Meillä kaikilla tai ainakin minulla on taipumus ajatella olevansa uniikki kaikin tavoin. Mikä saattaa myös aiheuttaa sen, että välillä tulee mietittyä, olenko omituinen tai miten omituinen olen, kun toimin näin ja näin. Muistan, miten nuorena työntekijänä kuuntelin työpaikan kahvihuoneessa sitä, miten vanhempi kollega kertoi repivänsä vanhat t-paitansa räteiksi. Tunne, joka tuosa puheesta tuli, oli kaksijakoinen. Toisaalta tuli tunne, etten olekaan ainoa "hullu", joka tekee noin ja toisaalta sellainen hassu "mä niin luulin olevani uniikki"- fiilis. Myöhemmin on tosiaan paljastunut, että ihmisiä, jotka toimivat samoin kuin itse teet ja pohdit, olenko nyt vähän hassu, löytyy yllättävän paljon. Eli me me ihmiset sitten niin kovin uniikkeja ollakaan.
Kangaskorjaamolla-blogista ja sen kirjoittajan Faebook-sivustolta olen saanut paitsi paljon vinkkejä, myös vertaistukea siihen, etttä en ole ainoa "hullu", joka paikkaa, parsii ja korjaa. Ihan noihin määriin, mitä Johanna korjaa, en varmasti pääse, mutta oman osani teen kuitenkin pitääkseni vaatteet ja kankaat mahdollisimman pitkään käytössä.
Näiden yllämainittujen ajatusten inspiraationa toimi tänään harjoittamani korjausompelu. Sekä Herra Kirjoituksen että minun lempipussilakanat olivat tulleet tiensä päähän. Niitä oli kumpaakin jo muutaman kerran paikattu ja korjattu, mutta kun minun keltainen lakanani halkesi neljänneksen matkalta yrittäessäni kiskoa peittoa parempaan asentoon, totesin, että asialle pitää tehdä jotain. Jos meillä olisi ollut tyynyliinojen tarvetta, olisin voinut ommella niitä, mutta jokin aika sitten ompelin meille isohkon kasan tyynyliinoja tilkuista ja vartalotyynylle suojia kierrätyskankaista, joten niille ei ollut tarvetta.
Päätin siis tehdä kahdesta yhden. Valitsin pussilakanoista sen, jossa on parempi kangas ja päätin käyttää siitä isomman osan. Olen lakanakankaiden suhteen sen verran nirso, että haluan sellaisia kankaita, jotka eivät kierrä ja se valitettavasti tahtoo olla nykylakanoissa harvinaista, tuo ikävä ominaisuus on havaittavissa jopa varsin kalliissa lakanoissa halvemmista nyt puhumattakaan. Nämä projektilakanat olivat vielä sitä "vanhaa, hyvää" mallia, joka pysyy suorana eikä kierrä minnekään, siksi halusin antaa niille jatkoaikaa. Päädyin siis leikkaamaan parempikuntoisesta pussilakanasta pois kuluneen yläosan reilulla marginaalilla ja kääsin sen niin, että rakoin sivusaumoihin käden reiät ja ompelin pohjan täyttöaukon umpeen, jolloin alaosasta tuli uusi yläosa.
Vastaavasti huonommasta lakanasta otin helmasta täydentävän palan, jossa oli täyttöaukko valmiina ja ompelin nämä kaksi osaa yhteen. Jos olisin ollut oikein viitseliäs ja halunnut tehdä fiiniä jälkeä, olisin vaihtanut ompelukoneen langat ja käyttänyt siniseen puoliskoon sinistä tuon keltaisen sijaan. Tällä kertaa menin siitä, missä aita on matalin ja halvimmat langat, sillä tuo keltainen on jostain joskus puoli-ilmaiseksi ostettu ja sillä on vähemmän käyttöä kuin sinisellä.
Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, materiaalia jäi vielä joko niiksi jo aiemmin mainituiksi tyynyliinoiksi tai joksikin muuksi. Kaikista haperimmat osat leikkaan aikanaan täydentämään naamalappupurkkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti