Vuosien saatossa jemmoihin on kertynyt myös laukkuja, useampia kappaleita. Osa on tietenkin jäänyt hyvin vähäiselle käytölle, kun luottolaukut ovat palvelleet kerta toisensa jälkeen. Viime vuonna luottolaukkuni täyttäessä 25-vuotta yritin jättää sitä vähemmälle käytölle, koska sen ulkonäkö alkoi olla jo varsin räjähtänyt. Otin käyttöön ystävältäni saadun vaalean laukun, jossa oli sekä olkahihna että käsikahvat. Kaikin puolin kelpo laukku, paitsi että sen materiaali oli keinonahkaa. Koska laukkua oli marinoitu jo useampi vuosi kaapissa, materiaali ei oiken tykännyt siitä. Lopputuloksena laukku kesti käyttöä noin vuoden.
Vuoden käytön jälkeen minua alkoi seurata vaalea vana, missä ikinä liikuinkin ja laukun pinta alkoi näyttää hirveältä. Myönnän, että hetken harkitisin, että elvytän laukun kuorimalla koko pinnan pois, mutta sitten totesin sen liian työlääksi ja hankalaksi.
Tarjosin laukkua purettavaksi roskalavalla - ajattelin näet, että joku keppariharrastaja olisi saanut siitä kivasti materiaalia, mutta turha toivo - tiedän, että valmiiksi irrotetut renkaat yms. varmaan kelpaisivat, mutta niitä en enää aio tarjota. Minä tein työn, minä pidän renkaat ja kannan ne vaikka metalliroskikseen.
Uskotaan, että niidenkin kohdalla käy niin, että aika tavaran kaupitsee. Aika monta kertaa kun on käynyt niin, että joku vuosia kaapissa/laatikoissa jemmattu tavara onkin löytänyt paikkansa ja on vältytty ostamasta uutta kaupasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti