Erityinen elokuu

Elokuu tuo paluun arkeen. Pitkästä aikaa kuukausi, johon ei liity mitään erityisiä juhlia tai menoja tai niin ainakin vielä tässä vaiheessa alkukuussa kuvittelen. Onneksi en heinäkuussa huokaillut suuremmin, ihan vähän vain, kesäkuun kulutusta, sillä heinäkuun menot ne vasta mahdottomat olivat. Selityksenä käyvät tietysti esimerkiksi vieraat, loma ja helle, mutta ovat ne silti ihan karmeaa katsottavaa. Onneksi arki tuo eteen sen, ettemme esimerkiksi voi yhdessä spontaanisti lähteä ulos lounaalle.

 

Käsityöt eivät edisty, koska helle, lankakin muuttuu kuumalla tikkuiseksi eikä oikein voi kutoa, joten syssymmällä sitten taas niitä juttuja. Nyt vaan tyhjätään päätä ja nautitaan kesästä sekä kerätään voimia tulevaan talveen, jotenkin minulla on tunne, että niitä tarvitaan. 

 

1. viikko

Elokuun ensimmäinen viikko piti sisällään perjantain, lauantain ja sunnuntain. Perjantaina jatkettiin vielä maalla hommia ja päästiinkin hyvään vaiheeseen. Saatiin perattua kaikki marjapuskat ja hakettakin suurimpaan osaan niistä, romut haettiin pois ja fiilis oli toisaalta tyytyväinen, toisaalta haikea. Se kuorma kun merkitsi yhden aikakauden loppua, on siirrytty minun päätösteni aikaan. Fiilis on jotenkin hullu, toisaalta tyytyväinen, toisaalta surullinen. Tyytyväinen siitä, että nurkat siistiytyivät melkoisesti, toisaalta haikea siitä, että olin hävittämässä menneiden sukupolvien työtä.  

 

Lauantaina oli sadepäivä, ikään kuin luontokin tietäisi, että lomani on loppumassa ja nyt saa sataa. Siivosimme paikat lähtökuntoon, kasasimme autoon kasan vanhoja renkaita ja lähdimme kaupunkiin. Matkalla poikkesimme katsomassa äitiä ja siivoamassa. Saimme mukaan kaksi jätesäkillistä pyykkiä, joiden pesemisessä menikin sitten loppuilta.

 

Sunnuntaina kauppakierros ja kokkailua, ilmassa on selkeää haikeutta loman loppumisesta. Kuuntelin uudelleen Margareta Magnussonin kirjan Mitä jälkeen jää - taito tehdä kuolinsiivous. Tällä kertaa en saanut siitä niin valtavaa kipinää kuin viimeksi, mutta selkeästi kannustinta siihen, ettei tavaroita kannata haalia lisää, vaan tyhjätä kaapeista pois. Kirja kannustaa pikkuhiljaiseen luopumiseen, ei sellaiseen kerta rysäyksellä raivaamiseen kuin Konmari - toki tämänkin kirjan mukaan enemmän pitäisi vielä poistaa kuin mitä olen tehnyt, mutta kuten todettu, vähän kerrallaan. 

2.viikko

Maanantaina keikkatyöpäivä, jonka olin jotenkin onnistunut tyystin missaamaan. Onneksi olin kauppaan lähdössä, kun soittivat eli hirveällä kiireellä töihin ja siellä sitten menikin iltaan asti. Siirsin osan kotitöistä Herra Kirjoitukselle ja loppuja teemme sitten yhdessä joko illalla tai tiistaina. Tiistaiksi saimme lounaskutsun serkultani, joten sen päivän suunnitelmat muuttuivat vähän yllättäen. On kuitenkin aivan ihanaa päästä valmiiseen pöytään, joten kovin kiitollisina otimme kutsun vastaan. Tiistaina alkoi sitten myös "paluu arkeen" eli ensimmäiset kesäloman jälkeiset työt, yövuoroista aloitettiin. Yövuorojen välinen päivä meni koomaillessa, tein vain pieniä hommia, kuten korjasin kimaltavan käsilaukkuni, joka oli alkanut repsottaa. Jos kangasveska kootaan sentin ompeleilla, niin ei liene ihme, että kantokahvat irtoavat. Toisen yövuoron jälkeen suunnattiin sitten maalle vielä pariksi päiväksi ennen kuin Herra Kirjoituksenkin lomat loppuvat. Saimme siivottua loppuun ikuisuusprojektimme oksakasan, jota on kyllä koko sen olemassa olon ajan siivottu, mutta siihen on myös tullut lisää tavaraa, emmekä koskaan ole päässeet pohjaan asti. Nyt se kuitenkin on käsitelty ja fiilis oli ihan uskomaton. Sieltä tuli paitsi polttopuuta myös runsaasti haketta marjapuskille, joten pitkästä aikaa liki kaikilla marjapuskilla on nyt sitten oksasilppua juurten suojana. Viikonlopuksi palasimme kaupunkiin, koska olin töissä. Poikkeasimme myös maalle mennessä katsomassa äitiä ja jättämässä pestyt pyykit sekä maalta palatessa hakemassa pestävät pyykit. Jonkinasteinen ennätys: neljä jätesäkillistä pyykkiä. 

 

Myönnetään, että neljän jätesäkillisen edessä en tiennyt nauraa vai itkeä. Rehellisesti taisi itku olla lähempänä. Herra Kirjoitukselle kiukuttelin, että jos joku kysyy minulta harrastuksia, vastaan äiti tai pissapyykin peseminen. Taivaan kiitos, että sain osan pyykeistä pestyä jo perjantaina illalla, ja että pesutupa oli vapaa myös  lauantaina aamulla. Pyykit ehtivät siis kuivua ennen kuin sunnuntaina menimme sinne varsinaisesti siivoamaan. 

 

3.viikko

Herra Kirjoitus lomailee edelleen osan viikkoa. Hän on ottanut käyttöön fiksun tavan jäädä lomalle puolesta viikosta (ehtii tehdä edellisen viikon keskeneräiset hommat valmiiksi) ja palata töihin puolesta viikosta (ei tunnu ensimmäinen työviikko niin pitkältä). Kun minullakin sattuivat vapaat vielä tähän alkuviikkoon, niin hoidimme kotihommia yhdessä - kyllä, inhottava vaimo on sitä mieltä, että mieskin saa joskus käyttää vapaa-aikaansa kodinhoidollisiin hommiin, eikä niin, että rouvan vapaapäivä on aina siivouspäivä. 

 

Yritän myös vältellä kaupassakäyntiä keskiviikkoon asti, sillä maanantaina kokkasin jääkaapin antimista pariksi päiväksi ruokaa ja vieläkin jäi jääkaapin täytettä sen verran, että sillä pärjää tovin. Keskiviikkona on kuitenkin "vähän pakko" käydä pelastamassa Lidlin tarjouksista se, mitä niistä vielä silloin on saatavilla. Samalla tässä koetan kituuttaa tilipäivään asti - ja mietin, onko tässä mitään järkeä. Minun täytyy varmaan muuttaa taktiikkaa ja uskoa, että aiemmin siirtämäni rahasumma ei vaan yksinkertaisesti enää nykyään riitä. On pakko nostaa budjettia tai muuten joudun tekemään jatkuvasti 100€ lisäsiirtoja saadakseni rahat korttitilillä riittämään. Herra Kirjoitus tästä jo huomauttikin minulle, että minun on uudelleen kalibroitava kulutustutkani, koska se on ajastaan jäljessä.  

 

Mä en ilmeisesti millään, mitenkään, kuinkaan opi, että tavaran vähentäminen tarkoittaa sitä, että tavaroita kannetaan huushollista pois eikä sisään. En taaskaan voinut vastustaa ilmaisen tavaran houkutusta, kun tarjolla oli ovikransseja, erityisesti rakastuin tuohon pääsiäistipu kranssiin ja kun ne kerran oli kaikki otettava kerralla, niin nyt meillä on 6 uutta kranssia. Samalla kerralla, mutta eri osoitteesta, kävin hakemassa 9 pyyhettä. Olen täysin tietoinen siitä, että meillä on paljon pyyhkeitä, ihan uusiakin, mutta noista useamman olen ajatellut viedä äidille, kun tuntuu, että niille olisi siellä tarvetta.  

Perjantain käytin kokkaamalla ruokia viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi. Tarkoituksena olisi välttää kaikentasoiset "nälkä yllätti" ja "ei ole mitään syötävää" pikaruokailu tekosyyt. 

