Kuuden viikon kaappihaaste

Valittelimme ystäväni kanssa yhteistuumin, että pakastimet ovat taas täynnä ja itse asiassa hallinnoimme ihan liiallista määrää pakastimia. Olen jo pitkään yrittänyt saada edes yhtä tyhjäksi ja hän samoin. Ideaalitilanne olisi se, että kaksi (tai jopa kolme) tyhjensi talven aikana kokonaan. 

Tästä tilanteesta päädyimme sitten luomaan kuuden viikon kaappi haasteen eli lokakuun puolesta välistä marraskuun loppuun mahdollisimman paljon mielikuvitusta kehiin ja ruoanlaittoa vain pakastimessa, jääkaapissa ja kuivakaapissa olevista tarvikkeista. Tuoretavaraa kuten maitoa ja leipää sekä vihanneksia ja hedelmiä saa ostaa, mutta muutoin mahdollisimman pitkälle käyttöön kaikkia mahdollinen. 

Kävin siis lokakuun 15. päivä täyttämässä kaapit ja pakastimen, jotta meillä sitten olisi mistä ottaa ja selviäisimme hengissä marraskuun loppuun. Tunnen itseni eli jossain vaiheessa alkaa ihan hillittömästi tehdä mieli jotain sellaista, mitä meillä ei vaan ole, mutta mietitään sitä sitten. Meillä on tietenkin sikäli helpompi ja myös joustamattomampi tilanne, että syöjinä on kaksi aikuista, kun taas kaverini perheessä on kaksi kouluikäistä lasta, joten hän saa enemmän löysiä sen suhteen. Meillä taas "löysiä" on esimerkiksi Herra Kirjoituksen työpaikkaruokailussa. Lisäksi minua helpottaa ne jauhepussilaatikot tuolla keittiön nurkassa, yksistään niiden avulla selviäisi jouluun asti eikä tarvitsisi vajentaa pakastinta mitenkään. 

Katsotaan, miten nopesti floppi käy vai selvitäänkö tästä edes vähän pakastinta ja kaappeja vajentaen. 

Ensimmäiset 5 päivää on menty sillä, että kaappeihin ei ole tullut muuta uutta kuin maitoa, leipää ja tuoretarvikkeita. Vähän extratäyttöä tuli siitä, että sain eräistä juhlista hävikkiruokaa mukaan ja sillä on eletty pari päivää. 

Marraskuun 8. päivään asti selvittiin kohtuullisesti - siis ostaen leipää, maitoa ja kasviksia. Pakastimesta ja kaapeista tuli tyhjättyä yhtä ja toista mm. karviaisia, joita inhoan. Lisäksi jopa tein sämpylöitä itse. Marraskuun 8. päivä vaiheessa Lidlin tarjoukset onnistuivat vetämään voiton minusta ja pizzan, tofu-kasvispaistoksen ja joulutorttujen himo kasvoi yli rajan eli oli pakko mennä ostamaan niitä. Samalla mukaan tarttui myös fetaa, mysliä, kanaa, jauhelihaa ja tuorejuustoa.  Kun nämä on käytetty, keskityn taas kaappeihin, pusseihin ja purkunoihin. 

Olen haastanut itseäni keittämällä pakastimesta marjasoppaa, sellaista, jossa on vähän sokeria ja paljon marjoja. Sitä olen sitten töissä syönyt raejuuston tai kaurahiutaleiden ja proteiinijauheen kera. Olenpa vielä käyttänyt sellaisia marjoja, joita muuten vältän syömästä. 

Toki matkalla on tullut myös lankeemuksia, kuten paikallisen kaupan salaattitarjous, jota vaan ei voinut vastustaa, puhumattakaan hampurilaisten seireeninkutsusta. Kaapit kuitenkin tyhjenevät yllättävän hitaasti, samoin omat pakastimet, mikä johtuu tietenkin siitä, että olen tyhjentänyt maalta pakastinta tänne kaupunkiin. Olen kuitenkin ylittänyt itseni leipomalla sämpylöitä useampaan otteeseen (hyvästi vanhat jauhopussit), keittämällä puuroa ja soppaa sekä perunoita. Olen myös ostanut lihaa, mitä ei olisi pitänyt tehdä, vaan koettaa kaivella pakastimesta sitä, mitä sieltä löytyy. 

Kuuden viikon lähestyessä loppuaan totean, että tätä jatketaan edelleen. Kaapit ovat edelleen täynnä, vielä enemmän pitäisi panostaa siihen, että käyttäisi kaikkea sieltä. Taidanpa ottaa tavoitteeksi, että vielä joulukuu ja tammikuu, poislukien tietysti joulusesonki, kaivellaan kaappeja, ei ne sieltä muuten tyhjene.

Ikkunaremontti, jakso: kohtalokas

Kyllästymiseen asti olen täällä urputtanut pieleen menneestä ikkunaremontista - eikä yhtään lohduta, että emme olleet ainoat, joiden mielestä se meni pieleen. Samaa palautetta on tullut muilta asukkailta, remontin valvojalta ja isännöitsijältä. Enkä usko "remppakympinkään" olleen kovin ilahtunut asiasta, sen verran taajaan on hänen puhelimensa ja sähköpostinsa laulanut valituksia tyytymättömiltä asukkailta. 

Itse asiassa ehdin jo hetken luulla, että case ikkunat olisi loppuun käsitelty, mutta niin vain siihen kirjoitettiin tänään uusi luku. Tarina alkaa siitä, että jokunen päivä sitten kuulin kumman rapsahduksen, mutta emme löytäneet sille syytä, vaikka yhdessä etsimme. Tämä tapahtui siis illalla. Seuraavana iltapäivänä asia selvisi puolittain vahingossa, avasin uuden pakastimemme kannen ja totesin sen olevan lämmin. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat sarvipäät tuli kaiveltua esille ja samalla täydellisen tuskainen olotila - ei kai taas. 

Menin katsomaan sulaketaulua ja kas, eräs tietty, jo edellisen pakkastofin aikaan tutuksi tullut sulake oli lauennut. Napautin pikasulakkeen takaisin ylös ja tajusin samalla, että illan rapsahdus oli tasan tarkkaan kuulunut siitä. Seuraavana aamuna nautin vapaapäivän myöhäistä aamukahvia ja kas, taas kuului sulaketaulusta rapsahdus. Jälleen sama sulake. Napsautin sen ylös ja päätin jäädä tarkkailulinjalle. Iltapäivällä päädyin kuitenkin soittamaan huoltoyhtiöön josta vastasivat, että sähkömiehellä on kiirettä ja soittaa mahdollisesti seuraavana päivänä. No ei soittanut, mutta sulake sen sijaan oli jälleen lauennut. Kaukoviisaasti olimme jo siirtäneet pakastimen jatkojohdolla kiinni toiseen pistorasiaan, jonka oletimme olevan eri sulakeryhmässä, joten suurempia uusia tuhoja ei tullut. Sen sijaan jälleen uusi soitto huoltofirmaan ja vielä illalla yksi sulakkeen laukeaminen. 

Onneksi sähkömies sitten tänään soitteli lähinnä varmistaakseen ongelman kiireellisyyttä. Kuultuaan kertomukseni hän päättikin tulla heti katsomaan, mistä homma oikein kiikasti. Hän aloitti tutkimalla sen pistorasian, jossa kovaonniset pakastearkkumme olivat olleeet kiinni. Ei mitään, kaikki aivan normaalia. Hän tivasi moneen kertaan, mitä meillä on asunnossa ollut päällä ja mitä on muutettu, kun sulake on lauennut. Hän oli varsin yllättynyt siitä, että vannoin ja vakuutin, ettei meillä ollut keittiössä päällä mitään erityistä siinä tilanteessa, ei kahvinkeitintä, ei mikroa, ei lämmitintä, ei edes valoja - vain jääkaappi ja pakastimet. Näytin hänelle sen ainoan vähän väljän pistorasian, joka meillä keittiössä on. Sanoin, että tiesimme sen olevan melkein käyttöikänsä lopussa, mutta emme olleet löytäneet mistään vastaavia sopivia, joten vanha oli siksi edelleen käytössä. Sähkäri totesi, että pistorasioiden olevan edelleen käyttökelpoiset ja turvalliset, vaikkakin toki vanhat ja kuluneet. Kun suunnilleen koko huusholli oli käyty läpi tyylillä: minne tuo johto vie, mitä siellä on kiinni, jäi jäljelle vain yksi tutkimaton paikka. Sanoin, että siihen ei pitäisi tulla virtaa lainkaan, mutta että meillä on parvekkeella pistorasia, joka oli irroitettu ikkunaremontin yhteydessä ja jätetty kytkemättä - tunustin suoraan, että se useampi sata euroa extraa, mitä siitä olisi siinä vaiheessa veloitettu, oli vaan meidän mielestä liikaa ja koska se kuitenkin oli ainoa koko talossa, päätimme jättää sen kytkettämättä. 

Kun sähkömies sitten meni parvekkeelle, ja testasi pistorasiaa, hän totesi, että tämä antaa kipinää, tähän tulee virta. Minä tietenkin olin aivan äimän käkenä, että tulee virta, sehän piti jättää kytkemättä. Avattuaan pistorasian sähkäri oli hetken hiljaa, ja mutisi sitten ohooh ja voi kauhistus, vanhan liiton miehiltä olisi tuossa tilanteessa jo kuulunut saatananperkeleitä aivan varmasti. Sähkäri kysäisi hyvin varovasti, että käytämmekö me parveketta usein. Mihin totesin, että me emme polta eli käyn lähinnä puristelemassa petivaatteita siellä. Hän jatkoi varsin vakuuttavasti, että sulla on todellakin nyt ollut tuuria ja selitti, että parvekkeella olleen pistorasian kaapeli on jäänyt puristuksiin parvekkeen peltien ja seinän väliin, kaapelikuori on vaurioitunut ja oikosulkeutunut parvekkeen runkoon. Käytännössä tämä siis tarkoitti sitä, että peltisen parvekkeen rungossa kiersi verkkovirran suuruinen sähkövirta, josta olisi saanut ihan kivan tällin. Tai siis "ihan kivan" sijaan oikeasti kuolettavan tällin. 

Sähkäri irroitti pistorasian ja johdot kokonaan pois, koska niitä ei enää voinut turvallisesti korjata. Lisäksi hän lähetti minulle pyynnöstäni kuvat ja asiantuntijalausunnon tilanteessa. Kerroin pistäväni ne eteenpäin ja tekeväni asennuksesta reklamaation. Pistin kuvat ja lausunnon sähköpostilla sekä isännöitsijälle, työmaavalvojalle että firman edustajalle. Lisäksi kirjoitin luonnoksiin valmiin mailin ko. firman toimitusjohtajalle, jonka olin valmistautunut lähettämään maanantaina, mikäli vastausta ei tule. Ei tarvinnut kovin kauaa odottaa vastausta, sillä pian alkoi puhelin soida ja sähköposti paukkua, jokainen noista tahoista, joille olin viestiä laittanut, otti yhteyttä. Firman edustaja jopa kahteenkin kertaan. Kaikki olivat kauhuissaan, eikä kukaan enää vihjannutkaan hysteerisiin naisiin mitään - niitäkin kommentteja on joskus vastaavissa tilanteissa kuulunut. Firman edustaja kysyi onko meillä jotain korvausvaatimuksia tässä tilanteessa. Olin mielestäni kohtuullinen, koska pyysin korvauksena meille aiheutuneet kulut eli uuden pakastimen ja pilalle menneiden ruokien hinnan sekä lisäksi korvaamaan taloyhtiölle sähkömiehen käynnistä aiheutuneen laskun - ja näiden lisäksi pistämään samaan nippuun myös ne aikaisemmat makuuhuoneen parketin ja eteisen maton, jotka olivat minultakin jo melkein unohtuneet, mutta aiheutuneet aikaisemmin tässä remontissa.

Minulla meni joku hetki, että oikeasti tajusin sen, miten lähellä viikatemies oli käynyt, kun olen tässä kesän ja syksyn aikana useita kertoja käynyt parvekkeella ravistelemassa petivaatteita ja jopa pessyt sen pariin kertaan märällä rätillä ja vedellä. Ilmeisesti ei vain ole ollut minun aikani lähteä ja suojelusenkelini on ollut kovasti ahkerana minun kiikkuessani parvekkeella. Pari tuntia meni vähän järkyttyneessä tilassa ja sukkaa kutoen, kun ei oikein osannut tarttua mihinkään. 

Nyt ongelma on onneksi sikäli ratkaistu, että ko. paikkaan ei mene enää johtoja lainkaan ja pistorasiakin on irrotettu. Jos huomiseen aamuun mennessä ei tapahdu sulaketaulussa mitään ihmeellistä, voidaan todeta, että kyseinen oikosulku oli se, joka sulakkeen laukaisi - sähkärikään kun ei voinut olla aivan 100% varma tuosta, vaikka hän sitä enemmän kuin todennäköisesti veikkasikin vian syyksi. 

Toivokaamme siis, että tämä on irvokkaan ikkunaremonttimme viimeinen lähes kohtalokas näytös ja se olisi nyt taputeltu loppuun (tässä kohtaa en edes yritä miettiä, paljonko noista korvauksista mahdollisesti joudutaan vielä vääntämään - vaikka toisaalta uskon senkin, että yksikään firma ei halua lukea iltasanomien etusivulta otsikkoa, jossa kerrotaan sen tekemästä kohtalokkaasta asennuksesta tai maksaa työturvallisuus rikkeestä aiheutuvia sakkoja, jotka eivät yleensä ole pieniä).

Onnellisuus

Onnellisuus on outo asia. Sitä kuvittelee onnellisuuden olevan isoissa jutuissa ja sitten yhtäkkiä tajuaakin, miten pienissä asioissa se pilee. En ole käynyt mitään positiivisen ajattelun kurssia, vaan ihan itse oivaltanut tämän. Kuten monesti ennenkin suuriin oivalluksiin liittyy karikkoinen polku, niin tähänkin.

Olen tyhjännyt arkkupakastintamme siinä toivossa, että saisin sen tyhjäksi ja sulatettua ennen kuin viimeiset viinimarjat putoilevat pensaista. Nyt kävin työkaverin kanssa meillä maalla noukkimassa marjoja hänelle ja samalla nappasin mukaan pari kylmälaukkua ajatuksena, että sulatan nyt tuon arkkupakastimen, oli hellettä tai ei. Kun avasin pakastimen kannen, vastassa oli tuskin kohmeessa olevia marjoja, osa oli jo aivan sulanut ja muutama pussi valutti mehua. Onni onnettomuudessa oli se, että avasin tuon kannen, seuraavaksi tarjolla olisi ollut marjakiljua, jos marjat olisivat lämmenneet yhtään enempää, nyt ne pystyi vielä keittämään mehuksi. 

Miten onnellisuus tähän liittyy? Normaalioloissahan olisin kiukutellut, kironnut, melskannut ja tanssinut twist-ripaskaa pelkästä raivosta ja ärtymyksestä. Miten siis voin olla onnellinen siitä, että pakastin on rikki ja marjat sulaneet? Lähdetään vaikka liikkeelle siitä, että olen onnellinen, koska ehdin pelastaa ne marjat. Olen onnellinen, että minulla ylipäänsä oli ne marjat. Olen myös äärettömän onnellinen siitä, että yhdellä puhelinsoitolla löytyi rakas serkku, joka lainasi Mehu-Maijaa, kun omani oli aivan liian kaukana haettavaksi näin pikaisella aikataululla. Olen myös onnellinen siitä, että minulla on puoliso, joka auttoi joka käänteessä. Onnellinen olen siitä, että hän jaksoi käyttää illan siihen, että etsi sopivat vaihtoehdot uudeksi pakastearkuksi. Turha sanoakaan, miten onnellinen olen siitä, että voin kävellä kauppaan ja sanoa, että tuon arkun haluan - siis olen onnellinen siitä, että on kauppa, missä voin ostaa pakastimen ja että minulla on rahaa, millä ostaa pakastin. Nuokaan kun eivät ole itsestään selvyyksiä kaikille edes Suomessa. Onnellinen olen siitäkin, että voimme kaiken touhun keskellä tilata pizzat kotiintoimituksellla ja säästää näin aikaa marjasouviin.

Olen onnellinen siitä, että nyt minulla on monta pulloa mehua juotavaksi, mutta Herra Kirjoitus ei ole tyytyväinen, mehu kun pitää juoda pois ennen colan ostamista ja se on colaholistille paha paikka. Kaikki mehu ei tietenkään jää meille itselle, serkulleni vien kiitokseksi muutaman pullon, samoin ajattelin onnellisuushuumassani käydä soittamassa alakerran ikäihmisten ovikelloa ja tarjota heille mehupulloa. 

Ainoa pieni asia, joka vähän jäi hampaankoloon tästä oli se, että kaipa nuo marjan kuoretkin olisi voinut hyödyntää jotenkin esimerkiksi syöttää jollekin eläimelle. Nyt kuitenkin aamunvarhaisina hetkinä olin tyytyväinen ja onnellinen siitäkin, että oli biojäteastia, mihin saatoin nuo kantaa.

 

Tässä ensimmäiset pullot. Kaiken kaikkiaan mehua tuli melkein 10 litraa. 

Seuraavaksi lähden pesemään mehunkeitossa ja pakastimen tyhjennyksessä suttaamiani vanhoja lakanoita ja olen ylen onnellinen myös siitä, että olen säästänyt noita käyttöä varten. Ne pelastivat lattian jälleen kerran.

Maaliskuun ruokabudjetti

Helmikuun lopun innostuksessa päätin vielä laskea maaliskuun ruokamenot. Maaliskuun ensimmäisen viikonlopun vietimme isän ja äidin hoteissa, ja tyypilliseen tapaansa äiti halusi laittaa vähän evästä mukaan. Niillä eväillä ja helmikuun jämillä elettiinkin sitten maaliskuun ensimmäinen viikko ja kaupasta haettiin vain se välttämätön eli maitoa. Maaliskuun toisella viikolla tulikin sitten osteltua jo vähän enemmän kaikkea, myös sitä ruokapuolta, kuten kuva todistaa. (En siis normaalisti kuvaa ruokaostoksiani, mutta osallistuin maidonkäyttötutkimukseen, josta sai palkinnoksi lahjakortin, ja siinä pyydettiin kuvaa viikon pääruokaostoksista, joten siksi tuli kuvattua).

Puolessa välissä kuuta suoritin kuittilaskentaa ja sain summaksi ruokien osalta: 172,18

Tuossa ulkona syömisiä... öööh...kuusi kertaa. Kelpaako selityksesi se, että ensin syötiin HalpaHallin shokkipäivillä edullisesti, sitten käytettiin vihreän viikon -30% alennuksia ja tavattiin ystävää sekä sitten ihan viimeksi oli vaan nälkä ja teki hamppista mieli. Jaa, että mikään noista selityksistä ei kelpaa? Entäs sitten se, että olin opintomatkalla ja sinne ei oikein voinut viedä omia eväitä, tosin tämän osuus oli vain 8,10€ kokonaissummasta.

Enemmän kuin pikkuisen hirvitti, sillä ulkona syömisten ja herkkujen osuus tuosta 172,18 summasta oli 123,73. Melkoinen osuus, mutta toki kaksi kalleinta ruokailua lohkaisee tuosta summasta noin puolet, eikä tämä toki ole normaalia, että meillä näin usein käytäisiin ulkona syömässä, nyt vain sattuivat hyvät tarjoukset samaan kuukauteen ja onhan tässä vielä loppukuu aikaa pihistää.

Loppukuu ei juuri muuta kasvattanut kuin herkkubudjettia, vaikka yritinkin taas selitellä itselleni, miten järkevää on ostaa tarjouksesta varastoon esimerkiksi kastamista yllätysvieraiden varalle.

Kokonaissummaksi koko kuukauden ruokamenoissa sain "vaatimattoman" 286,55€. Yritin perata mahdollisimman tarkkaan vain ruokaostokset tuohon, mutta on täysin mahdollista, että siellä on silti joukossa joku muutaman euron pikkutavara jota en huomannut pois laskea.

Eikä tulos loppukuusta juuri muuttunut, herkut ja ulkona syömiset veivät budjetista leijonan osan - mihin se olisi tuon alkukuun katastrofin jälkeen muuttunut, kokonaissumma noille 173,21€. Olen ollut maaliskuussa todella paljon "tien päällä" töissä ja sen vuoksi joutunut syömään "ulkona" (lue: autossa, ajaessani paikasta A paikkaan B hirveällä kiireellä) normaalia enemmän, tuossa laskussa on tosiaan mukana noiden jo mainittujen kuuden ulkonasyömiskerran lisäksi ainakin viisi "ruokaa" (lue: täytettyä patonkia tai pähkinäpussia tai karkkia) reissussa syöden. Mutta ei se silti muuta tilannetta miksikään. Aivan pakko ottaa seuranta vielä huhtikuustakin ja yrittää palauttaa itseään ruotuun tuon mässäämisen suhteen.

Helmikuun ruokabudjetti

Nyt on sitten helmikuu elettynä ja kuittien ynnäyksen aika. Sen verran noita klappuja tuli jo tuosta loppukuusta pyöriteltyä, että mitään megayllätystä sieltä ei ole tulossa, ei ainakaan positiiviseen suuntaan. Jos kaikki menee oikein hyvin, on lähin pyöristyssumma 250€, mutta minulla on kyllä sellainen kutina, että menee varmaan senkin yli.

Loppukuusta kun tuli käytyä ulkona syömässä ihan omaan piikkiinkin vielä pari kertaa edellisen postauksen jälkeen. Paikallinen Parila-ravintola tarjosi chili-bearnaise kanaa kaksi annosta yhden hinnalla, mikä oli sellainen tarjous, ettei sitä oikein voinut ohittaa. Sieltä kertyi siis 14,90 euron lasku. Lisäksi Halpa-Hallin shokkiateria kruunasi yhteisen vapaapäivämme ja lisäsi ruokalaskua 10 euron verran, mutta tuolla summalla saatiin ihan kokonainen, reilunkokoinen ja maittava ateria juomineen molemmille eli ei minusta kovin suuri uhraus. Helposti summa olisi voinut olla vaikka kolminkertainen tuohon nähden.

Jos siis oikein laskin ja sain kaikki kuitit kasalle, näyttää helmikuun ruokabudjetti 256,94€. Tuohon vielä lisäksi ne ulkona syödyt lounaat, joista kertyy 30,60€. Kaikkineen siis 287,54€. Tuossa on siis mukana yhdet isomman porukan ruokajuhlat ja kolme ulkonasyömiskertaa kahdelle, noiden kolmen kerran summaksi siis yhteensä 48,70€. Lisäksi kauppiaat tekivät sen perinteisen "yllärin", johon budjettiseurantani on useamman kerran kaatunut eli pistivät helmikuun viimeiselle viikolle tyrkylle sellaisia tarjouksia sellaisin hinnoin, etten voinut niitä ohittaa kuten edullisia juustoja, leikkeleitä ja lempikalaani Kullanrapeaa sitruuna-persilja seitä, joka on vain harvoin tarjouksessa. Ostimme siis sitä pakkaseen, jolloin lasku tulee jo helmikuulle, vaikka fisut syödäänkin vasta maaliskuussa. En kuitenkaan nähnyt mitään järkeä ohittaa hyvää ja tarpeellista tarjousta vain sen takia, että blogiin tehtävä budjettiseuranta näyttäisi paremmalta.

Ikävämpi ynnäys eli karkit, sipsit ja jäätelöt tuosta summasta eroteltuna tekee 34,06€. Kaupasta ostettuja pitsoja en laskenut erikseen, sillä ne olivat tällä kertaa iltaruoka eikä extraherkku. Tuota karkkien ja jäätelön osuutta yritän puolustella sillä, että esim. yhden kerran korvasimme ravintolasta ostettavan jälkiruoan 2 euroa per jäätelöpallo ostamalla kaupasta herkkujäätelöpaketin, joka maksoi sen saman neljä euroa, mutta siitä syötiinkin sitten kahdesti. Seli-seli-seli.... Vajaa kolmasosa  (82,76€) kuukauden ruokabudjetista siis meni ulkonasyömiseen ja herkkuihin, se on aika paljon, vaikka asiaa voi toki selitellä vaikkapa sillä, että vieraille tarjottiin kakku, jossa oli kaksi levyä valkosuklaata ja ne ovat mukana tuossa summassa, samoin kahvipöydässä olleet karkit ja neekerinsuukot, mutta ei se totuutta silti miksikään muuta. Varsinkaan, kun useimmat noista karkkimenoista löytyvät minun kassakuiteistani.

Kyllä kassakuitti ja laskin ovat armottomia, taas tuli kylmää kyytiä aiheesta "yhtään herkkuja en ole syönyt"... tuntuu kuin olisin saanut sangollisen jääpaloja niskaan. Ehkä tämä nyt auttaa avaamaan silmiä ja uskomaan sen, että ihan liikaa noita ylimääräisiä ostoksia kaupasta tarttuu mukaan. Onneksi kuiteissa on sentään kiitettävä määrä hedelmiä ja vihanneksiakin.

Kokonaisuutena tuo summa on mielestäni aika maltillinen, koska siinä on kuitenkin kahden hengen koko kuukauden ruokamenot, päivää päälle 5,13 euroa. Toki kiristämisen varaa on helpostikin, jos ajattelee, että summasta voisi pudottaa ison osan noista herkuista ja ulkona syömisistä pois, ne kun eivät ole välttämättömiä. Toisessa vaakakupissa on sitten kuitenkin kysymys, eikö sitä joskus saisi herkutellakin (varsinkin kun meillä syödään eikä juoda, alkoholin osuus tuossa kuukauden kulutuksessa on tasan 0 euroa).

Jaksaisikohan sitä vielä maaliskuun ajan tehdä seurantaa? Oman lyhytjännitteisyyteni tuntien saattaa olla vaikeaa.

Asiat tärkeysjärjestykseen

Viiden kilometrin kävely kaupungilla vesisateessa valaisee kummasti ajatuksia ja saa näkemään asioita vähän erilaisestakin perspektiivistä. Eihän se elämä oikeasti ihan niin synkkää ole kuin aamuinen kirjoitukseni antaa ymmärtää.

Ensimmäiseksi tajusin sen, kun ymmärsin, että minun pitäisi olla urputuksen sijaan kiitollinen siitä, että saan olla vapaa. Siis tarkoitan sitä todella, jotenkin konkreettisesti se ajatus meni tähän tyyliin, että voin kävellä korjaamoon hakemaan huoltoapua pakastimelleni. Tuossa yhdessä lauseessa on jo ihan oikeasti monta huomionarvoista asiaa. Ensimmäisenä se, että ei tosiaan tarvitse pelätä muuta kuin hulluja autoilijoita, jotka tuntuvat aina jalankulkijan nähdessään koukkaavan kohti lähintä kurarapakkoa. Ei tarvitse varoa miinoja tai miettiä, missä voi kulkea, ettei joku ammu tai ryöstä tai jotain muuta. Kaikesta epäkiitollisesta maineestaan huolimatta tämä kaupunki on kuitenkin tavalliselle tallaajalle melkoinen lintukoto.

Toinen asia on se, että jos tarvitsen pakastinta, se tarkoittaa, että minulla on niin paljon ruokaa, että voin varastoida sitä kuin orava. Sekään ei taida ihan joka kolkassa maailmaa olla itsestäänselvyys, että ruokaa on aina jemmassa, kun ihan joka paikassa ei ole itsestäänselvyys edes se, että sitä ruokaa on joka päivä saatavilla.

Kolmantena asiana se, että "voin kävellä", olen siis sen verran terve, että minulla on toimivat jalat ja toimivat kädet ja jaksan kulkea tuon viiden kilometrin matkan jalan. Asia, josta tosissaan pitäisi muistaa olla kiitollinen, vaan niin kovin harva muistaa, en minäkään läheskään joka päivä. Minulla tietysti on paremmat muistuttimet työn puolesta kuin jollakulla muulla ja silti sitä tahtoo pitää terveyttä liian itsestään selvänä asiana.

Mitä asian taloudelliseen puoleen taas tulee, niin hyvänen aika, onhan minulla vakituinen työ, ja palkka tulee taas viikon päästä. Vaikkei se minun roponi kovin iso ole, niin jotenkin hämärästi kuvittelen, että on muita, joiden on tultava toimeen vielä pienemmillä roposilla. Toki on niitäkin joiden rovot ovat isompia kuin minun, mutta niihän se aina on. Sitä paitsi, kun herra Kirjoitus saa roponsa samana päivänä, on se jo yhteensä kaksi ropoa, kyllä sillä toimeen tullaan, kun on tultu ennenkin...Vakituinen työpaikka ja säännölliset tulot molemmilla perheessä, kuuluu myös niihin asioihin, joita ei kaikilla ole. Niin on vain aina totuttu ajattelemman, että totta kai kaikillahan töitä on, mutta kun se asia ei mene ihan niinkään.

Sitä paitsi koska en kastunut sadevedestä, tarkoitti se sitä, että minulla oli ylläni suunnilleen keliin sopivat vaatteet eli sekin on taas plussaa, kun kaikilla ei niitä vaihtokamoja ole. Se, että myös alusvaatekerta kastui, ei johtunut väärästä asuvalinnasta vaan siitä, että ihana kulta-musta tuuli/sadeasuni on niin tiivis, että voisi tarpeen tullen toimia märkäpukuna, sillä sen kanssa tulee kelillä kuin kelillä hiki. Juu, myönnetään, ostin puvun sen ihanaisen värin takia!

Nyt siis alkaa elämä voittaa, varsinkin kun näyttää siltä, että pakastimen korjauksesta selvitään 35 euron termostaatilla. Jaksan nauraa aamuiselle kiukkuamiselleni heti sen jälkeen, kun olen juonut iiii-ison kupillisen höyryävää kahvia ja saanut tiskit tiskattua.

Sen verran olen kasvanut aikuiseksi ja saanut itsehillintää, etten toiminut niin kuin joskus ennen. Silloin menttaliteettina oli "...kele, viekää sitten tuhkatkin pesästä", tätä mallia toteutin esimerkiksi ostamalla 500 markan hintaiset pukukankaat samana päivänä, kun olin saanut 720 markan ylinopeussakot, kun listaan vielä lisätään pari päivää aikaisemmin kuittaamani parkkisakko 250 markkaa ja huomioidaan opiskelijan noin 1000 markan kuukausitulot olivat menot melkoiset. Tällä kertaa en kaupungilla liikkuessani ostanut mitään ylimääräistä, vain sen mitä oli tarpeen eli voin onnitella itseäni, olen siis saanut edes rippusen itsekuria.

Loppukaneettina täytyy mainita eräs kaupungilla silmiini sattunut vaateparsi. Sen käyttäjä oli noin 14 vee teinityttö, jolla oli yllään aivan samanmallinen jakku kuin mikä itselläni riippuu vaatekaapissa ja on myynnissä Aavavintagessa (golden jacket, kullanvärinen jakku sivun oikeassa laidassa toisessa rivissä ylhäältä), minulla tosin tikkaamattomana versiona, Aavassa tikattuna, mutta molemmilla kullanvärinen takki mustilla resoreilla. Tämän neitosen takki oli "mustalaiskangasta" eli mustaa hopeanvärisin kuvioin, mutta malli oli aivan sama kuin tuossa linkittämässäni vaatteessa. Ovatkohan ne taas tulossa muotiin? Pitänee tarkkailla tilannetta ja olla kerrankin askel edellä, eikä jäljessä...

miksi, miksi, miksi?

Tästä tulee nyt oikein kunnon nyyhkypostaus aiheesta taloudellinen vaikerrus (ja tätä ei ole tarkoitettu herra Kirjoituksen luettavaksi) eli kannattaa jättää väliin.

En ymmärrä, miksi ihmeessä elämässä menee aina niin, että kun kerran alkaa mennä jokin pieleen niin sitten menee vähän enemmänkin. Minun kohdallani tämä menee vielä niin, että aina kun suoritan övershoppausta, niin yleensä elämä iskee sitten tosi nopeasti takaisin.

Tällä kertaa olen taas aiheuttamassa itselleni taloudellista katastrofia, joka alkoi noista Ratsulan shoppauksista (katastrofin minimoimiseksi olen päättänyt myydä sen sinisen ale-löytöni, siis hameen.) Ensin tuhlailin siellä enemmän kuin yleensä. Sitten mokasin postimaksujen kanssa oikein pahemman kerran, yleensä olen tosi tarkka ja punnitsen postiin viemäni paketit moneen kertaan, nyt sitten luotin arvioon ja pieleen meni, että heilahti. Ostin huuto.net paketin maksimipainolla 5kg ja paketin pahus painoi 14 grammaa yli, asia selvisi vasta kun paketti oli kulkeutunut Tampereen lajittelukeskukseen asti eli asialle ei ollut enää mitään tehtävissä. Sieltä on siis tulossa kiva pikku lasku, jossa veloittavat paitsi postikulujen erotuksen, mikä on 3 euroa + tähtitieteelliset käsittelykulut (en edes uskalla ajatella niiden määrää). Jos tavarat olisivat olleet omiani, niin homma olisi ehkä mennyt plusmiinus nolla linjalle, mutta kun tavarat olivat anopin eli kauppasumma täytyy kuitenkin maksaa hänelle ja minä saan koko lystiksi vain maksaa tuon postikululaskun, varsinkin, kun ostajan pahus ei ole edes palautetta kaupasta laittanut eli kalliiksi tulee harrastaminen.

Toinen harmaiden hiuksien aiheuttaja on myös huuto.netistä, yltiöhätäinen ostaja, joka saa minut suorastaan raivonpartaalle. Huuto sulkeutui perjantaina, sattumalta sattui olemaan sama pankki ja hän maksoi heti, olin kuitenkin perjantaina pitkän päivän töissä, joten en ehtinyt siinä kahden työpaikan vaihdon välillä käymään kotona ja postittamaan tuotetta. Olin sitten jo perjantaina saanut viestin, että on maksanut ja toivoo pikaista postitusta. Laitoin viestiä vastaan, että juu, juu postitan maanantaina, niin kuin teinkin. Pudotin KOLME kirjettä yhtä aikaa työpaikkani aulassa olevaan keltaiseen postin lootaan, kaksi on mennyt perille, sillä palautteet tulivat toissa päivänä ja eilen. Posti lähti lootasta eteenpäin kello 17 maanantai iltapäivällä ja matkaa oli muistaakseni tuollainen 700km eli en mitenkään usko, että se olisi edes voinut olla tiistaina perillä, aikaisintaan keskiviikkona.

No, keskiviikkona tuli hepulta sähköpostia, että laittaa palautetta, kun tuote on perillä. En reagoinut asiaan mitenkään, ilmeisesti olisi pitänyt, mutta otin sen vain tuollaisena normaalina kohteliaisuuslätinänä, mitä itsekin joskus myyjille laitan. Kun en ollut vastannut mitään, niin eikö tämä h-tin hätähousu SOITTANUT minulle torstaina, kun tuote ei vieläkään ollut tullut. Hölmö menin vastaamaan, kun odotin yhtä toista puhelua. Kaveri tivasi, että olenko muistanut postittaa tuotteen jne. jne. jne. Siinä vaiheessa sanoin varsin hyisesti, että jos minulla on toista tuhatta onnistunutta kauppaa takanani, niin en varmasti pilaa sitä parin euron kellonremmin takia. En nyt suoraan sanonut, että tuollaisten sopii käydä hakemassa tavaransa kaupasta, kun eivät voi ymmärtää sitä, että ihan oikeasti postin lupaamat seuraavaksi päiväksi perille jutut eivät koske väliä Hanko-Petsamo. Posti nimittäin ilmoittaa, että 90% perillä TOISENA työpäivänä, ja jos tuo minun kirjeeni kuuluu siihen 10%:in niin entäs sitten?

Illalla kirjoitin varsin pitkän mailin, jossa käskin heppua odottamaan ainakin tämän päivän, mieluiten vielä maanantain, ja lupasin tehdä katoamisilmoituksen tarvittaessa. Tuolla raivostuttavalla tavara heti tänne pommituksella hän aiheutti sen, että en edes aio neuvotella korvauksista, neuvotelkoon postin kanssa. Minä olen osuuteni tehnyt, kun olen tuotteen asianmukaisesti pakannut ja postittanut. Piste. Enkä muuten sitten vastaa puhelinsoittoihin enkä tekstiviesteihin enää. Tämä ei nyt ollut taloudellinen katastrofi muuta kuin siinä mielessä, että tarvitsen hepun takia kohta ajan psykiatrille (lisää mailia...) ja se taas maksaa.

Lisää ongelmia ja kuluja tulee siitä, että pakastimemme on hajonnut. Tässä pari viikkoa sitten, kun tulimme maalta ja olin laittamassa lisää mansikoita pakkaseen, löysinkin kauhukseni talvikauden mansikkamnme pakkasesta sulaneita ja käyvinä. Lemu oli hirvittävä! Kannoimme ämpärillisen mansikoita biojätteeseen ja kassillisen pakasterasioita energiajätteeseen, enkä minä tiennyt olisiko pitänyt itkeä, nauraa vai kiroilla ja tein sitten sitä kaikkea. Eli täytyi ostaa uudet mansikat, jotka nyt ovat äidin pakkasessa odottamassa siirtoa tänne.

Kuvittelin ongelman korjaantuneen ja kytkin pakastimen jäähdyttämään valmiiksi pikapakastuksella. Se ehti olla päällä viikon verran (voi sitä sähkölaskua...) kunnes tajusin, että se käy jatkuvasti ympäri vuorokauden (nyt hirvittää vielä enemmän...). Testauksen jälkeen totesin, että pikapakastuksella se käy jatkuvasti ja muutoin ei lainkaan eli kylmä katoaa pakkasesta pikkuhiljaa...Nyt ovat sitten vaihtoehdot vähissä - on joko löydettävä pakastimeen uusi termostaatti ja mies asentamaan se (toivottavasti herra Kirjoitus osaa tai edes isä Kirjoitus...) taikka vaihtoehtoisesti käytävä ostamassa uusi pakastearkku. Jälkimmäisessä tapauksessa lompakossani on pikapuoliin noin 300 euron lovi.

Seuraavat kaksi kuukautta täytyykin sitten mennä no-shopping-at-all - linjalla, sillä pakastin puraisee tosiaan kahden kuukauden törsäysbudjettini verran rahaa (ajattelin samalla vaihtaa suurempaan, jotta voin ryöstää äidin pakkasesta enemmän marjoja ja ruokaa meille). Ainoa onni tässä tilanteessa on se, että minulla oikeasti on tuon verran rahaa, jotta ei tarvitse osamaksulla ottaa, se vasta kalliiksi tulisi. Valoa siis tunnelin päässä - toivottavasti ei vain ole juna.

Pitänee varmaan soitella sinne harrastetyöpaikkaankin, josko tarvitsisivat lisätyövoimaa, tällä hetkellä muutama extratyöpäivä tuntuu varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta, vaikka olinkin ajatellut pitää vapaat vapaina.