Huovutetut tossut 37

Koska suutarin lapset ei yleensä ole kenkiä, päätin, että sukittajalla on kuitenkin tossut. Edelliset pistin roskiin, kun pohajt kuluivat puhki ja niiden tilalle maalta tuomani pinkit "hotellitossut", jossa lukee vielä "äiti", eivät varmasti ole pitkäikäiset. Päätin siis, että haluan ihan omatekemät tossut. 

 

Ohje löytyi Pirtin kehräämön sivuilta, lankana tosin islantilainen Pötulopi, mutta hyvin toimi tuon ohjeen kanssa. Tein siis ihan ohjeen mukaan, vaikka valmiiden huovuttamattomien tossujen koko hirvittikin. Kuvassa normaali tulitikkuaski mittana.

 

Ohjeen mukaan pistin tossut pesukoneeseen 60asteen pesuun, 1200 kierroksen linkouksella ja tossujen kaveriksi heitin pari paitaa ja yhden pyyhkeen. Tossujen sisälle pistin roskapusseja, jotka laitoin hakaneuloilla kiinni, sen verran olin muiden vahingoista viisastunut. Ilman pusseja, kun tossut saattavat huopua tasoksi ja jos pussit eivät ole hakaneuloilla kiinni, ne eivät pysy kyydissä. Hyvin toimi. Pesun jälkeen tossut näyttivät jo huomattavasti enemmän koolta 37.

 

 

Koska en ehtinyt kuivatella niitä jaloissani, niin kuin ohjeessa kehotettiin, otin kaapista käyttämättömät kropsut ja kiskoin tossut niiden päälle kuivumaan. 

 

 

Tossut eivät huopuneet ensimmäisellä kierroksella riittävästi, vaan jäivät harvoiksi ja tuo kropsukuivatus teki niistä liian suuret. Pistin ne siis uudelleen koneeseen. Ohjelma 60 astetta, linkous 1200 ja nyt niistä tuli napakat ja tällä kertaa myös venyttelin ne ihan omissa jaloissani.  

 

  

Kukkien koristeiden virkkaamisen ulkoistin serkulleni, joka virkkaa, mutta ei kudo sukkia eli aivan valmiin lopputuloksen esittelen, kun saan tossut valmiiksi.  

 

Painoa tossuilla ja koristeilla  120g, lankaa käytetty vuoden alusta 739 g.  

DIY akvaario

Siivouksen yhteydessä työpaikalta löytyi vanhat luentokirjat, jotka olen tuonut vuonna 2018 Wienistä koulutuksesta. Näiden kirjojen takakannessa oli kuva seuraavan vuoden tapahtumajulisteesta, jossa oli turkoosilla pohjalla kaloja. Jotenkin väistämättä tuo juliste synnytti mielessäni ajatuksen akvaariosta. 

 

Päätin säästää kuvat ja rakentaa niistä akvaarion. Sitä varten olin ostanut ja koonnut tarvikkeita. Tylsän vapaapäivän kunniaksi päätin katsoa mitä saisin aikaiseksi. Pohjana on siis kaksi luentokirjojen takakantta, toinen pohjana ja toisesta leikatuilla palasilla peitin kuvassa olleet logot ja päivämäärät. Tuo ei olisi ollut huono näinkään, jotenkin yksinkerainen on kaunista. 

 

Ensin olin ajatellut askarrella lehdet paperinarusta, joita ostin materiaalipankista. Nuo paksut narut olivat kuitenkin vähän turhan paksuja, ja niitä olisi pitänyt leikellä runsaasti., joten kaivelin lisää varastojani, ja löysin epämäärisiä irtonaisia silkkipaperi lehtiä. Siis ihan yksittäisiä lehtiä tai pieniä oksia, jotka kiinnitin kaksipuolisella teipillä kehykseen. 

 

Lopputulos on ihan kohtuullinen, kasveja ehkä pitäisi olla vielä vähän enemmän, jotta se näytäisi aidommalta. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin vielä tuon yksinäisen kalan kehyksen kulmaan ulkopuolelle, jotta tulos olisi enemmän kolmiulotteisen näköinen.

 

 

Budjetti tähän ovikoristeeksi tarkoitettuun oli hyvin pieni, sillä kehys, kalakuvat ja suurin osa kasveista oli ilmaisia. Teipin olen joskus ostanut ja nuo paperinarut, joista tähän ei käytetty kuin pari pätkää.   

 

Liian överi pallopanta

Niinhän siinä kävi, että överiksi meni ja oikein kunnolla. Mä en näköjään osaa näitä kasaa ja kokoa askarteluja missään suhteessa. 

Tarvikkeina vanha, kirpparin ilmaislaatikosta löytynyt panta ja eurolla paketti ostetut joulupallot. 

 

Alun perin tarkoitus oli käyttää vain 12 kappaletta kullanvärisiä palloja tuohon pantaan, mutta kun keltainen panta näytti hölmöltä, niin täräytin siihen sitten myös shampanjanväriset pallot, toiset 12 kappaletta. 

Tuohon alakerrokseen laittamistani palloista irroittelin "kannat" ja langat pois, päälimmäisiin jätin ne tarkoituksella näkyviin. Ja kuumaliimalla kiinnittelin pallot pannan kankaaseen. 

 

Nyt täytyy todeta, että tuo on jo niin överi, että minullakin on vaikeuksia kehtaamisen suhteen. Yleensä heitän vaan, että mä oon piikalikka, joka toteuttaa vanhaa sanontaa "laps suuhunsa ja piika päähänsä", enkä välitä muiden kommenteista, mutta tämän kanssa ollaan nyt kyllä jo jonkinlaisella kipurajalla.

 

 

Se on niin iso, niin kimaltava, niin sanalla sanoen överi niin kuin yllä oleva kuva kertoo. Valtavan iso tappiohan tämä ei ollut, koska pallot maksoivat kaksi euroa ja panta oli ilmainen - eivätkä ne yli 15€ maksaneet valmispannatkaan kovin kummoisilta näyttäneet (parilla työkaverilla on sellaiset), toki olivat ehkä järkevämmän kokoisia, sillä tämä on kokoluokaltaan Delhi-Durbar verrattuna tavalliseen tiaraan, jos jalokivivertaus sallitaan.  Selvennöksenä: Ensimmäisessä kuvassa mainittu Delhi-Durbar -tiara kolmella eri kuningattarella, jälkimmäisessä "tavallinen" Lotus-tiara käyttössä prinsessa  Catherinella ja kuningatar äidillä (silloinen Yorkin herttuatar). Kokoeron kyllä huomaa.

 

Ensi vuonna olen viisaampi, kokoan  tarvikkeet ja pyydän apua perheessämme siltä, jolla on silmää tällaiseen.

Joulukorvikset 30 sekunnissa

Työkaverit ovat jo hetken pyörineet töissä päässään, korvissaan ja rinnassaan ties millaisia jouluvirityksiä. On tonttuja, paketteja, palloja, kuusia, poronsarvia ja vaikka mitä. Minullakin on kaapissa pari pantaa, mutta kaipasin jotain muuta. Kävin Normalissa katsomassa, mutta olin auttamattomasti myöhässä - vaihtoehtoja oli todella vähän ja nekin niin kalliita, että en ollut valmis maksamaan niistä niin hirveitä hintoja. 

 

Ihan sattumalta joulupakettimateriaaleja kootessani ja joulupaketteja tehdessäni löysin muutaman pienen vanhan joulupallon. Niiden muotoutuminen korvakoruiksi kesti ehkä hiukan enemmän kuin 30 sekuntia. 30 sekuntia siihen, että kaivelin korvakorukoukut esiin ja toiset siihen, että kiinnitin koukut palloihin.

 

Huvittavasti ja onneksi minulla sattui olemaan juuri kirkkan hopeanväriset korvakorukoukut, joten ne sopivat noihin helmiäispalloihin paremmin kuin hyvin. 

 

Tämä kuva paljastaa totuuden, pallot eivät ole aivan täydelliset pinnaltaan, vaan eletty elämä näykyy niiden helmiäispinnassa. Minulle nämä kelpaavat aivan hyvin, niitä tuskin tullaan käyttämään enempää kuin parina päivänä vuodessa.

 

Eivät ehkä kedon kauneimmat kukkaset, mutta riittävät tähän tarkoitukseen ihan riittävän hyvin. Jälleen kerran voin todeta, että tein itse ja säästin. Seuraavaksi varmaan ostan paikallisen halpakaupan joulupoistomyynnistä pari pakettia pieniä joulupalloja ja askartelen itselleni niistä pannan - vanhoja pantoja minulla on liikaakin, joten materiaalista ei tule puutetta.

DIY BB8 joulupallo

Levittelimme itsenäisyyspäivänä asuntoomme ne vähät joulukoristeet, mitä antijouluihminen suostuu huusholliinsa ottamaan. Käytännössä siis laitoimme kyntteliköt ikkunoille, paitsi olohuone jäi ilman, sillä yksi kyntteliköistä oli jälleen kerran mystisesti rikkunut kesäsäilytyksessä. On myös totta, että olohuoneen ikkunalaudalle ei olisi kaikkien kasvissäätöjen jälkeen edes mahtunut kynttelikköä, joten valoverho ja Kalevala korun joulukoristeet saivat riittää.

Samasta joulukoriste jemmasta paljastui myös pari väriä vaihtavaa palloa. En yleensä pidä mistään, mikä vaihtaa väriä, vilkkuu tai vinkuu, joten sellaisinaan nämä pallot eivät olleet kovin houkutteleva joulukoriste. En oikein osaa sanoa, mistä se idea tuli, mutta päätin, että myös vessaan on saatava omat koristeet ja niiden täytyy olla teemaansopivasti Tähtien sota-aiheisia. 

 

Sain idean, mitä halusin tehdä, ja kaivelin kaapista tarvikkeet: kynsilakkaa kolmessa värissä, vaahtomuoviaplikaattoreita (joita ei sitten loppujen lopuksi käytetty), vaahtomuovin pala, pari joulupalloa ja ison pääsiäismunan sisus. Ja tietenkin kalkkimaalia, koska kynsilakka ei riittänyt peittämään kuusia riittävän hyvin.

 

 

Päätin, että tuo tähtikoristeinen saa jäädä sinälleen, sehän on kuitenkin tähti. Kuusikoristeisesta sitten lähdettiin kehittelemään jotain uutta. Maalasin piilon kuusen kuvat, yritin ensin valkoisella kynsilakalla, mutta se ei peittänyt riittävästi, joten vaihdoin kalkkimaaliin. 

 

Oranssilla tai oikeastaan kuparin kiiltävällä kynsilakalla piirtelin palloon ympyrät ja niiden sisälle maalailin harmaalla kynsilakalla nuo muut kuviot. Pään tein puolikkaasta pääsiäismunan sisuksesta, jonka maalasin valkoisella kynsilakalla ja täytin valkoisella vaahtomuovilla. Vaahtomuovi siksi, että siihen sai kaiverrettua kolon tuota pallon ripustusjuttua varten ja silloin pää pysyi paremmin paikallaan.

 

Yläosaan maalasin koriteet oranssilla ja harmaalla kynsilakalla.  

 

Viimeistelin BB8:n mustilla yksityiskohdilla ja sijoitin sen kylpyhuoneeseen muiden Star Wars hahmojen kanssa. 

Vielä yksi kuva pallerosta, kun se vaihtaa väriä. Tällä kertaa se on vihreä. BB8:n viereen sijoitin tuon tähtipallon sellaisenaan.

Ruusukorit

Pitkin syksyä olen ahkeroinut "ruusutehtaalla" sekä pyöritellen erilaisia ruusuja että kastellen niitä steariiniin. Osa on tarkoitus antaa joululahjoiksi, sillä annan mielelläni jotain sellaista, joka tulee käytettyä ja katoaa pois sen sijaan, että antaisin mitään, mikä jää nurkkiin. 

Osa oli tarkoitus antaa arpajaisvoitoiksi ammattiryhmämme paikalliselle yhdistykselle. Jo kesällä löysin sopivat korit ja nyt ne sitten täyttelin eri värisillä ja mallisilla ruusuilla. Tai no yhteen tuli kyllä "hylsykukkia" ruusujen sijaan, sillä sillä tavoin pieneen koriin sai mahtumaan enemmän materiaalia. 

Pakkasin korit kaikessa yksinkertaisuudessaan vain sellofaaniin, enkä laittanut kaikkiin edes rusetteja. Näen, että näissä pääasiassa ovat ruusut, eivätkä suinkaan koristehärpäkkeet. Tiedän, että moni on asiasta eri mieltä, mutta tällä kertaa minulla on tekijänoikeudet näihin ja sen (eli minimalistisimman mahdollisen) mukaan mennään. 

 

Omasta mielestäni olen noihin kovin tyytyväinen, muut olkoot mitä mieltä tahansa.

Ensimmäinen kynnysmatto

Tässä kohtaa hymyilen leveästi ja taputan itseäni selkään. Yksi "ikuisuusprojektiksi" nimeämistäni asioista on vihdoin ja viimein saatettu loppuun. Muutama päivä sitten esittelin hidasta edistymistä virkkaamieni mattojen suhteen. Nyt sitten edistystä on tapahtunut vähän enemmänkin, toinen matoista on vihdoinkin valmis. 

 

Onhan tuo reuna hiukan muhkurainen, mutta veikkaisin, että kyllä se siitä tasoittuu, kun matto hetken saa olla lattiassa.

Matto olisi ehkä voinut olla vielä yhden raidan leveämpi, mutta koska en tehnyt sitä kotona, enkä niin ollen päässyt sovittamaan, niin tuossa se nyt on. Väri on tosiaan livenäkin enemmän pinkki kuin oranssiintaittava kuten tuossa isossa matossa, mutta väri ero ei livenä kuitenkaan ole noin merkittävä kuin kuvissa näyttää. 

Olen jälleen saanut toteuttaa yhden hulluista ajatuksistani, matto virkattuna vanhoista lakanoista nolla budjetilla.

Hidasta edistymistä

Aloitin syksyllä mattoprojektin, joka muuttui edetessään yhdestä kahdeksi ja samalla ikuisuusprojektiksi. Tavoitteena toki oli saada matot valmiiksi vasta jouluun tai ehkä vuoden vaihteeseen mennessä. Useampi viikko meni taas niin, että potkin kassia olohuoneen nurkassa edestakaisin enkä tehnyt projektille mitään.

 

Tässä vaiheessa "matot" olivat kun olin ne tauolle pistänyt.

 

 

Yhden ranteita kuormittavan päivän jälkeen sain ne tähän vaiheeseen. Autuaasti olin ehtinyt unohtaa, miten raskasta käsille tuo virkkaaminen paksulla kuteella on.

 

Onneksi kuvat sentään todistavat jonkinlaisesta edistymisestä. Seuravaksi pitää suorittaa mittauksia siitä, miten paljon noista vielä puuttuu. Isommasta varmaankin noin puolet ja pienemmästä enemmän. Toisaalta se varmaankin etenee jatkossa nopeammin, sillä nyt sitä on virkattu pätkistä, joita syntyi kun jouduin purkamaan tuota isompaa pariinkin kertaan (eli kyllä, jos näin ei olisi käynyt, olisivat matot olleet jo aikaa sitten valmiita. Purkaminen oli kuitenkin pakollista, en vain kyennyt katsomaan lattiassa kiertävää ja kupruilevaa kasaa, joka ei edes etäisesti muistuttanut mattoa) ja osa vanhoista lakanoista leikatuista kuteista katkeili pätkiksi. Nyt kuitenkin kaikki pätkät on virkattu tuohon ja seuraavaksi mattoa täydennetään niillä kuteilla, mitä isommasta jää. Isompi täytyy siis saada valmiiksi ensin ja sen jälkeen tuo pienempi valmistunee hujauksessa - tai sitten ei. Toivottavasti kuitenkin siihen vuoden vaihteeseen mennessä.

Virkattu hiusdonitsi eiku scrunchie

Minun sukupolvelleni kankaiset hiushörselöt, joissa on kuminauha sisällä, ovat hiusdonitsea. Seuraavalle sukupolvelle ne ovatkin sitten jo vaihtaneet nimeä, ja nuoriso tunnistaa ne nimellä scrunchie. Kutsutaan noita sitten millä nimellä vaan, niin käteviä ovat hiusten kiinnittämiseen. Aikanani ompelin niitä tusinoittain kaikissa sateenkaaren väreissä.

Nyt sain ystävältäni Ievuskaiselta yllärinä jotain uutta, virkatun hiusdonitsin. Hän oli valinnut kauniin vihreän värin. Tämä on niin ihana.

 

Kun marraskuun pimeydessä aikaisena aamuna yrittää ottaa valokuvia, on tulos jotain äärimmäisen surkeaa. Ehkä tuosta kuitenkin jotain käsitystä saa, millaisesta ihanuudesta on kyse.

Halloween hullutuksia

Meillä on pikkujoulut marraskuun alussa ja teemana on ajankohtaan sopivasti halloween. Olen päättänyt panostaa pukeutumiseen suunnilleen sen verran, mitä vaatekaapista valmiina löytyy ja hyvin pienin ponnistuksin on tehtävissä. 

Vaatekaapista löytyy valmiina punainen jakku, mustat housut ja toppi sekä punaiset korkkarit. Asusteista kaapista löytyy sarvipannan verran, peruukin saan lainaksi. Hiilihangon päätin askarrella ihan itse, samoin hännän. 

Leikkasin pahvista sopivan mallisen teräosan. Varren muotoilin parista pahvisuikaleesta. Päällystin koko komeuden mustalla jesarilla. 

Mietin vielä maalaanko tuon hiilihangon kärjet punaiseksi, mutta tuollaisenakin se toimii yhden illan käytössä.

Kynnysmatto

Löysin Roskalavalta meille sopivan eteisen maton, vaalea ja kerrankin sävyiltään "Tyttö ja visteriaköynnös"-tauluun sopiva - kyseisen taulun  asteen verran hankalat sävyt kun ovat määrittäneet sen, että viimeiset 15 vuotta eteisen lattiassa on pysynyt sama matto. Maton ainoa vika on edelleenkin se, että se imee itseensä kaikki roskat puolen kilometrin säteeltä ja se täytyisi imuroida kahdesti päivässä, jotta pystyisi siistinä. Tämä nykyinen on vähän helpompi, mutta sen kanssa eivät sitten taas sopineet vanhan maton kanssa lattiassa olleet tummat kynnysmatot. 

Koska mä nyt vaan oon tällainen tee-se-itse ja kierrätä kaikki henkilö, niin tietenkin päätin tehdä maton itse, varsinkin kun kaapissa lojui valmiina pari väreiltään projektiin sopivaa lakanaa. Ensin muutin lakoinden kanssa pihalle, jossa revin niistä kuteita.

Sitten vaan virkkaamaan kuteista mattoa. Se onkin yllättävän raskasta, koska matolle tulee nopeasti painoa ja paksu kude käy sormien päälle eikä puuvillainen lakanakaan ole juoksevuudeltaan helpoimpia. Ihan täydellisesti eivät sävyt vastaa toisiaan isossa ja pienessä matossa, mutta näistä materiaaleista tuo on lähin mahdollinen yhdistelmä. Ikävästi noi ruskeat riadat jäävät tästä pois, kun sellaista kudemateriaalia ei ollut. Teen toista mattoa varten retken materiaalipankkiin, jos sieltä löytyisi, siis edellyttäen, että noista muista kuteista jää vielä materiaalia toiseenkin mattoon, sillä tuohon menee todella paljon kudetta, koska matosta tulee paksu ja tukeva.

 

 

Projekti etenee pikku hiljaa, kyllä se ehkä ennen joulua valmistuu. Jos ei muuten, niin työlistalle niin, että joka päivä listalta kaksi hommaa ja sitten kerros mattoa ja sitten taas pari hommaa ja lisää mattoa.

Tein itse ja säästin

Yleensähän lausahdus "tein itse ja säästin" liitetään räkäiseen nauruun ja pieleen menneisiin monesti miespuolisten henkilöiden tekemisiin, joihin liittyy rakentamista, remontointia ja korjausta. Ihan aina se ei kyllä mene niinkään, vaan itse tekemällä voi todellakin säästää monissa asioissa ja youtube-videoista voi oppia monia asioita. Pitääkö perustella tarkemmin?

