Elämyksellinen elokuu

Heinäkuu oli varsin kuriton, sillä halusin nauttia kesästä ja viettää mahdollisimman paljon aikaa lomailevan Herra Kirjoituksen kanssa. Tämä tarkoitti sitä, että en suosutunut tekemään juurikaan keikkatöitä ja muutenkin keskityttiin nauttimaan elämästä eli syötiin ulkona ja annettiin mennä.

Elokuussa pitää sitten taas kiristää talutushihnaa eli palata arkeen, katsoa vähän tarkemmin, mitä syödään ja ostetaan, sekä keskittyä nauttimaan elämän pienistä iloista. Ihan jo siitä, että aurinko paistaa, loppukesä tuoksuu, marjat kypsyvät ja on joku, jonka kanssa jakaa nuo hetket.

 

Elokuu on minulle muutenkin kuin toinen uusi vuosi, ehkä se johtuu kouluvuoden alkamisesta, mutta jotenkin miellän elokuun uudeksi aluksi. Tokikaan en aio tehdä mitään suuria suunnitelmia, vaan haen vakautta ja pysyvyyttä elämääni, ja niitä pieniä elämyksiä, joista voi nauttia. Hengitä syvään ja hymyile, on vielä kesä.

1.viikko

Elokuun ensimmäinen viikko oli vain viikonlopun mittainen ja se meni isolta osalta töissä. Meillä oli hyvä tiimi, joten kiireestä huolimatta oli kivaa ja tekemäni marjapiirkakka maistui. Tarkoitus oli käydä katsomassa äitiä lauantaina, mutta koska naapurin rouva oli käynyt  juuri samana päivänä, totesimme, että hän on todennäköisesti väsynyt, joten ei kannata mennä. Sunnuntaina juhlimme Juniorin (Herra Kirjoituksen siskonpoika) synttäreitä työpäiväni jälkeen. Kovasti hän oli kasvanut isoksi nuoreksi mieheksi ja on jo ihan selkeästi teini, mutta onneksi villasukat kelpaavat silti. Hänen uusin kiinnostuksen kohteensa on shakki, joten lahjatoiveena oli aiheeseen liittyvä kirja ja rahaa shakkikellon hankintaan.

2.viikko

Yövuoroviikko, johon sisältyy paljon muutakin puuhaa. Maanantaina kävimme Herra Kirjoituksen viimeisten lomapäivien kunniaksi syömässä ulkona. Tällä kertaa valitsimme paikallisen pizzerian, sillä olin päivällä jokusen tunnin harrastetöissä, ja pizzerian sijainti oli järkevä työpaikan ja kotimme kannalta. Tämä myös mahdollisti sen, että pääsimme kohtuullisessa ajassa lähtemään äitiä katsomaan. Tehdään tällä viikolla sitten kaksi käyntiä, kun viime viikolla ei käyty kertaakaan.

Tiistai oli Herra Kirjoituksen viimeinen lomapäivä, joten sen kunniaksi lisää elämyksiä eli thairuokaa lounaaksi. Koska kyseessä oli ensimmäisen yön jälkeinen "koomailupäivä", ei sitten paljon muuta tullutkaan tehtyä kuin syötyä ja nukuttua sekä tietenkin lenkkeiltyä. 

Jotta kaikki viikon hommat tulisivat hoidetuiksi, istuin taas maanantaiaamuna aamukahvipöydässä kynä kädessä ja listasin viikon töitä. Loppuviikosta täytyy sitten kirjoittaa listaa vähän pidemmän ajan hoidettavista.  

Kummipoikamme äiti sai päähänsä parin päivän varoitusajalla, että koska minä olen töissä, enkä voi ottaa kummipoikaamme viikonloppuvierailulle, Herra Kirjoitus voikin lähteä hänen kanssaan autonäyttelyyn. Juu, 3 tuntia ajoa sinne ja sama takaisin (tämä ei kummipoikamme äidin mielestä ole matka eikä mikään) sekä päivä vilkkaan käytöstavattoman kymppiveen kanssa, ei kuulosta lottovoitolta. Myönnän, että mua on pikkuhiljaa alkanut ärsyttää se, että kummipoikaa tuupataan meille aina, kun äitinsä pitäisi olla hänen kanssaan. Kyseessä on kuitenkin hänen lapsensa, jonka olisi voinut kasvattaa niin, että pärjää hänen kanssaan eikä niin, että pojan täytyy olla aina isän kanssa tai jonkun vieraan hoteissa, kun äiti ei osaa, pärjää tai halua (viimeisin on ihan omaa päätelmääni, mutta siltä tämä on tässä kesän mittaan alkanut vaikuttaa, kun  häntä ollaan koko ajan meillekin tuuppaamassa- mikä tietenkin vähentää omaehtoista halua viettää aikaa pojan kanssa.). 

Viikonloppu jälleen töissä, mutta ehdin silti käydä pitkällä pyörälenkillä ja kävellä töihin auringosta ja kesästä nauttien. Sunnuntaina kävimme molemmilla äideillä. Kerroin nyt sitten omalleni, että menemme maalle käymään ensi viikonloppuna, hän on nyt inttänyt sitä niin monta kertaa, että on aivan pakko. 

3.viikko

Suurien tunteiden viikko. Järjestimme naapurin rouvan kanssa äidin kuljetuksen maalla käymään, viimeistä kertaa. Tuntuu hurjalta, kun tietää, että toinen ei enää elävänä tule palaamaan näihin maisemiin, ellei ihmettä tapahdu. Äidin muisti on mennyt niin huonoksi, että ympäristön vaihdos todennäköisesti sekoittaa hänet pahemman kerran ja ensi vuodesta ei kukaan tiedä, onko häntä tai ketään meistä enää. Päivä ei ollut niin ihan onnistunut, kuin olisin toivonut. Äidin muisti takkuili, kaikki tutut paikat olivatkin pahasti vieraita, äiti kiukutteli ja sai minutkin hermostumaan. Kaiken huipuksi hän oli kehdannut sanoa hoitajille, että oli karmea päivä - kiitos, mulle sitten riitti, olkoonkin, että kyseessä on sairaus, uutta karmeaa päivää ei sitten todellakaan ole tulossa. Tiesin jo kierrokselle lähtiessäni, että tämä oli viimeinen kerta, mutta kaikki tuo vahvisti sitä. 

Illalla lähdimme vielä pika-aikataululla nauttimaan taiteiden yön tarjonnasta. Ohjelmassa oli Sinfoniettan konsertti, a cappella - kuoro Sunin esitys, filharmonisen kuoron Selim Palmgren-esitys, Oopperan kuoro esitti mininäytelmän kaupungintalon parvekkeella ja rannassa oli vielä tulishow eli monenlaista nähtävää riitti. Nuo esitykset olivat siitä kivoja, että ne kestivät 15-30 minuuttia, joten oli mahdollista valita monenlaista erilaista ohjelmaa iltaan. Askartelupajat ja punk-konsertti jäivät tällä kertaa käymättä. 

 

Sunnuntai menikin sitten lorviessa. Hartiat olivat niin jumissa, että teki mieli vaan itkeä. Pesin kuitenkin pyykkejä ja juoksin rappusia eestaas sekä tein pienen lenkin. Kävimme nopeasti auttamassa serkkuani yhden hyllyn kantamisessa ja haimme kaupasta lohtukarkkeja.

 

Viikolla tuhlasin hankkimalla silikonisia muffinssivuokia, kaksi uutta kakkuvuokaa (joista toista käytin heti leipoessani äiti-päivään kakkua) ja paistokasarin, lisäksi mikrokuiturättejä ja tiskiharjoja. Esitin siis parempaa kodin hengetärtä kuin olinkaan. Kaikki muut ovat kaunista mintunvihreää, mutta kasarin ostin tylsästi mustana ja harmittelin sitä jälkikäteen, olisin voinut piristää kokkaamista ostamalla vihreän kasarin. 

Palkkapäiväkin osuu tähän viikkoon eli parin viikon päästä voi tehdä kesän tilinpäätöstä ja katsoa, miten meni. Mietin kyllä, kumpi on järkevämpi hetki laskea kesän budjetti, elokuun viimeinen päivä vai syyskuun viides, jolloin vastike menee maksuun. Se on kuitenkin suurin yksittäinen menoerä ennen syyskuun tilipäivää. Taidan kuitenkin kallistua elokuun viimeisen päivän puolelle - syyskuun alusta alkaa syksy, joten sen menot olkoot erikseen. 

 

Vapaapäivät menivät jälleen kotihommissa: siivoamista, leipomista, kokkaamista sekä yksi kokous ja tietenkin saunavuoro. Käytin aika paljon aikaa äidin maalla käymisen valmisteluun ja olin toki pettynyt, kun se meni miten meni. 

 

4. viikko

Aamuvuoroa alkuun,vapaapäivä ja sitten yövuoro. Alkuviikko vain jotenkin suli käsistä, en edes oikein hahmota, mitä tein ja touhusin. Keskiviikkona kävi hieroja, torstaina saunoimme, perjantaina veimme poistuvia kirppistavaroita ja samalla kiersimme yhden paikallisen kirpputorin. Lopputuloksena mukaan tarttui yksi lautapeli. Lisäksi hankimme elämyksiä tivolissa. Ihan niin hullu en ollut, että olisin johonkin laitteeseen mennyt, mutta pelkästään kiertely ja katselu tarjosi elämyksiä. Vähän toisenlaisia elämyksiä tarjosi sitten lauantaipäivä, kokkasin ruoat seuraavalle viikolle ja kävimme äitiä katsomassa. Paluu vanhaan on jälleen tapahtunut, sain mukaani kaksi säkillistä pyykkiä, vaikka hoitajatkin pesevät sitä jatkuvasti. Äiti sotkee asioita entistä pahemmin ja jankuttaa niistä samoista jutuista jo sadannen tai kolmannen sadannen kerran. Tein myös jalkahoidon hänelle. Yön jälkeinen sunnuntai oli taas koomailupäivä, jonka työlistan yritin pitää kohtuullisen lyhyenä.

 

5. viikko

Paluu arkeen sillä viikko alkoi kolmella aamuvuorolla, harrastetöillä ja extratöillä. Huomaa, että kesälomakausi on lopullisesti ohi, sillä töissäkin on sen verran vilkaista, ettei tiedä, miten kaikki asiat taas hoitaisi. Torstain vapaapäivänä lähdin ajelemaan maalle, jossa hoidin pankkiasioita ja poimin omenoita. Lisäksi sain kuningasajatuksen ja kutsuin naapurin rouvan lounaalle. Täytyy myöntää, että oli kyllä hyvä idea, en ole pitkään aikaan syönyt niin herkullista uunilohta. Vaikka pengoinkin maalla erinnäisiä laatikoita ja siivoilin minimaalisesti paikkoja, hankin myös niitä elämyksiä eli istuin auringossa ja nautin, haistelin omenoiden ja kypsyvän viljan tuoksua, fiilistelin lämpöä kasvoillani. Kymmenen minuutin istuminen tuntui vastaavan monen tunnin rentoutusta. Illalla nautimme vielä kesäkauden viimeisestä saunavuorosta - oikein alkoholittoman Radlerin kera. Muutenkin vietimme hyggeiltaa kaiken kielletyn eli sipsien ja karkkien kera. Perjantain vapaapäivä meni sitten taas koti hommissa siivoilua, tiskailua, tarjousten tutkintaa, paikkausta ja parsimista. Lisäksi hankimme elämyksiä kiertelemällä paikallisessa patsaspuistossa, jossa emme olleet aikaisemmin käyneet. Tuulivoimala-asioissa saimme ikäviä uutisia, toisen tuulipuiston omistajan valitus on hyväksytty korkeimmassa hallinto-oikeudessa eli tuulipuistoa tuskin meidän maillemme rakennetaan. Meille se ikävä kyllä tarkoittaa sitä, että maanvuokrauksesta saatavaa helppoa tuloa ei sitten tulekaan - myönnän, että olin ennakolta "korvamerkinnyt" siitä saatavan rahan reissaamiseen. Viikonloppu meni töissä ja sunnuntaina kävimme katsomassa äitiä. Hänen kohdallaan tilanne alkaa olla se, että hoitajat suosittelevat hänelle ympärivuorokautista hoitopaikkaa. Täytyy alkaa pommittaa noista asioista vastaavaa ja toivoa, että paikka olisi täällä, missä asumme. Se kun helpottaisi kulkemista huomattavasti. 

 

6.viikko

Loputon elokuu päättyy vihdoin, viimeinen viikko on yhden päivän mittainen. Ehkä sen saa tuntumaan loputtomalta se, että hienot suunnitelmani eivät aivan toteutuneet. Paljon ulkonasyömistä ja kasa kaupalla herkkuja. Toisaalta totean itselleni, että ne kuitenkin ovat elämyksiä nekin ja erilaisia nautintoja ja elämyksiä tässä kuussa on ollut tarkoitus hankkia. Olisin päässyt töihinkin, mutta päätin vielä antaa mahdollisuuden muille. Olen sen verran tyytyväinen itseeni, koska kesäkauden säästöt ovat viisinumeroiset, niin voin jälleen kerran rikkoa uudenvuoden lupaukseni. En tiedä, olenko rikkonut mitään muuta tekemääni uudenvuoden lupausta niin tuhkatiheään kuin tänä vuonna lupaamaani "yritän tarjoutua kaikkiin mahdollisiin työvuoroihin"- lupausta. Todella monta kertaa olen katsellut tarjolla olevia vuoroja ja todennut, ettei huvita ja jättänyt tarjoutumatta. Yritän loppuvuoden osalta parantaa tapani. 

 

Kuukauden roskalavalöytö:

Iso kassillinen sukkalankoja. Pari kokonaista kerää ja loput jämiä.

 

 

Pari pellavapyyhettä ja kasa kynttilämansetteja askarteluja varten.  

Kulut: 

Ruoka: 308,00€ 

Ravintolat: 162,00€ ( pizzat ja thairuokaa, kokouspäivän kebab, pehmikset, Burger Kingiä useamman kerran, lounasruokailu maalla)

Herkut: 82,58€ ( kaikkea mahdollista mussutettavaa on tullut ostettua, myös töihin, viimeisen kesäsaunan kunniaksi ostetut juomat laskin myös tähän ) 

Kulutustavarat: 18,25€ ( 3 litran saippuakannu, siteitä, 2 x hiilihappopatruuna, 2 tiskiharjaa, mikrokuiturättejä, leivinpaperia ) 

Kestotavarat: 33,87€ ( muffinsivuokia, paistokasari, 2x kakkuvuoka, lautapeli )

Muut: 32,32 € ( äidille wc-paperia ja pyykinpesuainetta sekä keksejä ja kaksi peittoa)

Kummipoikapäivä: 200€

Lääkkeet ja lääkärit: 16,94€

 

Hyvä, paha raha

Kaikesta rahavinkumisestani huolimatta pidän itseäni maltillisena, paikoin jopa kitsaana rahan käyttäjänä. Tutkin  tarjoukset huolellisesti ja mietin - ehkä herkkuja lukuunottamatta - tarkkaan, mitä meillä tarvitaan, mitä voi ostaa tarjouksesta varastoon, mitä kannattaa ostaa ja mikä on vain turhake, joka olisi kiva saada. Velaksi ostetaan vain se, mitä ei ole käteisellä mahdollista ostaa kuten asunto ja mahdollisesti auto, mutta muuten kaikkinainen osamaksu - tai velkashoppailu on ihan ehdoton no-no. Jos rahasta olisi tiukkaa, pitäisin kyllä varsin tarkkaan huolen siitä, että ostaisin vain välttämättömyyksiä. 

 

Tunnustaudun toki hamsteriksi eli meillä on paljon tavaraa, on paljon lankaa, on paljon rättejä ja lumppuja, on paljon kuivatavaroita kaapissa. Näin ihan siksi, että olen ostanut silloin kun ko. tuotteet ovat ollet tarjouksessa tai Roskalava-ryhmässä tyrkyllä ilmaiseksi. Ehkä myös osin sillä ajatuksella, että jos ne viimeiset rahat olisivat menossa, niin todellakaan ei osteta mitään muuta kuin välttämätöntä ja sitten on varastoja, mitä käyttää. Tähän tilanteeseen ei toistaiseksi ole päädytty, eikä toivottavasti jatkossakaan. 

 

Olen tässä muutamien vuosien ajan seurannut erään kaverini shoppailumaniaa sivusta. Hän esittelee kaikki ostoksensa facebookissa ja niitä ostoksia on enemmän kuin minulla ostoshuuma-vuosinani. Kirpputorilta sitä, tätä ja tuota, Temusta lisää roinaa, tuolta kaupasta tuollainen ja seuraavasta vielä jotain. Heidän asuntonsa on jo muutenkin täynnä ja lisäksi on vuokrattuna varasto. Kaikki tehdyt asiat, mitä hän esittelee naamakirjassa on vuosia tai vuosikymmeniä vanhoja, mitään uutta hän ei saa tehdyksi, hän vaan kokoaa materiaalia siihen, tähän ja tuohon tekemättä koskaan mitään valmiiksi asti.  

 

Myönnän myös jossain kohtaa ihmetelleeni, kun ostosten koko kasvoi entisestään ja listalle tulivat myös kuvat kahviloista cappucinon ja kahden leivonnaisen kera - ja näitä oli usein. Toki niitä oli ollut ennenkin, mutta niidenkin määrä lisääntyi huimasti. Sitten lopulta tajusin, hänen vanhemmistaan toinen (viimeinen) oli kuollut ja tämän perintö oli tullut käyttöön. Ennen kuin ymmärsin tämän, mietin jokusenkin kerran, miten koskaan töitä tekemättömällä eläkeläisellä on varaa tuohon. Kyllä, sekin on mahdollista, että ihminen voi päästä nafti kuusikymppisenä eläkkeelle tekemättä yhtään oikeaa työpäivää ja tämä henkilö kuuluu niihin. Kun puolisonkin tulot olivat, mitä olivat, niin ei liene ihme, että ihmettelin tuota rahan käytön määrää. 

 

Nyt sitten oli naamakirjaan ilmestynyt uusia kirjoituksia, joissa ensin hehkutettiin, että heille tulee sittenkin joulu, kun puoliso olikin saanut rahaa ennen joulua - ja taas mentiin ulos syömään. Seuraavassa julkaisussa oli käyty jälleen kirpputorilla ostamassa kauhea määrä kaikennäköistä "mä käytän näitä joskus siihen ja siihen" -askartelumateriaaleja, joista ei todennäköisesti suurella todennäköisyydellä kuitenkaan saada aikaan mitään. En vaan voi ymmärtää, jos rahan tulo on noin epävarmaa, että ensin itketään, ettei ole varaa jouluun ja ruokiin, niin onko sen rahan tullen sitten pakko heti rynnätä ostamaan kaikkea mahdollista turhaa. Juu, tiedostan, ettei kyseinen henkilö kokenut näitä turhiksi niin kuin minä, mutta siitä huolimatta - olisi ehkä järkevämpää koota edes vähän puskuria pahan päivän varalle kuin pistää kaikki mahdollinen heti menemään. Tiedänhän minä, että käärinliinassa ei ole taskuja, mutta ainakin itse haluan elää ajan ennen käärinliinoja turvatusti niin, ettei tarvitse miettiä, voinko halutessani ostaa jotain tai onko rahaa ruokaan. 

 

Monesti olen istunut käsieni päällä, jotta en olisi kommentoinut näihin loputtomiin ostosjulkaisuihin, että onkohan nämä nyt kaikki tarpeellisia, ja mitä jos joskus tekisit jotain valmiiksi asti. Muistan jonkun joskus tehneen tähän viittaavan kysymyksen saamatta vastausta. Samoin teki mieli kommentoida sitä, että jos rahat on vähissä, onko pakko ostaa lisää - voin melkein arvata, millaisen vastauksen olisin saanut, vaikka toisaalta mietin, että olisikohan tuo kommentti ehkä herättänyt ajattelemaan jotain. Tuskin...

 

Minun on vaikea ymmärtää näitä ihmisiä, joilla raha polttaa taskussa niin, että sitä ei voi pitää tallessa. Miksi on pakko mennä paikkoihin, joissa tulee kiusaus ostaa, eikö niitä vaan voi tuossa tilanteessa vältellä? Niin ainakin itse olen tehnyt silloin, kun langanostokielto oli jyrkimmillään. Jos et halua tai saa tai voi ostaa lankaa, älä mene lankakauppaan vaan tee jotain muuta. Jos ei ole tarpeen ostaa mitään, älä mene kauppaan tai kirpputorille. Minusta tämä on niin yksinkertaista ja selvää, että on vaikea ymmärtää, miksi kaikki eivät tajua sitä. 

 

 

Hulluja mielikuvia

On maanantai aamu, kuun ensimmäinen päivä ja aamun suunnilleen ensimmäinen tehtäväni on käydä siirtämässä pankkikorttitililleni rahaa. Ei niin, että sitä olisi kuun vaihteessa tullut mistään lisää, vaan tilien saldot ovat täsmälleen samat kuin eilenkin. Mielikuva vain on eri. Pankkikortin takana on viimeiset pari päivää ollut n. 20€ rahaa, koska olen halunnut pysyä budjetissa ja olla siirtämättä sinne lisää käyttörahaa ennen kuun vaihdetta  - ihan vain periaatteesta. 

 

Järki sanoo kyllä, että on aivan sama, ovatko rahat tilillä a vai b, mutta jotenkin sitä tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi, kun on onnistunut välttämään niiden siirtämisen. Varsinkin, kun elokuu oli ensimmäinen kuukausi pitkään aikaan, jolloin olen edes liki pysynyt budjetissa. Alkuvuosi meni oikein hyvin, mutta reissun jälkeen ollaankin sitten koko kevät ja kesä oltu ihan mahdottomissa lukemissa. 

Tästä on ainakin hyvä jatkaa eteenpäin, kun on hyvä flow ja onnistumisen fiilis vai miten ne urheilijat sanovatkaan. Myönnän myös, että toisaalta tämä kikkailu tosissaan naurattaa, koska kuten alussa totesin, ei tuolla ole taloudellisesti mitään merkitystä. Sallittakoon tämä pieni hupi kuitenkin minulle, koska se ei ole keneltäkään pois. 

Erityinen elokuu

Elokuu tuo paluun arkeen. Pitkästä aikaa kuukausi, johon ei liity mitään erityisiä juhlia tai menoja tai niin ainakin vielä tässä vaiheessa alkukuussa kuvittelen. Onneksi en heinäkuussa huokaillut suuremmin, ihan vähän vain, kesäkuun kulutusta, sillä heinäkuun menot ne vasta mahdottomat olivat. Selityksenä käyvät tietysti esimerkiksi vieraat, loma ja helle, mutta ovat ne silti ihan karmeaa katsottavaa. Onneksi arki tuo eteen sen, ettemme esimerkiksi voi yhdessä spontaanisti lähteä ulos lounaalle.

 

Käsityöt eivät edisty, koska helle, lankakin muuttuu kuumalla tikkuiseksi eikä oikein voi kutoa, joten syssymmällä sitten taas niitä juttuja. Nyt vaan tyhjätään päätä ja nautitaan kesästä sekä kerätään voimia tulevaan talveen, jotenkin minulla on tunne, että niitä tarvitaan. 

 

1. viikko

Elokuun ensimmäinen viikko piti sisällään perjantain, lauantain ja sunnuntain. Perjantaina jatkettiin vielä maalla hommia ja päästiinkin hyvään vaiheeseen. Saatiin perattua kaikki marjapuskat ja hakettakin suurimpaan osaan niistä, romut haettiin pois ja fiilis oli toisaalta tyytyväinen, toisaalta haikea. Se kuorma kun merkitsi yhden aikakauden loppua, on siirrytty minun päätösteni aikaan. Fiilis on jotenkin hullu, toisaalta tyytyväinen, toisaalta surullinen. Tyytyväinen siitä, että nurkat siistiytyivät melkoisesti, toisaalta haikea siitä, että olin hävittämässä menneiden sukupolvien työtä.  

 

Lauantaina oli sadepäivä, ikään kuin luontokin tietäisi, että lomani on loppumassa ja nyt saa sataa. Siivosimme paikat lähtökuntoon, kasasimme autoon kasan vanhoja renkaita ja lähdimme kaupunkiin. Matkalla poikkesimme katsomassa äitiä ja siivoamassa. Saimme mukaan kaksi jätesäkillistä pyykkiä, joiden pesemisessä menikin sitten loppuilta.

 

Sunnuntaina kauppakierros ja kokkailua, ilmassa on selkeää haikeutta loman loppumisesta. Kuuntelin uudelleen Margareta Magnussonin kirjan Mitä jälkeen jää - taito tehdä kuolinsiivous. Tällä kertaa en saanut siitä niin valtavaa kipinää kuin viimeksi, mutta selkeästi kannustinta siihen, ettei tavaroita kannata haalia lisää, vaan tyhjätä kaapeista pois. Kirja kannustaa pikkuhiljaiseen luopumiseen, ei sellaiseen kerta rysäyksellä raivaamiseen kuin Konmari - toki tämänkin kirjan mukaan enemmän pitäisi vielä poistaa kuin mitä olen tehnyt, mutta kuten todettu, vähän kerrallaan. 

2.viikko

Maanantaina keikkatyöpäivä, jonka olin jotenkin onnistunut tyystin missaamaan. Onneksi olin kauppaan lähdössä, kun soittivat eli hirveällä kiireellä töihin ja siellä sitten menikin iltaan asti. Siirsin osan kotitöistä Herra Kirjoitukselle ja loppuja teemme sitten yhdessä joko illalla tai tiistaina. Tiistaiksi saimme lounaskutsun serkultani, joten sen päivän suunnitelmat muuttuivat vähän yllättäen. On kuitenkin aivan ihanaa päästä valmiiseen pöytään, joten kovin kiitollisina otimme kutsun vastaan. Tiistaina alkoi sitten myös "paluu arkeen" eli ensimmäiset kesäloman jälkeiset työt, yövuoroista aloitettiin. Yövuorojen välinen päivä meni koomaillessa, tein vain pieniä hommia, kuten korjasin kimaltavan käsilaukkuni, joka oli alkanut repsottaa. Jos kangasveska kootaan sentin ompeleilla, niin ei liene ihme, että kantokahvat irtoavat. Toisen yövuoron jälkeen suunnattiin sitten maalle vielä pariksi päiväksi ennen kuin Herra Kirjoituksenkin lomat loppuvat. Saimme siivottua loppuun ikuisuusprojektimme oksakasan, jota on kyllä koko sen olemassa olon ajan siivottu, mutta siihen on myös tullut lisää tavaraa, emmekä koskaan ole päässeet pohjaan asti. Nyt se kuitenkin on käsitelty ja fiilis oli ihan uskomaton. Sieltä tuli paitsi polttopuuta myös runsaasti haketta marjapuskille, joten pitkästä aikaa liki kaikilla marjapuskilla on nyt sitten oksasilppua juurten suojana. Viikonlopuksi palasimme kaupunkiin, koska olin töissä. Poikkeasimme myös maalle mennessä katsomassa äitiä ja jättämässä pestyt pyykit sekä maalta palatessa hakemassa pestävät pyykit. Jonkinasteinen ennätys: neljä jätesäkillistä pyykkiä. 

 

Myönnetään, että neljän jätesäkillisen edessä en tiennyt nauraa vai itkeä. Rehellisesti taisi itku olla lähempänä. Herra Kirjoitukselle kiukuttelin, että jos joku kysyy minulta harrastuksia, vastaan äiti tai pissapyykin peseminen. Taivaan kiitos, että sain osan pyykeistä pestyä jo perjantaina illalla, ja että pesutupa oli vapaa myös  lauantaina aamulla. Pyykit ehtivät siis kuivua ennen kuin sunnuntaina menimme sinne varsinaisesti siivoamaan. 

 

3.viikko

Herra Kirjoitus lomailee edelleen osan viikkoa. Hän on ottanut käyttöön fiksun tavan jäädä lomalle puolesta viikosta (ehtii tehdä edellisen viikon keskeneräiset hommat valmiiksi) ja palata töihin puolesta viikosta (ei tunnu ensimmäinen työviikko niin pitkältä). Kun minullakin sattuivat vapaat vielä tähän alkuviikkoon, niin hoidimme kotihommia yhdessä - kyllä, inhottava vaimo on sitä mieltä, että mieskin saa joskus käyttää vapaa-aikaansa kodinhoidollisiin hommiin, eikä niin, että rouvan vapaapäivä on aina siivouspäivä. 

 

Yritän myös vältellä kaupassakäyntiä keskiviikkoon asti, sillä maanantaina kokkasin jääkaapin antimista pariksi päiväksi ruokaa ja vieläkin jäi jääkaapin täytettä sen verran, että sillä pärjää tovin. Keskiviikkona on kuitenkin "vähän pakko" käydä pelastamassa Lidlin tarjouksista se, mitä niistä vielä silloin on saatavilla. Samalla tässä koetan kituuttaa tilipäivään asti - ja mietin, onko tässä mitään järkeä. Minun täytyy varmaan muuttaa taktiikkaa ja uskoa, että aiemmin siirtämäni rahasumma ei vaan yksinkertaisesti enää nykyään riitä. On pakko nostaa budjettia tai muuten joudun tekemään jatkuvasti 100€ lisäsiirtoja saadakseni rahat korttitilillä riittämään. Herra Kirjoitus tästä jo huomauttikin minulle, että minun on uudelleen kalibroitava kulutustutkani, koska se on ajastaan jäljessä.  

 

Mä en ilmeisesti millään, mitenkään, kuinkaan opi, että tavaran vähentäminen tarkoittaa sitä, että tavaroita kannetaan huushollista pois eikä sisään. En taaskaan voinut vastustaa ilmaisen tavaran houkutusta, kun tarjolla oli ovikransseja, erityisesti rakastuin tuohon pääsiäistipu kranssiin ja kun ne kerran oli kaikki otettava kerralla, niin nyt meillä on 6 uutta kranssia. Samalla kerralla, mutta eri osoitteesta, kävin hakemassa 9 pyyhettä. Olen täysin tietoinen siitä, että meillä on paljon pyyhkeitä, ihan uusiakin, mutta noista useamman olen ajatellut viedä äidille, kun tuntuu, että niille olisi siellä tarvetta.  

Perjantain käytin kokkaamalla ruokia viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi. Tarkoituksena olisi välttää kaikentasoiset "nälkä yllätti" ja "ei ole mitään syötävää" pikaruokailu tekosyyt. 

Viikonlopuksi lähdimme maalle ja poikkesimme äidin luona perjantaina siivoamassa ja hakemassa pyykit. Sama meno jatkuu eli vaatimattomat 4 jätesäkillistä pyykkiä taas. Maalla ilmat eivät suosineet, satoi koko viikonlopun, joten viikonlopun saldona oli kolme muovikassillista tehtyjä sytykeruusuja. Kananmunakennovarannot hupenivat huomattavasti ja seuraavan sadepäivän voikin sitten viettää steariinikattilan äärellä. Lauantaina vietimme aikaa naapurin rouvan kanssa lettukestien ja lautapelien merkeissä. Olin toivonut saavani kerättyä marjoja edes vähän, mutta aivan turha toivo, sillä eivät ne sateen välissä ehtineet kuivua sitä vertaa, että niitä olisi voinut kerätä. Makkarat sen sijaan grillasin, vaikka kuinka satoi. Onneksi sain tulet tehtyä ennen isompien sateiden alkua ja grillin niin kuumaksi, ettei pieni sadekaan haitannut. 

4. viikko

Ensimmäinen "normaali" työviikko loman jälkeen eli 6½ päivää töitä. Maanantain ja tiistain työhulabaloon jälkeen keskiviikon vapaapäivä tuntui ihan mukavalta. Tosin siitäkin muodostui taas "vapaapäivä", sillä ensin viikkasin ja siistin pyykit ja sitten menin viemään äidille hänen pyykinsä ja sain jälleen kaksi jätesäkillistä lisää pestävää. Niiden lisäksi sain äidiltä herttaisen toivotuksen, että hän syöttää minulle paskaa. Yritän jaksaa ymmärtää, että se on Alzheimer joka puhuu, mutta silti välillä tekisi mieli vaan lähteä palaamatta. No, kilttinä tyttärenä jälleen kerran raahasin pyykit pesuun ja käytin vapaapäiväni niiden pesemiseen. Onneksi ehdin ihan hyvin illan työkeikkaa (siis sitä puolikasta työpäivää). Pyykkien välissä ehdin jopa pitkästä aikaa kutoa sukkaakin. 

Yllättävän hyvin olen onnistunut hillitsemään kaupassakäyntihimoni ja nyt on sitten syöty jääkaapista sinne valmiiksi tekemiäni ruokia. Kovin olen tyytyväinen, että käytin perjantain vapaapäivän isohkolta osin kokkaamiseen, vaikka silloin se ei oikein hyvältä tuntunutkaan. 

Aloitin myös uudet hormonilääkkeet. En tiedä, onko kyseessä vain "usko siirtää vuoria"- asia, mutta ensimmäisenä yönä nukuin 00:01- 04:50 välisen ajan kertaakaan heräämättä. Seuraavana yönä heräsin kaksi kertaa seitsemän tunnin aikana, mikä sekin on todella vähän. Näinköhän tässä vielä uusi ura Prinsessa Ruususena urkenee. 

 

Torstain hammaslääkärikin tarjosi kohtuullisen hyvän saldon, vain yksi paikattava reikä (se tietenkin tavallista pahempi, mutta ihan sama), muuten vanhoilla mennään. Olin kaivannut laskua siitä toukokuisesta hammaslääkärikäynnistä, mutta en ollut alkanut sitä peräämään. Selvisi, että sen "turhan" (siis käynnin, jolloin en saanut mitään apua) lokakuisen käynnin hammaslääkäri oli jotenkin sotkenut paperini, eikä niihin ollut pystynyt tekemään kirjauksia silloin toukokuussa eikä nytkään. Nyt hammaslääkäri lupasi hoitaa asian kuntoon, mutta totesi, ettei ala kenenkään puolesta kirjauksia ja laskuja tekemään eli minä en tule koskaan siitä toukokuun käynistä laskua saamaan. 

Viikonloppukin meni töiden merkeissä. Lauantaina aamusta kokkasin taas vähän isommalla kattilalla ruokaa, jotta sitä riittäisi viikonlopun ja alkuviikon tarpeisiin. Sunnuntaina käytiin katsomassa äitiä. Parempi päivä, muisteli sukulaisia ja vanhoja tuttuja, pyykkiä vain yksi säkillinen. Sen sain pestyä heti sunnuntaina. Eräs työkaverini huomautti minulle taannoin, että hänellä on tunne, että minä siivoan aina. Tosin hän samaan hengenvetoon jatkoi, että onhan sulla noita siivottavia paikkoja enemmän kuin muilla kun on koti ja äiti ja maallakin varmaan pitää siivota. Hän ei oikeasti ole väärässä, sillä minulla itselläni on sama fiilis: siivoan ja pesen pyykkiä, pesen pyykkiä ja siivoan, ja jos en tee sitä, niin ainakin mietin, että pitäisi. 

5.viikko

"Nenä dukossa ja aifasdudaa", mukava alku viikolle, jossa on taas 7 työpäivää. Onneksi oli ruokaa valmiina, niin ei tarvitse sen kanssa alkaa säätää. Maanantain aloitin käymällä alkuviikon tarjoukset läpi, periaatteessa emme tarvitse mitään, mutta kyllä ne aina täytyy vilkaista ja tietenkin listalle päätyi yhtä ja toista. 

 

Maanantai meni harrastetyöpaikassa, loppuviikko sitten omissa töissä. Arjen alkamisen huomaa siitä, että hoidettavien asioiden määrä on moninkertaistunut töissä; on palaveria, kokousta, ohjeiden laatimista, perehdytystä, suunnittelua ja vaikka mitä. Tiistaista torstaihin hoidin ties miten monta o-t-o asiaa, joten ei liene ihme, että torstaina olin työpäivän jälkeen aivan poikki. Varsinkin, kun vielä lähdin töihin mallilla kirves päästään, koska hammaslääkäriaikani peruttiin reilun puolen tunnin varoitusajalla. Sillä kohtaa kun aika peruttiin, tajusin, että olisin myöhässä töistä, jonne olisi pakko kiiruhtaa, koska hammaslääkäriä ei ollutkaan. Herra Kirjoituksella oli ollut aivan yhtä rankka viikko siihen mennessä, joten päätimme pistää elämän risaiseksi ja mennä burgereille. Muutenkin viikosta tulee "ulkoruokintapainotteinen", koska keskiviikkona poikkesimme serkkuni Sauman luona, jossa Herra Kirjoitus auttoi uuden tietokoneen kanssa ja perjantaina on vuorossa peli-ilta ystävien luona. Sunnuntaina kävimme katsomassa äitiä, jolla oli pitkästä aikaa todella hyvä päivä - paikat ja ihmiset pysyivät järjestyksessä ja jopa naurua riitti. En voi kuin toivoa, että kunpa tilanne jatkuisi tällaisena. 

 

Sunnuntaina annoin mieliteolle periksi ja onnistuin houkuttelemaan Herra Kirjoituksen kanssani pahantekoon, hän nimittäin kävi ostamassa sunnuntai-illaksi meille sipsejä ja dippiä. Pettymys oli enemmän kuin kohtalainen, kun sipsit eivät maistuneetkaan niin hyviltä kuin odotin. Joko niiden maku on muuttunut tai sitten minun makuaistini on muuttunut.  

 

Kuukauden "roskalavalöytö" on yllättäen: lankoja. Tällä kertaa roskalava lainausmerkeissä, koska osa langoista (alemman kuvan langat) on työkaverilta.  Ylemmän kuvan langoista kolmanneksen annoin jo eteenpäin Ievuskaiselle ja hänen äidilleen, joten ihan kaikki eivät jää meille.

          

            

 

Kun naapuri laittaa viestiä, että roskiksessa on lankoja, jotka voisi käydä dyykkaamassa, ei ole epäilystä, ettenkö kävisi poimimassa niitä talteen. Kuukauden kolmas lankalöytö on ihan kirjaimellisesti roskalavalöytö.  

     

Lisää roskalavalöytöjä: ovikransseja  6 kpl sekä 9 kpl kylpypyyhkeitä. 

 

 

Menot:

Ruoka: 421,77€ (burger king ateriat x2 (n. 35€ kerta) loman loppumisen vuoksi ja kun väsytti, pepperonia jemmaan tarjouksesta, perusruokaa ja tarjouskahvia, kananmunia ja pastakastikkeita jemmaan)

Herkut: 78,75€ (limsaa ja karkkia loman loppumisen kunniaksi, Coca-colaa varastoon, irtonamuja sunnuntai herkuksi sekä kesän viimeisen hellepäivän pehmikset, karkkeja töihin, sipsejä)

Tavarat:  95,95 € (nenäliinat, klorilli, kaivokielot, hiusklipsi, kestokassi, kosteudenpoistaja x 2, sadehousut, työtasolamppu keittiöön, peli tuliaisiksi, dödö)

Muut: 22,94 € (korppuja äidille, Saaren taika-ruusudödö)

Lääkkeet ja lääkärit: 82,58€ (3kk lääkkeet) 

 

Monivivahteinen maaliskuu

Helmikuun suuret suunnitelmat sulivat kuin lumi auringossa - mikä myös piti helmikuussa hyvin paikkansa. Koko kuukausi oli melkoista vuoristorataa, lunta, liukasta, vettä, kevättä, aurinkoa ja sitten taas pakkasta ja sumua. Elämässä tuntui olevan niin paljon kaikkea muuta, että esimerkiksi kotijumppaamiselle ei vaan jäänyt aikaa - tai sitten en vaan jaksanut järjestää sitä, mikä lienee se oikeampi totuus.

Koska onnistuminen palkitsee, otetaan maaliskuussa yksinkertaisemmat tavoitteet: 10 000 askelta päivässä ja äidille jalkahoito sekä "ruokaa kaapeista" eli syödään sitä, mitä jemmoista löytyy. 

1. viikko

Käytännössä siis viikonloppu. Melkoinen viikonloppu itse asiassa. Olimme sopineet kaverien kanssa peli-illasta lauantaiksi, mutta muutakin puuhaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Pesin monta koneellista pyykkiä, juoksimme monessa kaupassa ja ehdin vielä tekemään ruokaa seuraavalle viikolle ennen iltaa.

 

Jotenkin taas onnistuin unohtamaan sen, että piti syödä vain valmiina kotona olevia ruokia. Onnistuin kuluttamaan yhden viikonlopun aikana 2/3 alkukuun budjetistani. Suorastaan tuntui, että rahat tilillä sulivat kuin lumi auringossa. 

 

Sunnuntaina kävimme maalla tarkistamassa paikkoja ja uusimassa vuokrasopimusta, koko päivä oli siis lähinnä istumista joko autossa tai kahvikupin ääressä.

 

2.viikko

Alkuun pari työpäivää, jotka sisälsivät perehdytystä ja palavereita. Keskiviikon vapaapäivä meni taas pääsääntöisesti kotihommissa ja perseilyssä - koska olin ollut ahkera, palkitsin itseni sipseillä, dipillä ja karkeilla. Torstain pitkän työpäivän jämähdin katsomaan töllötin tallenteita ja tajusin vasta yhdentoista maisssa, että huominen työpäivä alkaakin jo kello 7 - vähän jäi yö lyhyeksi. Perjantaina kävimme työpäivän siivoamassa äidillä ja viettämässä muutenkin aikaa hänen kanssaan. Lauantai meni pitkälle kotihommissa; pyykkiä, kauppaa, pokemonia ja illalla sain kukkahepulin. Kävin läpi meillä asuvat kukat ja jaoin ylikasvaneet useampaan osaan. Santuista jäi myös runsaasti lehtipistokkaita, jotka nekin istutin odottamaan uuteen kotiin pääsyä. 

 

Ikään kuin meillä ei olisi riittävästi kasveja muutenkin, ostin itselleni naisten päivän kunniaksi valkoisen santun. Nyt olen sitten saanut "kokoelmani" täyteen, sillä vaaleanpunaisesta ja valkoisesta santusta olen haaveillut jo pitkään. Sunnuntaina jatkettiin vapaapäivää kotihommien merkeissä. Sen lisäksi kudoin työkaverin tilaaman pipon- tupsu vielä puuttuu.

 

3.viikko

Sellainen mukavan kevyt viikko, töitä 7. päivänä ja vielä yks puolen päivän extra siihen lisäksi. Onneksi jääkaapissa on valmista ruokaa, jolla pääsee viikkoa pitkälle ja perjantaina on tilipäiväkin. Jotenkin olen ollut normaalia väsyneempi ja tuntuu, että jatkuva monessa roolissa työpaikalla oleminen väsyttää. Yritän tehdä omia hommiani, vastaan muiden kyselyihin, hoidan sitä, tätä ja tota eteenpäin ja tiedän kyllä saavani suhteellisen paljon aikaan ja silti enemmän pitäisi. Kävin hierojallakin, koska niskat ovat aivan jumissa, mutta sekään ei tällä kerralla auttanut.

 

Yövuorojen välissä käytiin jälleen äidillä. Siivottiin ja tehtiin urotyö ja sulatettiin jääkaapin pakastelokero. Sitä ei ainakaan koskaan sinä aikana, kun äiti tuolla on asunut eli liki 3 vuotta, ole kertaakaan sulatettu ja nyt päätin sitten repäistä. Samalla tuli sitten kerrottua äidille, että me lähdemme reissuun ja hänellä käy toinen siivooja parin viikon ajan. Reaktio oli odotetun kahtalainen, toisaalta me olemme lomamme ansainneet ja toisaalta, miten hänen käy, jos emme palaa. 

 

Väsyshoppailuakin tuli tehtyä; lauantaina grilliruokaa ja sunnuntaina paikallisesta halpakaupasta taas pesupulveria ja dödöjä sekä testiin vegaanista kaurasuklaata.  

4.viikko

Maanantaina aamulla pääsin yövuorosta, päivä meni kotihommissa, sillä nukkumaan en mennyt ennen kuin illalla eli vuorossa perinteistä kotihommailua; siivousta, tiskaamista, kutomista, kauppalistan tekoa ja kaupassa käyntiä.Yritin ostaa mahdollisimman vähän kaikkea muuta kuin pakollista, paitsi tietysti ne perinteiset koomailukarkit ja sipsit, jotka syötiin sitten illalla. Herra Kirjoitukselle ostettiin 14 paria lyhytvartisia sukkia. Tiistaina keskityin kokkaamaan loppuviikoksi ruokaa ja kutomaan serkulleni donitseja, hän kun oli jossain vaiheessa jakanut ko. ohjeen minulle. Torstaina käytiin työpäivän jälkeen taas äidin luona siivoamassa. Perjantai aamuna tein listaa asioista, jotka pitää hoitaa ennen reissua ja illaksi töihin, lauantaina pakolliset kauppatäydennykset ja taas illaksi töihin, sunnuntaina aamulla pyykinsilitiystä ja töissä jälleen iltavuoro.  

5.viikko

Viikko, jolloin maailma täytyy saada valmiiksi - ei sen enempää eikä vähempää. Tällä viikolla on kaiken muun hyvän lisäksi kaksi pitkää työpäivääkin, ja niiden lomassa melkoinen määrä hoidetavia asioita. Maanantaina kävin äidin luona siivoamassa ja tekemässä jalkahoidon sekä hakemassa pyykit, pesin ne ja yritin kokota tulevan viikon varalle jotain syötävääkin, jotta edes niiltä osin pääsisi helpommalla. Pistokkaita jaoin uuteen kotiin melkoisen kasan. 

 

Loppuviikon kaksi pitkää päivää pitivät huolen siitä, että ajattelemani sukat eivät valmistuneet ajoissa, mutta serkun mies saa ne sitten joskus. Perjantaina teimme vain puolikkaan työpäivän, mutta ehdin sitlti saada pitkään painaneet rästihommat valmiiksi - ja myönnän, olo on helpottunut. Kävimme katsomassa molempia äitejä (siivosimme minun äitini luona ja hän kiukutteli kuin kolme vuotias, mikään ei ollut hyvin - syynä ihan varmaan se, että me lähdemme matkalle) ja Herra Kirjoituksen äidille kerrottiin, että huomenna me lähdemme. Hän kun on kova jännittämään, niin ei pilata yöunia yhtään aikaisemmin kuin on pakko. Lisäksi matkalaukkujen pakkausta, lukuisia koneellisia pyykkiä, jääkaapin tyhjäksi syöntiä ja pussillinen lomanamuja, niistä koostui perjantain ilta. 

 

Lauantaina lisää pyykinpesua, siivousta, hieroja ja stressiä. Sekä sitten illalla vihdoin ja viimein reissuun lähtö. Muutama tunti junassa, hyvin mielenkiintoinen muutaman tunnin torkkuminen ruotsinlaivan hyttiä muistuttavassa kopperossa lentokentällä ja sitten vihdoin sunnuntai aamuna koneeseen ja reissuun.

Menot:

Ruoka: 179,75€ (hamstrattu paljon kahvia (ei uskalla jättä käyttämättä tarjouksia, jos kahvipaketin hinta alkaa lähennellä kymppiä) ja kanaa)

Herkut: 50,18€ (DrPepperiä Herra Kirjoitukselle, sipsejä, karkkia ja dippiä, munkkeja ja lisää karkkia, dippiä ja sipsejä, keksejä ja pullaa työkavereille, lomanamuja ja munkkeja meille)

Tavarat: 61,27€ (askarteluhelmiä, pyykinpesuainetta, klorillia, meikinpoistopyyhkeet matkaa varten, kukkaruukkuja, kukkamultaa, valkoinen santtu naisten päiväksi minulle itselle, lisää kukkaruukkuja, patapataa, universal stone ja lisää kukkamultaa, lisää pesupulveria, dödöjä, Herra Kirjoitukselle 14 paria sukkia reissua varten ja suodatinpapereita, suihkugeeliä)

Muut: 157,20€ (tuliaisia sekä keksejä äidille, surukukkia, vaihtokaasu hiilihapotuslaitteeseen, adressi, mehua, korppuja  ja wc-paperia äidille, reissutuliaiset, skumppakuulia kaverille)

 

Kuukauden menoista voisi törkeästi todeten sanoa, että kuoleminen tulee kalliiksi paitsi lähiomaisille myös muille. Toisaalta kuolema on niin iso mahti, ettei sen edessä myöskään senttejä voi laskea, muistaminen kun kuuluu alkeellisimpiin kohteliaisiin käytöstapoihin.

 

Kuukauden roskalavalöytö: kengät

Käyttämättömät Riekerin sandalit ja vähän käytetyt Salomonin talvilenkkarit 

Monimutkainen marraskuu

Marraskuu on vuoden kuukausista se, jonka mieluiten poistaisin kalenterista. Tiedän, että valitan tästä joka vuosi, mutta niin se vain on - joka vuosi entistä enemmän toivon sitä, että voisin vain  käpertyä talviunille. Tämä pimeys, kylmyys ja kaiken elämän katoaminen vaan vie kaikki voimavarat.

 

1. viikko

Marraskuu alkoi juui niin kuin marraskuu yleensä; ensin paljon lunta ja pakkasta, sitten valtavasti vettä, loskaa ja liukkautta.  Turhaa sanoakaan, ettei noissa ole yhtään hyvää vaihtoehtoa. Tai no ehkä sittenkin se muutama aste pakkasta, vähän lunta ja sateetonta. 

 

Aamuvuoroa jälleen, pakko todeta, että seuraavalla kerralla olen kyllä hiukan hanakampi ottamaan listalta jotain muuta kuin pelkästään tätä. Ei vaan toimi, ei ainakaan marraskuussa. 

 

Perjantaina vietimme pikkujouluja Halloween-teemalla. Oli aivan ihana huomata, miten ihmiset olivat panostaneet pukeutumiseen ja laittautuneet muutenkin juhlan teeman mukaiseksi. Ruoka oli hyvää ja sitä riitti, juomiakin olisi ollut, mutta seuraavan päivän työpäivä oli hyvä tekosyy jättää niistä suurin osa väliin. Viikonloppu tosiaan kului töiden merkeissä, sunnuntaina vielä 5 tuntia ylimääräistäkin. Verottaja kiittää jälleen. 

 

2. viikko

Lomaviikko varsinaisista töistä, mutta keveitä keikkahommia. Paljon hoidettavia kotitöitä, itse asiassa niin paljon, että maanantaina istuin alas ja tein oikein listan viikon aikana hoidettavista hommista. Listalla on paljon sellaista, mitä olen lykännyt ja siirtänyt, kun se ei ole kivaa, mutta nyt vaan on pakko tarttua asiaan.

 

Viikon edetessä olen lykännyt montaa asiaa, mutta lopulta ottanut asiasta kiinni ja hoitanut ne, sillähän siitä päästään. Samalla olen onnistunut kehittämään stressiä parista isosta asiasta, jotka on pakko hoitaa marraskuussa; yksi tentti ja yksi pidettävä luento. Samaan kasaan menevät myös hammaslääkäri, gynekologi ja pankkiasiat sekä omat että äidin. Kun sitten vaan ottaa itseään niskasta kiinni, niin hoituuhan se - pankkiasioista on osa hoidettu ja osalle tehty ajanvaraus eli hommat etenevät. 

Herra Kirjoitus onnistui nappaamaan syysflunssan, joten viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä kaupungissa. Toinen meistä nukkui suurimman osan ajasta ja toinen kutoi sukkaa. Sen verran käytiin "maailmalla" että haettiin äidin pyykit ja vietiin puhtaat hänelle.

 

3.viikko

Tehokas maanantain vapaapäivä, hoidin listalta pois sekä tentin että hammaslääkärin. "Kummituksista" on jäljellä enää luento ja lääkäri. Varasin tähän päivään myös hierojan, pitkästä aikaa. Lisäksi pesin pyykkiä  - ja sain taas kiroiltavaa muista pyykinpesijöistä. Jos pesutupavaraus kestää 2 tuntia ja loppuu klo 09:30 ja pyykit ovat edelleen koneessa klo 10:45, niin miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Montako tuntia varaus kesti?  

 

Tiistai illan annoin "löhöaikaa" itselleni eli kuuntelin äänikirjaa ja kudoin sukkaa toipuen koulutuspäivästä. Keskiviikkona kuittasin jälleen muutaman ylityötunnin korvaamaan tiistaina laiskottelua. Torstaina ahkeroin kokoon ruusukorit, jotka esittelin jo tuolla aikaisemmin. Perjantaina aloin valmistautua viikonloppuun ja työrupeamaan maalla. Se on varmaan nyt sitten viimeinen viikonloppu ennen kevättä, jonka olemme siellä yötä.

Tilipäivä tuli ja meni ilman suurempia intohimoja. Laskut maksuun ja siinä se. Tosin kuulimme ilouutisia siitä., että palkkatoimistomme on jälleen kerran mokannut. Meillä on maksettu korotettuja palkkoja väärille ihmisille, toisille taas on jätetty maksamatta heille kuuluneita korotuksia. Nämä kaikki takautuvasti kesäkuusta alkaen. Tietenkin ylimääräiset maksut peritään takaisin joulukuun palkassa, eihän silloin kukaan rahaa tarvitse - eihän. Vaikka olenkin vakaasti sitä mieltä, että omat palkkani on oikein maksettu, niin silti saa jännittää kuukauden, että keksivätkö ne mahdollisesti periä minultakin jotain pois. 

Viikonloppu sujui -sanoisinko- hyytävissä tunnelmissa. Maalla talon lämpötila huiteli nollalukemissa, kun tulimme paikalle, joten sekä uunit että patterit saivat paahtaa täysillä ja siltikin oli holotna. Vaikka kroppa paleli, niin henki oli kuitenkin riemukas, sillä viikonlopun aikana hoituivat loppuun viimeiset kaksi vuoden "isojen töiden"- listalta. "Ojakonna" kävi kaivamassa sen keväältä roikkumaan jääneen ojan pätkän ja oli tehnyt todella hienoa työtä. Lisäksi saimme varastoon tehtyä ne kattotuennat, mitä suunnittelimme, jotta lumi ei paina rakennusta - tai siis kattoa - kasaan. Muutenkin laitoimme talon nyt talviteloille, seuraavaksi käydään vaan katsomassa päiväseltään, että paikat ovat kunnossa. Äitiä kävimme moikkaamassa lähinnä ohijuosten, puhtaat pyykit hänelle ja likaiset pyykkiin sekä muutama sananen ja valokuvien näyttöä, siitä mitä olimme saaneet aikaan. 

 

4.viikko

Kurkku kipeänä ja kuumetta, johtuuko sitten viikonlopun palelemisesta (vai oliko se kenties jo enne tästä) vai stressin laukeamisesta vai iskikö pöpö muuten vaan. Töihin en pystynyt menemään, mutta lääkärin vastaanotto oli pakko hoitaa, kun kerran peruutusajan sain. Sieltäkin tuli positiivisia uutisia, periaatteessa kaikki on ok. Nyt odotellaan vielä yhdet labrat ja katsotaan hemoglobiinin tilanne, muutoin seuraillaan vuoden vaihteeseen asti.

 

Kaksi päivää meni nukkuessa, sen verran jaksoin keittiöön raahautua, että keittelin teetä ja poikkesin vessassa ja sitten taas nukkumaan. Onneksi oli viikonlopulta jäänyt ruokaa, että ei tarvinnut pizzataksiin turvautua, vaan sain pidettyä Herra Kirjoituksen ruoissa niillä. Kolmantena päivänä sitten alkoi pikkuhiljaa elämä voittaa; jaksoin jopa tehdä ruokaa. Tokikaan se ei mennyt niin kuin olin suunnitellut, olin ottanut maalta hirvenlihaa mukaaan kuvitellen tekeväni lihapullia. Kun sitten otin lihan jääkaapista, tajusin sen olevan paistia eikä jauhelihaa. Niinpä aloin vääntää palapaistikastiketta - en muuten ihan hetkeen ole tehnyt ruskeaa kastiketta, enkä ainakaan sellaista, johon jopa kuulotettiin sipulia. Herra Kirjoitus söi hyvällä halulla ja vielä kehui makua, minkä jälkeen oli pakko tunnustaa, että sipulista se maku oli peräisin. 

 

Torstaina kävin illalla kokouksessa, ja huomasin, että ääni ei edelleenkään kestänyt puhumista. Perjantaina tuli ruksittua jälleen yksi "kummitus" pois listalta - kävimme äidin kanssa hoitamassa hänen pankkiasiansa siihen vaiheeseen, että minun on helpompi hoitaa niitä jatkossa. Itseäni hemmottelin hieronnalla, olen onnistunut löytämään hierojan, joka on paitsi osaava ja tehokas, osaa myös tarvittaessa olla hiljaa. Launtaina juostiin läpi pikainen kauppareissu, tehtiin lisätöitä muutama tunti ja vietiin ja tuotiin tavaroita. Sunnuntaina tein vihdoin ja viimein ne hirvipullat, joita tuolla viikolla jo yritin tehdä. Niiden seuraksi kokkasin Hasselbackan perunoita. Sunnuntaina kävimme myös äidin luona ja taas rapsuteltiin hänen kyntensä ja jalkansa uuteen uskoon.

5. viikko

Marraskuun "kummituksista" viimeinen tulee vastaan tällä viikolla (ja pakkohan sen on, kun kuu loppuu tuossa tuokiossa), joten maanantaina pistin alulle sen moneen kertaan puhumani esityksen. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä todeta, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Loppujen lopuksi pari iltaa ja yhden aamupäivän se esitys vaati, ja onnistui ihan ok. Tosin minulle tyypilliseen tapaan aikaa oli varattu 20 minuuttia ja sain puhuttua 40 minuuttia, mikä kuulemma oli vain hyvä, koska edellinen ja seuraava puhuja alittivat aikansa.

Alkuviikko on mennyt  minulle aivan liian talvisissa tunnelmissa, sillä lunta on tullut runsaasti lisää ja pakkanen on ollut jopa 15 asteen luokkaa. Kun siihen lisää viiman ja rannikon kosteuden, on tuntuma kuin -25 astetta tai enemmän. Jopa vannoutunut vaihtovaatteiden vastustaja Herra Kirjoitus kysyi maanantai aamuna, missä hänen toppahousunsa olivatkaan - on ilmeisesti herrasta tullut vanhemmiten sen verran mukavuudenhaluinen, että vaihtovaatteet ovat pienempi paha kuin paleleminen. Jos minulta kysytään, niin talven lumikiintiö on nyt kyllä sitten täysi, yhtään enempää ei tarvita, kiitos!

Kuun viimeisen päivän lisätili todisti taas töissä asumisesta,  mutta koska joululahjashoppailut ovat edessä (vaikka miten koetankin niitä välttää), niin tarvetta noille rahoille kyllä on. Ja tokikin ehdottoman itsekkäästi mietin myös kevättä ja mahdollista matkaa etelään.

Kovasti nopeasti on tämä kuukausi taas kulunut, juuri se alkoi ja nyt se on taas loppu. Aivan tuota pikaa niin käy myös tälle vuodelle.

On se niin vaikea asia

On se niin vaikea asia, se nimikirjaiminen kummitus, joka saa monen suomalaisen vaikenemaan normaaliakin enemmän tuppisuuna ja katselemaan kengänkärkiä tai taivaita. Siis r-a-h-a.  Ihan sama oli sitä tai ei, niin reaktio on sama. Itse huomasin tämän jälleen kerran, kun keskusteltiin työkaverien kanssa. Ensimmäisen kanssa puhuttiin henkilökohtaisista lisistä, enkä suostunut tunnustamaan, montako niitä palkassani on, vaan kiersin ja kiemurtelin ja onnistuin jättämään vastaamatta. Sama toisen kanssa, kun puhuttiin kuun lopussa maksuun tulevista lisistä. Taisin kommentoida jotain tyyliin, että no sen verran niitä tulee, että kerran voi kaupassa käydä. Työkaveri sanoi, että kyllä hän saa sen verran, että kuukauden kauppareissuihin riittää ja maitsi summan - minä nyökyttelin kertomatta sen enempää. Tosi asia siis tässä kohtaa olisi ollut se, että saamani isompi summa riittää kolmen kuukauden kauppareissuihin, mutta en vaan osannut/halunnut tunnustaa sitä ääneen. Ihan liian vaikeaa ja henkilökohtaista. Huvittavasti en tosiaan tiedä, kumpi sitten on se mielestäni häpeällisempää; se, että rahaa ei ole eli rahankäyttö on sellaista, että palkka ei tahdo riittää menoihin vai se, että sitä käyttää niin nuukaillen, että aina jää palkasta säästöön.

Joskus - aika useinkin itse asiassa - ihmettelen itseäni, sillä minulla on välillä tunne, että tienaamani palkkarahat ovat jonkun muun rahoja, eikä minulla oikein olisi niitä lupa käyttää. Oikea ajatus tässä kohtaa olisi, että niin kenenkä muun rahoja muka ja kenelle minä niitä säästän, kun ei ole omia lapsiakaan. Ihan oikeutetustihan mä voisin käyttää vaikka kaikki meihin ja minuun itseeni, mutta kun jotenkin en vaan osaa. Tämä ilmenee joskus ihan hulluissa asioissa, nyt viimeksi tarjouslehdestä lankatarjousta lukiessa. Olen jo pitkään halunnut kokeilla tehdä eräälle metsästävälle tutulle sukkia ja niitä varten tarvitsisin liukuvärjätyn langan, jollaista ei omista varastoistani löydy. Nyt näin tajouksen ko. langasta ja mietin, että voisin ostaa ihan kaksi kerää palkkioksi itselleni, kun selviän rankasta työputkesta. Sitten mietintää, onko se oikein, että ostan lankaa - näin siitä huolimatta, että sukat on tarkoitus kutoa lahjaksi ja malli ei näytä miltään muuta kuin liukuvärjätystä langasta tehtynä. Siis niin kuin mitä, mietin lankoja, joihin menee rahaa 10€ kuin suurempaakin ostosta. Enkä siitä näkökulmasta, että lankoja on varastot täynnä, vaan siitä näkökulmasta, että ne maksavat ja onko minulla niihin varaa. Löin itseäni lujaa henkisesti poskelle ja päätin heti töistä päästyä lähteä lankakaupoille.

Muutenkin olen tajunnut, että tämä jo hetken aikaa pyörittämäni "kuolinsiivous"-asenne on johtanut siihen, että pyrin tietoisesti ja aktiivisesti olemaan ostamatta mitään. Ja siitä saisikin sitten jo melkein toisen kirjoituksen, miten suunnilleen jokaisen tavaran kohdalla mietin, onko pakko ostaa, mitä voisin käyttää tilalla ja tarvitsenko kyseistä tavaraa sekä tietenkin tuohon liittäen sen, miten järkyttyneenä katselen erään kaverini loputtomia hankintoja (joita hän esittelee naamakirjassa), joista hän todennäköisesti ei edes käytä kuin murto-osaa ja loput hautautuvat muutenkin aivan liikaa tavaraa täynnä olevan kämpän uumeniin. Tunnistan niin itseni joidenkin vuosien takaa tuossa ja olen ihan tyytyväinen, etteivät osto- ja hankintahormonit jyllää kaiken aikaa, vaan voin olla onnellinen loppuun käyttämisestä, kulumisesta, poistamisesta ja säästämisestä. 

Kaikesta tästä huolimatta, mä ansaitsen ne langat ja käyn ostamassa ne pikimmiten.   

Saituri

Vanhassa sadussa Saituri laskee rahojaan jouluaattona, tämä nuukailija tekee sen uuden vuoden aattona. Miksi? Koska minusta vuodenvaihde on erinomainen rajapyykki, mahdollisuus katsoa menneesseen ja suunnitella tulevaa. Kulunut vuosi oli erinomainen sen suhteen, että onnistuin ylittämään vuoden säästötavoitteeni - ja huono toki siksi, että pitkän aikavälin tavoitteestani uupuu kaksi tonnia. Tämän tavoitteen oli kuitenkin tarkoitus kokonaisuudessaan valmistua aikaisintaan 2020 lopussa tai 2021 aikana eli olen kuitenkin reilusti etuajassa tuon suhteen. Uskon saavani nuo puuttuvat tonnit kasaan ensi vuoden alkupuolella. Tiedän toki sen, että kulunut vuosi on ollut ansiollisesti loistava ja yhtä hyvää ei ole tulevasta luvassa, mutta silti tuon ei pitäsi tuottaa ongelmia.

Kuten vuoden 2019 alussa totesin, minulla pitäisi olla kaikkea - minun ei tarvitse ostaa itselleni mitään siksi, että tarvitsisin jotain. Tilanne ei ole vuodessa muuttunut miksikään. Ja jos nyt todellakin niin käy, että tarvitsen (enkä vain halua) jotain, uskon voivani ostaa sen talouteni järkkymättä. Jotta pysyisin kuitenkin nuukailevan saiturin lestissäni, asetan tietenkin säästötavoitteen ensi sijaiseksi eli pyrin saavuttamaan sen mahdollisimman pian.

Onni on omistaa vanha auto

Myönnetään, ettei se kovin onnelta tässä viime tunteina ole tuntunut. Autovanhukseni majailee pääsääntöisesti autotallissa eikä sillä kovin paljon vuosittain ajeta. Perinteisesti kahdesti vuodessa, joskus vähän useamminkin se kuitenkin kaivetaan esiin, mutta vähintän tuon kaksi kertaa renkaidenvaihtoa varten. Yleensä rakas autoni on sävyisä vanhus, mutta nyt se on ilmeisesti lähestyvien 20-vuotis synttäreiden varjossa saanut jonkun teinihepulikohtauksen, sillä se järjesti emännälleen melkoisen tukun harmaita hiuksia tänään.

Olin ajatellut olevani nuuka ja näppärä eli varasin aamuun auton renkaidenvaihdon ja iltapäivään katsastuksen ja tietenkin otin auton liikkennekäyttöön seisonnasta tänä aamuna. Kun aamulla sitten olisi pitänyt lähteä renkaiden vaihdolle, ei auto inahtanutkaan. Siinä mä sitten seisoin keskellä pihaa ja mietin surkeana, että mitä teen. Aikaa viisi minuuttia, soitanko ja ilmoitan etten tule vai keksinkö jotain muuta.

Tällä kertaa päädyin ratkaisuun jotain muuta. Juoksin hakemaan Herra Kirjoituksen auton avaimet, sekin kun oli talvitossuissa edelleen, kannoin hänen autonsa jättimäiset renkaat autotallista autoon ja kaahasin huoltoasemalle. Hiukan miehet siellä katsoivat, kun selitin, että juu sori oon myöhässä, on väärä auto ja vääränlaiset renkaat, mutta renkaat sentään pitäisi vaihtaa. Se vaihto onnistui ja huoltamon ykkösmekaanikko sanoi heti autoni oireista kuulleessaan, että siitä on akku sökönä.

Minun vaihtoehdoikseni jäi siis vaihtaa katsastuksen ajankohtaa ja lähteä Herra Kirjoituksen kanssa ostamaan uutta akkua. Herra Kirjoitus yritti vaihtaa akkua siinä onnistumatta, onneksi hänen siskon mieheltään löytyi sopivat työkalut ja akun vaihtoon meni vartti. Nyt auto tuntuisi taas hyrisevän ja toimivan. Katsastuksen suhteen joutuu jännittämään torstaihin asti, sillä eihän siitä vanhasta autosta koskaan tiedä - tähän astiset 19 katsastusta ovat kuitenkin menneet kerrasta läpi.

Lompakolle auton omistaminen ei kyllä ole mitenkään onni tai ilo. Mietin juuri, että jos jätetään huomiotta kuluistani pakollisten elinkustannusten lisäksi herkut ja langat, niin kolmas suuri menoerä on auto. Pelkästään tässä kuussa autoon on mennyt 55€ katsastukseen (halvin, mitä tästä kaupungista löytyi), 30€ renkaiden vaihtoon (ja sen toisen auton renkaiden vaihto tietty myös 30€), 50€ uuteen akkuun ja vakuutuksiin menee vielä sellaiset 120€, lisäksi verot n. 15€ eli kokonaissumma on 300€. Toki osa noista kuluista kattaa koko vuoden, mutta silti se tuntuu nuukasta paljolta.

Sinne meni

Otsikko voisi olla myös lainaton. Nyt voi ainakin hetkiseksi huokaista ja todeta, että ollaan omillaan. Herra Kirjoitus ja rouva Jälkikirjoitus ovat velattomia, putkiremonttilainan viimeinen erä tuli maksettua tässä pari päivää sitten ja nyt nettipankki näytti, että sinulla ei ole lainaa. Mikä ihana tunne.

Hupaisasti juuri samoihin aikoihin työkaverini kävivät keskustelua siitä, miten paljon rahaa oikeastaan jäisi käyttöön, kun  ei olisi lainoja maksettavana. Tähän keskusteluun en ottanut osaa kuin sujuvasti kuuntelemalla, vaikka vielä siinä tilanteessa olisin itsekin ollut velallinen. Kyllähän se ihan oikeasti on vapauttavaa, kun tietää, että palkka jää kokonaan itselle - tosin meillä on luvassa mittavat korotukset vastikkeeseen toukokuussa (tonttivuokra nousee, joten sitä kautta joudutaan myös vastikkeita), joten ihan hyvään aikaan tämä vapautuva raha tuli. Ainakin hetken aikaa herrasväki Kirjoitus on siis velaton ja tästä asiasta kovin onnellinen.

Mustia mietteitä

Olin tulossa ruikuttamaan tänne, miten surkeasti asiat taas tänään ovat - on palkkapäivä ja palkka hakee pienuudessaan vertaa, koska työntekijän eläke- ynnä muut maksut ovat taas nousseet ja veroprosenttini on mielestäni huiman korkea. Käteen jäävä osuus on siis surkuteltavan pieni ja sitä myötä myös käyttöön jäävä rahamäärä. Koska noudatan "maksa itsellesi ensin"- periaatetta, laskin käyttörahat tietenkin niin, että säästöön jäävä osuus oli kuorittu siitä päältä pois ja jäljelle jäävä on sitten varattu laskuihin ja elämiseen.

Kymmenen minuutin itsesäälissä ja surkeudessa pyörimisen jälkeen vedin henkeä ja otin itseäni niskasta kiinni sekä pyysin itseäni huomioimaan seuraavat asiat: Kaikesta huolimatta säästöön siirretty summa on sekin minun rahojani ja voin käyttää niitäkin rahoja, jos tarve vaatii. Tajusin, että loppukuusta pitäisi tulla vielä lisätili, harrastetili ja liki satasen verran erinnäisiä kulukorvauksia. Lisäksi korttitilillä on satanen ja lompakossakin käteistä melko paljon - niillä voi maksaa ruokakaupassa ja muuallakin. Muistutin itseäni myös siitä, että juuri vähän aikaa sitten tein inventaaria ruokakomeroissa ja siellä oli syötävää vaikka miten pitkäksi aikaa - nyt on sitten aika jatkaa kaappien kaivelua ja syödä sieltä. Näiden päälle totesin, että olen lukemattomia kertoja tullut siihen lopputulokseen, että en tarvitse mitään uutta, koska kaikkea on jo yllinkyllin - se mitä haluan, onkin sitten eri juttu, mutta niistähän oli muutenkin tarkoitus karsia tänä vuonna. Tein myös pikaiset suuntaa-antavat laskelmat ja totesin, että mitään isompia laskuja ei pitäisi olla tulossa ennen ensikuun alun vastiketta, joten "surkean pienestä" käyttörahasta saattaa jopa loppujen lopuksi jäädä jotain yli.

Jälleen kerran ohjeistan itseäni tajuamaan sen, että valituksen aiheeni ei ole oikein validi. Vaadin itseäni ymmärtämään kaksi asiaa; "Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot", on yksi parhaista suomalaisista sanonnoista ja että  sen noudattaminen kannattaa. Jos muutkin selviävät, miksi en minäkin. Lisäksi joillekin tämä penninvenyttäminen ei ole kikkailua sillä, että kuoritaan tilistä yli 60% päältä säästöön ja valitetaan sen jälkeen, että ei tule lopulla toimeen ja kuitenkin rahat riittävät loppujen lopuksi ihan hyvin. Joillekin penninvenyttäminen on sitä jokapäiväistä todellisuutta, jossa todella täytyy miettiä, miten rahat saadaan riittämään kaikkeen tarpeelliseen ja välttämättömään. Kolmantena asiana voisin nostaa vielä esiin sen, että saan itselleni aikaan vain henkisen köyhtymisen, jos jatkan loputonta pyörimistä mustissa ja harmittavissa asioissa ja mietin vain sitä, miten en tule toimeen ja miten pihistäisin jostain sentin tai pari. No way, eikun eteenpäin ja kohti uusia pettymyksiä, kyllä tästä selvitään ihan varmasti - seuraavaan tilipäivään on enää kuukausi.

Säästölaskelmia

Vuosia sitten, en edes tarkkaan osaa sanoa, onko siitä kaksi, kolme vai kenties jo kohta viisi vuotta, kun ajan miettiminen taaksepäin ilman tarkkaa kiinnekohtaa on hankalaa, oli säästö- ja nuukuusblogeissa tapana tehdä laskemia siitä, miten paljon missäkin asiassa säästää. Hyvinä esimerkkeinä tässä toimivat vaikkapa päivittäisen ostokahvin vaihtaminen kotona keitettyyn tai usein syödyn jogurtin vaihtaminen halvempaan merkkiin. Useimmissa tapauksissa saavutetut säästöt eivät olleet mittavia, mutta koska pienistä puroista kertyy iso virta, nämä vuositasollakin kympin tai kahden säästöt nipsittynä useammista kohteista saattoivat kääntää muutoin negatiivisen budjetin plussalle. Merkittävimmät säästöt näistä esimerkeistä varmasti kertyvät tuosta kahvista, koska jokapäiväinen parin euron kahvikupponen tekee vuositasolla jo 730€.


Ihan huvikseni tein siis laskelmia siitä, miten paljon vuodessa säästän siirryttyäni käyttämään noita poistotekstiilimeikinpoistolappuja. Jos ajatellaan, että putsaan naamani niillä keskimääräisesti viisi kertaa viikossa, se tarkoittaa vuodessa 260 lappua. Mikäli käyttäisin niitä kalliita merkkilappuja, minulta menisi niitä 6 purkkia á 8€ eli pyöristettynä n. 50€. Kaupan vanulappuja on pussissa 100 kpl ja niitä käyttäisin kaksi päivässä siis 520 lappua. Kun yksi pakkaus maksaa reilun euron verran ja öljypullo noin 5€, noilla naaman putsaamiseen menisi n. 12€. DIY jämätekstiililapuilla ainoa maksava asia olisi öljy eli niillä puhdistamiseen hintaa tulisi vitosen verran. Laskelma on siis tehty ajatuksella, että nuukana ihmisenä kalliita lappuja menisi vain yksi, joskus harvoin kaksi, halvempia vähintään kaksi per päivä ja noita kankaisia yksi isompi - tai näissähän se on sama, vaikka käyttäisi viisi, koska laput sinällään eivät maksa.


Kalleimman ja halvimman vaihtoehdon ero olisi siis noin 45€ vuosi. Mikä ei sinällään ole paljoa, mutta kun sen kertoo jäljellä olevien meikkausvuosien lukumäärällä, mikä minulla on ehkä noin 30, niin summa onkin jo 1350€.


Samansuuntaisen tuloksen saa kestotalouspaperista. Seuraavat luvut ovat nyt sitten kohtuullisesti hihasta ravistettuja, rullan hinta katsottu googlesta ja käyttöarvio ravistettu hihasta.  Perustalouspaperihan maksaa noin 50 senttiä rulla ja villillä veikkauksella väittäisin, että noin 10 rullaa voisi meillä mennä vuodessa jos emme käyttäisi rättejä. Vuodessa siis vaatimaton 5€, mutta pitkässä juoksussa sekin kerryttää tuota nuukuuspuroa ja viherryttää omaa tuntoa, kun vanhat tekstiilit tulevat kierrätettyä tätä kautta. Kun vielä huomioidaan, että tilanne kahden aikuisen perheessä on aivan eri kuin lapsiperheessä, jossa rullamäärä voisi olla vaikkapa 50 rullaa vuodessa, silloin vuosisäästökin kertautuu jo 25 euroksi.

Pienistä puroista kertyy jälleen iso virta, taidanpa lisätä vanulaput ja talouspaperin lopullisesti "en osta"-listalleni.

Taloudellinen hämmennys

Tätä vuotta oli eletty jo puolet ennen kuin tajusin erään karun tosiasiaan: joudun tänä vuonna kokemaan jonkinlaisen tulojen romahtamisen. Siis käytännössä niin, että käteen jäävät tuloni pienenevät vähintään 200€ kuukaudessa. Tähän asti tuloni ovat joka vuosi tasaisesti kasvaneet tai vähintäänkin pysyneet samoina, nyt sitten mennään alaspäin ja lujaa.  Kun tähän vielä lisätään se, että ruoan hinta on ennusteiden mukaan reilussa nousussa, alkaa hymy hyytyä.

Tämän asian tajuamisen jälkeen olen pohtinut, miten tuon menetyksen kompensoisin. Oikeastaan vaihtoehtoja on vain kolme: hankkia lisää töitä ja tuloja, säästää vähemmän tai nuukailla enemmän. Ensimmäinen vaihtoehto olisi minulle tietysti mieluisin, mutta käytännössä mahdoton, sillä tulojen laskeminen johtuu harrastetyön vähenemisestä, eikä uutta vastaavaa ole tällä hetkellä mitenkään mahdollista saada. Olisin myös taipuvainen epäilemään, että mitään muutakaan kohtuudella palkattua keikkatyötä ei välttämättä löydy talouden vajetta paikkaamaan. Yritän kuitenkin kysellä ja katsella, jos vaikka tärppäisi.

Tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon voi toki lisätä myös "hanki tuloja myymällä tavaraa"-vaihtoehdon ja sitä toki aion yrittää, sillä tavaraa meillä toki on yli oman tarpeen, eri asia sitten vain kiinnostavatko ne ketään. Sen verran olen jo huomannut, että esimerkiksi villasukkien neulominen myyntiin ei kannata tai sitten minulla on väärä foorumi, jossa niiden kauppaa olen seurannut.

Säästämisen vähentäminen ei ole vaihtoehto, ei ainakaan ensimmäinen vaihtoehto. Yritän keksiä muita konsteja talouden tasapainottamiseen ennen kuin luovun kuukausittaisista säästöistäni.

Nuukailu ja kuluttamisen vähentäminen on toki sitten se toiseksi paras vaihtoehto lisätulojen hankkimisen jälkeen. Jos mietitään, mistä erityisesti voisin karsia, niin kyllä sieltä ne herkut edelleen nousevat esiin isona ryhmänä. Ne kun ovat ihan ylimääräisiä niin kukkarolle kuin vyötärölle. Itseni tuntien tiedän, että kokonaan en pysty niistä luopumaan, mutta jo vähentäminen olisi iso asia ja sieltä varmaan irtoasisi kuukausittain muutama kymppi rahaa muuhun järkevämpään kulutukseen.

Olen vieläkin varsin hämmentynyt tästä yhtäkkisestä ahaa elämyksestäni ja mietin, että miten tässä näin kävi. Toki kyllähän minä sen tiedostan, että ihan peruspalkallanikin pitäisi tulla toimeen, mutta kun on johonkin tottunut, niin tämänkaltainen muutos oudoksuttaa.

Nuukuus, kierrätys, maailmanparannus

Yritin jo vuoden 2017 aikana ostaa mahdollisimman vähän ja epäonnistuin surkeasti ainakin lankojen suhteen - ja no vähän kaiken muunkin. Nyt olen entistä innokkaammin lueskellut Arkijärki-blogin kirjoittajan Jennin ajatuksia ja löytänyt myös pari uutta blogi suosikkia (Kokonainen Elämä Edessä ja Vuosi ostamatta mitään), joissa kirjoittaja on vuoden ostamatta mitään itselleen siis mitään muuta kuin ruokaa. Toisen kirjoittajan vuosi on jo päättynyt ja toisen on vasta puolivälissä. Ensin mainittuun en ole vielä kovin syvällisesti tutustunut, jälkimmäisen olen jo lukenut kokonaan enkä voi kuin ihalla sen kirjoittajan päättäväisyyttä ja sissiasennetta - kun kerran jotain on luvattu tehdä, niin se tehdään, oli miten vaikeaa tahansa.

Asennehan toki kaikessa ratkaisee ja se syy, miksi on johonkin lähtenyt. Ehkä se, että syynä on halu parantaa maailmaa ja vankka kokemus siitä, että itsellä on jo kaikkea, antaa enemmän voimia kuin se, että ostoslakon syynä on täydet kaapit (mutta ei sitä kaiken omistamisen tunnetta) ja nuukuus eli rahan säästäminen. Ehkä siinä on se perimmäinen syy, miksi niin helposti lipsahdan hankkimaan "jotain kivaa" piristämään, lohduttamaan, muuten vaan. Yllättävästi olen huomannut, että monesta muusta shoppailuhimosta olen päässyt eroon, mutta jostain syystä langat ovat jääneet sinne "tahtoo, haluaa"-osastolle vai kuvitelenko Finlaysonin vanhaa mainoslausetta lainaten, että ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää.

Minimalismin suhteen olen jo nostanut kädet pystyyn. Minusta ei vaan ole siihen, se ei sovi minulle. Luin Vuosi ostamatta mitään-blogin Heidin kirjoitusta siitä, miten hän luopui meikeistä ja kosmetiikasta sitä mukaa kuin ne loppuivat tai miten hänellä oli haasteeseen lähdettäessä 15 paria kenkiä. Minun, hamsterin, kohdallahan asia menee juuri niin, että vaikka en vuoteen osta meikkejä tai kosmetiikka, niitä riittää koko vuodeksi varmasti, sen verran hyvät varmuusvarastot olen koonnut. Kengistä on ehkä turha edes mainita, kun tuonne saisi pistää nollan perään, että ollaan niissä lukemissa, mitä minun kenkäkaappini sisältää.

Kaipa sitä tarvaravirtojen sisääntulon torppaamista voisi pitää jonkinlaisena minimalismin tai käytännöllisyyden esiasteena. Jälleen kerran vakuuttelen, että jossain kohtaa tavaroiden on pakko loppua, kun en hanki niitä lisää. Minulla siihen tosin saattaa mennä viisi vuotta muiden ihmisten viiden kuukauden sijaan. Lisäksi pahennan omaa asemaani korjaamalla aktiivisesti käytössä olevia vaatteitani; paikkaan, parsin, kursin, vaidan osia ja poistan nukkia. Kaikki tuo lisää vaatteiden ja tekstiilien käyttöikää melkoisesti, varsinkin kun paikkauksen ja parsimisen sietoasteikkoni on huomattavasti korkeammalla kuin monella muulla. Jotkut muut heittävät vaatteen pois ensimmäisen pienen reiän ilmestyessä tai kuminauhan lörpähtäessä, mutta reiän voi paikata ja kuminauhan vaihtaa ja vaatteelle tuli taas lisää käyttöikää vaikka miten.

Olisiko niin, että ongelmani on se, ettei kaltaiseni itsekkään dinkun tarvitse miettiä, miten jättäsin maapallon edes kohtuullisessa kunnossa kupeideni hedelmille, niin maailmantuska ei iske niin valtavana eikä aiheuta välitöntä suurta toimintareaktiota. Kierrätän kyllä kaiken mitä pystyy, ostan mieluummin kirppiksiltä kuin kaupoista sen mitä ostan tai sitten pyrin ostamaan laadukasta ja kestävää, mutta toisaalta lennän, syön maitotuotteita sekä lihaa ja kuljen autolla.

Tällä kertaa yritän tosissani pitää huolta siitä, että tämän loppuvuoden aikana en shoppaile itselleni mitään, vaan käytän varastoja loppuun. Mielessäni kehittelen jo nyt ensi vuodeksi teemaa siitä, miten paljon rahaa jää säästöön, jos jatkan samalla linjalla. Ensi vuosi on kuitenkin luullakseni monessa suhteessa enemmän normaalivuosi kuin tämä, mitä nyt elämme.

"Ei minulla ole ollut koskaan rahaa..."

Koin melkoisen valaistumisen eräässä kahvipöytäkeskustelussa, kun kuulin tuon "ei minulla ole koskaan ollut rahaa karkkeihin"- lauseen. Sanojana oli eläkeikää lähestyvä mies, jonka tulot ovat jo vuosikymmeniä olleet luokkaa, josta meikäläinen voi vain haaveilla. Ja käsittääkseni ei se lapsuuskaan, niin pula-ajan sävyttämää kuin on ollutkin, ole sieltä köyhimmästä päästä ollut. Heillä ei kotona makeisia jaeltu, eikä hän ole kokenut myöhemminkään tarvetta ostaa niitä - ei itselleen, eikä omille lapsilleen. Samaa makeisetonta linjaa jatketaan kuulemma myös kolmannen polven suhteen. Kyseessä on siis ehdottoman tietoinen valita asiasta, johon ei ole varaa. Näin hän myös totesi keskustelun jatkossa eli kyse on valinnasta, mitä haluaa ostaa ja mistä maksaa.

Olen usein kokenut huonoa omaa tuntoa ja saanut nilkkaan potkimisia siitä, kun olen sanonut jostain asiasta, että minulla ei ole rahaa siihen. Se kun yleensä on tarkoittanut juuri tuota samaa asiaa, tietoista valintaa siitä, mihin minulla ei ole varaa. Tiedän saaneeni pihin maineen esimerkiksi siitä, etten arvosta ravintolan kahveja riittävästi maksaakseni niistä noin kolmea euroa kuppi. Miksi maksaisin, jos samalla rahalla saan paketillisen kahvia ja siitä kotona vähällä vaivalla keitettyä monta kymmentä kupillista vähintäänkin yhtä hyvää ellei jopa parempaa kahvia.

Taidanpa shokeerata kaverini seuraavalla kertaa käyttämällä sanontaa: olen tehnyt tietoisen valinnan siitä, että en halua käyttää rahaa tähän. Sen sijaan, että sanoisin, että minulla ei ole siihen varaa/rahaa. Tietoinen valinta kuulostaa paljon syvällisemmältä ja harkitummalta ratkaisulta, kuin rahattomuuden toteaminen, vaikka kyse on periaatteessa samasta asiasta.

Omalla kohdallani olen myös huomannut hyväksi tavaksi miettiä aina, montako tuntia joudun tekemään töitä saadakseni kasaan sen summan, mitä kyseinen tavara/tuote/palvelu maksaa. Karsii kummasti ostohimoja ja lisää "ei minulle ole koskaan ollut rahaa tuohon" lauseen käyttöä. Myönnän olevani nipo senkin asian suhteen, mutta tuo sama tehtyjen työtuntien ja niistä maksettujen verojen ajatelleminen saa aikaan sen, etten käytä sellaisia palveluita, joista ei makseta veroja. Tuo edeltävä lause pitäisi ehkä muotoilla muotoon "joiden suorittaja ei hoida laillisia velvotteitaan" eli ei kotona tehtyjä rahalla maksettavia kynsiä, ripsiä tai vastaavia minulle, ei myöskään pimeätä siivouspalvelua, josta vielä kehdataan pyytää ihan poskettomia hintoja. Jos minä maksan jokaisesta ansaitsemastani kolikosta verot, en todellakaan kanna niitä jollekin sellaiselle, joka ei niin tee. Itsekästä tai ei, miksi jonkun pitäisi saada pitää koko hyöty työnsä tuloksista, kun muutkaan eivät saa. Eri asia sitten, jos näitä vaihdellaan palvelus palveluksesta tyyppisesti, silloin asia on mielestäni ihan ok, kun kumpikin tekee sitä mitä paremmin osaa.

Nyt kun olen sisäistänyt tämän tietoisen valinnan mahdollisuuden, yritän muistaa käyttää sitä erityisesti kaikenlaisten herkkujen ostamisen suhteen. Joko niin, että teen tietoisen valinnan siitä, että tietyt tuotteet vaan ovat sellaisia, joihin minulla ei ole rahaa tai sitten niin, että valitsen herkuiksi juuri niitä parempia vaihtoehtoja.

Ongelmana visa

Minulla on jälleen kerran visakorttiin liittyvä ongelma. Valitettavasti ongelmani ei ole se perinteinen "visa tapissa ja rahat ei riitä", joten siihen en osaa ongelmanratkaisua tarjota. Ongelmani on taloudellishallinnollinen. Pankkini ei anna tavalliselle luottokelpoiselle henkilölle korttia, jossa ei olisi jotain luottoliitosta (siis visaa, masteria tai vastaavaa) mukana ja olen kokenut visakortin monessa kohtaa käteväksi esimerkkeinä mainittakoon vaikka ulkomailla maksaminen, ebay-ostokset ja ne tilanteet kun lahopää on unohtanut siirtää sinne käyttötilille rahaa. Olen toki huomannut sen, että pankki on säännöllisin väliajoin ehdotellut luottorajan nostoa, mutta en ole kokenut sille tarvetta. Korttini on lisäksi sitä mallia, että koko saldo on maksettava pois kerralla eli mitään luottokoukkua ei pääse syntymään.

No missä sitten on ongelma? Kirjanpidossa ja ostostosten kirjaamisessa. Kaikkein yksinkertaisinta olisi toki jättää visa käyttämättä vallan, mutta mutta... kuten olen sanonut maksan kortistani kuukausimaksun, joten ihan periaatteen vuoksi käytän visaa kerran pari kuukaudessa, jotta saan vastinetta maksamalleni kuukausimaksulle. Nyt kun olen tehnyt tammikuun ajan tarkempaa talousseurantaa, olen törmännyt ongelmaan, miten kirjaan visamaksut. Jos kirjaan esimerkiksi ruokakauppaan maksetun summan ruokiin, se menee sinne minne kuuluukin, mutta entäs kun visa aikanaan tulee maksettavaksi. Jos silloin kirjaan visa-laskun taas menoihin, tulevat kulutussummat tuplattua ja menot näyttävät hirveän paljon isommilta.

Jos maksetaan vanhoja velkoja pois, ymmärrän että visa kirjataan menoksi, mutta kun tässä tilanteessa kyse on enemmänkin olemassaolevien rahojen siirtämisestä oikeasta taskusta vasempaan. Ainakin tammikuun osalta tein sen päätöksen, etten kirjannut visaa menoksi (vaikka kyseinen summa onkin pois käytettävistä olevista rahoista), koska tässä laskussa maksoin sekä joulukuun ostoksia, jolloin en vielä pitänyt tarkkaa budjettikuria, että kaikki tähän asti kertyneet tammikuun ostokset, jotka olin jo kertaalleen merkinnyt omiin ostosluokkiinsa kuuluviksi. Pitänee sitten jatkossa miettiä, miten toimia, jätänkö visan vallan käyttämättä vai maksanko laskun jatkossakin ennakkoon, jolloin kulut jäävät oikean kuun puolelle.

Itsekuripäiväkirjan korjaukset

Kyllä sitä taas kerran tunnen itseni oikein superääliöksi. Paitsi että unohdin käydä kolmannella viikolla puntarissa, niin huomasin myös, etteivät menolukemat mitenkään pidä paikkaansa. Laskin ja mietin, laskin ja ihmettelin. Tarkastin visa-laskunikin moneen kertaan ja olin edelleen ylen hämmästynyt. Tokihan visa-lasku niiden kumuloituneiden ebay ostosten myötä on parin kuukauden osalta ollut normaalia isompi ja olen maksanut sitä ylimääräisesti. En tiedä, onko tuo minun visalla leikkimiseni huono vai hyvä tapa, sillä kulutukseen sillä ei juuri ole vaikutusta - sen olen aikaisemmin testannut. Visalla leikkimisellä tarkoitan sitä, että maksan visalla ja normaalin "koko lasku kerran kuukaudessa pois"- systeemin sijasta maksankin visaostokset viikon, maksimissaan kahden viiveellä pois. Tuo paha tapa aiheuttaa sen, että pankin kirjanpito ei visan käytön suhteen ei juuri koskaan ole ajantasainen, koska suoritukset ja ostot kirjautuvat näkymään muutaman päivän viiveellä.

Ei minun kuitenkaan ollut tarkoitus varsinaisesti visasta kirjoittaa, vaikka se osin tähän tarinaan liittyykin. Vain saadakseni jonkinlaista käsitystä alkuvuoden menoista näiden muutaman viikon osalta laskin yhteen itsekuripäiväkirjojen osoittaman summan, joissa on myös useampi visalta maksettu ostos ja visalle tehty lyhennys. Itsekuripäiväkirjoihin olen kirjannut menoiksi kaikki kuluttamani rahat siis sekä tililtä maksetut laskut että kortilla/käteisellä tehdyt ostokset. Kulutuksen loppusumma sai kulmakarvani nousemaan taivaisiin, miten ihmeessä olen saanut perusmenoihin uppoamaan kolmessa viikossa 900€, eikä tuossa summassa ole vielä mukana käyttörahasiirtoa toiseen pankkiin. Olotila oli todella hölmistynyt, sillä tiesin maksaneeni visan lisäksi vain peruslaskuja kuten sähköä, vastiketta ja puhelinlaskuja sekä yhdet pizzat ja dc-fixit sekä ostaneeni ruokaa.

Ruoka toki näkyy itsekuripäiväkirjassa menoina, mutta ei lasku/palkkatilillä, koska minulla ei ole kyseiseen tiliin korttia. Päivittäistavaraostokset kun maksan toisen pankin kortilla, johon liittyy myös se paljon puhuttu visa, tai käteisellä. Tiesin kuitenkin myös sen, että ruokaa ei ole ostettu kovinkaan monen kymmenen euron edestä eli se ei voi olla tuota summaa nostava tekijä ainakaan yksinään.

Verkkopankki kyllä tarjoili samansuuntaista summaa, mutta kun siinä oli tosiaan mukana koko vastike ja tuo käyttörahasiirto eli ei sekään täsmännyt. Lopulta kävin menot läpi viikko kerrallaan ja huomasin sen typerän virheeni. Olin kirjannut samat menot maksetuiksi sekä viikolla 1 että 2 ja tästä syystä kirjanpito heitti sen 280€. Syvä helpotuksen huokaus, en ollutkaan kuluttanut ihan niin paljoa kuin kuvittelin. Pakko tunnustaa, että ajattelin jo tuskaisesti, että jos minimiin vedetyt perusmenot ovat tuon verran, niin rupeaa tekemään tiukkaa niinä kuukausina kun maksettaviksi erääntyvät esimerkiksi vakuutusmaksut. Pistän siis EDIT-tädin kyläilemään tuolla ensimmäisen viikon tekstissä, jotta kuun lopussa saan jotenkin todenmukaiset lukemat aikaiseksi.

Remonttireality vesilasku

Putkiremontin yhteydessä asennettiin myös asuntokohtaiset vesimittarit. Pakko myöntää, että vastustin tuota melkoisesti, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Vastustukseni johtui tietenkin siitä, että kuvittelin meille kertyvän enemmän maksettavaa, kun laskutus menee kulutuksen mukaan.

Ennen putkiremonttia maksoimme 17€ kuukaudessa per henkilö vedestä siis yhteensä 34€. Maksuun sisältyivät sekä kuuma että kylmä vesi. Uuden systeemin mukaan kuumalla vedellä on eri hinta ja kylmällä eri hinta. Nyttemmin saamme vesilaskun parin kuukauden välein ja ensimmäisen kulutusperusteisen laskun lukemat otettiin talteen vuoden vaihteessa, ja muutama päivä sitten kolahti postiluukusta ensimmäinen vesilasku. Ennen kuoren avaamista tein mielessäni laskelmia ja olin varautunut noin 80€ laskuun - summa, jonka sain laskemalla yhteen 2 kertaa 34€ ja lisäämällä tuohon vähän ihan vain varmuuden vuoksi.

Olemme käyttäneet vettä aivan normaalisti, en ainakaan myönnä säästäneeni sitä muutoin kuin välttämällä turhaa juoksuttamista. Kuumaa vettä saa nopeasti veden keittimellä ja kylmää vettä varten pidämme pulloa jääkaapissa. Lisäksi tietenkin se, että käytämme nykyään pyykin pesemiseen vallan talopesulaa, mikä vähentää asunnostamme sekä veden että sähkön kulutusta.

Kädet vapisten avasin laskun ja olin pudottaa sen käsistäni saman tien, laskun summa oli 16,79€ kahdelta kuukaudelta. Siis vähemmän kuin olimme maksaneet yhden hengen vesimaksua kuukaudessa, alta neljännes siitä, mitä oletin laskun olevan.

Keskimääräisen suomalaisen veden kulutus on 155 litraa vuorokaudessa. Jos oikein osasin laskea, meillä tuo määrä on vain 31 litraa vuorokaudessa henkeä päälle. On toki totta, että tuo talopesulan käyttö tekee varmasti paljon, samoin se, että olemme paljon töissä ja käytämme vettä siellä sekä tietenkin myös se, että saunomme yleensä Herra Kirjoituksen vanhempien luona - tilanne ei kuitenkaan ole tässä suhteessa muuttunut, olemme aina käyneet siellä saunassa. En tosiaankaan uskonut, että olisimme näin kuivaa porukkaa.

Jännityksellä odotan, mitä seuraava lasku tuo tullessaan. Alaspäin tuosta kulutuksesta ei ainakaan mennä, siitä olen varma, mutta miten paljon enemmän kulutetaan, onkin sitten se mielenkiinnon kohde. Olisi tietysti ympäristön ja lompakon kannalta loistojuttu, että pysyttäisiin suunnilleen noissa lukemissa.

Remonttireality viimeinen osa

Remontin valmistumisesta on jo useampi kuukausi, joten olemme kohtuullisen kylmä rinki takapuolessa odottaneet kirjettä, jossa on isännöintitoimiston leima. Ne kirjeet kun eivät yleensä tiedä hyviä uutisia, vaan aina maksettavaa ja lisälaskuja. Tällä kertaa olemme kuitenkin suorastaan odottaneet sitä kirjettä, jotta vihdoin ja viimein saisimme tietää remontin todellisen loppusumman.

Tulihan se sieltä lopultakin. Kerrankin tuollainen isännöintitoimiston kirje tarjosi positiivisen yllätyksen. Remontin loppusumma oli karvan verran alle 39 000€ eli kuutisen tuhatta vähemmän kuin olimme varautuneet. Lisäksi tuosta summasta puuttuu vielä meille maksettavat palautukset omista hankinnoista eli lattialaatoista, suihkukaapista, lavuaarista, peilikaapista jne. Ne toivottavasti tekevät sen vajaan tonnin verran eli remontin kokonaiskustannuksiksi jäisi 38 000€.

Jos tästä remontista pitää löytää talopesulan lisäksi toinen positiivinen asia, niin se on sitten tuo huomattavasti halvempi kokonaiskustannus - eihän tuo ole kuin 19 000 nokkaa päälle. Se kuulostaa heti paljon vähemmältä kuin se 23 000€, jota odotimme.

Olisikohan se sitten tässä, putkiremontti julistetaan loppuun käsitellyksi ja normaali elämä saa vihdoin ja viimein alkaa.

Remonttireality 1.3 budjetti

Edelleenkään en ole mikään remontoinnin asiantuntija, mutta en silti malta jättää tilaisuutta käyttämättä ja olla kirjoittamatta muutamaa riviä hyvin oleellisesti remonttiin liittyvästä aiheesta eli rahasta ja budjetoinnista. Olen nuuka ja euroistani tarkka, joten halusin jonkinlaisen summittaisen rungon sille, miten paljon olemme remonttiin valmiit sijoittamaan. Se johti sitten tuolla jo aiemmin kerrottuihin kompromisseihin, kuten siihen, että tapetit eivät saaneet maksaa yli 80€ rulla, vaikka mitään varsinaista ehdotonta euromääräistä rajaa ei ollutkaan määritelty.

Tarkkaa, eurolleen selvää kulumäärää ei ole edelleenkään selvillä, koska osa kuiteista katosi remontin tiimellyksessä ja homma meni arvioinnin puolelle. Olimme ennakkoon kuvitelleet, että suurin menoerä olisivat ns. isot asiat eli maalit, tapetit ja työ. Tokihan ne tekivätkin suurimman osan menoista, mutta yllättävän isoksi muodostui pienten ennakoimattomien menojen osuus. Esimerkiksi tapetinirrotusliisteri, joka oli välttämättömyys, jotta tapetit saatiin järkevästi pois, mutta jota oli ajateltu käytettäväksi vain kahdessa huoneessa, mutta tarvittiinkin kaikissa huoneissa lisäsi kustannuksia reilulla satasella.

Suurin yllätys budjetissa kuitenkin oli se kaikki pikkusälä eli mattopuukot, niiden vaihtoterät, pensselit, telat, hiomapaperit jne sekä verhotangot, säleverhojen kiinnikkeet, ruuvit, naulat ja kaikenmoiset nippelit ja nappelit. Niihin emme alunalkaen olleet ymmärtäneet huomioida euroakaan ja nopealla laskulla kuiteista niihin taisi kaikkineen upota yli 250 euroa. Harva se päivä Herra Kirjoitus ilmoitti käyneensä Terrassa ja ostaneensa jotain parin kympin edestä... Kaikki tuo oli välttämätöntä tai lähes välttämätöntä. Jokusen kympin olisi voinut säästää, jos olisi huolehtinut siitä, että telat eivät pääse kuivumaan käytön jälkeen ja että pensselit ovat paitsi kunnollisia myös tulevat kunnolla pestyiksi. Se osa kuluista menee siis ihan oman typeryytemme ja tietämättömyytemme piikkiin.