Loputtomia löytöjä

Olen ottanut tavakseni, että maalla käydessäni yritän siivota aina jonkun laatikon ja koota roskia tai muuta tavaraa poistoon. Loputon urakka, mutta jokainen tavara ja pussi on aina edistystä. Tällä kertaa siivosin laatikoita, joissa oli kaikenlaista sekalaista ja niiden joukossa kosmetiikkaa.

Myönnän, että tunne oli lähinnä turhautumista, sillä tajusin, että siinä romuttuivat taas hienot suunnitelmani kosmetiikkakaapin tyhjentymisestä. Useamman purkin pistin toki suoraan roskiin, mutta monta oli myös sellaista, jotka tulevat käyttöön  - jalkojen rasvaukseen riittää materiaalia.

Toisaalta olen tyytyväinen, että lisää ei tarvitse ostaa, mutta toisaalta myös turhautunut siihen, että eivätkö ne koskaan lopu, löytyykö aina jostain joku laatikko, josta löytyy lisää purkkeja ja purtiloita. Yritän uskotella, että kai ne jossain vaiheessa loppuvat. Sekä purnukat että laatikot, mistä niitä löytyy.

Krassi-sukat - jälleen kerran "vielä yhdet"

Nallen vanha krassi-lanka on erään ystäväni suosikki väritykseltään, kuten olen muutaman kerran saattanut mainita. Olen kutonut hänelle useita sukkia siitä. Monta kertaa olen todennut, että nämä ovat nyt sitten viimeiset, kun tuota lankaa ei enää saa mistään. Aina jotenkin yllättävästi on kuitenkin käsiini päätynyt joku kerä tai kerän loppu tuota ja taas on saatu yhdet sukat lisää.

Tälläkin kertaa Naamakirjan Roskalava-ryhmästä saamistani langoista löytyi onneksi yksi vajaa kerä tuota Nallen Krassia. Puolitin kerän ja nyt toivon sen riittävän sukkiin. 

Aloitus 56 silmukalla, puikot Novitan kulmikas 3mm. Varressa 2o 2n - joustinta 40 kerrosta, en uskaltanut kutoa enempää, kun pelkäsin langan loppuvan.Varteen olisi riittänyt enemmänkin lankaa, mutta jälkiviisaus on paras viisaus eikä tässä tilanteessa auta asiaa, varret ovat nyt lyhyet.

 

Kantapäähän 14+14 silmukkaa, vahvistettu kantapää, nostot nurjalla. Kerroksia 17+17, kantapohjaan 7+7 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 17 silmukkaa ja kavensin joka toisella kerroksella, kunnes puikoilla oli 13 silmukkaa. Terässä sädekavennukset pienemmällä silmukkavälillä (eli 4-3-2-1-0), kun toinen vaihtoehto olisi ollut 5-4-3-2-1-0.

Pienet nöttöset siis jäi lankaa eli jälleen etsitään lisää, jotta saisin taas kerran tehtyä ne viimeiset sukat

Nämä menevät myöhästyneeksi Leenan päivä - lahjaksi. 

Painoa tällä parilla  68g, mikä tarkoittaa sitä, että vuoden alusta olen kutonut 2020g lankaa. Yli kaksi kiloa oho.

Paha, paha pikamuoti

Löysin YLE:n sivuilta artikkelin, jossa kirjoitettiin pikamuodin olevan pahempi saastuttaja kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä, ja niitähän on sentään pidetty kaiken ympäristötuhon suurimpana lähteenä. Kaltaiseni itsekäs p**** huokaisi osin helpotuksesta, tässähän voi siis ihan hyvin lentää ne vuosittaiset lomalentonsa sen paremmin miettimättä - ei se olekaan niin paha juttu. Se ei kyllä todellakaan ollut tämän artikkelin tarkoitus, mutta myönnän tämänkin ajatuksen vilahtaneen mielessäni.


Sen sijaan päälimmäiset kaksi ajatusta olivat se, että ihanaa, että joku valtamedia alkaa vihdoin ja viimein nostaa asiaa kunnolla esiin - jospa vaatteet olisivat seuraava muovi. Samalla mietin myös sitä, että mitä todennäköisimmin pääsen lukemaan aiheesta myös Jenni Sarraksen kirjoittamasta Arkijärki-blogista, koska aihe istuu paremmin kuin hyvin hänen aihepiiriinsä. Ja olin oikeassa Jenni ottaa asiaan kantaa aivan loistavasti ja tarjoaa muutaman superhyvän kikan pikamuodin selättämiseksi: shoppailulakko, käytä vaatteet loppuun asti ja löydä oma tyylisi (täsmällisesti tämä oli ilmaistu blogissa sanoilla: "älä anna muiden päättää, mikä näyttää hyvältä").


Omassa elämässäni olen noudattanut noita ohjeita jo tovin. Koska olen hankkinut menneinä vuosina vaatekaapin täyteen erilaisia rättejä, on nyt aika käyttää niitä loppuun ihan sama ovat ne sitten muodikkaita tai eivät. Kerrankin olen siis ollut edellä kävijä, koska minulla on sellainen kutina, että yhä useammat siirtyvät niin sanottuun tiedostavaan kuluttavaan luokkaan ja vaatteille aletaan vaatia parempaa laatua ja kestoa. Tässä kohtaa todellakin toivon olevani oikeassa. Samoin myös vilpittömästi toivon sitä, että elastaanin käyttöä vaatteisiin vähennetään merkittävästi, koska se tarkoittaa kunnon kaavoituksen ja istuvuuden paluuta vaatteisiin.


Olen ollut edelläkävijä ihan tietämättäni, sillä jo silloin kuin himoshoppailin vaatteita, ostin suurimman osan käytettyinä ja sitten kun lopetin shoppaamisen siis lopetin himoshoppaamisen, olen pysynyt melko kohtuullisissa hankinnoissa. Viimeisen isomman vaatesatsini hankin tammikuussa 2015, niistä vaatteista osa on lähtenyt eteenpäin, osa on pidetty loppuun, osa on edelleen kaapissa odottamassa käyttöä ja osa pitäisi vaan kylmästi siivota sieltä kaapista jonnekin.


Tämän vuoden vaatehankinnat ovat 3€:n hintaiset kevyttoppahousut talven työmatkoille. Onnistun varmaan kehittelemään itselleni kasoittain tarpeita tässä syksyn kuluessa, mutta yritän pysyä lujana ja jättää ostamatta. Nyt siihen on entistä perustellumpi syy, kun kerran vaatteet tai siis otsikonmukainen "pidä kerran ja heitä roskiin"-muoti onkin ympäristökatastrofimme suurin syy.

Koukussa työhön

Huomaan taas hylänneeni blogin melko pitkäksi aikaa, vaikka aiheita olisikin useampia. Blogin sijaan olen keskittynyt työhön. Laskeskelin, että parin ylimääräisen työpäivän puitteissa viikon työtuntien määrä nousee taas kohtuulliseen lukemaan 63,5 tuntia. Seuraavan viikon lukemat ovat vain 55 tuntia, joten saattaa olla, että blogihiljaisuus jatkuu edelleen. Noiden työtuntien lisäksi olen luvannut hoitaa pari ravintolakeikkaa, joten nekin kai periaatteessa ovat työtä.

Jotain olen käsityörintamallakin taas saanut aikaan, yritän ehtiä esittelemään aikaan saannoksiani jossain vaiheessa. Tänään kävin hakemassa taas vähän lankoja, pitsiä seuraavaa projektia varten ja ihanaisen punaruudullisen lakanan, josta minulla ei ole mitään käsitystä, mitä siitä teksin, rakastuin vain silmittömästi sen kuosiin ja kankaan laatuun. Kustannukset näistä 0€.

Huomisen vapaapäivän olin tosian kuvitellut viettäväni ommellen jotain kivaa, mutta sekin kääntyi nyt sitten työpäiväksi, joten ompelut odottakoot hetken. Minä uskon vakaasti siihen, että jossain vaiheessa tulee aika, jolloin töitä ei ole tarjolla, joten niitä kannattaa tehdä silloin kun niitä on tarjolla.

Olen siis vakaasti koukussa työhön, tarjotkaa vain ylimääräinen vuoro tai keikka, niin ihan varmasti tartun täkyyn.

Omien kaappien aarteita

Olen tehnyt ostoksia ja vielä enemmän vaihtokauppoja, puhumattakaan ilmaisista kotiin kannetuista tavaroista, vaikka minun ei pitänyt mitään hankkia. Kovin monesta hankinnasta ei silti ole paha omatunto, vaan ihan käyttöön tai materiaaleiksi ovat päätyneet nuo tavarat kuten työpaikan kirppiksen ilmaispöydästä pongattu suihkugeeli tai facebookin kautta saadut puuvillalankaiset topit.

Samalla olen kuitenkin koonnut listaa siitä, mitä tarvitsisin ja mitä ostan sitten ensi vuonna. Yhtenä kohteena listalla oli puuterisivellin, sellainen iso ja pitkävartinen - edellinen halpismalli kun alkaa osoittaa hajoamisen merkkejä. Kaappeja penkoessani löysin avaamattomassa paketissa sekä poskipunasiveltimen (vaikka käytänkin mieluummin kabukia) että kriteerit täyttävän puuterisiveltimen. Vetäisin siis ruksit sen yli, ei tarvitsekaan ostaa.

Naamakirjassa käydyn keskustelun perusteella kehitin tarpeen parsinsienelle. Sellaiselle sukkien parsimisessa apuna käytettävällä puiselle härvelille, jota ilman toki tulee toimeen, mutta kyllähän parsiminen sen avulla on paljon helpompaa. Parin verkkokauppa vilkaisun jälkeen totesin, että sienet eivät maksaneet paljoa, mutta toimituskulut olivat ihan pilvissä - kiitos postin. Sitten jossain kaukaa taustalla soi pieni kello, kello joka soitti muistini hämärässä kytkintä, joka yhdistyi mutterin malliseen ompelurasiaan...

Samalla kun vinttiä oli pakko muutenkin siivota, tuli sitten kaiveltua tuota ompelurasiaakin. Sieltä löytyi aarre - Elli-tädiltä perintönä saatu parsinsieni.

Senkin kohdan sain siis poistaa hankittavien listalta, kun minulla jo on sellainen. Mitähän muuta aarteita vielä tuolta löydänkään, kun oikein kaivelen. Jälleen kerran tuli todistettua, että kannattaa kaivella omista kaapeista ensin ja sitten vasta mennä kauppaan.

Taisi vähän lapsettaa

Lankesin pahemman kerran, kun työkaveri lauantaina vihjaisi, että Halpahalleissa on irtokarkit tarjouksessa. Samaan hengenvetoon kuulin myös, että siellä myytiin Piltti-Muumi-salkkuja alta kahdella eurolla. Ei sillä, että olisin tarvinnut yhtään lisää roinaa meille, mutta nuo salkut nyt vain olivat niin söpön näköiset ja juuri sopivan kokoiset kaikenlaisen pienen krääsän  - ei kun anteeksi materiaalin ja tarvikkeiden säilyttämiseen.

Turha kai sanoakaan, että ostin kaksi salkkua, koska niissä oli erilaiset kuvat ja vähän myöhemmin annoin googlen kertoa itselleni, että kuvia on ainakin kolmea erilaista. Ei liene ylläri, että haluaisin sen kolmannenkin, mutta järki esti ainakin vielä toistaiseksi tekemästä kovin suurta numeroa sen puuttumisesta, mutta turha sanoakaan, että jos sattuu kävelemään vastaan jollain kauppareissulla (ja ihan vahingossa saatan poiketa tuonne lastenosastollekin muuten vain), niin korjaan sen kyllä talteen. Koska ne tosiaan ovat juuri sopivan kokoisia nippeleille, nappeleille ja nuppeille  sen lisäksi että ne ovat nättejä ja koska kaikesta muumeihin liittyvästä tulee ajanoloon keräilytavaraa. Voin sitten poseerata satavuotis kuvassani täydellisen muumisalkkukokoelman kanssa.

Noissa salkuissa oli kummassakin sisällä 6 purkki pilttiä eli ei tarvitse hetkeen pohtia aamukahvievästä töissä - se saataa olla Pilttiä ja marjoja tai marjoja ja pilttiä.


Ai niin ne irtokarkit - en muuten osannut kiertää sitäkään hyllyä ja valitettavan iso pussillinen niitäkin lähti mukaan. Jokohan ens viikolla olisin sen verran tullut järkiini, että ymmärtäisin olla ostamatta sitä makeaa, ei siitä tule kuin paha olo.

Kun se on rikki...

Aloitin tänään vaivihkaisen tavaroiden kokoilemisen. Ensimmäiset tavarat, jotka pakkasin säilöön olivat varmasti sellaisia, joita ei tulevalla viikolla tarvita nimittäin pari jääkaappimagneettia ja  kylpyhuoneen koristeet: pari Kivi-tuikkua, lasikiviä ja koristejoutsen, jossa lasikivet olivat esillä. Samalla tulin vilkaisseeksi tarkemmin kynttiläkaapin sisältöä ja yllätyin - jälleen kerran - paitsi siitä, miten paljon meillä on kynttilöitä sellaiseksi huusholliksi, jossa niitä ei polteta juuri lainkaan (mikä tietysti saattaa johtua juuri siitä, että kun niitä ei polteta, niitä kertyy), myös siitä, mitä sieltä laatikoista löytyi. Olen kylppäriä siivotessani ihmetellyt parin saippuan puuttumista, tiesin siis sen, että meillä piti olla sellaiset, mutta en löytänyt niitä siivotessani, enkä sen kummemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. No, nyt ne sitten löytyivät tuikku- ja tuoksuöljylaatikosta hyvin marinoituneina, mutta tuli todistettua, että muistin oikein, meillä oli sekä vadelma- että appelsiiniluffa saippua. Tuoksuöljyistä pari oli haihtunut tyhjiin, ja päätyivät siis roskiin, mutta tuo Aromapure-pakkaus vaikutti olevan täydessä iskussa, joten otetaan käyttöön. Toivottavasti ne auttavat rentoutumaan, virkistäytymään ja puhdistautumaan niin kuin lupaavat.

Samalla kertaa löytyi myös lahjaksi saatu valkosavinen lumiukko, joka valitettavasti oli ajan saatossa muuttunut entiseksi lumiukoksi. Olen säästänyt lumiukkoa sen rikkinäisyydestä huolimatta, koska sen tekijä on toinen lainalapsistamme. Nyt päätin kuitenkin, että on aika tyytyä kuvalliseen muistoon tästä ukosta, joka pitkään oli meillä esillä.

Saman poistokohtalon koki myös lahjaksi lapsosilta saamamme lasipurkki. Onnistuin jossain kohtaa kolhaisemaan purkkia ja sen kannen sisus murtui muuttuen pieniksi äärimmäisen teräviksi ja leikkaaviksi sirpaleiksi. Ehkä purkista olisi saanut kunnollisen, jos olisi malttanut hioa lohkeaman reunat ja...ja... Nyt vain on niin, että minulla ei ole hiomiseen tarvittavaa aikaa, ja kerran käteni purkissa loukattuani olen valmis myöntämään, että kun se on rikki, se on rikki.

Näiden kuvien myötä sanotaan siis hyvästit ihanalle maustekoristeiselle lasipurkille. Mutta kun se on rikki, niin kyllä se tosiaan on rikki. Sen verran annan itselleni armoa, että etsin vielä purkille uutta kantta naamakirjan kautta, mutta jos ei ensi viikkoon mennessä löydy, menee purkki roskikseen.

Vanha koira ei...

Niinhän sitä sanotaan, että vanha koira ei opi uusia temppuja, eikä tunnu oppivan vanha nainenkaan. Lupasin itselleni "vapaan" joulukuun hankintojen suhteen. Näin jälkikäteen tajuan, että minuun iski jonkinlainen hulluus sillä kohtaa, eikä olisi pitänyt antaa itselleen suitsia lainkaan, mutta tehty mikä tehty.

Se karmea totuus iski vasten naamaa vasta nyt, sillä joulukuun hankintojen viimeinen erä saapui tänään. Se sisälsi vaatimattoman 30 kilon paketin vaatteita. Kootut selitykset ja huonot puolustukset ovat se, että kyseinen paketti postikuluineen maksoi minulle 55€ ja sisälsi liki 150 vaatetta ja tavaraa. Selitysten seuraava osa kuuluu, etteivät ne kaikki suinkaan tulleet minulle itselleni. Herra Kirjoitus taisi jäädä paketin suhteen vähimmälle, sillä hänen saaliinsa rajoittui kahteen shortsipariin. Eno Kirjoituksen siskonpojallekin paketissa oli pari lelua, yksi kirja ja useammat housut. Joista yhdet totesin heti liian pieniksi eli menevät sitten uudelleen kiertoon. Toivottavasti loput kolmet ovat sopivat ja kelpaavat. Näissä pyytämättä hankituissa vaatteissa on tietty aina se ongelma, etteivät ne ehkä ole lapsen äidin mieleen, noin pieni kun ei vielä itse osaa vaatia sitä tai tota päälleen.

Myös vanhempani pääsivät paketista osallisiksi, äidille paketista toivottavasti sopivat parit housut ja kymmenkunta paitaa, isällekin oli takki tai pari tarjolla, katsotaan nyt sitten miten hän niihin suhtautuu.

Oma osuuteni saaliista jäi odotettuakin pienemmäksi, sillä muutamat vaatteet eivät sopineetkaan minulle niin kuin oli ajateltu. Niihin palaan vielä jälkeen päin.

Valitettavan suuri osa paketista oli Sulo Vilén hankintoja eli ostetaan, kun halvalla saadaan. Ostin erilaisia puuvillaisia ja koristeltuja vaatteita materiaaliksi erilaisiin askarteluhin

Jospa näiden tavaroiden aiheuttama kaaos ja sen kesyttäminen hetkeksi opetaisi sen, että vaikka olisi miten edullista ja halpaa, niin ei silti tarvitse ostaa, kun ei ole todellista tarvetta. Se kymmenen sentin hinta ei ole mikään autuaaksi tekevä asia. Toivottavasti saan osan vaateista kaupaksi ja osan tosiaan lupaan työstää edelleen uuteen uskoon käytettäväksi.

Yksi vältetty ostos

Onnistuin sentään välttelemään edes yhtä ostosta, kuten aiemmin mainitsin synnytti uusi laukkuni uusia hankintatarpeita. Eihän laukku yksinään mitään ole - vaikka pukeudun värikkäästi, minusta ei ole sirkuspelleilyyn eli siihen, että pistetään kasaan punainen huivi, vihreät kengät, lilat sukat, ruskeat hanskat, beige laukku, harmaa vyö ja taivaansininen pipo ja väitetään, että se on harkitusti koottu ja tyylikäs kokonaisuus.

En varmaan koskaan pääse siihen tyylikkään pukeutumisen 11 pisteen sääntöön, jossa jokainen väri, kuosi ja yksityiskohta pisteytetään erikseen ja niiden yhteenlaskettu määrä ei saa ylittää yhtätoista. Tämä on kuulemma juju esimerkiksi herttuatar Caterinen pukeutumisessa. Yrittänyttä ei silti laiteta ja siksi yritän käyttää keskenään sopivia asusteita tai väriä yhdistettynä yhteen mustan, valkoisen, ruskean tai harmaan kanssa siis yksi noista ja yksi muu väri. Mustaan asuun voisin kyllä koota asusteiksi sellaisen sirkusyhdistelmän, jossa olisi kirkasta punaista, sinistä, vihreää ja keltaista, mutta se edellyttäisi ihan tiettyjä sävyjä ja äärimmäisen yksinkertaista eleetöntä mustaa asua.

Nyt kuitenkin ongelmana on turkoosi laukku. Laukun  väri on niin haastava, että kenkien löytäminen siihen lienee suoranainen mahdottomuus tai onnenkantamoinen, kuten kävi vihreän laukun suhteen. Täytyi siis miettiä muuta siihen asti, että kenkäongelma ratkeaa - olen niin vanhoillinen, että mieluiten paritan kengät ja laukun keskenään, vaikkei se muodikasta olisikaan.

Kaivelin omia laatikoitani ja muistikuvani piti tosiaan paikkansa, minulla oli jemmassa lähes laukunväriset hansikkaat. Kuvassa väri näyttää vähemmän yhteensopivalta kuin todellisuudessa, kiitos salaman, joka muuttaa mattaiset mokkahanskat vaaleammiksi ja killtävän laukun tummemmaksi. Marraskuun pimeydessä on turha koettaa kuvausta luonnonvalossa, minun kameravarustuksellani se ei vain toimi, joten laukku on kuvissa sininen, vaikka livenä turkoosi.

Huivien kanssa tilanne vain on surkeampi. Ei yhtään täydellisesti yhteensopivaa huivia, yksi kuviollinen sininen, jossa yhtenä värinä on kyllä täsmälleen oikea turkoosi, mutta vallitseva väri on sinistä.

Toinen huivi on sitten vastaavasti tummanvihreä (saatu Ievuskaiselta joskus) ja sekin näyttää istuvan kohtuullisesti laukun kanssa, vaikka on siis selkeästi eri värinen. Ehkä näillä pääsee pahimman kriisin yli -ainakin alkuun. Pitänee vielä kaivella laatikoita, jos vaikka löytyisi sopiva lankakerä ja pitää silmät auki kaupoissa ja kirppareilla, kun laukku on mukana, jotta pääsee tekemään vertailua. Kesäajaksi tulossa on kengänkoristeet ja korvikset laukun sävyssä, niiden tuunaamista aloittelinkin jo.

Isoista varastoista on joskus jotain hyötyäkin, ihan kaikkea ei tarvitse hakea kaupasta.

Ihan vaan vähän ostoksia

Minusta ei näköjään ole kohtuullisuuden polkujen kulkijaksi, ensin yritetään olla ostamatta mitään ja sitten repsahdetaan oikein kunnolla.

Lupasin itselleni palkasi 50 euroa shoppailurahaa siitä hyvästä, että selvisin suursiivouksesta viikossa. Se on ehkä noin 10% siitä, mitä joku siivousfirma olisi siivouksesta ottanut, joten koin olevani sen verran velkaa itselleni tai paremminkin halusin palkita itseäni. Niinpä pistin tuon rahan haisemaan varsin tehokkaasti.

Olen jo pitkään harkinnut uuden työrepun ostamista. Nyt sitten löysin kaksi, enkä osannut valita niiden väliltä. Koska molemmat mahtuivat budjettiin, päätin ottaa ne molemmat, sitten on laukkua lopuksi ikää.  Yhteensä ne maksoivat 11€.

Puman musta peruslaukku oli ostosteni kallein yksittäinen osa, maksoi 7€. Hinta oli alennettu tuotteessa olevan vian vuoksi (näin luki hintalapussa), en kyllä löytänyt repusta muuta kuin yhden pienen maalitahran, joka on paitsi helposti mustalla tussilla peitetty, ei häiritse minua sellaisenakaan.

Mitään muuta vikaa en tuosta repusta löytänyt, testasin vetoketjutkin moneen kertaan ja toimivat ja muutenkin reppu oli todella siisti. Kahta asiaa silti mietin, paljonko repun hinnassa oli merkkilisää ja oliko se kenties hinnoiteltu tuolla vikalapulla siksi, että se oli tarkoitettu jollekin muulle. Myyjä nimittäin tuijotti minua aika pitkään löydettyäni tuon muiden reppujen alta ja otettuani sen itselleni. Tähän siirsin työkamani heti kotiin päästyä ja sitten aletaan testata, miten kauan se kestää.

Toinen hankintani oli liki puolet halvempi, sellainen retrovärinen perusreppu, yhdistelmä armyvihreää, viininpunaista ja sinistä.

Tämän repun juju oli tuplavetoketju, jonka takaa paljastui lisälokero siis sellainen, jonka voi levittää käyttöön vetoketjun avaamalla.Sehän on tällaiselle tavarahamsterille mitä loistokkain juttu.

Vikaakin 4 euron hintaisessa repussa toki oli. Nimittäin tuon levitysosan vetoketjuun on kertynyt jotain likaa pienelle alueelle. Se ei haittaa vetoketjun aukeamista ja kukapa sitä tuolta alhaalta huomaisi, joten en taida edes yrittää superputsasta tätä.

Reppujen lisäksi tuhlasin viiteen kenkäpariin. Kyllä vain, viisi paria ballerinoja tuli hankittua. Väreinä hopeaa, kultaa, ruskeaa, punaista ja limeä. Nuo limenväriset vien työkengiksi ja muut jäävät sitten mitä todennäköisemmin odottamaan ensi kesän käyttöä. Kaikki nämä yhteensä 17,20€, jossa on 4,20€ postikuluja noista punaisista kengistä.

Ja sitten vielä jotain niin kovin tuttua: hiuspantoja ja helmiä. Jotenkin taas vaan haksahdin noita ostamaan. Helmirannekoru ja seitsemän hiuspantaa yhteensä 2,50€. Nämä kaikki ovat peräisin kirppiksiltä.
  

 
Lisäksi ostin Kontista suomalaista valmistetta olevan pikkulaukun, jonka materiaali on aitoa mokkaa nahkakoristein. Hintaa tuolla oli 2€. Lisäksi ostin pienen rasian ja harmaat helmet, jotka maksoivat yhteensä euron, nämä ja osa kengistä ovat peräisin huuto.netistä.

Kaikkiaan sain siis kulutettua noin 34 euroa näihin ostoksiini.

Zooloretto ja Kapten Gold

Lautapelikokoelmamme on taas kesän aikana karttunut parilla uudella pelillä, vaikka onnistuimmekin voittamaan kiusaukset Helsingissä.

Pelien lähteenä oli se perinteinen huuto.net ja koska toimitustapana oli posti, tuli molempien pelien mukana myös toinen lautapeli postikulujen järkeistämiseksi. Noita en kuitenkaan esittele täällä, koska ne on tarkoitus antaa myöhemmin eteen päin.

Meille päätyneet pelit olivat Zooloretto ja Kapten Gold. Zoolorettoa olimme pelanneet joskus aikaisemminkin ja sen hyväksi todenneet.

Zooloretossa pelaajilla on eläintarha, joissa on kolme aitausta. Kuhunkin aitaukseen pitää saada kerättyä mahdollisimman paljon yhtä eläinlajia. Lisäksi eläintarhoihin tarvitaan ruokakojuja. Eläimet ja kojut tulevat tarhoihin kuljetusrekoissa. Vuorollaan pelaaja voi joko lisätä yhden laatan yhteen rekkaan tai ottaa yhden rekan sisällön omaan eläintarhaansa. Pelin lopussa pisteitä kertyy eläimistä, riippuen siitä kuinka täyteen aitaukset on saanut. Kojut tuottavat myös pisteitä. Eläimet, jotka eivät ole mahtuneet aitauksiin ja kojut, joille ei ole tilaa eläintarhassa, vähentävät pelaajan pisteitä. Perusidea Zoolorettossa on siis yjsinkertainen: kerää mahdollisimman paljon tiettyjä lajeja ja vältä muita. Peli on kuitenkin monipuolisempi. Pelaajilla on rahaa, joilla voi parantaa tilannettaan. Pelaajat voivat laajentaa eläintarhaa, siirrellä eläimiä paikasta toiseen, poistaa ylimääräisiä eläimiä ja niin edelleen. Hauskasti sijoittamalla sopivan uros- ja naaraseläimen samaan aitaukseen pelaaja saa tarhaansa poikasen.

Lisäosia Zoolorettoon on saatavilla "noin miljoona", tässä kuvassa vain yksi, kuvan vasemmassa laidassa oleva Iberian ilves. Enkä oikein tiedä, kuinka paljon nuo lisäosat oikeastaan tuovat peliin extraa ja kannattaako niitä kovin montaa edes hankkia. Useimmat noista lisäosista kun ovat noita yhden kortin kokoisia, joilla saa lisätoiminnon siinä tilanteessa kun on saanut koottua tarhaansa kuusi samaa eläintä.

Kapten Gold pohjautuu Robert Luis Stevensonin Aarresaari-kirjaan tai siis itse pelissä ei ole mitään Aarresaareen liittyvää, mutta pelin henkillöhahmot ovat Aarresaaren hahmot. Itse peli on varsin kevyt pikapeli, joka pohjautuu osin taitoon, osin tuuriin, joka toimii parhaiten kolmella tai useammalla pelaajalla. Pelilaudan palasista tehdään saariryhmä, jonne kätketään Kapten Goldin aarre. Jokaisella pelaajalla on käytössään numeromerkkejä, jotka pelataan pimeästi saarille. Sitä mukaa, kun saarelle pelataan uusi kortti käännetään edellinen näkyviin ja tämä aikaisemmin pelattu kortti saattaa vaikuttaa uuteen korttiin ja myös aikaisempiin saarelle pelattuihin kortteihin. Oma merkityksensä on myös pelissä liikkuvilla Kapten Goldin haamulla ja Ben Gunilla, joista ensimmäinen aiheuttaa vahinkoa pelottelemalla aarteen etsijät pois saarelta ja jälkimmäisestä puolestaan saa pelin loppuessa lisäpisteitä.

Vihreä välähdys

Mitä ilmeisimmin tuo vihreä välähdys kävi allekirjoittaneen aivoissa, kun en kyennyt vastustamaan kiusausta - taaskaan.  Voisin kohta ostaa paidan, jossa lukee, että pystyn vastustamaan kaikkea paitsi kiusauksia.

Kävimme jokunen päivä sitten paikallisessa Prismassa, jonka kenkähyllystä minulle huuteli pari kenkiä. Kävin katsomassa koot ja hintalaput, mutta pystyin jättämään ne kauppaan - vielä silloin.
Kaksi päivää myöhemmin en sitten enää kyennyt vastustamaan kiusausta ja oli pakko palata katsomaan, vieläkö ne olisivat siellä.

Kyllä vain, ne olivat edelleen odottamassa minua, joten päätin, että ne on tarkoitettu minulle ja ostin ne.

Herra Kirjoitus nauroi suorastaan ääneen, kun näki minun saapuvan kenkähyllyltä onnellinen hymy naamallani. Nähtyään, mitä sieltä toin, hän suorastaan hihitti. Näyttivät kuulemma täsmälleen siltä, että kuuluvat minun kenkäkaappiini.

Nuo vihreät mokkajäljitelmäpintaiset popot maksoivat viisi euroa! Alkuperäinen hinta oli ollut liki neljäkymppiä eli alennusprosentti oli varsin huikea. Kuvat vaan eivät tee niiden värille oikeutta, ovat siis oikeasti sinivihreät eivätkä tummanharmaat kuten kuvissa näyttää. Platot ja kiilakorot muuttavat ne mukaviksi kävellä, eivätkä korot tunnu lainkaan niin korkeilta kuin näyttävät.

Vielä paremmaksi löydön tekee se, että olen vuosia sitten ostanut kirppikseltä laukun, joka on odottanut siitä asti parikseen sopivia kenkiä. Nyt ne taisivat löytyä, väriero on hiuksen hieno, mutta korostuu kuvassa, koska kengät ovat mattapintaiset ja laukku kiiltävä. Me happy - näyttävyyttä viidellä eurolla. 

Tässä kohtaa lienee vielä syytä mainita, että tripletin täydentävät samansävyiset silmälasinsangat (päätin sitten olla hullu ja ostaa kolmannet samanväriset silmälasit).

Buzzaus: ThermaCare

Pääsin Buzzadorin kautta testaamaan ja buzzaamaan myös toista tuotetta pienen ajan sisällä. Kyseessä olivat ThermaCare lämpötyynyt, joita on valittavana muotoilultaan kahta erilaista: siipienmallinen on tarkoitettu hartioille ja vyömäinen selkään.

Ei tarvinnut paljon miettiä, kumpaa haluaisin testata. Ikuisena niskajumisena iskin tietenkin ruksin kohtaan, jossa pääsi kokeimaan hartia-alueen lämpötyynyjä.

Mikä tässä ThermaCaressa sitten on niin erikoista? Ensinnäkin se, että kyseessä on luonnollinen kivunlievitys ilman lääkeaineita, koska kivun poisto tapahtuu lämmön avulla. Lämpötyyny aktivoituu päätyään kosketuksiin ilman kanssa ja lämpenee asteittain noin 30 minuutin ajan tasaiseen hoitolämpötilaan, joka on noin 40 C. Yhdestä tyynystä lämpö irtoaa noin 8 tunnin ajan eli tyyny tarjoaa pitkäkestoisen syvän lihasrentoutuksen ja kivunlievityksen. Kyseinen tyyny on ohut, mielyttävä, huomamaton ja tuoksuton eli tyynyä voi käyttää myös töissä.

ThermaCarea suositellaan käytettäväksi lihasjännityksiin, ylirasitukseen, venähdyksiin, revähdyksiin ja nivelrikkoon. Rajoituksia tuotteen käyttöön asettaa ikä, yli 55-vuotiaille tuotetta suositellaan käytettäväksi vaatteiden päällä, muutoin tyynyt kiinnitetään paljaalle iholle. Lisäksi tuotetta ei tule käyttää samalla alueella yli kahdeksaa tuntia 24 tunnin aikana. Tuotetta ei myöskään pitäisi käyttää nukkuessa. Tuotetta ei myöskään saa käyttää yhdessä lihaskipuvoiteiden tai muunlaisten lämpöhoitojen kanssa, herkällä, sairaalla tai rikkinäisellä iholla, ihoalueella, joissa on mustelmia tai turvotusta.

ThermaCare-tuotteita myydään apteekeissa. Tuotteiden hinnat ovat noin 11,50€, jolla saa 3 kappaleen pakkauksen niska/hartia-alueen hoitoon tarkoitettuja tyynyjä tai 2 kappaletta suurempia selän hoitoon tarkoitettuja tyynyjä (Hinnat vaihtelevat jonkin verran eri apteekkien ja apteekkiverkkokauppojen välillä).

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ko. tuote toimii uskomattoman hyvin. Yhdellä tyynyllä ainakin minun hartiani aukesivat viikoksi ja tuntuivat kuin ne olisivat olleet jonkun muun hartiat.

Kärsivällisyys kannattaa - ainakin joskus

Toivottavasti otsikko todellakin pitää paikkansa, eikä ole vain allekirjoittaneen haaveunta. Hyvät mahdollisuudet tuohon ainakin on, sillä olen taas toivoakseni saanut yhden kokoelmani pykälää lähemmäs täydellisyyttä.

Olin jo lähes luopunut toivosta ja entisen päivittäin selailun sijaan katselin Tori.fitä ja Huuto.nettiä satunnaisesti, jopa viikon tai parin välein etsien puuttuvia paloja. Itse asiassa niistä on kyllä tallennettuna ihan huuto.net vahtikin, mutta erilaisista hakusanoista ja nimeämistyyteistä johtuen se ei aina saa saalistettua kaikkia kohteita haavinsa, sen vuoksi selailen satunnaisesti myös eri hakusanoilla varmuuden vuoksi. Kuten todettu nykyään yhä harvemmin, sillä en jotenkaan uskonut onnen potkaisevan minua.

Tänään kuitenkin osuivat tähden kohdalleen ja löysin aivan sattumalta juuri tänä aamuna myyntiin laitetun osta heti - kohteen ja kädet vapisten tietenkin huusin sen kotiin. Tuo kohde kun sattui olemaan Kalevala korun joulukoriste kokoelmastani puuttunut vuoden 2006 koriste Idän tähti.

Siis tämä, täsmälleen sama yksilö, sillä kuva on lainattu huuto.netin ilmoituksesta, on nyt sitten muuttamassa meille.

Myyjä vaikuttaa luotettavalta, onhan hänellä toista tuhatta positiivista palautetta kaupoistaan, joten olen positiivisesti odottavalla kannalla sen suhteen, että saankin tuon huutamani koristeen.

Olin jo välillä vaipumassa epätoivoon, kuten olen täälläkin kipuillut, ja mietin, että pitäisikö sittenkin maksaa se 90€ + kalliit postarit, mitä eräs toinen huuto.net myyjä vastaavasta - siitä ainoasta, joka huuto.netissä on myynnissä ollut - pyytää. Tarjosin kyseisestä koristeesta jossain vaiheessa viisikymppiä, mutta myyjä piti sitä liian vähänä. Nyt sain sitten koristeen postikuluineen alle tuon. Odottelen siis postiluukun kolahdusta.

Tapettilöytö

Putkiremontti on asia, jota en mistään hinnasta olisi halunnut kokea, mutta niin se vaan lähestyy lähestymistään halusin tai en. Se tuo suuria muutoksia kaikkeen mahdolliseen, ollaanhan tilanteessa, jossa kotona ei voi asua kolmeen kuukauteen ehkä vieläkin pidempään aikaan.

Se myös tietää mittavaa velkataakan kasvua, juuri kun asuntovelasta oli päästy mukavasti eroon. Jotenkin minulla alkaa olla tunne, että sama pätee läskiin ja velkaan - se on ikuista ja sen määrä on maailmassa vakio. Jos yhdestä osasta velkaa tai kilosta läskiä pääsee eroon, niin se joko palaa jossain toisessa muodossa taikka siirtyy jollekin toiselle. Yritän lohduttautua sillä, että monilla on sekä asuntovelkaa että putkiremonttivelkaa, meillä sitten tulevaisuudessa vain tuota putkiremontti velkaa. Kun vielä yhtälöön lisää sen, että vielä on puolisen vuotta aikaa koota säästöjä tuota varten, niin sekin vähentää tarvittavan velan määrää.

Huomaan eksyneeni aiheesta, mutta en voi kieltää, etteikö tuo putkiremontti olisi tällä hetkellä murheistani suurin. Putkiremontin myötä tulee myös muita lisäkuluja kuin varsinaisen remontin mittavat kulut, sillä päätimme että myös seinät ja mahdollisesti katot kaipaavat pintaansa puhdasta maalia ja uutta tapettia sen jälkeen kun putket ja kylppäri on uusittu.

Olen jo jonkin aikaa kulkenut silmät auki kaikissa sellaissa paikoissa, joissa on myynnissä tapetteja, sillä sekä makuuhuone että työhuone kaipaavat uutta kuosia. Olohuoneessa ja keittiössä olen ajatellut tyytyä sellaiseen tylsääkin tylsempään ratkaisuun kuin samanlaisten tapettien laittamiseen seiniin uudelleen. Olipas vaikeasti sanottu, siis uudet tapetit mutta samaa kuosia, oli tarkoitus kirjoittaa. Molemmat kun ovat raitaista klassikkoa, jota saa edelleen ja satumme pitämään niistä.

Paikallisen K-raudan hyllystä huuteli tässä taannoin eräs tapetti, jota leikkasin palasen kotiinkin vietäväksi. Heillä kun on sellainen ihana mahdollisuus, että haluamastaan tapetista saa leikata maksimissaan puolen metrin palasen mukaan "kotisovitukseen". Mallailin tapettia moneen kertaan eri seinille ja mietin, onko se liian vaalea, liian tylsä, liian sitä tai tätä, mutta loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että ko. tapetti on sittenkin täydellinen. Se ei ole liian räikeästi kuvioitu, mutta ei ihan yksivärinenkään. Tapetin pohjaväri on luonnonvalkoinen ja siinä on aavistuksen tummempia ja kiiltävämpiä medaljonkikuvioita (yleensä en lämpene näille, mutta tässä nyt vaan on sitä jotain).

Ylläolevassa salamalla otetussa kuvassa kuviot ovat korostuneet. Alla olevan skannatun kuvan värit ovat ehkä lähempänä totuutta.

Kerrankin kävi jopa niin, että ihastuksen kohteeni ei ole kaupan kallein tapetti, vaikka kyllä tästä kohdistettavana paljon hukkapaloja tulee, mutta voihan niihin sitten kietoa vaikka lahjapaketteja.

Vihreä - musta - lime

Kovasti on nuukailublogi mennyt hankintahenkiseksi, mutta haluan nyt kuitenkin esitellä nämä pitkäaikaisten hankintojeni tulokset. Tai no, jos ollaan rehellisiä, niin sekä puhelin että vihreä kotelo ovat lahjoja Herra Kirjoitukselta ja vain musta ja lime ovat omia hankintojani.

Olin kyllä jo hetken harkinnut läppäkotelon hankkimista Lumiani suojaksi, koska jotenkin pelkään näytön rikkumista ilman kunnollista suojaa. Laukaisevana tekijänä toimi tällä kertaa serkkuni Rusetti, joka tarvitsi työpuhelimeensa vähän erikoisemman kotelon - työpaikan naisilla oli menossa kilpavarustelun tapainen, jossa jokainen yritti etsiä puhelimelleen hienompaa ja erikoisempaa "kotia". Minä avustin häntä tuollaisen kotelon hankinnassa ebayssa ja tulin siinä samassa hankkineeksi itsellenikin pari koteloa.

Toinen on aivan klassinen; perusmusta, nahkainen pystykotelo. Joka olisi ollut täydellinen, mikäli olisi ollut vaakamalli, minä en vain oppinut käyttämään tuota pystymallia kunnolla. Samalla kertaa halusin myös vähän väriä elämääni, joten hankintaan päätyi myös limenvärinen suojakotelo, joka on sellainen vaakamalli eli paremmin minun käyttööni sopiva.  Tuollainen kirkas vihreä löytyy laukustakin helpommin kuin klassinen musta.

Molemmat tosiaan ostin ebaysta, musta oli varsin edullinen, eikä maksanut kuin kolmisen euroa. Vihreä, jonka kanssa samaan pakettiin kuului myös ministylus (joka valitettavasti on tavallisen virheä eikä limensävyinen), oli huomattavasti kalliimpi ja taisi maksaa liki kahdeksan euroa.

Molemmat kotelot tilasin helmikuun lopussa ja mustan sainkin maaliskuun alkupäivinä, mutta vihreää joutui odottamaan huhtikuulle asti.

Rikkoutunut hiuspanta ja mitä siitä seurasi

Sain päähäni hankkia hiuspannan, koska rikoin lempparipantani. Väänsin sitä pikkuisen turhan voimakkaasti ja sitten kuului naps. Lopputulos oli tämä:

Koin tarvitsevani uuden hiuspannan ja päätin hyödyntää huuto.nettiä. Löysinkin muutaman sopivan ja tein tarjoukset. Yllätyksekseni voitin kaikki kohteet, joihin olin tarjouksen tehnyt ja niinpä minulla on nyt sitten muutama uusi hiuspanta. Täsmällisemmin sanottuna 23 uutta pantaa.

Yhtenä ajatuksenani oli löytää noista huutamistani pannoista sellainen, jonka voisin päällystää tuosta rikkinäisestä irroittamallani päälisellä. En mitenkään voinut kuvitella hävittäväni tuota nahka-rusettipantaa noin vain - se nyt vain sopii minulle ja satuin rakastamaan sitä.


Siivotessani hiuskorulaatikoitani, jotta uudet pannat mahtuisivat sinne, koin ikävähkön yllätyksen. Löysin näet useamman pannan, jonka olemassaolon olin tyystin unohtanut. Hävettää... Pitänee varmaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja siirtyä siihen käytäntöön, että käytän jokaista pantaa tai muuta hiuskoristetta kerran ja siirrän sen sivuun käytettäväksi uudelleen vasta sitten kun olen saanut käytettyä noita muitakin koristeita.

Loppujen lopuksi päätin vielä kokeilla, josko tuon vanhan hiuspannan saisi korjattua. Korjaamiseen käytin kuumaliimaa, pahvia ja keinonahkaa. Ensiksi liimasin pannan kappaleet yhteen. Seuraavaksi liimasin pannan piikkien väliin ohuen pahvisuikaleen jonka kestävyyttä vahvistin vielä keinonahkasuikaleella, joka oli peräisin siitä purkamastani laukusta. Liima muuttuu kuivuessaan täysin värittömäksi, mutta ajattelin täydentää tuota vielä mustalla tussilla.

Huutamissani paketeissa ei ollut pelkästään hiuspantoja, vaan myös muita koruja. Nyt ei tarvitse sitten miettiä, mitä pikkujouluissa käyttää, valinnan varaa ainakin riittää. Erityisiä suosikkejani noista ovat tuo kullavärinen rannekoru, jossa roikkuu maskotteja ja alemman kuvan vintagekaulakoru, josta ruusuke on irroitettavissa erikseen käytettäväksi. Muutkin korut ovat upeita ja minun tyyliäni, rakas puolisoni kysyikin taasen, että olenko varma, etteivät nuo ole peräisin omistalaatikoistani, kun ovat niin näköisiäni. Rannekorun maskotitkin ovat juuri kuin itse valitsemiani. Siinä on hakaneula, käsilaukku, huulipuna, korkokenkä, rahapussi, helmi ja sydän.

Käytin hiuspantoihin ja koruihin kaikenkaikkiaan 35 euroa, mutta vaikka miten lasken, niin en olisi mitenkään saanut tuolla hinnalla kaupasta uutena kuin muutaman pannan ja ehkä niiden lisäksi yhden korun, joten itselleni epätyypillisestä tuhlailusta huolimatta olen kovasti tyytyväinen hankintoihini.