolla, joten voin siis keskittyä työlistojen kirjoittamiseen ja petistä huuteluun. Puhelin pyörittää edelleen HPWU:ta ja äänikirjoja, jotka ovat tällä hetkellä parasta viihdettä. Kaikesta huolimatta vietimme viikonloppua maalla.

2. viikko

Vapaapäivät vaihtuivat yötyöksi, mistä en ollut ollenkaan pahoillani, vaikka viikolle sitten tulikin seitsemän työpäivää. Loppuajat menivät tutuissa harrastuksissa eli HPWU:n parissa, jossa saavutin tason 55. Koska ei muka ollut aikaa ja innostusta kokata, mussutettiin roskaruokaa. Käytettyinä tekosyinä väsymys, aika ja jaksaminen.

 

3. viikko

Kesän todennäköisesti ainoat työpäivät harrastetyöpaikassa tänä kesänä. Loppuaika sitten normitöitä, vaikka oli pakko myöntää, että 12 työpäivää putkeen tuntui. Palkkapäivä, jonka ohitin jopa tilin saldoa vilkaisematta - yleensähän tapani on ollut käydä aamusta katsomassa, miltä tililä näyttää. Nyt olen päässyt siitä yli. Viikonloppua vietettiin maalla jokakesäisissä halkohommissa. Huomaa, kun ei ole pitkään aikaan tehnyt jotain tuollaista, niin kropasta löytyy lihaksia, joiden olemassa olosta ei ole tiennytkään. Muutoin tuo on ihanan rentouttavaa hommaa, siinä kun näkee nopeasti työn tuloksen.  

4. viikko

Viimeinen työviikko ennen lomaa. Työpäiviä kaksi ja öitä kaksi ja sitten kolme viikkoa lomaa. Vapaapäivästä nautittiin pelaamalla HPWU:ta isommalla porukalla ja roskaruokailemalla. Siivosin maustekaapin ja löysin "ylläreitä" kuten esimerkiksi vuonna 2016 vanhentunut tumma suklaalevy ja pari murentunutta yksittäistä keksiä. Päätin keittää lopuista "hävikkilaatikoista" kasvissosekeittoa, vaikka se ei kuulukaan Herra Kirjoituksen suosikkeihin - onneksi on chili, jolla voi tehostaa tulisuutta.

 

5.viikko

Se on sitten niin kuin loma, mikä tarkoittaa töitä maalla ja HPWU:ta kaupungissa. Valitettavasti herkkulakko kuuluu unohdettujen ja haudattujen asioiden listalle, on vaan liian helppoa syödä muiden laittamaa pikaruokaa... 

 

Häpeällinen hävikki iski sitten tässä kuussa. Olen useamman kuukauden onnistunut pyörittämään taloutta nollahävikillä, mutta nyt sitten heinäkuussa tuli kunnon pudotus, jouduin heittämään pois neljänneksen paprikaa ja melkein kokonaisen salaatin ja näiden lisäksi maustekaapista löytämäni kokonaisen suklaalevyn ja pari musertunutta keksiä. Olin turhautunut ja ärtynyt, varsinkin kun on ihan omaa tyhmyyttä tuo, olisi voinut kokata ja syödä kotona sen sijaan, että käytiin syömässä ulkona.

 

 Minä ja vaaka olemme jälleen vihaväleissä minun syystäni. 

Juhannusmuistoja

Tämä kalenteripyyhe on edesmenneen isänäitini varastoista, hän on aikanaan saanut sen lahjaksi. Pyyhe palveli kyseisenä vuonna kalenterina ja sen jälkeen pyyhkeenä, missä käytössä se on meillä edelleen. En kommentoi mitään kankaiden laadusta nyt ja silloin, vaikka mieli tekisi.

Vajoan juhannusmuistoihin näiden kuvien myötä.

Korona-ajan lomailua

Ensimmäinen lomaviikko takana ja aika erilaista tämä on ollut kuin lomaa ensimmäisen kerran kalenteriin merkitessä mietin. Jos aloitetaan tärkeimmästä, niin on sentään aurinkoa näkynyt, mutta lämpötila on surkuteltavan alhainen ja kevät myöhässä eli se ei ilahduta, mutta auringonpaiste pitää mielialan kohtuullisen korkealla.

On nukuttu myöhään ja valvottu pitkään, katsottu ne tallennetut ohjelmat, jotka on pitänyt katsoa joskus, mutta ennen tätä sitä "joskus" aikaa ei ole ollut. Ruokahuolto on ollut melko normaalia eli vähän on haettu noutoruokaa, mutta suurin osa on syöty allekirjoittaneen kokkauksia. Se taas tarkoittaa sitä, että loma ei juuri eroa arjesta, kun kotihommia riittää. Tähän toki vaikuttaa se, että Herra Kirjoitus ehti tehdä 5 viikkoa etätöitä ennen lomaa. Kun on tottunut siihen, että itselle voi napata kaapista vähän mitä sattuu evääksi, kun se toinen kuitenkin voi syödä työpaikkaruokalassa kunnolla, onkin nyt joutunut huolehtimaan siitä, että sitä kunnon lounasruokaa on tarjolla kotonakin. Kokkaamista ja tiskaamista on riittänyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi jo ennen loma-aikaa.

HPWU:ta on pelattu paljon ja vähän enemmän, kahdestaan ja turvavälein porukalla. Muutama lajitteluhattu on edelleen hakusessa, mutta pisteitä on kertynyt mukavasti.

Mikäli tehdään karkea listaus plussista ja miinuksista, se menee suunnilleen näin.
Plussia ovat:
1) kotikaupunki tulee tutuksi, koska ulkoilu on harvoja sallittuja harrasteita
2) saa nukkua pitkään
3) voi ulkoilla, koska sitä ei ole rajoitettu
4) saa pelata HPWU:ta paljon
5) mitään tavaroita ei tule ostettua (koska mikään paikka ei ole auki)
6) ruokahävikkiä on helpompi hallita, koska kaupassa tulee käytyä harvoin

Miinuspuolina:
1) Ravintoiloihin ei pääse syömään
2) Mihinkään kulttuurikohteisiin  (museot, teatterit, elokuvat) ei pääse
3) Kavereita ei voi tavata
4) Rahan menoa ei voi estää
5) Tylsyys iskee
6) Loputtomat kotityöt

Miinuspuolten neloskohtaa pitänee avata vähän tarkemmin, vaikka se on toisaalta itsestään selvyys. Koska ollaan kotona (eikä isoa osaa valveillaoloajasta vietetä töissä) kuluu enemmän perustarvikkeita kuten vessapaperia, vettä ja puhdistusaineita. Myös ruokahuolto pyörii pitkälle kodin ympärillä, koska noutoruoka nyt vaan ei ole sama kuin ravintolassa syöminen. En myöskään ole jaksanut miettiä sitä, että pitäisi jättää herkut pois, joten niihin on käytetty rahaa aivan liikaa, koska loma ja koska korona (eli huvit ovat kovin vähissä ja täytyy nauttia siitä, mistä pystyy). Toisaalta tiedostan kyllä sen, ettei siellä reissussa ilmaiseksi olisi eletty eli todennäköisesti vähemmän kuluu rahaa täällä kuin siellä, vaikka herkkuja ja noutoruokaa syötäisiinkin normaalia useammin. Tämäkin on vähän hassua, sillä tämä nykyinen "useammin" on kuitenkin harvemmin kuin esimerkiksi puoli vuotta tai vuosi sitten "tavallien määrä", jotain kehitystä siis on tapahtunut. Meidän perheessämme kokkaus ja tiskaus ovat hyvin pitkälle minun vastuullani, joten ehkä eniten tässä harmittaa se, ettei loma tuonut muutosta kotitöihin, vaan pikemminkin se on lisännyt kotitöiden määrää ja tarkoittaa loputonta tiskaamista ja ruoanlaittoa.

Rätti- ja luutusulkeiset

Koska ensiviikolla on edessä tavallista rankempi työrupeama ihan omasta toiveestani (sain kuin sainkin yhden ylimääräisen työvuoron muutenkin rankkaan viikkoon), tajusin, että kodillemme on pakko tehdä jotain. Varsinkin kun seuraavakin viikko on täystyöllistetty, kun siinäkin on jo yksi ylimääräinen työvuoro ja jos lisää tulee, otan kiitollisuudella vastaan. Sen seurauksena, että olen asunut ja tulen asumaan töissä, kotimme alkaa taas kerran muistuttaa peikkoluolaa.

Aloitin siis suursiivouksen näin vapaapäivänäni. Sain pestyä keväisen tulipalon noet naapuritalon palon jäljiltä makuuhuoneen ja olohuoneen ikkunoista. Muutenkin sain ne huoneet siivottua kuntoon. Makuuhuoneeseen vaihdoin samalla vähän syksyisemmät tekstiilit.

Huomenna sitten jatketaan töiden jälkeen työhuoneessa ja viikonloppuna hoidellaan loput, samalla pestään vihdoin ja viimein se prosecco keittiön lattialta, jos sitä jossain vielä on jäljellä.

Muistan, että vuosia sitten taisin siivota aina kun oli vapaapäivä. Siihen samaan taidan pyriä nytkin, jotta koti pysyisi siistinä ja järjestyksessä. Tässä kohtaa taas tietenkin huomaa sen, miten vähemmän on enemmän ja vähemmän tavaroita esillä helpottaa siivousta kummasti.

Pitkän aikavälin tavaratavoitteet

Olen miettinyt pitkän aikavälin tavoitteita kodin ja tavaroiden suhteen. Tosi asia on, että jos joku olisi kysynyt tätä asiaa minulta vaikka vuosi sitten, olisin sumeilematta vastannut, että haluan isomman kodin, jossa on vaatehuone, iso parveke ja minulle työhuone nykyisten tilojen lisäksi. Lisää tilaa ja lisää roinaa ajattelen nyt, mutta en toki kiistä sitä, etteikö ajatus aamukahveista omalla parvekkeella houkuttaisi. Pitänee vielä täsmentää, että aamukahveista niin, että parvekkeella voi istua ja kupin voi laskea parvekkeella olevalle pöydälle, sillä aamukahvit voi toki juoda nykyiselläkin parvekkeella jakkaralla istuen, mutta kuppi pitää sitten jo pistää olohuoneen puolelle pöydälle.

Sen sijaan nykyiset haaveeni ovat kovasti pienempiä. Ajatuksissani on, että neljän vuoden kuluttua meillä ei ole sängyn alla yhtään laatikkoa - siellä on vielä kolme eli kaksi vähemmän kuin jokin aika sitten. Tosin nuo kaksi poistunutta laatikkoa olivat aika jättimäsiä eli jo niiden puuttuminen helpottaa siivousta kummasti. Tuo kolmas jäljellä oleva tosin on vähän siinä ja tässä, se on pieni ja sisältää Puhkuni tarvikkeet, joita on loogisinta pitää siinä laitteen lähellä ja laite taas on yöpöydällä. Asian voisi korjata ostamalla uudet yöpöydät (joita aina satunnaisesti olen kyllä katsellut), joissa olisi isommat laatikot, mutta sitten ongelmaksi muodostuisivat nämä nykyiset yöpöydät, mihin ne sitten laittaisi. Ainakin ne kaksi isompaa laukkuja ja kasseja sisältävää laatikkoa sieltä haluaisin pois. Niiden sisältöä voisi esimerkiksi uudelleen sijoittaa sinne missä nykyään on huiveja ja kenkiä siinä vaiheessa kun kengät kuluvat puhki ja saisin vihdoin valittua ne huivit, jotka haluan säilyttää. En ole mitenkään suuressa määrin huivi-ihminen, mutta silti omistan kasoittain huiveja, joista osaa en ole käyttänyt kertaakaan.

Lisäksi haaveilen, että saamme neljässä vuodessa selätettyä muovipussijemmamme. Siis niin, ettei osteta kaupasta kasseja eikä roskapusseja, vaan saadaan kaikki nuo nyt keittiössä, vintissä ja autotallissa olevat jemmat purettua. Saman aikataulun annan sille, että käyn keittiön kaapit läpi ja tutkailen, mitä ne oikeastaan sisältävät ja mikä on tarpeellista ja mikä ei.

Yhdeksän vuoden kuluttua haaveilen, että vaatekaappini olisi tyhjentynyt niin, että saisin yhden komeron alaosaan ompelutarvikkeet ja muut keittiössä olevat käsityövärkit. Keittiöön haluaisin hyllyn tilalle kirjoituspöydän, sellaisen pienen, jolla voisi ommella ja jonka laatikoissa voisi säilyttää kaikkea pientä ompelusälää. Toki tuohon on niin pitkä aika, että uskon meidän saaneen myös autotallin ja vinttikomeron vihdoin ja viimein järjestykseen ja niiden tavarakaaoksen kesytettyä. Toisaalta yhdeksän vuotta on niin mahdottoman pitkä aika eteenpäin katsoen tässä kiihtyvässä muutoksen syklissä, että ei sitä oikeasti edes tiedä, mitä ja millainen maailma siinä vaiheessa on. Toki toivon ja uskon, että kovasti samanlainen kuin nykyinenkin, jolloin toiveeni ja haaveeni olisivat valideja.

Lisäksi minulla on yksi haave tälle kesälle,  mutta pahaa pelkään, ettei se toteudu. Makuuhuoneemme lattialla nimittäin kummittelee urheilukassi, jossa ovat kuntosalivarusteeni. Säännöllisesti pyyhin kassista pölyt, mutta haluaisin oikeasti liikuttaa sitä ulos asunnosta salilla käynti tarkoituksessa ja tietysti mielellään löytää sille jonkun muun sijoituspaikan kuin makuuhuoneen lattian. Vielä en vaan ole keksinyt mitään muuta vapaata paikkaa kuin pesukoneen rumpu ja se nyt ei ehkä ole se paras mahdollinen säilytyspaikka. Olen pyöritellyt ajatusta seuraavassa kehässä: kosmetiikkakaapista tyhjenee yksi hylly, johon voisin laittaa pyyhkeitä, pyyhkeiden tilalle voisin siirtää lakanoita, lakanoiden tilalle kengät yhden kaapin alatasolta ja sitten niiden kenkien tilalle tuon kassin. Tosin taitaa tuon hyllyn tyhjentyminen olla vielä aika kaukaisissa haaveissa, saattaa jopa olla, että lakanat hajoavat ennen ja kengät tulla käytetyiksi loppuun. Jos lähdetään nyt ensisijaisesti siitä, että kassi palaisi käyttöön ja vaikka ensi kesään mennessä se löytäisi paremman paikan.