Sukkasovitus

Lupasin aikanaan nuo pinkit kukkasukat työkaverille, jos hän lainaa minulle jalat sitä varten, että voidaan ottaa pari kuvaa niistä hänen jalassaan. Alunperin kun olin jo sitä mieltä, että ne eivät näytä miltään tasolla. Ja se kyllä pitää paikkansa, on ne huomattavasti paremman näköiset jalassa kuin tasolla. 

Työkaveri sai tänään sukkansa ja reaktio oli onneksi ihastunut; kommentit olivat vau:ta, ihanaa, mä rakastan näitä ja oot niin taitava. Sukkien kokokin osui onneksi just eikä melkein.

Pinkkiä kukkaa

Tällä hetkellä tuntuu, että on aivan liian monta paria kesken, eikä mikään etene. Nämäkin sukat ovat olleet vaiheessa jo monta kuukautta. Heti kun sain nuo pinkit kukat, tiesin, mitä halusin niistä kokeilla, mutta sitten idea jäi odottamaan toteutusta, odottamaan, odottamaan ja odottamaan.

 

Idean lähtökohta, mulla oli jossain vaiheessa tällaiset pinkkinäkin, mutta lahjoitin ne pienelle leikkijälle. 

Nyt vihdoin pääsin asiassa vauhtiin. Varsiin yhdistin ensin kolme kerrosta kukkia, kahteen ensimmäiseen neljä kukkaa ja seuraavaan kolme kukkaa ihan ommellen kiinni toisiinsa.

 

Nostelin  kukkien reunasta silmukat, yläosaan 88 silmukkaa ja alaosaan 68 silmukkaa, kumpaankin reunaan kudoin ensin kerroksen oikeaa ja sitten aloitin joustimen. Yläosaan ja nilkkaan tein joustimen Tuovin valepalmikkoa käyttäen. Kyseisen joustimen suunnittelija on Tuovi Mönkkönen ja lähteenä tietenkin Facebookin Voihan villasukka-ryhmä. Kyseinen joustin on neljällä jaollinen ja koostuu neljästä kerroksesta. 

 

1krs: 1oikein, 2oikein yhteen, langankierto, 1nurin

2krs: 3oikein, 1nurin

3krs: 2oikein yhteen, langankierto, 1oikein, 1nurin

4krs: 3oikein, 1nurin

 

Puikot muutoin Novitan koivuiset kulmikkaat, mutta alemman resorin  ja kantalapun tein 2,75mm/15cm zingeillä.  

 

Kantalappuun 18+18 silmukkaa, kantapohjaan 9+9 silmukkaa, kantalapun reunasta 20 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros, kunnes kaikilla puikoilla on 15 silmukkaa. Kärkeen normaalit sädekavennukset.

Ihan vielä en tiedä, onko kyseessä hitti vai pahemman luokan huti - palaan asiaan. 

Sukilla painoa yhteensä 300g. Langan kulutus vuoden alusta 2755g.

Täydellinen hetki

Lukuisia kertoja olen paasannut siitä, miten olen syntynyt väärille leveysasteille ja että kaipaan elämääni lämpöä ja aurinkoa.  Viikonlopun jälkeen joudun kuitenkin myöntämään, että kyllä niitä täydellisiä hetkä löytyy ihan kotimaastakin, sillä viikonloppu ei olisi voinut olla kauniimpi. 

Kesän kova valo on taittunut loppukesän pehmeäksi, mutta aurinko lämmittää silti aivan uskomattoman ihanasti ja taivas hehkuu vielä kesän kirkasta sineä. Kukkien tuoksu on taittunut syksyiseksi ja sen tilalla tuoksuvat kypsyvät marjat ja mehukkaat omenat sekä tuleentuva vilja. Juuri noina hetkinä nautin maalaiselämästä eniten. 

Puutarha tarjoaa satoa herkutteluun  - ja toki myös työtä, jotta niitä herkkuja saadaan ensi vuonnakin. 

Kuvissa pentsaat odottavat vielä leikkaamista, mutta osan alustat sentään sain puhdistettua ja alustakatteen laitettua.

 

Myös metsä tarjosi upeita maisemia ja herkkuja. 

Oikeastaan tuo mahtava päivä olisi kaivannut vain sen pellolla pörisevän puimurin, jolloin tuleentuneen, kypsän viljan tuoksu olisi todella täyttänyt ilman. Se toki on tuoksu, joka julistaa syksyn alkaneeksi, joten nautin täysin rinnoin näistä loppukesän viimeisistä mahtavista hetkistä.

Siniset frillat

Päätin tehdä myös kälylle frillasukat. Seuraavat ovat enemmän nootteja minulle itselleni, jotta osaan tehdä kaksi samanlaista sukkaa, kuin mitkään kunnolliset sukkaohjeet. 

 

Aloitus 56 silmukalla, sukkapuikkoina  Novitan 3mm koivuiset pyöreät, 2o 2n joustinta 15 krs, frilla, 12 krs 2o 2n -joustinta. Kantapää 28s, 30 krs vahvistettuna, kantapohjaan 7 +7 s. Kantalapun reunasta nostin 16 silmukkaa, kavennukset tein joka toinen kerros kunnes puikolla oli 13 silmukkaa. 

Kärkikavennus normaali sädekavennus, jossa ensimmäisten kavennusten väli 4 kerrosta. 

 

Painoa sukilla 120g, lankaa käytetty vuoden alusta  2128g.

Frillasukat

Lahjoituksena saamieni lankojen joukossa oli vajaa kerä pinkki-lila sävyistä huivilankaa ja reilu kerä paksua pikkiä akryylilankaa. Nämä yhdessä saivat minut kokeilemaan pitkään mielessäni hautunutta ideaa frillasukista. 

Alkuun loin 12 silmukkaa ja kudoin 2o 2n, joustinta 6 krs. Sen jälkeen napsin virkkuukoukulla huivilankaa frillaksi. Käytännössä siis koukin noin sentin välein parisen senttiä frillaa koukulle ja vedin sukan silmukan siitä läpi, sen jälkeen kudoin sukan silmukan normaalisti. Frillakerroksen jälkeen kudoin vielä 10 krs 2o 2n -joustinta.

Kantapää vahvistettuna 12+12 silmukalla 26 kerrosta. Kantapohja 6+6 silmukkaa. Kantalapun reunasta 14 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros kunnes 12 silmukkaa puikolla. 

Anopille äitien päivänä ja kovasti ainakin esitti ilahtuvansa sukista ja kukista. 

 

 

Painoa sukilla 97g. Lankaa käytetty vuoden alusta 1875g.

Kaktuksen kauneus

Rakas serkkuni vastasi valitukseeni kuolleesta kaktuksesta antamalla minulle alun omastaan. Kyseinen kaktus on nyt muutaman viikon ajan kehittänyt nuppuja ja minä olen käynyt tuijottamassa niitä odottaen niiden aukeamista.

Tänä vapaapäivänä vietin puoli tuntia vain tuijotellen kaktuksen auenneita kukkia. On se niin kaunis, niin kaunis, niin uskomattoman kaunis. Valkoista, kermanväristä, vaaleanpunaista ja pinkkiä. Pieni kaktus ja niin valtavan suuret kukat. 

Mikään kuva ei anna oikeutta noiden kukkien kauneudelle.

 

Ehkä näistä saa jonkinlaisen kuvan siitä, millaiset kukat ovat. Niiden kuvaaminen ei vaan ollut mitenkään helppoa - ja samalla tuollaista trooppista kukkaa katsellessa syntyy halua matkustaa jonnekin, missä tuota voisi ihailla luonnossa.

Maisemia matkalta

Olemme ajaneet tämän paikan ohi lukemattomia kertoja, en edes ala laskea miten monta, sillä ohitamme sen maalle mennessä ja sieltä palatessa. Koskaan ei vain ole tullut pysähdyttyä, vaan aina on painettu kaasua ja ajettu ohi. Nyt sitten pysähdyimme - myönnän, että päälimmäinen syy siihen oli Wizard Uniten pelaaminen - ja kyllä kannatti. Maisemat olivat upeat ja kun ilmakin oli mitä ihanin vietimme äärimmäisen rentouttavan iltapuhteen maisemia ihaillen.

Annan kuvien puhua puolestaan.

Kuten jälleen tulee todistettua, monet parhaat ja kauneimmat asiat löytyvät yllättävän läheltä. 

Anopin äitienpäiväsukat

Anopin äitienpäiväsukat ovat yhdistelmä Caritan helmisukkaa ja Jonsukkien raitoja. Olen taas muodista jäljessä, sillä näitä helmisukkia kudottiin viime joulun tienoilla, minulla vain oli silloin muita projekteja kesken. Nyt eräs sukkayritelmä jumiutti kutomiseni niin tyystin, että päätin pistää sen sivuun ja alkaa tehdä jotain muuta. Kun vielä vähän yllättäen muistin, että jemmoissani on pari pussia näitä hopeisia helmiä, päätin kokeilla tätä mallia. Lankana jälleen seiska veikkaa ja vastaavan vahvuisia lankoja jämäpussistani.

Silmukoita alkuun 56, joilla neulottu 15 kerrosta 2 oikein 2 nurin joustinta. Sen jälkeen lisätty joka puikolle yksi silmukka eli kaikkiaan 60 silmukkaa, koska kuvio on kymmenellä jaollinen. Seuraavaksi on neulottu kaksi kerrosta kokonaan nurin, 8 kerrosta kokonaan oikein ja sitten on tehty ruudukko ohjeen mukaan (löytyy esim. facebookin voihan villasukka-ryhmästä tai Kodinkuvalehden nettisivuilta). Ruudukoita on kaikkiaan 6, sukan varsi loppuu nurjaan kerrokseen.

Kantapää vahvistettuna 30 silmukalla.Terään kavensin niin, että puikoille jäi 13 silmukkaa, mikä sekin oli kuitenkin aika paljon, 12+13 x 2 olisi riittänyt tai ehkä jopa 12 puikolle.

Jotenkin tuo terä olisi ehkä kaivannut enemmän turkoosia, mutta kun sitä ei ollut niin paljoa, että koko kärkikavennusten mitan olisi voinut tehdä sillä. Tämä on näitä jämäkutojan ainaisia ongelmia.

Painoa sukilla 160g
Vuoden alusta 1320g

Sukankutojan unelmapäivä

Kyllä minä niin mieleni iloiseksi sain, kun sain eilissä päivänä tuplakiitokset kutomistani sukista.
Toiset - ne navettasukiksi tarkoittamani - olivat päässeet jalkaan juhliin, koska sopivat "pyhäsukkia" paremmin yhteen käyttäjän päällä olleen neuletakin kanssa. Illalla tuli lisäksi kuva, jossa 47 numeron raitasukat oli sovitettu ja hyviksi todettu.

Tuntuu hullulta, mutta kyllä noilla kiitoksilla ja sillä, että näkee sukkien päässeen käyttöön, jaksaa kutoa taas monta uutta paria. Käytetty sukka on kutojan paras kiitos.

Pyöreitä vuosia

Juhlimme yhdessä työporukan kanssa työyhteisömme pyöreitä täyttäviä. Kuuluin onnekseni ja valitettavasti tuohon porukkaan - valitettavasti siksi, etten millään  halua täyttää enempää kuin 25 ja onnekseni siksi, että kyseisellä porukalla oli kiva järjestää juhlat ja juhlia.

Tarkoitus oli viettää mukavaa aikaa yhdessä ilman mitään muistamisia, mutta työkaverimme olivat keksineet aivan ihanan idean. Meistä jokainen sai ruusun, sitä tummempi, mitä enemmän vuosia, ja lisäksi ajanmukaisia karkkeja. Minä en tiennyt, että pätkiskin on 40-vuotta vanha tai että salmiakin suosio on kestänyt jo 50 vuotta. Kristallinen kenkämaljakko on vuosien takainen lahja kummitädiltä.

Kovasti arvostin sitä, että lahja oli pakattu ekologisesti kestohedelmäpussiin.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, seura oli parasta ja hauskaa oli - mikä sen mukavampaa.

Suurempaa kuvaa

Mä jotenkin niin ihastuin tähän konferenssijulisteeseen. Kyllä, toin useamman näitä mukanani Wienistä vain siksi, että tuo kuva oli niin kaunis.

Yksi päätyi jo uuteen kotiin työkaverille, joka joutui jättämään kaikki tuollaiset entiseen kotiinsa homeongelman takia. Tylsästi mulla itselläni ei tietenkään ole seinällä paikkaa tuolle, mutta onneksi voi ottaa aina kuvan ja säästää sen blogiin muistoksi.

Muistoja vuosien takaa

Hamsteri on todellakin hamsteri. Siivosimme maalta vanhoja muovikasseja ja yhdestä niistä paljastui todellinen löytö nimittäin kasa vanhoja muovi- ja paperipusseja. Näiden pussien erikoisuus on se, että ne ovat peräisin ihka ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltani 25 vuoden takaa.

Tänä päivänä minulla ei ollut niille muuta käyttöä kuin ihastella hetken, ottaa valokuvat ja tarjota naamakirjan askartelupalstalla, jos joku muu keksisi niille muuta käyttöä kuin roskapusseiksi. Tuo kun on se käyttö, mihin ne meillä päätyisivät, sillä minulle riittävät valokuvat.

Aika monessa paikassa tuolla reissulla tuli käytyä niin EuroDisneyssä, Eurotunnelissa (Englannin kanaalin alittava tunneli, joka silloin oli aivan uusinta uutta), Brightonissa, Hastingissa monessa paikassa, Lontoossa mm. Madame Tussaudissa ja muissa museoissa, niiden kuten Harrodsin tavaratalon kassit ovat kuitenkin matkan varrella kadoneet jonnekin.

Kerran elämässä

Jos ei lasketa omaan elämääni liittyviä juttuja, olen päässyt osallistumaan myös muiden ihmisten elämän ainutkertaisiin hetkiin saaden samalla itselleni kerran elämässä kokemuksia; olen päässyt kerran kummiksi ja saanut toimia kaasona kerran. Nyt sain lisätä ainutkertaisten kokemusten listalleni vielä yhden, pääsin tekemään morsiuspukua. Morsian halusi muodikkaasti pitsisen hääpuvun ja virkkasi itse pukuun tarvittavat liinat, minä kokosin puvun. Toimin kuin paraskin midinetti ja ompelin sen kasaan hänen ylleen, jotta puku varmasti olisi istuva.

Useampia tunteja pistelin palasia neulalla yhteen, välillä purinkin muutaman palasen, jotta lopulta sain puvusta mielestäni kauniin. Myös morsian oli tyytyväinen pukuun ja mikä parasta, puku kesti illan riennoissa hyvin ja päätyy toivottavasti käyttöön toistekin. Se kun ommeltiin irtonaiseksi eli sitä voi käyttää myös ilman kuvissa olevaa alusmekkoa. Kuvissa puuttuu myös puvun alta tylli, jolla saatiin vielä lisää muhkeutta puvun helmaan ja päällyspuvulle parempi istuvuus.

Etusosa koottiin tarkoituksella vain kahdesta palasta, joita täydennettiin pienen pienillä liinasilla.

Hihoihin tehtiin tulppaanimuotoa käyttämällä niissä kahta pyöreää liinaa, toista yläpuolella ja toista alapuolella. Kun reunoja ei ommeltu kokonaan yhteen, hihan suu jäi ikään kuin kukan muotoon. Sivuun jätettiin halkio helpottamaan liikkumista ja mahdollistamaan helman nostamisen ylöspäin.

Takaosaan tehtiin vähän erilaista tyyliä sekoittamalla joukkoon myös kokonaan tai osittain pinkkejä liinoja. Ei ihan täydellisen symmetrinen, mutta toivottavasti riittävästi kuitenkin - sulhanen kun rakastaa kaikkea symmetristä.

Tämä kylki jäi viimeiseksi ja tuotti eniten pään vaivaa, sieltä myös joudun purkamaan useamman palasen pois ennen kuin sain liinat istumaan kunnolla suhteessa toisiinsa. Onneksi purin, en olisi ikinä antanut itsellin anteeksi, jos puku olisi jäänyt alkuperäiseen malliin.

Helma on tarkoituksella epätasainen ja lyhyempi kuin aluspuku, jotta pitsimekkoa voi käyttää myös jonkun muun aluspuvun kanssa. Epätasaisuus taas tuo mielestäni näyttävyyttä pukuun.