Kaikesta rahavinkumisestani huolimatta pidän itseäni maltillisena, paikoin jopa kitsaana rahan käyttäjänä. Tutkin tarjoukset huolellisesti ja mietin - ehkä herkkuja lukuunottamatta - tarkkaan, mitä meillä tarvitaan, mitä voi ostaa tarjouksesta varastoon, mitä kannattaa ostaa ja mikä on vain turhake, joka olisi kiva saada. Velaksi ostetaan vain se, mitä ei ole käteisellä mahdollista ostaa kuten asunto ja mahdollisesti auto, mutta muuten kaikkinainen osamaksu - tai velkashoppailu on ihan ehdoton no-no. Jos rahasta olisi tiukkaa, pitäisin kyllä varsin tarkkaan huolen siitä, että ostaisin vain välttämättömyyksiä.
Tunnustaudun toki hamsteriksi eli meillä on paljon tavaraa, on paljon lankaa, on paljon rättejä ja lumppuja, on paljon kuivatavaroita kaapissa. Näin ihan siksi, että olen ostanut silloin kun ko. tuotteet ovat ollet tarjouksessa tai Roskalava-ryhmässä tyrkyllä ilmaiseksi. Ehkä myös osin sillä ajatuksella, että jos ne viimeiset rahat olisivat menossa, niin todellakaan ei osteta mitään muuta kuin välttämätöntä ja sitten on varastoja, mitä käyttää. Tähän tilanteeseen ei toistaiseksi ole päädytty, eikä toivottavasti jatkossakaan.
Olen tässä muutamien vuosien ajan seurannut erään kaverini shoppailumaniaa sivusta. Hän esittelee kaikki ostoksensa facebookissa ja niitä ostoksia on enemmän kuin minulla ostoshuuma-vuosinani. Kirpputorilta sitä, tätä ja tuota, Temusta lisää roinaa, tuolta kaupasta tuollainen ja seuraavasta vielä jotain. Heidän asuntonsa on jo muutenkin täynnä ja lisäksi on vuokrattuna varasto. Kaikki tehdyt asiat, mitä hän esittelee naamakirjassa on vuosia tai vuosikymmeniä vanhoja, mitään uutta hän ei saa tehdyksi, hän vaan kokoaa materiaalia siihen, tähän ja tuohon tekemättä koskaan mitään valmiiksi asti.
Myönnän myös jossain kohtaa ihmetelleeni, kun ostosten koko kasvoi entisestään ja listalle tulivat myös kuvat kahviloista cappucinon ja kahden leivonnaisen kera - ja näitä oli usein. Toki niitä oli ollut ennenkin, mutta niidenkin määrä lisääntyi huimasti. Sitten lopulta tajusin, hänen vanhemmistaan toinen (viimeinen) oli kuollut ja tämän perintö oli tullut käyttöön. Ennen kuin ymmärsin tämän, mietin jokusenkin kerran, miten koskaan töitä tekemättömällä eläkeläisellä on varaa tuohon. Kyllä, sekin on mahdollista, että ihminen voi päästä nafti kuusikymppisenä eläkkeelle tekemättä yhtään oikeaa työpäivää ja tämä henkilö kuuluu niihin. Kun puolisonkin tulot olivat, mitä olivat, niin ei liene ihme, että ihmettelin tuota rahan käytön määrää.
Nyt sitten oli naamakirjaan ilmestynyt uusia kirjoituksia, joissa ensin hehkutettiin, että heille tulee sittenkin joulu, kun puoliso olikin saanut rahaa ennen joulua - ja taas mentiin ulos syömään. Seuraavassa julkaisussa oli käyty jälleen kirpputorilla ostamassa kauhea määrä kaikennäköistä "mä käytän näitä joskus siihen ja siihen" -askartelumateriaaleja, joista ei todennäköisesti suurella todennäköisyydellä kuitenkaan saada aikaan mitään. En vaan voi ymmärtää, jos rahan tulo on noin epävarmaa, että ensin itketään, ettei ole varaa jouluun ja ruokiin, niin onko sen rahan tullen sitten pakko heti rynnätä ostamaan kaikkea mahdollista turhaa. Juu, tiedostan, ettei kyseinen henkilö kokenut näitä turhiksi niin kuin minä, mutta siitä huolimatta - olisi ehkä järkevämpää koota edes vähän puskuria pahan päivän varalle kuin pistää kaikki mahdollinen heti menemään. Tiedänhän minä, että käärinliinassa ei ole taskuja, mutta ainakin itse haluan elää ajan ennen käärinliinoja turvatusti niin, ettei tarvitse miettiä, voinko halutessani ostaa jotain tai onko rahaa ruokaan.
Monesti olen istunut käsieni päällä, jotta en olisi kommentoinut näihin loputtomiin ostosjulkaisuihin, että onkohan nämä nyt kaikki tarpeellisia, ja mitä jos joskus tekisit jotain valmiiksi asti. Muistan jonkun joskus tehneen tähän viittaavan kysymyksen saamatta vastausta. Samoin teki mieli kommentoida sitä, että jos rahat on vähissä, onko pakko ostaa lisää - voin melkein arvata, millaisen vastauksen olisin saanut, vaikka toisaalta mietin, että olisikohan tuo kommentti ehkä herättänyt ajattelemaan jotain. Tuskin...
Minun on vaikea ymmärtää näitä ihmisiä, joilla raha polttaa taskussa niin, että sitä ei voi pitää tallessa. Miksi on pakko mennä paikkoihin, joissa tulee kiusaus ostaa, eikö niitä vaan voi tuossa tilanteessa vältellä? Niin ainakin itse olen tehnyt silloin, kun langanostokielto oli jyrkimmillään. Jos et halua tai saa tai voi ostaa lankaa, älä mene lankakauppaan vaan tee jotain muuta. Jos ei ole tarpeen ostaa mitään, älä mene kauppaan tai kirpputorille. Minusta tämä on niin yksinkertaista ja selvää, että on vaikea ymmärtää, miksi kaikki eivät tajua sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti