Hirvisukat, melkein valmiit

Lisää hirviaiheita tälle syksylle. Tämä idea on tosin odottanut toteutustaan jo pari vuotta lähinnä siksi, että olen etsinyt sopivaa taustalankaa. Halusin sen olevan liukuvärjättyä ja sellaista omista varastoistani ei löytynyt. Syyskuussa sitten maltoin ostaa kaksi kerää Novitan kajastusta, joista näitä hirvisukkia lähdin kutomaan. 

Aloitus 64 silmukalla, 18 kerrosta 2o 2n resoria. Sen jälkeen saman verran sileää neulosta, jonka jälkeen aloitin hirvikuvion mustalla langalla. Itse asiassa kokeilin tässä parissa kahta eri tekniikkaa. Toisen sukan kuvion neuloin kokonaan ja toiseen silmukoin sarvikuvion ja neuloin lopun hirven. Jos tekisin toisen parin, niin todennäköisesti neuloisin sarvet ja vartalon ja silmukoisin jalat. 

Hirvikuvio on pinteresistä, leveys 44 silmukkaa eli olisi ehkä toiminut paremmin ohuemmalla langalla, jolloin hirvi ei olisi kiertynyt sukan sivuun. Olin ajatellut tehdä kaksi erilaista hirveä, mutta makutuomarina toiminut Herra Kirjoitus suositteli ehdottomasti samanlaisia kuviota molempiin. 

Molemmat kuviot ovat Pinterestistä ja ensimmäistä siis käytin kutomissani sukissa.

Kuvion jälkeen 5 kerrosta oikeaa ja sen jälkeen 2o 2n resoria 10 kerrosta. Vanhvistettuun kantalappuun 28 kerrosta. Kantapohjaan 8+8 kerrosta, kantalapun sivusta nostin 16 silmukkaa ja kavennukset joka toinen kerros kunnes puikoilla 15 silmukkaa. 

 

 

Marraskuun pimeydessä kuvat ovat kamalia ja vielä kamalampia niistä tulee, kun ei edes vaivaudu asettelemaan sukkia kuvaukseen kunnolla. 

 

Ja muutenkin on ehkä vähän kyseenalaista pistää julkaisuun puolivalmiit sukat, koska noista puuttuvat vielä puut, mutta koska marraskuu ja musta lanka, päädyin tähän ratkaisuun ja esittelen täysin valmiit sukat myöhemmin.

 

Painoa sukilla 150g. Lankaa käytetty vuoden alusta 3332g. 

Hiiden hirvi

Tänä vuonna päätin olla ajoissa ja hankkia jokavuotisen Kalevala korun joulukoristeen jo nyt. Osansa oli toki myös sillä, että viime vuonna tätä varten hankkimani lahjakortti (joka jäi käyttämättä, koska olin liian myöhään liikkeellä enkä saanut joulukoristetta tästä myymälästä) oli vanhenemassa. 

 

Vuoden 2023 joulukoriste on loisteliasta sarvikruunua kantava Hiidenhirvi. Muinaisen uskomuksen mukaan nuori neito saattoi ottaa hirven muodon ja kantaa ylväästi kruunuaan.  Otettuaan hirven muodon neito saattoi kiusoitella ylpeää takaa-ajajaansa. Lopulta osat vaihtuivat, ja metsästäjästä itsestään tuli saalis.

 

Nykyään nämä koristeet toimitetaan oikein kunnollisessa rasiassa pahvikotelon sijaan.

 

 

Kokoelmani täydentyi siis tänä vuonna Hiiden hirvellä. Tämä on taas vähän uusi ja erilainen malli näissä joiulukoristeissa. Sopii kyllä yhteen viimevuotisen Kalevan karhun kanssa ja myös niiden aikaisempien eläinaiheisten koristeiden kanssa, mutta tuossa välissä on muutama, jotka vaikuttavat olevan ihan muusta maailmasta. Vaikka niitä (Tampereen lintua ja Suomussalmen Hevosta sekä Kalevan karhua)  ja Hiiden hirveä yhdistää toki se, että ne perustuvat aiemmin Kalevala korulla myynnissä olleisiin koruihin. Alkuperäisen Hiiden hirven on suunnitellut Kaisaleena Mäkelä.

 

Hirvi on varsin kookas, reilusti isompi kuin aikaisemmat pyöreät eläinkoristeet ja viimevuotinen Karhu.

Pakko sanoa, että minusta tämä on kaunis. Nyt vain täytyy keksiä paikka, mihin ripustaa nämä, niitä kun alkaa olla niin paljon, että edelliset paikat alkavat käydä pieniksi.

Ensimmäinen kynnysmatto

Tässä kohtaa hymyilen leveästi ja taputan itseäni selkään. Yksi "ikuisuusprojektiksi" nimeämistäni asioista on vihdoin ja viimein saatettu loppuun. Muutama päivä sitten esittelin hidasta edistymistä virkkaamieni mattojen suhteen. Nyt sitten edistystä on tapahtunut vähän enemmänkin, toinen matoista on vihdoinkin valmis. 

 

Onhan tuo reuna hiukan muhkurainen, mutta veikkaisin, että kyllä se siitä tasoittuu, kun matto hetken saa olla lattiassa.

Matto olisi ehkä voinut olla vielä yhden raidan leveämpi, mutta koska en tehnyt sitä kotona, enkä niin ollen päässyt sovittamaan, niin tuossa se nyt on. Väri on tosiaan livenäkin enemmän pinkki kuin oranssiintaittava kuten tuossa isossa matossa, mutta väri ero ei livenä kuitenkaan ole noin merkittävä kuin kuvissa näyttää. 

Olen jälleen saanut toteuttaa yhden hulluista ajatuksistani, matto virkattuna vanhoista lakanoista nolla budjetilla.

Hidasta edistymistä

Aloitin syksyllä mattoprojektin, joka muuttui edetessään yhdestä kahdeksi ja samalla ikuisuusprojektiksi. Tavoitteena toki oli saada matot valmiiksi vasta jouluun tai ehkä vuoden vaihteeseen mennessä. Useampi viikko meni taas niin, että potkin kassia olohuoneen nurkassa edestakaisin enkä tehnyt projektille mitään.

 

Tässä vaiheessa "matot" olivat kun olin ne tauolle pistänyt.

 

 

Yhden ranteita kuormittavan päivän jälkeen sain ne tähän vaiheeseen. Autuaasti olin ehtinyt unohtaa, miten raskasta käsille tuo virkkaaminen paksulla kuteella on.

 

Onneksi kuvat sentään todistavat jonkinlaisesta edistymisestä. Seuravaksi pitää suorittaa mittauksia siitä, miten paljon noista vielä puuttuu. Isommasta varmaankin noin puolet ja pienemmästä enemmän. Toisaalta se varmaankin etenee jatkossa nopeammin, sillä nyt sitä on virkattu pätkistä, joita syntyi kun jouduin purkamaan tuota isompaa pariinkin kertaan (eli kyllä, jos näin ei olisi käynyt, olisivat matot olleet jo aikaa sitten valmiita. Purkaminen oli kuitenkin pakollista, en vain kyennyt katsomaan lattiassa kiertävää ja kupruilevaa kasaa, joka ei edes etäisesti muistuttanut mattoa) ja osa vanhoista lakanoista leikatuista kuteista katkeili pätkiksi. Nyt kuitenkin kaikki pätkät on virkattu tuohon ja seuraavaksi mattoa täydennetään niillä kuteilla, mitä isommasta jää. Isompi täytyy siis saada valmiiksi ensin ja sen jälkeen tuo pienempi valmistunee hujauksessa - tai sitten ei. Toivottavasti kuitenkin siihen vuoden vaihteeseen mennessä.

Virkattu hiusdonitsi eiku scrunchie

Minun sukupolvelleni kankaiset hiushörselöt, joissa on kuminauha sisällä, ovat hiusdonitsea. Seuraavalle sukupolvelle ne ovatkin sitten jo vaihtaneet nimeä, ja nuoriso tunnistaa ne nimellä scrunchie. Kutsutaan noita sitten millä nimellä vaan, niin käteviä ovat hiusten kiinnittämiseen. Aikanani ompelin niitä tusinoittain kaikissa sateenkaaren väreissä.

Nyt sain ystävältäni Ievuskaiselta yllärinä jotain uutta, virkatun hiusdonitsin. Hän oli valinnut kauniin vihreän värin. Tämä on niin ihana.

 

Kun marraskuun pimeydessä aikaisena aamuna yrittää ottaa valokuvia, on tulos jotain äärimmäisen surkeaa. Ehkä tuosta kuitenkin jotain käsitystä saa, millaisesta ihanuudesta on kyse.

Leiskuva lokakuu

Lokakuun alkoi taas aivan yllättäen, minusta tuntuu, että kuukaudet sisältävät alun ja lopun sekä pari päivää siinä välissä sen normaalin parin kymmenen sijaan. 

1.viikko

Siis yksi sunnuntai päivä, mutta aivan loistava sunnuntai siitäkin huolimatta, että ilma oli saiteinen ja suttuinen. Saimme tosiaan loppuviikolla sovittua siitä, että ne meitä paljon työllistäneet puut päätyivät uuteen kotiin - syvä helpotuksen huokaus, nyt riittää aikaa vähän muullekin puuhastelulle. Kävimme toki sitten siivoamassa pajuja ojan varresta, joten puita riittää edelleen työstettäväksi, mutta tuo on niin paljon pienempi määrä, että tuntuu oikeastaan "ei miltään". Teimme yhden talvioven valmiiksi, mutta emme laittaneet vielä paikalleen. Tein myös kassillisen sytykeruusuja ja olin tyytyväinen, kun paikat alkavat niidenkin osalta siistiytyä. Kaikein paras fiilis tuli kuitenkin siitä, että saimme poistettua autokuormallisen vanhoja lehtiä ja toisen muita roskia. Herra Kirjoitus naureskeli, että voiko ihminen olla noin tyytyväinen päästyään romuista eroon, kun hymyilin noiden jälkeen kuin hangon keksi. Kyllä vaan, tavarasta eroon pääseminen ja nurkkien siistiytyminen on oikeasti iso ja todella leveän hymyn arvoinen asia. 

2.viikko

Aamuvuoroviikko, mikä ei näin synkkien aamujen ja pimenevien iltojen valtakunnassa oikein lämmitä. Perjantaina olin pienessä gynekologisessa operaatiossa ja nyt sitten odotellaan tuloksia. Vähän jännittää, vaikka kaiken poistetun pitäisi kaiken järjen mukaan olla hyvälaatuista. 

Huomaa, miten tällainen viikko hyytää allekirjoittaneen niin, ettei oikeastaan edes mitään fiksua kirjoitettavaa viikon tapahtumista riitä. Ne kun ovat niitä tavallisista tavallisimpia: töitä, kotihommia, sukankutomista ja nukkumista. Kaipaan edelleen mahdollisuutta vetäytyä talviunille. 

Lauantaina veimme äidin maalle parturiin ja kahvitimme samalla naapureita. Jälleen kerran tuli todistettua se, miten erilainen käsitys ihmisillä on iltapäivästä. Olimme tuskin ehtineet parturista takaisin, kun ensimmäinen naapuri oli jo oven kahvassa kiinni, eikä kello ollut kuin juuri ja juuri kaksitoista. Ei siinä sitten auttanut muu kuin kattaa ylimääräisiä lautasia pöytään ja pyytää syömään, jotta itsekin saimme ruokaa - onneksi joku seitsemäs aisti oli minua tästä varoittanut ja olin tehnyt ruokaa reilusti eli sitä kyllä riitti kaikille. Toiset tulivat sitten odotetusti vasta kahviaikaan. Olin tosiaan ylittänyt itseni leipomalla mustikkapiirakkaa ja huijauspullia. Aikani ei mitenkään olisi riittänyt siihen, että olisin tehnyt pullataikinan alusta asti, niinpä ostin pakastealtaasta valmiiita raakoja pikkupullia ja lisäsin niihin voisilmät. Täydestä meni, onneksi. 

Myrskylukemissa piiskaava pohjoistuuli oli vetänyt maalla kämpän niin kylmäksi, että päätimme Herra Kirjoituksen kanssa viettää sunnuntain kaupungissa. Kyllä sitä ihminen yhden lepopäivän tarvitsee. Muutenkin alkaa olla se aika, että pistetään maalla ovet säppiin ja jätetään mökkeröinen odottamaan kevättä. Muutama homma on vielä työlistalla, jotta kaikki talveen valmistavat asiat olisivat tehtyinä ja sen jälkeen voidaan sitten todeta, että ensi keväänä uudelleen - ainakin yöpymisten suhteen.

 

3.viikko

Tällä viikolla töitä 7 päivänä ja kaikki ihan "ommoo hommoo". Ensin yövuoroja ja sitten iltaa ja aamua. Taivahan Taatto on päättänyt, että on aika pysyä sisällä ja kutoa sukkaa, sillä koko alkuviikon on satanut joko kaatamalla, paljon, reippaasti tai vähän enemmän. En siis ole potenut huonoa omaa tuntoa siitä, että olen keskittynyt nukkumiseen ja sukan kutomiseen. Tosin muutamia pakollisia kotihommia, kuten tiskit ja pyykit oli pakko hoitaa siinä välissä pois. Samoin selvitin kuittisulkeiset eli mapitin koko alkuvuoden kuitit asialliseen järjestykseen. On sitten vuoden vaihteen jälkeen helpompi pyöritellä veropapereita, kun kuitit ovat järjestyksessä. 

Yksi ilta vaati burgeria, joten rakas Herra Kirjoitus suunnisti paikalliselle grillille läpi tuulen ja tuiskun ja toi meille herkut. Kyllä vaan, hampparit maistuivat pitkästä aikaa todella, todella hyvältä. Joko minusta on tullut snobi tai keski-ikäinen tai muuten vaan olen järkeytynyt, sillä olen löytänyt karkit, jotka ovat niin pahoja, että niitä ei tee mieli syödä. Pitää varmaan jatkossa ostaa vain niitä kotiin. 

Pyrin taas syömään ja syöttämään kaappeja tyhjäksi, paitsi että kahvitarjous on pakko hyödyntää, sillä kahvivarastoon on päässyt kertymään kolo. Eli tulemme jälleen näkemään sen, miten minä ja eläkeläiset taistelemme kahvista Citymarketissa. 

 

Viikonloppu meni töissä ja vielä sitten hoideltiin äidin varpaatkin edustuskuntoon sekä harjoitettiin "hyväntekeväisyyttä" eli käytiin kannattamassa paikallista vegaaniravintolaa, joka oli valitellut kärsivänsä asiaskaspulasta. Ruoka oli hyvää ja yhdestä riisillä ja naan-leivällä täydennetystä annoksesta riitti hyvin kahdelle. Erittäin todennäköisesti haemme tuolta ruokaa uudelleen. Huomasin tässä senkin, että olen unohtanut Resque-palvelun käytön vallan - en edes muista, milloin viimeksi olisin etsinyt ruokaongelmiin ratkaisua sieltä. Pitää muistaa seuraavalla kerralla katsoa sinnekin, kun ei tiedä, mitä kokkaisi. 

Palkkapäivä osuu myös tähän viikkoon eli sillä hyvin perinteisellä mennään: laskut maksuun ja syvä huokaus, siirto käyttötilille ja tarkkaa budjetointia. Pari huomiota rahoista olen tehnyt; olemme viime aikoina syöneet normaalia vähemmän roskaruokaa, mikä on tarkoittanut sitä, että käyttöbudjetti on riittänyt huomattavasti paremmin. Toinen on se, että perinteiseen syksyiseen alakuloon liittyvä ostohimo nostaa päätään, haluan jotain ihanaa, pehmeää ja lämmintä, mikä siis tarkoittaa lankaa. Olen selannut pitkästä aikaa silmät kiiluen lankatarjouksia ja keskustellut itseni kanssa vakavasti siitä, onko minulla tarvetta ostaa yhtään kerää lankaa. Edelleenkin olen yhtä loistava keksimään selityksiä, miksi ehdottomasti täytyy saada pari kerää. Tosi asia on se, että eiväthän nuo pari kerää maalta merelle vie, mutta pelkään kovasti, että kun pirulle antaa pikkusormen, niin lopputulos voi olla kasa kahden kerän sijaan. Lankojen hankinnan kanssa kävi lopulta niin, että Herra Kirjoitus osti minulle yhden kerän mustaa lankaa ja se riitti enemmän kuin hyvin toimimaan pehmentimenä maailmaa vastaan. 

4.viikko

Alkoi vapaapäivällä, mikä tarkoitti melkoista rumbaa. Siivousta, pyykinpesua, tavaroiden vientiä kirpparille, sytykeruusujen viemistä ystävälle ja monta muuta hoidettavaa asiaa. Sain kuitenkin työlistani etenemään varsin hyvin - sen verran oikaisin, että päätin jättää pyörän edelleen työpaikalle odottamaan ja kävellä seuraavana päivänä töihin sekä tuoda pyörän kotiin vasta sitten.

 

Lupasin viikolla tehdä muutaman tunnin ylimääräisen  vuoron tai itse asiassa kaksi, joten töitäkin on taas mukavasti luvassa. 

Sitä sitten nollataan vapaalla viikonlopulla ja peli-illalla kavereiden kanssa. 

Ja tietenkään mikään ei mene niin kuin suunnittelee. Kuten tuolla pari viikkoa sitten mainitsin kävin pienessä gynekologisessa operaatiossa. Sen jälkiseurauksena oli mahdollista, että saan tulehduksen kohdun ja kohdunkaulan alueelle. Olisihan se ollut liiankin onnekasta, jos olisin siltä välttynyt.  Pari viikkoa sinnittelin kasvavien kipujen kanssa, mutta sitten oli pakko tunnustaa väriä ja ottaa yhteyttä lääkäriin. Nyt vedetään sitten tupla-antibioottia ja toivotaan, että homma hoituu sillä.

 

Sain valmiiksi ikuisuusprojektisukat ja pääsin aloittamaan seuraavia, mistä iloitsen kovasti.  

 

 

5.viikko

Mitähän lienee allekirjoittaneen pääkopassa liikkunut, kun olen mennyt suunnittelemaan itselleni loputtomia aamuvuoroja tai puolelta päivältä alkavia iltoja. Ei varmaan mitään - tai ei ainakaan mitään järkevää. Lisäksi otin vielä yhden ylimääräisen vuoron, niin viikon vapaapäivät supistuivat yhteen. Yksi on kuitenkin parempi kuin yhtään ja siitä nautittiin leppoisalla oleilulla Herra Kirjoituksen kanssa. Mitä nyt äitiä käytiin välillä katsomassa. 

 

Yhdet lahjasukatkin alkavat olla valmiit, joten pääsen taas kohta suunnittelemaan seuraavia. Tässä huomaa millainen merkitys inspiraatiolla on, toisten valmistumiseen tuntui menevän monta viikkoa ja tämän sukkaparin pistelin kasaan muutamssa päivässä. 

 

6.viikko

Aamuvuorot jatkuvat ja vielä pahimmassa mahdollisessa kelissä. Tänne nimittäin täräytti maahan ensi lumen, eikä edes mitään pientä määrää, vaan pari kymmentä senttiä kerralla ja seuraavana päivänä lisää. Olen käyttänyt koko kirosanavarastoni sen suhteen, että kuvailen sitä, miten inhoan lunta ja pakkasta - tai siis talvea ylipäätään. 

Viimeisen päivän lisätili todisti ajatukseni töissä asumisesta todeksi. Olen jälleen ollut ahkera ainakin sillä rintamalla. Muusta en sitten niin voi kehua, koska paskat kelit vähentävät halua liikkua pihalla ja lisäävät halua kaivella ne viimeisetkin herkut varastoista.

Musiikkisukat

Rakas työkaverini vahtoi alkusyksystä työpaikkaa ja lupasin kutoa hänelle muistoksi villasukat. Nyt kun ilmat ovat kylmenneet ja sukille on käyttöä, aloin kysellä toiveita. Toiveena oli pianon koskettimet. Jonkin verran vaati netin selailua ja mielikuvatyöskentelyä, jotta sain rakennettua mieleiseni mallin. En miellä kyseistä henkilöä musta-valkoiseksi ja toive olikin luonnonvalkoisesta puhtaanvalkoisen sijaan. Päätin muutenkin rakentaa mallin, jossa olisi enemmän vaaleaa kuin mustaa. Karkea luonnos näyttää tältä.

Loin 65 silmukkaa luonnonvalkoisella Novitan 3mm kulmikkaille puikoille.Ensin neuloin 2krs 3o 2n, sitten aloitin valepalmikon neulomisen.
1. krs: *1o neulomatta, 2o, vedä neulomatta nostettu silmukka neulottujen yli, 2n* 

2. krs: *1o, langankierto, 1o, 2n*

3-5 krs: *3o, 2n*

 

Kaikkiaan kudoin 5 palmikkoa. Sen jälkeen vaihdoin värin mustaksi ja lisäsin toisella mustalla kerroksella 4 silmukkaa, jolloin sukassa oli yhteensä 69 silmukkaa. Mustia kerroksia kudoin yhteensä 5. Sen jälkeen aloitin nuottikuvion. Netistä Seidin Nojatuolin uumenista- blogista löytämäni mallikerta oli 60 silmukalle, joten lisäsin omaan kuviooni yhden tuplanuotin, jolloin se sopi 69 silmukalle.  

Nuottikuvion valmistuttua kudoin vielä 5 kerrosta mustaa, kolmennella kerroksella kavensin 2 silmukkaa. Mustan raidan jälkeen aloitin valkoisen palkin, sen kolmannella kerroksella kavensin jälleen kaksi silmukkaa. Kymmenennellä valkoisella kerroksella kavensin taas kaksi silmukkaa, sen jälkeen kudoin 10 kerrosta ja kavensin taas kaksi silmukkaa. 

Valkoisen palkin korkeudeks tuli 34 kerrosta. Samasta Nojatuolin uumenista - blogista nappasin myös nuottiavain kuvion, jonka silmukoin tuohon valkoiseen osaan. Seuraavaksi taas 5 krs mustaa, tämän raidan kohdalla kavensin 2+1 silmukkaa niin, että sukkaan jäi yhteensä 56 silmukkaa. 

Seuraavaksi neuloin yhden kerroksen valkoisella ja sitten 8 silmukan sydän kuvioita mustalla, jonka jälkeen vielä yhden kerroksen valkoisella ja 5 kerrosta mustalla. Alkuperäisestä mallista poiketen lisäsin nilkkaan vielä resorin. Nilkan resorin aloitin yhdellä kerroksella oikeaa ja sen jälkeen 4 palmikkoa.

Kantalappuun otin 15 + 15 silmukkaa, kudoin vahvistettuna 30 kerrosta ja kantapohjaan 7+7 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 15 silmukkaa per puoli ja aloitin terään samaisesta Nojatuolin uumenista blogista muokattuna käyttöönottamani pianon kosketin -kuvion. Kavennukset tein kantapohjassa, jotta päälikuvio säilyi ehjänä. Näyttää hassulta, mutta toimii käytännössä aivan yhtä hyvin kuin sivukavennukset. Kavennuksia jatkoin niin kauan kunnes jokaisella puikolla oli 13 silmukkaa. 

Sukan terään tein sädekavennukset ja jotta se pysyisi yhtä paksuna kuin muukin sukan teräosa kuljetin mukana kahta mustaa lankaa. 

 

Painoa sukilla on 228g. Lankaa käytetty vuoden alusta 3182g.