Sinne meni

Otsikko voisi olla myös lainaton. Nyt voi ainakin hetkiseksi huokaista ja todeta, että ollaan omillaan. Herra Kirjoitus ja rouva Jälkikirjoitus ovat velattomia, putkiremonttilainan viimeinen erä tuli maksettua tässä pari päivää sitten ja nyt nettipankki näytti, että sinulla ei ole lainaa. Mikä ihana tunne.

Hupaisasti juuri samoihin aikoihin työkaverini kävivät keskustelua siitä, miten paljon rahaa oikeastaan jäisi käyttöön, kun  ei olisi lainoja maksettavana. Tähän keskusteluun en ottanut osaa kuin sujuvasti kuuntelemalla, vaikka vielä siinä tilanteessa olisin itsekin ollut velallinen. Kyllähän se ihan oikeasti on vapauttavaa, kun tietää, että palkka jää kokonaan itselle - tosin meillä on luvassa mittavat korotukset vastikkeeseen toukokuussa (tonttivuokra nousee, joten sitä kautta joudutaan myös vastikkeita), joten ihan hyvään aikaan tämä vapautuva raha tuli. Ainakin hetken aikaa herrasväki Kirjoitus on siis velaton ja tästä asiasta kovin onnellinen.

Putkiremontti: osui ja upposi

 Tämä ei Pertti Jarlan strippi ei varmaan sanallisia selityksiä kaipaa, osui ja upposi - ainakin minulle.

Remonttireality vesilasku

Putkiremontin yhteydessä asennettiin myös asuntokohtaiset vesimittarit. Pakko myöntää, että vastustin tuota melkoisesti, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Vastustukseni johtui tietenkin siitä, että kuvittelin meille kertyvän enemmän maksettavaa, kun laskutus menee kulutuksen mukaan.

Ennen putkiremonttia maksoimme 17€ kuukaudessa per henkilö vedestä siis yhteensä 34€. Maksuun sisältyivät sekä kuuma että kylmä vesi. Uuden systeemin mukaan kuumalla vedellä on eri hinta ja kylmällä eri hinta. Nyttemmin saamme vesilaskun parin kuukauden välein ja ensimmäisen kulutusperusteisen laskun lukemat otettiin talteen vuoden vaihteessa, ja muutama päivä sitten kolahti postiluukusta ensimmäinen vesilasku. Ennen kuoren avaamista tein mielessäni laskelmia ja olin varautunut noin 80€ laskuun - summa, jonka sain laskemalla yhteen 2 kertaa 34€ ja lisäämällä tuohon vähän ihan vain varmuuden vuoksi.

Olemme käyttäneet vettä aivan normaalisti, en ainakaan myönnä säästäneeni sitä muutoin kuin välttämällä turhaa juoksuttamista. Kuumaa vettä saa nopeasti veden keittimellä ja kylmää vettä varten pidämme pulloa jääkaapissa. Lisäksi tietenkin se, että käytämme nykyään pyykin pesemiseen vallan talopesulaa, mikä vähentää asunnostamme sekä veden että sähkön kulutusta.

Kädet vapisten avasin laskun ja olin pudottaa sen käsistäni saman tien, laskun summa oli 16,79€ kahdelta kuukaudelta. Siis vähemmän kuin olimme maksaneet yhden hengen vesimaksua kuukaudessa, alta neljännes siitä, mitä oletin laskun olevan.

Keskimääräisen suomalaisen veden kulutus on 155 litraa vuorokaudessa. Jos oikein osasin laskea, meillä tuo määrä on vain 31 litraa vuorokaudessa henkeä päälle. On toki totta, että tuo talopesulan käyttö tekee varmasti paljon, samoin se, että olemme paljon töissä ja käytämme vettä siellä sekä tietenkin myös se, että saunomme yleensä Herra Kirjoituksen vanhempien luona - tilanne ei kuitenkaan ole tässä suhteessa muuttunut, olemme aina käyneet siellä saunassa. En tosiaankaan uskonut, että olisimme näin kuivaa porukkaa.

Jännityksellä odotan, mitä seuraava lasku tuo tullessaan. Alaspäin tuosta kulutuksesta ei ainakaan mennä, siitä olen varma, mutta miten paljon enemmän kulutetaan, onkin sitten se mielenkiinnon kohde. Olisi tietysti ympäristön ja lompakon kannalta loistojuttu, että pysyttäisiin suunnilleen noissa lukemissa.

Remonttireality viimeinen osa

Remontin valmistumisesta on jo useampi kuukausi, joten olemme kohtuullisen kylmä rinki takapuolessa odottaneet kirjettä, jossa on isännöintitoimiston leima. Ne kirjeet kun eivät yleensä tiedä hyviä uutisia, vaan aina maksettavaa ja lisälaskuja. Tällä kertaa olemme kuitenkin suorastaan odottaneet sitä kirjettä, jotta vihdoin ja viimein saisimme tietää remontin todellisen loppusumman.

Tulihan se sieltä lopultakin. Kerrankin tuollainen isännöintitoimiston kirje tarjosi positiivisen yllätyksen. Remontin loppusumma oli karvan verran alle 39 000€ eli kuutisen tuhatta vähemmän kuin olimme varautuneet. Lisäksi tuosta summasta puuttuu vielä meille maksettavat palautukset omista hankinnoista eli lattialaatoista, suihkukaapista, lavuaarista, peilikaapista jne. Ne toivottavasti tekevät sen vajaan tonnin verran eli remontin kokonaiskustannuksiksi jäisi 38 000€.

Jos tästä remontista pitää löytää talopesulan lisäksi toinen positiivinen asia, niin se on sitten tuo huomattavasti halvempi kokonaiskustannus - eihän tuo ole kuin 19 000 nokkaa päälle. Se kuulostaa heti paljon vähemmältä kuin se 23 000€, jota odotimme.

Olisikohan se sitten tässä, putkiremontti julistetaan loppuun käsitellyksi ja normaali elämä saa vihdoin ja viimein alkaa.

Remonttireality 1.3 budjetti

Edelleenkään en ole mikään remontoinnin asiantuntija, mutta en silti malta jättää tilaisuutta käyttämättä ja olla kirjoittamatta muutamaa riviä hyvin oleellisesti remonttiin liittyvästä aiheesta eli rahasta ja budjetoinnista. Olen nuuka ja euroistani tarkka, joten halusin jonkinlaisen summittaisen rungon sille, miten paljon olemme remonttiin valmiit sijoittamaan. Se johti sitten tuolla jo aiemmin kerrottuihin kompromisseihin, kuten siihen, että tapetit eivät saaneet maksaa yli 80€ rulla, vaikka mitään varsinaista ehdotonta euromääräistä rajaa ei ollutkaan määritelty.

Tarkkaa, eurolleen selvää kulumäärää ei ole edelleenkään selvillä, koska osa kuiteista katosi remontin tiimellyksessä ja homma meni arvioinnin puolelle. Olimme ennakkoon kuvitelleet, että suurin menoerä olisivat ns. isot asiat eli maalit, tapetit ja työ. Tokihan ne tekivätkin suurimman osan menoista, mutta yllättävän isoksi muodostui pienten ennakoimattomien menojen osuus. Esimerkiksi tapetinirrotusliisteri, joka oli välttämättömyys, jotta tapetit saatiin järkevästi pois, mutta jota oli ajateltu käytettäväksi vain kahdessa huoneessa, mutta tarvittiinkin kaikissa huoneissa lisäsi kustannuksia reilulla satasella.

Suurin yllätys budjetissa kuitenkin oli se kaikki pikkusälä eli mattopuukot, niiden vaihtoterät, pensselit, telat, hiomapaperit jne sekä verhotangot, säleverhojen kiinnikkeet, ruuvit, naulat ja kaikenmoiset nippelit ja nappelit. Niihin emme alunalkaen olleet ymmärtäneet huomioida euroakaan ja nopealla laskulla kuiteista niihin taisi kaikkineen upota yli 250 euroa. Harva se päivä Herra Kirjoitus ilmoitti käyneensä Terrassa ja ostaneensa jotain parin kympin edestä... Kaikki tuo oli välttämätöntä tai lähes välttämätöntä. Jokusen kympin olisi voinut säästää, jos olisi huolehtinut siitä, että telat eivät pääse kuivumaan käytön jälkeen ja että pensselit ovat paitsi kunnollisia myös tulevat kunnolla pestyiksi. Se osa kuluista menee siis ihan oman typeryytemme ja tietämättömyytemme piikkiin.

Remonttireality 1.2 talopesula

Jos tästä remontista jotain positiivista pitää löytää, niin se on sitten tuon uuden ja päivitetyn talopesulan rakentaminen. Sinne hankittiin kunnolliset Mielen pesukone ja kuivausrumpu, toki niissä on se huonompi puoli, että ne ovat isoja koneita eli niihin mahtuu paljon pyykkiä. Minua se ei haittaa, kun aina voi valita vaatteet niin, että tällä viikolla molemmat käyttää tummia ja seuraavalla viikolla vaaleita. Lisäksi olen päättänyt siirtyä kasvojen puhdistuksessakin kestolappuihin heti kun nuo nyt nurkkiin pesiytyneet paperit on tullut käytettyä loppuun. Ne tulevat sitten pestyiksi ikäänkuin siinä samalla.

Ensi alkuun meidän nimemme komeili varauslistalla joka toinen päivä, pahimmillaan joka päivä, kun pesin remonttipyykkiä esimerkiksi kalusteiden suojauksessa käytettyjä lakanoita. Nyt tahti on tasaantunut reiluksi pariksi tunniksi viikossa. Siinä ajassa ehtii pestä kolme koneellista pyykkiä. Minä en ikinä käytä kuivausrumpua, vaan haluan kuivattaa pyykit perinteisesti itsekseen. En vain ole oppinut ymmärtämään kuivausrummun hienoutta - no pyyhkeet ehkä ovat ilmavan pehmeitä, mutta sitten ne taas vievät kaapissa enemmän tilaa. Muutoin taas vaatteet on otettava rummusta kosteina taikka ne ovat aivan mahdottoman ryppyisiä, eikä niitä saa millään silittämättä oikeamaan,m eikä oikein silittämälläkään,  ja sitten nuo kosteat vaatteet kuitenkin vaativat jonkinlaista kuivatusta.

Uskoakseni monet sellaiset, joilla on oma pesukone kokevat tuon pesutupapyykkäämisen vaivalloiseksi, sillä pitäähän pyykit viedä sinne määrättynä aikana ja hakea myös pois. Pesulaa ei myöskään saa käyttää kuin rajoitetun ajan kerrallaan. Jos haluaa kuivattaa pyykit muualla kuin rummussa, niin sitten ne vielä pitää kantaa neljä kerrosta vintille tai vaihtoehtoisesti viedä ulos. Monet vaan mieluummin lykkäävät pyykit koneeseen silloin kun itselle sopii ja kuivattavat asunnossa.

Laskeskelin jossain vaiheessa, että nuo koneet maksoivat parikymppiä asuntoa päälle, minusta se ei ole paljon ja tuo tietynlaisen lisäarvon tässä asumiselle. Minulla ei ole vielä käytettävissä tietoja siitä, mitä talopesulan käyttö on tehnyt sähkö- ja vesilaskullemme, sillä en ole pessyt omalla koneella yhtään pyykkiä sen jälkeen kun remontti valmistui. Ehkä pitäisi tai olisi pitänyt jo aikaa sitten pestä se testikoneellinen, että olisi tullut tarkistettua, että kaikki toimii. Toistaiseksi olen kuitenkin innokkaasti käyttänyt tuota talopesulaa ja uskoakseni pesutuvan käyttö pysyy jatkossakin listalla, kun nuuka ihminen saa käsiinsä laskut, joissa kerrotaan, miten paljon on säästynyt.

Pesen normaalioloissakin paljon pyykkiä, joten todellakin uskon, että pyykkäämisen siirtämisellä talopesulaan pitäisi olla vaikutuksensa vedenkulutukseemme ja sähkölaskuumme. Tasauslasku tulee varmaan vuoden vaihteessa eli sitten olemme viisaampia sen asian suhteen. Säästöistä tietämättä rankkaisin tämän silti yhdeksi remontin parhaista anneista siitäkin huolimatta, että koneet voivat olla jo ensi vuonna sököt ja sitten pyydetään taas lisää rahaa uusien hankintaan. No, sillä kohtaa voin todeta, että minä olen noita ainakin oman osani käyttänyt.

Remonttireality 1.1 Tavarat hukassa

Olen aina ollut tarkka tavaroista ja koska omaan kohtuullisen muisitin, on minun ollut suhteellisen helppo muistaa, missä tavarani milloinkin ovat (olen tainnut kirjoittaa tästä ennenkin). Legendaarisin lienee se, miten naapurin rouvan hautajaiskuvaa varten neuvoin äitiäni puhelimessa, mistä kaivaa tuhansien valokuvien negatiivivarastosta juuri sitä oikeaa pussukkaa, missä kyseisen kuvan negatiivi sijaitsi. Aikaa meni vajaa viisi minuuttia sen löytymiseen, mikä minusta ei ollut kovin pitkä aika, jos itse olisin ollut paikalla, aikaa olisi mennyt ehkä puolet tuosta.

Joten tässä tilanteessa lienee ymmärrettävää, että alan hyppiä seinille ja vähän muuallekin, kun tiettyjä tavaroita ei löydy mistään. Tiedän, että ne ovat olleet olemassa vielä ennen remonttia. Ihan varmasti ovat olleet sillä omalla määrätyllä paikallaan ja nyt niitä ei löydy mistään. Ei kerta kaikkiaan mistään. Jokseenkin raivostuttava ja turhauttava tunne.

Tällä kertaa päälimmäisenä ja tärkeimpänä etsittävänä esineenä on Herra Kirjoituksen vanhan pyörän avain. Olisimme saaneet pyörän kaupaksi ja vielä kohtuullisen hyvällä hinnalla, mikäli pyörän saisi pois pyörävarastosta. Vaan ei saa, koska avain on hukassa tai siis tallessa jossain muualla kuin sen kuuluisi olla. En voi käsittää, mihin se on joutunut, sillä olen kääntänyt jo puolen huushollia ympäri sitä etsiessäni ja lopputulos on edelleen nollan luokkaa. Seuraavaksi täytyy kohdistaa etsintä maalle kotikotiin, mutta olen sen suhteen jo kovasti skeptinen, miksi ihmeessä avain olisi sinne päätynyt.

Pyörä on kiinni sen verran järeällä lukolla, että sen sahaaminen poikki vaatisi niin paljon työtä, ettei taida kannattaa moiseen ryhtyä.  Niin kauan kunnes avain löytyy, on pyörä tasan tarkaan kiinni pyörävaraston telineessä. Joten nyt ei sovi kuin toivoa, että avain löytyisi ja mielellään mahdollisimman pian.

Remonttireality 1.0 aikataulutus

En yritä esiintyä remontoinnin asiantuntijana, mutta omat kokemukseni voin jakaa ja itselleni muistoksi kirjata sillä kohtaa, jos vielä joskus viiraa niin paljon päästä, että alan jälleen suunnitella remontointia.

Ensimmäinen tärkeä asia on remontin aikataulutus. On tietenkin itsestään selvää, että mitä isompi remontti, sitä enemmän siihen tarvitaan aikaa, mutta kannattaa muistaa myös se, että mitä useampi tekijä remonttiin sotkeutuu, sitä enemmän mahdollisten sotkujen selvittelyyn menee aikaa, kun yllättäen löytyy asioita, jotka eivät kuulu kenellekään. Niin ja tietenkin se, mitä isompi firma remonttia hoitaa, sen monimutkaisemmiksi asiat yleensä käyvät, kun niitä selvitellään yhden, kahden ja viiden ihmisen voimin ja lopulta mikään ei kuulu kenellekään tai yksi ihminen käy tekemässä yhden pienen asian ja toinen seuraavan jne ja aikaa kuluu.

Jos lasket, että remonttiin menee kuukausi, niin saadaksesi realistisen aikataulun, tuplaa se aika - vähintään. Koska on mitä todennäköisintä, että juuri strategisimmalla hetkellä joku rempantekijöistä katkaisee koipensa eikä pysty töihin tai tietty maali loppuu Suomen maasta tai mitä tahansa vastaavaa. Mitä tiukemman aikataulun teet, sitä todennäköisemmin Mr. Murphy iskee näppinsä peliin. Sitten kun olet tuplannut oletusaikataulusi, laske mukaan vielä pari viikkoa (kuukausi, jos on kyse isosta remontista) viivevaraa, sillä yllättäen edellinen työmaa saattaa viivästyä, eikä päästä aloittamaan ajoissa taikka on pakko aloittaa seuraava työmaa eikä odottamiasi korjauksia pystytä tekemään heti taikka tulee jotain muuta. Esimerkiksi meidän tapauksessamme remontin piti olla valmis kolmessa kuukaudessa, mutta todellinen valmistumisaika putkiremonttifirman puolelta oli 4,5kk. Muu remontti meni aikataulussa ja siihen meni oletetun kolmen kuukauden sijasta 9 viikkoa. Nopeamminkin olisi tullut valmista, jos eivät keittiön tapetit olisi yllättäneet niin, että ne jouduttiinkin poistamaan ja lisäksi jouduimme odottamaan reilun viikon verran putkiremonttifirman korjauksia ennen kuin pääsimme jatkamaan muuta remppaa.

Omasta kokemuksestani voisin sanoa, että luottoremppamies on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin luottokampaaja. Jos onnistuu saamaan osaavan remppaajan, joka tekee työnsä hyvin, ilmestyy työpaikalle kun sovitaan ja neuvoo tarvittaessa sitä, miten voit auttaa remonttia eteenpäin, kannattaa sellaisesta pitää kynsin hampain kiinni. Lisäksi yhden ihmisen kanssa neuvotteleminen on huomattavasti helpompaa kuin firman, jossa kukaan ei ota vastuuta mistään.

Varsinaisen remontin jälkeen kannattaa myös muistaa se, että remontti ei suinkaan lopu siihen, kun viimeinen siveltimen veto maalia on vedetty seinään tai viimeinen tapettivuota isketty paikalleen. Sen jälkeen alkaa loppusiivous ja paluu arkeen eli tavaroiden laittaminen paikalleen. Jos ei satu olemaan minimalisti, niin se ei välttämättä ole ihan nopea juttu. Kannattaa jälleen arvoida, miten paljon aikaa menee ensiksi siivoukseen ja sitten tuohon tavaroiden laittamiseen takaisin - ja jälleen tuplata aika. Helposti yhden huoneen siivoamiseen voi mennä päivä, irroitellaan suojaukset, pestään ikkunat, puhdistetaan jalkalistat ja vahataan lattiat - pelkkä lattiavahan kuivuminen vie tunnin verran. Jos vähänkään täytyy miettiä, niin tavaroiden purkamiseen menee helposti toinen päivä per huone, varsinkin, jos tekee sitä vain iltaisin puhdetyönä. Jälleen kannattaa varata vielä tuplauksen jälkeen vähän yllätysvaraa mukaan...

Kun kuukauden remonttiin laskee meneväksi todellisuudessa kolme tai neljä kuukautta ei ole kaukana totuudesta - eikä tämä ole pelkästään minun ajatukseni, vaan useammalta kuin yhdeltä ihmiseltä, jotka viime aikoina ovat remontin kanssa eläneet, vahvistettu käsitys.

Nainen remontissa

Taas se tuli todistettua, että miehet ja naiset ajattelevat eri tavoin. Meiltä loppui eilen kitti tai siis mitä se nyt on viralliselta nimeltään rakennustasoite tai jotain sinne päin. Tarvetta olisi ollut yhteen parin metrin pätkään ja tuotetta myynnissä minimissään 300g kokoisissa pulloissa. Miehet totesivat tuubia puristaessaan, että loppu on ja pitää käydä ostamassa uusi. Sillä kohtaa sekä nuukailija että nainen minussa heräsivät, sillä veikkanpa, että jokainen nainen on jossain vaiheessa leikannut jonkun voidetuubin (mitä kalliimpia tuotteita käytät, sen todennäköisempää tuo kuulemma on) auki ja käyttänyt "jämiä" vielä viikon tai kaksi. Niinpä minäkin päädyin tarjoamaan saksia tuolle kittituubille ja on pakko myöntää, että yllätyin siitä määrästä, mitä tuota kittiä tuubissa oli jäljellä. Kun viimeisetkin aineet rutisti tai siis kaiveli tuubista, niin se riitti nippa nappa tuohon pariin metriin, johon sitä tarvitsimme. Viisi grammaa enemmän ainetta olisi ollut täydellistä, mutta sen takia ei kannattunut enää uutta tuubia lähteä hankkimaan, vaan tuolla mentiin, mitä olemassa oli.

Jälleen kerran pohdin asiaa nuukailun kannalta ja mietin, miten monta kiloa yhtä ja toista aineta menee hukkaan esimerkiksi rakennustyömailla. Juu, tiedänhän minä sen, että aika on kallista, mutta silti väittäisin, että tarvikesäästö olisi melkoinen, jos purkkeja, purnukoita ja tuubeja käytettäisiin loppuun asti, eikä vain siihen asti kun niistä helposti tulee. Yksi viilto mattopuukolla ja tuubista riittäisi ainetta vielä vaikka mihin ja kaatopaikoillakin olisi vähemmän jätettä.

Meidän remontissamme tuo muutaman euron säästö ei suuria merkitse, mutta tulipahan taas hyvä mieli siitä, että onnistuin nuukailemaan jossain ja aikaakin säästyi, kun ei tarvinnut lähteä uutta kittituubia hakemaan.

Jaksaa, jaksaa, jaksaa...

Viimeistä viedään... huonetta nimittäin ja remontista on jälleen kyse. Tunnelmat ovat kyllä rehellisesti sellaiset, että tekisi mieli nostaa molemmat kädet pystyyn ja huutaa, ettei todellakaan jaksa, ei enää. Mutta nyt vaan on pakko jaksaa, pakko, pakko, vaikka hampaat irvessä. Hiljaisina työpäivinä olen lohtulukenut Kaksin kaunihimpi - blogia ja voimaannuttanut itseäni sillä, että jos Spatz selviää kaikesta tuosta, on minunkin pakko selvitä jostain niin pienestä kuin kahdesta työpaikasta ja yhdestä remontista, vaikka taustalla painaisi se kunnollisen kesän puuttuminenkin.

Nyt on siis keittiön kaapit suunnilleen täytetty ja ihmeellistä kyllä astiat noin suurinpiirtein saatu mahtumaan takaisinkin, eikä hävikkiäkään ole rikkumisen takia tullut. Muutama lasipaketti odottaa edelleen purkamista, mutta niistä suurin osa toimii tällä hetkellä suojakankaiden painoina kirjahyllyn päällä.

Hampaita kiristyttää se, että viime viikolle luvatut kylpyhuoneen kaapit on luvattu asentaa ensi viikolla. Kyllä, tilasimme ne noin kolme viikkoa sitten, jotta asentajat ehtisivät paikalle ajoissa ja niin näppärästi firman puolesta luvattiin, että asennus hoituu viikolla 29 (olisimme voineet jopa valita viikon 28). Kun viikon 29 eli viime viikon perjantaina ei kuulunut mitään, Herra Kirjoitus soitteli firmaan ja sieltä luvattiin asennus tälle viikolle, nyt kun eletään perjantaita, niin soittivat sieltä päin, jotta asennus onkin ensi viikolla tiistaina. Siis vaatimattomat kaksi viikkoa myöhässä sovitusta. Jos joku vielä ihmettelee, miksi ihmiset suosivat Ikeaa, niin ehkä juuri tästä syystä. Jos mekin olisimme hypänneet autoon jo tuolloin kun tilasimme kaapit tästä firmasta, niin ne olisivat olleet koottuina jo ainakin viikon, vaikka Ikea kaappien kokoaminen onkin luku sinänsä. Tulipa jälleen kerran todistettua se, että ei kannata suosia suomalaista ja teettää tilaustyötä, koska aikataulut eivät pidä.

Olen entistä vakuuttuneempi tuunattujen huonekalujen ja kierrätyksen hedelmällisyydestä, omannäköistä jälkeä omalla aikataululla. Anteeksi vaan, jos yrittäjiltä menee leipä, minä yritin tarjota sitä, mutta haluan myös luotettavuutta vastineeksi; jos sovitaan joku aika sen tulee pitää tai ainakin ilmoittaa ennakkoon muutoksista. Nyt oli kyllä kovasti pahoiteltu asiaa, mutta tuo viimeviikkoinen  hiljaisuus ja tämä myöhästely painaa sen verran vaakakupissa, etten taida enää tulevaisuudessa hankkia heiltä mitään. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kyseisestä firmasta tilaamme, mutta saattoi kyllä olla viimeinen. Joku voi todeta, että minusta on tullut herkkänahkainen, kenties niin onkin - olen vain niin turkasen turhautunut ja kyllästynyt siihen, että niin moni asia ei toimi niin kuin sovitaan, kun olen itse tottunut pitämään kiinni siitä mistä sovitaan. Kun on tottunut luottamaan siihen, että asiat hoituvat, on äärimmäisen turhauttavaa joutua vahtimaan, soittelemaan perään ja vääntämään kättä pikkuasioista, mutta sellaiseksi tämä elämä on nykyään mennyt.