Viikonlopuksi lähdimme maalle ja poikkesimme äidin luona perjantaina siivoamassa ja hakemassa pyykit. Sama meno jatkuu eli vaatimattomat 4 jätesäkillistä pyykkiä taas. Maalla ilmat eivät suosineet, satoi koko viikonlopun, joten viikonlopun saldona oli kolme muovikassillista tehtyjä sytykeruusuja. Kananmunakennovarannot hupenivat huomattavasti ja seuraavan sadepäivän voikin sitten viettää steariinikattilan äärellä. Lauantaina vietimme aikaa naapurin rouvan kanssa lettukestien ja lautapelien merkeissä. Olin toivonut saavani kerättyä marjoja edes vähän, mutta aivan turha toivo, sillä eivät ne sateen välissä ehtineet kuivua sitä vertaa, että niitä olisi voinut kerätä. Makkarat sen sijaan grillasin, vaikka kuinka satoi. Onneksi sain tulet tehtyä ennen isompien sateiden alkua ja grillin niin kuumaksi, ettei pieni sadekaan haitannut. 

4. viikko

Ensimmäinen "normaali" työviikko loman jälkeen eli 6½ päivää töitä. Maanantain ja tiistain työhulabaloon jälkeen keskiviikon vapaapäivä tuntui ihan mukavalta. Tosin siitäkin muodostui taas "vapaapäivä", sillä ensin viikkasin ja siistin pyykit ja sitten menin viemään äidille hänen pyykinsä ja sain jälleen kaksi jätesäkillistä lisää pestävää. Niiden lisäksi sain äidiltä herttaisen toivotuksen, että hän syöttää minulle paskaa. Yritän jaksaa ymmärtää, että se on Alzheimer joka puhuu, mutta silti välillä tekisi mieli vaan lähteä palaamatta. No, kilttinä tyttärenä jälleen kerran raahasin pyykit pesuun ja käytin vapaapäiväni niiden pesemiseen. Onneksi ehdin ihan hyvin illan työkeikkaa (siis sitä puolikasta työpäivää). Pyykkien välissä ehdin jopa pitkästä aikaa kutoa sukkaakin. 

Yllättävän hyvin olen onnistunut hillitsemään kaupassakäyntihimoni ja nyt on sitten syöty jääkaapista sinne valmiiksi tekemiäni ruokia. Kovin olen tyytyväinen, että käytin perjantain vapaapäivän isohkolta osin kokkaamiseen, vaikka silloin se ei oikein hyvältä tuntunutkaan. 

Aloitin myös uudet hormonilääkkeet. En tiedä, onko kyseessä vain "usko siirtää vuoria"- asia, mutta ensimmäisenä yönä nukuin 00:01- 04:50 välisen ajan kertaakaan heräämättä. Seuraavana yönä heräsin kaksi kertaa seitsemän tunnin aikana, mikä sekin on todella vähän. Näinköhän tässä vielä uusi ura Prinsessa Ruususena urkenee. 

 

Torstain hammaslääkärikin tarjosi kohtuullisen hyvän saldon, vain yksi paikattava reikä (se tietenkin tavallista pahempi, mutta ihan sama), muuten vanhoilla mennään. Olin kaivannut laskua siitä toukokuisesta hammaslääkärikäynnistä, mutta en ollut alkanut sitä peräämään. Selvisi, että sen "turhan" (siis käynnin, jolloin en saanut mitään apua) lokakuisen käynnin hammaslääkäri oli jotenkin sotkenut paperini, eikä niihin ollut pystynyt tekemään kirjauksia silloin toukokuussa eikä nytkään. Nyt hammaslääkäri lupasi hoitaa asian kuntoon, mutta totesi, ettei ala kenenkään puolesta kirjauksia ja laskuja tekemään eli minä en tule koskaan siitä toukokuun käynistä laskua saamaan. 

Viikonloppukin meni töiden merkeissä. Lauantaina aamusta kokkasin taas vähän isommalla kattilalla ruokaa, jotta sitä riittäisi viikonlopun ja alkuviikon tarpeisiin. Sunnuntaina käytiin katsomassa äitiä. Parempi päivä, muisteli sukulaisia ja vanhoja tuttuja, pyykkiä vain yksi säkillinen. Sen sain pestyä heti sunnuntaina. Eräs työkaverini huomautti minulle taannoin, että hänellä on tunne, että minä siivoan aina. Tosin hän samaan hengenvetoon jatkoi, että onhan sulla noita siivottavia paikkoja enemmän kuin muilla kun on koti ja äiti ja maallakin varmaan pitää siivota. Hän ei oikeasti ole väärässä, sillä minulla itselläni on sama fiilis: siivoan ja pesen pyykkiä, pesen pyykkiä ja siivoan, ja jos en tee sitä, niin ainakin mietin, että pitäisi. 

5.viikko

"Nenä dukossa ja aifasdudaa", mukava alku viikolle, jossa on taas 7 työpäivää. Onneksi oli ruokaa valmiina, niin ei tarvitse sen kanssa alkaa säätää. Maanantain aloitin käymällä alkuviikon tarjoukset läpi, periaatteessa emme tarvitse mitään, mutta kyllä ne aina täytyy vilkaista ja tietenkin listalle päätyi yhtä ja toista. 

 

Maanantai meni harrastetyöpaikassa, loppuviikko sitten omissa töissä. Arjen alkamisen huomaa siitä, että hoidettavien asioiden määrä on moninkertaistunut töissä; on palaveria, kokousta, ohjeiden laatimista, perehdytystä, suunnittelua ja vaikka mitä. Tiistaista torstaihin hoidin ties miten monta o-t-o asiaa, joten ei liene ihme, että torstaina olin työpäivän jälkeen aivan poikki. Varsinkin, kun vielä lähdin töihin mallilla kirves päästään, koska hammaslääkäriaikani peruttiin reilun puolen tunnin varoitusajalla. Sillä kohtaa kun aika peruttiin, tajusin, että olisin myöhässä töistä, jonne olisi pakko kiiruhtaa, koska hammaslääkäriä ei ollutkaan. Herra Kirjoituksella oli ollut aivan yhtä rankka viikko siihen mennessä, joten päätimme pistää elämän risaiseksi ja mennä burgereille. Muutenkin viikosta tulee "ulkoruokintapainotteinen", koska keskiviikkona poikkesimme serkkuni Sauman luona, jossa Herra Kirjoitus auttoi uuden tietokoneen kanssa ja perjantaina on vuorossa peli-ilta ystävien luona. Sunnuntaina kävimme katsomassa äitiä, jolla oli pitkästä aikaa todella hyvä päivä - paikat ja ihmiset pysyivät järjestyksessä ja jopa naurua riitti. En voi kuin toivoa, että kunpa tilanne jatkuisi tällaisena. 

 

Sunnuntaina annoin mieliteolle periksi ja onnistuin houkuttelemaan Herra Kirjoituksen kanssani pahantekoon, hän nimittäin kävi ostamassa sunnuntai-illaksi meille sipsejä ja dippiä. Pettymys oli enemmän kuin kohtalainen, kun sipsit eivät maistuneetkaan niin hyviltä kuin odotin. Joko niiden maku on muuttunut tai sitten minun makuaistini on muuttunut.  

 

Kuukauden "roskalavalöytö" on yllättäen: lankoja. Tällä kertaa roskalava lainausmerkeissä, koska osa langoista (alemman kuvan langat) on työkaverilta.  Ylemmän kuvan langoista kolmanneksen annoin jo eteenpäin Ievuskaiselle ja hänen äidilleen, joten ihan kaikki eivät jää meille.

          

            

 

Kun naapuri laittaa viestiä, että roskiksessa on lankoja, jotka voisi käydä dyykkaamassa, ei ole epäilystä, ettenkö kävisi poimimassa niitä talteen. Kuukauden kolmas lankalöytö on ihan kirjaimellisesti roskalavalöytö.  

     

Lisää roskalavalöytöjä: ovikransseja  6 kpl sekä 9 kpl kylpypyyhkeitä. 

 

 

Menot:

Ruoka: 421,77€ (burger king ateriat x2 (n. 35€ kerta) loman loppumisen vuoksi ja kun väsytti, pepperonia jemmaan tarjouksesta, perusruokaa ja tarjouskahvia, kananmunia ja pastakastikkeita jemmaan)

Herkut: 78,75€ (limsaa ja karkkia loman loppumisen kunniaksi, Coca-colaa varastoon, irtonamuja sunnuntai herkuksi sekä kesän viimeisen hellepäivän pehmikset, karkkeja töihin, sipsejä)

Tavarat:  95,95 € (nenäliinat, klorilli, kaivokielot, hiusklipsi, kestokassi, kosteudenpoistaja x 2, sadehousut, työtasolamppu keittiöön, peli tuliaisiksi, dödö)

Muut: 22,94 € (korppuja äidille, Saaren taika-ruusudödö)

Lääkkeet ja lääkärit: 82,58€ (3kk lääkkeet)