Halloween kranssi

Jossain kohtaa päässäni on vinksahtanut jotain, koska sain päähäni haluta Halloween- teemaisen ovikranssin. Tuhlasin kolme euroa ostamalla kurpitsa-kuvoiset patterikäyttöiset kausivalot. Arvoin pitkään isompien ja pienempien valojen välillä, valitsin pienemmät. Nyt kyllä kaduttaa, olisi sittenkin pitänyt ostaa ne isommat. Mutta ehkä sitten ensi vuonna, ellen sitten siinä vaiheessa toteuta toista ideaani: mustia lepakoita oranssilla taustalla.

 

Kranssin runko on mustalla jesarilla teipattua sanomalehteä, joka on päälystetty kahdella mustalla roskapussilla. Siihen sitten teippasin kiinni nuo ostamani kausivalot. Kokeilin ensin, toimisiko kranssi ilman roskapusseja, mutta ei näyttänyt hyvältä.

 

Niinpä sitten lisäsin tosiaan kaksi roskapussia tuon kehän päälle ja yritin saada valot levittymään tasaisesti röpelöisen kranssin päälle

Koska valokuva paljastaa armottomasti kaikki virheet, korjasin kranssia tasaisemmaksi kuvan ottamisen jälkeen. Sen verran laiska olin, että en sitten enää jaksanut ottaa uusia kuvia. 

 

 

Roikkukoon tuossa nyt sitten sen pari viikkoa, mitä Halloween sesonkia on. Toivottavsdti ei häiritse naapureita kovasti. Kranssin hinta on periaatteessa 3€ valoista ja toinen saman verran pattereista, muut materiaalit löytyivät kotoa valmiina.

Ilta Hirvijärvellä 2 muuttui poluksi

Sain serkultani 150g fingerin vahvuisia sukkalankoja ja pyynnön kutoa polvisukat hänen toivomallaan mallilla. Sukat ovat menossa lahjaksi hänen äidilleen, minun kummitädilleni.

En yksinkertaisesti uskaltanut aloittaa varresta, vaan päätin, että teen sukkien teräosat varpaista aloittaen ja kun näen, miten pitkälle langat riittävät, teen varret ja yhdistän ne sitten jotenkin. Puikot Novitan koivuiset kulmikkaat 3mm.

Lankoina Adelia Fibersin Merino sock mystinen mustikka ja Seeprasukka Vanda. Mustikka-lanka oli todella löyhäkierteistä ja sen kanssa joutui olemaan tarkkana, että sai sen kulkemaan kokonaisena kutimessa. Seeprasukka Vanda taas solmuuntui ja takkusi todella herkästi - mikä tarkoitti, että senkin kanssa joutui tekemään melkoisesti töitä kun sitä vyyhdiltä kerälle purki.

Kun pääsin niin pitkälle, että oli aika vaihtaa lankaa, tajusin, että myös mallia on pakko vaihtaa. Tuo Seepra sukka -  lanka on niin lyhyillä pätkillä värjättyä, että sitä ei voi käyttää missään isommassa pitsikuviossa, joten sukanvarteen tulee yksinkertaisesti kuuden silmukan muurahaisen polku ja muutoin se on sileää neuletta. 

Aloitin sukat kärjestä ja kudoin ensimmäiseen sukkaan myös varren valmiiksi, jonka jälkeen totesin, että homma ei toimi. Purin varren ja terän liitoskohdan ja takkusin taas tuskaisesti, mutta pääsin kuin pääsinkin aloittamaan ensimmäiseen varteen terän. Toisen sukan kudoin sitten ihan oikein varresta varpaisiin. Tähän sukkaan aloitukseen 84 silmukkaa mustalla Fabelilla, joita sitten kaventelin samoilla kohtia kuin olin toiseen sukkaan tehnyt levennyksiä. Kuvaamisen hoiti Herra Kirjoitus, joka ei tällä kerralla jaksanut asetella sukkia kunnolla, joten näyttävät siltä kuin olisivat ihan eri paria, vaikka eivät todellisuudessa ole.

 

 

Kantalapun kudoin vahvistettuna 17+17 kerrosta, 34 kerrosta. Kantapohjaan kerrosta, kantalapun reunasta nostin 19 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros, kunnes kavennettavilla puikoilla on 16 silmukkaa kummallakin. Tämän jälkeen sukan teräosa edelleen muurahaisenpolkua sivuun neuloen. Kärkeen normaalit sädekavennukset.

Niistä valmiista teristä täydensin sitten toiset sukat, jotka esittelin täällä, klik. 

 

Ja miten kävi sen langan kanssa? Tuon verran jäi. 

 

Näillä sukilla painoa 122g.  Lankaa käytetty vuoden alusta  2945g.

Halloween hullutuksia

Meillä on pikkujoulut marraskuun alussa ja teemana on ajankohtaan sopivasti halloween. Olen päättänyt panostaa pukeutumiseen suunnilleen sen verran, mitä vaatekaapista valmiina löytyy ja hyvin pienin ponnistuksin on tehtävissä. 

Vaatekaapista löytyy valmiina punainen jakku, mustat housut ja toppi sekä punaiset korkkarit. Asusteista kaapista löytyy sarvipannan verran, peruukin saan lainaksi. Hiilihangon päätin askarrella ihan itse, samoin hännän. 

Leikkasin pahvista sopivan mallisen teräosan. Varren muotoilin parista pahvisuikaleesta. Päällystin koko komeuden mustalla jesarilla. 

Mietin vielä maalaanko tuon hiilihangon kärjet punaiseksi, mutta tuollaisenakin se toimii yhden illan käytössä.

Ilta Hirvijärvellä onkin kukka ja pipari

Sain serkultani 150g fingerin vahvuisia sukkalankoja ja pyynnön kutoa polvisukat hänen toivomallaan mallilla.

En yksinkertaisesti uskaltanut aloittaa varresta, vaan päätin, että teen sukkien teräosat varpaista aloittaen ja kun näen, miten pitkälle langat riittävät, teen varret ja yhdistän ne sitten jotenkin. Puikot Novitan koivuiset kulmikkaat 3mm.

Teriin aloitus 10 silmukalla, toisesta reunasta nostin 9 silmukkaa. Silmukoiden jako neljälle puikolle ja yhden silmukan lisäys, kaksi kerrosta lisää ja sitten aloitin lisäykset. Lisäys joka kerroksella, kunnes silmukoita oli 14 puikolla, sen jälkeen lisäykset joka toinen kerros, kunnes 17 silmukkaa puikolla. 

 

Kantalappuun 18+18 silmukkaa. Kantapohjaan 10+9 silmukkaa. Kantalapun reunasta 25 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros, kunnes jokaisella puikolla on 18 silmukkaa.

Lankoina Adelia Fibersin Merino sock mystinen mustikka ja Seeprasukka Vanda. Mustikka lanka oli todella löyhäkierteistä ja sen kanssa joutui tekemään työtä, että sai sen kulkemaan kokonaisena kutimessa.

Nilkkaan tavallista 2o, 2n joustinta osa lilalla, osa valkoisella. 

Kun pääsin niin pitkälle, että oli aika vaihtaa lankaa, tajusin, että mallia on pakko vaihtaa. Suunnittelemani malli ei sopinut sukkaan, eivätkä langat yhteen, koska toinen oli valkoiseen taitettua kirkasta ja toineen mustaan= harmaaseen taitettua. Oli siis pakko ottaa lisälangat kehiin ja siityä suunnitelma B:hen.

Mustikka-langasta yhdistettynä luonnonvalkoiseen Fabeliin tuli piparireunaiset virkatuilla kukilla koristellut nilkkasukat, kukkien malli täältä, klik. 

Painoa sukilla yhteensä 68g. Langan kulutus vuoden alusta 2823g.

Vielä lisää

Kun pari päivää sitten taivastelin ainaista laatikon pohjalta löytyvää kosmetiikkaa, eivät löydöt loppuneet siihen. Osallistuin Dermosilin testiryhmään, jossa kokeiltiin uusia kasvojenhoitotuotteita ja testattiin niiden ominaisuuksia. Testauksesta sai palkinnoksi kosmetiikkaa.

En silti valita, kyllä näille käyttöä on ennemmin tai myöhemmin. Palkintopaketista paljastui suihkugeeli, vartalovoide ja dödö. Kaikissa tuoksuna herkullinen berry boost.

 

Toivottavasti testituotteet tosiaan tulevat myyntiin ensi vuonna, sillä testisetissä oli aivan ihana kasvojenpuhdistusgeeli ja kasvovoide myös kasvovesi kuului testipakettiin, mutta se ei ollut niin täysi kymppi kuin nuo kaksi muuta tuotetta.

Loputtomia löytöjä

Olen ottanut tavakseni, että maalla käydessäni yritän siivota aina jonkun laatikon ja koota roskia tai muuta tavaraa poistoon. Loputon urakka, mutta jokainen tavara ja pussi on aina edistystä. Tällä kertaa siivosin laatikoita, joissa oli kaikenlaista sekalaista ja niiden joukossa kosmetiikkaa.

Myönnän, että tunne oli lähinnä turhautumista, sillä tajusin, että siinä romuttuivat taas hienot suunnitelmani kosmetiikkakaapin tyhjentymisestä. Useamman purkin pistin toki suoraan roskiin, mutta monta oli myös sellaista, jotka tulevat käyttöön  - jalkojen rasvaukseen riittää materiaalia.

Toisaalta olen tyytyväinen, että lisää ei tarvitse ostaa, mutta toisaalta myös turhautunut siihen, että eivätkö ne koskaan lopu, löytyykö aina jostain joku laatikko, josta löytyy lisää purkkeja ja purtiloita. Yritän uskotella, että kai ne jossain vaiheessa loppuvat. Sekä purnukat että laatikot, mistä niitä löytyy.

Sankarillinen syyskuu

Kuukauden vaihtuminen hiipi kuin huomaamatta, hupsis vaan elokuu loppui ja syyskuu alkoi ilman mitään ihmeellisyyksiä ja ihan huomaamatta. 

1. viikko

Eli siis viikonloppu, joka kului sujuvasti töissä - niissä palkallisissa ja kotitöissä. Äitiä käytiin katsomassa ja ikävä kyllä asioiden huononemisen huomaa, tällä kertaa lenkin mitta oli pihan ympäri, kun alkukesällä se oli vielä yli tuplasti pidempi talon ympäri kierros. 

2. viikko

Lomaa, ainakin osittain - maanantaina siivousta ja pyykkäystä, lenkkeilyä. Tiistaina oli Hyte-valmennus ja fyssaripäivä, lisää lenkkeilyä. Keskiviikkona oli viikon ainoa työpäivä. Torstaina ja perjantaina vähän niin kuin oltiin vain eli tehtiin käsitöitä, hoidettiin kauppa-asioita ja nautittiin kesän viimeisistä henkosista. Sain näet kuningasajatuksen eteisen maton kaveriksi virkattavasta kynnysmatosta, jonka materiaalina toimivat vanhat lakanat. Tästä napsuttelen ihan oman juttunsa. Viikonloppuna jälleen maalle, tuhottomasti saatiin aikaan - loput marjapuskat perattua ja leikattua, kärräsin neljä kuormaa oksia odottamaan silppuamista ja saman verran perkuujätettä maatumaan. Yrttipenkkiä on laiminlyöty ainakin viisi vuotta, mutta sinnikkäästi vaan olivat piparjuuri, oregano, lipsikka ja ruohosipuli säilyneet hengissä. Ruohosipuli oli suoranaisesti levittäytynyt niin, että sitä sai palautella käytävältä penkkiin. Jotenkin minulla on sekä yrttien että marjapuskien suhteen sellainen fiilis, että saattaa ensi vuonna olla edessä katastrofi. Se on joko sellainen, että ei tule yhtään marjaa, eikä yrtin yrttiä tai sitten se on sellainen, että satoa on niin paljon, etten tiedä mihin sitä laittaisin. Jotenkin nämä ovat vaan niin hienoja nämä todella lämpimät syyspäivät - tuntuu, että kesä on vasta nyt. 

 

3. viikko

Paluu töihin. Herra Kirjoitus kärsii matkakuumeesta ja yrittää ehdotella matkoja jo tälle syksylle, mutta tällä hetkellä olo vaan jotenkin niin hakattu maksa, ettei jaksa miettiä mitään sellaista. Tosin yhden vapaapäivän ja yhden yövuoroa edeltävän päivän rentoilu kotona antoi kummasti lisää virtaa, samoin keskeneräisten projektien eteneminen - niitä kun on kesken aivan liikaa tällä hetkellä.

Viikkoon osui tietysti myös tilipäivä eli laskut maksuun, rahaa käyttötilille ja sitten unohdus. Ei mitään ihmeellistä - paitsi että sittenkin ihmeellistä. Heti tämän kirjoitettuani sain tiedon eräästä verkkokaupasta, että heidän asiakasrekisterinsä on kaapattu ja sieltä on vuotanut ties mitä tietoja rikollisille. Minun kohdallani tämä tarkoitti sitä, että jouduin sulkemaan pankkitunnukseni ja ensimmäinen mahdollisuus niiden palauttamiseen on vasta ensi viikolla. Onnittelin itseäni siitä, että ymmärsin naputella laskut maksupalveluun edellisenä päivänä, joten ne ehtivät mennä maksuun ennen sulkua, käyttörahaa en itselleni ehtinyt siirtää, joten viikonloppu piti selvitä käyttötilin pienellä jäljellä olevalla summalla ja käteisellä. Toisaalta se toimi ihan hyvin, kun olin onneksi ennakoinut kaupassa viikonlopun tarpeet hyvin, eikä maalla tarvinnut tehdä "pizzakeikkaa", kun syötävää oli sopivasti. 

Ahkera viikonloppu maalla edisti taas monia asioita. On totta ettei vuosikymmenen korjausvelkaa kuitata parissa viikonlopussa, mutta joka kerta, kun joku asia eteenee ja/tai korjaantuu, olen kovin tyytyväinen. 

4.viikko

Pankkitunnukset palautettu ja olo on taas jotenkin turvallinen. Onneksi uusi tunnuskin oli sellainen, että painui mieleen opettelematta. Muutoin viikossa ei todellakaan ole kehuttavaa. Jotkin päivät ja viikot ovat vain sellaisia, että tekisi mieli pistää leuka polviin, kädet korville, käpertyä kerälle ja vaan itkeä. Tämä on nyt yksi niistä. Asiat kyllä ovat edenneet, mutta ihmiset aiheuttavat ongelmia. Onhan se luonnollista, että välillä tulee skismaa kavereiden keskenkin, mutta sillä kohtaa, kun useampi kuin yksi ihminen, jota olet pitäynyt kaverinasi iskeekin puukolla selkään ja näyttää, että olet heille merkityksetön tai että sua voi potkia miten vaan, alkaa kummasti tuntua. Ja tekee tosiaan vaan mieli käpertyä kerälle ja itkeä. Nyt ei voi ajatella muuta kuin, että se mikä ei tapa, vahvistaa, ja muistaa olla tarjoamatta selkää enää toista kertaa (juu, olkoon vaan miten kristillistä kääntää toinenkin poski, mutta en aio tehdä sitä, vaan pistää jalan eteen, kun kyseiset henkilöt seuraavan kerran sopivalle hollille sattuvat - oho hups vaan). Siinä sitten myykyrällä yrität hokea, että kyllä mä riitän ja ihmetellä, miksi näin.

 

Tosin olen pikkuhiljaa alkanut todeta, että ihmisistä on tullut ihan määrättömän itsekkäitä. Sellaiset sanat kuin "kiitos", "ole hyvä" ja "anteeksi" ja niiden käyttötarkoitukset tuntuvat kadonneen ihmisten tajunnasta kokonaan. Ihan sama, miten kaverille käy, kunhan mä vaan itse saan. Esimerkiksi liikenteessä ovat säännöt ja käytöstavat monilta tyystin kateissa ja saat puolet ajasta pelätä tuleeko joku torvelo päälle, kun olet kävellen tai pyörällä liikenteessä. Autolla saat varoa skuutteja ja pyöräilijöitä, joiden niskat eivät käänny, jotka tulevat kolmea miljoonaa alle - oli heillä siihen oikeus tai ei. Nämä tuntuvat unohtaneen, että säännöt on tehty lisäämään turvallisuutta, ei kiusaksi. Sama pätee kaikkialla muuallakin, mun ei tarvitse sääntöjä noudattaa ja kaikki muut väistäkööt. Jos ihan asiallisesti asiallisesta asiasta jotain sanoo, niin vastaus on haistattelua... Ei siis ihme, että tavan kansalainen kokee turvattomuutta. 

 

Itselleni nuo kohteliasuusfraasit ovat arkipäivää ja viljelen niitä, sanomaani myös tarkoittaen, aina kun mahdollista. Viimeksi tosiaan paikallisen grillin luukulla särähti aikas lailla, kun teinitypy kysyi "mitäs sulle?" ja tilauksen lueteltuani vastaus oli "ok" ja hinta. Ei yhtään kiitosta ja ole hyvää edes silloin kun sain tilaamani tuotteet, vaan ne ojennettiin kommentin "tossa" kera. En voi ymmärtää, se ei vie aikaa, mutta antaa paljon paremman kuvan, kun lisää muutaman kohtaliaisuusfraasin väliin. Tai tosiaan se, että jos olet väärässä, niin ei mitään pahoittelua, vaan kommentit ovat "sellaista sattuu" - mallia niissäkin tilanteissa, joissa itse olisin käyttänyt sanoja "olen pahoillani" ja "anteeksi". Tästä viimeksi mainitusta on aivan loistava esimerkki taloyhtiön pesutuvan varausvihko, johon tyypit olivat tehteet varauksen väärälle päivälle ja pesivät mun vuorollani, ei pahoittelua, ei mitään, vain "sellaista sattuu". Kehtasivat vielä kiukutella, kun pidin kiinni omasta edellisenä päivänä oikealle päivälle tehdystä varauksestani. Olen ilmeisesti vanha jäärä, mutta ihan periaatteesta pidän kiinni kiitoksesta ja ole hyvästä ja pahoittelen edelleen, kun olen töpännyt, vaikka se sitten antaisi muille luulon, että mua voi puukottaa selkään.

Viikkoon mahtui omien töiden lisäksi pari keikkapäivää ja myös viikonloppu töitä. Kohtuullisen hien saa pintaan sillä, kun hoitaa koko viikon kotityöt lauantain aamupäivän aikana, sillä olin koko viikon muutoin menossa  eli päivät töissä ja illat poissa. Maanantaina oli treffit Herra Kirjoituksen kanssa, tiistaina kokous, keskiviikona käytiin katsomassa äitiä, torstaina lisätöitä ja perjantaina peli-ilta. Pelaaminen isolla porukalla olikin todella kivaa pitkästä aikaa.  

Sunnuntaina seisoin kaupan juustohyllyllä ja mietin, maltanko ostaa yli 4€ Halloumi paketin. Päätin ostaa, koska totesin sen olevan kuitenkin halvempi kuin kebab ja ranskalaiset (kaksi annosta n. 25€). Muutaman minuutin kuluttua puhelin piippasi yli 200€ arvoisen työkeikan, eikä 4€ juusto tuntunutkaan mitenkään kalliilta, vaan koin ansainneeni sen. Kaikki on suhteellista. 

5.viikko

Mielenkiintoinen viikko tulossa. Työkuviot muuttuivat tunnin sisällä kahteen kertaan, joten viimeisimmäksi jäi se, että lähdin keskellä päivää töistä tullakseni yöksi takaisin. 4 yövuoroa ja välissä vielä pätkä päivää. Olen tainnut ansaita toisenkin halloumisalaatin... Viikon työsaldo oli lopulta 4 yötä ja pari lyhennettyä aamuvuoroa. Noiden lisäksi kävin nauttimassa kylpylästä ja lounaasta lahjakortilla, joka oli vanhenemassa käsiin sekä lenkkeilemässä syksyisessä maastossa. Perjantaina illalla lähdimme maalle ja oli todella onnistunut viikonloppu. Saimme paljon hommia tehtyä ja monta asiaa eteenpäin. Allekirjoitimme tuulivoimavuokrasopimukset, saimme ne paljon harmaita hiuksia aiheuttaneet puut jobattua eteenpäin, tehtyä kassillisen ruusuja, laitettua taloa talvikuntoon ja poistettua pari autokuormaa roskia (no nämä sunnuntaina eli virallisesti kai lokakuun puolella, mutta sopii niin hyvin tähän samaan, joten pakko mainita).

Äitiäkin poikkesimme matkalla katsomassa ja kertomassa, että ensi viikolla otamme hänet mukaan ja sitten käydään yhdessä maalla. Se on sitten syksyn viimeinen käynti hänen osaltaan niin, että vietämme siellä enemmän aikaa. Naapuritkin kutsuin kahville, toivottavasti ehtivät poikkeamaan äitiä katsomassa. 

Taas on kuukausi mennyt että hupsis vaan, mihin tämä aika oikein lentää.