Hamsteri vai hamstraaja

Pyysin Herra Kirjoitusta nauhoittamaan muutaman jakson sosiaalipornoa nimeltä Himohamstraajat. Ohjelma oli kaiketi tarkoitettu viihteeksi, mutta osa jaksoista oli pikemmin äärimmäisen ahdistavia ja stressaasia, kun seurasi ohjelman päätähtien touhuja. En voinut mitään, että kuvotti ja oksetti, kun katsoin koteja, joissa vilvistivät rotat ja torakat, sänky oli homeessa ja rotanpaskassa ja joku oikeasti eli siellä kaiken keskellä ja vielä niin, ettei ymmärtänyt sen olevan luonnotonta. Ensimmäinen reaktio tietysti oli, että meillä pitää siivota, vaikka meillä oli juuri siivottu, toiseksi aloin katsella ympärilleni, miten paljon ylimääräistä tavaraa meillä on. Ja onhan sitä, ei siitä mihinkään pääse. 

 

Yritin pohtia ja selventää itselleni hamsterin ja hamstraajan eroa ja löysinkin mielestäni jonkinlaisen pienen, mutta selkeän eron. Hamsterilla on kyllä paljon tavaraa, mutta ne eivät ole roskaa tai rikki, ja niitä myös käytetään, eikä tavaramäärä vaaranna kodin turvallisuutta tai siisteyttä. Hamstraajalla tavarat puolestaan saattavat olla rikki, likaisia ja suorastaan roskaa ja sitä tavaraa on niin paljon, että kodin siistinä pitäminen on mahdotonta ja usein kodissa asuminen on tavalla tai toisella vaarallista. Tiedän, että raja on hiuksen hieno ja voi olla jopa niin, että hamsteri on ensimmäisen asteen hamstraaja. Opin tämän tuosta edellä mainitusta ohjelmasta, että hamstraajia on viittä astetta ja käsittääkseni sellainen, jonka koti on kattoon asti täynnä "roskaa" siis hyvin pitkälle käyttökelvotonta tavaraa, josta mistään on aivan mahdotonta luopua, kuuluu luokkaan viisi. 

 

Olen varmaan jossain vaiheessa ollut ykköstason hamstraaja, koska muistan kyllä ajat, jolloin haalin askartelumateriaaleja, kankaita ja lankoja, enkä kuitenkaan tehnyt niistä mitään. Nyttemmin kaikella haalimallani materiaalilla on tarkoitus ja käyttö ja yleensä se käyttö on vielä samoin tein tai liki samoin tein. Olen nimittäin oppinut ymmärtämään, että unelmaminälle ei tässäkään suhteessa kannata ostaa/kerätä. Siinä käy samoin kuin niissä korkosandaleteissa ja pitsimekoissa etelän rantapromenadilla. Tämä siis oli mielikuva, jolla ostin jokunen vuosi sitten itselleni hellemekkoja ja korkokenkiä - ottamatta mitenkään huomioon, että harvassa ovat allekirjoittaneen etelän reissut, inhoan mekkoja ja kovin pitkiä lenkkejä ei korkokengillä kävellä. Hankin ne siis unelmaminälleni, haavekuvalle, jonka maailma oli melkoisen kaukana arkitodellisuudestani. Samoin kaikkea muutakin on mahdollista ostaa/kerätä unelmaminälle, joka mielikuvissa tekee sitä tai tätä, mutta todellisuudessa ei välttämättä saa aikaan mitään, eikä siis tosiasiassa tarvitse mitään noista haalituista tavaroista. Olen kallistunut ajattelemaan, että tuo unelmaminästä luopuminen ja tosiasioiden myöntäminen on ensimmäinen askel kohti hamstraamisen vähentämistä. Minun kohdallani se voisi olla esimerkiksi se, että myöntäisin, ettei minulla ole aikaa eikä kärsivällisyyttä istua alas kuuntelemaan klassista musiikkia, jolloin voisin luopua cd-kokoelmastani. 

 

Tämä on hyvin monipolvinen asia, ja kuten tuolla aiemmin jo mietin, niin rajanveto näiden kahden vain hiuksen hienosti eroavan asian välille voi olla hankalaa. Myönnän, että en pidä sitä hamstrauksena jos ostan tarjouksesta kuusi pulloa astianpesuainetta. Se on kyllä hamsterointia, mutta mielestäni jopa järkevää sellaista, koska astianpesuaine tulee kuitenkin käytettyä - järkevän raja menee ehkä siinä, mahtuvatko pullot fiksusti kaappiin vai pitääkö ne jättää pöydälle pölyä keräämään. Tunnustan, että olen hintojen jatkuvasti noustessa kiittänyt itseäni hamsteroinnista, sillä varastoista on ollut hyvä ottaa, ja on voinut jäädä odottamaan seuraavaa sopivaa tarjousta. Sen sijaan vähemmän imartelevia ovat olleet ne hetket, kun on esimerkiksi joutunut tajuamaan huulipunan vanhentuneen kaapissa käyttökelvottomaksi tai kuminauhojen surkastuneen ennen kuin vaate on päässyt käyttöön. Se on huonoa hamsterointia, pitäisikö se tunnustaa jopa hamstraukseksi.

 

Maapallomme ei kestä kulutustamme, joten senkin vuoksi turha ostaminen ja tavaran haaliminen ei ole hyväksi. Olen opetellut sanomaan, että en tarvitse sitä, jätän sen ostamatta/hakematta, jolloin ko. tavara kenties, toivottavasti, päätyy jollekin sellaiselle joka sitä tarvitsee ja käyttää sen sijaan, että se makaisi minun tai jonkun muun varastoissa tulematta hyödynnetyksi - ja kyseisen tavaran/materiaalin tilalle tehdään uutta. Ymmärrän siis sen, että meillä jokaisella voi olla varastoja yhdessä sun toisessa asiassa, mutta en sitä, että niitä varastoja kootaan vuositolkulla saamatta niistä koskaan mitään tehdyksi/käytetyksi.  

 

Summa summarum, olen siis päätynyt johtopäätökseen, että hamsterointi on käytettävän tavaran järkevää hankkimista (vaikka sitten useampi kerralla varastoon), hamstraus taas sitä, että tavaraa haalitaan aikomatta tai kykenemättä sitä käyttää (tässä kohtaa tosiaan tuo täsmennyt "kykenemättä", koska kai jokaisella hamstraajalla on kuvitelma tai aie tavaran käytöstä).  

Hyvä, paha raha

Kaikesta rahavinkumisestani huolimatta pidän itseäni maltillisena, paikoin jopa kitsaana rahan käyttäjänä. Tutkin  tarjoukset huolellisesti ja mietin - ehkä herkkuja lukuunottamatta - tarkkaan, mitä meillä tarvitaan, mitä voi ostaa tarjouksesta varastoon, mitä kannattaa ostaa ja mikä on vain turhake, joka olisi kiva saada. Velaksi ostetaan vain se, mitä ei ole käteisellä mahdollista ostaa kuten asunto ja mahdollisesti auto, mutta muuten kaikkinainen osamaksu - tai velkashoppailu on ihan ehdoton no-no. Jos rahasta olisi tiukkaa, pitäisin kyllä varsin tarkkaan huolen siitä, että ostaisin vain välttämättömyyksiä. 

 

Tunnustaudun toki hamsteriksi eli meillä on paljon tavaraa, on paljon lankaa, on paljon rättejä ja lumppuja, on paljon kuivatavaroita kaapissa. Näin ihan siksi, että olen ostanut silloin kun ko. tuotteet ovat ollet tarjouksessa tai Roskalava-ryhmässä tyrkyllä ilmaiseksi. Ehkä myös osin sillä ajatuksella, että jos ne viimeiset rahat olisivat menossa, niin todellakaan ei osteta mitään muuta kuin välttämätöntä ja sitten on varastoja, mitä käyttää. Tähän tilanteeseen ei toistaiseksi ole päädytty, eikä toivottavasti jatkossakaan. 

 

Olen tässä muutamien vuosien ajan seurannut erään kaverini shoppailumaniaa sivusta. Hän esittelee kaikki ostoksensa facebookissa ja niitä ostoksia on enemmän kuin minulla ostoshuuma-vuosinani. Kirpputorilta sitä, tätä ja tuota, Temusta lisää roinaa, tuolta kaupasta tuollainen ja seuraavasta vielä jotain. Heidän asuntonsa on jo muutenkin täynnä ja lisäksi on vuokrattuna varasto. Kaikki tehdyt asiat, mitä hän esittelee naamakirjassa on vuosia tai vuosikymmeniä vanhoja, mitään uutta hän ei saa tehdyksi, hän vaan kokoaa materiaalia siihen, tähän ja tuohon tekemättä koskaan mitään valmiiksi asti.  

 

Myönnän myös jossain kohtaa ihmetelleeni, kun ostosten koko kasvoi entisestään ja listalle tulivat myös kuvat kahviloista cappucinon ja kahden leivonnaisen kera - ja näitä oli usein. Toki niitä oli ollut ennenkin, mutta niidenkin määrä lisääntyi huimasti. Sitten lopulta tajusin, hänen vanhemmistaan toinen (viimeinen) oli kuollut ja tämän perintö oli tullut käyttöön. Ennen kuin ymmärsin tämän, mietin jokusenkin kerran, miten koskaan töitä tekemättömällä eläkeläisellä on varaa tuohon. Kyllä, sekin on mahdollista, että ihminen voi päästä nafti kuusikymppisenä eläkkeelle tekemättä yhtään oikeaa työpäivää ja tämä henkilö kuuluu niihin. Kun puolisonkin tulot olivat, mitä olivat, niin ei liene ihme, että ihmettelin tuota rahan käytön määrää. 

 

Nyt sitten oli naamakirjaan ilmestynyt uusia kirjoituksia, joissa ensin hehkutettiin, että heille tulee sittenkin joulu, kun puoliso olikin saanut rahaa ennen joulua - ja taas mentiin ulos syömään. Seuraavassa julkaisussa oli käyty jälleen kirpputorilla ostamassa kauhea määrä kaikennäköistä "mä käytän näitä joskus siihen ja siihen" -askartelumateriaaleja, joista ei todennäköisesti suurella todennäköisyydellä kuitenkaan saada aikaan mitään. En vaan voi ymmärtää, jos rahan tulo on noin epävarmaa, että ensin itketään, ettei ole varaa jouluun ja ruokiin, niin onko sen rahan tullen sitten pakko heti rynnätä ostamaan kaikkea mahdollista turhaa. Juu, tiedostan, ettei kyseinen henkilö kokenut näitä turhiksi niin kuin minä, mutta siitä huolimatta - olisi ehkä järkevämpää koota edes vähän puskuria pahan päivän varalle kuin pistää kaikki mahdollinen heti menemään. Tiedänhän minä, että käärinliinassa ei ole taskuja, mutta ainakin itse haluan elää ajan ennen käärinliinoja turvatusti niin, ettei tarvitse miettiä, voinko halutessani ostaa jotain tai onko rahaa ruokaan. 

 

Monesti olen istunut käsieni päällä, jotta en olisi kommentoinut näihin loputtomiin ostosjulkaisuihin, että onkohan nämä nyt kaikki tarpeellisia, ja mitä jos joskus tekisit jotain valmiiksi asti. Muistan jonkun joskus tehneen tähän viittaavan kysymyksen saamatta vastausta. Samoin teki mieli kommentoida sitä, että jos rahat on vähissä, onko pakko ostaa lisää - voin melkein arvata, millaisen vastauksen olisin saanut, vaikka toisaalta mietin, että olisikohan tuo kommentti ehkä herättänyt ajattelemaan jotain. Tuskin...

 

Minun on vaikea ymmärtää näitä ihmisiä, joilla raha polttaa taskussa niin, että sitä ei voi pitää tallessa. Miksi on pakko mennä paikkoihin, joissa tulee kiusaus ostaa, eikö niitä vaan voi tuossa tilanteessa vältellä? Niin ainakin itse olen tehnyt silloin, kun langanostokielto oli jyrkimmillään. Jos et halua tai saa tai voi ostaa lankaa, älä mene lankakauppaan vaan tee jotain muuta. Jos ei ole tarpeen ostaa mitään, älä mene kauppaan tai kirpputorille. Minusta tämä on niin yksinkertaista ja selvää, että on vaikea ymmärtää, miksi kaikki eivät tajua sitä. 

 

 

Erityinen elokuu

Elokuu tuo paluun arkeen. Pitkästä aikaa kuukausi, johon ei liity mitään erityisiä juhlia tai menoja tai niin ainakin vielä tässä vaiheessa alkukuussa kuvittelen. Onneksi en heinäkuussa huokaillut suuremmin, ihan vähän vain, kesäkuun kulutusta, sillä heinäkuun menot ne vasta mahdottomat olivat. Selityksenä käyvät tietysti esimerkiksi vieraat, loma ja helle, mutta ovat ne silti ihan karmeaa katsottavaa. Onneksi arki tuo eteen sen, ettemme esimerkiksi voi yhdessä spontaanisti lähteä ulos lounaalle.

 

Käsityöt eivät edisty, koska helle, lankakin muuttuu kuumalla tikkuiseksi eikä oikein voi kutoa, joten syssymmällä sitten taas niitä juttuja. Nyt vaan tyhjätään päätä ja nautitaan kesästä sekä kerätään voimia tulevaan talveen, jotenkin minulla on tunne, että niitä tarvitaan. 

 

1. viikko

Elokuun ensimmäinen viikko piti sisällään perjantain, lauantain ja sunnuntain. Perjantaina jatkettiin vielä maalla hommia ja päästiinkin hyvään vaiheeseen. Saatiin perattua kaikki marjapuskat ja hakettakin suurimpaan osaan niistä, romut haettiin pois ja fiilis oli toisaalta tyytyväinen, toisaalta haikea. Se kuorma kun merkitsi yhden aikakauden loppua, on siirrytty minun päätösteni aikaan. Fiilis on jotenkin hullu, toisaalta tyytyväinen, toisaalta surullinen. Tyytyväinen siitä, että nurkat siistiytyivät melkoisesti, toisaalta haikea siitä, että olin hävittämässä menneiden sukupolvien työtä.  

 

Lauantaina oli sadepäivä, ikään kuin luontokin tietäisi, että lomani on loppumassa ja nyt saa sataa. Siivosimme paikat lähtökuntoon, kasasimme autoon kasan vanhoja renkaita ja lähdimme kaupunkiin. Matkalla poikkesimme katsomassa äitiä ja siivoamassa. Saimme mukaan kaksi jätesäkillistä pyykkiä, joiden pesemisessä menikin sitten loppuilta.

 

Sunnuntaina kauppakierros ja kokkailua, ilmassa on selkeää haikeutta loman loppumisesta. Kuuntelin uudelleen Margareta Magnussonin kirjan Mitä jälkeen jää - taito tehdä kuolinsiivous. Tällä kertaa en saanut siitä niin valtavaa kipinää kuin viimeksi, mutta selkeästi kannustinta siihen, ettei tavaroita kannata haalia lisää, vaan tyhjätä kaapeista pois. Kirja kannustaa pikkuhiljaiseen luopumiseen, ei sellaiseen kerta rysäyksellä raivaamiseen kuin Konmari - toki tämänkin kirjan mukaan enemmän pitäisi vielä poistaa kuin mitä olen tehnyt, mutta kuten todettu, vähän kerrallaan. 

2.viikko

Maanantaina keikkatyöpäivä, jonka olin jotenkin onnistunut tyystin missaamaan. Onneksi olin kauppaan lähdössä, kun soittivat eli hirveällä kiireellä töihin ja siellä sitten menikin iltaan asti. Siirsin osan kotitöistä Herra Kirjoitukselle ja loppuja teemme sitten yhdessä joko illalla tai tiistaina. Tiistaiksi saimme lounaskutsun serkultani, joten sen päivän suunnitelmat muuttuivat vähän yllättäen. On kuitenkin aivan ihanaa päästä valmiiseen pöytään, joten kovin kiitollisina otimme kutsun vastaan. Tiistaina alkoi sitten myös "paluu arkeen" eli ensimmäiset kesäloman jälkeiset työt, yövuoroista aloitettiin. Yövuorojen välinen päivä meni koomaillessa, tein vain pieniä hommia, kuten korjasin kimaltavan käsilaukkuni, joka oli alkanut repsottaa. Jos kangasveska kootaan sentin ompeleilla, niin ei liene ihme, että kantokahvat irtoavat. Toisen yövuoron jälkeen suunnattiin sitten maalle vielä pariksi päiväksi ennen kuin Herra Kirjoituksenkin lomat loppuvat. Saimme siivottua loppuun ikuisuusprojektimme oksakasan, jota on kyllä koko sen olemassa olon ajan siivottu, mutta siihen on myös tullut lisää tavaraa, emmekä koskaan ole päässeet pohjaan asti. Nyt se kuitenkin on käsitelty ja fiilis oli ihan uskomaton. Sieltä tuli paitsi polttopuuta myös runsaasti haketta marjapuskille, joten pitkästä aikaa liki kaikilla marjapuskilla on nyt sitten oksasilppua juurten suojana. Viikonlopuksi palasimme kaupunkiin, koska olin töissä. Poikkeasimme myös maalle mennessä katsomassa äitiä ja jättämässä pestyt pyykit sekä maalta palatessa hakemassa pestävät pyykit. Jonkinasteinen ennätys: neljä jätesäkillistä pyykkiä. 

 

Myönnetään, että neljän jätesäkillisen edessä en tiennyt nauraa vai itkeä. Rehellisesti taisi itku olla lähempänä. Herra Kirjoitukselle kiukuttelin, että jos joku kysyy minulta harrastuksia, vastaan äiti tai pissapyykin peseminen. Taivaan kiitos, että sain osan pyykeistä pestyä jo perjantaina illalla, ja että pesutupa oli vapaa myös  lauantaina aamulla. Pyykit ehtivät siis kuivua ennen kuin sunnuntaina menimme sinne varsinaisesti siivoamaan. 

 

3.viikko

Herra Kirjoitus lomailee edelleen osan viikkoa. Hän on ottanut käyttöön fiksun tavan jäädä lomalle puolesta viikosta (ehtii tehdä edellisen viikon keskeneräiset hommat valmiiksi) ja palata töihin puolesta viikosta (ei tunnu ensimmäinen työviikko niin pitkältä). Kun minullakin sattuivat vapaat vielä tähän alkuviikkoon, niin hoidimme kotihommia yhdessä - kyllä, inhottava vaimo on sitä mieltä, että mieskin saa joskus käyttää vapaa-aikaansa kodinhoidollisiin hommiin, eikä niin, että rouvan vapaapäivä on aina siivouspäivä. 

 

Yritän myös vältellä kaupassakäyntiä keskiviikkoon asti, sillä maanantaina kokkasin jääkaapin antimista pariksi päiväksi ruokaa ja vieläkin jäi jääkaapin täytettä sen verran, että sillä pärjää tovin. Keskiviikkona on kuitenkin "vähän pakko" käydä pelastamassa Lidlin tarjouksista se, mitä niistä vielä silloin on saatavilla. Samalla tässä koetan kituuttaa tilipäivään asti - ja mietin, onko tässä mitään järkeä. Minun täytyy varmaan muuttaa taktiikkaa ja uskoa, että aiemmin siirtämäni rahasumma ei vaan yksinkertaisesti enää nykyään riitä. On pakko nostaa budjettia tai muuten joudun tekemään jatkuvasti 100€ lisäsiirtoja saadakseni rahat korttitilillä riittämään. Herra Kirjoitus tästä jo huomauttikin minulle, että minun on uudelleen kalibroitava kulutustutkani, koska se on ajastaan jäljessä.  

 

Mä en ilmeisesti millään, mitenkään, kuinkaan opi, että tavaran vähentäminen tarkoittaa sitä, että tavaroita kannetaan huushollista pois eikä sisään. En taaskaan voinut vastustaa ilmaisen tavaran houkutusta, kun tarjolla oli ovikransseja, erityisesti rakastuin tuohon pääsiäistipu kranssiin ja kun ne kerran oli kaikki otettava kerralla, niin nyt meillä on 6 uutta kranssia. Samalla kerralla, mutta eri osoitteesta, kävin hakemassa 9 pyyhettä. Olen täysin tietoinen siitä, että meillä on paljon pyyhkeitä, ihan uusiakin, mutta noista useamman olen ajatellut viedä äidille, kun tuntuu, että niille olisi siellä tarvetta.  

Perjantain käytin kokkaamalla ruokia viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi. Tarkoituksena olisi välttää kaikentasoiset "nälkä yllätti" ja "ei ole mitään syötävää" pikaruokailu tekosyyt. 

Viikonlopuksi lähdimme maalle ja poikkesimme äidin luona perjantaina siivoamassa ja hakemassa pyykit. Sama meno jatkuu eli vaatimattomat 4 jätesäkillistä pyykkiä taas. Maalla ilmat eivät suosineet, satoi koko viikonlopun, joten viikonlopun saldona oli kolme muovikassillista tehtyjä sytykeruusuja. Kananmunakennovarannot hupenivat huomattavasti ja seuraavan sadepäivän voikin sitten viettää steariinikattilan äärellä. Lauantaina vietimme aikaa naapurin rouvan kanssa lettukestien ja lautapelien merkeissä. Olin toivonut saavani kerättyä marjoja edes vähän, mutta aivan turha toivo, sillä eivät ne sateen välissä ehtineet kuivua sitä vertaa, että niitä olisi voinut kerätä. Makkarat sen sijaan grillasin, vaikka kuinka satoi. Onneksi sain tulet tehtyä ennen isompien sateiden alkua ja grillin niin kuumaksi, ettei pieni sadekaan haitannut. 

4. viikko

Ensimmäinen "normaali" työviikko loman jälkeen eli 6½ päivää töitä. Maanantain ja tiistain työhulabaloon jälkeen keskiviikon vapaapäivä tuntui ihan mukavalta. Tosin siitäkin muodostui taas "vapaapäivä", sillä ensin viikkasin ja siistin pyykit ja sitten menin viemään äidille hänen pyykinsä ja sain jälleen kaksi jätesäkillistä lisää pestävää. Niiden lisäksi sain äidiltä herttaisen toivotuksen, että hän syöttää minulle paskaa. Yritän jaksaa ymmärtää, että se on Alzheimer joka puhuu, mutta silti välillä tekisi mieli vaan lähteä palaamatta. No, kilttinä tyttärenä jälleen kerran raahasin pyykit pesuun ja käytin vapaapäiväni niiden pesemiseen. Onneksi ehdin ihan hyvin illan työkeikkaa (siis sitä puolikasta työpäivää). Pyykkien välissä ehdin jopa pitkästä aikaa kutoa sukkaakin. 

Yllättävän hyvin olen onnistunut hillitsemään kaupassakäyntihimoni ja nyt on sitten syöty jääkaapista sinne valmiiksi tekemiäni ruokia. Kovin olen tyytyväinen, että käytin perjantain vapaapäivän isohkolta osin kokkaamiseen, vaikka silloin se ei oikein hyvältä tuntunutkaan. 

Aloitin myös uudet hormonilääkkeet. En tiedä, onko kyseessä vain "usko siirtää vuoria"- asia, mutta ensimmäisenä yönä nukuin 00:01- 04:50 välisen ajan kertaakaan heräämättä. Seuraavana yönä heräsin kaksi kertaa seitsemän tunnin aikana, mikä sekin on todella vähän. Näinköhän tässä vielä uusi ura Prinsessa Ruususena urkenee. 

 

Torstain hammaslääkärikin tarjosi kohtuullisen hyvän saldon, vain yksi paikattava reikä (se tietenkin tavallista pahempi, mutta ihan sama), muuten vanhoilla mennään. Olin kaivannut laskua siitä toukokuisesta hammaslääkärikäynnistä, mutta en ollut alkanut sitä peräämään. Selvisi, että sen "turhan" (siis käynnin, jolloin en saanut mitään apua) lokakuisen käynnin hammaslääkäri oli jotenkin sotkenut paperini, eikä niihin ollut pystynyt tekemään kirjauksia silloin toukokuussa eikä nytkään. Nyt hammaslääkäri lupasi hoitaa asian kuntoon, mutta totesi, ettei ala kenenkään puolesta kirjauksia ja laskuja tekemään eli minä en tule koskaan siitä toukokuun käynistä laskua saamaan. 

Viikonloppukin meni töiden merkeissä. Lauantaina aamusta kokkasin taas vähän isommalla kattilalla ruokaa, jotta sitä riittäisi viikonlopun ja alkuviikon tarpeisiin. Sunnuntaina käytiin katsomassa äitiä. Parempi päivä, muisteli sukulaisia ja vanhoja tuttuja, pyykkiä vain yksi säkillinen. Sen sain pestyä heti sunnuntaina. Eräs työkaverini huomautti minulle taannoin, että hänellä on tunne, että minä siivoan aina. Tosin hän samaan hengenvetoon jatkoi, että onhan sulla noita siivottavia paikkoja enemmän kuin muilla kun on koti ja äiti ja maallakin varmaan pitää siivota. Hän ei oikeasti ole väärässä, sillä minulla itselläni on sama fiilis: siivoan ja pesen pyykkiä, pesen pyykkiä ja siivoan, ja jos en tee sitä, niin ainakin mietin, että pitäisi. 

5.viikko

"Nenä dukossa ja aifasdudaa", mukava alku viikolle, jossa on taas 7 työpäivää. Onneksi oli ruokaa valmiina, niin ei tarvitse sen kanssa alkaa säätää. Maanantain aloitin käymällä alkuviikon tarjoukset läpi, periaatteessa emme tarvitse mitään, mutta kyllä ne aina täytyy vilkaista ja tietenkin listalle päätyi yhtä ja toista. 

 

Maanantai meni harrastetyöpaikassa, loppuviikko sitten omissa töissä. Arjen alkamisen huomaa siitä, että hoidettavien asioiden määrä on moninkertaistunut töissä; on palaveria, kokousta, ohjeiden laatimista, perehdytystä, suunnittelua ja vaikka mitä. Tiistaista torstaihin hoidin ties miten monta o-t-o asiaa, joten ei liene ihme, että torstaina olin työpäivän jälkeen aivan poikki. Varsinkin, kun vielä lähdin töihin mallilla kirves päästään, koska hammaslääkäriaikani peruttiin reilun puolen tunnin varoitusajalla. Sillä kohtaa kun aika peruttiin, tajusin, että olisin myöhässä töistä, jonne olisi pakko kiiruhtaa, koska hammaslääkäriä ei ollutkaan. Herra Kirjoituksella oli ollut aivan yhtä rankka viikko siihen mennessä, joten päätimme pistää elämän risaiseksi ja mennä burgereille. Muutenkin viikosta tulee "ulkoruokintapainotteinen", koska keskiviikkona poikkesimme serkkuni Sauman luona, jossa Herra Kirjoitus auttoi uuden tietokoneen kanssa ja perjantaina on vuorossa peli-ilta ystävien luona. Sunnuntaina kävimme katsomassa äitiä, jolla oli pitkästä aikaa todella hyvä päivä - paikat ja ihmiset pysyivät järjestyksessä ja jopa naurua riitti. En voi kuin toivoa, että kunpa tilanne jatkuisi tällaisena. 

 

Sunnuntaina annoin mieliteolle periksi ja onnistuin houkuttelemaan Herra Kirjoituksen kanssani pahantekoon, hän nimittäin kävi ostamassa sunnuntai-illaksi meille sipsejä ja dippiä. Pettymys oli enemmän kuin kohtalainen, kun sipsit eivät maistuneetkaan niin hyviltä kuin odotin. Joko niiden maku on muuttunut tai sitten minun makuaistini on muuttunut.  

 

Kuukauden "roskalavalöytö" on yllättäen: lankoja. Tällä kertaa roskalava lainausmerkeissä, koska osa langoista (alemman kuvan langat) on työkaverilta.  Ylemmän kuvan langoista kolmanneksen annoin jo eteenpäin Ievuskaiselle ja hänen äidilleen, joten ihan kaikki eivät jää meille.

          

            

 

Kun naapuri laittaa viestiä, että roskiksessa on lankoja, jotka voisi käydä dyykkaamassa, ei ole epäilystä, ettenkö kävisi poimimassa niitä talteen. Kuukauden kolmas lankalöytö on ihan kirjaimellisesti roskalavalöytö.  

     

Lisää roskalavalöytöjä: ovikransseja  6 kpl sekä 9 kpl kylpypyyhkeitä. 

 

 

Menot:

Ruoka: 421,77€ (burger king ateriat x2 (n. 35€ kerta) loman loppumisen vuoksi ja kun väsytti, pepperonia jemmaan tarjouksesta, perusruokaa ja tarjouskahvia, kananmunia ja pastakastikkeita jemmaan)

Herkut: 78,75€ (limsaa ja karkkia loman loppumisen kunniaksi, Coca-colaa varastoon, irtonamuja sunnuntai herkuksi sekä kesän viimeisen hellepäivän pehmikset, karkkeja töihin, sipsejä)

Tavarat:  95,95 € (nenäliinat, klorilli, kaivokielot, hiusklipsi, kestokassi, kosteudenpoistaja x 2, sadehousut, työtasolamppu keittiöön, peli tuliaisiksi, dödö)

Muut: 22,94 € (korppuja äidille, Saaren taika-ruusudödö)

Lääkkeet ja lääkärit: 82,58€ (3kk lääkkeet) 

 

Puolen välin krouvissa

 

Alamme olla siinä tilanteessa, että puolet vuodesta on elettynä, joten lienee hyvä aika vilkaista taakse päin ja katsoa, mitä sitä tulikaan suunniteltua tämän vuoden varalle. 

Ajatus laatikkoleikistä ja pinkistä lankakerästä nostaa kylmän hien ohimoille, kumpaankaan ei kyllä ole tullut panostettua yhtään. Lankaa on käytetty jokunen metri, kun tein äidin sukkiin lenkkejä, että hän saa ne apuvälinekoukulla helpommin jalkaansa. Kyseisen kerän säilytyspussin sisältö on kyllä alkuvuoden mittaan vaihdellut, mutta tyhjentynyt se ei ole. Vintissä olevaa lankalaukkua olen kyllä tyhjentänyt, mutta koska lankajemmoja on paljon, niin tarvittavia lankoja on tullut poimittua monesta jemmasta, joten kulutus ei myöskään näy ko. matkalaukussa.  Voi huoh, syvä huokaus. Jos tästä aion selvitä, niin loppuvuodelle on edessä melkoinen urakka. Pusseista ja näytteistä ei tässä yhteydessä kannata edes mainita. 

Lisäksi olen ostanut lankaa, en tosin paljon, mutta kuitenkin liikaa. Meloni on kuitenkin niin hyväksyttävä syy, etten jaksa kantaa tästä muretta. Loppuvuosi mennään sitten vanhoilla langoilla. Näin vakuutan itselleni. 

Lähes yhtä vähän on keittiössä tapahtunut mitään rintamalla tyhjennän sitä ja siirrän tätä. Pakastimen päältä olen saanut poistettua yhden pikku laatikon, mutta siinäpä se sitten. Tämän suhteen pitää aktivoitua nyt loppuvuodesta. 

Sen sijaan tyhjensin kaksi karkkipaperijemmaa toisen askartelijan riesaksi/riemuksi ja käytin itsekin niistä muutaman ruokalappuun. Tähän olen kovin tyytyväinen. Sen sijaan karkkipaperilaukku, joka myös oli työlistalla ei ole edennyt minnekään. Senkin suhteen pitää aktivoitua. Onneksi kesä näyttää siltä, että sisäaskarteluja kaivataan, joten vakuutan itselleni tämänkin asian etenevän valmiiksi ennen vuoden loppua. Nahkaisen ristipistoruusuveskan tekemisen säästän tarkoituksella syksyyn. 

Roskaruoka ja herkut, ikuinen kompastuskivemme. Kyllä niitä minun mielestäni selkeästi vähemmän ostettu kuin ennen, mutta ehkä pitää loppuvuodesta olla vielä tarkempi. Siis sitten joskus syksyllä, koska kesä on liian hyvä tekosyy. 

Muuten ostosrintamalla on ollut kohtuullisen hiljaista, mutta toukokuussa tuli sitten osteltua enemmänkin. Ei toki edelleenkään mitään tarpeetonta tai "kiellettyjen listalta", mutta kaikenlaista kotitavaraa ja tarviketta on tullut alkuvuodesta ostettua enemmän ja vähemmän, toukokuussa kuitenkin selkeästi eniten. Kun selaan ostoslistojani melkein jokaisen kuukauden kohdalla lukee jotain shampoota, suihkugeeliä, dödöä, hammastahnaa, pesupulveria, astianpesuainetta tai vastaavaa, ilman näitä ei kuitenkaan tule toimeen tai ainakin elämä alkaa olla epämukavaa. Toki nyt on varastoja kertynyt sen verran, että loppuvuoden voisi yrittää olla ostamatta.  Herra Kirjoitus sai uudet kengät, itselleni en ole ostanut yhtään paria. Ilmaiseksi olen kuitenkin saanut kahdet kengät, joten niillä on tuleva kesä ja talvi turvattu, mikäli muut popot hajoavat. En myöskään ole hankkinut käsilaukkuja. Näiden suhteen voin siis taputtaa itseäni selkään ja onnitella onnistumisesta. Vaatteita olen hankkinut yksien rintaliivien verran - oli pakko, kun entiset alkoivat olla todella entisiä.

Olen pitänyt kirjaa sekä poistuneista vaatteista että kosmetiikasta, joten sen tavoitteen olen täyttänyt hyvin. Alkuvuodesta poistuneiden kenkien määrä on yllättänyt. Pohdin jo hetken, olenko todella siinä tilanteessa, että joudun kenkäkauppaan ennen vuosikymmenen vaihdetta. Kuten edellä mainitisin jotain käyttökosmetiikkaa olen ostanut, mutta vain sitä. Tämä tarkoittaa siis suihkugeeliä, shampoota, saippuaa, hammastahnaa ja dödöjä. Myönnän katselleeni Dermosilin katalogia monta kertaa tilausta tehdessäni, mutta toistaiseksi olen hyvin onnistunut välttämään kiusaukset hankkia sieltä mitään. 

Sen sijaan huomaan kehittäneeni addiktion halpakaupassa ja ruokakaupoissa shoppailuun. Erityisen vaarallisia ovat Lidlin teematarjoukset ja paikallisen halpakaupan kotitarviketarjoukset. Jälkimmäisestä meille on tänäkin vuonna kertynyt runsain mitoin niin pesupulveria, shampoota, suihkugeeliä kuin dödöjäkin ja jälleen uuden katalogin ilmestyttyä huomasin kirjoittavani ostoslistaa noista samoista tuotteista. 

Olen yrittänyt neuvotella Herra Kirjoituksen kanssa yhteisestä taloustilistä, jotta hänet voisi lähettää kauppaan ja minä välttäisin kiusaukset. Nyttemmin asia on kuitenkin haudattu, sillä olen todennut hänet vähintään yhtä heikoksi lankeamaan kuin itseni, joissain tilanteissa hän saattaa olla jopa pahempi, joten minä jatkan edelleen kaupassa juoksua ja koetan kehittää panssaria houkutuksia vastaan. 

Saapuneet vaatteet ja kengät: rintaliivit (ostettu, 6,99€), sandaalit ja talvilenkkarit (saatu), Herra Kirjoituksen paljasjalkakengät (12,99€)

Laatikkoleikissä poistuneet: laatikko pakasteen päältä, 2 laatikkoa karkkipapereita.

Minähän en mitään osta

Kuten tavallista, mitä enemmän miettii, että tässä kuussa tavaraa ei tule tai hankita, sen nopeammin niitä tuntuu kertyvän. 

Paikallisen halpakaupan tarjoukset osuivat taas kerran shoppailuhermoon  ja kun tarvettakin oikeasti oli ja muka oli. Myönnetään, että osa tarvoista on taas sellaisia, että oikeasti mietin, kannattaako niitä miten tarkasti hankkinoiksi edes laskea. Ne kun ovat nyky-yhteiskunnassa ruokaan verrattavia perustarvikkeita, joita ilman elämä hankaloituu kummasti.  Tällaisia ovat esimerkiksi WC-raikastimet, pumpulipuikot ja pyykinpesuaine.

 

Tällä kertaa laskin saapuviksi kakki muut paitsi pyykinpesuaineet ja pumpulipuikot, koska ne menivät äidin käyttöön ja tietenkin keksit, koska ne ovat syötäviä. Ehdottomasti ei niin tarpeellisia ovat hiusdonitsit ja hiuspanta. Saluxin pesupyyhkeet ovat lemppareitani, vaikka myönnetään, että niidenkin laatu on heikentynyt niistä ihan ensimmäisistä, joita olen käyttänyt. Nyt niitä sai kuitenkin edullisesti, joten ostin heti kaksi, jotta ei tarvitse heti olla ostamassa lisää. 

 

Kaikkiaan kauppareisulta saapuneiksi tavaroiksi laskettavia juttuja päätyi meille 12 kpl. 

 

Lisäksi nappasin pikkujouluista mukaani kaksi viinipullon korkkia (jotta eivät lopu kesken seuraavassa kutimessa) ja sain ystävältä kolme papukaija lukollista tupsua (joiden käyttöön on jo suunnitelma valmiina), jotka ovat peräisin hajuvesipulloista.

Melkein kerralla siis 17 saapunutta tavaraa.

Sittenkin hötkyilyä

Lueskelin vanhoja postauksiani etsiessäni tietoa siitä, milloin olen erään puseron ostanut. En löytänyt kyseistä tietoa, mihin saattaa olla kolme syytä, joko olen ostanut puseron ennen blogiaikaa, olen laittanut blogiin väärät tunnisteet (ei löytynyt haulla vaatteet tai hankinnat tai ostoksia) tai se on vaan jäänyt kaikkien loputtomien hankintojen virrassa kirjaamatta. Veikkaukseni on, että kyseinen vaate on hankittu ennen blogiaikaa, mutta siitä huolimatta noiden vanhojen asioiden selailu sai aikaan sen, että tuli pakottava tarve alkaa oikeasti listata saapuvia tavaroita. Olen tehnyt sitä joskus kuukausiraporteissani yhtenä kohtana, mutta luovuttanut kovin helposti ja antanut asian olla. Vuosien saatossa ostaminen on vähentynyt, joten luulisi sen olevan nyt helpompaa kuin silloin vuosia sitten. 

 

Lainasin serkulleni pyöröpuikkoja ja aloin niidenkin kohdalla miettiä, milloin olin ne ostanut - lähinnä syynä se, että ne olivat edelleen käyttämättöminä paketissa. Blogin pitkällinen selaaminen paljasti ostovuodeksi 2012 ja samalla paljastui aika monta muutakin ostosta, jotka ovat edelleen kaapeissa. Osa täysin käyttämättä kuten nuo pyöröpuikotkin, osaa on käytetty vähän ja osaa, kuten Raiskin sinisiä tuulihousuja, on käytetty todella paljon. Nyt on aika ottaa käyttöön ne muutkin pussin perät ja kaapinpohjat eli "ota omasta kaapista ja käytä sieltä".

Niinpä ajattelin, että sittenkin hötkyilen vuonna 2024 ja kirjaan ylös ostamamme tavarat. Toki niillä rajoitteilla, että kirjaukseen kuuluvat meille yhteisesti käyttöön tulevat tavarat ja minulle tulevat tavarat sekä tietenkin kosmetiikka riippumatta siitä, kuka sitä käyttää. Herra Kirjoituksen itselleen tekemät hankinnat jäävät listauksen ulkopuolelle, samoin ne jutut, mitä minä hänelle hankin kosmetiikkaa lukuunottamatta.  

Ideaalitilanteessa vuoden ostokset olisivat mahdollisimman liki nollaa, mutta tunnen itseni, joten ihan varmasti jotain hankintoja tulee tehtyä ja sitä enemmän, mitä tiukemmin yritän niitä rajoittaa. Haaveilen kuitenkin siitä, että osaisin tällä kertaa käyttäytyä fiksusti ja elää sen aiemmin kirjaamani ohjeen mukaan: "ota omasta kaapista, ja käytä sieltä".

Mikäli tuo edellä oleva ohje kuulostaa kovin tutulta, niin kyllä vaan, siitä on semmoiset 5 vuotta, kun tein ostamattomuuslupauksia 2019 tammikuuksi ja koko vuodeksi, tekstit löytyvät täältä ja  täältä. 

 

Mikäli shoppailutarve iskee, aion palata seuraaviin ajatuksiin.
Ennaltaehkäisevää on miettiä ostohetkellä läpi seuraavat kysymykset (kirjasta John Naish: Riittää jo – irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa, Atena, 2009):

– Tarvitsenko sitä? (vai haluanko vain?)
– Johtuuko esineeseen kohdistuva himoni taitavasta markkinoinnista?
– Tahdonko esineen tullakseni terveemmäksi, fiksummaksi, kiireettömämmäksi tai vain coolimmaksi?
– Voisinko saavuttaa päämääräni millään muulla tavalla kuin hankkimalla lisää tavaraa?
– Kuinka monta tuntia työtä minun tulee tehtävä saadakseni se maksettua? Voinko käyttää ajan johonkin tyydyttävämpään?
– Voisiko jokin jo omistamani esine korvata sen?
– Tahdotko todella pyyhkiä siitä pölyjä, kuivapestä sitä, maksaa sen huollosta tms.?
– Jos korvaan uudella esineellä jonkin omistamani, mikä vanhassa oikeastaan on vikana?
– Jos todella tarvitsen esinettä, voinko mitenkään saada sen ilmaiseksi jonkin kierrätyssivuston kautta tai lainata sen joltakin ystävältä, naapurilta tai sukulaiselta?

 

Nämä ajatukset olen julkaissut blogissani joulukussa 2016, ostamattomuutta tavoittelevalle vuodelle 2017 eli melkoisen pitkän ajan projektista puhutaan.  

Kertaakaan tuo ei ole onnistunut, tulokset toki ovat parantuneet vuosi vuodelta, mutta en silti jaksa uskoa, että "tuplatusina"  olisi se vuosi, joka katkaisee kamelin selän ja johtaa onnistumiseen.

Turhaa vai järkevää

Rikoin taas ostoslakkoni, tieten tahtoen ja suunnitellusti, vaikka tarvetta ei ehkä olisikaan ollut. Tuli vaan sellainen tunne, että selvittyäni kaikesta tähänastisesta, ja jotta selviäisin jäljellä olevasta parista viikosta,  haluan ja tarvitsen ne. Oman lisänsä soppaan toi vielä Ievuskainen, joka keskustellessamme noista työpaikan sporttitreeneistä puoliksi tosissaan kysyi, että ei kai mulla ollut ne laatikon kaikkein rikkinäisimmät alushousut jalassa. Viitaten tietenkin siihen mahdollisuuteen, että treeneissä olisi sattunut jotain ja olisi pitänyt lähteä sairaalalle. No eivät olleet jalassa, ja tämän huomautuksen johdosta silppusin jo ne kaikkein rikkinäisimmät rättikoppaan eli niille ei paluuta ole. Rintaliivien kanssa tahtoo olla vähän samaa, että käytössä on parit hyvät, parit ok:t ja useammat poispidettävät. Nämä jälkimmäiset eivät tietenkään edusta mukavuusasteeltaan mitään korkeaa luokkaa, mutta kestävyysasteeltaan ne ylittävät kaikki normit.

Olen jo pariin kertaan käynyt kytiksellä, kun Lidlissä on rintaliivitarjous, mutta laarit ovat olleet tyhjiä. Nyt sitten nappasi. Löysin kahdet liivit ja niihin saatoi vielä yhdistää kanta-asiakas alenkin eli loppujen lopuksi hintaa jäi 8,99€ per liivi. Ostin tummansiniset ja vaaleat ja harkitsen vakavasti kaupunkimme toisen Lidlin ratsaamista, jos vaikka sieltä löytyisi toiset tummansiniset. Nuo tummansiniset kun olisivat juuri passelit työkäyttöön.

Sokkona ja sovittamatta nuo ostin, mutta istuvuus oli todella hyvä eli todellinen napakymppiostos. Nyt sitten on pakko viimeistään kuun vaihteessa pakko tsempata itsensä kaivelemaan alusvaatelaatikkoa ja katsomaan käyttöliivien ja muidenkin vaatteiden todellinen tilanne. Ompelumateriaalia alaosille on, kun vaan olisi aikaa ja inspiraatiota ja mielellään molemmat samaan aikaan. 

 

Näiden mielestäni hyvin edullisten ostosten myötä liivikaupoille ei kuitenkaan tarvitse hetkeen lähteä. Paitsi että kävin sitten hakemassa toiset tummansiniset liivit, joille hintaa tuli 9,99€. Mutta nyt kun on kaapissa kolmet hyvät liivit, voi niitä huonompia ihan oikeasti alkaa siirtää poistoon.

Laihan kaupan lokakuu

Koska syyskuussa tuli osteltua kaikkea enemmän kuin tarpeeksi, päätin yrittää pitää laihan lokakuun eli käytännössä ostaa mahdollisimman vähän lokakuun aikana. Yritin haukkana vahtia kuitteja, mutta en siltikään voi olla varma, että sain kaikki koottua talteen, omista ostoksistani otin tietenkin kuitit talteen, mutta rakkaasta puolisostani en voi olla aivan varma. Alla luetelluista summista puuttuvat tietenkin myös Herra Kirjoituksen työpaikkalounaat.

Tunnustan mokanneeni heti lokakuun alussa, halusin vielä yhdet supersukkapuikot. Nämä sen takia, että minulla olisi molemmille sukille omat samanlaiset ja voisin kutoa niitä yhtäaikaa - looppaaminen on edelleen yliarvostettua, enkä aio alkaa sitä harrastaa, pässinpää kun olen. Kuvittelin, että minulla olisi eräällä lahjakortilla sen verran saldoa, että voisin maksaa muo sukkapuikot sille. Virhe, lahjakortilla ei ollutkaan kuin muutama euro eli tulipa sitten heti kuun alkuun shoppailtua "turhaa". Tavaroita tuli ostettua yhteensä 18,95€:n edestä eli nuo jo mainitut sukkapuikot (joita on jo paljon käytetty) sekä vessapaperia 11 eurolla. Joululahjojakin ostin netistä 19,80€:lla jo valmiiksi. Tavarat siis yhteensä 38,75€.

Herkkuihin meni 141,00€. Tuossa summassa on mukana yhden peli-illan herkut, osa äidin synttäritarjoomuksia, Herra Kirjoituksen tuomat laivatuliaiset ja pari roskaruokailua. Ihan liikaa kuitenkin, vaikka jakokohteita monta olikin ja syöjiä enemmän kuin me kaksi. 

Ruokalasku oli 204,25€ ja siinä oli tosiaan noita sekalaisia menoja normiruokien lisäksi. 

Kokonaismenot noista kuiteista laskien 384,00€. Ei siis mitenkään erityisen laiha kuukausi, mutta kuitenkin yli 200€ pienemmällä kulutuksella kuin syyskuu. Suunta on siis aivan oikea., kun vielä saa tiristettyä tuolta herkuista edes vähän pois, niin ollaan aivan oikeassa linjassa. 

Onni tyhjässä laarissa

Olen hyvä perustelemaan asioita. Olen hyvä perustelemaan niitä muille, mutta vielä parempi olen perustelemaan niitä itselleni. Tyypillisimmillään systeemi menisi niin, että haluan jotain ja kolmessa sekunnissa olen keksinyt itselleni hyvät perusteet siihen, miksi näin on, miksi tarvitsen sen tai miksi juuri nyt on oikea aika karkkipäivälle tai jollekin vastaavalle. 

Kaikista ostolakoista huolimatta onnistuin äärimmäisen näppärästi perustelemaan itselleni uusien alusvaatteiden ostamisen tarpeen heti nähtyäni Lidlin mainoksessa kuvat niistä. Minä ehdottomasti tarvitsen uudet mustat, nudet ja punaiset liivit ja niihin tietenkin sopivat alushousut. Jaa mikä ostolakko? no juu, mutta kun nämä ovat nyt niin edulliset ja käyttöliivini alkavat olla rikki ja... ja... ja... Myönnetään, että on totta, että nuo liivit ovat varsin edulliset ja yleensä vielä hinta-laatusuhteeltaan ihan loistavat, ne ovat ainakin aiemmin istuneet malliltaan todella hyvin. Eikä ole valetta sekään, että käyttöliivini alkavat olla tiensä päässä, mutta siitä huolimatta en välttämättä tarvitsisi noita. Voisin aivan hyvin kaivella kaappia ja etsiä korvaajat omista varastoista. 

Kaikkien noiden perusteluiden jälkeen menin Lidliin tarkoituksenani ostaa itselleni uudet liivit ja alushousut tai siis kolmet liivit ja vähän useammat alushousut. Olin käyttänyt perusteena itselleni esimerkiksi sitä, että ansaitsen ne, koska teen lomallakin töitä ja tienaan extraa niihin. Kun sitten pääsin hyllystössä sille paikalle, jossa noiden vaatteiden olisi pitänyt olla, oli minua vastassa tyhjä kori. Siihen oli teipattu lappu, jossa kerrottiin, että toimitusvaikeuksien takia noita ei ollut saatavilla. Mahtavaa. Mietin hetken, että kumpi oli pahempi etukäteen kärsitty tunnontuska ostamisesta, joka ei realisoitunutkaan vai helpotus siitä, että ei sitten viime kädessä tarvitsekaan tehdä päätöstä siitä, ostaako vai eikö ostaa. Tällä kertaa siis ostolakko säilyi ja onni oli tyhjässä korissa.

Suunnitelmia 2022

Vuoden vaihtuessa yritän taas miettiä, mitä uutta ja mitä vanhaa elämääni on tarkoitus tulla vuonna 2022. Yksi suurimmista muutoksista on tietysti tammikuun lopussa tapahtuva HPWU:n sulkeutuminen, mikä vapauttaa jonkin verran aikaa käytettäväksi muuhun. Olen edelleen varsin tyytyväinen tästä muutoksesta, sillä itse tuskin olisin ymmärtänyt lopettaa pelaamista - tällä hetkellä olen vakaasti sitä mieltä, että mitään uutta peliä en ole lataamassa. Jos jotain viihdykettä tarvitsen, käytetään sitten Pokemon Go:ta, se ei kuitenkaan ole niin koukuttava kuin HPWU. 

 

Vuonna 2022 aion kirjata ylös kaikki vaatekaapistani poistuvat vaatteet. Tämä siksi, että haluan nähdä määrällisesti, miten paljon vaatteita runsaasta, mutta kuluneita vaatteita sisältävästä vaatekaapista poistuu. Ihan tukkimiehen kirjanpidolla olen ajatellut asiaa lähestyä: sukkapari pois, yksi viiva, aluspaita pois=viiva, rintaliivit pois = viiva. Sen verran aion jaotella, että kirjaan sukat, joita poistuu oletettavasti eniten, erikseen, alusvaatteet erikseen ja muut vaatteet erikseen. 

 

Koska tässä on jo pari vuotta harjoiteltu yhä pienenevää kulutusta ja ostamatta olemista, ajattelin, että vuonna 2022 voisin todellakin olla ostamatta mitään. Vain se mikä on välttämätöntä ja mielellään vielä niin, että siihenkin käytetään lahjakortteja yms. eli vältetään viimeiseen asti rahalla ostamista. Sallittuja ostoksia ovat tuotteen käyttöiän lisäämiseen tähtäävät tuotteet eli rintaliivien uudet kaarituet, vetoketjut vaatteisiin, kengännauhat jne.

 

En jaksa enää edes ajatella pusseja tai kosmetiikkanäytteitä, kumpiakin on edelleen jäljellä, mutta määrät ovat selvästi vähentyneet. Kyllä ne sieltä pikkuhiljaa katoavat - tai sitten eivät, mutta olkoon, jotkut asiat eivät vaan muutu.

 

En myöskään jaksa miettiä kaappien siivoamista, kierrättämistä tai mitään muutakaan kestoasiaa. Kierrättämisen olen hionut liki äärimmilleen, joten siinä ei juuri ole petrattavaa. Ruokahävikki on edelleen hyvin kausiluontoista, useimmiten 0, mutta joskus sitä edelleen tulee - kasviksista tottakai.

 

Tulevalle vuodelle otan kuitenkin yhden tärkeän teeman, johon aion keskittyä koko vuoden. Se teema on "minä, M-I-N-Ä, MINÄ". Täysin itsekkäästi paskaillen aion keskittyä itseeni, sillä haluan voida paremmin, keskittyä siihen, että minulla on hyvä olla, jaksan enemmän ja tunnen voivani hyvin. Minun ei ole pakko suorittaa mitään, ei pakko piiskata itseäni päivästä toiseen eteenpäin, ei olla täydellinen kaikessa, ei ajatella muita, vaan keskityn ajattelemaan sitä, mikä tuo minulle hyvää oloa ja auttaa jaksamaan paremmin. Tiedän sen kantavan hedelmää myös muiden suuntaan, kun minä voin paremmin, on muillakin mukavampaa. 

Taidanpa heittäytyä virran vietäväksi ja antaa vain elämän kuljettaa. Katsotaan sitten vuoden päästä, missä ollaan.

Nuukailijan ostoslistan lyhennys

Siivotessani kirjoittelin samalla ostoslistaa puuttuvista, ostettavista tavaroista. Listalla oli aluksi mielestäni enemmän välttämättömyyksiä kuin mielitekoja tai turhuuksia. Sitten aloin katsoa listaa hiukan kriittisemmin silmin. 

 

Ensimmäisenä listalla oli käsisaippuaa iso kannu. Sitten tajusin, että mullahan on varmaan kymmenen palasaippuaa tuolla kaapissa ja saattaapa olla pullollinen nestesaippuaakin jemmattuna. Päätin käyttää ne ensin. Jos palasaippuan käyttäminen tuntuu mahdottomalta, voi sen aina raastaa ja liuottaa veteen, jolloin se toimii hyvin nestesaippuana. Vedin saippuan yli listalta.

 

Seuraavaksi listalla oli pyykinpesuaine. Paikallinen halpakauppa myy sitä euron pullo, se on sellainen "kestotarjous", joten sitä ei periaatteessa tarvitse hinnan takia ostaa just nyt. Tajusin myös, että mulla on kaksi paketillista pesupulveria siivouskaapissa ja melkein kokonainen pullo toisen merkkistä nestemäistä pesuainetta. Käytettäköön ne ensin, vedin listalta pyykinpesunesteen yli. 

Listalla oli myös uusi pölyhuiska, koska edellisen jatkovarsi mekanismi rikkoontui siivotessa. Päätin kuitenkin tulla toimeen vanhalla, koska huiskaosa on kuitenkin ihan uuden veroinen. 

 

Päädyin siis ostamaan vain kaktusmultaa ja viemärinavaajaa. Ensinmainitulla säästin uuden kaktuksen ostamisen, kun vaihdoin kaksi kaktusta päittäin ruukkuihin ja pelastin samalla puolikuolleen kaktuksen elävät osat.  Tuo nyt lasissa oleva oli henkitoreissaan ruskeavalkoisessa ruukussa ja vastaavasti lasi alkoi käydä liian pieneksi toiselle kaktukselle.

Suurimmat ostokseni olivat kuitenkin kallis (ja liian iso maalipurkki) sekä siveltimiä ja hiekkapaperia. Tarkoitukseni on paikkamaalata keittiön kalusteet. Tuohon ei mene kovin pitkää aikaa ja sillä saa aikaan huomattavan huolitellun efektin, sillä koloinen ja raapiintunut maalipinta näytää ikävän kuluneelta. Äärimmäisen ärsyttävää, ettei desin maalipurkkeja voi sävyttää, enkä onnistunut löytämään kaupasta sellaista pienoismallimaalitelinettä, josta olisi saanut parilla eurolla ostaa minipurkkeja maalia. Sellainen kun olisi ihan loistavasti riittänyt tähän tarkoitukseen.

Mitään vastaavaa säästöä ei kuitenkaan tullut, koska lankesin kaupassa ostamaan paikallisen pikkuleipomon munkkeja, jotka ovat taivaallisen hyviä ja räävittömän kalliita. Munkkiostokset maksoivat varmasti vähintään saman verran kuin nuo ylläolevat ostamatta jätetyt, mutta ehkä ne ovat sallittuja kerran vuodessa (tekosyy, tekosyy, tekosyy...)

Ostaminen jäi päälle

Aiemmin hankin pari rajaussivellintä rikkoen ostoslakkoni. Näiden osalta tilanne "korjaantui", koska äiti halusi muistaa syntymäpäivääni jotenkin. Kerroin, että hän voisi maksaa nuo, koska en keksinyt muuta, mitä tarvitsisin.

Yhtenä oikein mustana päivänä kaivoin laatikostani H&M-lahjakortit ja päätin hankkia itselleni "jotain kivaa". Tarkistin laatikkoni ja totesin, että meikkipuuterille olisi käyttöä, samoin kulmasiveltimelle. Käytin siis lahjakorttini näihin, loppusumma n. 25€, jolla sai kaksi meikkipuuteria ja siveltimen.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tämä ei kaiketi varsinaisesti ole ostoslakkorikkomus, koska tähän ei käyttetty rahaa, vaan aikaisemmin hankittuja lahjakorttja.

Seuraava sitten on ihan rehellinen rike, mutta kun mä tarvitsin ne... tai Siis en tarvinnut, mutta halusin uudet aurinkolasit tulevaa etelän matkaa varten.

Lopettamisen onni

Pitkään olen pohtinut Jenni Sarraksen arkijärki-blogissaan esittämää ajatusta siitä, että me ihmiset jakaudumme tavaroiden aloittajiin ja lopettajiin . Itse tunnustaudun yhä selkeämmin lopettajaksi, minusta on ihana, kun saan tiristettyä purkin pohjalta viimeisetkin pisarat käyttöön tai vaatteen pidettyä todella niin loppuun, että sen ainoa oikea paikka on roskis. Tämä totta kai vasta sen jälkeen, kun kaikki hyödyntämiskelpoiset osat/palaset on siitä irrotettu. Tietenkin mielihyvää tarjoaa myös se, että voi ottaa kaapista käyttöön uutta ja niin purkaa varastoja, samalla kun voi alkaa toivoa sen käyttöönotetun jutun vähenemistä tai kulumista siihen, että ollaan taas kohta loptusvaiheessa.

En osaa sanoa, miksi en pidä niin houkuttelevana monen uuden purkin avaamista tai satunnaistapauksia lukuunottamatta laajan rättivarastoni täysimittaista hyödyntämistä, vaan mieluummin tyhjennän jemmoja purkki ja huulipuna kerrallaan tai jumitan samoissa vaatteissa, kunnes ovat ihan rievuiksi kuluneet. Ilmeisesti se on lopettajan-tyyppipiirre. Samoin kuin se, että jos ostaa jotain uutta, se siirretään kaappiin jonon jatkoksi eikä oteta käyttöön. Tästä tavasta onnekseni alan päästä pikku hiljaa eroon, ei hankita uutta, vaan kaivellaan niitä kaappeja niin pitkälle kuin materiaa riittää - ja sitähän riitää. Toisaalta taas sitten, jos jotain hankin, niin otan sen samantien käyttöön, enkä jemmaa enää kaapin pohjalle pilaantumaan. Tästä jemmaamisesta ja tavaroiden pilaantumisesta kaapissa kirjoittelin keväällä ja olen edelleen sitä mieltä, että vanhentuvaa tavaraa kannattaa pitää varastossa vain järkeviä määriä ja myös käyttää niitä, jotta ne eivät pilaannu käyttämättöminä. Se, jos mikä on suurta haaskuuta, jos joutuu heittämään pois käyttämättömän, mutta kaapissa pilaantuneen tavaran.

Osa  lopettajan mielihyvästä tulee tosiaan siitä, että saa jonkun asian kulutettua loppuun. Osa toki myös siitä, että saa käyttöön jotain uutta ja pieni osa siitä, ettei tarvitse ostaa mitään, vaan korvaava tuote löytyy itseltä. Viimeisin osa tarjoaa tietenkin vielä tuplaonnistumisen, kun rahaa säästyy ja maailma pelastuu, kun jälleen jää yksi turha tuote tekemättä.

Juuri äsken koin suurta riemua, kun laitoin yhdet puhki kävellyt kengät roskiin. Jälleen kerran sain aikaiseksi kenkien pohjiin reiät ja näin syksyn sateilla sellaiset kengät eivät todellakaan ole käyttökelpoiset, joten pistin ne roskiin. Sen verran minulle on tällä uudella vuosikymmenellä kehittynyt kermaperseen vikaa - tai kenties järkeä - että kun noiden tilalle käyttöön otetut kävelykengät kalvoivat rakon kantapäähän, siirsin ne kirpparikasaan, joku järki lopettamisessakin, ei sitä ihan verissä päin -  tai jaloin - tarvitse tehdä. Siis kaksi paria pois, nolla sisään (toistaiseksi).

Lohduton lokakuu

Tein hyvissä ajoin lokakuulle bujoon taulukot siitä, mitä seuraan lokakuun aikana.

Mielessäni olen valmis myöntämään, että olemme onnistuneet, jos selviän kuukauden ostamatta lainkaan lankaa, jos syömme ulkona vain kerran viikossa ja saan suursiivouksen tehtyä lokakuun aikana.

Olen yrittänyt keskittää ostamiseni järkeviin kohteisiin, sillä ostohimoista en todellakaan ole päässyt. Ensimmäisellä viikolla hankin puhtautta ja raikkautta; käytin 12 euroa ostamalla wc-raikastimen täyttöpatruunoita 4 kpl (juu, olihan niitä vanhoja vielä jäljellä, mutta tarjoukset näistä ovat viime aikoina olleet harvassa eivätkä nämä mene huonoksi), 3 WC duck stripe-pakkausta (koska pidän näistä enemmän kuin niistä muovisissa kehikoissa olevista WC kukista), 3 pakettia siteitä niihin päiviin kun ei vaan voi käyttää kestoja (pitäisi ihan oikeasti hankkia se kuukuppi...) ja 2 pulloa astianpesuainetta. Jos ollaan täysin rehellisiä, mikään ei ollut välttämätön, mutta jokainen noista hankinnoista helpottaa elämääni paljon. Turhin noista oli ehdottomasti oranssinvärinen astianpesuaine, sen kun ostin vain ja ainoastaan värin vuoksi - halusin  täyttää sillä kylpyhuoneeseen  elokuussa ilmaiseksi löytämäni pumppupullon. Pumppupullo on kurpitsannäköinen ja oranssinvärinen, joten sininen tai vihreä sisältö olisi näyttänyt tyhmältä. Astianpesuainetta puolestaan käytän uniapneamaskin  ja pinkin meikkisieneni pesemiseen ja siksi halusin kylppäriin oman pullon.

No nyt on varastot noilta osin täytetty. Seuraavan ostohuuman iskiessä hankin ripsentaivuttimet ja  palan sugrua (jota tilasin sitten ebaysta, kun en kahdesta paikallisesta kaupasta löytänyt oikeaa väriä). Näistä jälkimmäinen pyörän lukon korjaamiseen.

Joskus jemmaamisesta on arvaamatonta hyötyä, vaikka ei uskoisi. Jälleen kerran ongelmana ovat ripsentaivuttimet. En pidä niistä metallisista, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi hankkia sellaisia, vaikka ne olisivatkin kestävät. Muovisten kanssa taas alituisena ongelmana on muovin väsyminen ja rikkoutuminen. Nuukuuksissani ostin yhdet - ensimmäiset ja viimeiset - Kiinasta, lelun kaltaiset pikkuhärpäkkeet hajosivat viikossa. Sitten olinkin pulassa, mistä uudet, kun vanhat halkesivat? Onnekseni olin jemmannut kaappiin yhdet muutoin ehjät, mutta niiden silikoniosa oli rikki. Kun nämä kaksi (toisista silikoni rikki, mutta muutoin ehjä ja toisista muoviosa halki, mutta silikoni ehjä) yhdisti, niin lopputuloksena oli yksi toimiva ripsentaivutin. Tällä viritelmällä toivottavasti pärjään pitkään ja voin siirtää hankinnan ensi vuoteen.

Meikinpoistoaineet eivät ainakaan hetkeen lopu, lokakuun alussa sain kaksi ilmaista purkkia, joista toinen on ihan oikeaa Lumenen meikinpoistoainetta ja toinen oliiviöljyä. Noilla pärjätään varmasti ensi vuosikin. Pitää siis vetää yli shoppailuhimolistalta meikinpoistoaine.

Tässä kuussa kirjanpidon ongelmaksi ovat osoittautuneet "siirtorahat", miten kirjataan kuitit, joiden menoista itselle maksettavaksi jää vain osa, kun loppu korvataan myöhemmin. En ole oikein edelleenkään osannut ratkaista asiaa, mutta laitoin nyt menoihin koko summan, vaikka osa siitä palautuukin myöhemmin takaisin. Tietysti nämä summat myös nostavat menojen määrää aika tavalla, mutta se nyt on vain hyväksyttävä. Eikä toki ole mikään ongelma, jos kulut muuten pysyvät järkevissä rajoissa.

Puolen kuun jälkeen otin itseäni niskasta kiinni, kun tajusin, että suursiivous ei tule toteutumaan itsekseen - se pitää ihan oikeasti tehdä. Kaksi aamua ja kaksi iltaa tehokasta puunaamista muutti sikolätin taas asumiskelpoiseksi ihmisasumukseksi. Samalla tuli hoidettua loppuun useampia roikkuneita projekteja; kiikutin patterit teipattuina keräykseen, hoidin yhden jo kesäkuusta odottaneen lahjan eteenpäin ja palautin pari lainattua tavaraa. Puhumattakaan niistä jo syyskuussa poistuneiksi listatuista tavaroista, joita en ollut saanut vintistä eteenpäin. Nyt nekin ovat oikeasti siellä, mihin kuuluvat.

Viimeisen siivousrupeaman tein Panadol Hot-muki toisessa kädessä, kun kurkku oli kipeä ja nenä vuoti. Sain sitten kunnon flunssan, mikä johti siihen, että vaikka siivous tuli valmiiksi ja koti siistiksi, sillä viikolla syötiin ulkona tai tilattua ruokaa kolme kertaa. 

Menot olivat mielestäni aika huimat. Ensimmäisellä viikolla 123,96€, toisella viikolla 126,61€, kolmannella viikolla 83,82€ ja neljännellä viikolla sekä viimeisillä päivillä 119,94. Yhteensä siis noin 450€. Ensimmäinen kuukausi, kun jaksoin koota koko kuukauden kauppakuitit talteen, plussaa siitä. En kyllä sitten jaksanut erotella herkkuja omaksi osakseen ja laskea niiden summia yhteen. Näppituntumalla sanoisin kuitenkin, että vähemmän kuin viime kuussa.

Sitten ne selitykset, ensimmäisen viikon laskuissa on se iso ravintolalasku (yli 70€), josta sain suurimman osan takaisin, toisen viikon laskuissa on tankillinen bensaa (55€), kolmannella viikolla ostin kotiparturisetin, koska isä ei sairaalassa päässyt parturiin ja hoidin parturoinnin itse (Setti maksoi 20€ ja sen hinta säästyi heti ensimmäisessä leikkauksessa - jatkossa säästöä kertyy paljon enemmän, koska voin siistiä myös Herra Kirjoituksen).  Noista menoista puuttuvat vallan maksettavat laskut eli vastikse, vesilasku, sähkölasku ja puhelinlaskut, kaikkiaan olin maksanut laskuja pankista (sisältäen oman osuuteni vastikkeesta yms.) n. 350€ edestä. Kuukauden menot siis luokkaa 800€.

EDIT: Tajusin juuri, että eihän nuo kulut noin mene. Maksoin esimerkiksi tuon ravintolalaskun tarkoituksellisesti Visalla ja kirjasin menoksi niin kuin kuuluukin. Maksoin myös Visa-laskun ennen kuun vaihdetta ennakkoon ja kirjasin senkin summan menoihin eli silloin tuo kulu on laskettu tuplana. Kun Visan käytön tuplaukset vähentää noista, niin todellinen kuukausi kulutus on hiukan yli 700€. Hullua, mutta tuntuu paljon paremmalta.

Ulkona syöminen kerran viikossa ei toteutunut ihan suunnitelmien mukaan, syynä sitkeä syysflunssa, joka vei kaiken halun ruoanlaitosta ja mehut kropasta, joten oli paljon helpompi syödä jonkun muun valmistamaa ruokaa. Eli neljännellä viikolla roskaruokaa/ulkoruokaa nautittiin  kolme kertaa ja lisäksi yksi ateria korvattiin sipseillä ja irtokarkeilla. Kuun viimeiselle viikolle kokkasin sitten taas kunnon kotiruokaa, josta riittää sekä eväisiin että kotisyöntiin.

Ruokahävikkiäkin tuli vähän; yksi omenahyveen loppu, josta molemmat luulimme, että toinen söisi sen ja yksi päärynä, joka jäi flunssan jalkoihin. Määrä on kuitenkin varsin maltillinen, mutta nollahan tuon pitäisi olla - otetaan tavoitteeksi ensi kuussa.

Saapuneissa tavaroissa on edellä lueteltujen kodin puhdistus ja raikastustavaroiden lisäksi kolme lautapeliä (Skull king, Carcassonne etelämeri ja Scotland yard), kotiparturisetti, ilmainen takki, eväspussi kylmäpinnalla ja kasa ilmaista kosmetiikkaa. Meikinpoistoaine löytyi facesta ja muut Dermosililtä vanhentuvilla bonuspisteillä.

Poistoja oli sitten vastaavasti myös; myin pari hyllykköä, 3 kpl rannekelloa, lankakerän ja yhden kaatimen. Maitoon vaihdoin 2kpl laatikoita ja jouluisen fleeceviltin. 8 kpl saumurilankaa ja mopin  lahjoitin uuteen kotiin.  Roskiin menivät kaksi ripsentaivutinta ja yhdet tennarit. Taas kerran onnistuin kävelemään kengistäni pohjat puhki.

Eli ei oikeastaan mitenkään lohduton lokakuu vaan ihan loistava lokakuu. Ostoksettomia/kulutuksettomia päiviä oli vain 13, mikä on tietenkin turhan vähän, mutta aika monena päivänä on ostettu vain ruokaa, pahimmillaan vain yksi maitopurkki. Sekä mikä uskomattominta, myös langaton lokakuu - kokonainen kuukausi ostamatta lankoja, en olisi uskonut selviäväni tuosta, mutta niin vain onnistuin.

Miten kauan voi olla vaatteidenostolakossa?

Tai paremminkin otsikon kysymys ehkä kuuluisi, miten kauan ihminen voi olla ostamatta vaatteita. Koska omalla kohdallani ostolakot ovat rajoittuneet pisimmilläänkin kuukausiin, on parasta lähteä miettimään kysymystä teoreettisesti.

Ensimmäinen mieleentuleva vastaus kysymykseen, miten kauan voi olla ostamatta vaatteita, on koko elämänsä. Näin siis teoriassa, koska maapallolta löytyy paikkoja, joissa vaatetus ei ole välttämätön ilmaston puolesta. Mutta jos ihan oikeasti aletaan miettiä asiaa, niin ympäristö, niin fyysinen kuin sosiaalinenkin, on se joka asettaa ensimmäiset vaateet vaatetukselle. Vaikka jossain muualla kenties selviäisikin vaatteetta, on se Suomen ilmasto-oloissa mahdotonta - ihminen ei vain mitenkään selviä talvella 30 asteen pakkasessa ilman jotain suojaa, ei edes sisätiloissa, sillä harvaa paikkaa saadaan niin lämpimäksi, että siellä selviää kokoaikaisesti ilman vaatteita.

Sosiaalisen ympäristön asettamat paineet ovatkin sitten luku sinänsä, koska jo varsin primitiiviset heimot käyttävät jotain (lehtiä, korsia, nahkaa jne) suojatakseen itseään. Sosiaaliset paineet jossain Borneon viidakossa ja koti-Suomessamme ovat toki erilaiset, ja erilaiset ne ovat Suomen sisälläkin erilaisessa asemassa olevilla henkilöillä. Onhan katkera totuus, ettei kukaan luota juristiin, joka esiintyy virttyneessä ja ryppyisessä puvussa sekä puhkikuluneissa kengissä. Vastaavanlainen vaatetus jollain pultsarilla herättää lähinnä sääliä tai hilpeyttä. Asema ja ammatti vain edellyttävät tiettyä pukeutumista, jotta olisi uskottava.

Ostolakon pituuteen vaikuttaa ratkaisevasti paitsi vaatteiden käyttötarve myös se, millaiset varastot vaatteita lähtötilanteessa on. Minulla hamsterina on vaatteita liki loppuelämäkseni, vaikka se olisi melkoisen pitkäkin kunhan vain en välitä siitä mikä on trendikästä ja mahdun vanhoihin vaatteisiini. Jollain minimalistisemman vaatekaapin omaavalla tilanne saattaa olla se, että vuoden tai kahden ostolakko tyhjentää koko vaatekaapin, kun siellä olevat vaatteet ovat jatkuvassa käytössä ja yksinkertaisesti kuluvat puhki tai muuttuvat sellaisiksi, ettei niitä enää sosiaalisen paineen vuoksi voi käyttää.

Nykyisenä tavara- ja vaateähkyn aikana on myös mahdollista tehdä vaatehankintoja käyttämättä siihen rahaa tai muita vaihdonvälineitä. Olen törmännyt naamakirjassa lukuisiin ilmoituksiin ja hyödyntänytkin niitä, joissa tarjotaan vaatteita vastikkeetta, toiveena, että ne tulisivat saajalle käyttöön kun eivät itselle enää ole syystä tai toisesta tarpeen. Tällaisia tarjouksia hyödyntämällä voi onnistua pitämään itsensä vaatteissa melko pitkäänkin, jos tyytyy siihen, mitä on tarjolla ja osuu sopivasti kohdalle. Toki silloin ei ole mahdollista toivoa, että saisiko samat kengät numeroa isompana kiitos. Ja sitten jälleen kerran on se sosiaalinen paine, toiset vain eivät halua käyttää mitään muiden vanhaa, toiset eivät voi esim. ammatillisista syistä näyttää yhtään nukkavieruilta tai epätrendikkäiltä ja sitä rataa.

Oma ostoslakkoni on joitakin isompia ja pienempiä lipsahduksia lukuunottamatta kestänyt jo useamman vuoden. Tämän vuoden aikana olen saanut ilmaiseksi takin, pipon, huivin ja housupuvun eli jakun ja housut - yhteensä 5 kpl, kaikki tämän vuoden vaatehankinnat ovat siis jo noita edellämainittuja "naamakirjan ilmaisia", minulla vain on sattunut olemaan hyvä tuuri. Helmikuussa lankesin ostamaan vaatepaketin, jossa oli useampia vaatteita - osa on lähtenyt eteenpäin, osa jäänyt aktiiviseen käyttöön. Viime vuoden "ilmaiset" olivat kolme kudottua toppia, 2 jakkua ja 2 t-paitaa, muita hankintoja ei ollut.  Tuota ennen isompi lankeemus tuli tammikuussa 2015, silloin ostin valtavan vaatepaketin, josta siitäkin osa vaatteista on lähtenyt eteenpäin, osa käytetty jo loppuun, kun ovat olleet niin aktiivisessa käytössä ja osa on edelleen käytössä. Muina 2015 vuoden hankintoina olivat yhdet rintaliivit ja alushousut sekä yksi ilmainen korsetti.  Eli ei nyt ihan mahdottomasti hankintoja. Koko loppuelämän mittaiseen ostolakkoon en aio sitoutua, mutta jos taas tämän kuun loppuun selviäisi ostamatta vaatteita. Pidempää aikaa en aio tähän kirjoittaa, sillä mitä enemmän joku asia on kielletty, sitä helpommin siihen tulee langettua.