Haksahtanut helmikuu

Helmikuu, tuo talvenselän kuukausi. Odotukset ovat jokseenkin keskittyneet lumeen, pakkaseen ja selviämiseen. Enempää ei jaksa

 

1.viikko

Helmikuun ensimmäinen viikko piti sisällään vain yhden päivän, sunnuntain. Serkkuni Sauma puolisoineen oli kutsunut meidät "yllätyslounaalle", jota oli puuhattu jo syksystä asti. Yllätys oli siinä, että he valitsivat paikan kertomatta meille ja kuljettivat meidät sinne. Ruoka oli hyvää, seura ihanaa ja maisemat matkalla upeita. 

 

2. viikko

Hyytävän pakkasen yövuoroviikko. Tuntuu, että talvi on vasta nyt toden teolla alkanut. Pakkaset paukkuvat reilun 20 asteen lukemissa, pahimmilla keleillä tallustelin yövuoroon ja pois, jotta autoa ei tarvinnut sen takia käynnistää. Päivät menivät nukkuen ja peruskotihommia puuhaillen. Maanantaina kävin äidin hoitopaikkakokouksessa, joka ei oikeastaan tarjonnut mitään uutta - paitsi tiedotusta siitä, että maksuja korotetaan taas kerran. Edessä on siis anomusrumba - jälleen kerran. 

 

Onnistuin myös puhumaan Herra Kirjoituksen kokeillaan kaikkea uutta- hengessä mukaani paikallisen konservatorion järjestämään konserttiin perjantaina. Työkaverini esiintyi konsertissa, mikä oli yksi syy paikalle menemiseen, muut syyt olivat se, että jotain muutakin pitää tehdä kuin istua kotona ja lisäksi konsertti oli lähellä ja ilmainen. Lauantaina Herra Kirjoitus jatkoi kulturellia teemaansa ja kävi paikallisen kirjaston Star Wars-tapahtumassa sillä välin kun minä tallustin töihin. Myös sunnuntai oli työpäivä, töiden jälkeen kävimme katsomassa äitiä, joka oli varsin hyvissä voimissa. Toki pyykkiä oli taas reilu jätesäkillinen. Niiden parissa vierähtääkin sitten useampi ilta. 

 

3.viikko

Vähän vauhdikkaampi viikko, töitä ja harrasteita. Maanantaina töiden jälkeen kävimme serkkuni Hiivan luona, heillä oli tietokoneongelmia, mihin tarvittiin Herra Kirjoitusta. Samalla vein serkulleni kasan valmiita sukkia - ja hän halusi lisää. Myönnän, että hengessäni ajattelin, että nämä teen ja sen jälkeen sanon, että ei enää tänä vuonna hänelle mitään, kiintiö on nyt käytetty. Tiistaina koti-ilta. Keskiviikkona melkoinen reissupäivä. Ensin kävimme maalla katsomassa, että putket eivät ole jäätyneet - pakko myöntää, että pelkäsin kellarissa olevan joko uima-altaan tai luistinradan. Onneksi ei ollut kumpaakaan eli kaikki kunnossa. Sitten vietiin auto huoltoon ja käytiin välillä syömässä lounasta, siitä tuo toinen ravintolakäynti. Autohuollosta jäi ikävä maku, sillä siihen varattiin monta tuntia aikaa, eivätkä siltikään tehneet kaikkea sovittua. Eivät muka ehtineet, miksi ihmeessä sitten pitää varata aikaa tunteja ja odottaa autoa vaikka miten pitkään eikä kaikkea kuitenkaan tehdä. Tosi pettynyt tähän, seuraavat sataset menevät kyllä johollekin muulle korjaamolle. Illalla kävin testaamassa työkavereiden kanssa uuden paikallisen saunan. Sauna oli hieno, mutta pukutilat surkeat eikä suihkuissakaan ollut kehumista. Torstaina jälleen kotihomia, siivottiin yhdessä ja minä hoidin pyykkihuoltoa. Perjantaina peli-ilta työkavereiden kanssa. Lauantaina ensin päivällä äiti-keikka, siivousta ja seurustelua, iltapäivällä treffit 9kk ikäisen sulottaren kanssa. Ei siis liene ihme, että sunnuntai menikin sitten koomaillessa ja kotihommissa. Meidän piti niin ottaa rennosti, mutta niin vain kiskoimme lakanoita sängystä, pestiin pyykkiä ja leivoin kakkua ja kokkasin ruokaa. 

 

4.viikko

Maanantaina perehdytyspäivä, tiistaina työpäivän mitta venyi 5,5 tuntia (onneksi on kaappinuudelit), keskiviikkona jälleen perehdytyspäivä. Keskiviikkona kävimme myös kaupassa. Nyt on taas ainakin viikoksi ruokatarpeita varastossa, sillä kaupasta mukaan tarttui niin jauhelihaa, makkaraa, kinkkua kuin kanaakin. Perjantaina olimme molemmat poikkeuksellisesti arkivapaalla. Käyvimme kaupassa ostamassa äidille korppuja ja karkkeja, asiat, mitä hän nykyään suurkuluttaa nenäliinojen lisäksi. Äidin luona tietysti siivosimme, ja tein jalkahoidon. Muutoin vietimme sitten p**seily perjantaita eli tarjouksesta sipsejä ja irtokarkkeja, töllöttimestä Melbournen lentokenttää. Lauantaina pyykinpesua, imurointia ja muita kotihommia. Sunnuntaina lumitöitä ja lorvailua. 

 

5.viikko

Aamuvuoroja eli aikaisin ylös ja aikaisin nukkumaan. Työmatka piteni raivostuttavasti monta sataa metriä, kun lähimmät sisääntulotiet suljettiin ja joudun kiertämään ties mistä. Työpaikka ei siis muuttunut, vain kulkureitti. Maanantaina kävelin työpäivän jälkeen apteekkiin ja jätin sinne taas tukun seteleitä hengessäni kiroillen, vaan ei voi mitään, pakko ne lääkkeet on hankkia. Keskiviikkona harrastin jälleen ruokashoppailua ja myös kokkasin, tosin vain makkarasoppaa. Sillä pärjätään siihen asti, että viikonloppuna kokkaan sitten ensi viikon ruoat. Perjantaina kävimme jälleen äidillä siivoamassa ja seurustelemassa ja sen lisäksi kaupassa. Lauantaina pyykki- ja ompelupäivä. 

 

Kuun loppuun on hyvä todeta, että jääkaappi on taas täynnä, joten on hyvä aloittaa seuraavaa kuuta sen suhteen. Kirppis löytöjä ei tässä kuussa tullut. Kutomiset saavuttivat ensimmäisen kilon langan käytön. Tätä samaa tahtia, jos jatkan vuoden loppuun, niin ollaan taas kuuden kilon tahdissa. 

 

Kuukauden kranssi: turkoosi palapelisydän 

 

Kulut:

Ruoka: 238,86€ (perusruokatarvikkeiden lisäksi talvikauden viimeiset glögit) 

Ravintolat: 62,30€ (käynti Burger Kingissä, kiireisen päivän ulkolounas)

Herkut:  46,08€ (kustannustehokkaasti; karkkipusseja 0,99€/kpl 6kpl, 6 pussia leipätikkuja meille ja peli-iltaan, suklaata, sipsejä ja irtokarkkea p**seily perjantaihin)

Kulutustavarat: 2,99€ (sodastream-täyttöpatruuna )

Kestotavarat: 25,96€ (merinovillaisia sukkia molemmille, Smart 10-lautapelin lisäkysymykset)

Muut: 49,71€ (lentosukat äidille, munkkeja anopille, pesupulveria ja pyykinpesunestettä sekä wc:n puhdistusainetta äidille, nenäliinoja ja karkkia äidille, korppuja ja karkkeja äidille)

Lääkkeet ja lääkärit: 99,75€

 

Kun et olekaan ainoa "hullu"

Meillä kaikilla tai ainakin minulla on taipumus ajatella olevansa uniikki kaikin tavoin. Mikä saattaa myös aiheuttaa sen, että välillä tulee mietittyä, olenko omituinen tai miten omituinen olen, kun toimin näin ja näin. Muistan, miten nuorena työntekijänä kuuntelin työpaikan kahvihuoneessa sitä, miten vanhempi kollega kertoi repivänsä vanhat t-paitansa räteiksi. Tunne, joka tuosa puheesta tuli, oli kaksijakoinen. Toisaalta tuli tunne, etten olekaan ainoa "hullu", joka tekee noin ja toisaalta sellainen hassu "mä niin luulin olevani uniikki"- fiilis. Myöhemmin on tosiaan paljastunut, että ihmisiä, jotka toimivat samoin kuin itse teet ja pohdit, olenko nyt vähän hassu, löytyy yllättävän paljon. Eli me me ihmiset sitten niin kovin uniikkeja ollakaan. 

 

Kangaskorjaamolla-blogista ja sen kirjoittajan Faebook-sivustolta olen saanut paitsi paljon vinkkejä, myös vertaistukea siihen, etttä en ole ainoa "hullu", joka paikkaa, parsii ja korjaa. Ihan noihin määriin, mitä Johanna korjaa, en varmasti pääse, mutta oman osani teen kuitenkin pitääkseni vaatteet ja kankaat mahdollisimman pitkään käytössä. 

 

Näiden yllämainittujen ajatusten inspiraationa toimi tänään harjoittamani korjausompelu. Sekä Herra Kirjoituksen että minun lempipussilakanat olivat tulleet tiensä päähän. Niitä oli kumpaakin jo muutaman kerran paikattu ja korjattu, mutta kun minun keltainen lakanani halkesi neljänneksen matkalta yrittäessäni kiskoa peittoa parempaan asentoon, totesin, että asialle pitää tehdä jotain. Jos meillä olisi ollut tyynyliinojen tarvetta, olisin voinut ommella niitä, mutta jokin aika sitten ompelin meille isohkon kasan tyynyliinoja tilkuista ja vartalotyynylle suojia kierrätyskankaista, joten niille ei ollut tarvetta. 

 

Päätin siis tehdä kahdesta yhden. Valitsin pussilakanoista sen, jossa on parempi kangas ja päätin käyttää siitä isomman osan. Olen lakanakankaiden suhteen sen verran nirso, että haluan sellaisia kankaita, jotka eivät kierrä ja se valitettavasti tahtoo olla nykylakanoissa harvinaista, tuo ikävä ominaisuus on havaittavissa jopa varsin kalliissa lakanoissa halvemmista nyt puhumattakaan. Nämä projektilakanat olivat vielä sitä "vanhaa, hyvää" mallia, joka pysyy suorana eikä kierrä minnekään, siksi halusin antaa niille jatkoaikaa. Päädyin siis leikkaamaan parempikuntoisesta pussilakanasta pois kuluneen yläosan reilulla marginaalilla ja kääsin sen niin, että rakoin sivusaumoihin käden reiät ja ompelin pohjan täyttöaukon umpeen, jolloin alaosasta tuli uusi yläosa.

 

Vastaavasti huonommasta lakanasta otin helmasta täydentävän palan, jossa oli täyttöaukko valmiina ja ompelin nämä kaksi osaa yhteen. Jos olisin ollut oikein viitseliäs ja halunnut tehdä fiiniä jälkeä, olisin vaihtanut ompelukoneen langat ja käyttänyt siniseen puoliskoon sinistä tuon keltaisen sijaan. Tällä kertaa menin siitä, missä aita on matalin ja halvimmat langat, sillä tuo keltainen on jostain joskus puoli-ilmaiseksi ostettu ja sillä on vähemmän käyttöä kuin sinisellä. 

 

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, materiaalia jäi vielä joko niiksi jo aiemmin mainituiksi tyynyliinoiksi tai joksikin muuksi. Kaikista haperimmat osat leikkaan aikanaan täydentämään naamalappupurkkia.  

Kaverille kans

Ystäväni on innostunut virkkaamaan pieniä kuvioita ja kysyi löytyisikö mun varastoista jotain jämiä, jotka sopisivat tähän. Nopealla kaivelulla löytyi tällainen nyssäkkä toivoituissa vihreässä ja orvokin sävyissä.

 

Lankaa poistui 75g. 

 

Harmaat versot 39

Serkkuni loputtomasta minulle toimitetusta lankakasata löytyi myös kartio ohutta harmaata villaa, josta hän olisi halunnut melko monimutkaiset pitsisukat. Koska ei pitsittänyt, valitisin kutojan vapaudella näyttävän, mutta yksinkertaisemman mallin. Päädyin Kaupunki-langan Versoon.

 

Ohjeesta poiketen loin 60 silmukkaa, yhdelle puikolle kuvio ja kolmelle muulle 1o 1n-joustinta Kavensin ensimmäisen kuvion jälkeen 2 silmukkaa. Toisen kuvion jälkeen kavensin kaksi simukkaa lisää ja vielä kerran 4. kuvion jälkeen vielä kaksi silmukkaa. Kantapää vahvistettuna, kavennukset joka kerroksella, kunnes sukassa oli yhteensä 47 silmukkaa. Kärkeen leveä nauhakavennus niin, että ensimmäisellä kerroksella kavennukset tein vain kolmella puikolla ja sen jälkeen joka puikolla joka kerros. Ihan kärjessä vaihdoin sileään neuleeseen, jotta kavennukset menivät paremmin. 

 

Pitsi ei tule edukseen kuvissa, mutta ehkäpä tuosta jonkinlaisen kuvan saa. 

 

 

Virittelin sukan meiltä löytyneen muovipurtilon päälle, jotta pitsi näkyisi edes vähä paremmin, koska itsessään se vetäytyy hyvin kasaan, kuten tuo toinen sukka todistaa. Enkä tällä kertaa ehtinyt sen paremmin pingottaa kuin höyryttää sukkia, joten näillä mennään.

 

 

Painoa sukilla 103g, lankaa käytetty vuoden alusta 1017g. 

 

 

 

Pussin pohjat 40

Tällä kertaa jämälankasukkien materiaalit valikoituivat melkein otsikon mukaan. Pistin käteni kahteen eri pussiin, jossa oli keränperiä, toisessa isompia, toisessa pienempiä. Yksi iso ja kaksi pientä muodostavat nämä sini-puna-pinkit sukat. Pinkkiä lankaa jäi vähän, mutta saajan tuntien, säästän sen parsinlangaksi. 

 

 

Painoa sukilla 125 g. Lankaa käytetty vuoden alusta 914 g.  

Oliivinvihreät terät 39

Serkuni oli vuosia sitten saanut tädiltään lahjaksi tumman oliivinvihreät valepalmikkosukat. Ne eivät olleet sukkalankaa, joten kestävyys ei ollut parasta mahdollista, niinpä niitä oli vuosien saatossa parsittu enemmän ja vähemmän sekä minä että serkkuni. Nyt niissä alkoi olla jo enemmän parsimusta kuin pohjaa jäljellä, joten serkkuni pyysi minua kutomaan niihin uudet terät. 

 

  

Hän oli löytänyt varastoistaan kerän melkein täsmälleen samanväristä Novitan Sointu-lankaa, jonka koostumus on 49% viskoosia, 42% puuvillaa ja 9% villaa. Toiveena oli, että terät olisivat olleet valepalmikkoa kuten varretkin. Totesin, ettei se onnistu, sillä tuollainen neulos vie niin paljon enemmän lankaa kuin sileä neulos. Veikkasin, että on siinä ja tässä riittääkö lanka edes sileällä neulottuihin teriin. 

 

Lankaa teriin meni 50g. Lankaa käytetty vuoden alusta 789g.  

Huovutetut tossut 37

Koska suutarin lapset ei yleensä ole kenkiä, päätin, että sukittajalla on kuitenkin tossut. Edelliset pistin roskiin, kun pohajt kuluivat puhki ja niiden tilalle maalta tuomani pinkit "hotellitossut", jossa lukee vielä "äiti", eivät varmasti ole pitkäikäiset. Päätin siis, että haluan ihan omatekemät tossut. 

 

Ohje löytyi Pirtin kehräämön sivuilta, lankana tosin islantilainen Pötulopi, mutta hyvin toimi tuon ohjeen kanssa. Tein siis ihan ohjeen mukaan, vaikka valmiiden huovuttamattomien tossujen koko hirvittikin. Kuvassa normaali tulitikkuaski mittana.

 

Ohjeen mukaan pistin tossut pesukoneeseen 60asteen pesuun, 1200 kierroksen linkouksella ja tossujen kaveriksi heitin pari paitaa ja yhden pyyhkeen. Tossujen sisälle pistin roskapusseja, jotka laitoin hakaneuloilla kiinni, sen verran olin muiden vahingoista viisastunut. Ilman pusseja, kun tossut saattavat huopua tasoksi ja jos pussit eivät ole hakaneuloilla kiinni, ne eivät pysy kyydissä. Hyvin toimi. Pesun jälkeen tossut näyttivät jo huomattavasti enemmän koolta 37.

 

 

Koska en ehtinyt kuivatella niitä jaloissani, niin kuin ohjeessa kehotettiin, otin kaapista käyttämättömät kropsut ja kiskoin tossut niiden päälle kuivumaan. 

 

 

Tossut eivät huopuneet ensimmäisellä kierroksella riittävästi, vaan jäivät harvoiksi ja tuo kropsukuivatus teki niistä liian suuret. Pistin ne siis uudelleen koneeseen. Ohjelma 60 astetta, linkous 1200 ja nyt niistä tuli napakat ja tällä kertaa myös venyttelin ne ihan omissa jaloissani.  

 

  

Kukkien koristeiden virkkaamisen ulkoistin serkulleni, joka virkkaa, mutta ei kudo sukkia eli aivan valmiin lopputuloksen esittelen, kun saan tossut valmiiksi.  

 

Painoa tossuilla ja koristeilla  120g, lankaa käytetty vuoden alusta 739 g.