Koetan jaksaa vielä pari viikkoa ja sitten, mikäli uusia viivytyksiä tahi ikäviä yllätyksiä ei kaivaudu jostain esiin, pitäisi olla valmista. Sekin helpottaa, kun toinen työ jä hetkeksi tauolle, ja jää enemmän aikaa valmistella muita projekteja. Sillä kyllä se "työstä käy", että tekee kahta lähes täyttä työpäivää ja jeesailee remontissa siinä sivussa.

Oma rakas sänky

Kyllä se vaan niin on, että oma sänky on se paras sänky. Remontissa on taas edetty pykälän verran eli viime yön nukuimme pitkästä aikaa sängyssä ja peräti makuuhuoneessa. Tuo siis tarkoittaa sitä, että myös eteinen on saatu kutakuinkin valmiiksi. Herra Kirjoitus kiinnittelee tänään vielä peitelevyjä  ja ovenkahvoja sekä sutii pari pensselillistä paikkamaalia sellaisiin kohtiin, joihin vielä oli vähän jäänyt jotain korjattavaa. Lamppu ei vielä ole katossa, eikä sitä laitetakaan ennen kuin kylpyhuoneen kaapistot on saatu paikalleen. Sitten pitäisi olla kokonaan valmista eteisen suhteen.

Makuuhuonekin on melkein kunnossa. Kuten jo alussa mainitsin, niin sänky puhtoisine petivaatteineen (että tuntui melkoiselta luksukselta köllähtää mankeloituihin puhtaisiin lakanoihin sänkyyn) siirrettiin takaisin makkariin, samoin iso osa muista kaluisteista.

Tätä projektia siis jatketaan vielä tänään työpäivän jälkeen samoin eteisen kaappiin täytetään loput tavarat. Tavaroiden lisäksi makuuhuoneesta puuttuvat verhotangot. Makkariin kelpaavat samat vanhat tangot kuin ennenkin, kiinnityskoukut varmaan vaan pitää uusia. Tämä epävarmuus siksi, etten yhtään muista, millaiset nuo kiinnikkeet olivat. Toimivat kyllä toki, mutta olivatko niin siistit, että ne kehtaa ruuvata seinään uusien tapettien päälle - kuten tästä huomaa, nälkä kasvaa syödessä ja pyrkimys täydellisyyteen alkaa hipoa pilkun viilausta. Löysin eteisen lattiaa kuuratessani muutaman maalipilkun, joiden irrottamiseen käytin kohtuuttoman kauan aikaa, samoin sentti kertaa sentin kokoisen puuttuvan tapetinpalasen liimaamiseen. Kyseinen palanen puuttui huoneen nurkasta, listankulmasta, joten se ei edes olisi näkyvillä, mutta siitä huolimatta se oli pakko korjata. Mitään vikaa ei saa löytyä, nyt kun kerran kaikki on uutta ja kiiltävää...No, kyllä niitä vikoja kuitenkin amatöörien tekemisistä löytyy, ei sille voi mitään. Menin esimerkiksi maalaamaan levyoven siveltimellä, telaa siihen olisi pitänyt käyttää, jotta jälki olisi ollut tasaista, joten nyt on sitten kylppärin ovessa kivat siveltimen jäljet. Asuntomme alkuperäiset puiset ovet kun käyttäytyvät maalatessa eri tavoin kuin nuo modernit lastulevyovet, ne saattoi maalata siveltimellä ja jälki oli tasaista. Aina oppii uutta ja toisen oven suhteen jälki oli jo huomattavasti parempaa.

Tämän ja huomisen illan pistän tavaroita paikalleen ja pesen pyykkiä urakkatahdilla, joten uskoakseni keskiviikkoaamuna koti alkaa näyttää taas melkein kodilta. Mitä nyt sitten olohuoneen tavarat muuttavat keittiöön evakkoon remontin ajaksi... se on kuitenkin sitten viimeinen huone, joten kun tähän asti on selvitty, niin kyllä siitäkin sitten selvitään...

Edistystä remontissa

Kerrankin on positiivisen suuntaisia uutisia remonttirintamalta. Hommat ovat edenneet melkoisen reippaaseen tahtiin. Makuuhuone valmistui viime viikolla - puuttuu siis enää kolme asiaa, joista kahta ei voi hoitaa ennen kuin eteinen on valmis. Nämä kolme ovat lattiasuojauksen purku, lattian vahaus ja komeroiden oviin tulevien vetimien kiinnittäminen, tarkoitus on siis palauttaa vanhat vetimet takaisin paikalleen. Nuo vetimet ovat "pikkuisen" ongelmalliset sikäli, että ovista on irroitettu muoviset 50-luvun vetimet ja niiden jäljiltä ovissa on 4x2cm kokoiset reiät. Asunnon aikaisempaa omistajaa, serkkuani, ei ole haitannut se, että oven nupit pääsevät elämään melkoisesti ja korkeuseroa viereisillä nupeilla saattaa olla liki pari senttiä. Minua ja herra Kirjoitusta tuo kuitenkin haittaa, vaikka uusien vetimien peitelevy peittää kyllä nuo ovessa olevat reiät, mutta silti tuo löysyys ja vetimien eri tasolla oleminen häiritsee, joten tarkoitus on kehitellä reikiin puupalaset, joihin nuo vetimet sitten tukevasti ankkuroidaan. Tuo onkin ainoa asia, mitä makuuhuoneessa vielä pääsisi tekemään. Lattiasuojausten purku ja lattian vahaus ei onnistu, koska keskellä lattiaa töröttävät niin lappeelleen nostettu sänky kuin eteisen iso lipastokin. Näitä taas ei saa mihinkään ennen kuin eteinen on kunnossa, joten siis se ensin.

Herra Kirjoitus onkin viime päivät ahkeroinut sen tapetinpoiston ja pohjamaalauksen kanssa - viivettä tuli jälleen kerran siitä, että jouduimme odottamaan viimeisiä korjauksia remontin tehneen firman tasolta useamman päivän - loppujen lopuksi työmaapäällikkö itse kävi ne tekemässä, mutta sittenpä ne tulivat kerrankin hyvin tehtyä. Nyt pohdin vielä sitä viimeistä tekemätöntä asiaa, jätänkö sikseen vai valitanko vielä senkin loppuun asti. Tässä välissä kun olen jo ehtinyt vaatia lisätöiden laskulle kuukauden ylimääräistä maksuaikaakin, perusteena mm. se, että korjaustyöt asunnossa ovat kesken ja tuohon vielä lisäksi halusin tarkan erottelun siitä, mistä lasku oikein koostui. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin tuokin sieppasi - jotenkin se kuvaa firman tapaa hoitaa asioita niin hyvin. Tuollainen erittely kuuluisi toimittaa asiakkaalle kuin manulle illallinen, ihan pyytämättä ja sen kuuluisi vielä olla huomattavan paljon tarkempi kuin se, mitä me saatiin, mutta olkoon se tällä kertaa. Turha sanoakaan, että kyseistä firmaa, olkoon vaan suomalainen ja paikallinen, en suosittele kenellekään, vaan kehotan välttämään viimeiseen asti.

Onneksi oma remonttimiehemme on toista sorttia, äärimmäisen tunnollinen ja tarkka eli hänen työnsä jäljestä ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa ja suositella voisin kenelle tahansa ja mihin hommiin tahansa.

Tänään sain sitten ilokseni jo aamupäivällä töihin viestin, että herra Kirjoitus ja remonttimiehemme aloittavat tapettien laittoa eteiseen. Jos kaikki on mennyt todella hyvin - tapetti on raitaista, eikä siis vaadi kuviokohdistuksia tms. kikkailuita - niin minua saattaa kotona odottaa tapetoitu eteinen. Mikä puolestaan tarkoittaisi sitä, että voisin aloittaa lattialistojen pesemisen ja maalaamisen. Harmillisesti huominen työpäivä on sitten taas sellainen reilun kellonympäryksen mittainen, joten sen jälkeen ei paljon jaksa remonttihommiin panostaa, sen sijaan olen ajatellut ponkaista maailmanpyörän kyytiin ja katsella lennokkaita maisemia huomenna illalla.

Pora soi ja laattaa hajoo...

... ja samalla alkaa hajota allekirjoittaneen pää. Putkiremontin lisäselvittelyt jatkuvat - tällä kertaa osiolla tehdään kylpyhuonetta uusiksi. Kyllä vain, kolmisen kuukautta seinässä olleista laatoista osa menee irroitukseen, koska ne on laitettu seinään huonosti ja pois linjasta. Arvaapa vaan harmittaako tässä kohtaa silleen ihan pikkuisen - miksi tehdä työtä sitten ollenkaan, jos ei voi tehdä sitä kunnolla.

Meillä kun sattui niin huono tuuri, että tuo kyseisen firman laatottaja, joka meidän kylppärimme teki, on ilmeisesti ollut joko laiska ja välinpitämätön tai ammattitaidoton tohelo tai pahimmassa tapauksessa molempia, sillä kuten jo aikaisemmin mainitsin osa kylppärin seinälaatoista on vinoon leikattuja, osa vinossa ja osa ulkona seinästä. Lisäksi lattia on pilattu saumausaineella. Laatta toki oli karkea ja sen vuoksi haasteellinen saumata, mutta ammattitaitoinen ihminen olisi käyttänyt öljyä, fairyvettä tai jotain vastaavaa estääkseen saumausaineiden tarttumisen ja ainakin putsannut jälkensä kunnolla - tai mikäli putsaaminen ei kuulu kyseisen ammattimiehen toimenkuvaan, ilmoittanut siivoojalle, että nyt olis syytä käydä tekemässä siivousta... Turha toivo, noita sotkuja on nyt sitten pesty meikäläisen hartiavoimin ja ammattilaisten ainein ja siellä on jo pysyvät... ilmeisesti tasan niin kauan kuin lattia vaihdetaan eli saan joka päivä kylppärissä käydessäni muistella lämmöllä (toivottavasti lieskat tuntuvat kyseisen "ammattilaisen" perskarvoissa asti) tuota laatottajaa. Harmittaa, harmittaa ja no, suoraan sanoen v****taa.

Lisäksi perjantaina paikalla käynyt kirvesmies jätti puolet hommistaan hoitamatta - ja uusi tulee tämän viikon aikana! Ihan niin kuin tämä remontti ei olisi jo muutenkin myöhässä. Sauhu nousee korvista...

Ainoa positiivinen tässä on se, että työmaamestari sentään myönsi sen, etten minä turhista kitise - kaikki valitukset on tehty aiheesta ja heidän kuuluu ne korjata.

Mustaa kontaktimuovia

Koska Herra Kirjoitus on suuri Tähtien sota -fani, päädyimme siihen, että remontin myötä kylppärimme saa hetken kantaa tuota teemaa. Ebaysta löytyi mukavasti sopivia sisustustarroja, joten hankimme sieltä sekä kuolontähden että iskujoukkojen sotilaan - sen piti olla 183cm korkea eli herra kirjoituksen kokoinen, mutta jostain syystä myyjä toimitti jalkaa pienemmän siis vain 153 senttisen. Valitettuamme asiasta hän lupasi toimittaa uuden, oikeassa koossa. Katsotaan miten meidän käy. Nuukaa ihmistä kiinnostavat tietysti hinnat eli kuolon tähti maksoi postikuluineen vajaat 6€ ja iskujoukkojen sotilas yli 25€.

Kyseiset tarrat ovat toistaiseksi vielä paketissaan hakemassa lopullista sijoituspaikkaansa.

Yritin jo aikaisemmin tarjota Herra Kirjoitukselle vaihtoehtoa, että tekisin osan koristeista itse d-c-fixistä, mutta se ei mitenkään sopinut hänelle ja totta onkin, että en noista kaikista kiemuroista olisi selvinnyt - ainakaan tuon iskujoukkojen sotilaan osalta. Sillä kohtaa iski kuitenkin nuukuus ja ennen kaikkea tarve tehdä käsillään jotain, kun peruslogo maksoi postikuluineen yli kymmenen euroa. Kävin hakemassa Etolasta parin metrin rullan d-c-fixiä, joka maksoi 8,60€. Herra Kirjoitus tulosti minulle logo-sabluunan tietämättä, mihin aion sitä käyttää ja kas, ensimmäinen harjoitusversio oli valmis noin puolessa tunnissa. Sijoitin logon ensin oveen, mutta siirsin sen sitten suihkun puolelle, josta se ei niinhyvin näy.

Myönnetään, ettei se ollut kovin onnistunut leikkausjäljen osalta, mutta sen olikin tarkoitus olla vain testaus toimiiko homma sittenkään (mikäli ei olisi toiminut, olisin haudannut koko projektin hiljaisuudessa). Koska homma toimi yllättävän hyvin, alkoikin mopo karkailla käsistä. Ensin syntyi pienempi ja siistimmin leikattu logo, sitten Darth vader, pari tie-fighteria (joita on työlistalla vielä muutama lisää, samoin kuin tuo isompi logo uutena versiona) ja lopuksi vielä Yoda.

D-c- fixiä on jäljellä vielä noin 1,40 metriä eli seuraavaksi aion tehdä R2D2:n, tuon uuden logon, nuo tie-fighterit ja sitten ehkä vielä jotain muuta pientä...

Juhannus onnea

Siitä huolimatta, että sateet iskevät juhannuksen aikaan kuulemma kovimmin juuri tähän länsirannikon kaupunkiin hyrisen tyytyväisyyttä sen suhteen, että eilen kolmannes keittiön seinistä sai uuden tapetttipinnan - kyllä se remontti sittenkin siitä alkaa edetä, vaikka tällä viikolla ei juuri näkyvää tuon enempä tulekaan. Nyt uskallan alkaa täytellä keittiön kaappeja ihan tosissaan ja ottaa astioita esiin piiloistaan, vaikka muu remontti onkin edelleen vaiheessa.

Juhannuspyhinä on tarkoitus heiluttaa pensseliä parin oven ja ovenkarmien verran tavaroiden purkamisen lisäksi. Jos aikaa jää ja oikein ahkeraksi heittäytyy, niin sitten voisi vielä räpsiä tusinan verran kuvia ja laatia vastaavaan määrän myynti-ilmoituksia peileistä, lavuaarista ja parista hyllystä, jotka ovat vailla uutta kotia. Muu aika meneekin sitten perinteiseen tapaan töiden parissa.

Joka tapauksessa valoisaa ja iloista juhannusta kaikille.

Sunnuntain epäonni

Vaikka tämä näyttää pahaenteisesti muuttuvan pelkästään remonttiblogiksi, on aivan pakko vielä purkaa tuntoja putkiremonttiin liittyen. Kirjoitettavaa olisi kyllä enemmänkin sillä lautapelejä on ilmestynyt meille useampia tässä evakkovaiheen aikana ja pieniä tuunauksiakin on tullut tehtyä - ongelmaksi on kuitenkin muodostunut bloggaamiseen käytettävän koneen puute ja no, nettiyhteys. Yhteyshän siis olisi olemassa, mutta kun pitäisi virittää kone ja adsl-boxi, tabletilla kirjoittaminen on aivan liian hankalaa. Konetta ei kuitenkaan kannata laittaa toimintavalmiiksi ennen kuin edes puolet kodissamme nyt leijuvasta pölystä on siivottu pois eli ne tulevat käyttöön vasta siinä vaiheessa, kun remontti valmistuu.

En jaksa enempää hakata päätä seinään sen suhteen, miten huonolaatuista työtä nykyään tehdään ja miten raivostunut siitä olen - oi niitä aikoja, kun kunnollinen työ oli tekijälleen kunnia-asia taikka urputtaa siitä, miten aikanaan tehtiin huonoista materiaaleista priimaa jälkeä ja miten nykyajan kaikkien härpäkkeiden ja vipstaakien avulla ei saada aikaan kuin keskinkertaista.

Olin niin äärimmäisen onnellinen, kun keittiön katto sai lauantaina pintaansa uuden maalin ja kattolistat kokivat valkaistumisen sitten sunnuntaina. Ikävämpi yllätys seurasikin sitten siinä vaiheessa, kun oli tarkoitus alkaa laittaa tapetteja seiniin (siis ammattiremonttimiehen ei minun tai herra Kirjoituksen, vaikka sanavalintani saakin sen kuulostamaan siltä kuin olisimme itse tehneet). Aikaisemmat tapetit ovat ilmeisesti olleet vanhaa mallia, jossa liisteri vedettiin tapettivuotaan ja sitten vuota seinään. Nämä uudet puolestaan olivat sitä mallia, jossa liisteri vedetään seinään ja tapetti perään. Kun remonttimiehemme sai ensimmäisen vuodan seinälle, se alkoi kupruilla ja hän kuvitteli, että oli laittanut vuodan vain huolimattomasti paikalleen. Pian kuitenkin selvisi, että kupruilu ei johtunut huonosta työstä, vaan siitä, että vanhat tapetit irtosivat seinästä kostuttuaan. Olimme ajatelleet oikaista vähän eli uudet tapetit oli tarkoitus laittaa vanhojen päälle, mutta eipä sitten laitettukaan. Ilmeisesti edellisellä kerralla oli pohjatyöt tehty vähän niin ja näin eli tapetit

Tuo vanhojen tapettien irrottaminen kun tarkoitti sitä, että ne piti kaikkineen repiä pois seinästä ja seinät piti vielä malata pohjamaalilla ennen kuin uutta tapettia päästiin laittamaan seinään. Ensimmäiseksi siis hakemaan irrotusliisteriä ja pohjamaalia kaupasta ja sitten hommiin. Kun iltapäivällä aloitimme, niin kello tikutteli ilta yhtätoista kun olimme vihdoin valmiit. Jos pitäisi kuvata tuntemuksia yhdellä sanalla, niin se olisi kyllä ihan rehellinen v***tus.

Ensin suurilla luuloilla kuvitellaan, että nythän se remontti tästä etenee ja sitten ei tasan etenekään. Tuossa ajassa, mikä meni vanhojen tapettien poistamiseen ja maalaamiseen, olisi saanut jo puolet huoneesta tapetoitua. Jos asiasta jotain positiivista pitää löytää, niin se on se, että homma oli sellaista, jota pystyimme itse tekemään ja säästämään näin remppamiehemme aikaa muuhun. No, tästä eteenpäin tiedämme, että ennen kuin kutsumme häntä paikalle on vanhat tapetit poistettu ja pohjamaalaukset tehty.

Ensimmäinen valmis

Ihanaa, ihanaa, ihanaa... tänään valmistui ensimmäisen huoneen eli työhuoneen remontti. Tapetointi tuli valmiiksi eilen ja tänään sain ihan omin pikkukätösin maalattua jalkalistat valmiiksi. Intoa remontissa mukana hääräämiseen on enemmän kuin taitoa, mutta jotain hyötyä on sentään niistä lapsena pensselin varressa vietetyistä tunneista (silloin joskus maalasin hyvin innokkaasti kaiken, mitä meillä maalattiin oli kyse sitten ladon seinästä tai vähän pienemmästä kohteesta) eli uskaltaa yrittää sitäkin hommaa.

Herra Kirjoitus erehtyi kehumaan työnlaatua hyväksi, mikä tarkoittaa sitä, että olen entistä innokkaammin touhuamassa pensselieni kanssa aina kun se on mahdollista.

Tänään vedän vielä vahan parkettiin ja huomisen illan vietänkin sitten istuen keskellä lattiaa ja uutta huonetta ihaillen.

Ensimmäistä yötä kotona

Olen ilmeisesti tullut kovasti vanhaksi, sillä jälleen kerran pääsen toteamaan, että oma sänky on oma sänky, se maailman paras nukkumapaikka. Olemme nukkuneet ensimmäisen yön kotona omassa sängyssämme ja kaikesta kaaoksesta huolimatta olotila on edelleen autuas. Väitän nukkuneeni loistavasti ja nukahtaneeni heti vuoteeseen päästyä, ei tarvinnut kääntää ja vääntää, kun tuo oma pesä tuntui heti kotoisalta.

Oma sänky, elämän suuria pieniä iloja, joita ei osaa arvostaa niin kauan kuin se on aina saatavilla.

Pienin askelin takaisin kotiin

Putkiremontti osaltamme alkaa olla ohi. Urakan virallinen luovutuspäivä on tänään eli tällä päivämäärällä kello 15:30 jälkeen voimme palata takaisin kotiin asumaan. Käytännön syistä kuitenkin paluu menee seuraavalle viikolle, sillä olemme ajatelleet viettää viikonloppua maalla, minä vieläpä pidemmän kaavan mukaan eli palailen kotiin vasta tiistaina. Herra Kirjoitus puolestaan viettää alkuviikon vanhempiensa hellässä huomassa.

Remontti ei tietenkään lopu tähän, yleisten alueiden osalta se jatkuu vielä kesäkuun loppuun ja meidän osaltamme pintaremontin muodossa vielä useamman viikon ajan eli kokonaan uudistettuun omaan kotiin pääsemme ehkä heinäkuun lopulla. Siihen mennessä asumme kaaoksessa leiriolosuhteissa, mikä on tietenkin hauskaa ja nostalgista (kyllä, tässä vaiheessa ainakin vielä tuntuu siltä, että tunnelmat ovat innostuneen odottavat, eikä sitä pysty mikään muuksi muuttamaan). Ihan siitä syystä, että tässä samassa asunnossa on asuttu lähes samoissa olosuhteissa kymmenen vuotta sitten. No joo, plus pari viikkoa, jos oikein tarkkoja ollaan. Joka tapauksessa aloitimme näihin aikoihin muuton tekemistä silloin 10 vuotta sitten ensimmäiseen omaan yhteiseen kotiimme, vaikka silloin siitä suurimman osan omistikin pankki.

Sen verran otimme varaslähtöä, että eilen illalla raaputtellimme työhuoneen seinistä osan tapeteista pois ja tänään jatkamme harjoitusta. Maalle lähdetään vasta sen jälkeen, kun viimeinenkin tapetinriekale on seinistä poissa. Silloin on remppamiehen hyvä aloittaa urakkansa, jos hän viikonlopun aikana aikoo tuonne mennä.

Elämän pieniä iloja

Tuli sitten vähän vahingossa otettua ommoo lommoo blogistakin, vaikka tarkoitus ei ollutkaan. Olen lomaillut päätoimestani reilut viisi viikkoa, muutaman keikkatyöpäivän olen tehnyt kakkostyöpaikassa ja kuukauden vietin herra Kirjoituksen kanssa Teneriffan lämmössä. Maanantaina alkaa sitten arki, vaikka ei edelleenkään mikään normaali arki, sillä olemme vieläkin evakkoretkellä putkiremontin takia. Kotiin pääsemme toivoaksemme kesäkuun alkupuolella.

Yksi elämän suurista pienistä iloista oli se, että remppafirman miehet näyttivät vihreää valoa sille, että olisi kenties mahdollista päästä aloittamaan maalausta ja tapetointia jo aikaisemmin kuin varsinaisen asunnon luovutuksen jälkeen. Jos niin onnellisesti kävisi, niin sehän tarkoittaisi sitä, että saisimme tuon ajan säästettyä sieltä toisesta päästä eli pääsisimme aikaisemmin kotiin. Luottoremppamiehemme on tosin saanut töitä kauempaa kuudeksi viikoksi, joten nyt jännitetään sitä, miten aikataulut saadaan sopimaan.

Toinen suuri pieni minua kovasti viimeaikoina ilahduttanut asia on ollut lomakynnet. No jokseenkin uskomaton fiilis, kun pääsee nauttimaan oikeasti pitkistä ja hyväkuntoisista kynsistä pidempään kuin kaksi päivää.

No, kyllä niistä sitten on nautittukin...

Ensiksi turkooseista kynsistä uudella lakalla lakattuna. Sävy on Rimmelin 60 sekunnissa kuivuva Marina Dreamer ja on kyllä tasan samaa sävyä kuin aikaisempi suosikkini Nearly Naturalin Splash, jota ei enää saa mistään. Olen siis enemmän kuin onnellinen, kun löysin tuolle korvaajan. Tuon Rimmelin eduksi on sanottava vielä halpa hinta (2€) ja todella uskomaton kestävyys.

Seuraavaksi tuli sellainen kimailteisen keveä olo, joten hankintaan meni violetti-turkoosi-sini-kultainen glitterilakka. Ostin näitä itse asiassa kaksi, toinen on tylsästi valko-musta-punainen, joten tämä kimaltavampi päätyi tietenkin käyttöön heti. Pikkurillin kynsi jäi turkoosiksi, koska halusin tehdä tuolle Rimmellin lakalle kestotestin, jonka tulos oli kyllä vaikuttava: kaksi viikkoa, eikä juuri minkäänlaista kulumista, lohkeamista tms. Normaalisti se on minulla kaksi tuntia...

Kolmantena ja viimeisenä lakkana, jolla aion mennä töihinkin, on Dermosilin Disco. Se on todella hulvaton lakka ja haikeasti katselen, miten pullo on vajennut, sitä kun ei enää saa - tietenkään. Se oli valikoimissa vain lyhyen aikaa,enkä ymmärtänyt silloin ostaa kuin yhden pullon. Lakka on pohjaltaan vaaleanpunainen, mutta kimmeltää kaikissa sateenkaaren väreissä niin voimakkaasti, ettei siitä loppujen lopuksi voi sanoa, onko se enemmän hopeinen, vaaleanpunainen vai pelkästään kiiltävä.

Paluu jonkinlaiseen arkeen on siis edessä, toivottavasti myös blogin suhteen.