Kympillä kuivuutta

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä mukavuudenhaluisempi minusta tulee. Ei siis ole ihme, että vaikka muuten vaatehankinnat ovat pannassa, ostin itselleni sadehousut. Kyllä vaan, vuoden toinen vaatehankinta on mustat, mitäänsanomattomat sadehousut. Näen kuitenkin selkeästi edessäni pitkän ja pimeän syksyn, jolloin vettä sataa vaakaan ja töissä pitää kuitenkin käydä. Jos jollain pienellä, kuten sadehousuilla, voi vaikuttaa siihen, että pääsee kulkemaan kuivempana, olen valmis satsaamaan siihen.

 

Tällä kertaa ruhtinaallinen satsaus oli 9,99€ ja itseäkin nauratti, sillä tein hankinnan syksyn todennäköisesti viimeisenä hellepäivänä. Minun kannaltani helle tietenkin oli ihan hyvä asia, sillä silloin työpäivän jälkeen oli vielä hyvin valinnanvaraa Lidlin laarilla. Housut ovat todella reilua kokoa, sillä numeroa pienemmätkin olisivat menneet, mutta noiden isompien kanssa on nyt mahdollista pistää alle vaikka toppahousut ja silti pääsee vielä ihan hyvin liikkumaan. Lahkeet toki täytyy lyhentää "petite"-mittaan, jotta ne sopivat itselleni. Opin hetki sitten, että itseään ei tarvitsekaan kutsua persjalkaiseksi, vaan voi käyttää hienoa termiä "petite", joka viittaa lyhyempään mittaan, vaikka koko olis 7xl.  

 

Seuraavana hankintalistalla lienee sitten kunnollinen vettäpitävä takki. Minulla on kyllä kaapissa hieno Rukan sadeasu, mutta se on ikävä kyllä kutistunut kaapissa ollessaan, eikä niin ollen sovi päälle ja tästä johtuen pitää suorittaa uudelleen varustelu. Kaikesta huolimatta en kuitenkaan vielä malttanut luopua siitä, vaan makuutan sitä kaapissa edelleen, jos se vaikka joskus sopisi, vaikka tiedän, että sitä päivää ei tule.  

Levollinen lokakuu

Suunnitelmallinen syyskuu ei mennyt ihan suunnitellusti. Suunnitelmia oli paljon, mutta ihan kaikki eivät toteutuneet tai toteutuneet kokonaan. Osa puolestaan toteutui oikein hyvinkin. 

Lokakuu alkaa olla sateen ja pahenevan pimeyden aikaa, joten siihen ei tehdä suuria suunnitelmia vaan katsotaan, mitä kuukausi tuo tullessaan. 

 

1. viikko

Levollisuus on kyllä todellakin kaukana, kun nenä on tukossa, päätä särkee ja kurkku on kipeä, puhumattakaan korvista, jotka menivät taas samantien tukkoon. Kyllä vain, uusintakierros syysflunssaa iski jälleen - en halua päästää mieleeni ajatustakaan siihen suuntaan, että sairastumisherkkyyteni voisi johtua noista risoista - enkä tietenkään voi olla ajattelematta sitä.   

 

Töissä viimeinen viiden aamuvuoroviikon putkesta. Suhteellisen kevyt viikko onneksi, sillä muuten en olisi jaksanut. Jos olisin tehnyt jotain muuta kuin perehdytyshommia, olisin harkinnut kotiin jäämistä. Tässä tilanteessa en sitä kokenut mahdolliseksi, koska se olisi sotkenut koko homman aikataulun. Muutoin mentiin sitten minimillä eli hoidettiin vain pakolliset ja lopun aikaa kudottiin sukkaa. Se on osoittautunut viime aikoina mitä parhaimmaksi stressinpurkukeinoksi. 

 

Viikkoon kuuluivat ne perinteiset kauppareisut ja kokkaukset, vaikka järki sanookin, että kaapeista pitäisi syödä. Yritän taas tämän jälkeen panostaa siihen, että käytän valmiina olevia tarvikkeita. Nyt vaan lentsussa ei oikein jaksanut miettiä eli lopputulos oli hyvinkin valmispikaruokapainotteinen, mutta tässä kohtaa voi käyttää tuota levollisuus ja leppoisuus korttia - kun voimat riittivät siihen, niin sillä mennään. Perjantaina kävimme Burger Kingissä, ei siis pizzaperjantai vaan burgerperjantai.

Jonkinasteisen toipumisen tai sekoamisen huomasi lauantaina, sillä päätin, että pesemme kaupungissa ikkunat. Maalle emme uskaltaneet yöksi lähteä, koska oli sen verran kylmä. Lauantaina siis pestiin ikkunat ja sunnuntaina kävimme maalla päiväseltään. Yritin siivota ruusuaitaa, mutta ilmojen haltijat eivät olleet suosiollisia ja homma jäi pariin metriin. 

2. viikko

Töitä 7. päivänä viikossa, yövuoroviikko pitkästä aikaa. Mikä siis allekirjoittaneen kieroutuneessa mielessä tarkoittaa sitä, että päivisin on aikaa siivota. Nyt kun kerran ikkunat on pesty, niin kuuluu siivota myös muuten. Ei siis mitään suursiivousta, mutta sen verran, että saa matot lattiaan. Meillä ei juuri vielä ole pidettty pattereita päällä ja lattiat alkavat tuntua paljaisiin jalkoihin kylmiltä, joten on aika palauttaa kämppä talvikuosiin ja laittaa matot lattiaan. 

Itse asiassa olen varannut koko viikon noille kotihommille, sillä toivon, että taloyhtiön pesukonekin saadaan pikapuoliin korjattua. Vuorossa olisi siis myös pyykinpesua, jos se onnistuu. Siivousta on tarkoitus pyörittää huone tai maksimissaan kaksi päivässä, jotta ehtii nukkuakin. 

 

Maanantaina siivosin makuuhuoneen, työhuoneen ja olohuoneen, tiistaina keittiön, josta toki jätin kahvinkeittimen, mikron ja uunin pesemättä, keskiviikkona selvitin kylpyhuoneen ja eteisen. Pyykkiä pääsin pesemään keskiviikkona ja sitä onkin sitten riittänyt loputtomasti. Torstaina kävin viemässä kaverille sukat ja mummotossut, joihin hän oli kovin ihastunut,  ja siivoamassa äidille. Väsymystilan huomasi siitä, että tuli shoppailtua erinäisiä herkkuja. Perjantai, lauantai ja sunnuntai menivätkin sitten töissä.

Viikon kohokohtana oli parturi. Pitkään haaveilemani muutos eli tukka veks. Nyt ollaan taas lyhyttukkaisia. Mä todella rakastan tätä uutta lookia. Tuntuu hassulta, kun ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen on hiuksissa täysin oma väri.

Sateinen viikko on ollut muutoin kyllä sen verran masentava, että pihalla on tullut oltua vain pakollisen verran. Raivostuttavasti niinäkin päivinä, jolloin ei sääennusteen mukaan pitänyt sataa, on satanut.

3.viikko

Viikon alussa piti olla vapaapäiviä, ihan kolme kappaletta, mutta jotenkin vaan päädyin heti ensimmäisenä menemään töihin. Tiistaina oli tosiaan vapaapäivä, joka meni jälleen suorituskeskeisesti eli hoidin rästihommia työlistalta pois. Täytin jääkaapin, jotta voin ottaa osaa kaverini heittämään tyhjennyshaasteeseen. Keskiviikkona päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa tuolta työlistalta pois ne pitkään vetkuttelemani inhokkihommat, joskus nekin vaan on pakko tehdä. 

 

Torstaina kävimme viemässä Asunnottomien yön tapahtumaan lahjoituksena kassillisen sukkia, puhelimen ja laturin. Samalla saimme itsekin kahvia ja munkkia. Olin yllättynyt tapahtuman suosiosta, sillä porukkaa oli paikalla paljon, osa selvästi huonompiosaisia ainakin habituksesta päätellen, osa taas "tavantallaajia". 

 

Perjantaina kävin lääkärissä, ei uutta kierukkaa, vaan näytteitä, pillereitä ja puolen vuoden päästä tarkistus. Lisäksi perjantaina oli ammattiryhmämme syksyinen illan vietto, jota olin luvannut olla mukana järjestämässä. Ilta oli mukava ja ruokakaappiin päätyi hävikkiruokaa parin päivän tarpeiksi. Lauatainen vapaapäivä muutti muotoaan, kun äidin huonekaveri jouduttiin pikaisella aikataululla siirtämään ympärivuorokautiseen hoitoon ja meidänkin osaksemme tuli paikkailla sattuneita vahinkoja - lähinnä siis hakea jättisäkillinen pyykkejä, joita tuolla oli syystä tai toisesta syntynyt. Nähtäväksi jää, palaako hän hätäsijoituksestaan maanantaina, kun se virallisesti loppuu vai saavatko he järjestettyä hänelle näin nopealla aikataululla pysyvän paikan. Me ulkopuoliset olemme jo hetken tienneet, että tämä muutos on tulossa, mutta omaiset ovat vastustaneet sitä viimeiseen asti. Lisäksi on erittäin ikävä huomata, että äidin jutut alkavat osin olla täyttä potaskaa myös - hän sekoittaa sujuvasti paikkoja, aikoja ja ihmisiä ja kehittelee niistä hyvin mielikuvituksellisia tarinoita.

 

Lauantai-ilta meni taas huonoissa merkeissä eli herkkujen parissa. Liian helppoa, liian tyhmää, mutta silti ah, niin hyvänmakuista. Lauantaina toteutin myös pitkäaikaisen haaveeni ja ostin uuden voileipägrillin.Yleensä en osta uutta tavaraa ennen kuin vanha lakkaa toimimasta, mutta olen nyt niin pitkään haaveillut tuollaisesta grillistä, millä saa tehtyä kolmiotoasteja ja paistettuja panineja, niin päätin nyt "ansainneeni" sen. Kyseessä siis hurja 25€ sijoitus.

 

Ennen sunnuntain iltavuoroa pistin pesukoneen laulamaan ja sain pyykit selvitettyä. 

4.viikko

Ylipitkien vuorojen aamuvuoroviikko eli mehut irti muijasta, varsinkin kun päivät vielä venyivät, mutta onneksi sentään asioita saatiin eteenpäinkin. Torstaina käytiin äidille siivoamassa. Sinne lähdettiin suoraan työpäivän jälkeenja illalla tuntui, että nälkäkuolema tulee, jos ei saa ruokaa. Lopputulos: poikettiin Burger kingissä. Ei hyvä ratkaisu, mutta nälkä lähti. Perjantaina vietettiin peli-iltaa työkavereiden kanssa ja kivaa oli. Lauantaina käytiin pikaisesti onnittelemassa äitiä ja maalla tarkistamassa paikkoja. Sunnuntaina sitten taas töihin. 

5.viikko

Suunnittellusti kevyt viikko, vain pari työpäivää ja vapaita. Toki muutokset ovat mahdollisia. Maanantaina ei kuitenkaan tullut aikaisempaa kutsua töihin, joten siivoilin paikkoja ja tiskasin. Tiistain työpäivän jälkeen sammuin totaalisesti, joten Herra Kirjoitus kokkasi pizzaa tilauksella. Keskiviikkona puuhastelin jälleen kotihommia ja sukankutomista. Torstaina annoin itselleni luvan kaikista kotihommista selvittyäni käydä materiaalipankissa ja Kontissa. Kontista ostin 2,5€ maksaneen ovikoristeen ja materiaalipankinsta tarvikkeita pyykkipussien ompeluun, kahteen ovikranssiin ja näiden lisäksi kaksi koristeellista tyynyliinaa ja yhden sukkapuikon, jolla sain täydennettyä yhden vajaan puikkosetin kokonaiseksi. On merkittävää, että en ostanut yhtään lankakerää. Pitelin kyllä kädessäni isoa kirkkaankeltaista lankakerää, joka olisi värinstä puolesta ollut juuri tähän aikaan sopiva, mutta jätin sen ostamatta. Kaikkiaan minulta meni rahaa noihin 2,85€. 

Menot:

ruoka: 315,81 €

herkut: 56,99€

tavarat: 71,25€ (hankaussieniä, astianpesuainetta W5, Fairya, 2 kerää mustaa lankaa, pölymiekka, patterit, voileipägrilli, wc-paperia ja kynttilöitä haudalle, ovikoriste, materiaaleja) 

lääkkeet: 50,90€

muut: 49,96 € (äidille mehua, keksejä, korppuja ja karkkia, anopille kahvipullaa x 2, äidin synttäritarjoilut )

Kuukauden roskalavalöytö:

Kassillinen saippuaa. 

Tiedän, että kuulostaa hullulta haalia saippuaa, mutta tavallinen palasaippua sopii niin moneen käyttöön, että mielelläni täytän kaappiani niillä. Niillä kun voi pestä kasvoja, kroppaa, hätätilassa myös hiuksia ja pyykkiä. Niinpä ensimmäinen löytö on 750g palasaippuoita.

Kepeä kesäkuu

Toukokuu tarjoili mahtavia helteitä ja ihanaa aurinkoa, joten ei jotenkaan yllättänyt, että juuri silloin, kun kelien olisi pitänyt polla parhaimmillaan eli lakkiais- ja valmistujaispäivänä, kulki ukkosrintama yli koko Suomen. Pitäähän se nyt jossain muodossa säidenhaltijankin vähän kiukutella.

 

1. viikko

Siis viikonloppu, jolloin hommat eivät vaan edenneen toivotulla tavalla. Lähdimme maalle tarkoituksenamme leikata nurmikot ja muutenkin asettua alustavasti kesäteloille. Pääsimme kyllä hommassa alkuun, mutta sitten iski tuo ukkosrintama, joka sotki kuviot kokonaan. Onneksi naapurin rouva oli kutsunut synttärikahveille, joten pidimme sadetta siellä. Illalla, kun nurmikot eivät kuivuneet, eivätkä muutkaan hommat edenneet, teimme sytykkeitä. Sunnuntaina kello soitti ani varhain, jotta ehdimme edes vähän tehdä hommia ennen sadetta. Tunti kun olisi ollut enemmän aikaa, olisivat hommat jääneet paljon parempaan vaiheeseen, mutta aina ei saa sitä, mitä toivoo. Lähdimme siis maalta ajoissa ja poikkesimme katsomassa äitiä.

 

2.viikko

Lomaa varsinaisesta työstä ja kesätöitä. Kesätyöt ovat onneksi kevyttä hommaa, jossa sivussa ehtii mm. valmistaa ikuisuusprojekteja, kuten esimerkiksi sen virkatun maton, jonka teelmä on lojunut olohuoneen nurkassa jo ties miten pitkään. Viimeisen pesua odottaneen matonkin pesin maanantaina, joten se kesäurakka on nyt taputeltu. Tiistai-ilta meni kauppareisun ja lorveilun merkeissä, testailimme kaikkea enemmän ja vähmmän hyvää air fryerilla valmistaen; uutuuna mainostetut kalanuggetit olivat epätoivoinen yritys saadaa kalaa vieroksuva Herra Kirjoitus syömään kalaa, mutta yritys ei tuottanut toivottua tulosta, noita ei kuulemma saa ostaa toista kertaa. Keskiviikko - ilta menikin sitten kotihommissa, kyllä se vaan niin on, että vähintään yksi kodinhuoltoilta viikossa vaaditaan, jotta homma pysyy kasassa. Herra Kirjoitus hoiti äitinsä kanssa kauppareissua, joten minulla oli tilaa huiskia rätin ja mopin kanssa. Torstaina, viikon ainoana "vapaapäivänä" hoidin asioita ja kävin siivoamassa äidille sekä suoritin kesäretken materiaalipankkiin, josta kirjoitin oman postauksensa. Viikonloppuna kävimme maalla tahtojen taistoa nurmikonleikkuun ja sadesään kanssa - jälleen kerran hävisimme ja osa nurmikoista jäi edelleen leikkaamatta. Sytykeruusuja tuli tehtyä kaikki se, mitä niitä oli valmiiksi tehtyinä, kun sateella ei oikein voinut muutakaan sekä tietenkin siivottua kaappeja. 

3.viikko

Toinen viikko kesätöissä, rauhalliselta näyttää. Kelit ovat menneet syksyisen viileiksi, suorastaan hyytäviksi, joten työt tuntuvat suorastaan lottovoitolta kun on hyvä syy pysytellä sisällä äänikirjan ja sukankutimen kanssa. Metsäsukat sain valmiiksi ja kissa & Highland-sukat etenevät hyvää vauhtia. Kotihommia eli pyykkiä ja siivousta maanantai-iltana. Herra Kirjoituksen hätistin parturiin keskiiikkona. Perjantaina peli-ilta työporukalla. Lauantaina valmistautumista seuraavaan päivään, vierailu äidillä sekä juhlintaa Herra Kirjoituksen kanssa, lauantaina kun oli sekä hänen syntymäpäivänsä että meidän hääpäivämme.

Perjantaina tilipäivä. Voi kun jokaisen kuukauden tili olisi samanlainen kuin tässä kuussa; siinä kun oli lisätöitä, ylitöitä, kesälomarahat ja vielä jonkun prosentin yleiskorotuskin maksettuna. Säästötavoite etenee hyvin siitä huolimatta, että maalle täytyy ostaa sekä uusi keittiön lamppu että wc-istuin ja maksaa niiden asennukset.

Sunnuntaina juhlimme kummipoikamme isän viisikymppisiä. Ympäristö oli upea, ruoka herkullista ja järjestelyt enemmän kuin onnistuneet. Matka vaan oli se huono puoli, reilu kolme tuntia suuntaansa, mutta oli kyllä ihanaa tavata taas kummipoikaa ja hänen perhettään.

4.viikko

Toipumista reissusta, vaikka tulimmekin yöllä kotiin, niin siitä huolimatta aamu tuntui kankealta. Töihinkin olisi päässyt, mutta en vaan maanantaina jaksanut. Keskiviikkona mietin minuutin liikaa ja tilaisuus meni ohi. Torstaina sitten jo tartuin tilaisuuteen ja lupasin tehdä lisää töitä. Juhannuksenkin vietin töissä, missäpä muualla. Eikä edes harmittanut, sillä kelit olivat tuuliset ja kylmät. 

Äidille kävin tekemässä juhannussiivoja ja pesin kasoittain pyykkiä. Omaakin huushollia ehdin siivoilla ja hankkia pari kassillista hävikkivihanneksia, joista ja jääkaapin jämistä kokkasin juhannusruoat. Se olikin sitten ainoa positiivinen asia, sillä sipsit olivat tarjouksessa ja karkit samoin eli niitä tuli sitten ostettua sekä meille että ensi viikon vieraille - ja kun ne kerran oli ostettu, niin sitten niitä myös syötiin ja ostettiin lisää ja syötiin vähän enemmän. Lisäksi kävimme katsomassa äitiä sunnuntaina työpäiväni jälkeen. Siinäpä se meidän juhannus sitten menikin.

 

5.viikko

Lisää lisätöitä, olin kovasti tyytyväinen, kun tähän sai lisää hommia. Kotihommat ja lenkin ehti ihan hyvin tehdä työpäivän jälkeenkin. Viimeinen viikko ennen lomaa, loput työvuorot ovatkin sitten yövuoroja. Perjantaiksi on sovittu peli-ilta ystävien kanssa. 

Ja sitten iski paska mäihä. Loukkasin käteni. Skuutti viuhahti liian liki ohitse, horjahdin, nappasin lyhtypyväästä kiinni ja sitten sattui. Pari yötä tein töitä kipeällä kädellä, mutta sitten oli pakko mennä lääkäriin. Sain kolme päivää sairaslomaa, koska röntgenkuvissa ei näkynyt murtumaa. En tiedä, yllättikö tieto lääkärin, minua ei yllättänyt, sillä kipu oli erilaista kuin murtumakipu. Heinäkuun alussa sitten uusi kierros tohtorille.   

 

Peli-ilta sentään toteutui ja maalle mentiin viikonlopuksi, vaikka tekeminen olikin kovin rajoitettua. Jotenkin siellä on vaan helpompi hengittää näin kesäisin, vaikka ei juuri mitään pystyisi tekemäänkään. Sentään saimme nurmikon ajettua kokonaan ensimmäistä kertaa koko kesänä.       

 

Kuitit:

ruoka: 443,93 € (juhlapäiväruokaa ja reissuruokaa + kahvit, vierasruokaa sekä "nyt vaan tekee mieli"-burgerit)

herkut: 81,04€ (sisältäen työkavereiden "kesänameja" kympillä ja peli-ilta ostoksia ja tietenkin herkkuja  meille itselle ja vieraille, hankinnoissa myös jemmaan ostettuja tarjoussipsejä ja limuja)

muut: 153,4€ (bensa (useampi tankkaus, Herra Kirjoitus huolehtinut)  + wc-harja+ hiirimatto + hygieniatarvikkeet)   

 

Syksyn blues

Eilen taivaltaessani kaatosateessa läpimärkänä sen jälleen kerran muistin, mitä syksyssä eniten inhoan: kylmää, märkää ja pimeää. Syksyyn pätee sama kuin vanhaan opiskelijatotuuteen, vähintään yksi on liikaa. Tuo opiskelijatotuushan menee seuraavasti: lukuvuoden aikana voit opiskella, nukkua ja bilettää. Voit kuitenkin tehdä niistä vain kahta asiaa, joten täytyy valita. Jos haluat opiskella ja nukkua, et voi bilettää. Jos haluat opiskella ja bilettää, et voi nukkua. Jos haluat bilettää ja nukkua, et voi opiskella. 

 

Syksyn suhteen tuo menee seuraavasti: Kylmyys menisi, jos olisi kuivaa ja valoisaa. Märkyys menisi, jos olisi lämmintä ja valoisaa. Pimeys olisi ihan ok, jos olisi kuivaa ja lämmintä. Tuo kolmen kombo on vaan ainakin allekirjoittaneen mielenterveydelle erittäin tuhoisa, ei jaksa, ei tahdo, ei halua, on liian pimeää, liian kylmää ja liian märkää. 

 

Konkreettisesti sen huomaa siinä, että joutuu kantamaan mukanaan aina vaan isompaa kuormaa. Kun kesällä lähti töihin, riitti, että kiskaisi päälle shortsit ja t-paidan, potkaisi kengät jalkaan ja nappasi mukaan repun ja pyöräilykypärän. Seuraavaksi joutui lisäämään sukat, sitten pitkälahkeiset housut, niiden jälkeen takin, heijastinliivin, pyörän valot, pitkähihaisen paidan. Tämän jälkeen aletaan lisätä sormikkaita, pitkiä kalsareita, pipoa, kaulahuivia, paksumpaa takkia ja niin edelleen ja niin edelleen. Puhumattakaan siitä, että sadekelillä pitää tietysti ottaa mukaan sadevarusteet ja toisenlaiset kengät. Eikä kestä kauaakaan, kun olo on kuin Michelin ukolla kaikkine renkaineen ja siitä sitten vaaput töihin. Pukemiseen ja riisumiseen menee aikaa, joka on pois nukkumisesta, kun täytyy herätä aikaisemmin, jotta saa kaikki valmiiksi. Kulkemiseen menee enemmän aikaa, kun tuollainen Michelin etenee paljon hitaammin ja sekin täytyy aamulla laskea mukaan, jotta ehtii töihin ajoissa. 

 

Juuri tänään on taas sellainen fiilis, että antaisin melkein mitä tahansa, jos voisin vain kiskoa peiton korvilleni ja jäädä sänkyyn. Nukkua seuraavat 3, 4 tai 5 kuukautta ja jatkaa elämää vasta keväästä. Tämän kirjoitettuani taikauskoinen minäni kuiskasi kyllä korvaani, että mieti mitä toivot, haluatko maata koomassa seuraavat kuukaudet? En, sitä en halua. Haluan vain vetäytyä talviunille, ohittaa syksyn ja talven ja siirtyä taas uuteen ihanaan kevääseen.

Masentava marraskuu

Niinhän siinä kävi, että periviholliseni marraskuu iski jälleen märällä rätillä päin kasvoja. Menetin harrastetyöpaikkani - Herra Kirjoitus tosin muistutteli, että kysessä on jo toinen kerta, ja edellisen kerran jälkeenkin palasin taas takaisin, nyt tosin en usko moiseen. Kun olen rehellinen, myönnän, että minua harmittaa myös ansionmenetys, mutta ennen kaikkea tapa, jolla paikkani vienyt ihminen luikerteli kyynärpäät edellä sisään ja kiskoi maton jalkojeni alta. Toisaalta uskon sen verran paljon karman lakiin, että muodossa tai toisessa tuo tulee häntä vastaan. Myönnän myös sen, että elämällä on tapana kantaa ja kun parilla edellisellä kerralla harrastetyöpaikat ovat syystä tai toisesta lähteneet alta, niin yllättävästi on hetken päästä löytynyt uusi tilalle. Uskotaan siis siihen edelleen. Elämä kulkee seitsemän vuoden sykleissä sanoi joku ja seitsemän vuotta tuolla tuli täyteen eli ehkä se sitten on aika yhden ympyrän sulkeutua.

Toisaalta tuo tarkoittaa myös lisääntyvää vapaa-aikaa, enemmän aikaa kodista huolehtimiseen (kyllä, edellisen kerran vastaavassa tilanteessa imuroin kaikki kirjamme (monta sataa) yksitellen, siivosin kaikki kaapit ja hyllyköt) ja itsestä huolehtimiseen sekä liikuntaan. Toki se tarkoittaa myös vähemmän rahaa huvituksiin - myönnän pääni käyneeen aika kiivasta pohdintaa tämän tienoilta, kunnes taas tajusin, että mullahan on edelleen varastoja vaikka millä mitalla - en mä oikeasti tarvitse mitään. Niin ja mikäli tarvitsen, niin mulla on sitten enemmän aikaa tehdä asioita itse ja korjata vanhoja. Kaivetaan esiin myös jälleen kerran se kortti, että eläähän muutkin yhden työn palkalla, joten miksi ihmeessä et pärjäisi, varsinkin kun teitä on vain kaksi ja kaksi palkkaa, eikä edes lainoja maksettavana. Uskon, että tällä on siis joku tarkoitus.

1. viikko
eli kokonaiset kolme päivää. Ihka ensimmäiseksi vapaapäivä ja peli-ilta, mikäs sen mukavampaa, vapaapäivä tosin meni siivotessa ja pyykkiä pestessä. Viikonloppu meni maalla perinteisissä merkeissä. Vähän pihahommia, vähän ompelua, kaksi käyntiä isän luona. Äidin silmien tiputtelua kaihileikkauksen jälkeen.

2. viikko
Hyvin tavanomainen viikko tämäkin, paitsi että tähänkin viikkoon kuului kokonainen vapaapäivä ilman mitään suunniteltua ohjelmaa, tosin osan siitä käytin yhden ylimääräisen työkeikan tekemiseen sekä osan kotitöiden tekemiseen. Siitä huolimatta ehdin kuitenkin käydä testaamassa pitkään haaveilemani Burger Kingin halloumihampurilaisen - ei niin suuri makuelämys kuin odotin, jatkossa tyydyn paistamaan halloumini itse. Lisäksi kävimme herra Kirjoituksen kanssa yhdessä syömässä Hesburgerissa ja kun vielä jälkkäriksi haettiin irtokarkkeja päästiin viikon roskaruokakiintiössä jo melkoisen korkealle. Toisaalta sitten viikonloppuna syötiin kiltisti kotiruokaa eli sitä, mitä kaapista löytyi.  Normaaleiden töiden lisäksi pari nopeaa keikkaa ja muutama lisätyötunti. Olin pelännyt, että hamsteerausvarastostani ensimmäisenä loppuvat sukat ja alusvaattet, mutta sain naamakirjan kautta tällä viikolla kivan täydennyksen eli kasan sukkia, alushousuja, sukkahousuja ja trikoita, joten ainakaan ne eivät ihan heti lopu.