Meillä on Dysonin varsi-imuri, joka on palvellut meitä jo monta vuotta ja johon on ostettu varaosiakin pariin kertaan - arvostamme kovasti sitä, että siihen voi ostaa varaosia ja ne saa vielä suurimmaksi osaksi itse vaihdettua. Tällä kertaa kyseisen imurin moottoroitu suulakeosa lakkasi toimimasta ja Herra Kirjoitus kävi jo netistä tarkistamasta, että sellaisen saa ostettua varaosana, hinta 63€.

Hän myös purki suulaketta ja poisti kasan hiuksia vähän sieltä ja täältä - niihin syyllinen löytyy täältä, tuolin ja näppäimistön välistä, mutta niin kauan kuin hän sanoo ihailevansa pitkiä hiuksia, on siitä jokin hinta maksettava. Tässä tapauksessa se hinta on karvoilla täyttyvät viemärin suodattimet ja imurin telat. 

Herra Kirjoituksen löytämissä videoissa ei kuitenkaan näytetty suulakkeen purkamista kokonaan, ja hän oli jo tilaamassa uutta, sillä ensi vaiheen karvanpoisto ei auttanut asiaa. Minä kuitenkin intin, että jos vielä kerran katsottaisiin ja kokeiltaisiin erilaista hakusanaa googleen. En osaa sanoa, mikä hakusanavalinnoista nosti eteemme pandoran lippaan avanneen videon, mutta sieltä tosiaan löytyi video, jossa tee-se-itse - mies purki lähes vastaavan Dysonin suulakkeen ja poisti valtavan määrän karvoja. Tuo video osoitti meille, mistä löytyi se ruuvi, jota emme (tai Herra Kirjoitus ei ollut, hänhän sitä korjaustyötä teki minun toimiessa kannustusjoukkoina) olleet löytäneet. Kun varsin hankalassa paikassa telan sisällä ollut ruuvi saatiin auki ja telan pidikekin kokonaan irti, paljastui sisältä syy, miksi se ei enää pyörinyt. Pienen villakoiran verran tiukkaan kiertynyttä emännän karvaa. 

Kun nämä poistettiin, niin suulake toimi jälleen moitteettomasti ja ensi kerralla osaamme tarkistaa myös tämän paikan. Tee se itse - siivous säästi siis tällä kertaa meille 63€.

DIY wc-raikastin

Tämäkin vinkki putkahti esiin netin ihmeellisestä maailmasta,ja koska aineet löytyivät suoraan kaapista, päätin WC duck disk-pötkön tyhjennyttyä testata tätä.

 

Irroitin siis nuo muoviosat toisistaan ja puhdistin säiliön parhaani mukaan. Tökin tuon säiliön sisällä olevan lukkopalan mahdollisimman ylös, jotta putkilon uudelleen täyttö olisi mahdollista. Mittasin säiliön koon, jotta en tekisi litraa ainetta desin säiliöön. Tuollaisen peruskokoisen disc-tuubin vetoisuus on vähän reilu 3/4dl. 

 

Raikastimeen tarvitaan seuraavat aineet:

½dl (halpaa) astianpesuainetta

vajaa 1/3 tl ruokasoodaa

vajaa 1/4 dl vettä 

½ tl vegegeliä

Käyttämäni aineet löytyivät suoraan kaapista. Tuon vegegelin hankin joskus, kun oli ajatus tehdä vegaanista hyytelökakkua, no tekemättä jäi, joten kokeilen sopisiko tähän. Sekoitin astianpesuaineen ja ruokasoodan yhdessä astiassa. Vegegel olisi pitänyt keittää, mutta sekoitin sen kiehuvaan veteen ja yhdistin astianpesuaine-ruokasooda seokseen.

Tämä seoksen kaadoin suoraan tuohon kerran käytettyyn tuubiin ja jätin odottamaan hyytymistä.

 

Seuraavaa kertaa varten annos voisi olla pikkuisen reilumpi eli reilu puoli desiä astianpesuainetta, ½tl soodaa ja 1/4dl vettä täyttäisi putkilon aivan kokonaan. 

Edit: ei sitten hyytynyt tuo litku. En tiedä, oliko vika annostuksessa vai siinä, että oikaisin tuon kasvishyydykkeen kanssa. Yritän kuitenkin uudelleen ja lisään tuota hyytelöimisainetta reilusti - eli seuraava on varmaan sitten klontti, joka ei suostu ottamaan vessanpytyn seinään kiinni.

Kantoräsy 2, kahva

Mitä ilmeisimmin alan saavuttaa jonkun lopullisen hulluuden tason näissä kierrätyksissä. Aiemmin kerroin värkänneeni vanhasta poppanasta kantoräsyn ja suunnittelevani siihen kahvoja vanhasta harjan varresta. 

Itse asiassa testasimme siihen vanhaa harjanvartta, josta harja oli irronnut, mutta tajusimme, että se ei toimi, koska suoraa kahvaa ei saa järkevästi estettyä luisumasta pois paikaltaan. Jotain muuta siis piti keksiä. Tämä idea tuli vahingossa, koska Herra Kirjoitus vaihtoi maalla rikkoutuneen suihkuletkun uuteen. Olin jo laittamassa letkua roskiin, mutta jostain kumman syystä sain idean kokeilla tuota letkua kantokahvaksi. Teippasin kahvan jesarilla lenkiksi, jolloin se myös pitäisi räsyn jonkinlaisessa ryhdissä ja lisätueksi tarvitaan vain pohjavaneri. Letku tekee kyllä räsystä melko painavan, mutta kokeillaan nyt tällä, josko siitä tulisi käyttökelpoinen. 

 

DIY jääkaappimagneetti

Kaikki alkoi siitä, että Lidlissä mainostettiin sitruunaolutta, en ole mikään oluiden ystävä, enkä muutenkaan harrasta kaljoittelua, mutta tätä halusin maistaa. Ostettiin siis pullo, ihan ruhtinaallisesti yksi pullo. 

Minusta tuo oli raikkaan makuista, Herra Kirjoitus ei pitänyt eli jakanee makumieltymyksiä aika tavalla. Kun pullo tyhjeni, olin heittämässä pullon korkkia pois, mutta se oli mielestäni kertakaikkisen soma. Mietin, että en voi säästää yksittäistä korkkia, mutta mitä ihmettä siitä voisi tehdä. Samalla muistin nähneeni pullonkorkeista tehtyjä jääkaappimagneetteja. Niinpä päädyin äärimmäisen yksinkertaiseen jemmaamisratkaisuun: palanen vanhaa mainosmagneettia, siihen korkki kuumaliimalla kiinni ja valmista tuli.

 

Valmis magneetti meni pieneen tilaan, joten se oli helppo tunkea pikkuruiseen koloon matkamuistomagneettitaulussamme.

Kantoräsy kakkonen

Hamsteroimissani materiaaleissa oli kaksi poppanaa kantoräsyjä varten.

 

Toisen päätin työstää kahvalliseksi versioksi, mikä tarkoitti, että osa poppanan päädyistä piti purkaa, jotta siihen tulisi paikka kädellä kiinniottamiseen. Leikkasin siis loimien solmut auki halutulta alueelta. Katkoin kuteet keskeltä ja solmin ne jäljelle jäävän poppanan reunaan. Nämä poppanakuteiden hännät sitten ompelin koneella tuohon lerpaakkeeseen kiinni. Ennen kuin ompelin näin työstämäni lerpakkeet kantokahvan paikoiksi jäljelle jääneeseen poppanaan, sain kuningasajatuksen solmia myös lerpakkeiden reunaan jääneet loimilangat verkoksi, jotta saisin vähän lisää ympärysmittaa kahvanpidikkesiin. Tilaa tuli kyllä pari senttiä, mutta homma oli hidasta ja raskasta. Purkureunaan jääneet loimet solmin verkoksi, jonka myös ompelin kiinni tuohon reunaan.

Projekti oli yllättävän paljon hitaampi ja raskaampi kuin kuvittelin, mutta nyt se on minun osuudeltani valmis, Herra Kirjoituksen osuudeksi jää järjestää kahvat ja pohjavaneri. Kuvassa on siis poppana käännettynä niin, että molemmat reunat näkyvät kuvassa ja kantakahva eli puutappi on tarkoitus työntää  noiden vihreiden kujien sisään.