Pinkkiä putua

Siivousinnossani kävin läpi kaksi laukkulaatikkoa, useamman korin eteisen kaapista ja muutaman pienen aarrelaatikon keittiöstä. Joudun tunnustamaan, että osasin odottaa tätä, minkä löysin laukkulaatikosta. Kesäkassi vuosien takaa, aivan täydellisen korallinpunainen ja juuri pyöränkoriin sopiva. 

 

Näytti nykyään tältä:

 

 

Kosketattessa rapisi punaiseksi puduksi pitkin huushollia.

 

Purin veskasta irti metalliosat ja vuorin, jotka häpeällisesti säästin odottamaan käyttöä. Olin tosi pettynyt, kun niitit olivat kiinteitä eli niitä ei saanutkaan irrotettua. Ne kun erityisesti olisin halunnut ottaa talteen, mutta nyt päätyivät roskiin. 

 

 

Samalla laatikoita siivotessani tyhjensin yhden laatikon niin, että voin koota kaikki nämä laukunraadot yhteen paikkaan. Sitten kun joskus, jossain vaiheessa päädyn tekemään itselleni uutta laukkua, ovat kaikki varaosat samassa paikassa saatavilla. 

Tavoitteita ja tunnustuksia

Menin sitten "mainostamaan" töissä, että poistan meiltä sellaisia asioita, mitä ei käytetä tai mitkä eivät sovi. Sillä kohtaa esimerkkinä olivat Herra Kirjoituksen paljasjalkakengät, jotka suurella riemulla hänelle ostin - hän piti niitä puoli tuntia, eikä tykännyt niistä. Olen nyt viime kesästä siis käytännössä siitä hetkestä, kun ensimmäinen hylkääminen tapahtui, kysellyt, että pidätkö niitä koskaan. Kun nyt sitten jälleen kerran kysyin ja sain vastauksen, että hän ei halua pitää niitä, ne lipsuvat jalasta, kysyin, saanko antaa ne pois. Kun sain luvan lahjoittaa ne, pistin ne samoin tein tyrkylle suvun- ja työpaikan kirppareille. Kun sitten töissä eräs työkaverini ihmetteli, mitä ihmeen mustaa pakettia otan laukustani, kerroin sen sisällöstä ja menin sanomaan, että käytän kaikkea loppuun, poistan turhakkeita ja vältän ostamista. Hän kertoi tekevänsä aivan samoin.  

 

Tästä innostuneena ja tietäen erinnäiset siivoustarpeet päätin rentouttavan vapaapäivän innostamana, että siivoan kaappeja ja laatikoita. Yksi päivässä aina silloin kun on huono keli tai tekee mieli ostaa jotain uutta. Se ei oikeasti ole paljon, yhden hyllyn tai laatikon siivoamiseen ei mene kauaa, mutta paitsi että tulee siivottua, niin samalla tulee myös katsottua, mitä niissä kaapeissa ja laatikoissa oikein on - ja toivottavasti myös taltutettua halu hankkia kaikkea lisää. 

 

Se voi olla, että tavoittelen taas kuuta taivaalta, mutta eihän sitä ilman tavoitteita mihinkään pääse.  

Suuret suunnitelmat 2025

Suuret suunnitelmat ovat kyllä hyvin pitkälle vanhoja suunnitelmia, osa hyväksi todettuja, osa ikuisesti mukana roikkuvia. 

Vuoden 2024 laatikkoleikki osoittautui varsin tehokkaaksi, joten jatketaan samoilla linjoilla, mutta laajennetaan pohjaa, otetaan nurkkien lisäksi käyttöön kaapit. Jos vaikka joka toinen kuukausi saisi pois jonkun jemman eli vuoden aikana kuusi, olisin kovin tyytyväinen. Tähän voisi laskea esimerkiksi erään pinkin lankakerän, joka tuntuu kestävän ikuisesti, ja sen säilytyspussin. Haaleilen myös siitä, että saisin langoista tyhjäksi vintistä yhden matkalaukun, johon voisin sitten pakata ovikranssit. Samaan settiin myös ne ikuispussit, joita kyllä käytin reippaasti jo vuoden 2024 aikana, samoin näytteet.

 

Laatikkoleikin seurauksena toivon myös saavani keittiössä siirrettyä lehtikorin tuolille, jossa nyt ovat pussit ja hyllyn päällä olevan saumurin tuon lehtikorin paikalle. 

2024 vuonna tuli ostettua sitä, tätä ja tota, hyvin pitkälle tarpeellista, mutta myös paljon sellaista, joka on vain kivaa, hauska saada, muka tarvittavaa. Hyvänä esimerkkinä näistä toimivan voileipägrillin tilalle ostettu uusi, koska siinä oli paremmat parilalevyt. Isompi Airfryer hankittiin korvaamaan muka liian pientä - tämän hyvänä puolena se, että se liian pieni päätyi anopille. Joulukrääsää tuli ostettua aivan liian paljon. Noin muutaman esimerkin mainitakseni. 

Vaatteita, kenkiä, käsilaukkuja ja lankaa en aio ostaa lainkaan vuonna 2025. Niitä on enemmän kuin tarpeeksi, vaikka kengistä osa poistuukin varmasti käytöstä loppuunkuluneina vuoden aikana. Aion myös seurata edelleen vaatteiden poistumista samanlaisella kirjanpidolla kuin aikaisemminkin. Kosmetikan poistumista olen ajatellut myös seurata samalla tavalla kuin ennenkin ja myös sen ostamista vältellä. Lisäksi olen päättänyt pitää kirjanpitoa siitä, paljonko rahaa menee vaatteisiin eli jos siis lankean ostamaan jotain  "rätei ja lumpui" listaan sen erikseen itselleni muistiin. Samoin kuin ylipäätään saapuneet vaatteet, vaikka ne olisivat ilmaisia, jotta tiedän, miten paljon niitä meille oikein tulee.

Näyttää vähän siltä, että 2025 on listojen luvattu vuosi, seurataan sitä, tätä ja tota. Tämä kyllä pahasti ennustaa kyllästymistä kesken vuoden, mutta lupaan ainakin yrittää parhaani.

Kerran kuukaudessa on lupa roskaruokaan joko ulkona syöden tai kotiin tilattuna. Poislukien ne kuukaudet, jolloin on syytä juhlaan, kuten synttärit, nimpparit, hääpäivä, jolloin juhlat antavat luvan ylimääräiseen ravintolaruokailuun. 

Vuoden 2024 keskeneräisten listalta tekemättä jäivät seuraavat asiat:

laukku vuoden 2024 aikana valmistuneesta ruusu-ristipistotyöstä sekä kohta vuosikymmenen kesken ollut karkkipaperilaukku. Lisätään ne vuoden 2025 suunnitelma listalle. 

Tammikuun tahtotila

Ainahan ihmiset aloittavat tammikuussa kuntokuurit, laihdutukset, siivoukset ja paremman elämän. Mä en edes yritä, maaliskuu on aivan yhtä hyvä aika kuin heinäkuukin tai se kaikkien valitsema tammikuu, jos haluaa tehdä elämäntapa muutosta. Minun tammikuun tahtotilani koskee sitä, että kirjaan ykös saapuneet ja poistuneet tavarat.

 

1.viikko

Harvinainen vuosi, kun alkoi ihan maanantaista. Tavalliseen tapaan vuoden alku meni töissä, tosin vähän haastavimmissa merkeissä, sillä flunssa ei tahdo hellittää: yskittää ja ääni on edelleen poissa. Täydellisen loistokkaasti ei vuosi alkanut ostostenkaan suhteen, kumpikaan meistä ei ollut varma, oliko meillä leipää ja maitoa. Matkalta sitä ei pystynyt tarkistamaan, joten oli pakko varmuuden vuoksi poiketa kaupassa. Mukaan tarttui noiden välttämättömyyksien lisäksi myös pizzadonitsit iltapalaksi - ei mikään terveellisin vaihtoehto, mutta ei myöskään sipsipussi tai karkkia eli pisteet puoliksi kotiin. 

Vuosi alkoi hyytävissä pakkasissa. Tosin myönnettäköön, että hiukan huvitti, kun tuosta tuli ihan valtakunnallinen vaara-ilmoitus. Ei sitä ennen vanhaan -20 ollut kuin normaali talvikeli, mutta olemme ilmeisesti tottuneet jo talvisiin vesisateisiin niin, että emme osaa toimia pakkasella. Enhän minäkään tosiaankaan niistä pidä, mutta ymmärrän sanomattakin lisätä vaatetta päälle ja välttää tarpeetonta liikkumista ulkona. 

Paukkuvat pakkaset nostivat sähkönhinnan taivaisiin. Väitän, että muutama vuosi sitten olisimme tikahtuneet nauruun, jos joku olisi sanonut, että sähkö maksaisi 2,5€ kWh, mutta nyt se on totuus. Se tarkoitti tietenkin aikamoisia muutoksia suunnitelmiin, joita minulla ja meillä oli viikon lopulle. Tarkoitus oli käyttää perjantain vapaapäivän siihen, että kokkailisin viikonlopun ja seuraavan viikon ruoat sekä siivoaisin vähän. Noilla sähkönhinnoilla ei kuitenkaan käytetä sähköä kuin aivan pakollinen minimi. Ihan niin pitkälle en sentään mennyt kuin eräs sukulaisemme, joka kantoi pakkasten sisällöt pihalle, jääkaapin sisällön kylmiöön, latasi varavirrat täyteen jne ja napasautti sähkötaulusta kaikki virrat pois päältä, lisäksi heidän aikomuksenaan on kokata ulkona grillissä ja valaista kynttilöillä. Sen verran kuitenkin katsoin, että tein pakolliset asiat sillä kohtaa, kun sähkö oli halvimmillaan eli 1€/kWh. 

Onneksi tieto noista hurjista hinnoista oli tiedossa jo torstaina, kun olimme tekemässä kauppakierrosta. Kaapin tyhjennyksen ja ruoanlaiton sijaan ostin mikrossa lämmitettäviä valmisruokia ja kokkaan sitten kun sähkönhinta on kohtuullinen. Se tietenkin tarkoittaa ikävästi hidastetta tyhjennysprojektiin, mutta järjenkäyttö tässä asiassa lienee sallittua. Samalla kauppakierroksella lankesin myös vuoden ensimmäisiin "hamstrauksiin", ostin pari hammastahnaa (nämä tarpeeseen), Herra Kirjoitukselle ja itselleni dödöjä (varastoon, jotta ei tarvitse vuoden aikana ostaa enempää) sekä Herra Kirjoitukselle suihkugeeliä, jolloin itse voin näprätä näytteiden kanssa ja lisäksi kaksi ihan selvää turhaketta: hiuspantoja. Ruokakaupassakin tein reilusti enemmän ostoksia kuin olin ajatellut, mutta sittenpä ei tarvitse hakea kuin maitoa ja leipää sekä mahdollisesti perunoita täydennykseksi. Tällä kauppareisulla todistettua myös se vanha totuus, nälkäisenä ei kannata mennä kauppaan. Neljästä ensimmäisestä kaupasta selvisin ihan hyvin, mutta viidenteen sain mukaan Herra Kirjoituksen ja nälkäkin oli kasvanut. Lopputuloksena oli sipsipussi ja karkkia - jatkossa ei siis näin. Tosin tekosyynä käytimme sitä, että nyt en voinut leipoa pullaa eli Herra Kirjoituksen kerjäämä sipsipussi oli korviketta niille. 

Samoin tulin huomanneeksi, että ihminen on  tapojensa orja. Kävimme katsomassa äitiä ja sen jälkeen kaupassa, koska Herra Kirjoitus ei ollut onnistunut löytämään lähikaupasta pinaattia. Koska olemme yleensä äiti-käynnin jälkeen ostaneet herkkuja, niin kävi nytkin ja kauppakassissa oli pinaattien lisäksi sipsipussi, kermaviilipurkki ja karkkipussi. Ei edelleenkään jatkossa näin. Kolmen euron kauppalaskun sijaan kolmentoista euron kauppalasku. 

 

Sunnantaina tajusin, että jos seuraavalla viikolla aion toteuttaa suunnittelemani suursiivouksen, on pakko aloittaa siivoamalla keittiön nurkasta pois ompelukassi, joka on odottanut siellä jo tovin. Tämä siksi, ettei ole mitään järkeä siivota ensin ja pölyttää heti sen jälkeen. Niinpä sitten sunnuntain ompelin alushousuja, lyhensin lahkeita ja leikkelin sukkahousuja "sukkakuteiksi". Näistä syntyi sitten taas tavarallista pohdintaa, koska tavallaan kangasta poistui, mutta pöksyjä tuli tilalle. Lopputuloksena päätin olla huomioimatta niitä tässä kohtaa mitenkään. 

2.viikko

Pakkaset ovat pudonneet, enää pari astetta pakkasta ja ne tuntuivat jo ihan hellekeleiltä. Päätin ottaa sen ajattelemani suursiivouksen tosissaan työn alle, toiveena selvitä siitä tällä viikolla. Maanantaina makuuhuone, myös ensimmäinen kukkaistutus tuli tehtyä. Talvi vaati uhrinsa ja yksi ikkunalaudan kaktuksista oli 4/5 kuollut. Irrottelin kuolleet osat ja istutin samaan ruukkuun sen, joka vielä oli hengissä. Yksi kaktuksista on vielä puolitoreissaan, täytyy katsoa, miten sen kanssa käy.

Tiistaina saimme siivottua työhuoneen ja keskiviikko aamuna olen aloittanut keittiötä, olen siis aikataulussa. Keittiö kaikkineen vei koko keskiviikkopäivän, mutta nyt on sitten kaikki putsattu ja puleerattu. Torstain tavoite on olohuone ja eteinen. Torstaina sain siivottua koko lopun huushollin eli olohuoneen, eteisen ja kylpyhuoneen sekä istuteltua kasan kaktuksia. Pikku paniikki meinasi iskeä siihen kohtaan, kun tajusin, että yksi kaktuksista pitäisi pistää kappaleiksi eikä minulla ole sopivan kokoisia istutuspurkkeja. Onneksi serkkuni pelasti tilanteen ja lahjoitti minulle tarvittavat pari muovipurkkia.

Perjantaina touhotin vielä siivouksen jälkimainingeissa sitä, tätä ja tota, niin että töihin lähtiessäni oli muka kiire ja kippasin biojätteeseen menossa olleen punajuurisalaatin - tai tarkemmin osan siitä - eteisen matolle. Enkä ehtinyt sitä lähtöhuumassa pesemään. Roskien vientikin jäi Herra Kirjoitukselle, kun suurimmat pyyhittyäni heitin maton kylpyhuoneeseen odottamaan puhdistusta. Astianpesuaine ja kuuma vesi tekivät ihmeitä ja matto on kuin siinä ei mitään koskaan olisi ollutkaan. Lauantaina pääsimme serkun ja kummitädin luo valmiiseen lounaspöytään siitä kiitokseksi, että autoimme lipaston kantamisessa. Sunnuntaina kävimme äidin luona ja kyllä - jälleen kerran poikkesimme pahoille teille eli haimme kaupasta karkkia. Tällä kertaa perusteena minun alkavan lomani juhlistaminen. 

3. viikko

Lomaviikko eli kolme päivää töitä. Maanantai päivä meni mukavasti harrastustöissä. Maanantai illan Herra Kirjoitus viettää harrastuskerhossaan, joten minulla on ihan vapaa ilta. Nyt vaan pitäisi päättää, mihin laadukkaaseen toimintaan sen käytän, silitänkö, kokkaanko, pesenkö pyykkiä vai kudonko sukkaa äänikirjan kera. Todennäköisesti yhdistelmä vaihtoehdoista 1, 2 ja 4 voittaa.  Maanantaina oli myös tilipäivä, mikä tarkoitti sitä, että olin naputellut valmiiksi kasan laskuja maksuun ja pari vielä tupsahti päivän mittaan lisää, muutoin ei mitään erityistä siihen liittyen.

Tiistaina käytin Herra Kirjoituksen auton huollossa, kävin hienojalla, laskin puolen kuun kuitit ja huokailin syvään edessä olevaa veropaperien pyöritystä. Päätin kuitenkin antaa itselleni vielä vapaapäivän siitä ja keskittyä kotiin, silittämiseen ja kutomiseen. Kävin serkun kanssa lankakaupassa ja ostin kaksi kerää lankaa hänelle tehtävää huppua varten - siinä saavatkin sitten olla vuoden lankaostokset.

Keskiviikkona olin ajatellut viettää "älä tee mitään"- päivää, mutta niin vain aamulla heti löysin itseni siivoamasta mauste- ja säilykehyllyjä sekä kaivelemasta kosmetiikkakaapista uusia tuotteita tyhjentyneiden tilalle. Muun päivän käytin kaikenlaista pientä puuhaillen sekä Pirkko Saision Passiota kuunnellen ja serkun huppua kutoen. Torstai ja perjantai olivat työpäiviä, mutta sen lisäksi tehtiin viikko-ostokset, kannettiin tavaraa kirpputorille ja vietettiin peli-iltaa kavereiden luona. Lauantaina oli äitipäivä pidemmän kaavan mukaan; parturia, kahvittelua ja jalkojen hoitoa. Sunnuntai meni sitten taas koomaillessa, sukankutomista, pyykinpesua, paperihommia ja kotitöitä sekä langennut Herra Kirjoitus, joka ryntäsi kauppaan sunnuntaisipsin himossaan - tälle asialle täytyy tehdä jotain. Vaikka muuten menee hyvin, jokainen sunnuntai ei voi olla sipsi- ja karkkipäivä. Paperihommat tarkoittivat tässä kohtaa vanhojen kuittikansioiden selvittelyä, samalla löytyi myös lehtikansiollinen luettavaa kiertoon pistettäväksi. Kuittikansioiden sisällöstä osa menee roskiin, osa silppuriin ja osa tietoturvajätteeseen. Paperitavaraa poistui ainakin parin riisin verran.

4.viikko

Maanantaina iltavuoroa, tiistaina kokouksia työpaikalla, keskiviikkona ylimääräinen iltavuoro, torstaina koti-ilta kauppareissuineen ja kotitöineen, perjantaina peli-ilta työkavereiden kanssa ja viikonloppu kummipojan synttäreiden merkeissä. Talvikelit ovat osoittautuneet tällä viikolla kovin vaihteleviksi, on ollut pakkasta, äärimmäisen liukasta, loskakeliä, ja sitten taas sama alusta. Pakkaset ovat pysytelleet maltillisissa lukemissa, joten paikallaan ollessa kuulaista talvikeleistä voi jopa nauttia, liikkuminen on sen sijaan ollut suhteellisen haastavaa liukkauden vuoksi. 

Peli-iltaa on aina hauska viettää, vaikka nyt tiesinkin seuraavan aamun reissuunlähdön kutistavan aikaa niin, että ihan myöhäiseen iltaan ei voikaan pelata. Hauskaa oli silti, vaikka kovin monta peliä ei ehdittykään pelata.

Myönnän stressaavani matkaa tuonne kummipojan synttäreille monestakin syystä. Kun jo etukäteen tietää, että nukkumisesta ei tule mitään, useiden tuntien istuminen autossa ei ole herkkua näillä keleillä eikä muutenkaan, ja aikataulut eroavat kaikin tavoin niistä omista totutuista, niin siinä on jo kyllin syytä pumpun lisätä kierroksia. Pyrin olemaan mahdollisimman vähän hankala vieras ja viemään omat lakanat, pyyhkeet ja melkein eväätkin, sillä valitettavasti verensokerin isot heittelyt tekevät minusta ärtyisän, eikä se ole kenellekään kivaa. 

Toimikohan tuo vikonlopun etukäteisharmittelu jotenkin loistavan käänteisesti, sillä loppujen lopuksi kaikki meni oikein hyvin. Kelit eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta silti matka meni suht mukavasti - ja meillä oli runsaasti laatuaikaa kahden kesken. Kyllä, meillä on hassu tapa pitää autossa kahdestaan istuttua ja rupatellen vietettyä aikaa laatuaikana. Kummipoika oli kasvanut jo isoksi koululaiseksi, mutta vilkkaus ei ollut kadonnut mihinkään, virtaa riitti vaikka muille jakaa. Lauantai-iltaa vietettiin perheporukalla pelaillen, leikkien ja jutellen. Vastaavasti sunnuntaina oli sitten kaverisynttärit, joissa toimin apulaisena. Täytyy tunnustaa, että energialataus vastasi melkein Olkiluoto kolmosta kun 14 7-12 - vuotiasta jannua ryntäsi liikkeelle, onneksi synttärit olivat parkour-hallilla, joten energiaa saatiin purettua kunnolla. 

5.viikko

Yövuoro viikko, johon vähän vielä lisätöitä. Maanantaina ennen yövuoroa pitkän listan mukaan töitä, pyykin silitystä, kaappien siivousta ja papereiden pyörittelyä. Ulkona riehuu myrsky ja lentää loska, joten sinne ei tee mieli mennä. Koska emme viikonloppuna ehtineet käydä katsomassa äitiä, ajelimme sinne maanantaina. Tiistaina tein muutaman tunnin lisää töitä ja sitten nukkumaan ja yöksi töihin. Keskiviikkona kävin palauttamassa kolmannen harrastetyöpaikan avaimen ja kuittaamassa työtodistuksen, sen suhteen on aika jatkaa matkaa eteenpäin. Samoin tuli pestyä pyykit, joten sen suhteen voi uuden kuukauden aloittaa puhtaalta pöydältä. 

Yllättävän nopeasti kuukausi taas sujahti eteenpäin, ihan tuosta vaan. Kuukauden fiilikset ovat kuitenkin positiiviset, kuitit tuli koottua, ja suunta näyttää hyvältä. Vielä vähemmän herkkuja, niin olen tyytyväinen. Tavaroiden saapumismäärä yllätti, mutta poistojakin kertyi mukavasti, isompaa ja pienempää. Ensi kuussa sitten enemmän poistoja ja vähemmän saapuneita - toivottavasti.

Saapuneet: 2 hammastahnaa, 2 dödöä Herra Kirjoitukselle, 2 dödöä minulle, 2 hiuspantaa, 1 suihkugeeli Herra Kirjoitukselle. Kaksi kukkaruukkua lahjoituksena serkulta. 2 näytettä ja meikkisieniä ilmaislahjana. Aurinkorasva ja 6 näytettä (ilmaisia, käytetty vanhenevia bonuspisteitä). 2 pulloa astianpesuainetta. Lahjaksi saatu peli.

Yhteensä: 24, ostettu 11

Poistuneet: Dermosil kasvopesu (myyty kaverille), joululahjaksi saatu kuksasetti (annettu työkaverille), rikkinäinen pesukone (annettu romujobbarille), 2 paria sukkia (poistoon=roskiin), 1 sukkahousut (poistoon=roskiin), kasa sekalaisia roskia (ei siis mitään normiroskia, vaan tyhjentyneitä pattereita, poistuneiden tavaroiden laatikoita jne) kierrätykseen. Kolme kuollutta kaktusta roskiin. Kuivakukkakimppu roskiin. Pakkausmateriaaleja työkaverille. Nappeja serkulle. 2 paria villasukkia toimitettu oikeille omistajilleen (kudottu viime vuonna ja tänä vuonna), loppuun käytetyt rintaliivit roskiin. Kynttilänjalka, paita, tossut, paistinpannu ja kassi kirpputorille. Suojaruukku annettu eteenpäin. Kasa vanhoja laskuja, tiliotteita yms. (roskiin, silppuriin, hävitykseen). Lehtikotelo + lehtiä annettu serkun perheelle. 2 kpl sälekaihtimia lahjoitettu facebookin kautta. Kolmannen harrastustyöpaikan avain palautettu työsuhteen loputtua. Kosmetiikan poistot yhteensä 9kpl.

Yhteensä: 37 kpl

Kuitit:

1.1.-16.1. Tavarat 18,60€ (edellä lueteltujen lisäksi 2 kerää lankaa serkun huppua varten, ei kirjattu saapuneiksi tai poistuneiksi, koska ovat meillä vain käymässä)

herkut 33,72€ (tässä on suunta ehdottomasti oikea)

ruoka 144,53€ (kaikki muut ruokakulut, paitsi Herra Kirjoituksen lounasruokailut)

 

17.1.-31.1. tavarat 60,10€ (pitää sisällään hiilihappopatruunoiden täyttöä, tuliaisiksi viedyn pelin ja kukkasen kavereille, intiimihygienia tuotteita, astianpesuainetta, uudet lamput työhuoneeseen) 

herkut 73,26€ (tässä kategoriassa on nyt myös peli-iltaa varten ostetut herkut, kummipojan perheen karkkituliaiset, harrastetyöpaikan "jäähyväispullat" sekä tietenkin loppukuusta villiintynyt mättöherkuttelu ja niiden lisäksi Coca-Colaa, 2 isoa 6 pullon pakkausta. Toisen ostin vierasvaraksi ja Herra Kirjoitus colaholistina tietysti halusi oman (josta olin kyllä vähän eri mieltä, mutta...))

Ruoka 104,88 (tähän on poikkeuksellisesti laskettu mukaan kaksi burgeriateriaa molemmille, toinen syötiin reissussa ja toinen mun synttärinä, koska juhlakalun teki mieli burgeria ja reissussa mennään sen mukaan, mitä on saatavilla siinä paikassa, missä pysähdytään)

Kuukauden saldo: tavarat 78,70€ , herkut 106,98€, ruoka 249,41€  yhteensä  435,09€

Hoidettavat asiat: suursiivous,  joulukoristeet pois, mankelointi, kasvisralli, ompelukassi tyhjäksi.

Lisää ja vähemmän

Siivouksen yhteydessä olen taas joutunut käsittelemään kasvejamme ja samalla pohtimaan "viidakkomme" tilannetta. Toisaalta haluaisin kasveja lisää, toisaalta haluaisin niitä pois.

Makuuhuoneeseen tein jo yhden istutuksen, kun irroittelin monihaaraisesta kaktuksesta kuolleet osat ja istutin yhden elävän takaisin ruukkuun. Näytti heti paljon siistimmältä. Toisen monihaaraisen kaktuksen hajottaminen on vielä edessä, sillä se on aivan ylikasvanut suhteessa ruukkuunsa. Yksi puolikuollut kaktus sinnittelee vielä ikkunalla henkitoreissaan, mutta se saa nyt olla siinä vielä hetken ja istutan sen tilalle vaikka tuosta jakoruukusta yhden osan, jos se kuolee.

Tunnustan, että ensin halusin ostaa noiden huonosti voivien tilalle uudet kaktukset, samoin keittiön ikkunalle, joka kaipaa mielestäni myös paria lisäkaktusta. Melkeinpä aistin käsin kosketeltavana ajatuksen "jotain kivaa uutta". Sitten tajusin, että voin jakaa tuota yhtä ainakin pariin ruukkuun, joten siitä saan vähintään yhden lisäkasvin. Samoin olohuoneen ikkunalla on aivan liian pitkiksi venähtäneitä kaktuksia ja yksi, joka täytyy siivota kuolleista osista. Eli niiden katkaisuista ja siivoamisesta saan luultavasti ne puuttuvat, joita kaipaan. Tosin pelkään, että niiden kanssa käy samalla tavoin kuin aikanaan anopin jakkaran, joka jostain syystä alkoi muistuttaa emännän jatkoa jakkaran sijaan. Katkaisin sen kuvitellen, että tottahan siitä kaksi kaktusta tulee. Ei tullut, yllättäen alaosa oli se, joka ei jaksanutkaan elää. Se on nyt puolisen vuotta kummitellut työhuoneen ikkunalla, mutta siirtyy roskiin tämän siivouksen myötä.

Myös makuuhuoneen Paavalinkukat täytyy siirtää kevään aikana muualle, ne ovat kasvaneet aivan liian isoiksi suhteessa ruukkuihinsa. Nuo ruukut eivät edes ole ruukut, vaan istutin ne aikanaan ruukkujen puutteessa suoraan suojaruukkuihin, koska olin aivan varma, että ne eivät selviäisi. Niin vain mineistä, joiden lehdet olivat halkaisijaltaan sentin verran, kasvoi ihan isot ja tuuheat kasvit. 

 

Tuossa oli jo monta lisää kohtaa. Miten sitten se vähemmän? Olen huomannut, että haluaisin viidakon sijaan pienempiä ja keveämpiä kasveja ja vaikka vähemmänkin noita isoja. Ongelma on vain se, että en osaa päättää, mistä oikein luopuisin. Kotoa tuotu rönsylilja ei tunnut hyvältä luopumisen kohteelta, ei myöskään isän tekemässä kukkatelineessä oleva kultaköynnös, jonka haluan säilyttää enemmän telineen kuin kasvin vuoksi. Kummitädin antamalla traakkipuulla on tunnearvoa, samoin edesmenneen tädin lahjoittamalla lohikäärmepuulla, joita itse asiassa on kaksi. Ehkä toisesta voisi luopua, mutta mitä sitten, jos se toinen sitten kuolee. Pienestä alusta jättimäiseksi kasvattamani keltareunainen anopinkieli on hankala, mutta silti tuntuu, että se ei ole se, jonka kuuluisi lähteä. Ehkä ajatus kirkastuu tässä siivouksen edetessä.

Tässä tulee taas vähän hampaita kiristellen todettua, että ihan kaikkea ei kannattaisi sittenkään siivoushuumassa jakaa pois. Olen nimittäin roskalavalla jakanut kymmeniä muovisia ruukkuja eteenpäin ihmisille, jotka niitä ovat kyselleet. Nyt olen itse siitä tilanteessa, että ellei ihmettä satu, ja maalta jostain varaston perukoilta sittenkin vielä löydy jotain ruukkua, olen pakotettu ostamaan muutaman. Ihan siksi, että saan nuo Paavalinkukat asiallisiin ruukkuihin, koska eihän se ole niiden vika, että olen ostolakossa. 

Edit- täti kyläilee 11.1. Nyt on sitten kukkaongelmat ratkaistu. Yllättäen löysinkin omista varastoistani ruukut noille Saint Paulioille, en yhtään muistanut, että mulla sellaisia oli, mutta hyvä niin. Alustoiksi niille pesin valmisruokakeiton muovikupit, jotka toimivat hommassa oikein hyvin. Makuuhuoneen kaktukset ovat vielä odotusvaiheessa, seurataan selviääkö yksi hengissä ja sen jälkeen jaetaan toinen. Kuten tuolla aiemmin mainitsin olohuoneesta löytyi vielä yksi kaktus, joka oli päässyt niin ränsistyneeseen kuntoon, että päätin silputa sen pienemmiksi paloiksi. Tässä kohtaa tuli sitten todella vastaan se tilanne, että oikean kokoisia ruukkuja ei ollut, mutta silloin apuun tuli serkku, jonka varastoista puuttuvat ruukut löytyivät. Tässä kohtaa koko oli ratkaiseva asia, sillä niiden piti mahtua tiettyihin suojaruukkuihin. Niinpä nyt on sitten makuuhuoneessa kaksi santtua vähemmän, olohuoneen ikkunalla yksi kaktus vähemmän, mutta kaksi santtua lisää eli siirsin makuuhuoneen Paavalin kukat muiden samanlaisten seuraan olohuoneeseen. Keittiön ikkunalla on kaksi kaktusta lisää, samoin yksi jämäalku siinä vieressä ja toinen saman moinen löytyy työhuoneen ikkunalta. Kaikkiaan siis yhdestä repsahtaneesta kaktuksesta tuli neljä uutta.

Lisäksi pistin myyntiin pari kasvista. Katsotaan, miten niiden kohdalla käy. Yhdelle on jo vähän alustavasti uutta kotia tarjolla.

Kotityötön heinäkuu

Niin minä suurissa suunnitelmissani kuvittelin, kun juhannuksen jälkeen tein suursiivousta, että heinäkuu on kotityötön kuukausi, korkeintaan jotain ihan pientä puuhastelua. Kissinvillat, just niin. Tänäänkin olen ennen iltavuoroon menoa pessyt kaksi koneellista pyykkiä, puhdistanut petauspatjan, laittanut pois kolme koneellista pyykkiä, korjannut erinnäisen määrän ratkenneita saumoja, parsinut kasan sukkia ja vielä olisi pari paikkausjuttua odottamassa. Lisäksi olen siivonnut maalla ja siellä tuolla projektille ei näy loppua. Olen myös pessyt pyykkiä siellä ja sitäkin hommaa olisi ihan kiitettävästi odottamassa. Tiskaamiselle ei näy loppua ja pakasteetkin odottavat sulattamista, mutta sitä en kyllä tee heinäkuussa vaikka mikä olisi.

Kotityöt ovat kuin banaanikärpäset, aina kun kuvittelet päässeesi niistä eroon, jostain löytyy jotain joka on pakko tehdä, jotta huusholli ei päädy aivan mahdottomaan kaaokseen. 

Herra Kirjoitus on nyt lomalaisena joutunut huolehtimaan poikkeuksellisen paljon kotihommista, olen kipannut hänelle niin imuroinnit, pölyjen pyyhinnät, kukkien kastelut kuin osan kokkivuoroistakin. Harvinaisen vähällä urputuksella hän on osallistunut, mutta ilmeisesti hän alkaa huomata, miten paljon meillä on sellaisia piilotöitä, joiden tekeminen ei näy missään ja joiden tekemiseen hänen ei ole tarvinut ennen osallistua. 

No kotityöt ovat ehtymätön luonnonvara, turha siitä on urputtaa, mutta kummasti vaan avautuminen helpotti.

Hyvin suunniteltu

Vanha hyvä sanontahan sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Viime päivät olen tehnyt suunnitelmia ikkunaremontin jälkeiseen elämään, sillä saimme vihdoin ja viimein tiedot kyseisestä remontista. Se alkaa ensi viikolla eli noin kuukauden myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Remontissa on muutamia ärsyttäviä puolia, joista suurin on se, että remontin kesto on 2 kuukautta. Periaatteessa vain päivä per kämppä, mutta kokonaisuudessaan kaksi kuukautta. Ärsyttävintä tässä on se, että kaikkein ensimmäisenä he irroittavat vanhat parvekkeet ja pulttaavat parvekkeen ovet kiinni. Kaksi kuukautta ilman mahdollisuutta avata ovea ja tuulettaa sitä kautta. En ymmärrä, miksi tämä on pakko tehdä näin? Miksi ei esimerkiksi talokohtaisesti (remonttiin kuuluu kaksi taloa), jolloin parvekkeeton aika ei olisi kuin kuukausi. No, tietäen nämä remontit, todellinen parvekkeeton aika on kuitenkin vähintään kolme kuukautta, mikä on vielä enemmän hermoille käyvää kuin kaksi kuukautta.

 

Seuraava tyhmä asia on se, että he rajoittavat todella paljon piha-alueen käyttöä. Pysäköintipaikat ovat muutenkin tiukassa tällä alueella ja nyt pihastamme lähtee 2/3 parkkipaikoista kahdeksi kuukaudeksi.Tai kolmeksi tai neljäksi. Riippuen siitä, miten paljon remontti menee yliajalle.

Sisällähän tuo tarkoittaa koko kämpän vääntämistä uuteen uskoon, koska heille täytyy saada kulkuväylät ympäri kämppää, ikkunoiden edustat ja ympäristöt tyhjiksi. Lisäksi tarjolla on loputtomasti pölyä ja roskaa. Tämä firma kuuluu vielä niihin, jotka eivät tarjoa remontin aikaisia suojamuoveja, vaan nekin saa ostaa itse, koska ne ovat aivan välttämättömiä. Tähän asti kaikki muut firmat ovat tarjonneet muovit, joilla suojata asunto, jos se on ollut tarpeen. No, tuleepa sitten kerran kymmenessä vuodessa kaikki lakanat pestyä, koska aion käyttää myös niitä suojaamaan asuntoa ja huonekaluja. Edellisen kerran ne olivat käytössä putkiremontin aikaan vuonna 2015. 

Koska olen kyynikko, en mitenkään luota siihen, että tuo remontti menee asunto ja päivä, vaikka miten on luvattu. Riippuu myös siitä, montako ikkunaa asunnossa on. Näissä taloissa on asuntoja, joissa on kaksi ikkunaa, meillä on neljä. Joten se todennäköisesti tarkoittaa sitä, että meillä puuhaillaan kahtena päivänä ja minun tuurillani ne osuvat siihen kohtaan, missä mulla on yövuorot eli ei paikkaa, missä nukkua päivällä. 

Negatiivinen puoli on siis jo erittäin hyvin suunniteltu, kuten edeltä käy ilmi. Positiivisia puoliakin asiasta löytyy. Suursiivousta ei tarvitse tehdä juuri nyt, vaan se voi odottaa siihen, että ikkunat on vaihdettu ja samalla saan toivottavasti helpommin pestävät ikkunat. Nuo suunnitelmat, joihin viittaan tuossa otsikossa koskevatkin nimenomaan siivousta remontin jälkeen. Tiedän, että siihen menee viikko - ainakin. Riippuen siitä, mihin kohtaan tuo ikkunoiden vaihto meillä ajoittuu ja millaisia työvuoroja silloin teen. Toki tuossa on vielä toinenkin jännitysmomentti, nimittäin lakko. Myönnetään, että minun kannaltani ideaali tilanne olisi se, että tuo lakko toteutuisi ja ikkunamme vaihdettaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Silloin voisin käyttää lakkoajan siivoamiseen. Toinen yhtä hyvä vaihtoehto olisi, että ikkunamme vaihdettaisiin viimeisenä, koska silloin minulla olisi lomaa ja jälleen hyvää aikaa siivoamiseen. No tiedän tuurini, niin veikkaan, että ikkunoiden vaihto osuu juuri siihen hetkeen, kun se työvuorojen suhteen on mahdollisimman hankalaa. 

Suunnitelmat olen kuitenkin miettinyt jo sille, mitä kalusteita siirretään ja mihin. Sekä myöskin sille, missä järjestyksessä kaaosta sitten puretaan ja siivousta toteutetaan. Rakas Herra Kirjoitukseni ei vielä tiedä, mutta suursiivous tarkoittaa myös hänelle loputonta siivouspestiä - aion näet vaatia häntä siirtämään tietokoneen varastoon remontinajaksi ja sen saa sieltä vasta kun remontti on valmis.

Kaaoksesta kodiksi

Vihdoin ollaan jälleen yövuorojen jälkeisessä maniassa päästy siihen vaiheeseen, että koti on siivottu, siisti ja ihaltavassa järjestyksessä. Ikkunat on pesty, kasvit kylvetetty, makuuhuoneessa on uudet verhot ja erivärinen päiväpeitto muuttamassa sen tyyliä. Nykyinen tummanruskea ei ole tainnutkaan olla koskaan ennen käytössä, vaikka on ollut kaapissa ehkä kymmenen vuotta. 

 

Pää kihisee uusia suunnitelmia, jotka ikävä kyllä saavat Herra Kirjoituksen repimään hiuksiaan. Yhden tai itse asiassa kaksi ajatusta, mitä ehkä eniten haluaisin, joudun kuitenkin hylkäämään niiden suuritöisyyden vuoksi. Olen näet kyllästynyt kellastuvaan parkettiimme ja haluaisin hiotuttaa ja lakkauttaa sen vaaleammaksi. Se taas tarkoittaisi käytännössä koko huushollin kalusteiden kantamista edes takaisin sen mukaan, mitä huonetta kulloinkin käsiteltäsiin. Toinen vastaavan kokoluokan projekti olisi keittiöremontti tai itse asiassa ongelmaksi tulee se, että haluaisin lähinnä muuttaa vain yhden kulman, sen missä on liesi ja huuva ja se yksinään ei ole kovin helppoa. Muun keittiön laattoineen kaikkineen haluaisin pitää sellaisena kuin se nyt on. 

 

Mutta se kolmas ajatus, mitä nyt ehkä lähdemme toteuttamaan, on sohvan ja kirjahyllyn siirtäminen olohuoneessa. Se kyllä tarkoittaa isohkoa remonttia sekin, sillä aikanaan luistimme olohuoneen tapetoinnissa. Koko seinän peittävää isoa kirjahyllyä ei siirretty kokonaan, vaan siitä purettiin vain ylimmät osat ja tapetoitiin niihden takaa. Nyt jos siis kirjahyllyä lähdetään siirtämään, täytyy myös sen takainen seinä tapetoida uudelleen. Samalla pitää hankkia kirjahyllyyn kulmapala lisää ja se taas tarkoittaa ei lomapakon raottamista vaan suorastaan lompakon leväyttämistä auki. Kyseinen kirjahylly maksoi silloin 15 vuotta sitten hankittaessa mansikoita, noin kolmen kuukauden palkkani verran, mutta nyt kun katselin vastaavaa malliryhmää tehtaan sivuilta, oli hinta liki kolminkertainen. En siis ihan vielä uskaltanut pyytää tarjousta kulmaosasta, vaan pitää suorittaa tarkkaa mittausta ja olla todella varma, että se tosiaan sopii meille siihen paikkaan kuin on ajateltu. 

 

Myös pitkään haaveissa ollut toisen kirjoituslipaston entistäminen riippuu tästä remontista. Koska jos päädymme totetuttamaan tuon kirjahyllymuutoksen, ei kyseistä lipastoa kannata entistää, sillä silloin sille ei ole järjevää paikkaa. 

 

Nyt siis pitää hetkeksi vetää henkeä, harkita tarkkaan, mitä tekee, ja tällä hetkellä nauttia siitä, että on siisti ja puhdas koti. Tervetuloa kotiimme toivottaa Yodakin. Kuva on suorainen malliesimerkki "älä kuvaa näin"- kategoriaan, mutta tässä vaiheessa en enää jaksanut panostaa, haluan vain nukkumaan, koska huomennakin on työpäivä.

 

Syksy on tullut, joten siivouksen viimeisenä työnä vaihdoin oven kesämaiseman "välikauden" ovikoristeeseen. Tuo korvautuu aikanaan marjoilla ja lehdillä koristellulla todellisella syyskoristeella. 

Allekirjoitan täysin "kotini on linnani"- lauseen, tähän linnaan aion piiloutua turvaan syksyn sateilta kera kutimen ja äänikirjan.

Rätti- ja luutusulkeiset

Koska ensiviikolla on edessä tavallista rankempi työrupeama ihan omasta toiveestani (sain kuin sainkin yhden ylimääräisen työvuoron muutenkin rankkaan viikkoon), tajusin, että kodillemme on pakko tehdä jotain. Varsinkin kun seuraavakin viikko on täystyöllistetty, kun siinäkin on jo yksi ylimääräinen työvuoro ja jos lisää tulee, otan kiitollisuudella vastaan. Sen seurauksena, että olen asunut ja tulen asumaan töissä, kotimme alkaa taas kerran muistuttaa peikkoluolaa.

Aloitin siis suursiivouksen näin vapaapäivänäni. Sain pestyä keväisen tulipalon noet naapuritalon palon jäljiltä makuuhuoneen ja olohuoneen ikkunoista. Muutenkin sain ne huoneet siivottua kuntoon. Makuuhuoneeseen vaihdoin samalla vähän syksyisemmät tekstiilit.

Huomenna sitten jatketaan töiden jälkeen työhuoneessa ja viikonloppuna hoidellaan loput, samalla pestään vihdoin ja viimein se prosecco keittiön lattialta, jos sitä jossain vielä on jäljellä.

Muistan, että vuosia sitten taisin siivota aina kun oli vapaapäivä. Siihen samaan taidan pyriä nytkin, jotta koti pysyisi siistinä ja järjestyksessä. Tässä kohtaa taas tietenkin huomaa sen, miten vähemmän on enemmän ja vähemmän tavaroita esillä helpottaa siivousta kummasti.

Hieno huhtikuu

Ihan noin niin kuin periaatteessa päätin, että huhtikuusta pitää tulla parempi kun maaliskuusta, vaikka maaliskuukin parani sitä mukaa, mitä pidemmälle se kului, paitsi loppu oli sitten suorastaan kamala. Toki maaliskuun työnteko ja ylimääräiset vuorot vaikuttivat myös huhtikuussa, johon siihenkin on sovittu jokunen lisätyöpäivä. Lisäksi huhtikuussa tulevat palkankorotukset, jotka eivät nyt ole mahdottoman mittavat, mutta parempi vähän lisää kuin sama määrä pois.

Päätin myös uhrata Herra Kirjoituksen kaupoille ja kuluttamiselle. Käytännössä siis niin, että hän saa harrastaa lahjakorttishoppailua ja hankkia kaikki taloutemme ostokset, minä yritän pysyä kiltisti töiden parissa ja kotona ja ennen kaikkea olla ostamatta mitään... Herra Kirjoitus yrittää pistää hanttiin ihmiskokeeseen osallistumista, joten katsotaan, miten tässä käy.Varmuuden vuoksi tein vielä maaliskuun lopussa Matsmartille tilauksen, jotta ruoka ei vaan lopu, jos herra Kirjoitus saa jonkin suostumattomuusboostin.

Viikko 1
Ensimmäinen lankeemus tuli heti ensimmäisen viikon alkuun, kävimme Hesessä syömässä, kun ei vaan muka ehtinyt laittaa mitään syötävää.

Innokkaasti pakkasin poistokassia ennen iltavuoroon menoa ja ensimmäiseen kassiin sain 22 tavaraa (sisältäen itse kassin). Keväisen hävityshuuman ja tavara-ahdistuksen, jotka iskevät minuun joka kevät, riivaamana päätin suorittaa vähän tavaran vähennystä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että pakkaan kaksi kassia. Toisen puolen kuun aikaan ja toisen loppukuusta. Molempiin laitan 15 tavaraa, vaatetta tms, ja kannan ne suoraan kirppikselle pois nurkistamme. Aluksi mietin, pitäisikö luvata tehdä samanlainen kassi myös roskikseen menevistä tavaroista ja katsoa, että myös sinne päätyy tuo 30 tavaraa.

Viikko 2 
Ensimmäisellä viikolla saimme kevään suursiivouksen hyvään alkuun ja toisella viikolla viimeistelimme sen loppuun siitäkin huolimatta, että töitä oli tullut tehtyä taas runsaammasti- kolme ylimääräistä päivää tällä viikolla. Hieroja kävi rentouttamassa väsyneitä lihaksia ja loppuviikosta pelailtiin kavereiden kesken. Paikallinen S-kauppa houkutteli käyttämään kaksi yhden hinnalla tarjouksia, joten kävimme siellä syömässä kahdesti, lisäksi tuli shoppailtua yksi uusi lautapeli.

Viikko 3
Kolmas viikko eli pääsiäisviikko tarjosi melkoista vaihtelua, pari vapaa päivää, lisäksi Herra Kirjoituksen fess-operaatio ja tilipäivä noin muun muassa. Tälläkin viikolla tuli shoppailtua; hygieniatarvikkeita, hiusväri ja puhdistustuotteita kuten WC-tuoksu ja WC-raikastimia. Ihanan aurinkoinen pääsiäisaika ja Herra Kirjoituskin toipui leikkauksestaan varsin hyvin. Nautimme roskaruokaillusta, ulkona lenkkeilystä ja kävimmepä elokuvissakin katsomassa jotain niin kulturellia kuin Asterixia. Liput kulttuurisetelihankintoja tai aiemmin varastoon ostettuja, leffaeväät kaupasta- hävettää.

Viikko 4
Pääsiäisen jälkeinen arkeen paluu ja samalla ihana kevätflunssa saapui kotiimme. Herra Kirjoitus huuhteli suolavedellä leikattuja poskionteloitaan ja minä niistin omiani tyhjiksi lipittäen samalla kannu kaupalla teetä. Herkkuja kyllä, roskaruokaa todellakin, kun mikään tavallinen ei vaan maistunut sairauden kynsissä. Aurinkoa sentään riitti eli siitä tuli nautittua. Lisäksi tein "jättimäisen" tilauksen Dermosilille eli käytännössä nollasin bonussaldoni, jotta ei tarvitse hetkeen miettiä, miten pisteet vanhenevat - palataan tähän myöhemmin.

Viikko 5 
Eli ne pari päivää, mitä ennen kuun vaihdetta tälle viikolle jäi. Maanantaina illalla kävimme ravintolassa syömässä yhdessä Ievuskaisen kanssa. Tiistaina hoidettiin työpäivän jälkeen kotia- pestiin pyykkiä ja korjattiin jo monta viikkoa pimeänä ollut keittiön lamppu. Tarve ei ollut siis lampun vaihdolle, vaan koko lampun korjaamiselle, koska yksi sisäosan sähköjohdoista oli irronnut. Kuun viimeinen päivä on näköjään meille perinteisesti surkea - isä sai sairaskohtauksen ja joutui käymään sairaalassa. Toki hän voi nyt jo paremmin eli onneksi selvittiin säikäyksellä tällä kertaa.

Kannoin jo puolen kuun aikaan kotoamme ulos kassillisen, jossa oli 30 tavaraa, ne menivät hyväntekeväisyys kirppikselle. Lisäksi myin n. 30 lankakerää ja pistin roskikseenkin 20 tavaraa. Täydensin poistumaa vielä lahjoittamalla kasan viherkasveja ja muita tavaroita.

Juuri mitään lahjakorttishoppailua ei harjoitettu, joten se jää ensi kuussa toteutettavaksi. Huhtikuun alun kuitit ovat hyvin tallessa, mutta Herra Kirjoituksen leikkaus ja sairausloma sekä oma flunssani tekivät sen, että loppukuun kuiteista ei juuri ole käsitystä - ne vaan katosivat jonnekin. No sen verran tuli kuitenkin tehtyä ylimääräisiä töitä, ettei konkurssia ole tulossa.

Kerrankin kuolettavan trendikäs

Kerrankin voin sanoa olevani trendinhuipulla, koska olen tietämättäni jo hetken tehnyt kuolinsiivousta. Tuo dödstädning kun on nyt niin kuuminta hottia että... Kuolinsiivous tarkoittaa käytännössä sitä, että kannattaa käydä tavaroita hyvissä ajoin läpi jo elinaikanaan, niin perillisillä on tulevaisuudessa helpompaa. Kuolinsiivousta ei ole koskaan liian aikaista aloittaa. Parempi liian aikaisin kuin liian myöhään. Tuossa on todella paljon samaa kuin Konmarissa, esimerkiksi se, että kannattaa aloittaa vaatteista, karsia pitää yksin ja valokuvat täytyy jättää viimeiseksi.

Kaikki nämä viime aikaiset en osta mitään, en tarvitse mitään uutta kamppailuthan sopivat juuri tuohon kuolinsiivouksen pirtaan, luovutaan valmiiksi kaikesta turhasta, eikä hankita uutta, jos ei välttämättä tarvita. Käytännössä tämä hypertrendikäs siivousmetodi ei siis tarjoa mitään sellaista, mitä ei olisi ollut tiedossa jo vuosien jopa vuosikymmenten ajan, nyt sille on vain annettu nimi, jolla saadaan taas uudet trenditietoiset ihmiset raivaamaan. Minä en kylläkään ole tehnyt raivausta perillisiä ajatellen, niitä kun ei ole, vaan ihan itsekkäistä syistä. Elämä kun on vaan paljon mukavampaa kun sitä roinaa ei ole niin hirveän paljon. Tiedostan ihan selkeästi senkin muutoksen, että aikaisemmin tavarat tarjosivat turvaa, nykyään sen saman turvallisuuden tunteen antavat pankkitilille kertyvät roposet. Toki saattaa tässä vielä käydä niinkin, että pörssien syöksyessä alaspäin alan kaivata niitä tavaroita, joista olen luopunut, mutta tällä kertaa mennään nyt näin ja valmistaudutaan ennenmin tai myöhemmin edessä odottavaan kuolemaan, joka ei ole surullinen asia. Niinhän tuon Kuolinsiivous kirjan kirjoittajakin toteaa jo kirjan nimessä Dödstädning- Ingen sorglig historia, kuolinsiivous on siis hauskaa oman elämänsä läpikäymistä. 

Siisti koti saa hymyilemään

Nyt kun on taas päästy tavallisten ihmisten työtahtiin, niin jaksaa vähän katsella ympärilleen. Tämä taas sai aikaan sen huomion, että kotimme on jälleen päässyt kaaokseen. Kyse ei pelkästään ole siellä täällä lojuvista tavaroista, vaan ihan rehellisestä liasta. Niinpä sitten taas kerran julistin siivousviikon alkaneeksi. Maanantain ja tiistain aikana saimme yhdessä Herra Kirjoituksen kassa siivottua ja käytyä läpi 4 huonetta ja tälle illalle on vielä jäljellä kaksi. Sitten taas saa hetkiseksi huokaista ja nauttia siististä kodista.

Jotenkin se vaan on niin jännä asia, että ainakin minulla siisti ja puhdas koti saa hymyn huulille, sitä nukkuukin paremmin tai pärjää vähemmällä unella. Puhumattakaan siitä, miten paljon helpompi se kunnolla putsattu ja järjestelty koti on pitää siistinä. Meillä suursiivoukseen liittyy yleensä myös runsaasti pyykinpesua, ikkunanpesua ja kukkienhuoltoa tavallisen siivouksen lisäksi, siksi siihen täytyy myös varata aikaa enemmän kuin vain tunti tai pari. Oikein perusteellisessa putsauksessa, jossa siivotaan myös kirjahylly ja kaapit saa helposti menemään viikon, vähän vähemmän perusteelliseen menee vähintäänkin pari- kolme iltaa.

Koska tämä ilta menee vielä puleerauksessa ja meillä molemmilla on pitkä työpäivä torstaina, pääsemme nauttimaan puhtaasta kodista vasta perjantaina illalla. Siihen voisikin kehitellä jotain spesiaalia, kun on palkkapäivä ja tulee vielä lomarahatkin.

Teoreettista raivausta

Viime ajat olen viihdyttänyt itseäni lukemalla erinnäisiä raivausoppaita tai niin ainakin Herra Kirjoitus on niitä kutsunut ja kysynyt, koska raivaan itseni tai hänet ulos tästä huushollista. On totta, että olen lukenut pienellä aikaa niin Jenni Sarraksen Tavarataidot, Ilana Aallon Paikka kaikelle kuin sen legendaarisen raivaajan pinkin pyhän kirjan eli Marie Kondon Konmarin sekä sen valkoisen jatko-osan. Lisäksi olen palautellut mieleen Rinna Saramäen Hyvän mielenvaatekaapin sisältöä.

Myönnän olevani raivauksen vastarannan kiiski, mutta ensimmäisellä lukukerralla suuren valaistumisen sijaan löysin Konmarista vain muutaman kohtuullisen ja yhden loistavan neuvon. Tämä viimeksi mainittu kuului: "Jos tämä kirja ei tuota sinulle iloa, heitä se pois". Kyllä kiitos, kiitin kirjaa sen tarjoamista silmän pyörittelyistä ja onnittelin itseäni siitä, että lainasin sen kirjastosta ostamisen sijaan. Voin siis palauttaa sen jonkun muun riesaksi. Toisella lukukerralla kirjan sisältö aukeni paremmin tai ehkä sitten vain olin paremmin vastaanottavaisella tuulella.
 
Uskoakseni minun ja Kondon näkemys erot johtuvat suurimmalta osaltaan kulttuuri-filosofisista eroista, mutta löysin kirjasta monia asioita, joita en vain voi allekirjoittaa -esimerkiksi heitä kaikki paperit pois. "Jos olet maksanut laskun, niin pistä se roskiin." En tasan tee niin, ja useamman vuoden kokemuksella voin todeta säästäneeni pitkän pennin  sillä, että minulla on ollut laskut tallella ja niitä on voinut käyttää näyttönä niin toiseen kertaan saataviaan karhuavalle laskuttajalle tilitietojen oheen, kuittina verottajalle kuin muutenkin. Kondo myös väittää myös löytäneensä kolikoita jokaisen asiakkaansa kotoa vähän sieltä ja täältä lompakon ulkopuolelta, mikä todistaa jälleen sen, että meillä eletään poikkeuselämää. Meiltä kun kolikoita löytyy vain yhdestä paikasta, jos lompakkoa ei lasketa, ja silloinkin ne ovat siellä suunnitellusti - kyseessä kun on erikoiskaksieurosten keräämiseen tarkoitettu laatikkomme. Sain myös näppylöitä ajatuksesta, että minun pitäisi heittää pois kaikki vaatteiden mukana tulevat varanapit - no way. Niille on tasan oma säilytyslaatikkonsa ja sieltä tarvittaessa kaivan sekä varanapit irroinneiden tilalle että vaihtonapit, jos jokin vaate pitää muodistaa tuolla konstilla. Mikä taas tarkoittaa sitä, että otan roskiin menevistä vaatteista napit talteen ja jemmaan ne - Kondon mukaan olen siis parantumaton hamsteri, koska en halua mennä kauppaan ostamaan nappeja silloin kuin on tarve, vaan kaivaa ne esiin omista jemmoistani. Tässä kohtaa olen selkeästi enemmän suomalaisten raivausoppaiden kannalla, koska niiden mukaan tavaran voi säästää, jos sen korvaaminen on hankalaa (täsmälleen samanlaisen napin löytäminen kaupasta on) ja jos sille on paikka, missä tavaraa säilyttää.

Huomasin muuten sellaisenkin mielenkiintoisen asian, että meillä tavarat on keskitetty hyvin pitkälle yhteen paikkaan tai korkeintaan kahteen - meiltä ei siis löydy sellaisia vähän sieltä ja täältä jemmoja kuten japanilaisista kodeista Kondon kirjoitusten perusteella tuntuu löytyvän. Liinavaatteet ovat liinavaatekaapissa, kirjat kirjahyllyssä (poikkeuksena juuri luettavana oleva kirja löytyy yleensä makuuhuoneesta yöpöydältä), kosmetiikat kylppärissä. Vaatteita on kolmessa paikassa - vaatekaapeissa makuuhuoneessa, ulkovaatteet kaapeissa eteisessä ja sesongin ulkopuoliset varastossa vintissä, mutta tätäkin järjestyä pidän tarkoituksen mukaisena ja elinympäristömme vuodenaikojen vaihtelun sanelemana. Ihan periaatteesta en halua pitää toppavaatteita esillä juhannuksena, vaikka niille usein olisikin käyttöä.

Kaikkein eniten minua Konmarissa kuitenkin tökkii tuo valtava roskiinheittäminen ja sillä retostelu - heitin niin ja niin monta jätesäkkiä tavaraa pois. Se vain aiheuttaa minulle purautuksia ja kylmänväreitä, varsinkin kun liki samaan lauseeseen liitetään sanat "jos todella tarvitset sitä, voi sen aina ostaa uudelleen". Olen kyllä lukenut, että japanilaiset ovat jätteidenlajittelun huippukansaa, mutta siitä huolimatta minusta kahden sadan jätesäkillisen pois heittämisen mainostaminen ilman asianmukaista kierrätyksestä kertomista ja varustettuna tuolla "ainahan voi ostaa uuden" - maininnalla on enemmän kertakäyttöostoskulttuuriin kannustavaa, vaikka Kondo kuinka vakuuttaa, että kerran prosessin läpi käytyään ei enää osta lisää.

No juu, pakko tunnustaa, että löysin Kondon kirjasta toisenkin hyvän kohdan - tai oikeastaan pistävän kohdan, tunnistin sisäisen hamstraajani. En sentään pääse 20 000 vanupuikon varastoon, mutta myönnän, että tiettyjä tavaroita (kuten lankaa ja huulipunia) meillä on aivan liikaa.

Vaikka olenkin kritisoinut Konmaria, myönnän, että jotain sen opeista on myös tarttunut. Huomasin näet pistäväni kierrätykseen tiettyjä tavaroita, koska ne eivät tuota minulle iloa. Myönnän, että muuten olisin hillonnut niitä vielä kaapeissani perusteluna se, että olen saanut sen silloin ja silloin henkiöltä X. Nyt päädyin kuitenkin siihen, että nämä tavarat todennäköisesti tuottavat jollekin muulle enemmän iloa ja irrotin otteeni niistä.

Toinen Konmarin tarjoama iso oivallus liittyy lauseisiin: "Me rohmuamme tavaraa samasta syystä kuin syömme - tyydyttääksemme tarpeemme. Heräteostokset, ylensyönti ja juopottelu ovat yrityksiä lievittää stressiä." Tuossapa se,  olen turvallisuushakuinen ja lievitän stressiäni hankkimalla tavaraa - tai siis olen tehnyt näin - yritän olla tekemättä enää.

Jotenkin Konmarissa tökkii myös tuo säihkyvähampaisille amerikkalaisille saarnamiehille tyypillinen, kun teet näin ja juuri näin, niin kaikki elämäsi vaikeudet on voitettu. Saat paremman työpaikan, löydät puolison, laihdut ja vaikka mitä muuta kun vain teet näin - tekstistä saa sen perinteinsen helppo-heikki vaikutelman, että vaikka olisit kuoleman kielissä, niin tämä parantaa sinut. Suomalainen peruspessimisti ei usko tuohon, vaikka myöntääkin elämän olevan mukavampaa rojuttomassa ympäristössä. Meillä ei siis ainakaan vielä täysmittaisesti Konmariteta, itse asiassa tuskin koskaankaan mennään siihen, noudatan mieluummin Tavarataitojen maltillisempia oppeja.

Pesänrakennusvimma

Kyllä sen taas huomaa, että kevät on saapumassa, ainakin minulla on ihan selvästi menossa jokakeväinen pesänrakennusvimma. Kotia kunnostetaan tavalla tahi toisella, siivotaan, pestään ikkunoita, vaihdetaan tekstiilejä eri värisiin, kevääseen paremmin sopiviin kuoseihin.

Olen liiankin ajoissa, sillä olen jo pessyt toppatakit ja vienyt ne talvisäilöön. Samoin talvikengät on plankattu ja varastoitu. Ikkunatkin on pesty, mikä yleensä poikkeuksetta tarkoittaa ensin kaupunkipölyt ilmoille kieputtavaa runsasta tuulta ja heti perään seuraavaa kaatosadetta, joka piiskaa pölyt päin ikkunoita.

Samaan syssyyn tuli sitten pestyä niin mikro kuin jääkaappikin. Yhden kuolleen kaktuksen kannoin roskikseen ja olisin ostanut tilalle uuden minulle harvinaisessa tuhlausvimmassa, mutta ne pari liikettä, joissa kävimme, eivät myy tähän aikaan vuodesta muuta kuin pääsiäiskoristeita ja narisseja. Ehkä mä sitten ostan sen kaktuksen myöhemmin - tai sitten ostan pari kappaletta keinokaktuksia, jotta ei tarvitse aina olla ostamassa uutta.

Yllätin itseni hankkimalla myös pääsiäsikoristeita, ihan vaan muutaman. Minä kun en ole koristeluihmisiä lainkaan. Vähän häpeillen ripustin ne samaan muovikuuseen Kalevala korun joulukoristeiden kanssa, eihän pääsiäiskuusi ole kaikken tyypillisin ratkaisu, mutta saan vielä yhden sesongin verran pitää noita Kalevala korun koristeita esillä. Toisenkin, jos kehtaan vahtaa tiput serpentiiniin ennen vappua.

Kunnostauduin myös maalaamalla vielä kerran vihdoin ja viimein sen liki pari vuotta parempaa maalausta odottaneen kylpyhuoneen hyllykön. Kilikali-maali kustansi 4 euroa, jälki ei vieläkään ollut ihan priimaa, mutta parempaa kuitenkin kuin ennen tuota maalausta. Projektiin meni kaikkineen reilu tunti, joska kolme varttia kuivumiseen. Se aloittaminen on vaan joskus niin kovin vaikeaa.

Aloittamisen vaikeuteen olen törmännyt myös keittiönmaton puhdistamisen suhteen. Tein taannoin hirveässä kiireessä kakkua, johon tuli sekä mustaherukkaa että suklaata, joita molempia onnistuin räppäämään keittiön matolle. Tahrat jäivät siihen useammaksi viikoksi, kun en muka ehtinyt niitä puhdistaa - tai no, parin viikon päästä olin jo sitä mieltä, että matto on menetetty ja ikuisesti tahraiseksi tuomittu, enkä edes yrittänyt puhdistamista. Nyt kuitenkin pesänrakennusvimmassani päätin kokeilla, sillä vaikka kyseessä on käytettynä huusholliimme saapunut kierrätysmatto, on se kuitenkin materiaaliltaan laadukasta villaa ja sen poistaminen vain muutaman tahran takia roskikseen ei oikein houkutellut. Niinpä vilkaisin, mitä netti kertoo kyseisten tahrojen poistamisesta. Siellä suositeltiin mikrokuituliinaa kuivana ja märkänä. Niinpä sitten kastelin ko. liinan toisesta reunastaan kylmään veteen. Aloitin hankaamisen sillä kuivalla puolella ja aika iso osa tahroista lähti jo sillä, kun sitten jatkoin vielä hetken koskella reunalla, olivat kaikki tahrat poissa noin 90 prosenttisesti. Olisivat kadonneet varmaan kokonaan, jos olisin ymmärtänyt tarttua hommaan ajoissa. Mitä tästä opimme? Hoida heti se, mitä voit tehdä, äläkä jätä odottamaan huomiseksi. 

Samoin korjasin vuoden verran korjausta odottaneen laukun. Siihen ei tarvinnut ommella kuin hihnan kiinnikke, mutta soveliaan kankaan löytäminen kesti vähän aikaa - materiaalipankki tarjosi onneksi siihenkin ongelmaan ratkaisun. Itse työn tekemiseen meni ehkä 10 minuuttia ja väitän, että aika hyvin saa laukkua käännellä ennen kuin huomaa, jos silloinkaan huomaa, mitä laukusta on korjattu. Nyt sitten voin vihdoin ja viimein pistää laukun myyntiin.

Toinen liki ikuisuusprojekti, jonka kevät vihdoin kannusti tekemään, oli paremman kevättakin vetoketjunvaihto. Ostaessani takin aikanaan kirpparilta siitä oli vetoketju rikki, mutta ostinkin sen nimenomaan loistavan leikkauksen ja ihanan vihreän värin takia. Silloin nuorempana ei yhtään haitannut, vaikka mennä leuhottikin takki auki tai vaan neppareilla kiinni. Nyttemmin aikuistuttuani olen huomannut, että se vetoketjukin olisi kiva juttu. Löysin kierrätyksestä juuri sopivan vetoketjun ja sekin on odottanut vaihtamista varmaan puolisen vuotta. Uhrasin vetoketjun vaihtoon poikkeuksellisen paljon aikaa - kaikkine ratkomisine, harsimiseen ja ompeluineen siinä meni parisen tuntia. Se on paljon enemmän kuin se normaali vartti, jonka käytän esimerkiksi farkkujen vetoketjun vaihtamiseen, mutta halusin, että takista todellakin tulee sen näköinen, että sitä voi käyttää. Ja se taas tarkoitti kunnon panostusta siihen, että kaikki vuorit, listat ja muut tulevat kiinnitetyksi siististi yhdellä tikkauksella.

Samalla draivilla virittelin vielä kuntoon puhkun letkutelineen, olen näet turhautunut siihen, että haitariletku rätisee kulkiessaan sängyn päädyn yli. Toivottavasti tuo puulistasta, rikkinäisestä henkarista ja pehmusteista koottu viritelmä aukaaa. Kokeilin ensin ilman pehmusteita, mutta ainakaan niin se ei toiminut.

Olen kovin tyytyväinen siihen, että niin moni pitkään odottaneista hommista on vihdoin valmis.

Tervetuloa takatalvi

Jouduimme perumaan tälle päivälle tarkoitetun peli-illan Herra Kirjoituksen sairastumisen takia. Se taas tarkoitti sitä, että minulta vapautui runsaasti aikaa johonkin muuhun. Myönnetään, että paljon mieluummin olisin ollut siirtelemässä nappuloita, heittämässä noppaa tahi pohtimassa sijoitanko seuraajani kaupunkiin vai luostariin. Olosuhteille nyt vaan ei voi mitään ja niillä korteilla on pelattava, jotka käteen annetaan.

Niinpä sitten pesin makuuhuoneen ikkunat, siivosin sen muutenkin ja sisustin kevätkuntoon. Tällä kertaa vuorossa oli vihreä päiväpeite ja  valkoiset hieman ruskeaa sisältävät verhot, tyynyt sitten tietenkin verhojen kanssa samaa sävyä. Varsinainen syy muutokseen oli pimennysverho, sillä jo jonkun viikon ajan makuuhuoneessamme on ollut turhan valoisaa sekä aamuisin että iltaisin. Kaivelin nyt sitten samalla tuon pimennysverhon esiin talvisäilöstään, tuuletin ja laitoin paikalleen. Ensi yönä ei pitäisi enää valon vaivata.

Työhuonekin tuli siivottua ja ikkunat pestyä, Herra Kirjoitus vaan halusi edelleen jatkaa samalla matolla ja verhoilla, joten palautin ne kiltisti tuuletuksen jälkeen takaisin.

Samaan hyömyyn sitten puhdistin talvikengät ja sijoitin ne talviteloille sekä kaivelin kesäkengät esiin. Koska olen jo aikaisemmin pessyt tai tuulettanut talvitakit ja kesävarastoinut ne, on enemmän kuin todennäköistä, että takatalvi lumineen ja pakkasineen iskee hyvin, hyvin pian.

Päivän huipensin puhdistamalla viemärit eli kaatelemalla niihin soodaa ja etikkaa. Kovasti kuohui ja näytti valkoiselta, toivottavasti se riittää takatalveksi eikä sitä ihan oikeaa lunta ja pakkasta enää saada näillle leveysasteille.

Alio-pullon loppu ja Fairy-pullon alku

Viime vuonna aprillipäivän aikaan sain ajatuksen siitä, että testaisin, miten kauan litran astianpesuainepullo meillä normaalissa käytössä kestää. Alkutilanteesta kuvan näkee täältä.

Tähän asti Aliolla on pesty astioita normaaliin tapaan ja matkalta löytyy muutama raporttikin siitä, miten paljon ainetta on kulunut. Ei siis ole nuukailtu ainetta jos ei nyt sitten hunsattukaan. Nyt oli melkein siinä ja siinä olisko Alion loppu riittänyt niin pitkälle, että olis tullut kokonainen vuosi täyteen - eihän siihen olisi ollut kuin 6 viikkoa aikaa. Päätin kuitenkin uhrata Alion loput kylppäri-siivouskonstin testaamiseen, joten emme saa koskaan tietää, miten pitkälle Alio ihan oikeasti olisi riittänyt.

Nyt voidaan kuitenkin todeta, että 1 litra astianpesuainetta kesti meillä 46 viikkoa ja nyt on sitten pullo aivan tyhjä. Tässä kohtaa ihmettelen edelleen sitä Fairyn mainoslausetta, jossa luvataan, että kestää jopa 10 viikkoa, mitä ne ihmiset sillä Fairyllä tekee - uivatko ne siinä.

Jotta testiin saataisiin jonkunlainen vertailu, otin seuraavaksi käyttöön Fairy Lemon - pullon. Tämä pullo on nyt sitten puolet pienempi eli 500ml. Hintaa enkä hankintapaikka muista (villi veikkaus olisi 1€ pullosta), mutta mitä todennäköisemmin kyseessä on joku tarjouksesta ostettu tuote ja ostopaikkana joku Halpahintamyymälä. Jotta päästäisiin samaan hinta-laatu suhteeseen, pitäisi tuon Fairy-pullon kestää vähintään 46 viikkoa, mutta puoletkin, siis 23 viikkoa, olisi hyvä. Eli silloin pullo saisi loppua aikaisintaan heinäkuun lopulla.

Kaadan Fairyn samaan pumppupulloon, johon Alionkin aikanaan vaihdoin, koska minusta siitä on mukavampi annostella pesuainetta ja sitä paitsi näkee, miten paljon ainetta on jäljellä. Fairy-pullo itsessään kun on valkoinen ja läpinäkymätön.

Vaikka tyhjensin tuohon koko Fairy-pullon, näyttää pumppupullon pinta olevan reilusti alle puolen välin. Huuhteluvettä ei tietenkään tuohon kaatanut, vaan sillä tiskaan niin kauan kuin sitä Fairy-pullossa riittää.

Se toimii sittenkin - testattu siivousniksi

Netin ihmeellinen maailma tarjoaa mitä uskomattomampia vinkkejä ratkaisuiksi kaikkiin mahdollisiin elämän ongelmiin. Osa noista nikseistä on toimivia, osa aivan katastrofeja, joilla ei saa kuin pahaa aikaiseksi ja osa sitten sitten jotain siltä väliltä. Tämän vuoksi olen kohtuullisen epäluuloinen niksien tuloksista, enkä aina ole kovin innokas kokeilemaan niitä.

Nyt kuitenkin päätin tehdä poikkeuksen, sillä luin tälle siivousniksille ylistäviä kommentteja sekä englanninkielisiltä että suomenkielisiltä sivuilta. Kun tarvittavat materiaalitkin löytyivät kotoa ja tilanne kylpyhuoneessa oli suhteellisen epätoivoinen, päätin kokeilla. Enkä totisesti katunut kokeiluani, vaan päätin, ettei meille koskaan enää osteta mitään mrMuscleja ja CillitBangeja - jatkossa hoidan siivoukset aina tällä metodilla. Perusteluina tähän uuteen pesuaineeseen siirtymiseen voin käyttää esimerkiksi sitä että se on edullisempi, ekologisempi ja helppokäyttöisempi kuin nuo edellä mainitut kemikaalit.

Mitä sitten tämä ihme aine on? Yksinkertaisesti etikkaa ja (halpaa) tiskiainetta - tässä kohtaa ei kannata satsata kalliiseen pesuaineeseen, vaan ostaa halvinta, se toimii aivan yhtä hyvin.

Tarvitset:
Suihkepullon
225 ml puhdistusainetta (esim. tiskiaine)
225 ml lämmintä viinietikkaa

Itse asiassa mikä tahansa määrä on ok, kunhan sekoitussuhde pysyy samana. Meillä ei ollut kuin vajaa desi omenaviinietikkaa, joten käytin sen ja erään legendaarisen Alion lopun (mihin palaan myöhemmin).

1. Kaada puhdistustusaine suihkepulloon
2. Lämmitä viinietikka mikrossa tai liedellä. Etikka on oikean lämpöistä silloin, kun se ei polta vielä kättä.
3. Kaada viinietikka suihkepulloon.
4. Sekoita aineet varovasti pyörittäen, älä ravista, ettei aine ala vaahtoamaan.

Suihkuta ainetta likaantuneelle alueelle reilusti,. Virallisen ohjeen mukaan pitäisi hieroa sienellä ja antaa vaikuttaa 30 minuuttia. Minä en käyttänyt sientä ja vaikutusaikakin oli vain n. 10 minuuttia ja silti tuli puhdasta. Huuhtele pois kylmällä vedellä.

Ainoa negatiivinen asia tässä on etikan haju, joka on suihkutteluvaiheessa melkoisen voimakas, mutta haihtuu kyllä varsin nopeasti eikä ole ollenkaan yhtä henkeenkäypä kuin kloriitti.

Olen lukenut, että aine toimii myös ilman etikan lämmittämistä, mutta koska halusin varmoja tuloksia, niin toimin ohjeen mukaan.

Torstain touhut

Raporttia siivouksesta osa kaksi. Tiistaina jäätiin siis siihen, että olohuone, makuuhuone ja keittiö olivat hoidossa. Keskiviikon tavoitteena oli työhuone ja mahdollisesti eteinen, torstaille jäisi sitten kylppäri. Vastaavasti jos keskiviikkona saisimme siivottua vain työhuoneen, torstain urakkana olisi eteinen ja perjantain kylppäri. Jälkimmäistä vaihtoehtoa toki hankaloittaisi se, että olisin iltavuorossa sekä torstaina että perjantaina eli joutuisin aloittamaan aamusta yksin ja Herra Kirjoitus jatkaisi illasta yksin.

Kun oikein ahkeroimme, niin saimme kuin saimmekin kaikki valmiiksi jo keskiviikkona illalla. Tosin meni melkoisen myöhäiseen ja tuli toistettua yöpeseytymistä anoppilassa tiistain tapaan. Minua eivät lyhyet yöunet haitanneet, sillä riemu siististä kodista oli suuri.

Nyt täytyy sitten ottaa käyttöön tuo viikko-ohjelma, jotta tulee ylläpidettyä kodin siisteyttä.

Torstain touhuiluksi jäi siis viimeisten pyykkien peseminen juuri sopivasti ennen vesimittarin lukua. Mielenkiinnolla odotan, paljonko vaikutusta pesukoneen käytöllä on vesi- ja sähkölaskuun. Ja tosiaankin toivon, että se talopesula saadaan pikapuoliin kuntoon.

Lisäksi valmistelin ruokia viikonlopuksi ja ensiviikolle, jotta niiden suhteen olisi sitten vähän enemmän vapaata, kun kaikki olisi valmista. Aika monta hetkeä vietin keittiössä, kun pilkoin ja paloittelin, paistoin ja keitin, mutta nyt on sitten jauhelihaa pihveinä ja paistettuna, kolmenlaista kurpitsakeittoa, munakasta pekonilla ja omamaustettua mansikkajogurttia odottamassa tulevaa syöntiä.

Siivousselvitys

Kaksi päivää siivouselämää takana ja kyllä - valmistakin on saatu ihan mukavalla tahdilla. Ilman Herra Kirjoitusta en tokikaan olisi selvinnyt edes puolesta tästä, vaan hän on ollut 110% mukana touhuamassa.

Maanantaina saatiin kuntoon sekä makuuhuone että olohuone, sen suhteen olemme siis pykälän verran edellä aikataulusta. Nämä molemmat vielä kaikkine kommervenkkeineen eli kummassakin on uudet sesonginmukaiset verhot, makuuhuoneessa verhoihin sopiva päiväpeitto ja tyynyt, pitääkö tässä kohtaa vielä mainita, että omasta kaapista hetken tauon jälkeen käyttöön otetut, ei uudet kaupasta ostetut. Jälleen kerran tuli todettua, miten paljon muuttuu huoneen ulkonäkö pelkkiä tekstiilejä vaihtamalla. Olohuoneeseen pistimme vielä saman maton, vaikka kai senkin olisi jo voinut vaihtaa toiseen, vaikka punasävyiseen tällä kertaa, kun kerran verhotkin ovat puna-kellertävä ruutuiset. Olen muuten huomannut sen, että olohuoneen suhteen olen jotenkin jumittunut tuohon kuninkaankeltaiseen, nämä ovat varmaan kolmannet sinne sopivat verhot, joiden sävyssä on tuota keltaista.

Makuuhuone puolestaan pukeutui kesän viininpunaisen jälkeen vanhaan roosaan. Verhot olisivat olleet muodikkaasti ylipitkät ja lattialle valuvat. Minä vain en pidä tästä trendistä, joten kiepaisin ne solmuun, kuten olen tehnyt ennenkin, nyt ne eivät valu lattialle ja näyttävät paremmilta. Solmut lepäävät ikkunalaudalla "koristeina" ja verhot leviävät ikkunaan sopivan pussimaisesti. Niin, turha kai mainitakaan, että ikkunatkin tuli pestyä. Sehän kuuluu sanomattakin asiaan, kun suursiivouksesta puhutaan, samoin se, että kaikki kukkaset pääsivät suihkuun. Koska kukkien lehdille kertyy pölyä, enkä halua imuroida niitä, olen ottanut tavakseni pyyhkiä lehdiltä pölyt kostean rätin kanssa ja sen jälkeen suihkuttaa kasvit kokonaan - sehän on niille luonnollinen tapa saada kosteutta, mutta suurehko työ meille.

Tiistaina urakoimme keittiön kokonaisuudessaan ja pesimme työhuoneen ikkunat. Keittiö kaikkine kaappeineen ja kaameine sekasotkuineen oli todellakin sen verran suuri urakka, etten yhtään ihmettele, vaikka yhtenä iltana ei tullut sen enempää valmista. Keittiössäkin pohdimme verhojen vaihtoa, Herra Kirjoitus sitä jo ehdotti, mutta koska  Skyr-verhoja on vaikea säilyttää missään, päädyimme kuitenkin pitämään ne vielä ikkunassa. Sen sijaan tuolien istuintyynyt saavat lähteä, ne kun eivät olleet kovin käytännöllisen kokoiset. Harmillisesti löysin muutama viikko sitten kirpparilta oikein mukavat, mutta jätin ne ostamatta aikeena palata hakemaan ne vähän myöhemmin. Mikä tietenkin on ehdottoman väärä tapa kirpparitavaroiden ollessa kyseessä, eihän niitä tietenkään ollut enää siinä vaiheessa, kun palasin takaisin.

Sivuhommina tuli pestyä myös kahvinkeitin ja vedenkeitin, jääkaapin siivosin juuri viime viikolla, joten siihen ei tarvinnut puuttua. Samoin pesukone on jauhanut vähintään koneellisen illassa, haaveenani se, että saisin torstaina illalla tai perjantaina aamusta pistettyä siivousrätit koneeseen ja sen pesun jälkeen sitruunahapot ja puhdistuksen. Samalla toivon myös, että taloyhtiön pesutupaan tulisivat vihdoin ja viimein ne uudet koneet ja pääsisin käyttämään niitä.

Illan kruunasimme vielä sellaisella melkein yösaunalla, enpä hetkeen muista istuneeni kymmenen aikaan illalla heittelemässä löylyjä, mutta enpä usko, että Nukku-Mattiakaan tarvitsee tämän jälkeen odotella. Miten ihanaa onkaan pujahtaa saunapuhtaana vastavaihdettujen ( no juu, maanantaina vaihdettiin) lakanoiden väliin.

Huonemäärällisesti siis puolet urakasta on suoritettu, neliömääräisesti vähän isompi osa ja huomenna taas jatketaan. Tarkoitus olisi selvittää ainakin työhuone, mielellään myös eteinen tai kylppäri, mieluiten tietysti ensin mainittu. Työhuoneen osalta urakka helpottuu kyllä merkittävästi, koska ikkuna on valmiiksi pesty.

Viikon ohjelma

Sääennusteet lupaavat tälle viikolle mukavia liki kahdenkymmenen asteen lämpötiloja, joten yllättäen ikkunanpesu tuli juuri ajankohtaiseksi.

Tämän viikon ohjelma on siis seuraava:
maanantai makuuhuone
tiistai työhuone
keskiviikko keittiö
torstai olohuone
perjantai kylppäri ja eteinen

Sitten olis taas huusholli hetkeksi laitettu kuntoon, ikkunat pesty ja verhot vaihdettu eli kesä saa tulla.