Syysvarustus

Tuolla aikaisemmin totesin, että syksyn sateisiin tarvitaan vielä kunnollinen päälle sopiva sadetakki. Minusta on vanhemmiten tullut niin mukavuudenhaluinen, että en halua kastua ja palella. Niinpä tartuin innokkaasti siihen, ku Julassa oli sadetakkeja tarjouksessa. Jännitin vähän löytysikö minulle sopivaa kokoa, onnekseni löytyi. Vaihtoehtoina oli beige ja tummansininen, joten ei tarvinnut miettiä kovin monta sekuntia sitä, kumpi meille muuttaa. Yllätys, yllätys - tietenkin beige. 

 

 

Sadetakilla oli hintaa 19,99€ ja toivon sen kestävän useamman vuoden. Tiedän, että olen vaatteiden ostolakossa, mutta kuten todettu mukavuus edellä mennään ja jos kastumisen estämiseksi tarvitaan kunnon sadetakki, suon sen itselleni. 

 

Tulkoon siis syksy, mun varusteet on nyt kunnossa.  

Hulluja mielikuvia

On maanantai aamu, kuun ensimmäinen päivä ja aamun suunnilleen ensimmäinen tehtäväni on käydä siirtämässä pankkikorttitililleni rahaa. Ei niin, että sitä olisi kuun vaihteessa tullut mistään lisää, vaan tilien saldot ovat täsmälleen samat kuin eilenkin. Mielikuva vain on eri. Pankkikortin takana on viimeiset pari päivää ollut n. 20€ rahaa, koska olen halunnut pysyä budjetissa ja olla siirtämättä sinne lisää käyttörahaa ennen kuun vaihdetta  - ihan vain periaatteesta. 

 

Järki sanoo kyllä, että on aivan sama, ovatko rahat tilillä a vai b, mutta jotenkin sitä tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi, kun on onnistunut välttämään niiden siirtämisen. Varsinkin, kun elokuu oli ensimmäinen kuukausi pitkään aikaan, jolloin olen edes liki pysynyt budjetissa. Alkuvuosi meni oikein hyvin, mutta reissun jälkeen ollaankin sitten koko kevät ja kesä oltu ihan mahdottomissa lukemissa. 

Tästä on ainakin hyvä jatkaa eteenpäin, kun on hyvä flow ja onnistumisen fiilis vai miten ne urheilijat sanovatkaan. Myönnän myös, että toisaalta tämä kikkailu tosissaan naurattaa, koska kuten alussa totesin, ei tuolla ole taloudellisesti mitään merkitystä. Sallittakoon tämä pieni hupi kuitenkin minulle, koska se ei ole keneltäkään pois. 

Erityinen elokuu

Elokuu tuo paluun arkeen. Pitkästä aikaa kuukausi, johon ei liity mitään erityisiä juhlia tai menoja tai niin ainakin vielä tässä vaiheessa alkukuussa kuvittelen. Onneksi en heinäkuussa huokaillut suuremmin, ihan vähän vain, kesäkuun kulutusta, sillä heinäkuun menot ne vasta mahdottomat olivat. Selityksenä käyvät tietysti esimerkiksi vieraat, loma ja helle, mutta ovat ne silti ihan karmeaa katsottavaa. Onneksi arki tuo eteen sen, ettemme esimerkiksi voi yhdessä spontaanisti lähteä ulos lounaalle.

 

Käsityöt eivät edisty, koska helle, lankakin muuttuu kuumalla tikkuiseksi eikä oikein voi kutoa, joten syssymmällä sitten taas niitä juttuja. Nyt vaan tyhjätään päätä ja nautitaan kesästä sekä kerätään voimia tulevaan talveen, jotenkin minulla on tunne, että niitä tarvitaan. 

 

1. viikko

Elokuun ensimmäinen viikko piti sisällään perjantain, lauantain ja sunnuntain. Perjantaina jatkettiin vielä maalla hommia ja päästiinkin hyvään vaiheeseen. Saatiin perattua kaikki marjapuskat ja hakettakin suurimpaan osaan niistä, romut haettiin pois ja fiilis oli toisaalta tyytyväinen, toisaalta haikea. Se kuorma kun merkitsi yhden aikakauden loppua, on siirrytty minun päätösteni aikaan. Fiilis on jotenkin hullu, toisaalta tyytyväinen, toisaalta surullinen. Tyytyväinen siitä, että nurkat siistiytyivät melkoisesti, toisaalta haikea siitä, että olin hävittämässä menneiden sukupolvien työtä.  

 

Lauantaina oli sadepäivä, ikään kuin luontokin tietäisi, että lomani on loppumassa ja nyt saa sataa. Siivosimme paikat lähtökuntoon, kasasimme autoon kasan vanhoja renkaita ja lähdimme kaupunkiin. Matkalla poikkesimme katsomassa äitiä ja siivoamassa. Saimme mukaan kaksi jätesäkillistä pyykkiä, joiden pesemisessä menikin sitten loppuilta.

 

Sunnuntaina kauppakierros ja kokkailua, ilmassa on selkeää haikeutta loman loppumisesta. Kuuntelin uudelleen Margareta Magnussonin kirjan Mitä jälkeen jää - taito tehdä kuolinsiivous. Tällä kertaa en saanut siitä niin valtavaa kipinää kuin viimeksi, mutta selkeästi kannustinta siihen, ettei tavaroita kannata haalia lisää, vaan tyhjätä kaapeista pois. Kirja kannustaa pikkuhiljaiseen luopumiseen, ei sellaiseen kerta rysäyksellä raivaamiseen kuin Konmari - toki tämänkin kirjan mukaan enemmän pitäisi vielä poistaa kuin mitä olen tehnyt, mutta kuten todettu, vähän kerrallaan. 

2.viikko

Maanantaina keikkatyöpäivä, jonka olin jotenkin onnistunut tyystin missaamaan. Onneksi olin kauppaan lähdössä, kun soittivat eli hirveällä kiireellä töihin ja siellä sitten menikin iltaan asti. Siirsin osan kotitöistä Herra Kirjoitukselle ja loppuja teemme sitten yhdessä joko illalla tai tiistaina. Tiistaiksi saimme lounaskutsun serkultani, joten sen päivän suunnitelmat muuttuivat vähän yllättäen. On kuitenkin aivan ihanaa päästä valmiiseen pöytään, joten kovin kiitollisina otimme kutsun vastaan. Tiistaina alkoi sitten myös "paluu arkeen" eli ensimmäiset kesäloman jälkeiset työt, yövuoroista aloitettiin. Yövuorojen välinen päivä meni koomaillessa, tein vain pieniä hommia, kuten korjasin kimaltavan käsilaukkuni, joka oli alkanut repsottaa. Jos kangasveska kootaan sentin ompeleilla, niin ei liene ihme, että kantokahvat irtoavat. Toisen yövuoron jälkeen suunnattiin sitten maalle vielä pariksi päiväksi ennen kuin Herra Kirjoituksenkin lomat loppuvat. Saimme siivottua loppuun ikuisuusprojektimme oksakasan, jota on kyllä koko sen olemassa olon ajan siivottu, mutta siihen on myös tullut lisää tavaraa, emmekä koskaan ole päässeet pohjaan asti. Nyt se kuitenkin on käsitelty ja fiilis oli ihan uskomaton. Sieltä tuli paitsi polttopuuta myös runsaasti haketta marjapuskille, joten pitkästä aikaa liki kaikilla marjapuskilla on nyt sitten oksasilppua juurten suojana. Viikonlopuksi palasimme kaupunkiin, koska olin töissä. Poikkeasimme myös maalle mennessä katsomassa äitiä ja jättämässä pestyt pyykit sekä maalta palatessa hakemassa pestävät pyykit. Jonkinasteinen ennätys: neljä jätesäkillistä pyykkiä. 

 

Myönnetään, että neljän jätesäkillisen edessä en tiennyt nauraa vai itkeä. Rehellisesti taisi itku olla lähempänä. Herra Kirjoitukselle kiukuttelin, että jos joku kysyy minulta harrastuksia, vastaan äiti tai pissapyykin peseminen. Taivaan kiitos, että sain osan pyykeistä pestyä jo perjantaina illalla, ja että pesutupa oli vapaa myös  lauantaina aamulla. Pyykit ehtivät siis kuivua ennen kuin sunnuntaina menimme sinne varsinaisesti siivoamaan. 

 

3.viikko

Herra Kirjoitus lomailee edelleen osan viikkoa. Hän on ottanut käyttöön fiksun tavan jäädä lomalle puolesta viikosta (ehtii tehdä edellisen viikon keskeneräiset hommat valmiiksi) ja palata töihin puolesta viikosta (ei tunnu ensimmäinen työviikko niin pitkältä). Kun minullakin sattuivat vapaat vielä tähän alkuviikkoon, niin hoidimme kotihommia yhdessä - kyllä, inhottava vaimo on sitä mieltä, että mieskin saa joskus käyttää vapaa-aikaansa kodinhoidollisiin hommiin, eikä niin, että rouvan vapaapäivä on aina siivouspäivä. 

 

Yritän myös vältellä kaupassakäyntiä keskiviikkoon asti, sillä maanantaina kokkasin jääkaapin antimista pariksi päiväksi ruokaa ja vieläkin jäi jääkaapin täytettä sen verran, että sillä pärjää tovin. Keskiviikkona on kuitenkin "vähän pakko" käydä pelastamassa Lidlin tarjouksista se, mitä niistä vielä silloin on saatavilla. Samalla tässä koetan kituuttaa tilipäivään asti - ja mietin, onko tässä mitään järkeä. Minun täytyy varmaan muuttaa taktiikkaa ja uskoa, että aiemmin siirtämäni rahasumma ei vaan yksinkertaisesti enää nykyään riitä. On pakko nostaa budjettia tai muuten joudun tekemään jatkuvasti 100€ lisäsiirtoja saadakseni rahat korttitilillä riittämään. Herra Kirjoitus tästä jo huomauttikin minulle, että minun on uudelleen kalibroitava kulutustutkani, koska se on ajastaan jäljessä.  

 

Mä en ilmeisesti millään, mitenkään, kuinkaan opi, että tavaran vähentäminen tarkoittaa sitä, että tavaroita kannetaan huushollista pois eikä sisään. En taaskaan voinut vastustaa ilmaisen tavaran houkutusta, kun tarjolla oli ovikransseja, erityisesti rakastuin tuohon pääsiäistipu kranssiin ja kun ne kerran oli kaikki otettava kerralla, niin nyt meillä on 6 uutta kranssia. Samalla kerralla, mutta eri osoitteesta, kävin hakemassa 9 pyyhettä. Olen täysin tietoinen siitä, että meillä on paljon pyyhkeitä, ihan uusiakin, mutta noista useamman olen ajatellut viedä äidille, kun tuntuu, että niille olisi siellä tarvetta.  

Perjantain käytin kokkaamalla ruokia viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi. Tarkoituksena olisi välttää kaikentasoiset "nälkä yllätti" ja "ei ole mitään syötävää" pikaruokailu tekosyyt. 

Viikonlopuksi lähdimme maalle ja poikkesimme äidin luona perjantaina siivoamassa ja hakemassa pyykit. Sama meno jatkuu eli vaatimattomat 4 jätesäkillistä pyykkiä taas. Maalla ilmat eivät suosineet, satoi koko viikonlopun, joten viikonlopun saldona oli kolme muovikassillista tehtyjä sytykeruusuja. Kananmunakennovarannot hupenivat huomattavasti ja seuraavan sadepäivän voikin sitten viettää steariinikattilan äärellä. Lauantaina vietimme aikaa naapurin rouvan kanssa lettukestien ja lautapelien merkeissä. Olin toivonut saavani kerättyä marjoja edes vähän, mutta aivan turha toivo, sillä eivät ne sateen välissä ehtineet kuivua sitä vertaa, että niitä olisi voinut kerätä. Makkarat sen sijaan grillasin, vaikka kuinka satoi. Onneksi sain tulet tehtyä ennen isompien sateiden alkua ja grillin niin kuumaksi, ettei pieni sadekaan haitannut. 

4. viikko

Ensimmäinen "normaali" työviikko loman jälkeen eli 6½ päivää töitä. Maanantain ja tiistain työhulabaloon jälkeen keskiviikon vapaapäivä tuntui ihan mukavalta. Tosin siitäkin muodostui taas "vapaapäivä", sillä ensin viikkasin ja siistin pyykit ja sitten menin viemään äidille hänen pyykinsä ja sain jälleen kaksi jätesäkillistä lisää pestävää. Niiden lisäksi sain äidiltä herttaisen toivotuksen, että hän syöttää minulle paskaa. Yritän jaksaa ymmärtää, että se on Alzheimer joka puhuu, mutta silti välillä tekisi mieli vaan lähteä palaamatta. No, kilttinä tyttärenä jälleen kerran raahasin pyykit pesuun ja käytin vapaapäiväni niiden pesemiseen. Onneksi ehdin ihan hyvin illan työkeikkaa (siis sitä puolikasta työpäivää). Pyykkien välissä ehdin jopa pitkästä aikaa kutoa sukkaakin. 

Yllättävän hyvin olen onnistunut hillitsemään kaupassakäyntihimoni ja nyt on sitten syöty jääkaapista sinne valmiiksi tekemiäni ruokia. Kovin olen tyytyväinen, että käytin perjantain vapaapäivän isohkolta osin kokkaamiseen, vaikka silloin se ei oikein hyvältä tuntunutkaan. 

Aloitin myös uudet hormonilääkkeet. En tiedä, onko kyseessä vain "usko siirtää vuoria"- asia, mutta ensimmäisenä yönä nukuin 00:01- 04:50 välisen ajan kertaakaan heräämättä. Seuraavana yönä heräsin kaksi kertaa seitsemän tunnin aikana, mikä sekin on todella vähän. Näinköhän tässä vielä uusi ura Prinsessa Ruususena urkenee. 

 

Torstain hammaslääkärikin tarjosi kohtuullisen hyvän saldon, vain yksi paikattava reikä (se tietenkin tavallista pahempi, mutta ihan sama), muuten vanhoilla mennään. Olin kaivannut laskua siitä toukokuisesta hammaslääkärikäynnistä, mutta en ollut alkanut sitä peräämään. Selvisi, että sen "turhan" (siis käynnin, jolloin en saanut mitään apua) lokakuisen käynnin hammaslääkäri oli jotenkin sotkenut paperini, eikä niihin ollut pystynyt tekemään kirjauksia silloin toukokuussa eikä nytkään. Nyt hammaslääkäri lupasi hoitaa asian kuntoon, mutta totesi, ettei ala kenenkään puolesta kirjauksia ja laskuja tekemään eli minä en tule koskaan siitä toukokuun käynistä laskua saamaan. 

Viikonloppukin meni töiden merkeissä. Lauantaina aamusta kokkasin taas vähän isommalla kattilalla ruokaa, jotta sitä riittäisi viikonlopun ja alkuviikon tarpeisiin. Sunnuntaina käytiin katsomassa äitiä. Parempi päivä, muisteli sukulaisia ja vanhoja tuttuja, pyykkiä vain yksi säkillinen. Sen sain pestyä heti sunnuntaina. Eräs työkaverini huomautti minulle taannoin, että hänellä on tunne, että minä siivoan aina. Tosin hän samaan hengenvetoon jatkoi, että onhan sulla noita siivottavia paikkoja enemmän kuin muilla kun on koti ja äiti ja maallakin varmaan pitää siivota. Hän ei oikeasti ole väärässä, sillä minulla itselläni on sama fiilis: siivoan ja pesen pyykkiä, pesen pyykkiä ja siivoan, ja jos en tee sitä, niin ainakin mietin, että pitäisi. 

5.viikko

"Nenä dukossa ja aifasdudaa", mukava alku viikolle, jossa on taas 7 työpäivää. Onneksi oli ruokaa valmiina, niin ei tarvitse sen kanssa alkaa säätää. Maanantain aloitin käymällä alkuviikon tarjoukset läpi, periaatteessa emme tarvitse mitään, mutta kyllä ne aina täytyy vilkaista ja tietenkin listalle päätyi yhtä ja toista. 

 

Maanantai meni harrastetyöpaikassa, loppuviikko sitten omissa töissä. Arjen alkamisen huomaa siitä, että hoidettavien asioiden määrä on moninkertaistunut töissä; on palaveria, kokousta, ohjeiden laatimista, perehdytystä, suunnittelua ja vaikka mitä. Tiistaista torstaihin hoidin ties miten monta o-t-o asiaa, joten ei liene ihme, että torstaina olin työpäivän jälkeen aivan poikki. Varsinkin, kun vielä lähdin töihin mallilla kirves päästään, koska hammaslääkäriaikani peruttiin reilun puolen tunnin varoitusajalla. Sillä kohtaa kun aika peruttiin, tajusin, että olisin myöhässä töistä, jonne olisi pakko kiiruhtaa, koska hammaslääkäriä ei ollutkaan. Herra Kirjoituksella oli ollut aivan yhtä rankka viikko siihen mennessä, joten päätimme pistää elämän risaiseksi ja mennä burgereille. Muutenkin viikosta tulee "ulkoruokintapainotteinen", koska keskiviikkona poikkesimme serkkuni Sauman luona, jossa Herra Kirjoitus auttoi uuden tietokoneen kanssa ja perjantaina on vuorossa peli-ilta ystävien luona. Sunnuntaina kävimme katsomassa äitiä, jolla oli pitkästä aikaa todella hyvä päivä - paikat ja ihmiset pysyivät järjestyksessä ja jopa naurua riitti. En voi kuin toivoa, että kunpa tilanne jatkuisi tällaisena. 

 

Sunnuntaina annoin mieliteolle periksi ja onnistuin houkuttelemaan Herra Kirjoituksen kanssani pahantekoon, hän nimittäin kävi ostamassa sunnuntai-illaksi meille sipsejä ja dippiä. Pettymys oli enemmän kuin kohtalainen, kun sipsit eivät maistuneetkaan niin hyviltä kuin odotin. Joko niiden maku on muuttunut tai sitten minun makuaistini on muuttunut.  

 

Kuukauden "roskalavalöytö" on yllättäen: lankoja. Tällä kertaa roskalava lainausmerkeissä, koska osa langoista (alemman kuvan langat) on työkaverilta.  Ylemmän kuvan langoista kolmanneksen annoin jo eteenpäin Ievuskaiselle ja hänen äidilleen, joten ihan kaikki eivät jää meille.

          

            

 

Kun naapuri laittaa viestiä, että roskiksessa on lankoja, jotka voisi käydä dyykkaamassa, ei ole epäilystä, ettenkö kävisi poimimassa niitä talteen. Kuukauden kolmas lankalöytö on ihan kirjaimellisesti roskalavalöytö.  

     

Lisää roskalavalöytöjä: ovikransseja  6 kpl sekä 9 kpl kylpypyyhkeitä. 

 

 

Menot:

Ruoka: 421,77€ (burger king ateriat x2 (n. 35€ kerta) loman loppumisen vuoksi ja kun väsytti, pepperonia jemmaan tarjouksesta, perusruokaa ja tarjouskahvia, kananmunia ja pastakastikkeita jemmaan)

Herkut: 78,75€ (limsaa ja karkkia loman loppumisen kunniaksi, Coca-colaa varastoon, irtonamuja sunnuntai herkuksi sekä kesän viimeisen hellepäivän pehmikset, karkkeja töihin, sipsejä)

Tavarat:  95,95 € (nenäliinat, klorilli, kaivokielot, hiusklipsi, kestokassi, kosteudenpoistaja x 2, sadehousut, työtasolamppu keittiöön, peli tuliaisiksi, dödö)

Muut: 22,94 € (korppuja äidille, Saaren taika-ruusudödö)

Lääkkeet ja lääkärit: 82,58€ (3kk lääkkeet) 

 

Tummat jämät

Serkkuni pyysi tekemään yhdelle tuttavalleen sukat, koska edelliset olivat kuulemma rei'illä ja hänellä itsellään ei nyt ollut mahdollista kutoa niitä. Yhdet tein jo sekalaisista jämistä, mutta ajattelin tehdä vielä toisetkin, kun noita jämiä kuitenkin runsaasti on. 

 

Aloitus 64 silmukalla 2o 2n- joustinta, vaaleaa harmaata niin kauan kuin kerän puolikasta riitti, 10 kerrosta mustan harmaalla ja kirkkaansinisellä taas niin paljon kuin kerää riitti. Lopun varren kudoin mustan harmaalla kunnes varren mitta oli 20cm. 

 

Kantalappuun otin 18 + 18 silmukkaa, 32 kerrosta.  Kantalapun reunasta nostin 18 silmukkaa, joista yhdet siirsin etummaisille puikoille, jotta kavennusten jälkeen sukkiin jäi 15 silmukkaa puikolle. Terän pääliosan kudoin 2o 2n - joustinta, pohjan sileää neulosta. Kärkeen vaihdoin sileään neulokseen ja tein sädekavennuksen. 

 

Näihin sukkiin katosivat kokonaan niin vaaleanharmaat, kirkkaan siniset kuin grafitinharmaat jämät, tumminta harmaata jäi vähän, mutta sen käytän seuraaviin sukkiin.

 

 

Painoa sukilla 167g. Lankaa käytetty vuoden alusta 2350g.

Kympillä kuivuutta

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä mukavuudenhaluisempi minusta tulee. Ei siis ole ihme, että vaikka muuten vaatehankinnat ovat pannassa, ostin itselleni sadehousut. Kyllä vaan, vuoden toinen vaatehankinta on mustat, mitäänsanomattomat sadehousut. Näen kuitenkin selkeästi edessäni pitkän ja pimeän syksyn, jolloin vettä sataa vaakaan ja töissä pitää kuitenkin käydä. Jos jollain pienellä, kuten sadehousuilla, voi vaikuttaa siihen, että pääsee kulkemaan kuivempana, olen valmis satsaamaan siihen.

 

Tällä kertaa ruhtinaallinen satsaus oli 9,99€ ja itseäkin nauratti, sillä tein hankinnan syksyn todennäköisesti viimeisenä hellepäivänä. Minun kannaltani helle tietenkin oli ihan hyvä asia, sillä silloin työpäivän jälkeen oli vielä hyvin valinnanvaraa Lidlin laarilla. Housut ovat todella reilua kokoa, sillä numeroa pienemmätkin olisivat menneet, mutta noiden isompien kanssa on nyt mahdollista pistää alle vaikka toppahousut ja silti pääsee vielä ihan hyvin liikkumaan. Lahkeet toki täytyy lyhentää "petite"-mittaan, jotta ne sopivat itselleni. Opin hetki sitten, että itseään ei tarvitsekaan kutsua persjalkaiseksi, vaan voi käyttää hienoa termiä "petite", joka viittaa lyhyempään mittaan, vaikka koko olis 7xl.  

 

Seuraavana hankintalistalla lienee sitten kunnollinen vettäpitävä takki. Minulla on kyllä kaapissa hieno Rukan sadeasu, mutta se on ikävä kyllä kutistunut kaapissa ollessaan, eikä niin ollen sovi päälle ja tästä johtuen pitää suorittaa uudelleen varustelu. Kaikesta huolimatta en kuitenkaan vielä malttanut luopua siitä, vaan makuutan sitä kaapissa edelleen, jos se vaikka joskus sopisi, vaikka tiedän, että sitä päivää ei tule.  

Rikas sika

Sain serkultani tuliaisia kirpparikierrokselta. Hän oli ostanut minulle possun, kyseessä oli siis rikas sika. Hänen mielestään se muistutti minua, koska olen aina töissä - siis muka omaan kasapäin rahaa -  ja koska pidän possuista. No, en kyllä ole sikarikas enkä toivottavasti rikas sikakaan, vaikka joskus itseni aika possuksi tunnenkin. 

 

 

En yleensä pidä krääsästä, joksi lasken myös suurimman osan koriste-esineistä, mutta tämä oli niin söpö, ettei tästä voi olla pitämättä. 

 

Täytyy vielä löytää tälle joku sopiva paikka, missä se olisi edukseen esillä.  

Heleä heinäkuu

Koska jälleen kerran löysin itseni kauhistelemasta kesäkuun kuluja, totesin, että voisin ihan oikeasti yrittää tehdä asialle heinäkuussa jotain. Tai sitten jos vaan antaisi olla ja katsoisi, miten homma menee, kun osa kuusta on kuitenkin lomaa ja siitä ajasta iso osa vietetään maalla, jossa on vähemmän kiusauksia kuin kaupungissa. Mikäli yhtään tunnen itseäni myös sellainen asia kuin kielletty hedelmä on houkuttelevampi kuin sallittu asia; jos siis kiellän itseltäni ostamisen, tulee varmasti ostettua. 

1.viikko

Heinäkuu alkoi yövuorojen jälkeisillä vapaapäivillä. Kelit hellivät, joten pikaisten kotihommien jälkeen siirryin nauttimaan ulkoilmasta.  Raahasin kotiin myös Matsmartilta ostamani ruoka- ja vaatelaatikon ja tajusin unohtaneeni sen kesäkuun kirjanpidosta. Laatikon vaatteet ovat menossa äidille (tai siis hetkeksi varastoon ja sitten vasta hänelle, kun tarvetta on, sillä ostin hänelle alusvaatteita kivijalkakaupastakin). Mietin hetken, että unohdan koko laatikon vallan, mutta päätin nyt kuitenkin olla rehellinen ja lisätä ruokatavarat kesäkuun kuluhin. Ne näyttävät nyt sitten entistä hirveämmiltä, mutta ei voi mitään. 

 

Tiistai oli toisaan aivan upea päivä ja vietin useamman tunnin vain kävellen ja nauttien maisemista. Illalla onnistuin vielä houkuttelemaan Herra Kirjoituksen kanssani lenkille ja pehmikselle. Keskiviikkona päivä oli pilvinen ja kohtuullisen lämmin, mutta illasta tuli jälleen lämmin ja aurinkoinen, niinpä Herra Kirjoitus onnistui yllättämään minut ehdottamalla pehmistä ja lenkkiä - no mutta, tietenkin mentiin.

 

Torstai olikin sitten sellainen kaatosade ja kastumispäivä, etteivät sanat oikein riitä kuvamaan märkyyden ja ketutuksen määrää. Kävimme myös siivoamassa äidille.  Perjantaina vietimme peli-iltaa ystävien kanssa meillä. Viikonloppu meni töissä siis töissä töissä ja kotitöissä. 

 

2. viikko

Pari aamuvuoroa alkuun, monenlaista hoidettavaa niin töissä kuin kotona. Sovin meille maalle muutamaksi päiväksi apukäsien palkkaamisesta, kun serkkuni 14-vuotias poika oli jäänyt kesätöitä vaille. Työviikko loppui kolmeen yövuoroon, joista viimeinen päättyi lauantai-aamulla. Sen jälkeen suunnistimme maalle ja siellä alkoi perinteinen touhu ja tohina. Lauantaina poikkesimme matkalla naapurikaupungin kebabilassa syömässä kesäloman aloitus mätöt, sen jälkeen leikkasimme nurmikkoa koko loppupäivän. Se kun oli päässyt venähtämään pitkäksi kuukauden mittaisen poissaolomme aikana. Sunnuntaina siivosin, sillä paikat olivat vielä talven jäljiltä - ei ollut ihan tarkoitus tehdä koko päivän kestävää suursiivousta, mutta niin vaan sellaiseen päädyttiin. Herra Kirjoitus leikkasi edelleen koko sunnuntaipäivän nurmikkoa ja vieläkin jäi muutama viidakkokaistale odottamaan leikkuuta. 

3.viikko

Loma alkoi virallisesti ja helteessä mennään. 30 astetta ja päälle on aivan loistava lomakeli edellyttäen tietysti ettei työnä ole esimerkiksi marjapuskien perkaamista, oksien silppuamista tai vastaavaa. Tässä mukavassa hellekelissä kesätyöläisemme ahkeroi monien projektien kimpussa ja me tietysti siinä sivussa. Saimme edistettyä useita asioita, mutta ihan valmiiksi ei mitään. Uskon kuitenkin, että kaikki kesäprojektit valmistuvat ajallaan. Rankkojen päivien jälkeen sammuimme kyllä melko tehokkaasti, mutta nukkuminen oli varsin hankalaa, koska kuumuus hiipi sisällekin. 

 

Tiistaina päätimme työpäivän jälkeen yhdistää huvin ja hyödyn. Tarvitsimme seuraavan päivän töihin tarvikkeita, joita oli pakko hakea naapurikaupungista, joten samalla kävimme jälleen paikallisessa kebabilassa syömässä ja samalla poikkesimme paikallisessa kierrätyskeskuksessa tekemässä löytöjä. Jotenkaan ei yllätä, että löydöt olivat ovikranssipohjia ja rannekelloja, jotka esittelen erillisessä postauksessa.

 

Keskiviikko iltana palasimme kaupunkiin, koska olin lupautunut torstaiksi töihin. Edessä töitä ja kotitöitä, kuten pyykkiä ja pölyjä. Torstaina ja perjantaina oli vuorossa harrastetöitä. Torstaina illalla olimme kaiken muun lisäksi luvanneet käydä äidille siivoamassa  ja kastelemassa serkun kukat. 

Kesäloman alussa tajusin, että minulla on neljä isoa lomajuttua: kesätyöläinen, äidin käyttäminen maalla, nimiäiset ja kummipojan kyläily. Tällä viikolla sain onneksi hoidettua noista jo kaksi. Olin nimittäin luvannut lauantaina viedä äidin maalle ja kutsua naapurit kahville. En saisi valittaa, mutta en erityisemmin pidä siitä, miten jotkut kommentoivat, miten äitiä pitäisi useammin tuoda maalle. Niin varmaan pitäisi, mutta eivät nuo ihmiset tiedä, millainen show se kaikkineen on. Muutaman tunnin kyläilyä varten tarvitaan vähintään kahden päivän työ+ itse kyläilyaika. Ensinnäkin kaikki valmistelut siihen, että on kahvia, kahvileipää, ruokaa ja kaikki vaihtoehtoineen, koska "kolme vee" saattaa alkaa kiukutella kuin pienet lapset, että hänen on nälkä, eikä hän halua sitä tai tota. Siivous ennen ja jälkeen - tietenkin. Sekä itse kuskaaminen - pelkkä autoon saaminen kesti viimeksi kolme varttia eikä siinä ollut edes mukana pukemiseen yms. käytettyä aikaa. Ja tuo tietysti toisen kerran paluumatkalla. Kun normiviikolla mulla menee vähintään kolme iltaa äidin asioihin; siivous, pyykkäys ja pyykien silitys/viikkaus/korjaus, tällaisella viikolla mulla menee neljä tai viisi iltaa, koska normaalin lisäksi on hoidettava nuo valmistelut, sekä koko päivä vierailuun. Kun muutenkin itselle jää vähän aikaa, niin en todellakaan jaksa tuota rumbaa kovin usein.

 

Lauantaista onneksi selvittiin kunnialla ja äiti oli tyytyväinen. Hetken harkinnan jälkeen päädyimme siihen, että palaamme vielä yhdeksi yöksi kaupunkiin. Sain pestyä äidin vierailun aikana syntyneet pyykit, tiskattua tiskit ja rauhassa pakata eväät maalle mukaan. Äiti-reissulle lähdettäessä otin vain ne, mitä oli välttämätöntä ja jätin loput odottamaan.  Sunnuntaina sitten palattiin maalle jatkamaan loputonta työurakkaa. 

 

4.viikko

"Lomailua" maalla eli kokosimme rautaromuja, siivosimme nurkkia, leikkasimme nurmikkoa, perkasin marjapensaiden alustoja jne. Jouduimme pyytämään naapurin isännältä apua, kun emme saanee yhtä kylvökonetta irti pusikosta. Hänen avullaan homma onnistui ja saatiin kone metalliromukasaan. Lähtiessään hän vei mukanaan yhdet vältit, koska hänen omansa olivat rikki. Tähän tilanteeseen olen todella tyytyväinen, silla parempi, että tavarat päätyvät käyttöön kuin romuksi. Muutenkin tuossa romukasassa on todella paljon kauniita, vanhoja koneita ja muistoja, mutta koska kaikkea ei voi säilöä, on niiden aika mennä. Yhden yhden hevosen vältin säästin, sen voin sitten maalauttaa tai nostaa ruosteisena pihan koristeeksi. 

 

Paikallinen kesätapahtuma on maalla viikonloppuna, joten nurkat piti saada kuntoon siihen mennessä. Naapurin rouvalle naureskelin, että kylälle komiasti, vaikka kotona kontattais eli ne paikat kuntoon, mitkä näkyy ja nurkantakuset saivat jäädä, kun aika ei riittänyt. 

 

Torstaina kävimme jälleen siivoamassa äidille, ja toimme kaksi kassillista pyykkiä pestäväksi. Loputon rumba siis jatkuu. Torstain iltapala oli sitten jälleen kerran ruokailu Burger Kingissä, ei näillä keleillä juuri jaksa kokata. Perjantaina vietimme "vapaapäivää" eli valmistauduimme lauantain nimiäisjuhlaan ja teimme kotihommia. 

 

Lauantain nimiäiset menivät hyvin, tosin olisin toivonut "viralliselta" osuudelta jotain vähän enemmän kuin kummitodistusten jakoa ja nimen kertomista. Sunnuntaina sitten siivoiltiin jälkiä eli huollettiin juhlavaatteet taas kuntoon, laitettiin muutakin pyykkiä pois ja tehtiin muitakin kotihommia sekä valmistauduttiin seuraavaan päivään. 

 

5.viikko

Maanantaina viimeinen kesän isoista jutuista eli kummipoikapäivä, tai siis saimme kummipojan lisäksi mukaan myös hänen isosiskonsa. Oon p***a ihminen, kun oletin, että tuota asiaa olisi voinut kysyä, eikä vaan ilmoittaa, että he tulevat sitten molemmat. No isosisko on sen verran jo teini, että tämä on ehkä viimeinen kerta, kun hän tulee mukaan. Sen verran olen myös lisää p***a, että tein tuonne kuluihin ihan oman kategorian tälle päivälle, sillä haluan tietää, miten paljon yhteen päivään uppoaa rahaa (ja sitähän uppoaa, vaikka miten koittaisi suunnitella ja sniiduta, kun uimapaikoista ei esimerkiksi millään käynyt ilmainen, vaan piti päästä maksulliseen ehdottomasti). 

 

Tiistaina sitten taas tehtiin jälkihommia ja hoidettiin asioita maalle lähtöä varten. Poikkesimme myös viemässä äidille pyykit - asia, jota hän ei jäkikäteen muistanut lainkaan, kun seuraavan kerran tapasimme. Maalla jatkettiin samalla linjalla, pihan siivousta, pakasteen tyhjennystä, romujen keräämistä. Ei siis mitään uutta auringon alla siinä suhteessa. 

 

Hankinnat: Kotikirppikseltä 2 uutta Finlaysonin pyyhettä, 3 lakanaa yhteensä 5€.

 

Hätävaramekko nimiäisiin, 7€. Siinä meni ostolakko, mutta näihin helteisiin on pakko saada jotain kevyttä. 

Jos joku sanoo, että ulkonasyöminen on edullista, niin kissanvillat. Heinäkuun ruokalasku on hirveä, koska siinä on meidän omia ulkoruokintojamme yhteensä 12 annosta (keskimäärin 15€ annos) ja lisäksi kummipoikakategoriassa vielä 2x 4 hengen ruokailut. Lompakko ei kyllä kovin montaa tällaista kuukautta kestä. 
 

 

Menot:

Ruoka: 504,35€ (ruokaa vieraille, lounasruokailu ulkona kahdelle x 4, kesätyöläisen ruoat kolme päivää, "iltapala" Burger Kingissä x 2, )

Herkut: 56,01€ (pehmikset x 2 hellepäivien kunniaksi, karkkia ja pullaa, jädet, mehua, nachoja, radleria, irtokarkkeja tarjouksesta)

Tavarat: 43,75€ (3 litran saippua kannu, 3 pulloa wc-puhdistusainetta, ovikranssipohjia, 3x rannekello, wc-raikastimia, nenäliinoja, wc-paperia, toimistoklipsuja, mekko, lakanoita (3) ja pyyheitä (2))

Muut: 39,03€ (mehua ja keksejä äidille, tarjouilut maalla (osa), nimiäiskortti, karkkia äidille )

Lääkkeet ja lääkärit: 66,70€ (poliklinikkamaksu)

Kummipoikapäivä: 186,76€