Elämyksellinen elokuu

Heinäkuu oli varsin kuriton, sillä halusin nauttia kesästä ja viettää mahdollisimman paljon aikaa lomailevan Herra Kirjoituksen kanssa. Tämä tarkoitti sitä, että en suosutunut tekemään juurikaan keikkatöitä ja muutenkin keskityttiin nauttimaan elämästä eli syötiin ulkona ja annettiin mennä.

Elokuussa pitää sitten taas kiristää talutushihnaa eli palata arkeen, katsoa vähän tarkemmin, mitä syödään ja ostetaan, sekä keskittyä nauttimaan elämän pienistä iloista. Ihan jo siitä, että aurinko paistaa, loppukesä tuoksuu, marjat kypsyvät ja on joku, jonka kanssa jakaa nuo hetket.

 

Elokuu on minulle muutenkin kuin toinen uusi vuosi, ehkä se johtuu kouluvuoden alkamisesta, mutta jotenkin miellän elokuun uudeksi aluksi. Tokikaan en aio tehdä mitään suuria suunnitelmia, vaan haen vakautta ja pysyvyyttä elämääni, ja niitä pieniä elämyksiä, joista voi nauttia. Hengitä syvään ja hymyile, on vielä kesä.

1.viikko

Elokuun ensimmäinen viikko oli vain viikonlopun mittainen ja se meni isolta osalta töissä. Meillä oli hyvä tiimi, joten kiireestä huolimatta oli kivaa ja tekemäni marjapiirkakka maistui. Tarkoitus oli käydä katsomassa äitiä lauantaina, mutta koska naapurin rouva oli käynyt  juuri samana päivänä, totesimme, että hän on todennäköisesti väsynyt, joten ei kannata mennä. Sunnuntaina juhlimme Juniorin (Herra Kirjoituksen siskonpoika) synttäreitä työpäiväni jälkeen. Kovasti hän oli kasvanut isoksi nuoreksi mieheksi ja on jo ihan selkeästi teini, mutta onneksi villasukat kelpaavat silti. Hänen uusin kiinnostuksen kohteensa on shakki, joten lahjatoiveena oli aiheeseen liittyvä kirja ja rahaa shakkikellon hankintaan.

2.viikko

Yövuoroviikko, johon sisältyy paljon muutakin puuhaa. Maanantaina kävimme Herra Kirjoituksen viimeisten lomapäivien kunniaksi syömässä ulkona. Tällä kertaa valitsimme paikallisen pizzerian, sillä olin päivällä jokusen tunnin harrastetöissä, ja pizzerian sijainti oli järkevä työpaikan ja kotimme kannalta. Tämä myös mahdollisti sen, että pääsimme kohtuullisessa ajassa lähtemään äitiä katsomaan. Tehdään tällä viikolla sitten kaksi käyntiä, kun viime viikolla ei käyty kertaakaan.

Tiistai oli Herra Kirjoituksen viimeinen lomapäivä, joten sen kunniaksi lisää elämyksiä eli thairuokaa lounaaksi. Koska kyseessä oli ensimmäisen yön jälkeinen "koomailupäivä", ei sitten paljon muuta tullutkaan tehtyä kuin syötyä ja nukuttua sekä tietenkin lenkkeiltyä. 

Jotta kaikki viikon hommat tulisivat hoidetuiksi, istuin taas maanantaiaamuna aamukahvipöydässä kynä kädessä ja listasin viikon töitä. Loppuviikosta täytyy sitten kirjoittaa listaa vähän pidemmän ajan hoidettavista.  

Kummipoikamme äiti sai päähänsä parin päivän varoitusajalla, että koska minä olen töissä, enkä voi ottaa kummipoikaamme viikonloppuvierailulle, Herra Kirjoitus voikin lähteä hänen kanssaan autonäyttelyyn. Juu, 3 tuntia ajoa sinne ja sama takaisin (tämä ei kummipoikamme äidin mielestä ole matka eikä mikään) sekä päivä vilkkaan käytöstavattoman kymppiveen kanssa, ei kuulosta lottovoitolta. Myönnän, että mua on pikkuhiljaa alkanut ärsyttää se, että kummipoikaa tuupataan meille aina, kun äitinsä pitäisi olla hänen kanssaan. Kyseessä on kuitenkin hänen lapsensa, jonka olisi voinut kasvattaa niin, että pärjää hänen kanssaan eikä niin, että pojan täytyy olla aina isän kanssa tai jonkun vieraan hoteissa, kun äiti ei osaa, pärjää tai halua (viimeisin on ihan omaa päätelmääni, mutta siltä tämä on tässä kesän mittaan alkanut vaikuttaa, kun  häntä ollaan koko ajan meillekin tuuppaamassa- mikä tietenkin vähentää omaehtoista halua viettää aikaa pojan kanssa.). 

Viikonloppu jälleen töissä, mutta ehdin silti käydä pitkällä pyörälenkillä ja kävellä töihin auringosta ja kesästä nauttien. Sunnuntaina kävimme molemmilla äideillä. Kerroin nyt sitten omalleni, että menemme maalle käymään ensi viikonloppuna, hän on nyt inttänyt sitä niin monta kertaa, että on aivan pakko. 

3.viikko

Suurien tunteiden viikko. Järjestimme naapurin rouvan kanssa äidin kuljetuksen maalla käymään, viimeistä kertaa. Tuntuu hurjalta, kun tietää, että toinen ei enää elävänä tule palaamaan näihin maisemiin, ellei ihmettä tapahdu. Äidin muisti on mennyt niin huonoksi, että ympäristön vaihdos todennäköisesti sekoittaa hänet pahemman kerran ja ensi vuodesta ei kukaan tiedä, onko häntä tai ketään meistä enää. Päivä ei ollut niin ihan onnistunut, kuin olisin toivonut. Äidin muisti takkuili, kaikki tutut paikat olivatkin pahasti vieraita, äiti kiukutteli ja sai minutkin hermostumaan. Kaiken huipuksi hän oli kehdannut sanoa hoitajille, että oli karmea päivä - kiitos, mulle sitten riitti, olkoonkin, että kyseessä on sairaus, uutta karmeaa päivää ei sitten todellakaan ole tulossa. Tiesin jo kierrokselle lähtiessäni, että tämä oli viimeinen kerta, mutta kaikki tuo vahvisti sitä. 

Illalla lähdimme vielä pika-aikataululla nauttimaan taiteiden yön tarjonnasta. Ohjelmassa oli Sinfoniettan konsertti, a cappella - kuoro Sunin esitys, filharmonisen kuoron Selim Palmgren-esitys, Oopperan kuoro esitti mininäytelmän kaupungintalon parvekkeella ja rannassa oli vielä tulishow eli monenlaista nähtävää riitti. Nuo esitykset olivat siitä kivoja, että ne kestivät 15-30 minuuttia, joten oli mahdollista valita monenlaista erilaista ohjelmaa iltaan. Askartelupajat ja punk-konsertti jäivät tällä kertaa käymättä. 

 

Sunnuntai menikin sitten lorviessa. Hartiat olivat niin jumissa, että teki mieli vaan itkeä. Pesin kuitenkin pyykkejä ja juoksin rappusia eestaas sekä tein pienen lenkin. Kävimme nopeasti auttamassa serkkuani yhden hyllyn kantamisessa ja haimme kaupasta lohtukarkkeja.

 

Viikolla tuhlasin hankkimalla silikonisia muffinssivuokia, kaksi uutta kakkuvuokaa (joista toista käytin heti leipoessani äiti-päivään kakkua) ja paistokasarin, lisäksi mikrokuiturättejä ja tiskiharjoja. Esitin siis parempaa kodin hengetärtä kuin olinkaan. Kaikki muut ovat kaunista mintunvihreää, mutta kasarin ostin tylsästi mustana ja harmittelin sitä jälkikäteen, olisin voinut piristää kokkaamista ostamalla vihreän kasarin. 

Palkkapäiväkin osuu tähän viikkoon eli parin viikon päästä voi tehdä kesän tilinpäätöstä ja katsoa, miten meni. Mietin kyllä, kumpi on järkevämpi hetki laskea kesän budjetti, elokuun viimeinen päivä vai syyskuun viides, jolloin vastike menee maksuun. Se on kuitenkin suurin yksittäinen menoerä ennen syyskuun tilipäivää. Taidan kuitenkin kallistua elokuun viimeisen päivän puolelle - syyskuun alusta alkaa syksy, joten sen menot olkoot erikseen. 

 

Vapaapäivät menivät jälleen kotihommissa: siivoamista, leipomista, kokkaamista sekä yksi kokous ja tietenkin saunavuoro. Käytin aika paljon aikaa äidin maalla käymisen valmisteluun ja olin toki pettynyt, kun se meni miten meni. 

 

4. viikko

Aamuvuoroa alkuun,vapaapäivä ja sitten yövuoro. Alkuviikko vain jotenkin suli käsistä, en edes oikein hahmota, mitä tein ja touhusin. Keskiviikkona kävi hieroja, torstaina saunoimme, perjantaina veimme poistuvia kirppistavaroita ja samalla kiersimme yhden paikallisen kirpputorin. Lopputuloksena mukaan tarttui yksi lautapeli. Lisäksi hankimme elämyksiä tivolissa. Ihan niin hullu en ollut, että olisin johonkin laitteeseen mennyt, mutta pelkästään kiertely ja katselu tarjosi elämyksiä. Vähän toisenlaisia elämyksiä tarjosi sitten lauantaipäivä, kokkasin ruoat seuraavalle viikolle ja kävimme äitiä katsomassa. Paluu vanhaan on jälleen tapahtunut, sain mukaani kaksi säkillistä pyykkiä, vaikka hoitajatkin pesevät sitä jatkuvasti. Äiti sotkee asioita entistä pahemmin ja jankuttaa niistä samoista jutuista jo sadannen tai kolmannen sadannen kerran. Tein myös jalkahoidon hänelle. Yön jälkeinen sunnuntai oli taas koomailupäivä, jonka työlistan yritin pitää kohtuullisen lyhyenä.

 

5. viikko

Paluu arkeen sillä viikko alkoi kolmella aamuvuorolla, harrastetöillä ja extratöillä. Huomaa, että kesälomakausi on lopullisesti ohi, sillä töissäkin on sen verran vilkaista, ettei tiedä, miten kaikki asiat taas hoitaisi. Torstain vapaapäivänä lähdin ajelemaan maalle, jossa hoidin pankkiasioita ja poimin omenoita. Lisäksi sain kuningasajatuksen ja kutsuin naapurin rouvan lounaalle. Täytyy myöntää, että oli kyllä hyvä idea, en ole pitkään aikaan syönyt niin herkullista uunilohta. Vaikka pengoinkin maalla erinnäisiä laatikoita ja siivoilin minimaalisesti paikkoja, hankin myös niitä elämyksiä eli istuin auringossa ja nautin, haistelin omenoiden ja kypsyvän viljan tuoksua, fiilistelin lämpöä kasvoillani. Kymmenen minuutin istuminen tuntui vastaavan monen tunnin rentoutusta. Illalla nautimme vielä kesäkauden viimeisestä saunavuorosta - oikein alkoholittoman Radlerin kera. Muutenkin vietimme hyggeiltaa kaiken kielletyn eli sipsien ja karkkien kera. Perjantain vapaapäivä meni sitten taas koti hommissa siivoilua, tiskailua, tarjousten tutkintaa, paikkausta ja parsimista. Lisäksi hankimme elämyksiä kiertelemällä paikallisessa patsaspuistossa, jossa emme olleet aikaisemmin käyneet. Tuulivoimala-asioissa saimme ikäviä uutisia, toisen tuulipuiston omistajan valitus on hyväksytty korkeimmassa hallinto-oikeudessa eli tuulipuistoa tuskin meidän maillemme rakennetaan. Meille se ikävä kyllä tarkoittaa sitä, että maanvuokrauksesta saatavaa helppoa tuloa ei sitten tulekaan - myönnän, että olin ennakolta "korvamerkinnyt" siitä saatavan rahan reissaamiseen. Viikonloppu meni töissä ja sunnuntaina kävimme katsomassa äitiä. Hänen kohdallaan tilanne alkaa olla se, että hoitajat suosittelevat hänelle ympärivuorokautista hoitopaikkaa. Täytyy alkaa pommittaa noista asioista vastaavaa ja toivoa, että paikka olisi täällä, missä asumme. Se kun helpottaisi kulkemista huomattavasti. 

 

6.viikko

Loputon elokuu päättyy vihdoin, viimeinen viikko on yhden päivän mittainen. Ehkä sen saa tuntumaan loputtomalta se, että hienot suunnitelmani eivät aivan toteutuneet. Paljon ulkonasyömistä ja kasa kaupalla herkkuja. Toisaalta totean itselleni, että ne kuitenkin ovat elämyksiä nekin ja erilaisia nautintoja ja elämyksiä tässä kuussa on ollut tarkoitus hankkia. Olisin päässyt töihinkin, mutta päätin vielä antaa mahdollisuuden muille. Olen sen verran tyytyväinen itseeni, koska kesäkauden säästöt ovat viisinumeroiset, niin voin jälleen kerran rikkoa uudenvuoden lupaukseni. En tiedä, olenko rikkonut mitään muuta tekemääni uudenvuoden lupausta niin tuhkatiheään kuin tänä vuonna lupaamaani "yritän tarjoutua kaikkiin mahdollisiin työvuoroihin"- lupausta. Todella monta kertaa olen katsellut tarjolla olevia vuoroja ja todennut, ettei huvita ja jättänyt tarjoutumatta. Yritän loppuvuoden osalta parantaa tapani. 

 

Kuukauden roskalavalöytö:

Iso kassillinen sukkalankoja. Pari kokonaista kerää ja loput jämiä.

 

 

Pari pellavapyyhettä ja kasa kynttilämansetteja askarteluja varten.  

Kulut: 

Ruoka: 308,00€ 

Ravintolat: 162,00€ ( pizzat ja thairuokaa, kokouspäivän kebab, pehmikset, Burger Kingiä useamman kerran, lounasruokailu maalla)

Herkut: 82,58€ ( kaikkea mahdollista mussutettavaa on tullut ostettua, myös töihin, viimeisen kesäsaunan kunniaksi ostetut juomat laskin myös tähän ) 

Kulutustavarat: 18,25€ ( 3 litran saippuakannu, siteitä, 2 x hiilihappopatruuna, 2 tiskiharjaa, mikrokuiturättejä, leivinpaperia ) 

Kestotavarat: 33,87€ ( muffinsivuokia, paistokasari, 2x kakkuvuoka, lautapeli )

Muut: 32,32 € ( äidille wc-paperia ja pyykinpesuainetta sekä keksejä ja kaksi peittoa)

Kummipoikapäivä: 200€

Lääkkeet ja lääkärit: 16,94€

 

Erityinen elokuu

Elokuu tuo paluun arkeen. Pitkästä aikaa kuukausi, johon ei liity mitään erityisiä juhlia tai menoja tai niin ainakin vielä tässä vaiheessa alkukuussa kuvittelen. Onneksi en heinäkuussa huokaillut suuremmin, ihan vähän vain, kesäkuun kulutusta, sillä heinäkuun menot ne vasta mahdottomat olivat. Selityksenä käyvät tietysti esimerkiksi vieraat, loma ja helle, mutta ovat ne silti ihan karmeaa katsottavaa. Onneksi arki tuo eteen sen, ettemme esimerkiksi voi yhdessä spontaanisti lähteä ulos lounaalle.

 

Käsityöt eivät edisty, koska helle, lankakin muuttuu kuumalla tikkuiseksi eikä oikein voi kutoa, joten syssymmällä sitten taas niitä juttuja. Nyt vaan tyhjätään päätä ja nautitaan kesästä sekä kerätään voimia tulevaan talveen, jotenkin minulla on tunne, että niitä tarvitaan. 

 

1. viikko

Elokuun ensimmäinen viikko piti sisällään perjantain, lauantain ja sunnuntain. Perjantaina jatkettiin vielä maalla hommia ja päästiinkin hyvään vaiheeseen. Saatiin perattua kaikki marjapuskat ja hakettakin suurimpaan osaan niistä, romut haettiin pois ja fiilis oli toisaalta tyytyväinen, toisaalta haikea. Se kuorma kun merkitsi yhden aikakauden loppua, on siirrytty minun päätösteni aikaan. Fiilis on jotenkin hullu, toisaalta tyytyväinen, toisaalta surullinen. Tyytyväinen siitä, että nurkat siistiytyivät melkoisesti, toisaalta haikea siitä, että olin hävittämässä menneiden sukupolvien työtä.  

 

Lauantaina oli sadepäivä, ikään kuin luontokin tietäisi, että lomani on loppumassa ja nyt saa sataa. Siivosimme paikat lähtökuntoon, kasasimme autoon kasan vanhoja renkaita ja lähdimme kaupunkiin. Matkalla poikkesimme katsomassa äitiä ja siivoamassa. Saimme mukaan kaksi jätesäkillistä pyykkiä, joiden pesemisessä menikin sitten loppuilta.

 

Sunnuntaina kauppakierros ja kokkailua, ilmassa on selkeää haikeutta loman loppumisesta. Kuuntelin uudelleen Margareta Magnussonin kirjan Mitä jälkeen jää - taito tehdä kuolinsiivous. Tällä kertaa en saanut siitä niin valtavaa kipinää kuin viimeksi, mutta selkeästi kannustinta siihen, ettei tavaroita kannata haalia lisää, vaan tyhjätä kaapeista pois. Kirja kannustaa pikkuhiljaiseen luopumiseen, ei sellaiseen kerta rysäyksellä raivaamiseen kuin Konmari - toki tämänkin kirjan mukaan enemmän pitäisi vielä poistaa kuin mitä olen tehnyt, mutta kuten todettu, vähän kerrallaan. 

2.viikko

Maanantaina keikkatyöpäivä, jonka olin jotenkin onnistunut tyystin missaamaan. Onneksi olin kauppaan lähdössä, kun soittivat eli hirveällä kiireellä töihin ja siellä sitten menikin iltaan asti. Siirsin osan kotitöistä Herra Kirjoitukselle ja loppuja teemme sitten yhdessä joko illalla tai tiistaina. Tiistaiksi saimme lounaskutsun serkultani, joten sen päivän suunnitelmat muuttuivat vähän yllättäen. On kuitenkin aivan ihanaa päästä valmiiseen pöytään, joten kovin kiitollisina otimme kutsun vastaan. Tiistaina alkoi sitten myös "paluu arkeen" eli ensimmäiset kesäloman jälkeiset työt, yövuoroista aloitettiin. Yövuorojen välinen päivä meni koomaillessa, tein vain pieniä hommia, kuten korjasin kimaltavan käsilaukkuni, joka oli alkanut repsottaa. Jos kangasveska kootaan sentin ompeleilla, niin ei liene ihme, että kantokahvat irtoavat. Toisen yövuoron jälkeen suunnattiin sitten maalle vielä pariksi päiväksi ennen kuin Herra Kirjoituksenkin lomat loppuvat. Saimme siivottua loppuun ikuisuusprojektimme oksakasan, jota on kyllä koko sen olemassa olon ajan siivottu, mutta siihen on myös tullut lisää tavaraa, emmekä koskaan ole päässeet pohjaan asti. Nyt se kuitenkin on käsitelty ja fiilis oli ihan uskomaton. Sieltä tuli paitsi polttopuuta myös runsaasti haketta marjapuskille, joten pitkästä aikaa liki kaikilla marjapuskilla on nyt sitten oksasilppua juurten suojana. Viikonlopuksi palasimme kaupunkiin, koska olin töissä. Poikkeasimme myös maalle mennessä katsomassa äitiä ja jättämässä pestyt pyykit sekä maalta palatessa hakemassa pestävät pyykit. Jonkinasteinen ennätys: neljä jätesäkillistä pyykkiä. 

 

Myönnetään, että neljän jätesäkillisen edessä en tiennyt nauraa vai itkeä. Rehellisesti taisi itku olla lähempänä. Herra Kirjoitukselle kiukuttelin, että jos joku kysyy minulta harrastuksia, vastaan äiti tai pissapyykin peseminen. Taivaan kiitos, että sain osan pyykeistä pestyä jo perjantaina illalla, ja että pesutupa oli vapaa myös  lauantaina aamulla. Pyykit ehtivät siis kuivua ennen kuin sunnuntaina menimme sinne varsinaisesti siivoamaan. 

 

3.viikko

Herra Kirjoitus lomailee edelleen osan viikkoa. Hän on ottanut käyttöön fiksun tavan jäädä lomalle puolesta viikosta (ehtii tehdä edellisen viikon keskeneräiset hommat valmiiksi) ja palata töihin puolesta viikosta (ei tunnu ensimmäinen työviikko niin pitkältä). Kun minullakin sattuivat vapaat vielä tähän alkuviikkoon, niin hoidimme kotihommia yhdessä - kyllä, inhottava vaimo on sitä mieltä, että mieskin saa joskus käyttää vapaa-aikaansa kodinhoidollisiin hommiin, eikä niin, että rouvan vapaapäivä on aina siivouspäivä. 

 

Yritän myös vältellä kaupassakäyntiä keskiviikkoon asti, sillä maanantaina kokkasin jääkaapin antimista pariksi päiväksi ruokaa ja vieläkin jäi jääkaapin täytettä sen verran, että sillä pärjää tovin. Keskiviikkona on kuitenkin "vähän pakko" käydä pelastamassa Lidlin tarjouksista se, mitä niistä vielä silloin on saatavilla. Samalla tässä koetan kituuttaa tilipäivään asti - ja mietin, onko tässä mitään järkeä. Minun täytyy varmaan muuttaa taktiikkaa ja uskoa, että aiemmin siirtämäni rahasumma ei vaan yksinkertaisesti enää nykyään riitä. On pakko nostaa budjettia tai muuten joudun tekemään jatkuvasti 100€ lisäsiirtoja saadakseni rahat korttitilillä riittämään. Herra Kirjoitus tästä jo huomauttikin minulle, että minun on uudelleen kalibroitava kulutustutkani, koska se on ajastaan jäljessä.  

 

Mä en ilmeisesti millään, mitenkään, kuinkaan opi, että tavaran vähentäminen tarkoittaa sitä, että tavaroita kannetaan huushollista pois eikä sisään. En taaskaan voinut vastustaa ilmaisen tavaran houkutusta, kun tarjolla oli ovikransseja, erityisesti rakastuin tuohon pääsiäistipu kranssiin ja kun ne kerran oli kaikki otettava kerralla, niin nyt meillä on 6 uutta kranssia. Samalla kerralla, mutta eri osoitteesta, kävin hakemassa 9 pyyhettä. Olen täysin tietoinen siitä, että meillä on paljon pyyhkeitä, ihan uusiakin, mutta noista useamman olen ajatellut viedä äidille, kun tuntuu, että niille olisi siellä tarvetta.  

Perjantain käytin kokkaamalla ruokia viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi. Tarkoituksena olisi välttää kaikentasoiset "nälkä yllätti" ja "ei ole mitään syötävää" pikaruokailu tekosyyt. 

Viikonlopuksi lähdimme maalle ja poikkesimme äidin luona perjantaina siivoamassa ja hakemassa pyykit. Sama meno jatkuu eli vaatimattomat 4 jätesäkillistä pyykkiä taas. Maalla ilmat eivät suosineet, satoi koko viikonlopun, joten viikonlopun saldona oli kolme muovikassillista tehtyjä sytykeruusuja. Kananmunakennovarannot hupenivat huomattavasti ja seuraavan sadepäivän voikin sitten viettää steariinikattilan äärellä. Lauantaina vietimme aikaa naapurin rouvan kanssa lettukestien ja lautapelien merkeissä. Olin toivonut saavani kerättyä marjoja edes vähän, mutta aivan turha toivo, sillä eivät ne sateen välissä ehtineet kuivua sitä vertaa, että niitä olisi voinut kerätä. Makkarat sen sijaan grillasin, vaikka kuinka satoi. Onneksi sain tulet tehtyä ennen isompien sateiden alkua ja grillin niin kuumaksi, ettei pieni sadekaan haitannut. 

4. viikko

Ensimmäinen "normaali" työviikko loman jälkeen eli 6½ päivää töitä. Maanantain ja tiistain työhulabaloon jälkeen keskiviikon vapaapäivä tuntui ihan mukavalta. Tosin siitäkin muodostui taas "vapaapäivä", sillä ensin viikkasin ja siistin pyykit ja sitten menin viemään äidille hänen pyykinsä ja sain jälleen kaksi jätesäkillistä lisää pestävää. Niiden lisäksi sain äidiltä herttaisen toivotuksen, että hän syöttää minulle paskaa. Yritän jaksaa ymmärtää, että se on Alzheimer joka puhuu, mutta silti välillä tekisi mieli vaan lähteä palaamatta. No, kilttinä tyttärenä jälleen kerran raahasin pyykit pesuun ja käytin vapaapäiväni niiden pesemiseen. Onneksi ehdin ihan hyvin illan työkeikkaa (siis sitä puolikasta työpäivää). Pyykkien välissä ehdin jopa pitkästä aikaa kutoa sukkaakin. 

Yllättävän hyvin olen onnistunut hillitsemään kaupassakäyntihimoni ja nyt on sitten syöty jääkaapista sinne valmiiksi tekemiäni ruokia. Kovin olen tyytyväinen, että käytin perjantain vapaapäivän isohkolta osin kokkaamiseen, vaikka silloin se ei oikein hyvältä tuntunutkaan. 

Aloitin myös uudet hormonilääkkeet. En tiedä, onko kyseessä vain "usko siirtää vuoria"- asia, mutta ensimmäisenä yönä nukuin 00:01- 04:50 välisen ajan kertaakaan heräämättä. Seuraavana yönä heräsin kaksi kertaa seitsemän tunnin aikana, mikä sekin on todella vähän. Näinköhän tässä vielä uusi ura Prinsessa Ruususena urkenee. 

 

Torstain hammaslääkärikin tarjosi kohtuullisen hyvän saldon, vain yksi paikattava reikä (se tietenkin tavallista pahempi, mutta ihan sama), muuten vanhoilla mennään. Olin kaivannut laskua siitä toukokuisesta hammaslääkärikäynnistä, mutta en ollut alkanut sitä peräämään. Selvisi, että sen "turhan" (siis käynnin, jolloin en saanut mitään apua) lokakuisen käynnin hammaslääkäri oli jotenkin sotkenut paperini, eikä niihin ollut pystynyt tekemään kirjauksia silloin toukokuussa eikä nytkään. Nyt hammaslääkäri lupasi hoitaa asian kuntoon, mutta totesi, ettei ala kenenkään puolesta kirjauksia ja laskuja tekemään eli minä en tule koskaan siitä toukokuun käynistä laskua saamaan. 

Viikonloppukin meni töiden merkeissä. Lauantaina aamusta kokkasin taas vähän isommalla kattilalla ruokaa, jotta sitä riittäisi viikonlopun ja alkuviikon tarpeisiin. Sunnuntaina käytiin katsomassa äitiä. Parempi päivä, muisteli sukulaisia ja vanhoja tuttuja, pyykkiä vain yksi säkillinen. Sen sain pestyä heti sunnuntaina. Eräs työkaverini huomautti minulle taannoin, että hänellä on tunne, että minä siivoan aina. Tosin hän samaan hengenvetoon jatkoi, että onhan sulla noita siivottavia paikkoja enemmän kuin muilla kun on koti ja äiti ja maallakin varmaan pitää siivota. Hän ei oikeasti ole väärässä, sillä minulla itselläni on sama fiilis: siivoan ja pesen pyykkiä, pesen pyykkiä ja siivoan, ja jos en tee sitä, niin ainakin mietin, että pitäisi. 

5.viikko

"Nenä dukossa ja aifasdudaa", mukava alku viikolle, jossa on taas 7 työpäivää. Onneksi oli ruokaa valmiina, niin ei tarvitse sen kanssa alkaa säätää. Maanantain aloitin käymällä alkuviikon tarjoukset läpi, periaatteessa emme tarvitse mitään, mutta kyllä ne aina täytyy vilkaista ja tietenkin listalle päätyi yhtä ja toista. 

 

Maanantai meni harrastetyöpaikassa, loppuviikko sitten omissa töissä. Arjen alkamisen huomaa siitä, että hoidettavien asioiden määrä on moninkertaistunut töissä; on palaveria, kokousta, ohjeiden laatimista, perehdytystä, suunnittelua ja vaikka mitä. Tiistaista torstaihin hoidin ties miten monta o-t-o asiaa, joten ei liene ihme, että torstaina olin työpäivän jälkeen aivan poikki. Varsinkin, kun vielä lähdin töihin mallilla kirves päästään, koska hammaslääkäriaikani peruttiin reilun puolen tunnin varoitusajalla. Sillä kohtaa kun aika peruttiin, tajusin, että olisin myöhässä töistä, jonne olisi pakko kiiruhtaa, koska hammaslääkäriä ei ollutkaan. Herra Kirjoituksella oli ollut aivan yhtä rankka viikko siihen mennessä, joten päätimme pistää elämän risaiseksi ja mennä burgereille. Muutenkin viikosta tulee "ulkoruokintapainotteinen", koska keskiviikkona poikkesimme serkkuni Sauman luona, jossa Herra Kirjoitus auttoi uuden tietokoneen kanssa ja perjantaina on vuorossa peli-ilta ystävien luona. Sunnuntaina kävimme katsomassa äitiä, jolla oli pitkästä aikaa todella hyvä päivä - paikat ja ihmiset pysyivät järjestyksessä ja jopa naurua riitti. En voi kuin toivoa, että kunpa tilanne jatkuisi tällaisena. 

 

Sunnuntaina annoin mieliteolle periksi ja onnistuin houkuttelemaan Herra Kirjoituksen kanssani pahantekoon, hän nimittäin kävi ostamassa sunnuntai-illaksi meille sipsejä ja dippiä. Pettymys oli enemmän kuin kohtalainen, kun sipsit eivät maistuneetkaan niin hyviltä kuin odotin. Joko niiden maku on muuttunut tai sitten minun makuaistini on muuttunut.  

 

Kuukauden "roskalavalöytö" on yllättäen: lankoja. Tällä kertaa roskalava lainausmerkeissä, koska osa langoista (alemman kuvan langat) on työkaverilta.  Ylemmän kuvan langoista kolmanneksen annoin jo eteenpäin Ievuskaiselle ja hänen äidilleen, joten ihan kaikki eivät jää meille.

          

            

 

Kun naapuri laittaa viestiä, että roskiksessa on lankoja, jotka voisi käydä dyykkaamassa, ei ole epäilystä, ettenkö kävisi poimimassa niitä talteen. Kuukauden kolmas lankalöytö on ihan kirjaimellisesti roskalavalöytö.  

     

Lisää roskalavalöytöjä: ovikransseja  6 kpl sekä 9 kpl kylpypyyhkeitä. 

 

 

Menot:

Ruoka: 421,77€ (burger king ateriat x2 (n. 35€ kerta) loman loppumisen vuoksi ja kun väsytti, pepperonia jemmaan tarjouksesta, perusruokaa ja tarjouskahvia, kananmunia ja pastakastikkeita jemmaan)

Herkut: 78,75€ (limsaa ja karkkia loman loppumisen kunniaksi, Coca-colaa varastoon, irtonamuja sunnuntai herkuksi sekä kesän viimeisen hellepäivän pehmikset, karkkeja töihin, sipsejä)

Tavarat:  95,95 € (nenäliinat, klorilli, kaivokielot, hiusklipsi, kestokassi, kosteudenpoistaja x 2, sadehousut, työtasolamppu keittiöön, peli tuliaisiksi, dödö)

Muut: 22,94 € (korppuja äidille, Saaren taika-ruusudödö)

Lääkkeet ja lääkärit: 82,58€ (3kk lääkkeet) 

 

Leiskuva lokakuu

Lokakuun alkoi taas aivan yllättäen, minusta tuntuu, että kuukaudet sisältävät alun ja lopun sekä pari päivää siinä välissä sen normaalin parin kymmenen sijaan. 

1.viikko

Siis yksi sunnuntai päivä, mutta aivan loistava sunnuntai siitäkin huolimatta, että ilma oli saiteinen ja suttuinen. Saimme tosiaan loppuviikolla sovittua siitä, että ne meitä paljon työllistäneet puut päätyivät uuteen kotiin - syvä helpotuksen huokaus, nyt riittää aikaa vähän muullekin puuhastelulle. Kävimme toki sitten siivoamassa pajuja ojan varresta, joten puita riittää edelleen työstettäväksi, mutta tuo on niin paljon pienempi määrä, että tuntuu oikeastaan "ei miltään". Teimme yhden talvioven valmiiksi, mutta emme laittaneet vielä paikalleen. Tein myös kassillisen sytykeruusuja ja olin tyytyväinen, kun paikat alkavat niidenkin osalta siistiytyä. Kaikein paras fiilis tuli kuitenkin siitä, että saimme poistettua autokuormallisen vanhoja lehtiä ja toisen muita roskia. Herra Kirjoitus naureskeli, että voiko ihminen olla noin tyytyväinen päästyään romuista eroon, kun hymyilin noiden jälkeen kuin hangon keksi. Kyllä vaan, tavarasta eroon pääseminen ja nurkkien siistiytyminen on oikeasti iso ja todella leveän hymyn arvoinen asia. 

2.viikko

Aamuvuoroviikko, mikä ei näin synkkien aamujen ja pimenevien iltojen valtakunnassa oikein lämmitä. Perjantaina olin pienessä gynekologisessa operaatiossa ja nyt sitten odotellaan tuloksia. Vähän jännittää, vaikka kaiken poistetun pitäisi kaiken järjen mukaan olla hyvälaatuista. 

Huomaa, miten tällainen viikko hyytää allekirjoittaneen niin, ettei oikeastaan edes mitään fiksua kirjoitettavaa viikon tapahtumista riitä. Ne kun ovat niitä tavallisista tavallisimpia: töitä, kotihommia, sukankutomista ja nukkumista. Kaipaan edelleen mahdollisuutta vetäytyä talviunille. 

Lauantaina veimme äidin maalle parturiin ja kahvitimme samalla naapureita. Jälleen kerran tuli todistettua se, miten erilainen käsitys ihmisillä on iltapäivästä. Olimme tuskin ehtineet parturista takaisin, kun ensimmäinen naapuri oli jo oven kahvassa kiinni, eikä kello ollut kuin juuri ja juuri kaksitoista. Ei siinä sitten auttanut muu kuin kattaa ylimääräisiä lautasia pöytään ja pyytää syömään, jotta itsekin saimme ruokaa - onneksi joku seitsemäs aisti oli minua tästä varoittanut ja olin tehnyt ruokaa reilusti eli sitä kyllä riitti kaikille. Toiset tulivat sitten odotetusti vasta kahviaikaan. Olin tosiaan ylittänyt itseni leipomalla mustikkapiirakkaa ja huijauspullia. Aikani ei mitenkään olisi riittänyt siihen, että olisin tehnyt pullataikinan alusta asti, niinpä ostin pakastealtaasta valmiiita raakoja pikkupullia ja lisäsin niihin voisilmät. Täydestä meni, onneksi. 

Myrskylukemissa piiskaava pohjoistuuli oli vetänyt maalla kämpän niin kylmäksi, että päätimme Herra Kirjoituksen kanssa viettää sunnuntain kaupungissa. Kyllä sitä ihminen yhden lepopäivän tarvitsee. Muutenkin alkaa olla se aika, että pistetään maalla ovet säppiin ja jätetään mökkeröinen odottamaan kevättä. Muutama homma on vielä työlistalla, jotta kaikki talveen valmistavat asiat olisivat tehtyinä ja sen jälkeen voidaan sitten todeta, että ensi keväänä uudelleen - ainakin yöpymisten suhteen.

 

3.viikko

Tällä viikolla töitä 7 päivänä ja kaikki ihan "ommoo hommoo". Ensin yövuoroja ja sitten iltaa ja aamua. Taivahan Taatto on päättänyt, että on aika pysyä sisällä ja kutoa sukkaa, sillä koko alkuviikon on satanut joko kaatamalla, paljon, reippaasti tai vähän enemmän. En siis ole potenut huonoa omaa tuntoa siitä, että olen keskittynyt nukkumiseen ja sukan kutomiseen. Tosin muutamia pakollisia kotihommia, kuten tiskit ja pyykit oli pakko hoitaa siinä välissä pois. Samoin selvitin kuittisulkeiset eli mapitin koko alkuvuoden kuitit asialliseen järjestykseen. On sitten vuoden vaihteen jälkeen helpompi pyöritellä veropapereita, kun kuitit ovat järjestyksessä. 

Yksi ilta vaati burgeria, joten rakas Herra Kirjoitus suunnisti paikalliselle grillille läpi tuulen ja tuiskun ja toi meille herkut. Kyllä vaan, hampparit maistuivat pitkästä aikaa todella, todella hyvältä. Joko minusta on tullut snobi tai keski-ikäinen tai muuten vaan olen järkeytynyt, sillä olen löytänyt karkit, jotka ovat niin pahoja, että niitä ei tee mieli syödä. Pitää varmaan jatkossa ostaa vain niitä kotiin. 

Pyrin taas syömään ja syöttämään kaappeja tyhjäksi, paitsi että kahvitarjous on pakko hyödyntää, sillä kahvivarastoon on päässyt kertymään kolo. Eli tulemme jälleen näkemään sen, miten minä ja eläkeläiset taistelemme kahvista Citymarketissa. 

 

Viikonloppu meni töissä ja vielä sitten hoideltiin äidin varpaatkin edustuskuntoon sekä harjoitettiin "hyväntekeväisyyttä" eli käytiin kannattamassa paikallista vegaaniravintolaa, joka oli valitellut kärsivänsä asiaskaspulasta. Ruoka oli hyvää ja yhdestä riisillä ja naan-leivällä täydennetystä annoksesta riitti hyvin kahdelle. Erittäin todennäköisesti haemme tuolta ruokaa uudelleen. Huomasin tässä senkin, että olen unohtanut Resque-palvelun käytön vallan - en edes muista, milloin viimeksi olisin etsinyt ruokaongelmiin ratkaisua sieltä. Pitää muistaa seuraavalla kerralla katsoa sinnekin, kun ei tiedä, mitä kokkaisi. 

Palkkapäivä osuu myös tähän viikkoon eli sillä hyvin perinteisellä mennään: laskut maksuun ja syvä huokaus, siirto käyttötilille ja tarkkaa budjetointia. Pari huomiota rahoista olen tehnyt; olemme viime aikoina syöneet normaalia vähemmän roskaruokaa, mikä on tarkoittanut sitä, että käyttöbudjetti on riittänyt huomattavasti paremmin. Toinen on se, että perinteiseen syksyiseen alakuloon liittyvä ostohimo nostaa päätään, haluan jotain ihanaa, pehmeää ja lämmintä, mikä siis tarkoittaa lankaa. Olen selannut pitkästä aikaa silmät kiiluen lankatarjouksia ja keskustellut itseni kanssa vakavasti siitä, onko minulla tarvetta ostaa yhtään kerää lankaa. Edelleenkin olen yhtä loistava keksimään selityksiä, miksi ehdottomasti täytyy saada pari kerää. Tosi asia on se, että eiväthän nuo pari kerää maalta merelle vie, mutta pelkään kovasti, että kun pirulle antaa pikkusormen, niin lopputulos voi olla kasa kahden kerän sijaan. Lankojen hankinnan kanssa kävi lopulta niin, että Herra Kirjoitus osti minulle yhden kerän mustaa lankaa ja se riitti enemmän kuin hyvin toimimaan pehmentimenä maailmaa vastaan. 

4.viikko

Alkoi vapaapäivällä, mikä tarkoitti melkoista rumbaa. Siivousta, pyykinpesua, tavaroiden vientiä kirpparille, sytykeruusujen viemistä ystävälle ja monta muuta hoidettavaa asiaa. Sain kuitenkin työlistani etenemään varsin hyvin - sen verran oikaisin, että päätin jättää pyörän edelleen työpaikalle odottamaan ja kävellä seuraavana päivänä töihin sekä tuoda pyörän kotiin vasta sitten.

 

Lupasin viikolla tehdä muutaman tunnin ylimääräisen  vuoron tai itse asiassa kaksi, joten töitäkin on taas mukavasti luvassa. 

Sitä sitten nollataan vapaalla viikonlopulla ja peli-illalla kavereiden kanssa. 

Ja tietenkään mikään ei mene niin kuin suunnittelee. Kuten tuolla pari viikkoa sitten mainitsin kävin pienessä gynekologisessa operaatiossa. Sen jälkiseurauksena oli mahdollista, että saan tulehduksen kohdun ja kohdunkaulan alueelle. Olisihan se ollut liiankin onnekasta, jos olisin siltä välttynyt.  Pari viikkoa sinnittelin kasvavien kipujen kanssa, mutta sitten oli pakko tunnustaa väriä ja ottaa yhteyttä lääkäriin. Nyt vedetään sitten tupla-antibioottia ja toivotaan, että homma hoituu sillä.

 

Sain valmiiksi ikuisuusprojektisukat ja pääsin aloittamaan seuraavia, mistä iloitsen kovasti.  

 

 

5.viikko

Mitähän lienee allekirjoittaneen pääkopassa liikkunut, kun olen mennyt suunnittelemaan itselleni loputtomia aamuvuoroja tai puolelta päivältä alkavia iltoja. Ei varmaan mitään - tai ei ainakaan mitään järkevää. Lisäksi otin vielä yhden ylimääräisen vuoron, niin viikon vapaapäivät supistuivat yhteen. Yksi on kuitenkin parempi kuin yhtään ja siitä nautittiin leppoisalla oleilulla Herra Kirjoituksen kanssa. Mitä nyt äitiä käytiin välillä katsomassa. 

 

Yhdet lahjasukatkin alkavat olla valmiit, joten pääsen taas kohta suunnittelemaan seuraavia. Tässä huomaa millainen merkitys inspiraatiolla on, toisten valmistumiseen tuntui menevän monta viikkoa ja tämän sukkaparin pistelin kasaan muutamssa päivässä. 

 

6.viikko

Aamuvuorot jatkuvat ja vielä pahimmassa mahdollisessa kelissä. Tänne nimittäin täräytti maahan ensi lumen, eikä edes mitään pientä määrää, vaan pari kymmentä senttiä kerralla ja seuraavana päivänä lisää. Olen käyttänyt koko kirosanavarastoni sen suhteen, että kuvailen sitä, miten inhoan lunta ja pakkasta - tai siis talvea ylipäätään. 

Viimeisen päivän lisätili todisti ajatukseni töissä asumisesta todeksi. Olen jälleen ollut ahkera ainakin sillä rintamalla. Muusta en sitten niin voi kehua, koska paskat kelit vähentävät halua liikkua pihalla ja lisäävät halua kaivella ne viimeisetkin herkut varastoista.

Summaus vuodesta 2022 ja katse tulevaan

Jälleen on se aika, että voi miettiä, miten vuosi on noin niin kuin omasta mielestä mennyt. Ush, mikä ilmaus, mutta on siis aika katsoa menneeseen.

Ajatuksenani oli, että keskittyisin itseeni tämän vuoden aikana, mikä ei kyllä toteutunut, koska äidin tilanne muuttui niin paljon tuossa kevään ja kesän aikana ja vaati minulta(kin) paljon satsaamista siihen. Eikä tilanne muutu, koska jatkossakin paljon aikaa menee matkoihin ja hänen luonaan käymiseen - ja tämä on sitä aikaa, jonka muuten voisin käyttää itseeni. Työt, kotihommat yms. tulevat kuitenkin aina tuohon päälle ja menevät "minun" edelle. Turha siis pistää tulevalle vuodelle mitään tuon suuntaista tavoitetta, se ei kuitenkaan toteudu. Vain nukkumisesta en aio tinkiä, se on niin tärkeä asia, että siitä pidän kiinni, uniaika olkoon minimissään se 7 tuntia, mieluummin 8 tuntia vuorokaudessa. 

Kenkiä ajattelin kuluttavani kolmet loppuun vuoden aikana. Se toteutui kyllä, mutta ei ehkä ihan niin kuin olin ajatellut, sillä vuoden aikana kaapissani käväisi tennaripari, joka tuli kulutettua loppuun muutamassa kuukaudessa, muutoin loppuun kuluivat juuri nuo työkengät ja kropsut. 

Lankoja on tullut, ostanutkin olen jokusen kerän, mutta vain hyvin merkittävään tarpeeseen. Kaiken kaikkiaan vuoden lankaostot ovat maksimissaan n. 40€, johon on laskettu kaikki ostetut langat, niiden postikulut ja ilmaisten lankojen hakemiseen menneet bensat. Yritän taas tsempata ja pitää ostettavien lankojen suhteen nollavuotta vuonna 2023. Ja tosiaan painotus sanalla - ostettavien- sen, mitä ilmaiseksi saa, saa ehdottomasti ottaa vastaan.

Kosmetiikkanäytteitä olen kasannut mittavat pinot ja niiden käyttö jäi enemmän kuin retuperälle, koska putkiremonttia pakoileva ystäväni tyhjensi omista varastoistaan vuoden kuluessa melkoisen kasan tuubeja, purkkeja ja purtiloita minulle. Hyvänä puolena se, ettei tarvitse 2023 shoppailla kosmetiikkaa, riittää että kaivelee kaappeja ja käyttää vanhenevat Dermosil pisteet välttämättömiin ostoksiin. Hammastahna lienee poikkeus, sitä kun ei Dermosil myy ja sitä kuitenkin kuluu tasaisesti. 

Tiedän haalineeni vuoden aikana ihan liikaa kaikkea ilmaista Roskalava-ryhmästä. Paljon olen käyttänyt niitä vaatteita, paljon askarrellut kaikesta, mitä olen saanut, mutta paljon on vielä jemmassa eli jospa aloittaisin vuoden sillä, että jätän materiaalien haalimiset mahdollisimman minimiin ja käytän jo olemassaolevia. Jätän myös ylipäätään shoppailut mahdollisimman vähiin ja pyrin käyttämään sitä, mitä jo on. Toisaalta tiedän itseni ja sen, että täydellinen ostamattomuus kosahtaa omaan nilkkaan jossain kohtaa oikein kunnolla. Mitä enemmän kieltoja, sitä varmemmin niitä rikon. 

 

Myönnetään, että mitä enemmän olen seurannut maailman tilannetta ja katsellut vuoden aikana ruokahyllyjen hintalappuja (kun niitä muita en juuri katsele), niin sitä tyytyväisempi olen siihen, että minulla on jemmoja muun kuin ruoan suhteen. Ei tarvitse ostaa, jos ei halua.

Ehkä sellainen lempeämpi asenne itseen ja usko siihen, että elämä kantaa, voisivat olla tulevan vuoden teemoja. Se on moneen kertaan todistettu, että juuri kun ajattelet, ettei tästä mitään tule, kohtalo puuttuu peliin ja asiat lutviutuvat kuitenkin. Olkoon siis vuosi 2023 pumpulin pehmeä ja kevyesti leijaileva. 

Merkillinen marraskuu

 Lokakuu sujahti ohi tuosta vaan,vaikka siinä oli tapahtumia ihan kuudelle viikolle. Marraskuu on perinteisesti vuoden kuukausista se, jota inhoan eniten. Tänä vuonna pistin toivoni siihen, että marraskuu on vain 30 päivää, joista osa vielä lomaa  eli nopsastihan se tuosta sujahtaa - jos kelit ovat aivan hirveät, voi aina neuloa joululahjasukkaa. 

1. viikko

Tämä viikko piti sisällään paljon vapaita ja vähän töitä, olin näköjään suunnittelut työvuorolistani niin, että listan alussa oli tiukempaa eli vähemmän vapaata ja sitten viimeiselle viikolle oli kasattu ne jäljelle jääneet vapaat niin, ettei töitä ollut kuin kolme päivää. Alkuviikon vapailla vain nautiskelin, siivoilin vähän, kävin lounastreffeillä Ievuskaisen kanssa, korjailin vaatteita ja muuta sellaista ihan pientä ja leppoisaa. 

Perjantai-ilta oli äiti-ilta eli tein hänelle jalkahoidon ja muutenkin vietimme siellä pidemmän aikaa. Lauantaina vietimme peli-iltaa ystävien kanssa ruoan, herkkujen ja pelien merkeissä. Tarjolle tein salaattia ja kolmea erilaista piirakkaa (kinkku-juusto, paprika-pekoni sekä kasvis) sekä banofeeta kahvin kanssa. Mukavan rentouttava ilta. Sunnuntaina kävimme päiväseltään maalla tyhjäämässä kaappeja, jotta hiirille jäisi mahdollisimman vähän mutustettavaa - niiden käyntejä kun ei oikein voi estää, mutta taloksi asettumista voi rajoittaa. Kannoin siis äidin varastoista kassikaupalla jauhoja, ryynejä ja muuta kuivatavaraa meille todeten, ettei ihan heti tarvitse käydä kaupassa. Toisaalta tuntui pahalta tyhjätä kaikki hänen varastonsa, mutta toisaalta vielä pahemmalta olisi tuntunut siivota niitä pilalle menneinä pois. Äiti kun niitä enää tuskin koskaan tarvitsee. Naapurin Leena tarjosi kahvit, koska me kuulemma olisimme muuten paleltuneet tuolla kylmässä kämpässä. Haudalla emme käyneet, en vain kyennyt, jostain syystä oli aivan liian ikävä isää. Äitiä kävimme sunnuntaina illalla katsomassa kun kerran ajelimme ohi, samalla tuli ripustettua hänen lahjaksi saamansa joulukalenteri seinälle ja hoidettua muitakin asioita. 

2. viikko

Viikko alkoi vapaapäivällä eli käytännössä istuin vähän pidempään aamukahvin kanssa ja tein päivän työlistaa, sillä hoidettavia asioita oli jälleen runsaasti: useampi puhelu, kasa kirjoitettavia sähköposteja ja tietenkin pyykkiä, sukankudin ja muuta askartelua. Sitten pari päivää töissä ja jälleen yksi vapaapäivä - siinä vaiheessa iski tajuntaan se, että muuttuneiden työjärkestelyjen takia tuo vapaa olisi ensimmäinen ja ainoa ennen seitsemän päivää kestävää työputkea. Se tarkoitti sitä, että asioita tuli hoidettua tehokkaasti ja vauhdilla. Kävimme katsomassa äitiä illalla ja veimme hänelle lipaston, jotta hän saa vähän lisää tilaa tavaroiden säilytykseen. 

Sunnuntaina, työputken kolmantena päivänä, nautin työmatkasta täysin siemauksin ja ihmettelin, miten marraskuussa voi olla niin hienoa: oli lämmintä, ei satanut, aurinko oli nousemassa ja kaupunki ihmeellisen hiljainen. Vaikka olin nukkunut huonosti, tuntui tuo hetki silti niin voimaannuttavalta, että kyllä sen voimalla jaksaa. 

3. viikko

Pieniä onnistumisen elämyksiä, sillä tajusin pitkästä aikaa meillä selvityn kaksi viikkoa täysin nollahävikillä ja että vaihtelevaa ruokaa olisi vielä jäljellä koko viikoksi, itse asiassa pakastinta hyödyntämällä seuraavaksikin. Maanantaina tuulettelin neljättä "putkipäivää", työputkeni on päässyt jo yli puolen välin. Odotin maanantaina kutsua töihin, mutta koska sitä ei tullut päätin käyttää aamun kotihommiin - tiskaamista, ompelua, pölyjä eli ihan sitä tavallista ja illaksi töihin. Korjasin sen korjaamista odottaneen heijastinliivin ja tein kassillisen ruusuja odottamaan stearinointia. 

Viikon suunnitelmissa on keskiviikkona käydä katsomassa äitiä ja sitä ennen tiistaina hoitaa pyykin mankelointi. Perjantaista alkaa sitten odotettu loma, joka harvinaista kyllä on sellainen, ettei siihen ole sovittuna yhtään keikkatöitä. Kylppäri pitää siivota isommin, muun huushollin kanssa ajattelin mennä vain kevyellä pintasiivouksella. Perjaintaina tapaamme lisäksi ystäviä pitkästä, pitkästä aikaa.

Torstaina sain sitten lisää ikäviä uutisia, tauti listaani lisättiin DMII eli minulla on elintasosokeritauti. Lääkäri määräsi suoraan lääkkeet, vaikka yritin pyytää apua laihduttamiseen ja sen kanssa jaksamiseen. Ilmeisesti hänen suunnitelmansa on vaihtaa nuo lääkkeet mahdollisimman pian toisiin, niihin paljon julkisuudessakin olleisiin, jotka tukevat painonhallintaa paremmin. Vaikka tiedän, että vika on ihan itsessä suurimmalta osalta, niin olisin silti toivonut edes yhtä mahdollisuutta ilman lääkkeitä, pelkällä tuetulla painonhallinnalla, mutta lääkäri tuntui olevan lääkkeiden suhteen aivan ehdoton. No, katsotaan, miten tämä tästä etenee. 

Kuukauden kohokohta eli "palkkapäivä" tuli ja meni, itse asiassa meni hyvin pitkälle tuota edellä mainittua uutista pureskellessa - en halua olla sairas, enkä halua lisää lääkkeitä. Tässä kohtaa lienee ymmärrettävää, ettei talousasiat paljon kiinnosta, vaikka näyttäisikin siltä, että vuoden säästötavoite täyttyy ja muutenkin on menty kurinalaisesti ostellen (herkkuosasto edelleen toki yliedustettuna) tämä kuukausi. Lauantaina kaupasta mukaan tarttui myös kaksi Iberon pantaa. Tiedän, että minulla on pantoja pilvin pimein, mutta kun nuo maksoivat vain euron kipale ja olivat niin söpöjä (eivätkä purista aivoja kasaan), lankesin ostamaan sillä tekosyyllä, että tarvitsen piristystä.

Ensimmäinen lomapäivä meni kotihommia touhutessa, siivousta, tiskausta, asioiden hoitoa ja illalla aivan ihana ilta ystävien kanssa pitkästä aikaa. Lauantaina vietimme päivän maalla, pakkasesta huolimatta tein kassillisen sytykeruusuja sillä välin kun Herra Kirjoitus huolehti muista asioista. Myöhäinen lounas meni retkimeiningillä, pizzaa kylmässä talossa toppavaatteet päällä, mutta hauskaa oli. Hämmästyimme, kun huomasimme, että saamme ilmeisesti katuvalot ihan nurkalle - tähän asti ne ovat jääneet sadan metrin päähän (asia, mitä kirosin koko kouluaikani)- sillä siihen oli tehty jo pohjatyöt. Olivat onneksi kaataneet myös keskellä ruusuaitaa kasvaneen koivun, jonka olen jo hetken pelännyt kaatuvan maantielle ja suunnitellut sen kaatamista.

Sunnuntai oli myös tehokas päivä. Maalta tuotu kristallikruunu päätyi kattoon, pakastearkku tuli sulatettua ja pestyä, äitiä käytiin katsomassa, Ievuskainen pikatreffattua ja muutamat korvikset valmistettua. Sekä pyykkiä pestyä taas kerran, eikä sukankudintakaan saa unohtaa. Tein myös listaa hoidettevista asioista ja sekin on yllättävän pitkä. Koska kävimme äitiä katsomassa, päädyimme pikaruokaan - olihan tämä jonkinlainen korvike sille, että olin loman alkajaisiksi ajatellut ottaa lasillisen Bailey'sia, mutta koska DMII ja turha energia, jäi pullo alkoon. Myönnettäköön, etteivä maistuneet sen paremmin makkaraperunat kuin karkitkaan hyviltä. Onkohan mun suussani tapahtunut jotain outoa muutosta. 

4. viikko

Lomaviikko, joka yllättäen alkoikin työpäivällä ja jatkui työpäivällä, jota seurasi työpäivä. Olisin itse asiassa saanut koko viikoksi töitä, mutta kun oli vara valita, päätin lomailla osan viikkoa. Siis vain neljä työpäivää ja loput lomaa. Ihmeellisesti asioilla on taipumus järjestyä, sillä tosiaan ennen lomaa harmittelin sitä, ettei keikkatöitä ollut tarjolla ja nyt niitä oli enemmän kuin olin valmis ottamaan - todistetusti siis elämä kantaa, kun vaan malttaa odottaa. 

Viimeinen fyssarikäynti ja paljon kaikkea pientä kotihommaa oli viikon ohjelmassa, mikä tarkoitti siis sitä, että tein pikiä listoja hoidettavista asioista joka päivälle joko töiden jälkeen tai muuten. Nautimme lomaroskaruokailuista, vaikka tiesimme kovin hyvin, ettei olisi pitänyt. Viikonloppuna päätimme ottaa rennosti - ei käyntiä maalla, ei äidillä, vain pakollinen määrä kotihommia ja muutoin lorvailua ja vähän kokkailua, ihan vaan siksi että loma.

5. viikko

Käsitti kolme päivää. Ensimmäisen aikana kudoin sukkaa ja rentouduin, väänsin paperitöitä, tein kassillisen ruusuja odottamaan stearinointia ja kävimme äitiä katsomassa. Toisena päivänä lisää ruusuja, pitkä lenkki ja terkkarikäynti sekä lisää sukan kudinta. Laukun pakkaamista tulevaa työmatkaa varten, missä merkeissä siis menee kuukauden vaihde.

 

Kulut:

Ruoka: 206,21€

Herkut: 170,49€ (sisältäen kolmet burgerateriat minulle ja Herra Kirjoitukselle sekä yhden lounasburgerin minulle  ja kaverille (n. 50€) ja yhden vierailun herkut)

Tavarat: 65,27 (D-vitamiineja, varoituskyltti ja 3 pantaa, lääkkeitä, tuliaisia, sellofaania sekä dödöjä)

Kuukaudesta tuli sikäli poikkeuksellinen, että työreissuilla joutui ostamaan ruoat itse ja ruokailujen epämääräisyyden ja epäsäännöllisyyden vuoksi vuoksi tuli elettyä ihan liikaa herkuilla, mutta kun ne olivat nopeimmin saatavilla. Ihan liikaa siis jälleen herkkuosastolle kuluja.

Pitkät perussukat

Tilanteessa, jossa vanha äiti pyytää etsimään edesmenneen isän pitkävartisia sukkia käyttöönsä, kun polvet ja sääret palelevat, ei ensimmäisenä tule tosiaan mieleen lähteä etsimään 36 koon jalkaan 45 koon sukkia, vaan kaivelemaan varastoista lankaa, joista ne sukat kutoisi. Kun sain tilaussukat valmiiksi, heitin puikoille ihan perussukat pitkällä varrella. Sellaiset, jotka kutoo nopeasti. Sukkiin otin varastoistani 150g kerän tummansinistä ja kaksi vajaata kerää tummanharmaata seiskaveikkaa - molemmat niitä vanhan hyvän ajan lankoja. Myönnetään, että  näillä keleillä tummansininen on lähes yhtä inhottavaa kutoa kuin musta ja mieluummin kutoisin sellaista kovasti kirjavaa ja moniväristä värioksennusta. Huolimatta siitä, että äiti sanoi kaikkien värien käyvän, tunnen hänen makuaan sen verran, että päädyin näihin tummiin ja neutraaleihin.

Aloitus 68 silmukalla, puikot Novita 3mm pyöreät koivuiset. Varsi 2o, 2n joustinta. 30 kerrosta näin, sen jälkeen kavensin 2 silmukkaa, kudoin 2 kerrosta väliin ja kavensin toiset 2 silmukkaa. Jatkoin 16 silmukkaa puikolla nilkkaan asti, koska sukkia sovittanut käyttäjä toivoi niin. Nilkassa kavensin 2 silmukkaa kahdella peräkkäisellä kerroksella eli yhteensä 4 silmukkaa. 

Tummansininen lanka riitti melkein koko varren mittaan, tumman harmaalla jouduin jatkamaan vartta viitisen senttiä. Kantalappuun laitoin 16 + 16 silmukkaa ja 32 kerrosta. Kantalapun reunasta nostin 13 silmukkaa,  kavensin 3 ensimmäistä kerrosta joka kerroksella ja sen jälkeen joka toinen kerros kunnes silmukoita oli 12 puikolla. Terään kapea nauhakavennus, koska se sopii äidin jalkaan parhaiten. 

Testattuna olivat juuri sellaiset kuin pitikin: riittävän pitkät ja kooltaankin sopivat.

Painoa sukilla  223g, vuoden alusta lankaa käytetty 2553g

Luova lokakuu

Syyskuu katosi yhtäkkiä kuin huiskaus vaan. Ruska loistaa parhaimmillaan ja ainakin kuun alku näyttää syksyn parhaat puolet eli kirpeän raikkaan ilman ja mahtavat ruskan värit yhdistettynä auringonpaisteeseen. Sellaisina päivinä syksystä voisi jopa pitää. 

1. viikko

Aloitimme maalla viimestelemällä loput syystyöt eli kuorimme ensi kevääksi tarvepuita valmiiksi. Kahdestaan emme tätä Herra Kirjoituksen kanssa tehneet, vaan meillä oli apumies töissä. Se taas tarkoitti erilaista kauppareissua kuin meille kahdelle eli ihan ei se nollaostaminen toteutunut, lisäksi lankesin ostamaan pitkään hakemani sukkapuikot, koska halusin molemmille sukille samanlaiset (nämä piti maksaa lahjakortilla, mutta olinkin höylännyt sen melkein tyhjiin eli ei onnistunut). Toisaalta saimme lahjoituksena purjoa, palsternakkaa ja mokkapaloja, osa pistettiin pakkaseen ja osalla herkuttelimme viikonloppuna. Sunnuntaina keskityimme kotihommiin ja rentoutumiseen, sillä maalla oli jo niin kylmä, ettei sinne voinut jäädä yöksi, eikä kahteen kertaan ajaminen houkutellit näillä bensanhinnoilla.  

2. viikko

Sellainen aivan normaali viikko, 6 päivää töitä ja muutama tunti lisätöitä siihen kylkeen. "Normaaliin" eroa toki se, että kaksi noista työpäivistä oli koulutuspäiviä, joiden järjestämisessä olen ollut mukana ja olin siellä myös luennoimassa. Koulutukseen oli mahdollista osallistua myös etänä, mutta onneksi varsin moni oli kuitenkin tullut paikan päälle, joten ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen pääsi tapaamaan tuttuja ja kyselemään kuulumisia. Unohtamatta tietenkään oppimista ja hyvää ruokaa, joita molempia myös tuolta löytyi. Viikon ainoa vapaapäivä meni kotihommissa ja sukan kutimen parissa rentoutuen sekä äidin luona käyden. Roskaruokaakin tuli syötyä kahdesti, siis noiden koulutuspäivämässäilyjen lisäksi. Ennen lauantain iltavuoroa tehtiin taas kotihommia ja kudottiin sukkaa - jämälangoista tietysti. 

3.viikko

Lomaviikko, jolla oli vain yksi työpäivä ja senkin saan lomapäivänä takaisin sitten myöhemmin. Pakko tunnustaa, että loma tuli kyllä tarpeeseen, vaikka ei se kovin paljon lomaa ole ollutkaan. On siivottu, on käyty verikokeissa, on soitettu monen monta asiapuhelua. Asiapuheluihin liittyvät mm. työtapaturman vakuutuskorvaukset, joista osaa edelleen odottelen, asuntomme melkein kohtalokkaaksi osoittautunut sähköongelma (josta erillinen kirjoitus) ja äidin asiat, mutta nyt näyttäisi siltä, että asiat alkavat järjestyä taas hetkeksi (tai ainakin luulen niin) vähän joka rintamalla. Palkkapäiväkin osui tähän viikkoon, mutta jotenkin se on kadottanut merkityksensä, sillä maksoin laskut sitä edeltävänä päivänä ja totesin, ettei ihan kaikki sentään mennyt ja uuttakin toivottavasti tulee.

 

Sukkia olen kutonut enemmän ja vähemmän. Vaaleanpunaiset spiraalit ja ruutusukat vein työkaverille ja niin niihin vaaleanpunaisiin hän kovasti ihastui, mitä olin tietysti värejä valitessani toivonutkin, mutta molemmat kuulemmat tulevat käyttöön.  

4.viikko

Paluu töihin loman jälkeen ja ei voi kuin ihmetellä, että mihin ihmeeseen se lomaviikko taas katosi. Loman jälkeen palasin opiskelijaohjauksen pariin ja vaikka yleensä rakastan sitä osa työssäni, tuntui se tällä kertaa tavallista haastavammalta ja raskaammalta. Saattaa johtua sukupolvien välisestä kuilusta ja erilaisista asenteista työtä ja sen tekemistä kohtaan. Loppuviikolla lähdettiin suoraan yövuorojen jälkeen maalle ja napattiin vielä äitikin mukaan. Juotiin siellä sitten äidin synttärikahveita etukäteen ja katseltiin paikkoja kuntoon talven varalle. 

 

5.viikko

Tehokkaasti töissä: 6 työpäivää, muutama lisätunti lisäksi ja yksi vapaa, jonka aikana juhlimme äidin vitosvuosisynttäreitä meillä. Se tiesi toki paljon siivoamista, kokkaamista ja leipomista, mutta kivaa oli silti tavata sukua pitkästä aikaa ja huomata, että äti oli tapaamisesta kovasti onnellinen ja että siitä riitti paljon muisteltavaa jälkikäteenkin. Minä olin tyytyväinen siihen, että tarjoomuksetkin onnistuivat suunnilleen ja maistuivatkin vieraille - enemmän olisivat toki voineet syödä, koska nyt joudumme herra Kirjoituksen kanssa uhrautumaan ja mutustamaan niitä vielä ensi viikolla. 

 

6.viikko

Kokonainen yksi päivä, joka meni töissä ahkeroiden, mutta vaan sellaisen normipäivän verran. Illalla kudoin äidin sukat loppuun ja nautin aikatauluttomuudesta sekä tietenkin mietin tulevaa marraskuuta ja paria edessä olevaa vapaata. Siis lähinnä kaikkea sitä, mitä hoidettavia asioita edessä on. 

Kuitit lasken sitten erikseen, vaikka tiedänkin jo etukäteen, että homma ei mennyt ihan putkeen - monestakin syystä. Muuten tuntuu siltä, että lokakuu vilahti ohitse kuin lentäen, alkoi ja sitten jo loppui eikä juuri matkallaan pysähtynyt.

 

Sekava syyskuu

Syyskuu alkoi kylmissä tunnelmissa, lämpötilat ovat jäähtymisessä kuukauden edellä eli vastaavat siis lokakuun alun normaaleja lämpötiloja ja hätistelevät nollaa. Lisäksi alkavaa syyskuuta leimaavat taas ylityö- ja vuoronvaihtokiellot, mikä vaikeuttaa montaa asiaa.

1. viikko

Syyskuun ensimmäinen viikko tai siis paremminkin puolikas meni kiireisissä tunnelmissa. Vapaapäivät kuluivat rästihommia hoidellen, pyykkiä pesten ja kokaten. Perjantaina saimme ystävät viettämään peli-iltaa kanssamme, tarjolla nachopelti ja punaherukka-valkosuklaakakkua. Samana päivänä oli myös palaveri äidin jatkoasumisesta, yhdessä päädyimme ratkaisuun, että hän jatkaa asumista vakuituisena asukkaana nykyisessä väliaikaisessa asuinpaikassaan. Koska hän itsekin oli halukas tähän, helpotti se kummasti minua. Rehellisesti myönnän, että on aikamoinen kivi pois sydämeltä, kun ei tarvitse jokaisena talvipäivänä miettiä, miten hän pärjää: onko muistanut lämmittää ja laittaa pellit oikein kiinni, onko muistanut syödä, onko ottanut lääkkeensä, onko mahdollisesti kaatunut jonnekin, kun ei vastaakaan puhelimeen. Toiseen vaakakuppiin tulee tietenkin sen asumattoman talon ongelma, mutta se kun on pääsääntöisesti vain tavaraa, jos sille jotain tapahtuu, niin sitten tapahtuu, ei sille mitään voi. 

Viikonloppu meni töiden merkeissä siis niiden töiden, joista saan palkkaa. Töitä, erityisesti niitä palkattomia, kun on maailma loputtoman täynnä.

2.viikko

Super-rankkaviikko, täysillä töitä ja suursiivousurakka. Käytännössä en ehdi keskittyä juuri mihinkään muuhun kuin töissä käymiseen ja siivoamiseen. Yövuorot onneksi antavat vähän väljyyttä viikkoon, joka jatkuu vielä viikonloppuna suuliremontin merkeissä. Todellakin toivon, että nyt saadaan se kuntoon.

Maanantaina ennen iltavuoroa kävin lääkärissä verenpaineasioissa ja sain kasan kotitehtäviä verenpaineen mittaamisista labrakäynteihin. Maanantaina myös siivosin olohuoneen, tiistain vapaapäivän käytin siivoamalla makuuhuoneen ja keittiön. Kunto kyllä kummasti kasvaa, kun juoksee viis kerrosta ylös ja alas, kun siivouksen lomassa pesee pyykkiä, tuulettaa verhoja ja muuta. Keskiviikon työpäivän jälkeen listalla oli työhuoneen siivous, joka muuttuikin sitten työhuoneen ja eteisen siivoukseksi. Torstaina urakoin keittiön Bermudan kolmion, jonka tarkoituksellisesti tiistaina ohitin eli siivosin huuvan, pesin mikroaaltouunin, liesituulettimen ja jääkaapin sekä selvitin tiskit ja laattasaumat. Keittiön lisäksi siivosin kylppärin ja pesin loput pyykit vain päästäkseni yöksi töihin.

Tiistaina lahjoimme itseämme hamppareilla, jotka maistuivatkin pitkästä aikaa hyvältä.  Muutoin syötiin niitä jämiä, mitä vierailta jäi ja jääkaapista löytyi, mikä sisälsi liikaakin herkkuja. Tunnustan, että kaikki karkkijemmat katosivat rankan viikon aikana parempiin suihin. 

Lauantaina lähdimme suoraan yövuoroni jälkeen maalle. Ahersimme sekä lauantain että sunnuntain, mutta saimme kuin saimmekin suuliremontin kuntoon. Koska hellankorjaajan kanssa oli jo aikaisemmin sovittu miten se asia hoidetaan, on syksyn suurien töiden listalta enää hoitamatta roskalava ja loput ojat. Sen jälkeen ajattelin vetää tovin henkeä ja miettiä, mihin seuraavaksi kannattaa ryhtyä. 

3. viikko

Tämäkin viikko on sellainen minuuttiaikataululle buukattu. Edelleenkin vannon ja vakuutan, että ihminen ei tarvitse lapsia elääkseen ruuhkavuosia ja minuuttiaikataulua. Kun kaksi päivää viikon alkuun on kellon ympäryksen töissä, buukkaa vapaapäiväänsä laboratorioajan, hammaslääkärin, lounastreffit, esitelmän suunnittelua ja huushollin järjestelyä sekä mankelointivuoron, alkaa olla jo melkoisen paljon tekemistä yhteen päivään. Seuraavana päivänä taas sitten anivarhain töihin ja illalla äitiä katsomaan. Perjantaina kauppareissu ja mässyperjantai. Lauantaiaamulla pyykinpesua ja esitelmän laatimista, illalla töitä. Sunnuntaina aamulla töitä ja illalla katsottiin kesän hääparin juhlakuvia. 

4.viikko

Vapaapäivän olin luvannut viettää harrastetöissä, samoin seuraavan iltavuoropäivän aamun eli reilut 12 lisätyötuntia kertyy tällekin viikolle. Maanantaina käytiin katsomassa äitiä. Illalla oli pakko laatia viikon työlista, jotta edes puolet viikolle ajatelluista tehtävistä asioita tulisi hoidettua. Tällä viikolla ei ehkä ole minuuttiaikataulua, mutta varttiaikataulu on. Viikko meni töissä ja kotitöitäkin tuli kiitettävästi tehtyä, viikonloppuna raadettiin maalla kuin pienet eläimet, jotta saatiin kaikki, tai ainakin melkein kaikki, syystyöt tehtyä. Ajoimme nurmikon, leikkasimme ruusuaidan, pesimme kasteluvesiastiat, kannoimme pihakalusteet talvivarastoon, siivosimme remonttijäljet riiheltä, tyhjäsimme kellarin sekä kaivoimme perunat. Jälkimmäinen on minun työni ja myönnetään, että koko perunamaan kaivettuani oli olo kuin hakatulla maksalla, herra Kirjoitus sanoi samaa ajettuaan nurmikkoa urakalla. Palkitsimme itsemme karkkipussilla, koska koimme kovasti sen ansainneemme. 

5.viikko

Jälleen töissä, minä ja maanantain aamuvuoro emme ole kavereita. Kun tajusin, että syksyn lomista osa meni peruutukseen uuden projektin myötä ja että se tarkoittaa aina vaan lisää aamua, alkoi olla kohtuullisen tyhjiin puristettu olo. Lomien tieltä siirrettiin jo yöt ja illat, joita olisin halunnut tehdä ja nyt kun ne lomien peruuntumisen myötä vaihtuvat aamuksi, en välttämättä ole superilahtunut, vaikka itse tuota ehdotinkin. Se nyt vain oli ratkaisu, joka oli pakko tehdä, jotta projekti saatiin etenemään. 

 

Lääkäri ilmoitti, etä verenpaineeni on hyvin hallinnassa, mutta sokeritasapaino ei ole. Sen vuoksi hän määräsi minut sokerirasituskokeeseen, joka täytyy hoitaa lokakuun alun aikana. Samalla saan ajan jollekin spesialistille, jonka kanssa sitten neuvottelen jatkosta. 

 

Sain myös ilmoituksen - vihdoin ja viimein - siitä, että äidin anomus vakituisesta asuinpaikasta on hyväksytty. Voin siis todellakin huokaista helpotuksesta, tulevana talvena ei tarvitse joka minuutti miettiä sitä, miten hän pärjää, onko kaatunut, paleltuuko, onko syönyt. Nyt alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että voisin ehkä alkaa keskittyä itseeni, kun äidin asiat ovat kunnossa. 

Syyskuu tuntuu taas kadoneen kuin huiskaus vaan, ilmeisesti se, että on hyvin paljon tekemistä, johtaa siihen, että aika kuluu kuin lennossa.

Hajoava heinäkuu

Kesäkuusta jäi jälkelle pääosin positiiviset fiilikset, ehkä juuri loppukuun helteiden ansiosta. Heinäkuun alku sen sijaan meni enemmän pään hajoamis - tunnelmissa.

 

1. viikko

 

Ensinnäkin on tunnustettava, että ikkunaremontin loputon venyminen syö rotan lailla, inhoan keskeneräisyyttä ja sitä, että "kotini on rikki". Kun itse joutuu tekemään oman työnsä 110%, niin en voi sille mitään, että näen punaista niistä, jotka eivät tee työtään ammattiylpeydellä ja parhaalla mahdollisella tavalla. 

 

Seuraavaksi sain soitin äidille, joka ilmoitti yrittäneensä pukeutua aamukuudesta eteenpäin, mutta ettei ollut saanut vaatteita päälleen tässä ajassa, koska selkä vain oli niin kipeä. Hän oli soittanut kotipalveluun, joka ilmoitti sitten minulle, että ei voi jättää äitiä kotiin, koska hänen liikkumisensa on niin huonoa. Sitten hän vielä kysyi, että eikö meistä omaisista kukaan ole tulossa katsomaan häntä. Yritin selittää, että omaisia on vain minä ja että minulla on sellainen työ, jota en voi noin vain jättää, vaikka tilanne olisi mikä. Ei tuntunut ymmärtävän. Soitti ambulanssin arvioimaan tilannetta. Tietenkin minulla on paha mieli ja huono omatunto siitä, että huolehdin äidistäni niin huonosti.  

Lopputulos on se, että äiti joutui jäämään sairaalaan. Hänellä on pissatulehdus, muistisairaus on pahentunut ja lisäksi he epäilevät aliravitsemusta, joka on tyypillistä muistisairaille henkilöille. Äiti joutui jäämään sairaalaan viikonlopun yli ja minä podin töissä huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole hoitamassa häntä.

2. viikko

Töitä edelleen, mutta vain "tavallisia töitä" illassa ja öissä. Äiti on edelleen sairaalassa ja haluaisi kovasti kotiin. Kävimme maalla siivoamassa paikkoja häntä varten, mutta epäilen silti ettei hän ihan heti palaa kotiin. Mietin, palaako koskaan. Hoitokoordinaattori soitti ja yritti vaatia minua ottamaan äidin kotiin, koska tietenkin olen kesälomalla, miten niin tietenkin...Sanoin, että en todellakaan ole kesälomalla, vaan menossa yöksi töihin, joten minun on aika mahdotonta olla auttamassa äitiä samaan aikaan, kun pitäisi olla töissä. Ongelmana on hoitajien vähyys, kotihoito ei voi ottaa uusia potilaita, koska ei ole hoitajia, samasta syystä ei saa intervallipaikkaa. On tämä niin ihmeellistä, tämä aika ja maailma. Entistä vähemmän haluan vanhentua, koska kovin vaikeaa tuntuu olevan avun saaminen. 

Siivouspäivän jälkeen ei ehtinyt laittaa ruokaa, vaan yövuorotankkaus hoidettiin burgereilla, samoin keskiviikkona juhlimme Herra Kirjoituksen lomaa käymällä thaimaalaisessa syömässä. Sen jälkeen onkin pakko keskittyä äidin jääkaapista evakoitujen ruokien syömiseen, jotta niistä ei tule hävikkiä. 

 

Viikonloppuna kävimme jälleen katsomassa äitiä ja tilanne oli aika kauhistuttava. Häneltä oli lauantaina kadonnut reilut 40 viimeistä vuotta elämästään. Hän sekoitti sujuvasti nykyisen asuinpaikkansa ja lapsuudenkotinsa, lapsuuden perheensä ja meidän perheemme. Hän soitteli lukuisia kertoja ja intti inttämistään noita sekaisia asioita. Ilmeisesti tämä oli uuden särkylääkkeen sivuvaikutus. Ikävä vaan, että lääke, joka auttoi kipuhin, sekoitti pään ihan totaalisesti. Sunnuntain seuraava yllätys oli se, että äiti oli pistetty eristyshuoneeseen koronaepäilyn takia. Siis anteeksi mitä, koronaepäily? Mistä hän sen olisi voinut saada, kun on koko itämisajan ollut sairaalassa ja tavannut vain huonekavereitaan ja henkilökuntaa. Ei siis ollut yllätys, että testit olivat negatiiviset näiltä osin. Ikävästi vaan tulehdusarvot nousevat ja epäilään keuhkokuumetta. Vanha ja väsynyt kroppa ei taida sitä kestää, mutta onneksi on hyvät antibiootit, voimme vain toivoa että ne purevat tuohon. 

Olen saavuttanut jonkintasoisen lorvikatari huipentuman (tai kuten Herra Kirjoitus ja Ievuskainen sanovat, järjen ääni alkaa palailla), sillä olen sanonut useammalle lisätyöpäivälle: "ei sovi". Kaipaan vapaita hetkiä poissa töistä, joten kun minulla on mahdollisuus valita, teen niin. Toki mietin, että kostautuuko kieltäytyminen jossain vaiheessa niin, että niitä lisätöitä ei kohta olekaan enää tarjolla. Tässä tilanteessa jaksamiseni on kuitenkin tärkeämpää kuin mikään muu, joten mietin tätä asiaa vasta syssymmällä. 

3.viikko

Kuusi työpäivää ja yksi vapaapäivä, johon on buukattu niin fyssari kuin hammaslääkärikin. Kaaos äidin suhteen jatkuu, sain keskellä päivää soiton, jossa kerrottiin, että äiti siirretään toiselle paikkakunnalle palveluasutoon. Sellaiseen palveluasuntoon, jossa olisi hoitaja paikalla päivällä ja illalla, mutta ei yöllä. Samantien minulle lueteltiin lista tavaroista, joita pitää toimittaa heti sinne. Tietenkin minä "riemastuin" asiasta, ei vanhaa ihmistä kohdella noin, eikä myöskään oleteta, että omaiset voivat juosta milloin tahansa kymmenien kilometrien päähän hakemaan ja järjestämään tavaroita tuosta vaan. Sain ko. hoitopaikastakin puhelimessa aika huonon kuvan, joten olin kovasti kauhuissani koko asiasta. Onneksi vaikutelma oli väärä ja paikka on osoittautunut oikein hyväksi ja ihmiset siellä kaikinpuolin mukaviksi. Nyt vain sitten toivotaan, että ihan heti ei heitettäisi vanhaa ihmistä taas uuteen paikkaan, vaan saisi olla tuolla mahdollisimman pitkään.

Olemme Herra Kirjoituksen kanssa kaahanneet väliä koti-hoitopaikka-maapaikka ja koonneet tavaroita äidille, vieneet sinne sitä, tätä ja tota. Eli vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut, enkä ole jaksanut ajatella mitään muuta kuin sitä, että saadaan tuo homma töiden lisäksi jotenkin klaarattua. Burger-kioskit ovat siis tulleet tutuiksi ja Herra Kirjoitus on joutunut pyörittämään kotiamme niin kauppareissujen, siivousten kuin monen muunkin suhteen, onneksi hänellä on loma.

4. viikko

Työputki jatkuu. Jos viime viikolla oli 6 työpäivää, niin pe-la-su putki jatkui tällä viikolla vielä ma-ti-ke eli alan olla aivan poikki, mutta itseä saa syyttää, ihan olen itse nämä suunnittellut. Valitettavasti olen luvannut kummipojalle kesäpäivän yhdessä meidän kanssamme ja se osuu tietenkin vapaapäivään heti noiden kuuden työpäivän jälkeen. Ei paras mahdollinen sijoitus. 

 

Toisaalta kun päiväksi osui yksi kesän parhaista hellepäivistä, tarjosi Yyterin ranta viihdykettä suunnilleen puolen päivän verran, lisäksi kävimme Pelle Hermannin puistossa, kaupunkijuna-ajelulla ja minigolffaamassa. Vauhtia siis riitti ja porukan pienin, kummipoikamme, alkoi illalla olla sen verran sipissä, että alkoi kiukutella jopa siitä, ettei ollut saanut nukkua päiväunia. No toki heiltä oli edellinen päivä mennyt matkustaessa yöhön asti, joten on ymmärrettävää, että päikkärit olisivat kiinnostaneet. Kun sellaisia ei ollut mahdollista järjestää, maistui varmaan yöuni sitäkin paremmin. Meille ainakin uni maistui, kun illalla burgerin ja suihkun jälkeen kaaduttiin sänkyyn. 

Ikkunaremonttikin eteni taas pykälän, asunnon sisäpuoliset korjaukset tehtiin. Nyt aukeaa vihdoin ja viimein olohuoneenkin ikkuna. Kokonaan tuo ei kuitenkaan vielä ole ohi, sillä ikkunoiden ulkopellitykset pitää vielä korjata. 

Viikon positiivisiin uutisiin kuuluu se, että äidin vointi on parantunut melko paljon. Vaikka muisti pätkii edelleen, on fyysinen vointi selvästi parempi ja hän yrittää liikkua aktiivisesti. Samoin onnea on uusi mankeliliina ja peli-ilta ystävien luona. Maalla ahkeroimme viikonloppuna varaston tyhjennystä, tuli todettua että seitsemän tuuman tuppeen sahattu koivulankku painaa aika hirveän paljon, kun niitä edes takaisin puntattiin.

5. viikko

Vielä pari työviikkoa ennen lomaa. Yksi lisätyöaamu. Viikon "positiivisiin" uutisiin kuului ehdottomasti naapurin rouvan ilmoitus maalta: testi positiivinen. Ikävä kyllä testi oli koronatesti, joten minä joudun nyt sitten seuraavat kaksi viikkoa kulkemaan koppa päässä töissä ja nauttimaan ruokani erikseen. Totta kai heti tuon viestin jälkeen alkoi yskittää, niiskuttaa ja kurkkuun sattua - tulkitsin poireet psykologisiksi, koska neuroottisemman Herra Kirjoituksen testi näytti negaa. Toki tuossa on aina se mahdollisuus, että negaa toistaiseksi, mutta kieltäydyn huomioimasta sitä. Oli negaa tai ei, niin kunnon kesälentsu siitä kehkeytyi, räkä lensi, kurkku oli kipeä, kuume nousi ja olo oli kuin vanhalla tiskirätillä konsanaan. Herra Kirjoitus sai taudin pahempana ja vietti useamman päivän sängyssä, käytännössä kokonaan nukkuen. Ruokaa kuljettavat yritykset kävivät kovasti tutuiksi viikon aikana, kun ei vaan jaksanut millään kokata tai käydä kaupassa. 

Tieto siitä, että marjat tippuvat puskista, mutta ei pääse noukkimaan ärsytti kummasti, mutta tämä nyt vaan on niitä tilanteita, joihin on sopeuduttava. Äitiäkään ei pääse katsomaan, vaikka miten mieli tekisi, mutta hauraalle, vanhalle ihmiselle en vie tuliaisena kesälentsua se on varma se. 

Ennen kuin tauti vyöryi päälle kunnolla ehdimme tehdä yhden kesälomareissunkin eli kävimme katsomassa sen tuolla erikseen esitellyn Tähtien sota - näyttelyn. Ihan kivaa vaihtelua, vaikka nuutuneiduuden takia reissu typistyikin tosiaan pelkäksi näyttelykierrokseksi ja lounaaksi. Normaalitilanteessa olisimme kierrelleet kaupunkia maisemia katsellen, käyneet mahdollisesti jossain muussakin museossa ja ehkä poikenneet jossain kaupassakin. Nyt homma hoidettiin minimillä ja sitten takaisin kotiin nukkumaan.

Heinäkuu meni kokonaisuudessaan jotenkin nuupahtaneissa tunnelmissa. Koko ajan sitä todellista kesää eli vähän pidempää hellejaksoa odottaen ja pettyneenä, kun sitä ei tullutkaan. Jälleen kerran on sellainen fiilis, että ei tässä mitään kesää ole ollutkaan ja ihan kohta on taas vastassa pitkä ja pimeä talvi. Korona on jo tässä vuosien saatossa opettanut sen, että enää ei oikein uskalla edes haaveilla matkalle lähtemisestä, koska joku taudin pahenemisvaihe kuitenkin tulee ja estää reissun. Ehkä kuitenkin jotenkin varovaisesti voisi ajatella, että jonnekin, vähän kauemmas pois pääsisi tässä talven aikana. 

Rusettipanta

Äitini löysi ohjeet rusettipantaan vanhasta Koti ja maaseutu -lehdestä. Hän pyysi minua tuomaan langat ja lupasi itse kutoa pannan. Ostin langat, mutta kun ne pyörivät aloittamattomina parin viikon jälkeenkin, päätin kutoa pannan valmiiksi hänelle, muussa tapauksessa saattaisi olla riksi, että se ei ehdi täksi talveksi käyttöön.

Malli on äärimmäisen yksinkertainen: luodaan kaksinkertaisella langalla 52 silmukkaa, jotka yhdistetään renkaaksi. Kudotaan suljettuna neuleena kaksinkertaista helmineuletta kunnes panta on riittävän pitkä. Sitten neulotaan pannan päät toisiinsa kiinni ja kiristetään, jotta saadaan rypytys. Lopuksi kieputetaan pitkäksi jätetyistä päättelylangoista "rusetti" sauman päälle.

Lankana Novitan baby merino musta ja valkoinen.

Aloitin kutomisen viikonloppuna hiukan liian myöhään ja ratkaisevat pari-kolme senttiä jäivät uupumaan etten saanut pantaa valmiiksi. Niinpä viimeistelin sen kaupungissa ja vien äidille, kun seuraavan kerran mennään maalle.

Kerrankin jotain muuta kudinta kuin sukkia.

Tieni muutokseen

 1) vanhempieni tarina ja lapsuuteni

Olen elänyt onnellisen lapsuuden, sillä olen ollut toivottu ja rakastettu lapsi. Olen saanut kasvaa ehjässä perheessä ja olen saanut niin paljon rakkautta, että sitä määrää ei oikein voi sanoin kuvata, sillä olen vanhempieni ainokainen. En välttämättä edes ole tajunnut miten paljon he minuun panostivat ja mistä luopuivat, jotta minun olisi helpompi elää ja saisin, sen mitä haluaisin. He kasvattivat minut oman aikakautensa periaatteiden mukaan, mikä toi elämääni paljon hyvää, mutta on myös asioita, jotka olisin  näin jälkikäteen ajatellen toivonut tehtävän toisin. En syytä vanhempiani, he tekivät varmasti parhaansa ja antoivat kaikkensa kasvattaessaan minua ja valtavasti enemmän minulla onkin mielessäni lapsuudestani hyvää kuin pahaa.

Kuten jo mainitsin, olen vanhojen vanhempien ainoa lapsi, mikä teki lapsuudestani ja elämästäni hyvin erilaista kuin monen ikätoverini. Samoin asiaan vaikutti se, että kasvoin karjatilalla, missä elämä oli sidoksissa eläimiin 24/7. Karja vaikutti myös siihen, että meiltä ei lähdetty etelään tai hiihtokeskuksiin lomalla kuten muiden luokkakaverieni perheistä, samoin se vaikutti muuhun kulkemiseen ja kiertämiseen rajoittavasti. Lisäksi vanhemmillani oli työtä loputtomasti. Samaan loputtomaan työn tekemiseen kasvoin itsekin. Ei meillä esimerkiksi kannustettu lähtemään lenkille, jos halusi lähteä, piti ottaa koppa mukaan ja mennä marjastamaan ja sienestämään. Minä puolestani olisin halunnut pelata pesäpalloa, tanssia tai miekkailla, mutta eihän niihin ollut mahdollisuutta, joten liikunnan korvaajaksi löysin lukemisen ja kirjat, jotka tarjosivat pääsyn maailmoihin, joihin muuten ei ollut asiaa. Tämä on yksi iso asia elämäni jatkon kannalta, en ole koskaan pitänyt liikunnasta ja koululiikuntaa suorastaan inhosin (lukuunottamatta yhtä vuotta yhden supermahtavan opettajan kanssa).

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että tiedän isäni lapsuudesta hyvin vähän. Hän ei kertonut, enkä minä ymmärtänyt kysyä, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Tiedän sen verran, että helppoa se ei ole ollut, koska lapsia oli perheessä paljon ja rahasta oli puutetta jatkuvasti. Sen verran muistan isän sanoneen, että nälkää he eivät nähneet, koska hänen isänsä oli  hyvä suutari, jolla riitti jatkuvasti töitä ja se takasi perheelle leipää. Näin jälkikäteen ymmärrän kyllä, että tuo köyhä aika kasvatti isästäni nuukan miehen, joka säästi kaiken mahdollisen "jos sitä joskus vielä tarvittaisiin" - periaatteella. Tämän saman nuukuuden hän siirsi minuun, joko verenperintönä tai opettamalla.

Äitini lapsuus puolestaan oli varsin traumaattinen, hän oli "vahinko", jonka myötä hänen vanhempansa olivat pakotettuja menemään naimisiin. Hän myös sai kuulla tästä usein ja vanhimpana kantaa syyt muidenkin perheen lasten kolttosista. Äidin kertomusten perusteella tiedän, että isoisäni olisi tarvinnut apua, sillä kotidiagnoosilla hän mitä todennäköisemmin oli väkivaltaan taipuvainen narsisti, joka teki perheensä elämästä helvetin. Tajuan myös sen, että äidin elämä isäni rinnalla ei ollut helppoa, sillä vaikka hän rakasti isääni suuresti, olivat soppaa sekoittamassa isän sisaret, jotka eivät kohdelleen häntä hyvin. Kun tämän yhdistää siihen, että äitini on koko elämänsä ollut epävarma itsestään lapsuudestaan johtuen, on hänellä varmasti ollut vaikeaa ja vahvemmat ovat käyttäneet häntä kynnysmattona. Olen melko varma, että äitini on sairastanut vähintään keskivaikeaa masennusta ja lisäksi hänellä on hoitamaton uniapnea. Tuntuu pahalta tunnustaa, että en saa häntä hakemaan apua, koska hän itse ei tiedosta sitä, miten hän elää menneisyyden pahoissa hetkissä ja muistelee vain niitä. Hän toistaa noita yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Samalla hän toimii pahemman luokan ankeuttajana ja saa kaikki ympärillään olevatkin ahdistumaan ja karkottaa ihmiset luotaan.

Isäni sairastui vakavasti ollessani kymmenen ikäinen ja siitä lähtien meillä elettiin "laina-ajalla". Olen onnellinen, että sitä laina-aikaa saimme yli kolmekymmentä vuotta. Tuo sairastuminen kuitenkin piirsi menettämisen varjon lapsuuteeni ja toi sen turvattomuuden tunteen, joka on ollut yhtenä syynä vaikuttamassa valintoihini esimerkiksi siihen, että olen hakenut lohdutusta herkuista.


2) Turvakertymä

Olen ollut lapsesta asti pullea, keikkunut pienenä siellä painokäyrän ylärajoilla ja myöhemmin porhaltanut niiden yli. Kuten aiemmin olen maininnut, meillä on perheessä aina käytetty ruokaa ja herkkuja palkintona ja teen sitä itsekin. Itse asiassa olen jo kolmas "herkuilla palkitseva" sukupolvi isoäitini ja äitini jälkeen. Olen lisäksi tunnesyöjä: syön, kun on paha mieli; syön, kun haluan palkita itseäni; syön, kun olen oikein onnellinen; syön, kun olen stressaantunut. Olen käpertynyt siihen herkkujen tarjoamaan hetkelliseen turvaan, pehmeään syliin, uskaltamatta astua esiin todellisine tunteineni ja tarpeineni. Tähän on varmaan osasyynä juuri tuo lapsuuden turvallisen maailman rikkoutuminen isän vakavaan sairastumiseen ja äidin muihin ongelmiin, herkut toivat turvaa, jota ei muualta saanut. 


Tajuan, että olen rakentanut sekä tavarasta että läskistä turvakertymän itseni ja maailman väliin. Läskiin ei satu, vaikka vähän kiusaisittekin taikka vaikka maailma muuten potkisi. Tavara, valitettavan kaksipiippuisesti, sekä tuo turvaa että ahdistusta. On mistä ottaa, mutta toisaalta se vaatii säilytystä, hoitoa, varastotilaa jne. Tavaran sijaan olen viime ajat koonnut itselleni turvakertymää säästöistä. Jos jotain tapahtuu, taloutemme ei ole heti kuralla ja katastrofissa, vaan selviämme. Jotta pitäisin turvakertymän kerryttämisen järkevissä mittasuhteissa, olen asettanut itselleni tavoitteen, minkä verran säästöjä on hyvä olla. Keskityn nyt siis rahallisen turvakertymän kerryttämiseen ja samalla koetan päästä eroon aikaisemmista turvapuskureistani tavarasta ja  herkuista kertyvästä läskistä.

3) minä ja riippuvuus

Tunnistan olevani hyvin helposti addiktoituva persoona, jään koukkuun asioihin helposti, olkoon sitten kyseessä jonkin asian tekeminen, ostaminen, herkuttelu jne. Tästä syystä varon alkoholin käyttöä tietoisesti, enkä ole uskaltanut aloittaa tupakanpolttoa uudelleen siitä kerran eroon päästyäni. Tiedän hyvin tupakoinnin olevan erittäin epäterveellinen tapa, mutta se on myös helppo laihdutuskeino, koska se vie ruokahalun, joten siksi jossain vaiheessa mietin sitä korvikkeeksi herkuttelulle.

Innostun helposti ja huomaan käyttäväni kohtuuttoman määrän aikaa ja rahaa asioihin, mistä innostun. Kun innostuin kutomisesta, ostin runsaat varastot lankoja ja kasat erilaisia puikkoja. Kun sitten netistä luin, miten bambuiset puikot ovat parempia, ostin niitä. Siinä vaiheessa kun todelliset neulojat siirtyivät neliönmuotoisiin puikkoihin, myös minun oli saatava sellaiset - ja tietenkin useammat- sitten seuraavaksi hiilikuituiset jne. Menetettyäni kiinnostukseni kutomiseen ne lojuvat hylättyinä kaapissa. Kaverini innostui tildailusta, joten minäkin halusin olla mukana: ostin suunnilleen kaikki Tilda-kirjat, mitä siihen mennessä oli ilmestynyt. Nyt voin todeta, että en ole tehnyt yhdestäkään yhtään ainoaa työtä ja kirjat keräävät pölyä hyllyssä - ehkä sitten joskus mietin, enkä malta pistää niitä eteenpäin.

Sama addiktoituminen pätee myös herkkuihin, rakastan kaikkea rasvaista, suolaista, makeaa ja epäterveellistä, joka tarjoaa hetken nautinnon. Lisäksi minun on äärimmäisen hankala kieltää niitä itseltäni: "mutta kun mä haluan..." on monta kertaa toiminut perusteena järjen ääntä vastaan. Samoin ihan loistava perustelu on "ansaitsen sen, koska...".

Olen päättänyt sallia itselleni yhden riippuvuuden. Yhden, joka saa luvan toimia korvikkeena kaikille muille. En osta tavaraa, koska ansaitsen sen, vaan siksi, että todella tarvitsen sen. Vähennän herkuttelut minimiin, niiden tulee olla erityisiä hetkiä, ei jokapäivästä bulkkia. Tällä hetkellä "se yksi salittu juttu" on tietenkin Harry Potter Wizards Unite-peli, johon käytän kohtuuttomasti aikaa. Onneksi peli on ilmainen ja tarjoaa vielä pakollista kävelyäkin, joten sikäli se on kohtuullisen turvallinen riippuvuuden kohde. Aion surutta käyttää sitä vieroittaakseni itseni muista riippuvuuksista ja sitten kun kyllästyn siihen, yritän löytää tilalle jonkun muun yhtä simppelin asian, jos vaikka sitten olisi se hetki, kun elämässäni liikunta on riippuvuuden kohde.



4) Heidi ja herkkulakko

Usein monet isot asiat tarvitsevat vain pienen alkusysäyksen sille, että lumipallo alkaa vyöryä. Ensin pienesti, sitten yhä isommaksi kasvaen ja lopulta jättimäiset mitat saavuttaen. Minulle tämän muutoksen voi sanoa alkameen ostamisen vähentämisestä. Etsin blogeja, joissa oltiin ostamatta ja törmäsin vuosi ostamatta mitään- blogia kirjoittavaan Heidiin. Löysin hänen bloginsa heti sen alkuvaiheessa ja olin ehdottomasti myyty. Todellinen periaatteen nainen josta tuli yksi esikuvistani, tavallinen ihminen, joka pystyi siihen, miksi en siis minäkin. Heidin blogissa törmäsin myös kuukauden herkkulakkoon, josta tuli alkusysäys isommalle asialle kuin aluksi edes ajattelin - voin siis kiittää Heidiä, että olen tällä tiellä. Aloitin herkkulakon kesäkuussa 2020 yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa löysällä versiolla, sillä tiedostin hyvin, miten syvällä suon silmässä olin. Löysä versio oli siis herkkujen ostamattomuus poislukien vierasvara. Tämä mahdollisti sen, että omista kaapeista saattoi kaivella viimeiset keksit, skumpat yms. "ylimääräiset kalorit" pahimpaan tuskaan, myöskään tarjotuista herkuista ei tarvinnut kieltäytyä, mutta pizzataksiralli kotiin, Hese/Burger King käynnit loppuivat samoin jälkkärikarkkipussit ja muut kun nyt tekis mieli makeiset.


Matka näiden asioiden tiedostamiseen on ollut pitkä ja vaatinut melkoisen määrän omissa ajatuksissa olevien kulissien rikkomista. Vanhempani eivät olekaan täydellisiä ja vielä vähemmän olen sitä itse. Täydelliseen lapsuuteen liittyykin paljon kaikkea ahdistavaa, eikä elämä aina muutenkaan ole ollut kermavaahdolla ja strösseleillä kuorrutettua ja myös sen tunnustamista, että välillä olen toivonut, että olisin voinut vaihtaa elämäni jonkun muun kanssa. Nuo kaikki on kuitenkin pitänyt kokea, jotta minusta tulisi minä. Tiedostan, että on niitä, joiden polku on ollut paljon helpompi (ymmärrän ja hyväksyn sen, että voin olla jopa vähän kateellinen siitä, muistaen kuitenkin samalla, että moni asia näyttää päältä erilaiselta kuin sisältä), mutta ymmärrän myös, että moni on joutunut kulkemaan paljon pidemmän ja rankemman polun päästäkseen matkalla tähän pisteeseen.