3. viikko
Lisätöitä - jee, maanantaina ja tiistaina yhteensä 12 tuntia. Marraskuulle kertyi kuitenkin yllättävästi lisätyötunteja ja positiivisella mielellä otin kaikki mahdolliset vastaan. Nautitaan tästä niin kauan kuin tätä vielä kestää. Jälleen odotettu palkkapäivä (jonka jälkeen, no entäs sitten fiilis. Koska ymmärtäisin lopettaa sen odottamisen? Lisäksi jäi tilinauha postilakon takia saamatta. Haluan sen edelleen paperisena, koska siitä on helpoin tarkistaa, että palkka on maksettu oikein. Kyllä, olen tässä asiassa nipo.) ja peli-ilta kavereiden luona. Puolen viikkoa eteenpäin lykätty WU-häppeninki alkoi ja päättyi osaltani alta 22 tunnissa, taisin ottaa hiukan liikaa urakka-asenteen tuohon suorittaessani 4 haastetasoa ja bonustason tuossa ajassa. Nollahävikkikuukausi valui roskiin yhden salaatin myötä ja täysin omaa saamattomuuttani - siirsin evässalaatin tekoa päivän, toisen, seuraavan ja sitten olikin puolet salaatista roskiskamaa. Harmittaa vietävästi ja yritän taas ottaa opikseni.Viikko kulminoitui siihen, että maalta hajosi pakastearkku, vietin viikonloppua yrittäen kamittaa marjoja tutuille, tunkien niitä omaan pakkaseeni ja koettaen epätoivoisesti saada pakastinta tyhjättyä. Yllättävän hyvin onnistuin, jäljelle jäi vain 30 litraa puolukoita, jotka säilyvät vähän huonomminkin säilyttäen.


4. viikko
Mustaa ja pimeää, niin ulkona kuin pään sisällä. Työvuoroissa on siirrytty nopeat syö hitaat linjaukseen ja menetin siis hitaana mahdollisuuteni saada tammikuulle edes hiukan parempia vuoroja. Kahlaan loskassa tai paukkupakkasessa joka ***tin aamu töihin, jos olisi ollut iltaa, yötä tai viikonloppua, olisi saanut edes joskus nukkua vähän pidempään, puhumattakaan niiden vaikutuksesta lompakkoon. Muuten olen ahkeroinut töissä ja yrittänyt koota lisätunteja mahdollisimman paljon, kun niitä vielä on saatavilla. Marraskuu iski jälleen... kaaduin työmatkalla, polvi mustelmilla ja molemmat kämmenet auki. Jälleen yksi syy lisää "rakastaa" tätä kuukautta. Viikonloppuna onnistuttiin välttämään roskaruokailu ja syömään pakastorfin seurauksena paistettua hirvipaistia.

5.viikko
Vielä extratöitä jokunen tunti, ihanaa kun niitä vielä on. Jääkaapin kaivelu tuotti edelleen tulosta ja vielä löytyi evästä alkuviikoksi. Yritän minimoida kaupassakäyntiä ja uudenvuoden lupaukseksi olen päättänyt ottaa sen pussikasan hävittämisen tuolta keittiön nurkasta - ja niitä ei siis kipata roskiin, vaan niillä eletään. On taas se hetki, jolloin hoen itselleni, että pahemminkin voisi olla, ei lisätöiden katoamin aiheuta katastrofia ja kyllä me ihan varmasti selvitään - säästötavoitteestani puuttuu vielä muutama tonni, mutta senhän oli tarkoituskin valmistua vasta ensi vuoden lopulla ja nyt yritän ahnehtia sitä valmiiksi jo tänä vuonna, mikä ei tietenkään onnistu ja saa miettimään tyhmiä. Mainitsinko jotain lisätöistä? No nythän niitä sitten ropsahti, yhtäkkiä reilun työpäivän verran lisää tälle viikolle, mutta ihanaa se vaan on. Buukkasimme kevääksi reissun aurinkoon, joten sen voimalla jaksaa taas vaikka mitä.

Myönnän, että tilasin kuun alussa yhden pienen Fiksuruoka-paketin, koska olin saanut sinne lahjakortin. Paketissa tuli esimerkiksi papuja, linssejä, ateriankorvikepatukoita ja jättitölkillinen päärynöitä. En vielä tiedä, mitä niistä teen, mutta eivätköhän nekin vielä paikkansa hae.

Oikein ihana jouluylläri

Tämän aamun tunnelmat ovat kaikin tavoin apeat. Eilinen jouluinen valkeus on vaihtunut taas vesisateeseen ja mustaan maahan. Kyllähän minä toivoin vähälumista talvea, mutta ei se tarkoita, että sitten vastavuoroisesti tarvitsisi sataa jatkuvasti. Sadevesi kuitenkin sopii tähän hetkeen mitä mainioimmin, sillä sain juuri kylmän suihkun niskaani.

Tänä aamuna löysin keittiöstä sitten oikein mukavan ja tunnelmaan sopivan yllärin, pakastearkkumme oli päättänyt sitten hajota. Tunnelma oli tasan sama kuin joku olisi pissinyt aamiaismuroihini. Kyllähän meidän oli tarkoitus tyhjentää pakastin ennen putkiremontin alkamista, mutta olisin halunnut tehdä sen omalla aikataulullani ja omassa järjestyksessäni enkä tasan juuri ennen joulua alkavassa superpaniikissa, tilanteessa, jossa kaikilla on kaikki kylmävarastot muutenkin jo tupaten täynnä eli tavaroita ei saa tungettua kenenkään pakkaseen välivarastoon. Jos pihalla olisi ollut edes kunnolla pakkasta olisin saanut sieltä vähän armonaikaa, mutta koska sielläkin ollaan nollakelissä tai plussan puolella ei parveke tai autosäilytys tarjoa apua.

Hakkaan päätäni seinään ja mietin, minne oikeastaan tungen tavarat. Osa oli jo sen verran sulanut, että uudelleen pakastaminen ei tule kyseeseen. Kovin pitkään ne eivät sulaneina säily, eikä pelkillä marjoilla ja possunfileellä voi elää vai voiko sittenkin?

Vielä hetken elän toiveessa, että kyseessä olisi termostaatti, joka tuosta pakastearkusta on kerran ennenkin mennyt ja jonka vaihtamisesta Herra Kirjoitus selviää ihan itsekin eikä sellainen kovin paljoa maksa. Vaan entä sitten, jos melkein uusi, vasta vuonna 1997 hankittu, pakastearkku päättääkin sanoa sopimuksensa irti lopullisesti? Tässä kohtaa en mitenkään haluaisi ostaa uutta, mutta ilmeisesti on sitten pakko. Voi kura, etten pahemmin tule ja sano.

Melkoinen maanantai

Tämä oli taas niitä päiviä, jolloin vaan olisi ollut kaikkein parasta jäädä koko päiväksi vuoteeseen ja kiskoa peittoa ylemmäs. Tosin juuri melkein noin minä teinkin aamusta, sillä luulin, että työpäiväni alkaisi kahdeksalta. Ehdin siis säätää herätyskelloon yhden ylimääräisen torkunkin ja muutenkin se oli jo soittamassa normaalia myöhemmin. Jostain takavasemmalta hiipi sitten ajatus, että jos kuitenkin tarkistaisi vielä työvuoronsa ja sieltä se sitten iski - tajunta siitä, että töissä pitäisi ollakin jo seitsemältä. Pisti sitten pikkuisen kiireeksi...

Kuvioon tietenkin sopii se, että kastuin mukavasti työmatkalla ja kolea syyssää piti huolen siitä, että vilu viipyi vieraanani koko päivän. Muutenkin päivä oli täynään kaikenlaista pientä epäonnistumista, syksyn jumppien ilmoittautuminen ei toiminut, ja ilmoittautumispäivä siirrettiin huomiseksi, jolloin en tietenkään pääse ilmoittautumaan. Kotimatkalla pääsin sitten taas nauttimaan sateesta ja kiroamaan syksyn saapumista.

Illan kokouksesta meinasin myöhästyä ja tietenkin sain sieltä ylimääräisiä töitä, jotka eivät tosiaan kuulu minulle, mutta kai ne on pakko hoitaa. Mitäpä muuta tässä vielä, mieli tekisi sipsipussia, mutta enpä taida uskaltaa lähteä hakemaan - joko tukehdun niihin syödessäni niitä taikka sitten joku ajaa ylitseni matkalla kauppaan.

Karvisen sanoin: I hate mondays.

Vihaan syksyä

Vihaan syksyä, vihaan, vihaan...

Inhoan kaikea syksyyn liittyvää: sadetta, kylmeneviä ilmoja, märkyyttä, lisääntyvää pimeyttä, sanoinko jo kylmän sateen, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin, pakkoa lisätä vaatekerrosten määrää, jotta tarkenee, auringon paisteen katoamista, siis yksinkertaisesti kaikkea syksyyn liittyvää.

Asiaa ei ainakaan edistänyt se, että kävelin kotiin kaatosateessa ilman sateenvarjoa. Olin kuin uitettu koira, alusvaatteitani myöten läpimärkä ja palelin niin, että hampaat löivät loukkua, meikit valuivat pitkin naamaa ja olo oli niin kurja kuin vain tuollaisessa tilanteessa olla voi. Pisteen I:n päälle lisäsi se, että jalassani olivat uudet, beiget nahkaunelmani, jotka nyt tietenkin kastuivat läpimäriksi ja menevät todennäköisesti pilalle. Kotiin päästessäni vaatteista olisi tosiaan voinut vääntää vettä, niin märät ne olivat, rappusiin jäi märät jalanjäljet kun riisuin kengät ja sukat alaeteisessä ja tipsutin paljain jaloin kotiin. Pahemmat jäljet olisivat jääneet, jos olisin kävellyt kengät jalassa ja vesi tursunut niistä rappusille+valunut vaatteista lisäksi. En myöskään jaksanut ryhtyä vääntämään vettä vaatteista, vaan löin ne suoraan pesukoneeseen - tulkoot pestyiksi samantien, kun kerran liotus oli jo suoritettu.

Minun pitäisi ostaa kauniit kumisaappaat tai ottaa käyttöön autotallista tylsät kontioni, mutta kun ne ovat ehdottomasti kielletty. Jalkavaivani myötä kenkävalikoimani supistui ja kumisaappaat kuuluvat ehdottomasti kiellettyihin. Täytyy yrittää kehittää joku kompromissiratkaisu, jonka myötä jalat pysyvät kuivina näillä keleillä, muutoin kukaan ei jaksa kuunnella ainaista vuodatustani siitä miten inhoan sadetta ja vihaan suunnittelematonta märkyyttä.

Nyt menen keittämään itselleni ISON mukillisen kuumaa kaakaota ja yritän toipua sen verran kylmästä kylvystäni, että selviän illan kotiaskareista ja sali käynnistä.

aamulla varhain

Tapahtumaaika ja -paikka: Tavallinen keskikokoinen suomalainen kaupunki, kerrostalovoittoisella asuinalueella keskustan läheisyydessä sijaitsevassa kerrostaloasunnossa arkiaamuna herätyksen aikaan

Päähenkilöt: mies ja nainen, aviopari, iällä ei merkitystä

Tapahtuu seuraavaa:
Herätyskello soi.
Nainen mutisee ärtyneesti: "paljonko kello on?"
Mies hamuillen kelloa: "5:30, niin kuin pitäiskin. Mites olis yks torkku?"
Nainen unen rajamailla: "Joo, laita vaan..."

Kymmenen minuutin kuluttua aamuäreät suomalaiset kömpivät vuoteesta, raahustavat keittiöön ja laittavat kahvin tippumaan, nainen laittaa eväitä, mies valmistaa aamupalaleipiä ja hakee lehden. Kommunikointi on minimaalista, joten järkevää dialogia ei synny. Jossain vaiheessa käyvät vessassa, pesevät kasvot, laittavat dödöä, partavettä, hajuvettä ja käyttäytyvät kuten kuka tahansa keskivertopariskunta. Lopulta keskittyvät aamupalan syömiseen.

Kesken aamupalan nainen hihkaisee: "tuo kello, se on jätättää, ei kello voi olla noin vähän. Patteri jäi varmaan löysälle, kun sitä siirrettiin."
Mies nousee samantien ja kääntää kelloa tunnilla eteenpäin, kello näyttää puolta seitsemää.

Aika kuluu, puuhailevat kaikenlaista, kello näyttää joitakin minuutteja vailla seitsemän, kun mies alkaa vetää ulkotakkia päälle ja huutelee lähetevänsä. Nainen antaa eteisessä miehelleen suukon ja menee vessaan. Kaikkien pahojen hetkien tapaan hänen vessassa ollessaan alkaa puhelin soida.
Puhelin soi ja soi, mutta vaikenee lopulta. Nainen alkaa vetää päälleen ulkovaatteita ja laitaa pyöräilykypärää päähänsä pohtien, että vilkaisee kännykkäänsä sitten matkalla rappuja alas. Juuri kun nainen napsauttaa kypärän leukahihnan lukon kiinni, hän kuulee ulko-ovelta avainten rapinaa.

Ovi aukeaa ja mies työntyy sisään. Mies on kylmän kostea sateisen aamun jäljiltä ja tuijottaa vaimoaan hämmentyneen oloisena: "tiedätkö, mitä kello on?"
Nainen poimii eteisen lipaston päältä kännykän käteensä ja mutisee: "pari minuuttia yli seitsemän..." Ääni hiipuu ja nainen jää tuijottamaan kännykän näyttöä, mies nappaa taskustaan oman kännykkänsä ja näyttää sitä naiselle. Molempien kello näyttää aikaa 06:04.

Tuijottavat toisiaan, sanattomina, hämmentyneitä mies vettä valuen, nainen eteisessä täysissä ulkovaatteissa pyöräilykypärä päässä. Sitten vastustamaton nauru alkaa kuplia kummankin suusta, kun he ymmärtävät tilanteen. Herätys oli laitettu siihen ainoaan puhelimeen, jota ei oltu vaihdettu talviaikaan...

Sanattomasta sopimuksesta mies riisuu takin, nainen pyöräilykypärän ja ulkovaatteet. "Miten olis puolen tunnin torkut?" kysyy mies.

Mikä on tarinan opetus: varmista aina, että olet vaihtanut kaikki kellot ja kännykät kesä/talviaikaan, äläkä ainakaan juuri ajanvaihdonaikaan käytä poikkeuksellista herätysvälinettä, kuten kännykkää, jota ei juuri muuten käytetä!

Mrs Märkä t-paita

Jos joku on ihmetellyt, miksi minusta ei ole muutamaan päivään kuulunut mitään, voin anteeksi pyydellen todeta sen johtuneen kolmesta asiasta: vesisateesta, kolarista ja herra Kirjoituksesta.

Kolarista tietenkin siinä mielessä, että yllättävän kauan nuo ottavat aikaa parantuakseen nuo kaikenlaiset nihraumat, mitä siinä kupperskeikassa syntyi. Töissä olen sinnikkäästi ollut ihan suunnitelmien mukaan, vaikka kietätämättä jossain kohtaa on koville ottanut. Kun on sitten selvinnyt tyäpäivästä, niin valitettavasti en ole juuri muuta jaksanut kuin raahautua kotiin, etsiskellä kaapeista jotain syötävää ja oikaista vähän päivätorkuille. Minkä jälkeen olenkin nukkunut aamuun saakka. Lienee tosissaan syytä kerätä voimia, sillä parin viikon päästä alkaa taas kunnon työputki - kahta työpaikkaa ja varsinaisessa vielä lisätöitä ja ylitöitä, jotta varmasti saan aikani kulumaan muualla kuin koneen ääressä.

Nukkumisesta puheenollen olen tullut siihen tulokseen, että olen edellisessä elämässäni ollut sittenkin kilpikonna. Ihan varmasti! Minä nimittäin halusta vaipuisin talvihorrokseen tuossa loka-marraskuun vaiheessa ja jos en nyt suoranaisesti horrostakaan, niin ainakin kaikki toimii kovin, kovin hidastetusti. Sen lisäksi muita kilpikonnamaisia piirteitä minussa ovat keskivartalon turpeus (kyllä, kilpi lasketaan oleelliseksi osaksi konnaa, ei sillä ole väliä millainen lisko siellä kilven sisässä luikertaa), jähmeä liikkuvuus ja ennen kaikkea yhtä tehokas syönti tapa. Kilpikonna nimittäin kadottaa herkkunsa kyllä melkoista vauhtia kitaansa ja siinä minä olen ainakin yhtä hyvä.

Niin sitten palattakoon takaisin ruotuun ja aiheeseen. Miten vesisadetta voi syyttää siitä, etten ole kirjoitellut blogiini mitään. Ihan yksikertaisesti siten, että työmatka vesisateessa töistä kotiin, vaikka matkaa ei olekaan ihan kahta kilometriä, on silti aika rasittavaa puuhaa. Eilenkin päivä paistoi kauniisti, kun lähdin vaihtamaan vaatteita. Kun pääsin työpaikan ulkopuolelle, oli taivas jo täyttynyt tummista pilvistä ja kun hylkäsin talon ja suurten kuusten antaman suojan alkoi taivaalta ripsoa vettä. Mitä pidemmälle kotimatkaani pääsin, sitä hurjemmin taivas kaatoi niskaani vettä. Mahtoi ulkopuolisilla olla hauskaa katsottavaa, kun me erään hölkkääjän kanssa leikimme hippasta puistokadulla lehmukselta toiselle, hän puun mitan edellä ja minä perässä. Vettä tuli todella niin rankasti, että siirtyminen nurmikon puolelle, lehmusten suojaan oli ainoa järkevä vaihtoehto. Leveät lehmukset suojasivat aina sen verran, ettei kaatosateessa tarvinnut pyrähtää kuin metrin parin matka ja taas pääsi seuraavan puun suojaan. Edelläni taivalta tehnyt hölkkääjä sen keksi ja alkoi puikkelehtia lehmukselta toiselle ja minä tietenkin kärppänä perässä, sillä sateenvarjo oli kotona, takki samoin. Päälläni oli t-paita ja verkkarit, mikä tietenkin on mitä erinomaisin sadesään vaatevaihtoehto - molemmat imevät vettä kuin sienet eli ei liene ihme, jos olin kotiin päästyäni märkä kauttaaltaan.

Jos eivät työpäivä ja sadekävely olisi riittäneet puristamaan minusta mehuja eilissä iltana, oli oma osansa myös herra Kirjoituksella. Hän oli jonkin firman kustantamana jokiristeilyllä, en edelleenkään ymmärrrä, miksi ne pahukset eivät kutsu noihin pippaloihin avec - minäkin pitäisin jokiristeilystä, mutta en tasan varmaan maksa risteilylippuja omasta pussistani, sen verran tyyriitä ovat. No, rakas mieheni siis pääsi nauttimaan moisesta ylellisyydestä ja oli vielä siitä riemusta luvannut kyydin linja-autoasemalta jokirantaan parille kaverilleen. Auto täytyi siis jättää sinne rantaan ja minulle hän laittoi viestin: "auto on rannassa, mahdollisesti sakkopaikalla. Haetko pois?"

Arvatkaapa, mitä tekee läpimäräksi kastunut, umpiväsynyt, mutta nuuka vaimo silloin. Raahustaa kotiinsa, kiskoo märät vaatteet yltään ja koska hän on taloudellinen, ripustaa ne myös siististi kylppäriin kuivumaan. Sen jälkeen hän ryntäilee ympäri huushollia kuin päätön kana etsien ykkösauton kakkosavainta, jonka pitäisi olla siellä jossain. Avaimen löydettyään hän kiskoo päälleen kaapista jotain kuivaa ja kosteudelta suojaavaa. Kyllä vain 15 vuotta sitten itse tekemäni tuulipuku sai jälleen armon ja tuli käyttöön otetuksi, vaikka monen monta kertaa olen sen jo päättänyt hävittää. Nyttemmin olen kyllä tullut siihen tulokseen, etten luovu siitä immoisena ikänä, sillä se suojasi kroppaani kaatuessani pahemmilta kolhuilta, koska oli niin paksu ja tiivis. Tuo puvun siis kiskoin päälleni märkien vaatteiden tilalle. Kadulle päästyäni totesin, että asuvalinta oli jälleen täysi napakymppi - aurinko paistoi kuumasti pilvettämältä taivaalta ja kadut suoranaisesti höyrysivät sateen jälkeen. Jos lämpötila sateeen ja ukkosen aikana oli laskenut tuonne 8-10 asteen hujakoille, nousi se alle puolessa tunnissa kahteenkymmeneen ja ylikin eli paksussa tuulipuvussani olin taas ihan väärällä planeetalla ja hiki virtasi sekä kuumuuden että häpeän takia.

Kun vihoin pääsin rantaan, totesin, että minua oli huijattu. Auto ei ollut sakkopaikalla eikä lappuliisoja näkynyt lähimaillakaan, vaikka minä olin heidän pelossaan kipittänyt kieli vyön alla autoa hakemaan. Kun nyt kerran olin sinne asti taapertanut, niin tottahan auton vein kotiin. Sen jälkeen tassuttelin suihkuun pesemään jälleen kastunutta kroppaani.

Mitä tein siinä välissä kun tulin suihkusta ja kun herra Kirjoitus soitti ja pyysi hakemaan hänet ja kaverit rannasta. Rehellisesti, en mitään, minä vain istuin ja tuijotin ja yritin keskittyä kuuntelemaan Varesta äänikirjana- tavallista kirjaa en olisi kädessä jaksanut pitää...

Tänään olen käynyt jälleen ostoksilla. Olemme herra Kirjoituksen kanssa matkalla maalle ja poikkesin matkalla tekemään arviointikeikan yhteen vaateliikkeeseen. Edellisistä tämä eroaa sikäli, että oli pakko ostaa jotain, jonka arvo oli vähintään 40 euroa. Hirvittävä summa! Mutta kun olin luvannut keikan hoitaa, niin minähän hoidin... Koska verojen jälkeen he maksavat palkkion, jonka suuruus on 31e, jäi ostamani puseron hinnaksi 9e. Se oli sellainen ota tai jätä kauppa, sillä tuo oli ainoa vaate, joka sopi päälleni eli se oli pakko ottaa, jotta työtehtävän ehdot tulivat täytettyä. Laitan siitä kuvaa myöhemmin... Nyt en viitsi ruveta strippaamaan, sillä naputtelen tätä herra Kirjoituksen työhuoneessa, kun hän tekee seinäntakana ylitöitään, ja huoneessa on yksi seinä lasia ja sen takana vilkasliikenteinen tie...

Asiat tärkeysjärjestykseen

Viiden kilometrin kävely kaupungilla vesisateessa valaisee kummasti ajatuksia ja saa näkemään asioita vähän erilaisestakin perspektiivistä. Eihän se elämä oikeasti ihan niin synkkää ole kuin aamuinen kirjoitukseni antaa ymmärtää.

Ensimmäiseksi tajusin sen, kun ymmärsin, että minun pitäisi olla urputuksen sijaan kiitollinen siitä, että saan olla vapaa. Siis tarkoitan sitä todella, jotenkin konkreettisesti se ajatus meni tähän tyyliin, että voin kävellä korjaamoon hakemaan huoltoapua pakastimelleni. Tuossa yhdessä lauseessa on jo ihan oikeasti monta huomionarvoista asiaa. Ensimmäisenä se, että ei tosiaan tarvitse pelätä muuta kuin hulluja autoilijoita, jotka tuntuvat aina jalankulkijan nähdessään koukkaavan kohti lähintä kurarapakkoa. Ei tarvitse varoa miinoja tai miettiä, missä voi kulkea, ettei joku ammu tai ryöstä tai jotain muuta. Kaikesta epäkiitollisesta maineestaan huolimatta tämä kaupunki on kuitenkin tavalliselle tallaajalle melkoinen lintukoto.

Toinen asia on se, että jos tarvitsen pakastinta, se tarkoittaa, että minulla on niin paljon ruokaa, että voin varastoida sitä kuin orava. Sekään ei taida ihan joka kolkassa maailmaa olla itsestäänselvyys, että ruokaa on aina jemmassa, kun ihan joka paikassa ei ole itsestäänselvyys edes se, että sitä ruokaa on joka päivä saatavilla.

Kolmantena asiana se, että "voin kävellä", olen siis sen verran terve, että minulla on toimivat jalat ja toimivat kädet ja jaksan kulkea tuon viiden kilometrin matkan jalan. Asia, josta tosissaan pitäisi muistaa olla kiitollinen, vaan niin kovin harva muistaa, en minäkään läheskään joka päivä. Minulla tietysti on paremmat muistuttimet työn puolesta kuin jollakulla muulla ja silti sitä tahtoo pitää terveyttä liian itsestään selvänä asiana.

Mitä asian taloudelliseen puoleen taas tulee, niin hyvänen aika, onhan minulla vakituinen työ, ja palkka tulee taas viikon päästä. Vaikkei se minun roponi kovin iso ole, niin jotenkin hämärästi kuvittelen, että on muita, joiden on tultava toimeen vielä pienemmillä roposilla. Toki on niitäkin joiden rovot ovat isompia kuin minun, mutta niihän se aina on. Sitä paitsi, kun herra Kirjoitus saa roponsa samana päivänä, on se jo yhteensä kaksi ropoa, kyllä sillä toimeen tullaan, kun on tultu ennenkin...Vakituinen työpaikka ja säännölliset tulot molemmilla perheessä, kuuluu myös niihin asioihin, joita ei kaikilla ole. Niin on vain aina totuttu ajattelemman, että totta kai kaikillahan töitä on, mutta kun se asia ei mene ihan niinkään.

Sitä paitsi koska en kastunut sadevedestä, tarkoitti se sitä, että minulla oli ylläni suunnilleen keliin sopivat vaatteet eli sekin on taas plussaa, kun kaikilla ei niitä vaihtokamoja ole. Se, että myös alusvaatekerta kastui, ei johtunut väärästä asuvalinnasta vaan siitä, että ihana kulta-musta tuuli/sadeasuni on niin tiivis, että voisi tarpeen tullen toimia märkäpukuna, sillä sen kanssa tulee kelillä kuin kelillä hiki. Juu, myönnetään, ostin puvun sen ihanaisen värin takia!

Nyt siis alkaa elämä voittaa, varsinkin kun näyttää siltä, että pakastimen korjauksesta selvitään 35 euron termostaatilla. Jaksan nauraa aamuiselle kiukkuamiselleni heti sen jälkeen, kun olen juonut iiii-ison kupillisen höyryävää kahvia ja saanut tiskit tiskattua.

Sen verran olen kasvanut aikuiseksi ja saanut itsehillintää, etten toiminut niin kuin joskus ennen. Silloin menttaliteettina oli "...kele, viekää sitten tuhkatkin pesästä", tätä mallia toteutin esimerkiksi ostamalla 500 markan hintaiset pukukankaat samana päivänä, kun olin saanut 720 markan ylinopeussakot, kun listaan vielä lisätään pari päivää aikaisemmin kuittaamani parkkisakko 250 markkaa ja huomioidaan opiskelijan noin 1000 markan kuukausitulot olivat menot melkoiset. Tällä kertaa en kaupungilla liikkuessani ostanut mitään ylimääräistä, vain sen mitä oli tarpeen eli voin onnitella itseäni, olen siis saanut edes rippusen itsekuria.

Loppukaneettina täytyy mainita eräs kaupungilla silmiini sattunut vaateparsi. Sen käyttäjä oli noin 14 vee teinityttö, jolla oli yllään aivan samanmallinen jakku kuin mikä itselläni riippuu vaatekaapissa ja on myynnissä Aavavintagessa (golden jacket, kullanvärinen jakku sivun oikeassa laidassa toisessa rivissä ylhäältä), minulla tosin tikkaamattomana versiona, Aavassa tikattuna, mutta molemmilla kullanvärinen takki mustilla resoreilla. Tämän neitosen takki oli "mustalaiskangasta" eli mustaa hopeanvärisin kuvioin, mutta malli oli aivan sama kuin tuossa linkittämässäni vaatteessa. Ovatkohan ne taas tulossa muotiin? Pitänee tarkkailla tilannetta ja olla kerrankin askel edellä, eikä jäljessä...