Minä en ole kynttiläihminen muuta kuin siinä mielessä, että käytän kynttilänjämiä sytykeruusujen tekoon. Silti jostain ihmeellisestä syystä olen vuosikausia jemmannut kynttilöitä, itse asiassa minulla on ollut yksi pieni kirjahyllyn kaappi täynnä kynttilöitä ja ihmeellisiä kynttilänjalkoja, joista suurinta osaa ei ole edes käytetty. Miksi? Enhän tarvitse niitä koskaan.
En siivonnut kaappia kunnolla, vaan nappasin vain pari etummaista kynttilää pois, koska ovi ei tahtonut mennä kunnolla kiinni. Tarjosin niitä sukuun, liikaa lemmikkejä, ei paloturvallista. Koska en halunnut niitä roskiinkaan laittaa, mietin läpi työkaverini ja keskin erään, jonka tiedän polttavan kynttilöitä, ja jolla ei ole lemmikkejä tai pieniä lapsia aiheuttamassa palovaaraa. Niinpä tarjosin noita muutamaa kynttilää hänelle. Hän lupasi ottaa ne ilolla vastaan.
En heti ehtinyt viemään kynttilöitä hänelle, joten pari päivää mietittyäni avasin saman kaapin uudestaan ja otin 5 seuraavaa kynttilää/kynttiläpakkausta samaan pussiin. Olin vihdoin myöntänyt itselleni, että en ole kynttiläihminen, joten miksi ihmeessä hilloaisin niitä enää kaapissa - hänellä olisi niille käyttöä, minulla ei. Sitä paitsi tiedän saavani jämät takaisin, joten tilanne on win-win.
Olin tyytyväinen ja mietin, miksi olen uskotellut itselleni joskus polttavani niitä ja miksi en ole tehnyt tätä jo aiemmin, sillä väitän, että muutaman viikon päästä en edes muista, millaiset kynttilät meiltä poistuivat.
Toivotavaan, että ne tuovat valoa ja iloa työkaverin elämään, siinä missä keventävät minun tavarataakkaai. Olenkohan kasvamassa aikuiseksi, kun olen alkanut ymmärtää, että unelmaminälleni ei kannata haalia tavaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti