Kirpputoriostoksia

Minä ja vapaapäivät emme vaan sovi yhteen. Sovin Ievuskaisen kanssa pikatreffit asuinkaupunkimme keskustaan, jotta saisin toimitettua hänelle synttärilahjan, joka jäi tuolloin huonon onnen päivänä lukittujen ovien taakse. Ievuskainen vaihtoi torilla bussista toiseen ja vaihtojen väliin jäi parin kymmenen minuutin marginaali. Siinä kohtaa sitten jäi aikaa lahjan antamiseen ja pikaiseen kuulumisten vaihtoon.

 

Kun Ievuskainen jatkoi bussilla eteenpäin, minä sain ajatuksen poiketa läheisellä kirpputorilla. Nämä ovat niitä ajatuksia, joita ostoslakkolaiselle ei todellakaan pitäisi syntyä, mutta niin vaan löysin itseni penkomasta kirpparilla. Ajatukseni oli vilkaista lankoja, koska Ievuskainen oli maininnut, että hänen korvisvirkkauslangoistaan puuttuvat limenvihreä ja auringonkeltainen. Langat, korut ja muut askartelumateriaalit olivat kohtuullisen hintaisia siis kalliimpia kuin olin valmis maksamaan. Vaatteet sen sijaan olivat puoli-ilmaisia, mikä tarkoitti sitä, että sorruin ostamaan kahdet farkut, joista maksoin yhteensä 2,50€. Toiset olivat tummansiniset, paksua stretchfarkkua olevat kapeanmalliset kuminauhavyötäröiset pöksyt. Näiden plussapuolena on se, että ne käyvät minulle ilman mitään muutoksia, ne kun oli sopivalle mitalle valmiiksi lyhennetty. Toiset ovat mustat perusfarkut, jotka vaativat vähän muokkausta eli lahkeet ovat liian pitkät. 

 

Kun kerran vauhtiin pääsin, niin tietenkin jatkoin vielä kierrosta toiselle kirppikselle ja materiaalipankkiin. Tämä toinen kirppis oli kiinni, joten sieltä ei tullut mitään hankintoja. Sen sijaan materiaalipankista ostin yhden vihreän Finlaysonin pöytäliinan, joka sopi keittiön pöydälle kuin tehtynä, vaikka liinan siinä pitäminen ei olekaan järkevää, koska sitä saa olla jatkuvasti pesemässä.  Sen lisäksi ostin kasan puolivalmiita kestopikkuhousunsuojia, yhden melkein valmiin ristipisto/kanavatyön, joka nyt vihdoin on sellainen, josta voi sitä laukkua ruveta valmistamaan ja tietenkin niitä lankoja: vyyhdillinen turkoosia floricaa ja kasa epämääräisiä puuvilla- tai sekoitelankoja. Noista nuo keltaiset ja vihreät ovat menossa Ievuskaiselle ja tuo pieni turkoosi kerä myös, isomman turkoosin ja vihreän ajattelin ensivaiheessa pitää itse, sillä tiskirättini alkavat osoittaa hajoamisen merkkejä. Tämä koko satsi kustansi 5€ eli ei kovin paljon.

Että näin hyvin se ostolakko taas kerran toimii. Voi minua, kun mä en vaan kertakaikkiaan opi.

Puhuttelussa

Eilen olin puhuttelussa. Puhuttelun pidin ihan itse itselleni ja syystä. Lähdin töihin katsomatta yhtään ikkunasta ulos, millainen keli ulkona on. Nappasin siis eteisestä jalkaani vanhat lenkkarit, jotka ovat "loppuunkäytössä", jotta ne vihdoin ja viimein voisi poistaa.

Olisi todellakin kannattanut katsoa ikkunasta ulos, sillä yön aikana kaduille oli ilmestynyt viisi senttiä märkää loskaa. Se ja kuluneet lenkkarit eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä. Alkuun pääsin näppärästi kävelemään muiden jalan jäljissä, kun kadulla oli ollut muitakin kulkijoita, mutta kun pääsin puistoon, jouduin reitille, jota kukaan muu ei ollut kulkenut. Kovin montaa askelta ei tarvinnut ottaa, kun lenkkarit ensimmäisen kerran hörppäsivät vettä ja matka töihin oli vasta alkutaipaleella. Loppumatkan kahlasin loskassa yhä märemmiksi käyvät kengät ja sukat jalassa ja mietin, mitä järkeä tässä mun touhussa oikein on. Onneksi töissä on työkengät ja vaihtosukat, muuten en olisi päivästä selvinnyt.

Matkalla sätin itseni oikein kunnolla. Ensiksi siitä, että en katsonut sen vertaa pihalle, että olisin nähnyt, missä kelissä lähden ulos ja toiseksi siitä, että en huolehdi itsestäni. Ihan oikeasti ihminen omistaa kymmeniä kenkäpareja, joista pitäisi löytyä vaihtoehto keliin kuin keliin eikä sen vertaa pidä itsestään huolta, että kaivaisi oikeanlaiset kengät esiin. Mikäli nyt olisi sellainen tilanne, ettei sieltä kaapista löydy oikeaa sorttia popoja, niin ne voi sitten hakea kaupasta, sillä on kaksi asiaa, joista aikuisen ihmisen pitäisi huolehtia ainakin jalkineiden osalta: mukavuus ja terveellisyys. Näistä jälkimmäinen on ehdottomasti tärkeämpi, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kengät ovat keliin sopivat. Sekä mukavuutta että terveellisyyttä koskee toki se, että kengät ovat jalkaan sopivat.

Nyt on sitten otettu järki käteen ja kaivettu näille keleille sopivat kengät esiin. Eikä toivottavasti tarvitse enää kulkea jalat märkinä eikä pitää itselleen "ota järki käteen" - tyylisiä puhutteluja.

Laukkuraato

Ostin aikanaan ihanan konjakinvärisen ison olkalaukun, jossa oli kaksi hihnaa ja joka oli juuri sopivan kokoinen. Käytin sitä ostamisen jälkeen muutaman kerran ja sitten se, häpeällistä kyllä, jäi aika pitkäksi aikaa odottamaan. Nyt kun otin sen jälleen käyttöön, jouduin toteamaan, että aika oli ajanut siitä ohi - ei siis taaskaan puhuta muodista ja ulkonäöstä, vaan pinnasta. Keinonahkaisen laukun koko pinta kuoriutui murusina.

Turha sanoakaan, että harmitti niin vietävästi. Ei tullut tuolle täyteen 30 käyttökertaa. Ei yhtään auta omaatuntoa se, että laukku oli aikanaan halpa, mitä väliä sillä hinnalla on, jos laukku kauhtuu kaapissa käyttökelvottomaksi.

Ratkoin laukusta talteen vuorin, vetoketjun ja hihnojen metalli- sekä muut käyttökelpoiset osat. Yritän jossain vaiheessa löytää sopivan vanhan nahkatakin, jotta voisin tehdä itselleni kunnollisesta materiaalista uuden. Tiedän, että tämä ajatus saattaa olla utopiaa, mutta sitten kun tilanne joskus tulee päälle, niin on jo puolet laukusta valmiina.

Tämä todistaa jälleen sen, että koskaan enää en osta muuta kuin kankaisia tai nahkaisia laukkuja, vegaaninen laukkuelämä ei ole minua varten. Toisaalta yksi nahkainen peruslaukku kestää vuosikymmenen, joten ei niitä tarvita niin montaa kuin näitä halpoja keinonahkaisia, jotka menevät pilalle hetkessä.

Voi pimeys

Monen monta vuotta olen hokenut sitä, miten inhoan pimeää, kylmää ja märkää. Tuo tunne vain tuntuu pahenevan vuosi vuodelta. Miten toivoisinkaan, että voisin vain kiskoa peittoa korville ja jäädä sinne peiton alle vaikka kolmeksi kuukaudeksi näin syys-talven aikaan. Tässä kohtaa voi todeta, että kyllä karhut ovat viisaita, näillä leveysasteilla kaikkien pitäisi voida nukkua talviunta.

Ihan kauhuissani mietin jo, että miten oikein koomailen läpi marraskuun ja joulukuun, kun nyt jo on talviunifiilis. Pari päivää sitten satanut loskaksi muuttunut ensilumi ei juuri lisännyt hereilläpysymisen halua. Tuntuu, ettei mikään huvita ja siihen, ettei pimeässä kukaan erota nurkissa pyöriviä villakoiria voi aina vedota.

Tässä kohtaa mieleeni juolahti kirkasvalolamppu, jonka Herra Kirjoitus minulle osti muutamia vuosia sitten. Koska keittiömme on jo muutenkin täynnä kaikea ei niin tarpeellista, raahaan senkin sinne, jos se vähän edes piristäisi ja toisi sitä kaivattua valoa tähän pimeyteen. Sen vierelle nostan D-vitamiinipurkin, jos vaikka sieltäkin löytyisi  vahvistusta siihen uskoon, että kevät tulee jälleen.

Taidan olla itselleni armollinen ja päättää, että jos marraskuussa ei huvita suursiivota, vain imuroin ja pyyhin pölyt, jos ei huvita kokata, otan käyttöön valmisruokajemmat (pussikeitto ja näkkäri ovat ihan hyvä vaihtoehto, uskokaa pois, kyllä niillä ja kaurapuurolla kuukauden elää). Onneksi koomailuun liittyy myös se, ettei jaksa laittaa itseään sen vertaa, että kävisi ulkona syömässä kovin usein. Piristykseksi voidaan käyttää vihdoin ja viimein ne lahjakortit, jotia on säästetty hätätilanteita varten. Marraskuussa on onneksi vain 30 päivää, ja kun jokaiselle päivälle lupaa itselleen vaikka puoli tuntia piristävää peliaikaa, niin ehkä sillä selviää. Tuo kouluttava peli kun hyvä henkireikä, joten pitänee käyttää sitä jaksaa-jaksaa-vipuna: kun hoidat nämä asiat, saat vartin peliaikaa. Tuon kirjoitettuani tunnen itseni kyllä enemmän viisivuotiaaksi kuin aikuiseksi, mutta ihan se ja sama - kunhan sillä selvitään marraskuusta ilman että elämä ja koti ajautuvat jättikaaokseen, niin sillä mennään.

Hyvä, paha "anekauppa"

Viime aikoina olemme ostaneet suurimman osan kuivatavaroistamme "anekaupoista" eli Matsmartilta ja Fiksuruoasta. Mielestäni on ihan loistavaa pelastaa poistoon menossa olevaa ruokaa ja säästää ruokalaskussa ja vähentää ruokahävikkiä, oikeastaan ei mikään voisi olla täydellisempää. Niin, ellen itse olisi se tumpelo, joka pilaa homman. Tajusin nimittäin tässä tilauslistoja katsellessani, että olen langennut ihan 6-0 mainostajan ansaan. Normaalien tuotteiden osalta homma on ihan ok, niitä olen tilannut sen, mitä olen tarvinnut ja lisäksi jotain uutta kokeilua varten (näistä on löytynyt todellisia suosikkeja, joita ei olisi muutoin tullut kokeiltua), mutta sitten pakettiin on aina eksynyt mukaan jotain "pientä extraa" eli euron karkkipussi, viisi sipsipussia kolmella eurolla, viikonlopun superkombo, jossa on suklaalevy, sipsipussi ja keksejä. Juupa juu, ja sitten mä vielä ihmettelen, mistä niitä herkkuja meille oikein tulee. Kun niitä herkkuja on kaapissa, niitä tulee myös syötyä eli ei todellakaan hyvä.

Eihän se euron suklaalevy ole koskaan ollut se tärkein syy tehdä tilausta, mutta koskaan en myöskään ole jättänyt sitä klikkaamatta mukaan ostoskoriin. Samoin, jos laatikkoon on jäänyt tyhjää tilaa eli mahdollisuus tilata samoille postikuluille vähän enemmän tavaroita, ovat täytteet olleet poikkeuksetta turhuuksia eli herkkuja ja sama, jos ilmaisiin postikuluihin on ollut matkaa muutama euro, täydennystuotteet ovat aina olleet turhuuksia. Eihän siinä ole mitään järkeä, että fiksu proteiinipatukkatilaus saa kylkeensä kasan turhaakin turhempia herkkuja vain siksi, että ne ovat muka halpoja tai että ne tilaamalla saa tilauksen täydennettyä ilmaisiin postikuluihin asti. No way, tähän on nyt tultava loppu.

Tärkein asia on nyt jo saavutettu eli tajunta siitä, mitä oikein tapahtuu. Seuraavalla kerralla aion olla fiksumpi, mutta ihan varmuuden vuoksi ajattelin jättää tilaukset tuonne tekemättä hetkeksi, jotta en taas olisi mainosten ja ostovietin vietävissä. Pienen tauon aikana ehdin taas työstää tätäkin asiaa pienessä päässäni.

Loputon harmaus

Yleensä rakastan kevättä, sen lisääntyvää valoisuutta, lämpeneviä päiviä ja kaikkea tähän vuodenaikaan liittyvää suunnattomasti. Nyt vain on jotenkin niin, että talven harmaus on jämähtänyt pääni sisälle. Mikään ei huvita, ei mikään, aina vaan väsyttää. Työ, josta yleensä pidän tavattomasti, yököttää; koti, josta olen rakentanut mieleiseni pesän, inhottaa; käsitöitä ei jaksa, kirjat eivät kiinnosta, puhumattakaan siitä, että oma olemus ärsyttää, inhottaa ja oskettaa. Blogia ei jaksa kirjoittaa, siivota nyt ei ainakaan huvita, vaikka pitäisi. Ainoa, mikä vähän kiinnostaa, on syöminen ja se on juuri se, jonka ei tosiaan tarvitsisi kiinnostaa.

En ole siis jaksanut juuri kirjoitella maaliskuun viikkoraportteja siitä, mitä on tapahtunut, mikä on positiivista ja mitä vaaka näyttää. Varsinkin tuo jälkimmäinen vain nostaisi v-käyrän pilviin ja lisäisi masennusta, väsymystä ja turhautumista sen verran, että voisi syödä vähän lisää. Sitten olisikin jo noidenkehä valmis ja siihen en nyt halua. Jotain positiivista sentään kuitenkin on, kaikki kauppakuitit ovat tallessa ja lisää tavaraa ei ole tullut haalittua, vaikka kaikkia poistuneita ei olekaan kirjattu.

Nyt täytyy vaan vetää syvään henkeä, miettiä joku sopiva katko tähän oravanpyörään, jotta saisi taas positiivisen kevätfiiliksen päälle. Aloitan pyytämällä uuden maskin puhkuun, jos se helpottaisi nukkumista vähän ja toisi sitä kautta virtaa. Ostin myös monivitamiinipillereitä purkillisen ja kaivoin kaapista esiin purkin rautatabletteja, jospa niilläkin olisi positiivista vaikutusta.

Päätin myös varata itselleni vapaan viikonlopun "vain olemiseen", vaikka suorittamista olisikin miten paljon. Saa tehdä, jos siltä tuntuu, mutta jos ei tunnu siltä, että haluaisi tehdä, niin sitten saa vaan olla - sekin tekee joskus todella hyvää.

Mustia mietteitä

Olin tulossa ruikuttamaan tänne, miten surkeasti asiat taas tänään ovat - on palkkapäivä ja palkka hakee pienuudessaan vertaa, koska työntekijän eläke- ynnä muut maksut ovat taas nousseet ja veroprosenttini on mielestäni huiman korkea. Käteen jäävä osuus on siis surkuteltavan pieni ja sitä myötä myös käyttöön jäävä rahamäärä. Koska noudatan "maksa itsellesi ensin"- periaatetta, laskin käyttörahat tietenkin niin, että säästöön jäävä osuus oli kuorittu siitä päältä pois ja jäljelle jäävä on sitten varattu laskuihin ja elämiseen.

Kymmenen minuutin itsesäälissä ja surkeudessa pyörimisen jälkeen vedin henkeä ja otin itseäni niskasta kiinni sekä pyysin itseäni huomioimaan seuraavat asiat: Kaikesta huolimatta säästöön siirretty summa on sekin minun rahojani ja voin käyttää niitäkin rahoja, jos tarve vaatii. Tajusin, että loppukuusta pitäisi tulla vielä lisätili, harrastetili ja liki satasen verran erinnäisiä kulukorvauksia. Lisäksi korttitilillä on satanen ja lompakossakin käteistä melko paljon - niillä voi maksaa ruokakaupassa ja muuallakin. Muistutin itseäni myös siitä, että juuri vähän aikaa sitten tein inventaaria ruokakomeroissa ja siellä oli syötävää vaikka miten pitkäksi aikaa - nyt on sitten aika jatkaa kaappien kaivelua ja syödä sieltä. Näiden päälle totesin, että olen lukemattomia kertoja tullut siihen lopputulokseen, että en tarvitse mitään uutta, koska kaikkea on jo yllinkyllin - se mitä haluan, onkin sitten eri juttu, mutta niistähän oli muutenkin tarkoitus karsia tänä vuonna. Tein myös pikaiset suuntaa-antavat laskelmat ja totesin, että mitään isompia laskuja ei pitäisi olla tulossa ennen ensikuun alun vastiketta, joten "surkean pienestä" käyttörahasta saattaa jopa loppujen lopuksi jäädä jotain yli.

Jälleen kerran ohjeistan itseäni tajuamaan sen, että valituksen aiheeni ei ole oikein validi. Vaadin itseäni ymmärtämään kaksi asiaa; "Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot", on yksi parhaista suomalaisista sanonnoista ja että  sen noudattaminen kannattaa. Jos muutkin selviävät, miksi en minäkin. Lisäksi joillekin tämä penninvenyttäminen ei ole kikkailua sillä, että kuoritaan tilistä yli 60% päältä säästöön ja valitetaan sen jälkeen, että ei tule lopulla toimeen ja kuitenkin rahat riittävät loppujen lopuksi ihan hyvin. Joillekin penninvenyttäminen on sitä jokapäiväistä todellisuutta, jossa todella täytyy miettiä, miten rahat saadaan riittämään kaikkeen tarpeelliseen ja välttämättömään. Kolmantena asiana voisin nostaa vielä esiin sen, että saan itselleni aikaan vain henkisen köyhtymisen, jos jatkan loputonta pyörimistä mustissa ja harmittavissa asioissa ja mietin vain sitä, miten en tule toimeen ja miten pihistäisin jostain sentin tai pari. No way, eikun eteenpäin ja kohti uusia pettymyksiä, kyllä tästä selvitään ihan varmasti - seuraavaan tilipäivään on enää kuukausi.

Näin syvälle marraskuu vetää

Olen ollut erityisesti meikkien ostolakossa jo hyvän tovin, koska sitä tavaraa vaan on kaapeissa piisannut enemmän ja vielä vähän lisää. Nyt sitten marraskuussa iski sen sortin masis, että lankesin. Lankesin oikein pahemman kerran - tilasin Dermosililtä rajauskynän ja luomivärin sekä toisen pinkin meikkisienen. Ihan vaan koska mustan perjantain tarjouksissa ne olivat niin edullisia. Kaikki kolme maksoivat yhteensä 5,90€ eli eiväthän ne toki kalliita olleet, mutta oliko näistä yksikään todella tarpeellinen - rehellinen vastaus on ei.

Luomiväri on ehkä miljoonas turkoosi luomiväri ja vihreitä rajauskyniäkin on kaapissa varmaan tusina, mutta ihan sama, nämä mä otan käyttöön nyt. Ihan vaan sen takia, että ostin ne piristääkseni itseäni ja kaapissa ne eivät toimita sitä virkaa, mihin ne on tarkoitettu. 

Korjaa "sugrulla"

Tämän tekstin otsikko olisi myös voinut olla, että olisihan se pitänyt uskoa... Nuukuuksissani  - kyllä, todellakin sisäinen Sulo Vilénini iski jälleen - tilasin sugrua Kiinasta, koska en 1) malttanut maksaa sitä, mitä Suomessa siitä pyydettiin ja 2) kokenut tarpeelliseksi ostaa kokonaista tuubia RK-korjausmassaa, josta sen olisi voinut tehdä itse, kun kerran Kiinasta sai halvemmalla ja ilman sekoittamisen vaivaa.

Originaali sugrun mainosvideossahan korjataan nimenomaan kännykän laturin johtoa ko. massalla ja se oli minunkin tarkoitukseni. Sillä kuivuessaan Sugrusta tulee kestävä, mutta joustava ja plaa plaa plaa.  Samaa mainostaa myös tämä kiinalaisversio.

Minulla oli kaksi kohdetta, joita varten sugrua tilasin, niistä ensimmäisenä kännykän laturin johto ja toisena pyörän lukko, josta joku vandaali oli rikkonut sen muovitulpan.

Kun paketti viimein saapui, ryntäsin innoissani toteuttamaan ensimmäistä korjausta. Tein myös jotain poikkeuksellista - luin ohjeet hyvin tarkkaan ja toimin niiden mukaan. Ensin vaivattiin massaa, joka oli lähtökohtaisesti jo varsin murusista, ja sitten parin minuutin jälkeen tein "hienon" korjauksen.

Massan pitäisi kuivua vuorokaudessa joustavaksi ja kestäväksi. Tässä lopputulos kahden vuorokauden kuivattamisen jälkeen. 

Tunnustan tappioni - menen kauppaan ostamaan sekä uuden laturijohdon että sitä RK korjausmassaa, jotta saan korjattua sen pyörän lukon. Yritin tehdä korjauksen tällä, mutta en jotenkaan usko, että se on kuivunut sen paremmin.

EDIT-täti kyläilee: oli koettaessani ensimmäistä kertaa pyörän lukkoon tekemään "sugru"viritelmää, se murtui käsiin eli ei toiminut sielläkään. Plääh. Harkitsen entistä vakavammin uuden pyörän ostamista...

Jämälankainnostuksen ongelma

Jämälankojen ongelmana on se, että kun keksii kivan idean, penkoo esiin juuri siihen sopivan langan ja puolittaa sen huolellistakin huolellisemmin, joutuu kutoessa toteamaan, että se lanka ei riitäkään. Siinä sitten kiristellään hampaita ja mietitään, miten korvataan puuttuva osa. Usein se menee enemmän ja vähemmän säätämiseksi - eikä lopputulos ole mitenkään täydellisen onnistunut.

Olen kuitenkin onnistunut olemaan aloittamatta uusia keriä, mistä voin onnitella itseäni. Onnittelun paikka ei kuitenkaan ole se, että minulla on tälläkin hetkellä vallalla varsinainen sukkakaaos. Keskeneräisiä sukkia on monta - no joo, kun oikein lasken, niin niitä on viisi paria. Kuulostaa paljon paremmalta kuin 10 sukkaa, mikä on se todellinen totuus. Tai oli pahimmillaan. Nyt olen jo hiukan paremmassa tilanteessa; tällä hetkellä valmiina on yksi kokonainen pari ja sen lisäksi kaksi kokonaista sukkaa eri pareista eli vain kuusi sukkaa on tällä laskuopilla kesken. Näistä keskeneräisistä sukista yhteen pariin olen kutonut varret kokonaan ja toiseen jopa aloittanut teriäkin ja vielä yksi sukka  (tälle on siis pari valmis) on siirtymässä kantapäähän. Kokonaan aloittamatta on vain yksi sukka. Tämä on juuri tuollainen jämäongelma - ehkä se siksi on aloittamatta, vaikka se olisi työnalla olevista ehkä se nopein loppuun kudottava.

Tämä on siis yksivuotiaan kokoa ja alku menee helposti, se on yhtä lankaa tuohon  ensimmäiseen valkoiseen raitaan asti, mutta sitten... loppu on varsinainen pätkien aarreaitta. Onpa mukana muutama kerros purkulankaakin, kun muualta ei tahtonut millään löytyä sopivaa sinistä ja nuo toisista sukista korjauksen tieltä puretut pätkät olivat jemmassa. Ne oli siis alunperin ajateltu siihen pariin, joka on terävaiheessa, mutta nyt täytyy sitten löytää siihen taas uudet. No, onneksi jämiä riittää...

Entinen lempilaukku

Nyt on kuulkaa v-käyrä korkealla. Maailman ja muiden kannalta helpottavaa on se, että syy käyrän exponentiaaliseen nousuun on yksin minussa itsessäni. Yritän parasta aikaa ulottua polkimaan itseäni persuuksiin, mutta jalka ei ihan taivu kunnon jalkapohjapotkun antamiseen, henkisellä tasolla olen täräytellyt niitä takalistooni jo kymmeniä.

Lähdetään liikkeelle tosiasioista, kyseinen laukku on toki a) vanha b) halpa ja c) keinonahkainen, mikä jo sinänsä lupaa jäljellä olevan elinkaaren mitaksi kovin rajallista määrää. Veska kuitenkin oli ihan siistissä kunnossa, kun olin pakannut sen pois edellisen käyttökerran jälkeen. Tässä yhteydessä pakannut = tunkenut täyteen koriin, jossa on pari tusinaa muitakin enemmän ja vähemmän satunnaisella käytöllä olevia laukkuja. Laukku näytti suhteellisen siistiltä, kun otin sen käyttöön, mutta palveltuaan tunnin verran, se ei ollut enää kovin siistin sorttinen lainkaan...

Koska todennäköisyys uuden vastaavan laukun löytämiseen on häviävän pieni, olen päättänyt tehdä itse itselleni kierrätyslaukun, joka on mahdollisimman lähelle samanlainen kuin tuo nyt kärsinyt ja kelvottomaksi muuttunut rakas veskani. Materiaalina siis ihan oikea nahka ja lupaan myös värkätä laukulleni dustbagin. Materiaalien hankkiminen ei sinänsä ole ongelma, mutta kaksi isoa kysymysmerkkiä tuohon vielä liittyy. Ensimmäinen on se, että missä tuon ompelisin kasaan ja toinen se, että kannattaako ostaa uutta laukkua  varten uudet niitit vai yrittää kierrättää vanhasta ne palaset, joissa niitit ovat, ne kun ovat selkeästi paremmassa kunnossa kuin muu laukku.Vuorin voi käsittääkseni siirtää suoraan vanhasta uuteen, mutta hihnan haluan toisenlaisen tai jätän vallan pois, tuo nykyinen kun ei ole "miun maun mukkaan".

Tässä samalla tuli taas tehtyä mielenkiintoisia havaintoja itsestä ja hamstraamistaipumuksesta. Jälleen kerran voisi kysyä, että kannattaako hamstrata iso korillinen laukkuja, jos niistä valtaosaa käyttää kerran tai pari vuoteen. Tai jos ne hamstraa, niin voisiko kenties ajatella säilyttävänsä niitä vähän paremmin, jotta ne pysyisivät paremmassa kuosissa. Ainakin tällä hetkellä minulla on vahva tunne siitä, että olen tunkemalla ja lisäämällä saanut aikaan tuon efektin eli keinonahan kuoriutumisen. Tosi asiassa tuskin kyse on pelkästään siitä, ihan varmasti ajan hammas on myös tehnyt tehtävänsä, mutta hellemmällä kohtelulla se olisi ollut todennäköisesti vähemmän pureva.

Tehdylle asialle ei kuitenkaan voi mitään, laukku on suurimmalta osaltaan käyttökelvoton ja roskiskamaa ja minua harmittaa vietävästi muuten niin kivan ja juuri lempisaappaisiini sopivan laukun kohtalo.                                                                            

Houkutuksia

Pakko myöntää, että olen turhankin altis houkutuksille, vaikka välillä varsin epätoivoisesti yritänkin vastustaa niitä. Nytkin ajatuksissani on jo jonkin aikaa pyörinyt tuleva joulukuu ja Dermosilin joulukalenteri. Tajuan ihan selvästi, etten tarvitse mitään uutta kosmettiikkaa ja silti odotan kuola valuen joulukuun alkua. Toivon tietenkin, että joulukuun ajan paketeista ei peritä postikuluja, kuten on ollut aikaisempina vuosina ja yllätän itseni kerta toisensa jälkeen pohtimasta, mitä kaikkea kivaa joulukalenterissa olisi tänä vuonna tilattavissa edullisesti ja/ tai saatavissa tilaajalahjaksi.

Ainoa edes vähän tarpeen suuntainen olisi meikkivoide ja Herra Kirjoituksen dödöt, joita molempia saisi vähintään samanlaatuisina ja edullisemmin Lidlistä ja tuon asian tajuamisesta huolimatta mä edelleen vaan haaveilen joulukalenterista.

Ei auta haluun se järjen selitys, että tänä vuonna on sentään vähän tullut koloa kaappiin ja ensi vuonna voisi kolo kasvaa, jos ymmärtäisi olla ostamatta lisää kosmetiikkaa. Kyllä mä vaan oon niin surkee ihminen. Yritän sentään ihan oikeasti ja tosissaan ja miettiä sitä, että en tilaa kaikkea mahdollista tuolta ihan vain siksi, että satun haluamaan ja koska sellainen olisi kiva.

Ei sit arvottu

Suurin toivein julistamaani sadannentuhannen kävijän kunniaksi järjestämääni arvontaan ilmaantui tasan yksi kommentoija, Herra Kirjoitus. Olin ihan tosissaan kuvitellut, että pääsisin edes viidestä lipusta arpomaan voittajaa, mutta ei sitten, ei tarvitse arpoa.

Luvattu mikä luvattu, vaikka arpoa ei tarvitsekaan niin Herra Kirjoituks saa lahjakortin haluamaansa kohteeseen. Hänet tuntien lahjakortin kohteeksi veikkaan Neste-asemaa taikka jotain paikkaa joka myy Coca-Colaa.

Hyvin opittu mantra

Kävin eilen lunastamassa yhdeltä kotikirppikseltä kassillisen lankoja. Juu, eikös sen mantran nimenomaan pitänyt kuulua niin, että tarvitsen lisää lankoja, tarvitsen lisää lankoja... Kaiken rehellisyyden nimissä en olisi tarvinnut yhtään, mutta en vain voinut vastustaa kiusausta.

Kassissa oli kolme kerää huopasta, 9 kerää mamboa, 6 kerää seiska veikkaa (4 perusväristä,1 polkkaa ja 1 raitaa) sekä kaksi kerää Jannea. Maksoin kassista 15€ ja sain samaan kauppaan käsin tehdyn villapaidan.

Paidan neulejälki ei ole mitään superhienoa, mutta kelvannee kuitenkin kummipojalle käyttöön.

Langoista koetan kepillä jäätä, jos saisin nuo Mambot ja Huopaset myytyä, ne kun ovat itselleni enemmän sellaista turhaketta tai siis saisihan noista tossuja, mutta kun niitä tossulankoja on nyt muutenkin ihan jo riittämiin tullut haalittua.
 

Nämä siis olisivat jäämässä meille. Maksoin kassista noiden kalliimpien lankojen eli Polkan ja Raidan kauppahinnan verran. Vaikka en saisikaan noita muita kaupaksi, jään silti paidan, muiden seiskaveikkojen ja Janne-lankojen verran plussalle. Ja eiväthän nuo Mambot ja Huopasetkaan toki tyhjiin katoa, jos niille ei olekaan käyttöä nyt ja eivät heti mene kaupaksi,saattaa olla, että menevät kaupaksi kuukauden päästä tai olen itse keksinyt niille jotain käyttöä.